Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Leimakirves laulaa. Eläimiä leimataan pitkiksi ajoiksi yksittäisten tapausten perusteella. Kerran potkaissut hevonen on se hullu, kerran purrut koira on vaarallinen.

Eläin voi käyttäytyä aggressiivisesti useasta eri syystä, joita on esitelty kirjoituksessa ”Aggressiivinen?”

Eläimen käytöstä ei kannata ottaa henkilökohtaisesti, vaan pyrkiä mahdollisimman objektiiviseen tilanneanalyysiin. Parhaiten eteenpäin päästään, kun pohditaan seuraavia asioita:

  1. Täytyy analysoida, millaista aggressiivinen käytös on ja missä tilanteessa eläin käyttäytyy aggressiivisesti
  2. Onko taustalla selkeää syytä?
  3. Onko ylläpitävää tekijää?

On eri asia, puolustaako eläin jälkeläisiään vai leikkiikö se. Tai oliko isku alun perin tarkoitettu jollekin muulle kuin omistajaparalle. Tai eivätkö eläimet vain pidä toisistaan vai onko niillä resurssipulaa.

Ja kannattaa muistaa, että kuten kuka tahansa ihminenkin, jokainen eläin voi tarpeen tullen käyttäytyä aggressiivisesti.

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr
Jaana on EmailJaana on FacebookJaana on Linkedin
Jaana
Eläinten käytösneuvoja BSc, MSc @ Eläinkoulutusblogi
Uhittelu, ryntäily, merkkailu, rikkinäiset esineet... lista on loputon. Silti eläinten käytösongelmiin löytyy lähes aina ratkaisu jonka avulla voitte elää rakkaan lemmikkisi kanssa sulassa sovussa monia onnellisia vuosia. Olitpa sitten koiran-, kissan- tai hevosen omistaja, olet tervetullut blogiini josta löydät lisää ohjeita kuinka se tapahtuu!

Yksi kommentti “Aggressiivinen eläin vai aggressiivinen käytös?

  • syyskuu 14, 2012 at 8:05 am
    Permalink

    Olen huomannut oman ongelmakoirani kanssa, että jotkut ihmiset ottavat kovin henkilökohtaisesti. Olen törmännyt kahteen ihmiseen, jotka eivät ole pystyneet antamaan anteeksi koiralle sen käyttäytymistä. Toinen oli mies, koira pelkää miehiä ja tilanne oli uhkaava ja yllätävä. Mies siis kompastui koiran leluun ja kaatui koiraa kohden, mistä koira hermostui ja puolustautui, purematta tosin. Mies ei päässyt yli tästä. Minun olisi pitänyt kurittaa fyysiseti koiraa. Hänkin oli kerran kuristanut koiraansa, kun se oli murissut hänelle. En lähtenyt leikkiin, joten emme sitten enää tavanneet. Eipä ollut menetys.

    Toisessa tapauksessa koirani rupesi suojelemaan minua kaikilta. Olin syvästi masentunut ja koirani reagoi siihen puolustamalla. Tämä oli ohimenevä vaihe, mutta en usko tapaavani ennen koirani kuolemaa yhtä äitini ystävää. Hänen mukaansa koiran tulee aina totella oli sitten mikä tahansa, ei poikkeuksia. Sillä sitten mennään. Sääli se vain on. Koira reagoi tilanteeseen, eikä ole normaalisti moisenlainen. Masennuspuolustamiseenkin pystyi vakuttamaan ennakoimalla. Olihan se raskasta ja hermoja kiristävää, mutta eipä siinä muukaan auttanut.

    Ihmisten on vaikea olla ottamatta koiran puutteita henkilökohtaisesti. Huomaan toistavani äidillenikin kommenttia ”se on koira” tilanteissa, joissa se ei toimi ihmisten normien mukaisesti.

    Reply

Mitä mielessä?