Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Aistivirikkeiksi kutsutaan sellaisia eläimen elinympäristöön lisättäviä asioita, jotka vaikuttavat eläimeen jonkin aistin kautta. Tyypillisiä esimerkkejä ovat kissanminttu ja vaikkapa ketun haju koirille.

Äänivirikkeitä käytetään harvemmin tietoisesti. Kuitenkin tallissa ja maneesissa on usein radio päällä, samoin moni jättää koiralle radion päälle, kun koira jää yksin asuntoon. Radiolla on havaittu olevan rauhoittavia ja virikkeistäviä vaikutuksia moniin lajeihin. Se ei välttämättä ole ihan sama mitä kanavaa kuuntelee. Strauss, Mozart, Bach ja Grieg aiheuttivat eläimissä lajityypillisen käyttäytymisen lisääntymistä (koirat lepäsivät kennelissä enemmän kuin haukkuivat, norsujen stereotyyppinen käytös väheni ja gorilloiden aggressiivinen sekä epänormaali käytös väheni. Lehmät menivät rauhallisemmin lypsylle ja ponit rauhoittuivat syömään kuultuaan kantrimusiikkia verrattuna rokkiin.

Hajuvirikkeiden osalta käytetyimpiä ovat isoille kissoille tarjoillut saaliseläimen hajut. Tätä voi kokeilla omalle kissalleen, jos saa vaikkapa eläinkaupasta hiirelle tai muulle pikkueläimelle tuoksuvia tuotteita, kuten kuiviketta tai kankaanpaloja. Kissoilla hajuvirike kannattaa yhdistää ruokailuun niin, että virikkeen jälkeen kissa saa ruokaa. Tämä matkii oikeaa saalistustilannetta. Kissan kanssa voi kokeilla myös jäljestämistä, kuten koirankin kanssa. Jäljestäminen on pala luontaista saalistuskäyttäytymistä. Hevonenkin paikallistaa ruokansa hajuaistin avulla, joten ruokavirike sisältää yleensä myös hajuvirikkeen. Yrteillä, kuten laventelilla on havaittu olevan rauhoittavia vaikutuksia eläimiin.

Avoimen ikkunan, peilien ja lajitovereiden kuvien on todettu vähentävän hevosten stereotyyppistä käytöstä. Television katselulla ja erilaisten pelien pelaamisella voi olla virikkeistäviä ominaisuuksia. Kissat ja koirat tuntuvat katselevan mielellään luonto-ohjelmia. On tunnettava eläinlaji melko hyvin, ennenkuin sille on mahdollista suunnitella toimivat näkövirikkeet – tarkoitus ei ole stressata eläintä vaan lisätä omaehtoista motorista käyttäytymistä tai toimintaa.

Onko hieronta tai pesu tai harjaaminen virikkeistämistä? Riippuu siitä, perustuuko toiminta omaehtoisuuteen. Kaiken viriketoiminnan taustalla on se, että eläin itse alkaa käyttäytyä tai toimia tietyllä tavalla. Solariumissa seisominen ei siis välttämättä ole virike, vaikka siinä annetaan hevoselle aistiärsykkeitä. Jos solariumiin meno on vapaaehtoista ja hevonen voi itse määrittää keston, se voi olla virike. Tähän perustuu automaattiruokkijoiden virikkeellistävä vaikutus. Myös seinään ruuvattu katuharja voi olla virike, jos sitä vasten joku itseään hankaa.

Kun puhutaan virikkeistä, on syytä muistaa, että eläintarhat ovat usein edelläkävijöitä. Lisäksi kannattaa muistaa, että virikkeitä on olemassa lukematon määrä. Tässä kirjoituksessa keskityin vain aistivirikkeisiin, näiden lisäksi on useita muitakin virikekokonaisuuksia. Ei kannata lukittautua ajatukseen, että oksat ovat hevosten virikkeitä ja kissanminttu kissojen. Virikkeitä voi käyttää myös monella eri tavalla – saattaa olla, että pienilläkin asioilla on merkitystä eläimelle, aina kannattaa havainnoida ja kokeilla.

Sensory stimulation as environmental enrichment for captive animals: A review. Wells, 2009.

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

0 kommenttia kirjoitukseen “Aistivirikkeitä

  • tammikuu 13, 2015 at 9:42 pm
    Permalink

    taas kerran asiaa 🙂 Meillä on tallissa jokaisella seinään ruuvattu katuharja, samoin tarhassa katoksessa…ja harjat pitää uusia parin kuukauden välein kun ovat niin kovassa käytössä 😀 …niin ja kissa katsoo luonto-ohjelmien lisäksi mielellään piirrettyjä

    Reply

Mitä mielessä?