Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Aggressiivisuus on vain yleisnimitys useille erilaisille käytöksille. Jotta ymmärrettaisiin paremmin mistä on kyse, tilanne, jossa koira käyttäytyi aggressiivisesti, kannattaa analysoida tarkasti. Aggressiivinen käytös saattaa kehittyä vähitellen tai se voi esiintyä yllättäen. Käytöksen taustalta löytyy laukaiseva tekijä sekä asioita, jotka ylläpitävät käytöstä edelleen.

Aggressiivisuuden muotoja on monia. Niitä voidaan ryhmitellä esimerkiksi sen mukaan, mitä koira käytöksellään tavoittelee.

Territoriaalinen

Aikuiset koirat saattavat käyttäytyä aggressiivisesti puolustaessaan omaa aluettaan tunkeilijoilta. Tämä on tietyille roduille tyypillistä, mutta melko harvoin siitä tulee omistajalle ongelma. Pennut ovat vain harvoin territoriaalisia.

Suojaava

Jos yhtä koiraporukan jäsenistä uhataan, muut rientävät apuun. Tämä pätee myös ihmisperheenjäseniin; kun yhtä kiusataan, koira voi tulla puolustamaan. Tämä aggressiivisuuden muoto esiintyy aikuisilla koirilla. Jokainen tietää sen ”poliisin”, joka tulee väliin jos tilanne on epäilyttävä.

Resurssiaggressiivisuus

Eläinten elämään kuuluu kiinteästi kilpailu ruuasta, parhaista paikoista sekä kumppaneista. Eri koirat pitävät erilaisia asioita arvokkaina – ne saattavat puolustaa omaa paikkaansa, lelujaan tai ruokaansa voimakkaastikin, vaikkei olisi tarvettakaan. Omistavaa aggressiivisuutta esiintyy sekä pennuilla että aikuisilla koirilla ja sen on helppo tunnistaa.

Katso luento resurssiaggressiivisuudesta!

Pelko

Eläin pyrkii välttämään pelon kohdetta. Jos välttäminen ei ole mahdollista, eläin puolustautuu. Koira voi näyttää pelokkaalta ja perääntyä, mutta kun se ahdistetaan nurkkaan, se hyökkää. Tyypillistä tämänkaltainen aggressiivisuus on koirilla, joita on pahoinpidelty; ne hyökkäävät kun niihin yritetään koskea. Moni pelokas koira väistyy kun pelon kohde lähestyy, mutta jos pelon kohde kääntyy poispäin, koira hyökkää. Tästä syystä pelokkaalle koiralle ei kannata kääntää selkää. Kaikki koirat eivät varoita hyökkäyksestä murinalla tai nnostamalla karvoja pystyyn.

Puolustus

Hyökkäys on paras puolustus. Tätä aggressiivisuutta motivoi pelko, mutta koira on oppinut, että hyökkäys on paras puolustus, eikä yritäkään perääntyä. Koiran eleet vaihtelevat pelokkaista hyökkääviin. Uhrin toimista riippumatta puolustuskannalla oleva koira antaa usein ensimmäisen iskun. Puolustusaggressiivisuus voi kääntyä opituksi toimintatavaksi, mikäli koiraa rangaistaan silloin kun se puolustautuu.

Sosiaalinen

Porukassa noudatetaan tiettyjä kirjoittamattomia sääntöjä, joiden tarkoitus on vähentää jäsenten välisiä konflikteja. Koira voi olla täysin tasainen ja luotettava aikuisen kanssa, mutta käyttäytyy aggressiivisesti lasta kohtaan tietyissä tilanteissa. Lapsi ei toimi koiran näkökulmasta ennustettavalla tavalla, joten koira voi kokea lapsen touhut sen omien resurssien uhkaamiseksi.

Turhautuminen

Turhautuminen voi purkautua aggressiivisena käytöksenä. Tällaista voi olla hihnan pureminen kiihdyttävissä tilanteissa. Turhautumista aiheuttaa usein se, että koira ei voi mennä sinne mihin se haluaisi mennä. Turhautunut koira voi purra kiinnipitäjää tai sylissäpitäjää.

Uudelleenkohdistettu

Hyvin samankaltainen kuin turhautumisaggressiivisuus. Kierroksilla käyvä koira voi kohdistaa hyökkäyksen mihin tahansa, joka tulee väliin väärällä hetkellä. Tästä syystä tappelevien koirien väliin ei kannata laittaa käsiään. Uudelleenkohdistettu on kyseessä myös silloin, kun lenkillä koira puree omistajaa jalkaan, tai hyökkää kaverikoiran päälle. Näille tapauksille on yhteistä se, että uhri on joku muu, kuin alkuperäinen kohde.

Kivusta johtuva

Yllättävän tai äkillisen käytöksen muutoksen syynä voi olla kipu. Kipu voi olla äkillistä tai pitkäänjatkunutta. Aina kun käytös muuttuu äkillisesti, ota yhteys eläinlääkäriin.

Sukupuolinen

Lisääntyminen on jokaisen eläimen elämän perustarkoitus. Sekä uros- että narttukoirat voivat tapella keskenään kilpailumielessä.

Saalistus

Koirilla on sisäänrakennettuina metsästyskäyttäytyminen. Rodusta riippuen eri asteisena. Käytösketjun laukaisee yleensä tietty ärsyke, eli vaikkapa ohi loikkiva jänis. Rodusta ja geeneistä riippuu, mitä koira tekee nähdessään jäniksen.

Katso aggressiivisuusluento netistä!

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

0 kommenttia kirjoitukseen “Aggressiivinen?

  • maaliskuu 31, 2011 at 3:51 pm
    Permalink

    Moikka.

    Mulla on semmonen 8 vuotias mäyris. Kun vastaan tulee isompi koira, ensin sen havaittuaan se jämähtää hetkeks paikalleen, sitten ottaa askeleita hitaasti ja kun ollaan lähekkäin, se hyökkää ja räyhää.

    Onko tuo pelkoa ja/tai mistä johtuu ja pystyykö sitä saamaan enään pois?
    kiitos.:)

    Reply
    • maaliskuu 31, 2011 at 3:59 pm
      Permalink

      Moi,

      Tuo on hyvin tyypillinen ilmiö. Yleensä taustalla on arkuus. Lisäksi hihna lisää koiran turhautuneisuutta, kun se ei pääse haluamallaan tavalla tervehtimään toista. Siksi koirat rähisevät vain harvoin kun ne tapaavat vapaina.

      Rähinä on mahdollista saada loppumaan. Ensin pitäisi miettiä, mitä haluaisit koirasi ohitustilanteissa tekevän. Esim. se voisi ottaa sinuun katsekontaktin. Sitten vain lähdet harjoittelemaan tätä. Aluksi sinun pitää hieman vastaehdollistaa koiraa, eli etsit sellaisen etäisyyden, jossa se huolestuu muttei vielä rähise, ja sitten syötät sitä hyvillä makupaloilla. Koira oppii yhdistämään vähitellen toisen koiran näkemisen makupaloihin, jolloin sitä on helpompi ohitustilanteissa hallita ja sen kierrokset laskevat. Alussa teidän täytyy tehdä ohitukset kauempaa, ja sitten välimatkaa lyhennetään systemaattisesti.

      Harjoittelu vaatii viikkojen työn ja jopa tuhansia toistoja ongelman laadusta riippuen.

      Tässä vastaus pähkinänkuoressa, tsemppiä harjoitteluun!

      Reply
  • huhtikuu 4, 2011 at 6:16 pm
    Permalink

    Hei!

    Löysin blogisi HS:n Koiran elämää-blogipostauksen kautta ja haluaisin kysyä mielipidettäsi omistavasta aggressiivisuudesta.

    Tarvitseeko aikuinen koira mielestäsi oman paikan, siis esimerkikisi oman tyynyn tai korin? Joltain taholta olen kuullut sellaista, että mikäli koira on omistavalla tavalla aggressiivinen, sille ei kannata antaa liikaa ”omaisuutta”, jota se sitten kokisi oikeudekseen puolustaa. Tosin koirat tuntuvat löytävän oman paikkansa myös ihan ilman sitä, että se niille varsin osoitettaisiin: ne vain valtaavat jonkin rauhallisen sopen itselleen!

    Meille on todennäköisesti tulossa pian uusi pentukoira, ja koska edellinen koiramme oli aggressiivinen tavaroidensa puolustaja ja valtasi talomme verannan omaksi yksiökseen niin haluaisin tietysti kaikin puolin edistää uudessa tulokkaassa filosofiaa ”mikä on minun on sinun” 🙂 Onko sinulla antaa hyviä vinkkejä, miten pentua tässä asiassa kouluttaa?

    Kiitos!

    Reply
    • huhtikuu 5, 2011 at 7:18 am
      Permalink

      Monille koirille oma paikka on jopa tärkeämpi kuin ruoka. Riippuu ihan koirasta, millaisen paikan se itselleen haluaa vai haluaako ylipäänsä. On hyvä, että koiralla on joku tukikohta, jossa se saa olla aina rauhassa silloin kun se haluaa, mutta läheskään kaikki koirat eivät tätä käytä, vaikka niillä olisi siihen mahdollisuus. Paikan omimista kannattaa lähestyä siitä näkökulmasta, että koira toivottaisi vieraat tervetulleiksi omaan tukikohtaansa, eikä sen tarvitsisi sitä puolustaa. Tässä voi hyödyntää systemaattista siedättämistä ja vastaehdollistamista –> koira saa jotain ekstraa kun muut tulevat sen alueelle. Kannattaa opettaa myös koira hyppäämään alas sohvalta ja muitakin käteviä komentoja, jotta ei tule edes tilanteita, joissa ollaan napit vastakkain.

      Siinä on tietenkin puolensa, ettei anna koiralle omaisuutta, jota puolustaa. Kuitenkin siinä on myös huonot puolet; mitä rajoitetumpaa tiettyjen resurssien saanti on, sitä arvokkaampia niistä tulee. Eli tämän perusteella olisikin kannattavampaa antaa koiralle todella paljon omaisuutta, jolloin se ei pitäisi sitä niin arvokkaana ja puolustamisen arvoisena.

      Reply
  • huhtikuu 11, 2011 at 9:28 am
    Permalink

    Minulla on 11 kk ikäinen pk-rotuinen koira. Se käyttäytyy agressiivisesti lapsia kohtaa. Meillä itsellä ei ole enään pieniä lapsia joten se ei ole tottunut lapsiin. Voiko sitä opettaa tästä tavasta pois, vai onko hyväksyttävä, että koiraani joutuu vahtimaan koko sen elämän ajan lasten läsnäollessa ?

    Reply
    • huhtikuu 11, 2011 at 2:57 pm
      Permalink

      Voi toki opettaa koiraa tavasta pois. Pitää arvioida, pelkääkö koira mahdollisesti lasta vai kilpaileeko se samoista resursseista lapsen kanssa. Todeenäköisesti koulutus tulisi sisältämään systemaattista siedättämistä (lapsialtistusta enenevästi) sekä vastaehdollistamista sekä korvaavan käytöksen opettelua. Voit aloittaa miettimällä, mitä koira nykyisin lapsen kohdatessaan tekee ja mitä haluaisit sen tekevän täydellisessä maailmassa. Aina on mahdollista kouluttaa koiralle uusi käytös johonkin tiettyyn tilanteeseen. Siltikin kannattaa pitää varansa, eikä päästää koiria ja lapsia valvomatta puuhastelemaan keskenään.

      Reply
  • toukokuu 22, 2011 at 2:08 pm
    Permalink

    Hei Jaana
    Meille tuli 1v kääpiökoira, joka on pelokas ja käyttäytyy omistavasti tiettyjä paikkoja, vaatetta ja toista perheenjäsentä kohtaan. Meillä ei ole kokemusta koirista ja haluaisimme kasvatta mieluummin palkitsemalla kuin rankaisemalla. Näykkii muttei pure. Esim on ottanut ovenpielen paikakseen, makaa kenkien päällä, mikäli ne yritän ottaa, alkaa näykkiä ja murisemaan. Lisäksi siis ominut toisen perheenjäsenemme ja muutaman muun paikan. Yritämme kouluttaa ja siedättää rauhallisesti. Istumme ales ja toistamme perheenjäsenen kanssa koskettelua, kehumme ja annamme herkkupalan, silitystä ja rapsuttelua, kun ei murise eikä näyki. Samoin teemme kenkien kanssa. Toistamme niiden ottoa ja palkitsemista, mikäli käyttäytyy hyvin. Käytämme sanoja ”ei” ja ”hyi”. Mutta meneekö tässä kuukausia? olisiko muita vinkkejä? Ei myöskään pidä vieraista… Olen sosiaalinen ja haluaisin nauttia kesästä.

    Reply
    • toukokuu 22, 2011 at 7:54 pm
      Permalink

      Moi,
      Olette tehneet aivan oikeita asioita. Voit kouluttaa koiran väistymään kiltisti makupalojen avulla. Lisäksi olisi varmasti hyvä, jos koiralla olisi jokin paikka, jossa se saisi olla halutessaan aivan rauhassa. Oma paikka voi olla mikä tahansa, missä koira viihtyy tai sitten häkki tms. Koska koira on nuori, tuloksia pitäisi tulla melko nopeasti, mutta riippuu tietenkin lähtötilanteen vakavuudesta. On hyvä olla tarkkana että koiraa palkitaan vain silloin kun joku koskettaa sitä. Vieraiden tullessa on hyvä antaa koiran itse tarkkailla tilannetta ja ohjata sen huomio muualle, esim. virikepallot ovat käteviä.

      Reply
  • toukokuu 22, 2011 at 10:41 pm
    Permalink

    Kiitos vastauksestasi.
    Luin juuri Janita Leinosen artikkelin/kirjoituksen ”arka, arempi eutanasia”. Koiramme on ollut meillä nyt 3vkoa. Taustoja emme tiedä. Epätoivoisuus kasvaa. Koira seuraa lastani lakkaamatta, makaa vierellä, tuijottaa vieraita jne. olin koiran kannsa kaksin, kun lapsi oli yökylässä. Pärjäsimme hyvin. Nyt ”vahtii” ei antanut mennä peittelemään ja suukottamaan nukkuvaa lasta (teini-ikäinen). En viitsi väkisin ärsyttää koiraa.
    Mietin jo pitäisikö se antaa takaisin, ennen kuin kiinnymme enempi. Pelottaa ajatus geneettisesti arasta koirasta, joka pahenee iän myötä.!?
    Huomenna hankimme virikepallon. Olisi kiva antaa koti jätetylle/hylätylle.
    p.s. Kyseessä chihu

    Reply
  • heinäkuu 9, 2011 at 11:53 am
    Permalink

    Kiitos hyödyllisestä blogistasi.

    Haluaisin kysyä murahtelusta lisää.

    Meillä on 5-v. rhodesiankoirauros. Se on sosiaalinen ja ystävällinen, mutta aika itsepäinen. Sen peruskoulutuksessakin meillä olisi vielä jonkun verran parantamisen varaa. (Ei esim. tottele aina luoksetulokäskyä.) Asumme maalla ja säännölliseen koulutukseen osallistuminen tuntuu hankalalta, mutta olemme harkinneet yksityiskonsultaatiota jonkun asiantuntijan kanssa.

    Tällä hetkellä eniten askarruttaa murahtelu, mikä on kokonaan uusi ongelma. Koira on ryhtynyt murahtelemaan jos sitä lähestytään sen lepäillessä. Aluksi murahtelu liittyi vain sohvaan, jolla se makailee usein ja sallitusti. Toisinaan käy siis niin, että kun sen viereen menee istumaan, välttämättä koiraa hipaisemattakaan, murahtaa se lyhyesti. Välillä se lähtee tämän perään heti itse ikäänkuin mielenosoituksellisesti pois. Toisinaan ei lähde pois oma-aloitteisesti, mutta olemme alkaneet torua sitä murinasta ja käskeneet sen pois ja välillä liittäneet tähän koiran huomiotta jättämisen. En tiedä onko tämä hyvä tapa saada murahtelu loppumaan.

    Viime aikoina murahtelua on esiintynyt muuallakin kuin sohvalla. Koira saattaa makailla esim. keskellä lattiaa matolla nukkumassa ja toisinaan pelkkä ohikävely saa sen murahtamaan. Joka kerta murahdusta ei kuitenkaan tapahdu, vaikka koiraa menisi koskemaankin sen nukkuessa. Yleisesti ottaen koira pitää ihmisten läheisyydestä ja tulee usein hakemaankin sitä. Esim. sohvalle se saattaa tulla aivan vieriviereen loikoilemaan. Jos tunnustemme koiraa, ei kosketuksen kanssa myöskään ole ongelmia, eikä vaikuta siltä, että mikään kohta olisi kipeänä.

    Koiralle tehtiin kemiallinen kastraatio 2 kuukautta sitten ja sinä aikana murahtelu tuntuu lisääntyneen, mutta en usko asioiden ainakaan suoraan liittyvän toisiinsa, sillä murahtelu alkoi jo ennen kastrointia.

    Murahdustapauksia tuntuu yhdistävän se, että on ilta ja koira lepää tai nukkuu.
    Sillä on oma peti aika rauhallisella paikalla, josta ei kuljeta ohi, mutta sillä on tapana nukkua siinä vain öisin, ja torkkua iltaisin milloin missäkin, jolloin näitä koiran mielestä ilmeisesti ei-toivottuja kohtaamisia syntyy. Välillä tuntuu, että jos koiraa varoittaa lähestymisestä, sitä puhutellen, murahdusta ei tapahdu lainkaan.

    En tiedä onko kyseessä joku suurempi luottamuspula tai auktoriteettiongelma vai kenties ”vain” harmillinen tapa.

    Toivoisin vinkkejä siihen, mikä olisi paras tapa opettaa koiraa pois murahtelusta.
    Onko järjestelmällinen murahduksesta toruminen, pois käskeminen + mahdollisesti vielä huomiotta jättäminen hyvä idea? Pitäisikö murahtaa takaisin?
    Vai pitäisikö sitä päinvastoin lähestyä vaikka palkinnon kanssa ja kehua aina kun se ei murahda?
    Vai kenties yhdistää toivotusta käytöksestä palkitseminen ja ei-toivotusta rankaiseminen?

    Kiitos jo etukäteen!

    Reply
    • heinäkuu 10, 2011 at 7:14 pm
      Permalink

      Moi,

      Voi olla että koira haluaa varmistaa oman rauhallisen unensa murisemalla. Voitte kokeilla opettaa koiraa murinasta pois niin, että heitätte sille pienen makupalan joa kerta kun kuljette sen ohi. Näin se alkaisi toivoa, että sitä lähestyttäisi kun se lepää. Ehkä se on joskus huomannut että murinalla saa teidät perääntymään tai saa olla paremmin rauhassa ja uskoo että sen kannattaa varmuuden vuoksi murahtaa. Jos koiraa palkitsee siitä että sitä lähettyy, uskon että ongelma katoaa nopeasti. Vaikea tietenkin sanoa onko juuri tästä kyse, mutta kannattaa kokeilla.

      Reply
  • syyskuu 15, 2011 at 11:20 am
    Permalink

    Heippa. Mieheni otti pystykorvan uros pennun joka käyttäytyy minun mielestäni liian agressiivisesti,se hyökkäilee muiden koirien kimppuun ja selvästi haastaa isompia koiria. Minulla on myös pystykorva narttu mikä täyttää pian 2 vuotta ja ei ole koskaan ollut tälläisiä ongelmia. Olen myös kuullut,että suomenpystykorva uroksilla esintyy enemmän ”nuppivikaa”.

    Reply
    • syyskuu 15, 2011 at 12:14 pm
      Permalink

      Minkä ikäinen pentu on kyseessä? En ole kuullut, että pystykorvilla olisi mitenkään normaalista poikkeavan paljon ongelmia.

      Reply
  • joulukuu 22, 2011 at 9:38 pm
    Permalink

    Osaatko yhtään sanoa vinkkiä meidän tapaukseen, vai onko jo ihan menetetty peli.

    Laumaan kuuluu 2-vuotiaat australianpaimenkoira ja valkoinenpaimenkoiranartut sekä 5v tollerinarttu, ja vanhin on selvästi koirista ylimpänä. Valkkari alistuu aussielle ja lauman sisäinen järjestys on kyllä melko selvä.

    Aussie on hyvin herkkä ja pelkää monia erilaisia asioita. Yleensä peloissaan se vain ahdistuu ja vetäytyy omaan oloonsa eikä välttämättä uskalla edes tulla luokse (esim pelkää imuria, mittanauhaa, mattojen puistelua, hyvin erikoisia ääniä). Viime aikoina aussie on alkanut käyttäytyä aggressiivisesti pelätessä, se on mm. hyökännyt tollerin päälle ja valkkarin kanssa ottaneet usein yhteen lyhyen ajan sisällä. Tolleri ei ota itseensä, koska on hyvin kovapäinen, mutta valkkari on herkkä ja koirien välillä on selvästi jännitystä.

    Etenkin ahtaat paikat ja tilanteet sisällä aiheuttavat taistelun. Pelkään koirien ja itsenikin puolesta, koska he todella käyvät hampain toistensa kimppuun ja eläinlääkärireissuja on tehty niiden takia, onneksi ei ole vielä silmä puhjennut, vaikka lähellä kävi viimeksi.

    Mitä ihmettä voi tehdä koiralle, joka käyttäytyy näin? Se pelkää niin paljon. Täytyykö ihmisen antaa sille turvaa? Jotain on tehtävä pian, tai koira lähtee kyllä piikille, ennenkuin ihmiseen tai toiseen koiraan sattuu todella.

    Reply
    • joulukuu 23, 2011 at 10:56 am
      Permalink

      Voit siedättää koiraa pelottaviin asioihin ja vastaehdollistaa sitä. Etsi sellainen etäisyys aluksi, josta se sietää pelottavia ääniä ja tarjoa sille jotain kivaa tekemistä siksi aikaa. Kuten jos imuroit, laita koira toiseen huoneeseen syömään luuta tms. Vähitellen voit lyhentää etäisyyttä ja lisätä altistusta.

      Tilanne on tyypillinen pelokkailla koirilla, aggressiivisuus voi olla uudelleenkohdistettua, eli on suunnattu imurille mutta purkautuu kaveriin.

      Voit lähestyä tilannetta niin, että aloitat aran koiran sosiaalistamisen alusta, kuten pennun kanssa; tarjoa sille positiivisia kokemuksia arveluttavista asioista. Pelko voi aiheuttaa pahaa stressiä, joka voi kroonistua ja aiheuttaa useita erilaisia ongelmia. Muista systemaattinen altisuksen lisääminen ja löydä etäisyys, jolla koira on vielä toimintakykyinen, ts. kykenee syömään. Tsemppiä!

      Reply
  • joulukuu 29, 2011 at 6:01 pm
    Permalink

    Hei!

    Minäkin tänne päätin kirjoitaa koska apu olisi tosiaan tarpeen. Eli minulla on kaksi koiraa. Toinen 9v pieni narttu koira jolla on huonoja kokemuksia isoista koirista ja pelkää niitä siis mutta ei ole agressiivinen muille koirille vaan murisee jos viesras koira tulee liian lähelle. Mutta Bella(pieni koirani) vihaa niin sanotusti toista koiraani. Toinen koirani Tuisku on 8kk ja löytökoira sekä keskikokoinen. Tuisku on hyvin riehakas muita koiria kohtaan ja luulee että kaikki leikkivät hänen kanssaan. Eikä välitä toisen koiran varoituksista. Bellalle se alistuu eli tekee ihan selkeät alistuksen merkit muttei lopeta leikkiin pyyntöä vaan menee vain lähemmäs. Bella saattaa ensin vain murista mutta pian jo tekee hyökkäyksiä Tuiskua kohtaan eli puree. Tuisku ei siitä välitä tulee vain lähemmäs alistuen. Olen hyvin hämmilläni tästä käytöksestä.. No sitten vielä Tuiskun muihin ongelmiin. Kun toinen koira tulee vastaan lenkillä se ensin aloittaa haukkumisen mutta ten totteleee minua kun komennan tarpeeksi ajoissa. Mutta kun koira tulee lähemmäs se vetäää ihan hulluna toisen koiran luokse ja kun on lopettanut vetämisen päästän haistelemaan niin Tuisku MINUN mielstäni haluaa leikkiä toisen koiran kanssa ja menee usein juuri toisen koiran päälle tai laittaa tassut toisen koiran päälle. Yleensä muut koirat tästä ei pidä.. Mietityttää että mitä Tuisku tällä tarkoittaa.. itse pidän tätä leikkiin pyyntönä koska ikinä ei mitään agressiivisuutta toisat koiraa kohtaan ole. Mielestäni yliinnokkuutta. Mitä mieltä sinä olet..? Ja sitten viimeinen muttei vähäisin vain kaikkein suurin ongelma on vieraiden ihmisten pelkoagressiivisuus. Vai onko se sitä. Ainakin Tuisku siis käyttäytyy näin. eli kun vieras ihminen esim. astuu ovesta sisään Tuisku aloitaa hyvin pelottavan haukkumisen karvat pystyssä. Komenna Tuiskua olemaan hiljaa ja otan sen hihnaan kiinni, koska pelkään sen tekevän jotakin ihmiselle. Tuisku ei tottele vaikka käsken olemaan hiljaa vaan on aivan täpinöissään. Kun ihminen ojentaaa käden Tuisku pakenee mutta heti kun käsi menee pois Tuisku tekee ”hyökkäys” liikkeen. tuyisku ei ole ikinä tehnyt kenellekkään mitään esim. purrut. Mutta en tiedä voiko se tehdä jos siihen tilaisuuden saa joten sen vuoksi apu olisi hyvin nopeasti tarpen! Ja lopuksi vielä se että tuisku ei siis käyttäydy näin kaikille ihmisille vain tietyille. yleensä tukevahkoille ja pelokkaille ihmisille. Lapsia tuisku ei pelkää yhttään. hoikkia ja pitkiä miehiäkään tuisku ei pelkää. ja tälläinen piire tuiskussa on juuri. (kuullut jostakin. Eli: (”Pelkoaggressiivisille” koirille tyypillinen piirre on, että ne pitävät tavattoman paljon ihmisistä, joihin ne oppivat luottamaan. Nämä koirat näyttävät tuntevan vain rakkauden ja vihan – ei mitään siltä väliltä.)

    Kiitos erittäin paljon jos vain voit auttaa jotenkin!!

    Reply
    • joulukuu 29, 2011 at 7:19 pm
      Permalink

      Kannattaa aloittaa vastaehdollistaminen nuorelle koiralle sekä muita koiria että vieraita ihmisiä kohtaan. Vinkkejä löydät näistä videoista; http://www.youtube.com/watch?v=kaOyqmshOz4 ja http://www.youtube.com/watch?v=1l4Jd1bu3pY

      Tärkeää olisi, että koiran kierroksia pystyttäisi alentamaan näissä tilanteissa, jotta varsinkin hyökkäykset loppuisivat. Pelkoaggressiivisille koirille tyypillistä on hyökätä silloin kun käsi vedetään pois tai käännytään koirasta poispäin. Komentaminen tai hihnaan sitominen ei auta, vaan koiran pitäisi oppia hillitsemään itseään ja olemaaan rennosti vaikeissa tilanteissa.

      Varmasti muita koiria kohtaan osoitetut eleet ovat leikkiinkutsuja. Olisi hyvä, jos koiralle löytyisi sopiva leikkikaveri, jonka kanssa hyvää leikkiä voi harjoitella.

      Vanhemmalle koiralle kannattaa turvata omat resurssit ja tareeksi omaa rauhaa, jotta jatkuva härkkiminen ei kävisi liikaa hermoille. Koiria voi pitää erillään tai niin, että vanhempi koira pääsee halutessaan karkuun nuorempaa.

      Tsemppiä!

      Reply
  • tammikuu 15, 2012 at 1:56 pm
    Permalink

    Moikka Jaana!

    Kaipaisin apua kahden koiran kanssa. Toinen on 6-vuotias mäykky, toinen hiljattain kotiutunut kolmekuukatinen glenni. Mäyräkoira ei ole minun, mutta olen ollut sille rakas pienestä asti. Nyt olen ottanut tämän oman koiran, ja kaksikko on aivan mahdoton. Vanhempi koira vain pyörii pikkuiseb ympärillä, ei anna tämän syödä, tehdä tarpeitaan tai edes kävellä eteenpäin. Pikkuinen ei uskalla nukkua maassa, sillä vanhempi alkaa samantien nylkyttämään, vaikka ovat molemmat poikia. Kun pikkuinen lopulta ärsyyntyy, se näykkii vanhempaa korvista. Vanhempi kiljuu kivusta, mutta ei liiku paikaltaan mihinkään vaan jatkaa piiritystä. Vanhempi ei ole kiinnostunut mistään ruoasta ”transsin” aikana eikä tottele, saatika edes tunnista omaa nimeään. Viimeksi kesti 4 päivää ennen kuin vanhempi lähti omia matkojaan ja alkoi käyttäytyä normaalisti. Ajattelimme piirityksen olleen vain vaihe, mutta sama zumba alkaa aina alusta koirien nähdessä.

    Tulkitsin vanhemman käyttäytymisen johtuvan siitä, että tämä luulee pikkuisen olevan hänen koiransa, mikä on nostanut hänet samalle tasolle minun kanssani. Yritin tehdä vanhemmalle selväksi, että pikkuinen on minun koirani ja minä olen molempien pomo menemällä koirien väliin seisomaan. Vanhempi tuijotti minua ja minä häntä ja hitaasti etenin saaden tämän peruuttamaan parin metrin päähän pikkuisesta. Tällöin koiralle alkoi kelvata myös ruoka kun palkitsin hänet etäisyyden säilyttämisestä. Etäisyys säilyy noin puoliminuuttia, minkä jälkeen sama piiritys alkaa taas. Jos komennan pikkuista, vanhempi murisee minulle. En peräänny, sillä osaan lukea vanhempaa niin hyvin että tiedän milloin on oikeasti vihainen. Onko tähän mitään ratkaisua, millä voisin osoittaa vanhemmalle MINUN olevan pikkuisen huoltaja?

    Reply
    • tammikuu 22, 2012 at 10:18 pm
      Permalink

      Mielestäni sinun tulisi taata molemmille koirille mahdollisuus omaan rauhaan. Yritä tarjota vahnemmalle koiralle jotain mielekästä tekemistä jossain muualla kuin pikkukoiran kimpussa. Tarvittaessa voit käyttää koiraporttia, jotta pikkukoira uskaltaa elää rauhassa.

      En usko, että koirat pohtivat omistussuhteita tai huoltajuussuhteita. Ne puolustavat kavereitaan, se on aivan luonnollista – en usko että siihen liittyy mitään taka-ajatuksia. Unohtaisin sinuna kokonaan johtajuuspohdinnat ja keskittyisin siihen, että 1) molemmilla on mahdollisuus omaan rauhaan, 2) kummallakin on omia, mielekkäitä harrastuksia ja 3) molempia kohdellaan ystävällisesti, ts. kumpikaan ei saa syntipukin roolia.

      Reply
  • tammikuu 15, 2012 at 7:45 pm
    Permalink

    Hei,

    Minulla on 8 kuukauden ikäinen uroskoira, joka on melkoisen omistushaluinen kaikesta löytämästään. Erityisesti pentu on mieltynyt nenäliinoihin, kerää nenäliinat kadulta, vieraiden ihmisten taskuista, kylässä ollessamme… Koira jää mieluiten löytöpaikalle ja silppuaa nenäliinan pieneksi. Kun olen yrittänyt ottaa nenäliinaa pois, koira murahtaa ja näykkäisee. Tämä on huolestuttavaa, koska näykkäisee ketä tahansa, joka yrittää viedä ”aarteen” pois (myös vieraita ihmisiä ollessamme kylässä!).

    Koira on hyvin perso ruualle, joten olen yrittänyt tehdä sen kanssa vaihtokauppoja houkuttelemalla namin avulla. Tämä on vain johtanut siihen, että pentu tietää menettävänsä aarteen kun heiluttelen namia sen nenän edessä, eli huomaa heti että tavoittelen kiellettyä ”aarretta” ja yritän saada sen itselleni. Koira yrittää tällöin lähteä karkuun löytönsä kanssa. Joskus saattaa jopa yrittää nielaista aarteensa (purukumeja on esim. niellyt siinä pelossa, että ne otetaan pois).

    Irti-käskyä ollaan harjoiteltu pienestä pitäen ja se toimii ”vähempiarvoisille aarteille” eli esimerkiksi koiran omien lelujen kanssa. Ulkoa löytyville aarteille tätä ei kuitenkaan pysty soveltamaan, koska heti irti-käskyn kuullessaan koira tajuaa että ”no nyt se haluaa tämän aarteen itselleen” ja lähtee pikaisesti mahdollisimman kauas mussuttamaan löytöään. Tämä käsky ei siis toimi, vaikka totellessaan koiralle olisi aina herkkuja luvassa, myös ulkona.

    Olen yrittänyt sitäkin, että koira saa rauhassa ulkona keräillä keppejä, ruohoa ym vaaratonta ja kanniskella ja mussuttaa niitä ja itse en mene edes yrittämään ottamaan niitä pois, jotta koira tajuaisi etten ole kiinnostunut sen aarteista. Toisaalta välillä olen yrittänyt harjoitella irti-käskyä kepeillä ja muilla vaarattomilla löydöksillä, jotta käsky toimisi myös silloin kun koiralla on jotain vaarallista suussaan. Usein on niin, että jos koira vähänkin luulee että olen kiinnostunut sen löydöistä, niin silloin se varsinkin mutustelee aarrettaan ja yleensä nielee paloja siitä -ja myöhemmin sitten oksentelee kepin palasia ja karkkipapereita…

    Tämä näykkäily-käytös erityisesti on kyllä huolestuttavaa, varsinkin kun pentu varastelee esimerkiksi kylässä vieraiden ihmisten omaisuutta (nenäliinoja ym..) ja näykkäisee henkilöä joka yrittää ottaa tavaran pois, puolustaessaan ”omaa aarrettaan”. Jostakin syystä omistushaluisuus koskee useimmiten asioita, joita koira pystyy pureksimaan silpuksi ja syömään eli esimerkiksi tölkit ja muut ei niin helposti silpuksi menevät esineet eivät aiheuta omistushalukkuutta ja puolustamista.

    Mitenhän tilannetta kannattaisi lähteä purkamaan, jotta ”aarteiden” omiminen saataisiin loppumaan? Ongelmahan esiintyy vain silloin kun yritän ottaa siltä jotain koiran mielestä huippukivaa löydöstä pois, koira ei ala murisemaan ja näykkimään jos olen vain sen lähellä yrittämättä ottaa aarretta siltä. Pitäisikö koira jättää tilanteissa rauhaan useammin ja lähteä itse pois vai olisiko parempi heitellä koiralle nameja lähestyessäni sitä, jotta se tajuaisi että kun se luovuttaa löytönsä niin parempaa on tiedossa?

    Reply
    • tammikuu 22, 2012 at 10:20 pm
      Permalink

      Kannattaa heitellä herkkuja jo lähestyessäsi. Lisäksi voit kotona tarjota koirallesi paljon revittävää ja silputtavaa, jolloin niiden arvo yleensä laskee. Mitä rajoitetumpaa jokin on, sitä arvokkaammaksi sen koira kokee.

      Reply
  • tammikuu 16, 2012 at 10:04 pm
    Permalink

    Hei Jaana,

    Kiitos hyvistä ja asiantuntevista nettisivuistasi, nyt tarvitsen kipeästi apuasi koskien aikuistuvaa koiraani.

    Minulla on reilu 11-kuukautta vanha jackrusselnarttu Kerttu, jolla on ensimmäisten juoksujen (9kk iässä) jälkeen ilmennyt massiivista tarvetta komennella itseään nuorempia pentuja lähinnä ärisemällä ja alistamalla tuijottaen sekä muristen. Olemme sosialisoineet Kertun erittäin hyvin viettäen Helsingin koirapuistoissa päivittäin siihen asti kunnes Kerttu oli 6kk ja sen jälkeenkin säännöllisesti, eikä mitään ongelmia ole hänen kanssaan aiemmin ollut.

    Nyt hän oli vanhempieni luona maalla hoidossa kuukauden, jossa asuu melko epäsosiaalinen, joskin Kertun kanssa toimeentuleva 13-vuotias jackrusseluros. Hoidossaolon jälkeen Kerttu osoittanut enemmän aggressiivista käytöstä esim. murinaa ja räksytystä toisia koiria kohtaan, jota on voinut oppia vanhempieni russelilta.

    Tänään olin Kertun kanssa ensimmäistä kertaa koirapuistossa hänen hoidosta tulon jälkeen. Kerttu hyökkäsi yllättäen muristen 5-kuukautista koirapuistoon tullutta pentua kohtaan, jota puri kovaa niskasta, niin että pentu jäi huutamaan kivusta ja koirat jouduttiin erottamaan. Mistä tällainen yllättävä kova aggressiivisuus voi johtua? Miten minun tulee toimia jatkossa? Voinko mennä Kertun kanssa enää koirametsään, koirapuistoon ym.? Voisiko leikkaaminen auttaa ilmeisesti dominoinnin tarpeesta johtuvaan aggressiivisuuteen?

    Kiitos äärettömän paljon etukäteen vastauksestasi, se tulee tosiaan tarpeeseen.

    Ystävällisin ja erittäin huolestunein terveisin

    Sanni

    Reply
  • Pingback: Aggressiivinen eläin vai aggressiivinen käytös? | Eläinten koulutuksesta

  • kesäkuu 1, 2012 at 12:25 pm
    Permalink

    Meille tuli n.½ vuotta sitten 5 vuotias saksanpaimenkoirauros ( leikattu). Aluksi kaikki meni hyvin, koira oli ihan kiltti ja antoi rapsutella, tuli luokse jne. Yht´äkkiä sen käytös muuttui perheen äitiä ( minua) kohtaan. Se on hyökkäillyt ilman syytä ja viimeksi näykkäsi niin, että käteen tuli kuhmut. Seon myös alkanut vältellä minua eikä anna koskettaa/ tule luokse. Missä vika? Se ei käyttäydy perheen isäntää tai aikuisia poikiani kohtaan vihaisesti. En ole ollut ilkeä tai pelokas, ruokin ja ulkoilutan sitä, paitsi että en enää uskalla lähestyä koko koiraa. Taustoja en tiedä, olisiko joku nainen kohdellut huonosti? Mitä teemme, piikille en hennoisi koiraa laittaa.

    Reply
    • kesäkuu 4, 2012 at 7:24 am
      Permalink

      Moi,

      On vaikea sanoa mistä on kyse näkemättä tapausta. Riippuu hyvin paljon puremistilanteesta, mistä voisi olla kyse. Ainakin aluksi tulee mieleen leikki, ruuan tms. puolustaminen tai sitten syy voi olal jossain muualla.

      Kannattaa pyytää joku asiantuntija katsomaan tilannetta paikan päälle.

      Jaana

      Reply
  • Pingback: Se on MUN! | Eläinten koulutuksesta

  • maaliskuu 24, 2013 at 7:09 pm
    Permalink

    Hei! Meiltä löytyy 7v. alaskanmalamuutin/norjanharmaan sekoitus, joka on ollut aina todella tottelevainen ja kiltti koira. Aloimme huomaamaan sillä outoa käytöstä 4 vuotta sitten, kun se pienille lapsille alkoi murisemaan, aijemmin lapsille ei mitään sanonut. Naapurissa oli kuitenkin kurittomia lapsia, jotka kävivät koiraa heittelemässä kivillä (silloin kun itse emme olleet kotona useimmiten) ja huutamassa ja pelottelemassa sitä, vaikka asian kielsimme tiukasti. Ei siinä mitä, nyt olemme varoneet aina pienien lasten kanssa, ettei liian lähelle mene.
    Mutta nyt se on 2 vuoden sisällä puraissut jo kahteen otteeseen oman perheen jäseniä. Ensin minua ja viimeisin isäntäänsä. Tajusin myöhemmin, että minun kohdalla olin ajanut(en tarkoituksella!) sen nurkkaan ja ottanut pannasta, että tulisi eteisestä pois (en tajunnut sitä sillä hetkellä, mutta kun tälläistä käytöstä ei ollut ennen niin en osannut varautua), kun oli eläinlääkäri sitä tullut rokotuksia antamaan. Silloin varoittamatta, kun otin pannasta kiinni se puri. Toisella kerralla isäntä yritti saada koiran komentamalla autosta pois (iso pakettiauto) ja kun se ei totellut, meni hän ottamaan pannasta ja jälleen koira puri.
    Nyt olen kauhuissani, kun isäntä haluaisi, muuten kiltin koiran lopettaa, kun itse epäilen että se pelkäsi jostain syystä molemmissa tapauksissa jotain, joka ei tod.näk. agressiivisuudesta johtunut.
    Mietin olisiko tuolla yhteys tuohon, kun lapset sitä nuorempana kiusasivat? Mitä pitäisi tehdä?

    Reply
    • maaliskuu 25, 2013 at 8:00 am
      Permalink

      Moi,

      se on tosiaan ihan normaalia, että koira puree kun sitä yrittää väkisin siirtää. Voitte harjoitella niin, että otatte pannasta kiinni ja annattekin herkun. Kún tätä toistetaan tarpeeksi monta kertaa, koira ei enää suhtaudu pannasta tarttumiseen niin, että sen pitäisi puolustautua.

      Lisäksi kannattaa opettaa herkkujen avulla siirtämään koiraa mm. autosta ulos jne. niin, ettei siihen tarvitse koskea.

      Koira yleensä tekee niin, että se ensin yrittää välttää ikävää/pelottavaa asiaa ja jos se ei pääse väistymään, se puree.

      Jaana

      Reply
  • huhtikuu 1, 2013 at 3:11 am
    Permalink

    Heippa! Ja kiitos hyvästä sivustosta!
    Minulla on 4 vuotias paimenkoiranarttu,jonka kanssa on tapeltu paljon, nimenomaan muiden koirien ohituksien takia jo kaksi vuotta.

    Koira pääsi kerran vapaaksi pannasta lenkillä,ja lähti puolen kilometrin päähän suoraan kiinni juuri ohitettuun koiraan. tikkejä ei toiselle onneksi tarttettu,eikä muuta,mutta siitä asti on ollut ääriaggressiivinen muita koiria kohtaan;
    Olen kokeillut nameja,yms,mutta kiihtyy niin,että kädet ovat verillä nopeasti. lelut ei tehoa. suunnanvaihto pahensi ongelmaa,koiria ei alueellamme pysty välttelemään,kun aina tulee joka suunnasta.
    kiihtyy jo kilometrin päässä olevasta koirasta!
    koska koiralla massaa,esim.talvella todella hankala ohittaa.
    ohitustilanteissa laskee päänsä, pörhistää karvat,häntä ylhäällä,ja suoraa yrittää päästä kimppuun,rähisee.
    lenkillä narttu merkkailee kuin uros.

    toinen ongelma koiran kanssa on,etten voi ottaa sitä mukaan lyhyille kauppareissuille;se saa itsensä irti mistä tahansa pannasta/valjaista,ja lähtee perään kauppaan.

    eroahdistusta ei muutoin ole,on itsekseen nätisti,ei pidä mekkalaa,eikä tuhoa kotia.

    Koiralla elopainoa 30 kg,ja esim.taksissa/autossa/bussissa,tunkee aina syliin,vieraat saavat silittää kyllä,ja kotona nätisti,kun vieraita on, eli ei oikeastaan muita ongelmia.

    Koiran kanssa harrastetaan tokoa,ja hakua,ja koira-aggressiivisuus on estänyt kokeisiin menon. Kouluttajalla käytiin,mutta ongelmat pahenivat…

    Mitä koiralle voi tehdä? Luulisin,että koira on dominoiva, koska ei koskaan ole minullekaan ns.alistunut kielloista,yms.pentuna ja nuorena puri paljon käsiä,juoksi päin, ja näykki jalkoja,yms,mutta ko.ongelmat saatiin pois.Kouluttamista helpottaisi kuitenkin paljon tietää,millainen aggressio on kyseessä.Kiitos.:)

    Reply
    • huhtikuu 2, 2013 at 2:21 pm
      Permalink

      Moi,

      Kyseessä on tyypillinen hihnarähinä, joka todennäköisesti saa alkunsa arkuudesta ja turhautumisesta ja pysyy yllä ja vahvistuu erilaisista syistä.

      Koiran tunnetilaa olisi pystyttävä muuttamaan ohitustilanteissa. Tähän asiaan parhaiten toimii herkut. On vain aloitettava harjoittelu niin kaukaa, että herkuilla on vielä jotain tehtävissä ja jatkettava sinnikkäästi. Käytöksen muuttamiseen ei ole olemassa pikakeinoja, on järjestettävä useita kymmeniä harjoituskertoja. Koulutus ei ole helppoa, mutta se on toteutettavissa. Tässä kommenttiketjussa on useita videolinkkejä, joista voi olla hyötyä. Kaikki pennut purevat käsiä, juoksevat päin ja hyökkäävät jalkoihin, se on normaalia käyttäytymistä.

      Kaupan pihalla eroahdistukseen kannattaa siedättää vähitellen, eli hyvin lyhyitä aikoja kerrallaan. En tosin suosittele koiran säilyttämistä kaupan edessä turvallisuussyistä.

      Reply
  • kesäkuu 23, 2013 at 7:01 pm
    Permalink

    Hei!
    Tämä kirjoituksesi on vanha, mutta toivon, että huomaat kommenttini.
    Meillä on nyt 11kk vanha seropi tyttö, joka on myös ohittanut jo ensimmäiset juoksunsa. Ongelmamme on nimenomaan asioiden puolustaminen; erityisesti herkkuluiden, meidän vaatteidemme sekä jopa oman oksennuksen. Koiran alkaa jo murisemaan kun sitä lähestyy, haukkuu ja puree aivan varmasti mikäli asiaa yrittää ottaa pois. Irti -käskyn opettaminen ei tule auttamaan tähän vaivaan, sillä koira usein vain vahtii esim vaatteita, eikä suinkaan ota näitä suuhun.
    Kaikki apu on arvostettua, kiitos.

    Reply
    • kesäkuu 24, 2013 at 1:02 pm
      Permalink

      Moi, erilaisten asioiden puolustaminen on koirille varsin tyypillistä käyttäytymistä. tässä muutamia vinkkejä: 1) vähennetään puolustettavien asioiden arvoa pitämällä niitä enemmän esillä, 2) tehdään ihmisen lähestymisestä kannattavaa –> ihminen ei ota tavaroita pois vaan antaa jotain vielä kivempaa tilalle, 3) opetetaan jokin muu asia puolustamisen tilalle, kuten luoksetulo varmaksi –> näin ei jouduta pattitilanteeseen, vaan koiran voi aina kutsua pois.

      Reply
  • lokakuu 7, 2013 at 10:20 pm
    Permalink

    Hei!
    Olen kummastellut 9vko pentumme käytöstä. On nyt kahdesti käyttäytynyt erittäin agressiivisesti muita pentuja kohtaan.
    Tänään meillä kävi saman ikäinen pentu ja oma pentu aloitti heti kyräilyn toiselle pennulle, hetken vierasta pentua seurattuaan ärähti ja otti toista pentua niskasta kiinni. Otin omaa pentua niskasti kiinni ja rauhotin tilanteen, tämän jälkeen tilanne rauhottui.
    Toinen kerta sattui myös meillä kotona. 9kk ikäinen narttu ja tähän muutaman kerran kävi oikein niskaan kiinni äristen. Mistähän tämä voisi johtua ja kuinka sitä voisi kitkeä? Aikuisten koirien kanssa näin ei tapahdu.

    Reply

Mitä mielessä?