Ajatuksia hihnasta 2: rähinän anatomiaa
Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Hihna-aiheisista kirjoituksista viimeisin käsitteli vetämiseen ja sen estämiseen liittyviä myyttejä. Luonnollinen jatkumo tälle on käsitellä seuraavaksi rähinää ja sen taustalla vaikuttavia tekijöitä. Lähestytään tätäkin asiaa myyttien kautta.

Myytti 1. Helpoin tapa välttää rähinää on olla päästämättä koiraa milloinkaan kohtaamaan muita koiria hihnassa.

Tämä on osittain totta. Se on ihmiselle helpoin tapa lähestyä mitä tahansa ongelmaa: päätetään, että tästä lähtien teen aina näin ja sillä sipuli. Mitä tämä sitten koiran kannalta tarkoittaa? Turhautuminen voi lisääntyä eivätkä sosiaaliset taidot ainakaan pääse karttumaan. Väitetään, että koirat rähisevät ja tappelevat sen takia, että ne kohtaavat hihnassa ja hihna estää niitä käyttämästä normaaleja lähestymis- ja kohtaamisrituaaleja. Olen tästä eri mieltä – väitän, että rähinät ja tappelut kohtaamistilanteessa johtuvat siitä, ettei koiria ole opetettu kohtaamaan toisia hihnassa. Sekin on opeteltava taito – ei synnynnäinen ominaisuus. Mitä paremmin koira osa ylipäänsä olla hihnassa ja ymmärtää hihnan merkityksen, sitä taitavammin se kohtaa muita koiria hihnassa.

Totaalikieltolinja ei mielestäni ole perusteltu, varsinkaan silloin, jos koiran ulkoilu tehdään pääosin hihnassa. Varsinkin turhautuneen koiran hallinta tulee huomattavasti helpommaksi, kun antaa koiralle kokemuksen siitä, että se voi päästä muiden koirien luo. Kieltolinja on ihmiselle selkeä, mutta koira ei ota asiaa ehkä samalla tavalla. On totta, että täyskielto suojelee arkaa koiraa. Mutta toisaalta, voitko olla aivan varma, ettei koiran koskaan tarvitse kohdata toista koiraa hihnassa? Entä jos kohtaatte irtokoiran? Täyskielto menettää merkityksensä jos se on osittainen tai epäjohdonmukainen. Koiraa kohtaan reilua on opettaa perusteet hihnassa kohtaamisesta takataskuun.

Myytti 2. Hihnarähinä johtuu usein puutteellisesta sosiaalistamisesta ja pelosta.

Tämäkin on osittain totta. Monessa tapauksessa arkuus ja pelko ilmentyvät rähjäämisenä kohtaamistilanteissa. Silläkin on vaikutusta, jos koira on pentuaikanaan tottunut vain omanrotuisiinsa koiriin – tämä näkyy usein siinä, että eri näköiset koirat aiheuttavat reaktion. On kuitenkin paljon koiria, jotka tulevat muiden kanssa hyvin juttuun, paitsi hihnassa.

Kokemukseni mukaan rähinää voi esiintyä myös muista syistä kuin pelosta ja arkuudesta. Yksi tärkeimmistä muista syistä on innokkuus ja turhautuminen. Joskus on vaikea tai mahdoton erottaa, onko koira turhautunut vai motivoiko rähinää pelko. Tämä on kuitenkin tärkeä selvittää, koska se vaikuttaa kouluttamiseen melko paljon. Monelle turhautuneelle koiralle tarjotaan ohitustreeniksi vastaehdollistamista ja siedättämistä, eli toisiin koiriin tutustutaan matkan päästä ja herkkujen avulla. Turhautuneelle koiralle tämä menetelmä ei välttämättä toimi tai prosessi kestää todella pitkään ja edistyminen on hidasta. Pelokkaalle koiralle tämä usein toimii, ja sen usein huomaa nopeasta edistymisestä.

On tärkeää yrittää selvittää motivaatio käytöksen taustalla ennen kuin valitsee koulutusmenetelmiä. Tässä voi käyttää apuna sitä, että kysyy koiralta, mitä se haluaa. Koira ei valehtele ja on oman hihnarähinänsä paras asiantuntija. Kaikki lähtee liikkeelle siitä, että selvitetään mitä koira käytöksellään tavoittelee ja käytetään sitä palkkiona. Vain silloin koulutus etenee. Joskus herkut ovat päälleliimattuja palkkioita, joita käytetään siksi että ne kuulemma rauhoittavat koiraa (sekin on mielenkiintoista, että yleisesti ajateltuna ruokapalkka rauhoittaa, paitsi hevosia se kiihdyttää 🙂 ja ehkä siksi, että ne ovat kaikista kätevin vahviste, jos ei haluta käyttää sitä, mitä koira oikeasti toiminnallaan tavoittelee. Päälleliimatuissa palkkioissa on se huono puoli, että aikaa kouluttamiseen kuluu enemmän, koira kestää vähemmän ns. häiriöitä (ja sitten lopettaa syömisen) ja jos häiriönä on se koiran mielestä todellinen vahviste, se yleensä voittaa makupalat.

Moni omistaja on todella turhautunut, kun koira ei syö eikä sitä kiinnosta herkut. Joskus kouluttaja neuvoo ruuan vähentämistä muissa tilanteissa. Olen toki sitä mieltä, ettei koiraa kannata ruokkia juuri ennen treenejä, mutta nälkäisenä pitäminen ei mielestäni ole ratkaisu olemattoman motivaation löytämiseen, vaan huono seuraus siitä, ettei osata tai haluta käyttää sitä vahvistetta joka koiralle toimii. Perustarpeiden estäminen, jota nälässä pitäminen mielestäni on, ei ole kestävä tapa rakentaa toimivia palkkioita.

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käyn enemmän läpi hihnarähinän anatomiaa ja käytännön vinkkejä rähinän hallintaan ja palkkioiden valintaan.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

6 kommenttia kirjoitukseen “Ajatuksia hihnasta 2: rähinän anatomiaa

  • toukokuu 30, 2017 at 7:40 pm
    Permalink

    Etäisyyskin voi olla väärä, jos palkkio ei toimi? Eikö koiralle voi opettaa ”ohi” tms vihjeet, jolloin koira tietää että nyt ei tervehditä kun taas toisella vihjeellä koira saa tervehtiä, mikä helpottaa turhautumista. Luopumisen harjoittaminen on meillä auttanut koiran itsehillintään. Klassinen siinä on toki mukana kuten aina jolloin ns. vastaehdollistaminen ja siedätys tulee samalla.

    Reply
    • toukokuu 30, 2017 at 9:34 pm
      Permalink

      Toki joo etäisyyttä voi kasvattaa 🙂 Ja ohi-vihjeestäkään ei toki haittaa ole, koen sen itse aika tarpeettomaksi tosin, jos koira pyytää lupaa ottamalla kontaktin. Silloin voi vain jatkaa matkaa ja kontakti pysyy. Luopuminen on tosi hyvä treeni, ja tuottaa tosiaan tuloksia 🙂

      Reply
  • toukokuu 30, 2017 at 11:50 pm
    Permalink

    Olipa mielenkiintoinen juttu ja video!
    Oma superräyhä-koira sopii kyllä käytökseltään tosi hyvin tuohon turhautuneeseen, mutta enpä ole koskaan edes osannut ajatella, että se olisi syynä räyhäämiseen. Tosin tilanne on ollut todella paha jo niin pitkään, että epäilen auttaisiko tuokaan enää (nyt taktiikka on ollut äkkiä metsään lenkille ja peukut pystyssä ettei muita koiria näy..). Mutta täytyy silti pohtia asiaa, jos vielä kuitenkin yrittäisi.

    Jäi tosin hieman epäselväksi, että jos välimatkaa pitää olla todella paljon (kymmeniä metrejä vähintään) ilman, että koira rähjää ja pystyy edes jotenkin keskittymään muuhun, niin miten sitä ikinä pääsee palkkaamaan sillä toisella koiralla? Vai voiko ajatella, että pelkkä lähestyminen riittää? Ei kai?
    Hihnan kiristymis-merkkiä tai muutakaan tuo ei pysty tekemään, kun menee niin eri planeetalle vieraista koirista.

    Reply
    • toukokuu 31, 2017 at 7:13 am
      Permalink

      Kokeile lähestymistä palkkiona, se voi hyvinkin toimia 😊 Tai heitä palkat ainakin kokeeksi toisen koiran suuntaan. Joskus koirat menevät hämilleen, kun niitä ri sina vedetä poispäin muista 😊

      Reply
  • kesäkuu 23, 2017 at 3:24 pm
    Permalink

    Jos nyt ymmärsin oikein, niin remmissä rähjääminen johtuu joko pelosta (jolloin nameilla vastaehdollistamine auttaa nopeasti) tai turhautumisesta (jolloin namit ei auta, koska koira kokee toisen koiran luokse pääsemisen palkitsevampana kuin namit).
    -> Turhautunut koira pitää palkita päästämällä se toisen koira luokse, kun se ensin on nätisti.

    Ok.

    Miten silloin toimitaan, jos tämä turhautunut rähisijä haluaa ottaa hengiltä sen toisen koiran??

    Reply
    • kesäkuu 23, 2017 at 7:59 pm
      Permalink

      Ärhäkkä rähisijäkin usein rauhoittuu, kun saa lisää tietoa vastaantulijasta. Mikä turhautumisen aiheuttaa? Onko koira ärhäkkä kaikille koirille? Mitä kaikkea olet kokeillut? Riskejä ei kannata ottaa, mutta voisi olla järkevää kokeilla, mitä tapahtuu jos se pääsee lähemmäs, mutta ei iholle. Ja mielellään toisen koiran taakse 😊

      Reply

Mitä mielessä?