Jaana Pohjola

Hei! Olen Jaana Pohjola, eläinkouluttaja ja eläinten käytösneuvoja sekä kaksijalkainen elainkoulutus.fin takana 🙂

Eläinkouluttajan työssäni ohjaan ihmisiä huomioimaan eläimet kokonaisuuksina, joiden oppimiseen vaikuttavat itse oppimistilanteen lisäksi eläimen elinolosuhteet ja sen virikkeellisyys, lajityypilliset tarpeet sekä eläimen psyykkinen hyvinvointi.

Työskentelen kaikkien eläinten kanssa. Mielestäni eri lajien kanssa puuhastelu avartaa näkemystä ja opettaa paljon muidenkin eläinten käyttäytymisestä. Kotona minulla onkin pieni eläintarha. Kanat, kanit, kissat, hevoset ja koira pitävät huolen siitä, että en pääse vapaa-ajallanikaan vieraantumaan eläinystävistä.

Minulla on hyvin käytännönläheinen ote eläinten kanssa toimimiseen. En keskity pikkuasioihin vaan osaan olla tyytyväinen siitä, että asiat menevät oikeaan suuntaan. Olen opiskellut eläinten käyttäytymistiedettä Portsmouthin yliopistossa, joten kaikilla tekemisilläni on myös vahva tieteellinen tausta. Minulle on tärkeää eläinkoulutusalan kehittäminen ja uusimman tieteellisen tiedon jakaminen kaikille eläinten kanssa tekemisissä oleville.

Kaikessa eläinten kanssa tekemässäni työssä taustalla on ajatus siitä, että eläin opettaa ihmistä eikä toisinpäin. Mielestäni eläin on aina oman hyvinvointinsa paras asiantuntija. Meidän ihmisten tehtäväksi jää vain tulkita eläintä oikein.

Arvot
Olen määritellyt toiminnalleni arvot, joiden pohjalta lähden rakentamaan yhteistyötä eläinten ja ihmisten kanssa.

Hyvinvointi
Eläimen hyvinvointi on lähtökohtana kaikessa työssäni. Hyvinvointi lähtee mielestäni kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta, jossa huomioidaan eläimen kokemus kaikissa tekemisissä.

Motivaatio
Kun motivaatio on kunnossa niin valmentajalla, eläimen ohjaajalla kuin myös eläimellä itsellä saadaan aikaiseksi parhaimmat tulokset.

Omaehtoisuus
Eläimen hyvinvointi paranee välittömästi, kun se kokee hallitsevansa tilanteen ja sen aloitekykyä tuetaan.

Valinnan mahdollisuus
Mitä enemmän eläin pystyy vaikuttamaan omaan ympäristöönsä ja toimintaansa, sitä helpompi sen on sopeutua siihen.

 

 

 

11 kommenttia kirjoitukseen “Jaana Pohjola

  • kesäkuu 17, 2018 at 9:35 am
    Permalink

    Ongelmana koira, joka rähjää /raivoaa vastaantuleville koirille. Koira on 4 v. uros ja tätä on jatkunut lähes tuon 4 vuotta. Itse en ole enää vienyt koiraa hihnalenkeiile koska en jaksa sitä pidellä Mies käyttää koiran lenkillä aamulla omansa kanssa. Muutoin koira saa liikkua omalla tontilla vapaana.

    Omasta pihasta poistuttaessa se alkaa välittömästi koodata näkyykö missää ketään. Jos joku tulee kohti jostain suunnasta, se lähtee nelivedolla ja rähinällä kohti tulijaa ja mene suoraan iholle. Kuonokoppa on käytety. Nyt kuitenkin viimeisin asiantuntija käski jättämään kopan pois, koska se hänen mukaansa tuo lisää painetta koiraan. Tällä kouluttajalla käytiin muutama kerta. Lopputulos 0. Tämä koira tietää milloin tilanne on järjestetty ja osaa käyttäytyä mallikkaasti. Näitä on kyllä kokeiltu mutta ne ei toimi oikeassa elämässä. On treenattu siedättämällä ja namipalkalla, osaa olla hienosti ja käyttäytyä. Pakka leviää kuitenkin heti oikeassa tilanteessa ja silloin koiraa ei kiinnosta namit tai lelut, se ei ylipäänsäkään ole kuulolla.

    Itse en enää lähde koiran kansa lenkille. Olen lukuisia kertoja maannut tien reunassa vaatteet riekaleina ja käsivarret hapoilla pitämässä koiraa kiinni sen rähjätessä, ainoa ajatus päässä, että se ei saa päästää irti.

    Turhauttaa, masentaa, hävettää. Tilanne on jatkunut jo niin pitkään, että tälle enää tuskin voi tehdä mitään, ainoa vaihtoehto on laittaa se pois?

    Reply
    • kesäkuu 19, 2018 at 10:35 am
      Permalink

      Yleensä aina tilannetta voi ainakin helpottaa – nelivuotias koira on vielä nuori! Onko teillä käynyt kouluttaja kotona?

      Reply
      • kesäkuu 19, 2018 at 11:23 am
        Permalink

        Ei ole käynyt kouluttajaa kotona. Koiran kanssa harrastellaan kuitenkin tottishommia omassa pikkuryhmässä ja jäljestetään. Parilla kouluttajalla olemme käyneet ja mitään apua ei olla tähän ongelmaan saatu ja rahaa tähän on palanut kuitekin jonkin verrankin. Ohjeet ja neuvot ovat olleet myös sellaisia mitä tämän koiran kanssa ei pysty toteuttamaan: hihna löysällä, paineet pois. Namia tai leluja. Kun ne ei vaan toimi.

        Reply
  • elokuu 28, 2018 at 9:31 am
    Permalink

    Meillä on 5,5 kk vanha duudeli. Pari viikkoa sitten toinen koira hyökkäsi yllättäen sen kimppuun, jolloin kynsi repeytyi irti. Hoidettu. / On ihmisiä kohtaan liiankin luottavainen, ylireagoiden hyppii vasten. Mutta sisällä reagoi käytävän ja ulkoa tuleviin ääniin syöksyen ovelta ikkunaan, muristen tai haukkuen häntä uljaassakaaressa ./ Jaanan ohjeet nyt otettu käyttöön, ettei reagoida. Tosin klo 4.15 täytyy yrittää hiljentää nameilla. Mutta jatkuva valppaana olo, namit taskussa, on rankkaa. Mitä tehdä tuolle reaktiivisuudelle?

    Reply
    • elokuu 28, 2018 at 9:38 am
      Permalink

      Heippa, riippuu siitä, kuinka helposti haukkumisen voi keskeyttää (hyvällä tavalla). Mikäli sen voi keskeyttää, se kannattaa keskeyttää namilla ja samalla opettaa koiran menemään esimerkiksi omalle paikalleen, kun se kuulee ääniä.

      Reply
  • syyskuu 30, 2018 at 9:15 am
    Permalink

    Miten ihmisen pitäisi toimia tilanteessa, jossa hevosen paniikki käyttäytyminen on jo päässyt päälle, eli hevonen pyörii tai ryntäilee peloissaan?

    Reply
    • lokakuu 1, 2018 at 8:08 pm
      Permalink

      Varmistaa oma ja muiden ihmisten turvallisuus ensin ja sitten yrittää laittaa tilanne jäähylle.

      Reply
  • lokakuu 1, 2018 at 2:00 am
    Permalink

    Minulla on kaksi nuorta leikattua uroskissaa jotka olivat aluksi hyviä ystäviä ja leikkikavereita, nyt vanhempi (Tofi 4 v.) hyökkäilee nuoremman (Purri 1,5 v) päälle niin ettei niitä voi pitää samassa tilassa. Ongelma alkoi muutama viikko sitten keskellä yötä ja eskaloitui huimasti. Tofi on aiemminkin hyökkäillyt aikuisen narttukissan päälle joka lähti toiseen kotiin. Meillä on aina ollut useita kissoja mutta tämä uros ensimmäinen joka hyökkäilee. Tofi on ihmisille todella ihastuttava kissa. Mikä on saanut sen hyökkäilemään?

    Reply
  • lokakuu 1, 2018 at 8:10 pm
    Permalink

    En osaa sanoa, mikä on aiheuttanut hyökkäilyn, mutta suosittelen vahvaa virikeohjelmaa sen hallitsemiseksi. Ja paljon positiivisia kohtaamisia toisen kissan kanssa tai sen läsnäollessa.

    Reply
  • lokakuu 2, 2018 at 11:09 am
    Permalink

    Mulle on just tullut kissanpentu (naaras) reilun vuoden ikäisen leikatun kollin kaveriksi ja pentu sähisee kesken leikin, kolli lopettaa ja pentu jatkaa leikkimistä kollin kanssa (ei siis itse missäön vaiheessa lopeta vaikka kolli pysähtyy hetkeksi). Mistä tämä voi johtua? Pentu myös sähisee kun haluaa selvästi lopettaa leikin, mutta kolli ei tunnu enää huomaavan tai ymmärtävän, kun hetki sitten pentu sähisi vaikka halusi edelleen leikkiä. Kolli myös koittaa astua pentua vaikka tosiaan on kastroitu ja pentu ei ole vielä sukukypsä. Mistä tämä voi johtua?

    Reply
  • Pingback: Omaehtoisuutta oppimassa: Jaana Pohjolan Tyytyväinen koira, onnellinen omistaja-kurssi – Lystitassun

Mitä mielessä?