Jaana Pohjola

Olen valmistunut eläinten käytösneuvojaksi (BSc) Portsmouthin yliopistosta vuonna 2011 ja hevosten valmentamisen, käyttäytymisen ja kouluttamisen maisteriksi (MSc) vuonna 2015. Kirjoitan asiantuntijablogia ja pidän erilaisia kouluttamiseen ja lajityypilliseen käyttäytymiseen liittyviä koulutuksia sekä verkossa että livenä. Toimin eläinlääkäreiden kanssa yhteistyössä ja neuvon eläinten omistajia ongelmatilanteissa ja silloin, kun lemmikin käyttäytyminen tuottaa haasteita.

Minulle tärkeimpiä arvoja eläinten kanssa ovat hyvinvointi, motivaatio ja omaehtoisuus sekä valinnan mahdollisuus. Työni on melko ongelmakeskeistä, joten en keskity pikkuasioihin vaan osaan olla tyytyväinen siitä, että asiat menevät oikeaan suuntaan. Suhde eläimen kanssa on aina prosessi, joka ei ole milloinkaan valmis ja siihen voi joka päivä pienillä teoilla ja valinnoilla vaikuttaa.

Toimin kaikkien eläinten kanssa, ja katson, että eri lajien kanssa puuhastelu avartaa näkemystä ja opettaa paljon muista lajeista. Kotona minulla on pieni eläintarha – kanat, kanit, kissat, hevoset ja koira pitävät huolen siitä, että en pääse vapaa-ajallakaan vieraantumaan eläimistä.
 

 

 

 

40 kommenttia kirjoitukseen “Jaana Pohjola

  • helmikuu 26, 2010 at 1:12 pm
    Permalink

    mielenkiintoinen blogi!

    Reply
  • maaliskuu 1, 2010 at 6:27 pm
    Permalink

    Meitä on yhä enemmän; itse jo kuusi vuotta mukana. Käy kotisivuillani lukemassa lisää.

    Reply
  • maaliskuu 2, 2010 at 8:33 am
    Permalink

    Hyvä Jaana! Hieno blogi. Tosiaan voisin haluta nähdä sinun omien elukoiden kuvia ja kuvausta täällä ja lukea juttuja niistä kaikista pelastus- ja koulutusjutuista mitä olet niiden kanssa harjoitellut.

    Reply
  • maaliskuu 2, 2010 at 11:11 am
    Permalink

    Hienoa!

    Kiitos blogista, se on raikas tuulahdus maailmalta uusimmista tutkimuksista. Tällaista on Suomessa kaivattu!

    Itse olen ratsastanut kaksi vuotta ilman kuolaimia ja kengättömillä hevosilla, jotka elävät laumana pihattotallissa.

    Homma toimii erinomaisesti!

    Hevoset ovat levollisia, tasapainoisia ja terveitä ja ratsastus ja maastakäsittely suuri ilo.

    Reply
  • maaliskuu 3, 2010 at 11:15 am
    Permalink

    Minäkin kiitän hienosta blogista! Hieno juttu että jaksat tuoda esiin tutkimustuloksia maailmalta!

    Reply
  • maaliskuu 4, 2010 at 7:31 pm
    Permalink

    Mielenkiintoinen blogi jossa paljon luettavaa ja toivottavasti tulee lisää.

    Reply
  • maaliskuu 5, 2010 at 6:22 am
    Permalink

    Kiva kuulla kommentteja blogista. Lisää juttuja tulee varmasti!

    Reply
  • maaliskuu 8, 2010 at 4:04 pm
    Permalink

    Kiitos Jaana blogista, meni välittömästi suosikkeihin!

    Reply
  • maaliskuu 12, 2010 at 8:16 pm
    Permalink

    Törkeää että mainostat omaa mitätöntä blogiasi hs:n koiran elämää -blogipalstalla. Taitaa maalainen olla kateellinen kun ei ole itse päässyt bloggaamaan julkisille areenoille.

    Reply
  • maaliskuu 15, 2010 at 1:20 pm
    Permalink

    Mielenkiintoinen blogi. Jään mielenkiinnolla seurailemaan etenkin koiriin liittyvää tutkimustietoa. 🙂

    Reply
  • elokuu 21, 2010 at 7:51 am
    Permalink

    Erittäin mielenkiintoinen blogi. Yritän itsekin ajoittain kaivaa artikkeleita tällaisista aiheista, mutta niiden löytäminen (ja monesti myös lukemaan pääsy abstraktia pidemmälle) on aika vaikeaa ihan harrastajan näkökulmasta.

    Mukavaa, että joku kirjoittelee tällaisista, niin pääsee törmäämään mielenkiintoisiin tutkimuksiinkin ja tietoon ajoittain.

    Reply
    • elokuu 24, 2010 at 11:57 am
      Permalink

      Kiitos palautteesta! Olen itsekin harmitellut jo kauan kun näistä aiheista ei juurikaan kirjoitella missään.

      Reply
  • elokuu 21, 2010 at 10:35 am
    Permalink

    Tälläistä Suomesta puuttuu, esimerkiksi eläinlääkäreillähän ei ole minkäänlaisia valmiuksia auttaa eläinten käytösongelmissa, hehän opiskelevat kliinistä eläilääketiedettä. Itse olin pulassa ekan koiran kanssa ja pyysin apua tai edes sitä että eläinlääkäri olisi ohjannut johonkin ”terapiaan” koiran kanssa ja ”apuna” hän tarjosi seuraavaa: koiran lopettaminen tai jatkuva rauhoittavien syöttäminen. Pohjatiedoiksi olin hänelle antanut: koira on minulle rakas, minulla on aikaa ja rahaa käytettävissä siihen… että silleen, meni vähän luottamus eläinlääketieteeseen, kyllä kunnon lääkäri osaa ohjata potilaansa saamaan oikeanlaista hoitoa. Tuntui hyvältä mennä maksamaan laskua vastaanottoajan jälkeen.

    Reply
  • lokakuu 9, 2010 at 5:20 pm
    Permalink

    Hei!
    Kiitos hienosta blogista!
    Toivoisin postausta/lähteitä aiheesta hevosten kengitys/kengittämättä jättäminen. Asiasta on vaikea löytää tieteellisesti tutkittua tietoa (varsinkaan suomeksi).
    Mitä mieltä olet kengityksestä?

    Reply
    • lokakuu 9, 2010 at 5:30 pm
      Permalink

      Kiitos!

      Pitää penkoa kengitysjuttuja. En ole asiaan perehtynyt ollenkaan. Paitsi olen kuullut että kengätön on nyt in.

      Palaan asiaan kun löydän jotain järkevää 🙂

      Reply
      • lokakuu 11, 2010 at 10:44 am
        Permalink

        Totta, se on muotia nyt.
        Aihe olikin muuten off topic, eihän tuo kengättömyys liity käyttäytymistieteeseen mitenkään 😀 Kunhan pohdin. Yritän itsekin löytää yliopiston artikkelihausta jotakin, se vain on loputon suo. Katsotaan mihin pääsemme.

        Hyvää syksyä!

        Reply
  • lokakuu 11, 2010 at 6:38 pm
    Permalink

    Juuri tänään keskustelin aiheesta täällä Englannissa. On paljon tieteellistä uutta tietoa hevosen jalkojen biomekaniikasta, kuten miten kavio toimii askeleen aikana, miten esim. bootsit vaikuttavat luonnolliseen askeleeseen jne.. Videoita löytyy youtubesta. Kengättömiä hevosia on täällä paljonkin, olosuhteetkin ovat ehkäpä suosiollisemmat: ei ole niin paljon lämpötila- ja kosteusvaihtelua kuin kotosuomessa.

    Sinänsä jalka-asennot ja jalan mekaniikka ovat varsin mielenkiintoisia aiheita, joilla on iso merkitys hevosen hyvinvoinnille.

    Reply
  • lokakuu 16, 2010 at 1:30 pm
    Permalink

    Hyviä pointteja!

    Kaksi asiaa tuli minulle mieleen:

    – jokin syy on varmasti ollut siihen, että hevosia alettiin joskus kauan sitten kengittää? Tuskin jotain asiaa olisi jatkettu tuhansia vuosia jos sillä ei olisi muita kuin huonoja vaikutuksia?

    – kuolaimet sinänsä ovat varsin todennäköinen kivunaiheuttaja. Kuitenkin on aika suoraviivaista ajatella, että jokainen hevonen ilman kuolaimia ja kenkiä olisi hyvinvoiva. On lukuisia muitakin tapoja aiheuttaa epämukavuutta ja stressiä hevosille. Onko ylipäänsä ”moraalisesti” oikein laittaa hevonen kantamaan ihmistä selässään? Kannukset? Epäsopivat satulat? Länkkäripäitset? Saapa hackamorellakin hevoselta luita poikki – enemmän pitäisi pohtia tapoja, joilla välineitä käytetään. Tästä oli ollut puhetta ISES-konferenssissa Ruotsissa; tulevaisuudessa koulukisoissa voidaan todella mitata kuolaintuntumaa pienillä mittareilla.

    Jatketaan keskustelua!

    Reply
  • lokakuu 16, 2010 at 8:24 pm
    Permalink

    Kiitos historiallisesta sivistyksestä!

    Olen samaa mieltä, hevosen hyvinvointi koostuu useasta tekijästä. Kun pidämme mitä tahansa eläintä vankeudessa, se tarkoittaa joka tapauksessa kompromisseja hyvinvoinnin kannalta. Olen kuitenkin varovainen lausunnoissani kengättömyydestä tai kuolaimettomuudesta itseisarvoina. Olen täysin samaa mieltä siitä, että ihmisen käyttäytyminen hevosen kanssa, ei välineet sinänsä, on tärkeä asia eläimen hyvinvoinnille.

    Reply
  • lokakuu 24, 2010 at 12:19 am
    Permalink

    Kiitos tosi mielenkiintoisesta blogista!
    Olen vuoden vanhan, sekaraotuisen (chihuhua-jackrussel?) löytökoiran omistaja. Se suhtautuu agressiivisen pelokkaasti varsinkin vieraisiin lapsiin. Tämän blogin artikkelit avarsivat ymmärrystäni asiasta. Se, miten saan tuon epätoivotun käytöksen loppumaan, on toinen juttu…

    Reply
    • lokakuu 24, 2010 at 10:45 am
      Permalink

      Hyvä jos kirjoitukset herättävät ajatuksia. Systemaattinen siedättäminen ja vastaehdollistaminen (SD/CC) on yleensä melko toimiva keino käsitellä pelokkaita ja arkoja koiria. Tiivistettynä koiraa arveluttavat asiat yhdistetään toistuvasti johonkin koiran mielestä mukavaan asiaan, jolloin pitkällä aikavälillä koiran näkökulma arveluttavasta asiasta muuttuu. Lisäksi koiraa siedätetään arveluttaviin asioihin asteittain, jolloin se oppii työskentelemään näiden häiriöiden vallitessa.

      Reply
  • lokakuu 26, 2010 at 1:41 pm
    Permalink

    Upeat sivut Jaana! Lisään vielä että upeat sen takia että osaat juuri oikealla tavalla herättää keskustelua oikeista aiheista provosoimatta. Tällaista on kaivattu tänne kotisuomeen, tuoppa hyvät opit enkkulandiasta! Kiitos!

    Reply
  • lokakuu 27, 2010 at 11:14 pm
    Permalink

    Moi Jaana!
    Tsemppiä opintoihin! Upeeta että olet tarttunut tilaisuuteen!

    Mielenkiintoisia artikkeleita. Pistän blogin seurantaan 🙂 Jaa ihmeessä oppimaasi ja ajatuksiasi. Kirjoituksiasi on helppo ja mukava lukea, sinulla on siis kirjoittamisen taito hyppysissä.

    Keskustelu hyvässä hengessä on tervetullutta. Hevosista en tiedä paljoakaan, mutta halu oppia vahvistui jälleen kerran luettuani kirjoituksia yllä.

    Uutta artikkelia odotellessa…

    Reply
  • joulukuu 7, 2010 at 8:36 pm
    Permalink

    Minua kiinnostaa paljon miten päädyit opinahjoosi! Voitko kertoa lisää? Lähetin sinulle aiheesta sähköpostiakin, mutta varmaan muitakin kiinnostuineita itse alasta löytyy!

    Reply
    • joulukuu 7, 2010 at 8:44 pm
      Permalink

      Googlettamalla tietenkin 🙂

      Hakusanaksi part time animal behaviour courses ja niin edelleen…

      Reply
      • kesäkuu 26, 2011 at 9:41 pm
        Permalink

        Minäkin olisin kiinnostunut tietämään enemmän koulutuksesta, sisällöistä, maksuista ja ylipäätään käytännön toteutuksesta. Että miten tämän kaiken saa hoitumaan kotimaasta käsin, kuinka usein opintoja on jne.

        Reply
        • kesäkuu 27, 2011 at 7:17 am
          Permalink

          Moi,

          Kannatta kysyä suoraan koululta, ovat juuri muuttaneet kurssin asioita. Itse kävin paikan päällä yhteensä 10 kertaa kahden vuoden aikana. Lukuvuosimaksut olivat n. 2500 euroa/vuosi. Ja matkat päälle. Sisältö oli minusta juuri hyvä, eli kaikki yleissivistävä oli karsittu pois 🙂

          Reply
    • joulukuu 9, 2010 at 9:28 pm
      Permalink

      Kiitos vinkistä! Olen jo hieman noihin veijareihin tutustunutkin. Mutta tulisin mielelläni tutustumaan vantaalaiseen koripallovalmennukseen lähemmin.

      Reply
  • heinäkuu 23, 2011 at 11:35 am
    Permalink

    Mielenkiintoisen oloinen blogi. Kerrankin joku joka herättää keskustelua tärkeistä asioista!
    Jos kiinnostaa käy vilkaisemassa omaani, olen itse ottanut asiakseni kirjoitella välillä kaikenlaisten eläinten kaltoin kohtelusta..
    http://suvi-thisismylife.blogspot.com/

    Reply
  • joulukuu 27, 2011 at 10:25 am
    Permalink

    Mikä tämä tutkintonimike on suomeksi? Jos koulutuksen pituus on 18kk osaaikaisesti niin BsC kuulostaa aika ylimitoitetulta meidän koulutusjärjestelmään suhteutettuna. Koiranomi olisi ehkä vastaava sopiva suomenkielinen nimike.

    Reply
    • joulukuu 27, 2011 at 12:38 pm
      Permalink

      Tutkintonimike on suomeksi soveltavan eläinten käyttäytymistieteen alempi korkeakoulututkinto.

      Reply
  • toukokuu 7, 2012 at 8:33 am
    Permalink

    Olipa mukava yllätys! Löysin blogisi sattumalta tuttavan blogin kautta. Erityisesti jään seuraamaan tekstejä kissoihin liittyen 🙂 Mielenkiintoista oli löytää myös Heurekan rottakoulutuksen blogi. Sekin meni suosikkeihin 😉

    Kurkkaapa jossain vaiheessa kissa-agilityjuttuja osoitteesta http://www.agilitykissat.com 😉 tai facebookista samalla hakusanalla….

    Reply
  • helmikuu 27, 2014 at 7:27 pm
    Permalink

    Hei! Kiitos hevosaiheisista kirjoituksistasi, jotka ovat kovin samansuuntaisia kuin omat ajatukseni. Olen eläinlääkäri, ja näen valitettavat usein ihmisten rikkomia hevosia – niin fyysisesti kuin henkisestikin. Onnekseni on myös ihmisiä, jotka ovat valmiita muuttamaan toimintaansa – ja siihen tarvitaan informaatiota. Ja sitä juuri täällä jaat.

    Paria yksityiskohtaa kommentoidakseni;
    a) itse äänestän ohuemman kuolaimen puolesta, koska sillä riittää kevyempi kosketus.
    b) Minun mielestäni ohjastuntumaa ei saa mitata kilogrammoissa, vaan ennemmin ohjan painolla. Todella hyvin koulutetun hevosen pitäisi pystyä tekemään samat liikkeet ja asennot ilmat suitsia ja ohjia (en toki pysty tähän itsekään!), ts. tulla halusta itse ”tuntumalle”, jolloin ohjasliikkeeksi riittää ohjan painon siirtäminen. Tähän jo ajoittain pystynkin.
    c) löydät kauniimpia muotoja (jotka eivät riko hevosen selkää ja jumita niskaa) western-puolen kuvastosta 😉

    Reply
    • helmikuu 28, 2014 at 10:04 am
      Permalink

      Moi, kiitos palautteesta 🙂 Asiat ovat muuttumaan päin, hitaasti tosin.

      Reply
  • maaliskuu 3, 2015 at 8:15 pm
    Permalink

    Hei,

    Tähtään itse opiskelemaan samaa kuin sinäkin. Vakaa aikomus aloittaa syksyllä 2016. Voisitko kertoa Portsmouthista opiskeluun liittyvää asiaa? Miksi valitsit juuri kyseisen opinahjon?
    Olisi mukavaa jos kertoisit vaikkapa mailitse kokemuksistasi.

    Itse harkitsen vakavasti Harper-Adams-yliopistoa.

    Kiitos! (Vierailen täällä tasaisin väliajoin ja mukavaa huomata, että joku muukin on halunnut opiskella eläimiä yliopistotasolla.)

    Reply
  • Pingback: Mitä hevonen haluaa - Apu-blogit

  • elokuu 31, 2017 at 9:16 am
    Permalink

    Hei
    Ennen vain remmirähisijä , nykyään flippaa täysin kun vain näkeekin vieraan ihmisen tsi koiran ja hyökkää puremaan omistajaa. Onko omistaja tässä tilanteessa sijaiskohde kun ei pääse puree vierasta? Vai onko kyse stressin purkautimisesta. On nyt kolme kertaa varottamatta hyökännyt puree.

    En ole mikään aloittelija koirien kanssa ja muut koiramme käyttäytyy hyvin.
    Asumme eritgäin vilkkaassa paikassa, joten väkisin joka lenkki tulee vastaan yllättäen ihmisiä/ koiria. Perinteinen koulutus jossa pitäisi aloittaa niin että välimatka on riittävä ja tapaamiset ennalta suunniteltu ei siis toteudu.

    Ajattelisin itse että käytös johtuu stressistä jota on aiheutunut joka päivä. Mutta toisaalta koen että koira joka puree omistajaa täytyy olla päästään vialla. Vienkö siis lopetettavaksi heti ?

    Pelkään että hyökkää puremaan lasta jos hän sattuu tulee mukaan lenkille. sisällä on äärettömän kiltti. Ei uskois että on sama koira.

    Ulkona: näkee ihmisen, vetää tätä kohden huutaa ja rähisee, yhtäkkiä kääntyy ympäri ja puree jalasta ja tää kaikki tapahtuu hetkessä. Järjetöntä.
    Onko mitään tehtävissä? Koira on fyysisesti terve eikä pure muissa tilanteissa.

    Reply
    • syyskuu 1, 2017 at 9:47 am
      Permalink

      Moi, koira todennäköisesti puree lähintä mahdollista kohdetta. Ongelma ratkeaa, jos koiran kierroksia saadaan alas tai koiran kierrokset suunnattua johonkin muualle kuin toiseen koiraan tai taluttajaan (ongelma on se, että näitä kohteita on hyvin vähän). Kannattaa ottaa turvallisuus aina ensin, eli älä järjestä tilannetta, jossa on pienikin mahdollisuus lapsen loukkaantua.

      Reply

Mitä mielessä?