Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Ne lymyilevät nurkissa hännät koipien välissä ja korvat taaksepäin. Ne ovat hiirenhiljaa ja kyyristelevät. Ne menevät paniikkiin pienimmästäkin risauksesta. Ne ovat arkajalkoja ja niitä on paljon. Jotkut niistä kärsivät neofobiasta, eli kaiken uuden pelosta.

Puutteellinen pentuaikainen sosiaalistuminen on yleinen syy neofobiaan. Koiran pitäisi tottua normaaleihin asioihin 3 ja 16 ikäviikon välillä. Jos näin ei tapahdu, ollaan pienessä liemessä. Monissa tapauksissa ongelman taustalla on kuitenkin yksilöllinen taipumus tai (jotkut uskaltavat sanoa) jopa rotuominaisuus. Syyllisen etsimiseen ei kannata uhrata aikaa, sillä alkuperäisestä syystä huolimatta käsittelymenetelmä on sama.

Ensin etsitään ongelman rajat. Pelkääkö koira todellakin kaikkea uutta, vain vain ihmisiä tai kuorma-autoja? Onko kyseessä opittu käytös vai onko koira todellakin neofobinen?

Ongelman käsittely on pitkälle hankalien tilanteiden minimointia ja toisaalta tilanteiden yli pääsemisen nopeuttamista. Neofobisen koiran kanssa noudatetaan tylsiä päivärutiineja, minimoidaan riskit hallitsemattomille pelkotiloille ja altistetaan koiraa hallitusti uusille ärsykkeille. 

Vastaehdollistaminen on neofobisen koiran omistajan lempiharrastus. Sitä ei varmasti voi tehdä liikaa. Vastaehdollistamisen tarkoituksena on yhdistää mukavia asioita pelottaviin asioihin, jotta näkemys pelottavista asioista muuttuisi positiivisemmaksi. LIsäksi käytetään systemaattista siedättämistä, jossa pelon lähde esitellään aluksi hyvin kaukana ja vähitellen tuodaan lähemmäs, kun se ei aiheuta enää järkyttävän suurta pelkoa.

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

0 kommenttia kirjoitukseen “Arkajalat

  • elokuu 16, 2011 at 7:58 pm
    Permalink

    Kiitos tästä artikkelista! Oma koiramme on nuoruudessaan kärsinyt paljon ja oppinut silloin pelkäämään lähes kaikkea uutta, sen takia edelleen hyvin arka uusia asioita kohtaan.
    Missä vaiheessa kannattaa alkaa totuttaa pelottaviin asioihin lähempää kun ollaan 1,5 vuotta koetettu vedonestopannan avulla ulkona opetella tapaamaan kauempaa ja hieman lähempääkin uusia asioita. Ja miten opetella kohtaamaan esimerkiksi uudet ihmiset koiran silmissä positiivisena kun täällä ulkoillessa ihmiset voivat olla arkaa ja pelokasta koiraa kohtaan todella ilkeitä ja koiran pelot kasvavat. Olen lähes epätoivoinen. Erityisesti lasten kanssa tämä on erittäin vaikea tilanne.

    Reply
  • elokuu 17, 2011 at 1:58 pm
    Permalink

    Ihmisiin tottumiseen on oikeastaan kaksi tietä: joko niin, että vieraat rapsuttelevat ja palkkaavat koiraasi tai niin, että palkkaat itse koiraasi kun se on vieraiden ihmisten lähellä. Itse suosin jälkimmäistä tapaa. KÄytä alussa sellaisia ihmisiä, jotka itse tunnet ja joita kehtaat seisottaa harjoituksissa.

    Kaikkeen uuden totutteluun pätee sama perusjuttu: ensin pelottavat asiat kaukaa positiivisiksi ja sitten välimatka lyhenee kuin itsestään. Toistoja tarvitaan, jotta oikea assosiaatio muodostuu koiralle.

    Tsemppiä!

    Reply
  • syyskuu 5, 2011 at 8:56 am
    Permalink

    Kiitos, hyvä artikkeli. Minua itseä on pienenä purrut sakemanni, joka oli lapsiperheestä, tottunut siis paljon lapsiin. Eläinlääkäri hämeenlinna sanoi että seurataan – mutta sitten meni 2 vkoa ja koira puri omistajaansa – joten se oli sitten siinä. Jokin pelko silläkin koiralla oli. Onneksi ei käynyt pahemmin.

    Reply

Mitä mielessä?