Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Varsinkin löytökissat ovat hyvin usein arkoja ihmisiä kohtaan. Kissa on sekä saalistaja että saaliseläin, mikä tekee arkuudesta lajityypillistä ja normaalia. Missattu sosiaalistumiskausi kahden ja seitsemän ikäviikon välillä voi myös aiheuttaa ongelmia arkuuden kanssa – löytökissojen kohdalla (eikä muidenkaan aina) historiaa ei tunneta, joten ei ole mahdollista tarkkaan sanoa, mistä arkuus johtuu.

Huonekaluissa piileskelevästä kissasta ei ole paljon seuraa ihmiselle. Yleensä kissat tulevat jonkin verran rohkeammiksi ilman erityisiä toimenpiteitä, mutta prosessi vie aikaa ja kohdistuu yleensä vain yhteen ihmiseen. Siksi suosittelen kaikille löytöeläintaloille ja kissanomistajille vastaehdollistamisohjelmaa, josta on apua kaikille kissoille. Elämä on huomattavasti vähemmän stressaavaa, kun eläinlääkärikäynnit tai muut normaalit asiat eivät saa kissaa täysin pois tolaltaan.

Ennen varsinaisia koulutusvinkkejä pari perusasiaa:

  • Arkaa eikä mitään muutakaan kissaa ei tule fyysisesti kurittaa tai säikytellä vesisuihkuilla tai vastaavilla. Rankaisu lisää kissan stressitasoa ja huonontaa suhdetta kissan ja omistajan välillä (ja saattaa lisätä kissan aggressiivista käyttäytymistä).
  • Aralle tai muullekaan kissalle ei kannata järjestää vapaata ruokintaa vaan mieluummin ruoka-ajat tai kuivanappulat jostain virikelelusta. Vapaa ruokinta on hukkaan heitetty koulutusmahdollisuus.

Aralle kissalle huonoin ruokintamenettely on sellainen, jossa ruokkija vie ruuat huoneeseen/kuppiin/häkkiin ja antaa kissalle ruokarauhan. Kissa oppii yhdistämään toki, että ihmisen käynnin jälkeen saa ruokaa, mutta kaikista helpoin koulutustilanne jätetään hyödyntämättä jos kissa jätetään syömään rauhassa. Ole siis vieressä aina kun kissa syö.

Vastaehdollistaminen tarkoittaa sitä, että jostain tilanteesta tai asiasta – tässä tapauksessa ihmisestä annetaan kissalle toistuvasti positiivisia kokemuksia, jotta asenne ihmistä kohtaan muuttuu. Parhaita positiivisia kokemuksia ovat leikki ja ruoka. Muistamisen arvoista on se, että jos kissaa samaan aikaan kielletään ja rankaistaan, positiiviset kokemukset saattavat jäädä hyvin vähäisiksi. Reilusti yli puolet kaikesta vuorovaikutuksesta tulee olla kissan mielestä positiivista. 

Löytöeläintaloissa tärkeä tavoite on uuden kodin löytäminen kissoille. Mitä enemmän kissoja siedätetään ihmisiin, sitä todennäköisemmin niille löytyy uusia koteja. Siksi olisi ensiarvoisen tärkeää, että henkilökunnan kahvihuone siirrettäisi kissojen tilaan. Kissojen läheisyydessä olisi ehdottoman tärkeää viettää aikaa, varsinkin silloin kun kissat saavat ruokaa – ehkä tutustumisajat ja ruokinta-ajat kannattaisi yhdistää. Sama pätee kotikissoihin; aluksi kannattaa pysyä sillä etäisyydellä, minkä kissa hyväksyy ja siirtyä asteittain lähemmäs. Kissa saattaa innostua leikkimään, jos sille heittelee nappuloita.

Kun kissaa pystyy syöttämään kädestä, sille voi opettaa, että silittäminen on mukavaa. Herkkuja voi antaa toisen käden alta, jolloin kissa oppii sietämään kättä pään päällä. Tästä voi vähitellen muokata silityksen.

Olen sitä mieltä, että uuteen kotiin muuttavalle tai löytöeläintalossa asuvalle kissalle tulisi tarjota minimimäärä negatiivisia kokemuksia ihmisen kanssa ja maksimimäärä (sekä vähintään tuplamäärä) positiivisia kokemuksia. Vaikka lääkintä ja muu hoito on erittäin tärkeää, tulemme varsin usein kouluttaneeksi jo valmiiksi aroille kissoille, että ihmisen läheisyys tietää ikäviä asioita. Ihmisen poissaolo taas tarkoittaa mukavia asioita, kuten ruokaa. Tässä on selvä ristiriita, joka tulisi korjata.

Mikäli kissa saa ruokaa vain ihmisen käden kautta, koulutus etenee nopeammin. Jos sillä on lisäksi vapaasti saatavilla ruokaa, ja koulutus tehdään herkuilla, edistyminen voi olla hieman hitaampaa. Ei ole kyse kuitenkaan mistään vuosien projektista, edellyttäen toki, että kissan perustarpeet on tyydytetty.

Vastaehdollistaminen ei ole ihan yksinkertaista, koska siinä tarvitaan aikaa ja kärsivällisyyttä. Se kuitenkin kannattaa, oman ja kissan hyvinvoinnin kannalta.

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

0 kommenttia kirjoitukseen “Aran kissan käsittelystä

  • helmikuu 3, 2015 at 4:19 pm
    Permalink

    Monet kehuu kissaamme, että meillä on ollut tuuria kun on löytynyt niin kiltti, rohkea ja sosiaalinen yksilö. Varmasti niinkin, mutta tietäisivätpä mitkä määrät herkkuja siihen ”luonteeseen” on kulunut. Ja suurelta osin tämän blogin ansiosta 🙂

    Reply

Mitä mielessä?