Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Annetaan hyvään pysyvään kotiin, mieluiten maalle, ei lapsiperheeseen, ainoaksi koiraksi, todella ihana 8 kk ikäinen rottweiler-itäsiperianlaikauros. Tarvitsee johdonmukaisen koulutuksen ja lauman, jossa se tuntee paikkansa. Ajanpuutteen vuoksi, ei sisäsiisti.

Tyypillinen ilmoitus. Moni huomaa ettei olekaan koiraihminen, kun koira on ollut talossa alle vuoden. Joku on mennyt pieleen; eikö koira ollutkaan kaupunkiin sopiva? Onko sen perimä sellainen, ettei se siedä pieniä lapsia? Tarkoittaako ajanpuute sitä ettei puoli vuotta ole riittänyt koiran kotouttamiseen ja nyt aikaa ei enää ole? Onko koira puolen vuoden koeajan jälkeen osoittanut, ettei se pysty vastaamaan perheen tarpeisiin?

Valitettavan usein tällaisen ilmoituksen taustalla on erittäin turhautunut ja epätoivoinen perhe, jolla ei ole käytettävissään oikeita keinoja koiran kouluttamiseen tai ylipäänsä riittävää tietotasoa koiranpitoon. Kuvitellaan,  että koira itse oppi olemaan ja sopeutuu perheen arkeen. Uskotaan, että kyllä se kesälomien jälkeen oppii olemaan yksinään ja että kyllä se tykkää lasten kanssa leikkimisestä – lapsillehan se on alun perin hankittukin… Ja sisäsiisteyshän on tunnetusti riippuvainen iästä, ei koulutuksesta.

Miksi koira halutaan nimen omaan maalle? Mikä maaseudussa on niin hienoa, paitsi ettei siellä ole seinänaapureita?  Onko koira mahdoton hihnassa lenkitettävä? Kuinka todennäköisesti ilmoituksen koiraa voi pitää maalla vapaana? Ei lapsiperheeseen kuulostaa myös jännältä – onko koira väsynyt olemaan lasten leluna? Eikö se ymmärrä että lapset vain leikkivät, eivät ne tahallaan satuta? Ainoaksi koiraksi kielii siitä, että sosiaalistaminen on jäänyt väliin – koira rähjää hihnassa.

Nykyisellä omistajalla on toiveita koiran tulevan elinympäristön fyysisten tekijöiden suhteen, mutta lisäksi hänellä on näkemys siitä, miten koiraa tulisi käsitellä. Hän toivoo johdonmukaista kouluttamista, jossa itse on selvästi epäonnistunut. Hän toivoo että koira saisi elää laumassa ainoana koirana. Hän toivoo että uusi perhe olisi koiran lauma ja koira tässä laumassa hierarkiassa melko alhaalla.

Suosittelisin ”ongelmakoiran” omistajaa olemaan toiveissaan varovainen. Pahimmassa tapauksessa koira saa pysyvän kodin maalta. Se saa viettää aikansa autotallin takana narussa tai tarhassa yksinään, pihakoristeena ilman lajitovereiden seuraa. Sitä ei milloinkaan ulkoiluteta, rapsuteta tai sen kanssa olla. Niinä kertoina kun se saa olla ihmisten kanssa tekemisissä, sille näytetään sen paikka eli sitä satunnaisesti pahoinpidellään.

Siitä tulee sellainen onnellinen maalaiskoira.

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

0 kommenttia kirjoitukseen “Annetaan hyvään kotiin

  • elokuu 21, 2010 at 10:21 am
    Permalink

    Näitä ilmoituksia on ihan joka paikka pullollaan! Ja meillä on tälläinen ilmoituksen koira, tullessaan se ei ollut sisäsiisti, se hyökkäsi kaiken elollisen kimppuun ja rempoi hihnassa sekä haukkui yksin jäädessään. Ongelmia on edelleen, mutta niitä työstetään. Hauva on mitä ihanin perheenjäsen!
    Suuresta eläinrakkaudestani huolimatta joskus mietin, pakostikin, että olisiko tälläiselle moniongelmakoiralle, j0nka elämän vatipää-omistaja on pilannut olettamalla sen olevan kuin ihminen, parempi vaihtoehto kuitekin nukuttaminen kuin ikuiseen kiertolimboon joutuminen tai kuten artikkelissa, yksin ja hyljätyksi jääminen? Toivottavasti kaikki maailman epäonniset koira löytäisivät oman kotinsa, mutta entä jos maailman turvalisin paikka, koti, onkin kuin helvetti koiralle?

    Reply
  • lokakuu 21, 2010 at 12:53 pm
    Permalink

    Hassua miten itse ainakin olen huomannut että kaupunkikoirat saavat paljon enemmän liikuntaa useissa tapauksissa maalaiskoiriin verrattuna. Kaupunkilaiskoirat viedään päivittäin ulos haistelemaan uusia hajuja, ja niitten kanssa tehdään pitkiä lenkkejä. Maalaiskoirat useimmiten päätyvät tarhaan tai naruun pihalle, missä ne eivät pääse juuri koskaan haistelemaan uusia hajuja tai saa mitään virikkeitä. Tai sitten ne päästetään vain ulos pihalle ja ne saavat vapaana juoksennella ympäriinsä jopa naapureitten pihoilla. Mutta en siis yleistä.

    Reply

Mitä mielessä?