Ajatuksia hihnasta
Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Ajattelin keskittyä pariin hihnaan liittyvään myyttiin tällä kertaa. Suuri osa työstäni on hihnaongelmien ratkomista, jotta koiran pitäminen voisi jälleen olla hauskaa ja lenkkeily sujuvaa. Hihnaongelma stressaa omistajaa ja saattaa jopa haitata lenkkeilyä ja joissakin tapauksissa estää sen kokonaan. On sekä taluttajan että koiran etu, jos hihnakävelyssä päästään yhteiselle polulle.

Myytti 1. Koira ei opi vetämään jos se ei milloinkaan vedä ja/tai kun se ei milloinkaan saa edetä vetämällä. Koiranpentu oppii vetämään, koska sen annetaan vetää hihnassa.

Tämä on klassikko. Perkaan ensin, mitä väite mielestäni sisältää. Ensin näkökulmakysymys: haluammeko, että koira ei opi jotain, vai haluammeko, että se oppii jotain? Nykyään ollaan menossa siihen suuntaan, että koulutetaan koiralle niitä asioita, joita sen halutaan osaavan eikä keskitytä niin paljon siihen, että varotaan että pentu oppii jotain ei-toivottavaa. En tiedä onko kukaan koskaan testannut pennuilla, että riittääkö todellakin hihnakävelyn harjoitteluksi se, ettei koiraa koskaan pidä hihnassa? Jos koiraa ei kytketä, se ei voi vetää eikä siis opi vetämään. Kätevää. Toinen kohta: koira ei opi vetämään jos se ei koskaan saa edetä vetämällä. Hömm. En tykkää ei koskaan, koiran pitää, koira ei milloinkaan saa -sisällöllisistä lauseista. Eli koira ei vedä jos koira ei vedä. Ja vielä yksi kohta: pennun annetaan vetää. Ikään kuin pentu tietäisi, että vetäminen on väärin ja vetämällä se siis kokeilisi tai testaisi omistajaa. Ei, ei. Pentu ei tiedä, että vetäminen ei ole sallittua. Lisäksi väitän, että painetta päin meneminen eli vetäminen on erittäin helposti opittu, ellei jopa sisäsyntyinen taito, jonka oppimiseen ei todellakaan tarvita hihnaa tai harjoittelua. Pentu osaa todennäköisesti mennä painetta päin, enne kuin se on ollut kertaakaan kytkettynä.

Ajatellaan hetki jotain toista eläintä koiran tilalle. Otetaan vaikkapa poni. Kuvitellaan, että ostaisit asuntoosi pienen ponin, jota sinun pitäisi viedä useita kertoja päivässä narussa ulos, vaikka poni ei vielä osaakaan kulkea narussa. Saisit ohjeeksi, että älä milloinkaan anna narun kiristyä tai kaikki on pilalla. Kuinka todennäköistä on, että naru ei kiristyisi kertaakaan? Se on erittäin epätodennäköistä. Poni, kuten koiranpentukin, haluaa tutkia maailmaa ja mennä eri paikkoihin. Koiranpentuja ei ole turvallista pitää vapaana kaupungissa ja pitkällä liinalla ulkoiluttaminenkin on varsin hankalaa, puhumattakaan siitä, että juostaan pennun perässä ja pidetään huoli siitä, ettei hihna kiristy. Samaan aikaan harjoiteltaisiin hihnassa kulkemista muutaman minuutin pätkissä, jotta pentu oppisi toimimaan hihnassa oikein.

Suosittelen, että pentujen annetaan kulkea hihnassa ja tutustua maailmaan ilman simputtamista ja mahdollisimman turvallisesti. Mikäli kulkeminen on pelkkää tempoilua, hanki mahdollisimman mukavat valjaat ja vaikkapa fleksi. Opeta pennulle mahdollisimman pian mukavin mahdollinen tapa kulkea hihnassa.

Myytti 2: Pysähdy (tai vaihda suuntaa) kun koira vetää hihnassa, älä anna sen edetä vetämällä. Palkitse kun koira löysää hihnan.

Kuka ei olisi näin toiminut? Miksi tämä toimii niin harvoin? Ensinnäkin, myytti lähtee siitä oletuksesta, että koira vetäisi johonkin määränpäähän. Jos näin on, silloin pysähtyminen toimii. Usein kuitenkin on niin, että koiralla ei ole varsinaista päämäärää ja joillekin koirille pysähtyminen on itse asiassa palkkio – ne katselevat ihan mielellään maailman menoa paikoillaan ja kun matka jatkuu, hihna kiristyy jälleen. Sama pätee suunnan vaihtamiseen – jos koiralla ei alun perinkään ollut määränpäätä, se hyvin todennäköisesti jatkaa vetämistä myös toiseen suuntaan. Toiseksi, kuten jo ensimmäisen myytin kohdalla tuli todettua, hihna kiristyy ja löystyy useita kertoja lenkin aikana joka tapauksessa. Tästä syystä koiralle on hyvin hankala ymmärtää, että se on velvollinen säilyttämään hihnan löysällä. Lisäksi epäjohdonmukaisuus hihnan kanssa voi aiheuttaa sen, että koira ei pysty tunnistamaan, milloin hihna on löysällä ja milloin se on tiukalla ja ennen kaikkea, mitä kireä hihna tarkoittaa. Löysällä hihnalla kulkemisesta voi toki palkita, mutta kannattaa miettiä, onko kyseessä riittävän selkeä käytös, jota koira oppi itsekin tarjoamaan.

Pelkkä löysästä hihnasta palkkaaminen ei mielestäni johda parhaisiin tuloksiin. Sen sijaan voisi miettiä jotain selkeämmin havaittavaa ja koiran kannalta yksinkertaisempaa tapaa toimia. Lisäksi kannattaa opettaa koiralle, mitä hihnan kiristyminen tarkoittaa. Jos lähdemme liikkeelle hihnan kieltämisestä, eli ajatuksesta, jossa hihna ei milloinkaan kiristy, menetämme mahdollisuuden käyttää hihnaa vihjeenä. Hihna kuitenkin on menossa mukana, joten sitä voisi käyttää myös sanojen ja käskyjen sijaan merkityksellisenä tapana viestiä koiralle.

Hihnakoulutusta nettivalmennuksena!

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käyn läpi vetämistä vielä enemmän 🙂

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Yksi kommentti “Ajatuksia hihnasta

  • toukokuu 29, 2017 at 1:05 pm
    Permalink

    Todella hyvä kirjoitus ja uutta asiaa itsellekin hihnakäyttäytymisestä!

    Reply

Mitä mielessä?