Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

tutustuin vihdoin suomalaiseen kuolaintutkimukseen. Sen voi lukea täältä. Hienoa ja onnittelut hyvästä työstä, jota omalla kielellämme ei todellakaan ole usein tarjolla!

Tämä tutkimus antaakin niitä kauan toivottuja eväitä muillekin eläinlääkäreille mitata hevosen suuta ja arvioida mikä kuolain olisi millekin hevoselle sopiva. Kuolaimen valinta on hankalaa, eikä sen perusteeksi ole ennen tätä ollut oikein mitään järkevää taustatietoa suomeksi. Kuolainasioissa varmasti toimitaan, kuten muissakin; ensin valmentajan mielipide, sitten Google, sitten ht ja Facebook. Erilaisten kuolainten määrä on viime vuosien aikana moninkertaistunut, mutta oikean Kuolaimen sovittaminen juuri oman hevosen suun mittoihin ei onnistu ihan keneltä tahansa. 

Tutkimus herätti minussa muutamia kysymyksiä. Niitä ovat mm. otos; onko otoksessa edustettuina koko kuolaimia käyttävä suomalainen ratsuhevospopulaatio? Olivatko hevoset samalta alueelta? Onko niillä mahdollisesti samat valmentajat, millä voi olla merkitystä ratsastustyyliin? Mitä muuta hevosilla tehtiin kuolaimet päässä kuin ratsastettiin? Käytettiinkö niillä sivu- tai apuohjia säännöllisesti? Mitä materiaalia ohjat olivat * vaikuttaa tutkitusti tuntumaan. Eroja löytyi, mutta olivatko ne tilastollisesti merkitseviä?

Suun pehmytkudosmuutosten todettiin olevan kuolaimia käyttävillä hevosilla hyvin yleisiä. Suurin osa suun pehmytkudosmuutoksista sopii sijainnin puolesta kuolaimen tai turpahihnan aiheuttamiksi. Koska ei ole kehitetty täydellisiä kuolaimia tai kuolaimettomia suitsia, voidaan tämän hetkisen tutkimustiedon perusteella suositella hevosen suun terveyden edistämiseksi, että hevosilla vaihdettaisiin muutaman päivän välein eri tavoin ja eri kohtaan hevosen suuta ja päätä vaikuttavia kuolaimia ja kuolaimettomia suitsia. Hevosen suun terveyden kannalta olisi paras, jos hevosta ratsastettaisiin ilman turpahihnaa tai hevoselle annettaisiin turpahihnasta vapaita päiviä ja kiinnitettäisiin huomiota turpahihnan kireyteen myös kuolaimettomissa suitsissa. Hevosella olisi hyvä olla 1-2 päivää viikossa, jolloin ei käytettä ollenkaan varusteita, jolloin hevosta voidaan liikuttaa esimerkiksi irtojuoksuttamalla. Kuolaimien ja kuolaimettomien suitsien vaihteleminen antaa suun pienille vaurioille aikaa parantua, jolloin hevosen suu pysyy mahdollisimman terveenä. Hevosen suun terveyden kannalta on todennäköisesti hyvä, jos hevosella on useampia eri ratsastajia, jotka ratsastavat hevosta hieman eri tavoin, jolloin paine kohdistuu aina hieman eri kohtaan suussa. 

Aiheuttaako kuolain itsessään vaurioita, jos se on hevosella vaikkapa tarhassa tai karsinassa? Huonosti sopiva kuolain varmasti aiheuttaa. Mikäli oletetaan, että kuolain on sopiva ja hyvin istuvissa suitsissa, voidaan olettaa, ettei pelkkä suussa pitäminen vielä tee vaurioita. Vaurioiden taustalla voi olla kuskin toiminta, eli se miten kuolainta käyttää ohjeen välityksellä. Eli kuinka pientä tai suurta painetta kuolaimiin ja suuhun aiheuttaa. Turpahihnan uskon aiheuttavan itsessään haittaa, koska se varsinkin ylikireänä estää hevosta liikuttamasta suutaan. Turpahihna on staattinen laitos, johon ratsastaja ei vaikuta, paitsi kuolaimettomissa ratkaisuissa.

Samalla idealla voitaisi tehdä raippatutkimus. Otettaisiin 30 hevosta, jotka kuvattaisiin lämpökameralla raipanjälkien varalta. Omistajat ottaisivat klinikalle mukaan kaikki ne raipat, joita yleensä käyttävät. Johtopäätöksenä voitaisiin esittää, että kannattaa käyttää eri mittaisia ja erilaisia raippoja päivittäin vaihdellen. Kannattaa käyttää pehmustettuja raippoja, bambukeppejä, pitkiä koulupiiskoja ja estelätkiä vaihdellen. Lisäksi kannattaa pitää viikottain muutama kokonaan raipaton päivä. Raippaa kannattaa käyttää eri puolille hevosen kehoa, jotta jo syntyneillä vaurioilla on aikaa parantua. Eri ratsastajat käyttävät raippaa eri tavalla ja eri kohtiin, mistä saattaa olla hyötyjä vaurioiden parantumiseen. 

Eli energiaa ei haaskata siihen, että opetettaisiin käyttämään varusteita mahdollisimman hyvin. Sen sijaan hyväksytään se, että kun nyt kuitenkin vedetään, niin parempi vetää eri päivinä eri kuolaimilla. Päivittäin vaihtuva kuolain saattaa olla hevoselle iso asia. Meille narut ovat usein samat ja tuntuvat käsiin tutuilta, mutta hevoselle usein vaihtuva kuolain voi aiheuttaa hämmennystä. Tämä on oletusta, jota perustelen sillä, että jokainen uusi varuste voi aiheuttaa hevosessa reaktioita – olisi reilua tutustuttaa hevonen kaikkiin käytettäviin kuolaimiin perusteellisesti, koska ne vaikuttavat hevosen suuhun eri tavalla. Toki tätä voi tehdä, mutta jos tuntuma on hevosen mielestä ongelma, ilmiö voi muistuttaa sitä, että pidämme joka päivä liian pieniä kenkiä, jotka vain puristavat eri kohdasta jalkaa. 

Ohjastuntuman mittaaminen voi olla pelottavaa, mutta siitä on hyötyä. Ja mikä palkitsevinta, omaa kehitystä voi seurata. Valmentajalta voi kysyä tai videolta nähdä, näkyykö kehittyvä tuntuma hevosen liikkumisessa tai ns.  Suoruudessa jotenkin. Vaikka tuntuma olisi epäsymmetrinen tai epätasainen, kuten minulla on, hevonen voi siitä huolimatta tehdä haluamiani asioita ja se ei välttämättä esitä kipu- tai konfliktikäytöstä. Se ei kuole siihen tietoon, että tuntuma on voimakas ja toinen naru on lyhyempi kuin toinen. En voi ostaa uusia herkkiä käsiä, mutta voin harjoitella näiden käytettyjen kanssa. Lisäksi voin keksiä keinoja minimoida nyppäisyjä (joita tulee kaikesta huolimatta); voin pitää harjasta kiinni tai laittaa vaikka kaulanarun, josta pidän kiinni. Se voi lieventää äkillisiä nykäisyjä tasapainon horjahtaessa. Tai voi opetella pitämään ohjia yhdessä kädessä, jolloin minulla on puolet vähemmän harmiteltavaa. 

Tuntumaklinikoiden tarkoituksena ei ole syyllistää ratsastajia. Tarkoituksena on tarjota yksi (mitattava) lisäpalikka omaan kehittymiseen. Tuntumaklinikoilla lähdetään siitä, että jos hevoselle miellyttävä tuntuma löytyy, voi olla mahdollista ehkäistä kuolainten (ja kuolaimettomien) aiheuttamia haitallisia vaikutuksia. Videolta ja mittausdatasta voidaan päätellä, mikä vaikutus tuntumalla on esim konfliktikäytöksiin. Lisäksi voidaan saada uusia näkökulmia siihen, miksi tietyt asiat ovat hevoselle vaikeita. Yksinkertaisten ratkaisujen löytämiseen ei aina tarvita kättä pidempää. Ratsastajan tuntuman tiedostamisesta voi olla hyötyä myös omalle valmentajalle; hän voi suunnitella harjoituksia siten, että ratsastaja voi harjoittaa kehittyvää tuntumaa. 

  

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr
Jaana on EmailJaana on FacebookJaana on Linkedin
Jaana
Eläinten käytösneuvoja BSc, MSc @ Eläinkoulutusblogi
Uhittelu, ryntäily, merkkailu, rikkinäiset esineet... lista on loputon. Silti eläinten käytösongelmiin löytyy lähes aina ratkaisu jonka avulla voitte elää rakkaan lemmikkisi kanssa sulassa sovussa monia onnellisia vuosia. Olitpa sitten koiran-, kissan- tai hevosen omistaja, olet tervetullut blogiini josta löydät lisää ohjeita kuinka se tapahtuu!

0 kommenttia kirjoitukseen “Aiheuttaako varuste vai käyttäjä vaurioita?

  • kesäkuu 16, 2015 at 3:18 pm
    Permalink

    Niin olen aina ja kaikille sanonut että vaihdelkaa kuolaimia, aina on naurettu, ettet sä mitään tiedä, mutta tosiasia kuitenkin on, että paappa on vanha ravuri ja suusta vedetty, myös ratsikoulussa hetken olleena, suuhun ei kerta kaikkiaan saanut mitään tuntumaa, raspattiin ja tehtiin kaikkea, et siitä se varmaankin johtuu.
    Kaikkia kokeiltiin maan ja taivaan välillä ja oltiin ilmankin, kunnes se yksi sitten toimi. Ei ole edes nimestä tietoa, ostettu yli 10 vuotta sitten. Käytettiin peruskuolaimia vaihdellen ja aina vain tuntui et tämä oli se joka toimi.
    Itse asiassa nimeä ei löydy mistään (kun ei ole vastaavaa missään hyllyssä), mutta se toimii. Siihen saakka hevonen roikotti kieltä ja yritti ehkäistä kuolaimen toiminan koska se sattui.
    Näin meillä. Pikku juttu vaan olin HEI oikeassa!

    Reply

Mitä mielessä?