Tyytyväinen koira – eroon eroahdistuksesta

Koira repii yksin ollessaan sohvan riekaleiksi ja juoksee ikkunalta toiselle. Se porautuu kipsilevyn läpi, puree ovenkarmit ja hyppii itsenä kipeäksi ovea vasten. Se läähättää ja ahdistuu jo pelkästä ajatuksestakin jäädä yksin. Näistä sen tunnistaa, ikävän tilanteen joka kohtaa melkein kaikkia koiranomistajia jossain vaiheessa. Riski ongelmiin on alhaisempi, jos koira tulee kotiin tullessasi vastaan haukotellen ja venytellen.

Miksi ilmiö on niin yleinen?
Koira on jalostettu ihmisen parhaaksi ystäväksi. Se on perheenjäsen ja osa meitä, se lukee ajatuksemme ja me sen – miksi ihmeessä se haluaisi olla meistä erossa? Ei se haluakaan, kuten emme mekään siitä. Huono omatunto kotona yksin odottavasta koirasta saa aikaan ”korvaan tämän sinulle” -ajattelun, ja illat vietetään yhä tiiviimmin yhdessä kaikenlaista hauskaa puuhastellen. Tämä taas aiheuttaa sen, että ero ikävän yksinolon ja ihanan yhteiselon välillä kasvaa edelleen ja yksin jääminen tuntuu yhä kurjemmalta.

Löytyykö ratkaisu suhteen huonontamisesta?
Äkkiä tulee mieleen, että jos vain alkaa todella ikäväksi omistajaksi, niin koiran on helpompi olla yksin. Tämä voi pitää paikkansa, mutta se näkyy ikävällä tavalla muualla – harrastuksissa, koiran aloitekyvyssä, itseluottamuksessa ja todennäköisesti stressissä. Koira on mahdollista saada viihtymään yksin ja samaan aikaan säilyttää silti oma hauskan tyypin imago.

Aiheuttaako omistajan sängyssä nukkuminen eroahdistusta?
Yksi tapa syyllistää omistajia on osoittaa syyttävällä sormella sänkyyn. Sängyssä nukkuminen ei aiheuta eroahdistusta. Mielestäni sosiaalinen nukkuminen on erittäin tärkeää sosiaaliselle eläimelle. Ajattele mikä ero siinä on, että koira on vain työpäivän ajan yksin ja että se on sen lisäksi yön ajan yksin? Nukkumalla yhdessä koiran yksinoloaikaa on mahdollista vähentää jopa kahdeksalla tunnilla. On totta, että ongelman ratkaiseminen edellyttää harjoittelua ja kannustusta itsenäisyyteen, mutta kuka sanoo, että harjoittelun pitää tapahtua yöllä?

Auttaako koiran huomioimattomuus eroahdistukseen?
Koiran totaalinen huomioimattomuus kyllä voi vaikuttaa eroahdistukseen sillä tavalla, että oireet lievenevät. En kuitenkaan suosittele tätä tapaa, koska koiralle pidettävä mykkäkoulu tappaa ensin aloitekyvyn, sen jälkeen kalvaa itseluottamuksen ja lopulta aiheuttaa masennusta. On liikaa odotettu, että kotona täysin huomiotta jätetty koira loistaisi työssään tai harrastuksessaan. Sosiaaliset kontaktit ovat koirille perustarve. Toinen näkökulma on se, että miksi ihmeessä ylipäänsä pidämme koiraa, jos se on päivät yksin, yöt yksin ja silloin, kun ollaan yhdessä, sitä ei huomioida?

Miten pääset alkuun?

Ennen kuin anot töistä sapattivuotta, käy läpi lähtötilanne. Kuinka pitkään ongelma on jatkunut? Mitä lyhyemmän aikaa ongelma on ollut, sitä parempi. Pitkäänkin ahdistuneille toki löytyy apu, tosin aikaa menee hieman kauemmin. Ovatko oireet helpottaneet vai pahentuneet? Kuinka pahat oireet ovat? Tekeekö koira seinään reikää vai haukahtaako se muutaman kerran perään? Mitä olet tähän mennessä kokeillut?

Eroahdistukseen liittyy stressi, joka usein haittaa tai ainakin hidastaa edistymistä. Aluksi kannattaa arvioida, kuinka kovaa stressiä koira yksin ollessaan kokee. Siitä tietää, kuinka usein harjoituksia kannattaa tehdä ja mitä välipäiville kannattaa järjestää.

Kun lähtökohta ja käytössä olevat resurssit, eli aika ja sitoutuneisuus, ovat tiedossa, voidaan ryhtyä hommiin!

Liity eläinkoulutusblogin jäseneksi, niin näet videon, jossa käyn läpi yksinoloharjoittelun kouluttamisen avainkohdat. Lisäksi näet 9 € kuukausimaksulla kaikki muut, jo aiemmin julkaistut videot ja lisämateriaalit. Mikäli kaipaat henkilökohtaista neuvontaa harjoittelun tueksi, ota yhteyttä!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Stressin jälkeen: palauttavaa toimintaa hevosille

Paukut on nyt paukuteltu ja vuosi on saatu vaihdettua. Hevosesta voi olla hankalaa nähdä, minkä verran ilotulitus aiheutti stressiä – merkit saattavat olla hyvin pieniä. Hevonen saattaa menettää ruokahalunsa kokonaan tai osittain, osa yöheinistä voi löytyä karsinan lattialta tai väkirehu ei maistu. Joskus stressi näkyy haluttomuutena tai hitautena liikuttaessa; hevonen vaikuttaa ylivireältä päästään mutta kroppa on väsynyt ja puutunut.

Mikäli epäilet, että hevosesi altistui tulitukselle, on syytä antaa sille viikko tai ainakin muutama päivä aikaa palautua; siitäkin huolimatta, että itse tunnet juuri tänään olevasi valmis palaamaan ruotuun ja kovaan treeniin, lunastamaan aattona tehtyjä lupauksia. Jos yrität palauttaa hevosen liian nopeasti normaaliin rutiiniin, saattaa tapaturmariski kasvaa – hevosen kunto ei rapistu jos sillä ei treenaa fyysisesti muutamaan päivään, pienestä tauosta on päin vastoin hyötyä. Täysin toimettomana ei kannata olla, vaan nyt on hyvä hetki kokeilla kaikkea hauskaa!

Hevosen unirytmi on todennäköisesti kärsinyt viime päivinä. Hevonen kyllä pyrkii korvaamaan menetetyt unet ajallaan, mutta uudenvuoden jälkeen se ei ole aivan yksinkertaista. Hevonen ei ymmärrä, että ilotulitus on vain kerran vuodessa ja kun se on ohi, se on ohi. Karsina voi tuntua turvalliselta nukkumispaikalta vasta viikon kuluttua, kun elimistö on hieman palautunut. Toisaalta, mitä pidemmälle univajeen korjaamista lykätään, sitä kauemmin palautuminen kestää.

Mitä väliä palautumisella on?

Lyhytkestoinen stressi voi olla hevoselle jopa hyödyksi. Tilanne pitäisi saada kohtuullisen nopeasti aisoihin, sillä stressin pitkittyessä riski mahahaavaan, ähkyyn ja ripuliin nousee. Psyykkinen stressi aiheuttaa fyysisiä oireita, eikä sitä kannata väheksyä. Stressi ei ole vain pään sisäinen tila, vaan se ilmenee fysiologisesti.

Stressin kohdalla meidän ei kannata verrata omaa kokemustamme hevosen kokemukseen. Monet meistä kokevat jatkuvaa stressiä, ja jatkuvan stressin katsotaan liittyvän jopa luonnollisena osana ihmiselämään. Me itse voimme kärsiä nukkumisvaikeuksista, hampaiden narskuttamisesta ja monista muista stressin oireista ilman, että ymmärrämme niiden haittaavan elämäämme millään tavalla. Samaa emme kuitenkaan voi eettisistäkään syistä odottaa eläimiltä. Ne eivät aseta tavoitteita tulevalle kaudelle, ne eivät halua rääkätä ja piiskata itseään kuntoon joulun syöpöttelyn jälkeen eivätkä ne näe tarpeelliseksi tuntea morkkista uudenvuoden juopottelun päälle.

Sen sijaan ottakaamme esimerkiksi flunssa ja kuume. Tai otetaan sittenkin krapula. Kunnon kankkunen on varmasti tila, jota ihmisella voi parhaiten verrata hevosen stressiin. Kovan juhlimisen jälkeen muutamat seuraavat päivät tuntuvat raskailta. Ei tee mieli mennä ulos, hyvä kun jaksaa sohvalta nousta. Toipuminen ja vahvistuminen vie aikaa, varsinkin kun ikää tulee lisää. Toipumisaikana palaamme perusasioihin; juomaan, ruokaan ja mielekkääseen tekemiseen.

Miten palautumista voi nopeuttaa?

Perusasiat on hyvä pitää mielessä hevosillakin. Huolehtiminen perusasioista on paras tapa estää stressin huonoja vaikutuksia. Heinätarjoilu, lämmin vesi ja tihennetty ämpärijuotto ovat kulmakiviä, joiden päälle voi rakentaa muuta.

Mieti, mitä itse haluat tehdä, kun uni on jäänyt vähiin ja olo on jossain määrin tahmea? Tuskin haluat vetää puolimaratonia, vaan ehkäpä joku vähemmän kuormittava liikunta toimii paremmin. Välttämättä mieleen ei juolahda ratkoa kolmannen asteen yhtälöitä, vaan ehkäpä jokunen tuotantokausi kevyttä sarjaa ajaa asian. Puolikuntoisena ei tee mieli tehdä vaikutusta uusiin naapureihin, vaan tuttu ja turvallinen seura riittää vallan hyvin. Elimistö pyrkii palauttamaan tasapainon ja korvaamaan menetetyt nesteet ja energiat.

Liittymällä blogin jäseneksi näet videon, jossa kerron lisää hevosen palauttelusta stressaavan tilanteen jälkeen – mitä kaikkea kannattaa tehdä, jotta tilanne normalisoituisi mahdollisimman pian. Videolla käyn läpi, mitkä merkit hevosessa kertovat, että takana on huonosti nukuttuja öitä ja stressitilan nousua. Lisäksi annan käytönnön vinkit palauttavaan toimintaan.

Näet lisäksi yhdeksän euron kuukausimaksulla kaikki tähän mennessä julkaistut videot sekä uudet videot seuraavan kuukauden ajan. Tule mukaan, liittyminen on helppoa!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Oman vuoron odottaminen: kireää pakkopullaa vai hengähdystauko?

Treenaamiseen liittyy monenlaista enemmän tai vähemmän filosofista pohdintaa. Harrastamisen täytyy olla koiran mielestä hauskaa ja sen eteen teemmekin valtavasti työtä. Joskus kuitenkin näyttää siltä, että harjoittelutilanne on liiankin hauska tai siihen liittyy yliviritystä, joka saa kupin menemään nurin ensin koiralla ja sitten omistajalla ja pahimmassa tapauksessa vielä valmentajalla.

Monessa harrastuksessa korostetaan hallintaa ennen kierrosten nostamista, mutta siitä huolimatta harjoituksissa käy juuri niin kuin toivommekin (ainakin osittain); koira rakastuu lajiin yhtä paljon kuin me itse. Harjoittelu on niin hauskaa, että siitä muodostuu pahimmillaan supervihje ja malttiongelma. Mutta kukapa menisi treeneihin, jos siellä ei saisi itselleen sitä flowta, kun kaikki sujuu ja ajantaju katoaa?

Onko malttiongelmaan siis ratkaisu se, että ankeutetaan treeniä?

Se varmasti toimisi, mutta mitä järkeä on tuhota koiran motivaatiota? Motivaatiosta ei ole koskaan ollut kenenkään treenille haittaa, päin vastoin. Ongelmat syntyvät turhautumisesta ja siitä, että hallinnan tunne puuttuu (koiralta).

Jos olet työpaikan aamupalaverissa liian malttamaton ja haalit itsellesi liikaa projekteja ja sinulla on kiire päästä niitä työstämään, niin onko pomolta oikea ratkaisu alentaa palkkaa? Palkanalennus kyllä syö motivaatiota, mutta se näkyy väärässä paikassa: sen lisäksi, että käynnistät italialaisen lakon välittömästi ja kokouskäytöksesi ”parantuu”, kadotat todennäköisesti mielenkiinnon kaikkia projekteja kohtaan ja vietät suurimman osan päivästä kissavideoita katsellen. Palkanalennuksen kanssa samanlaisia vaikutuksia on puhuttelulla ja/tai huomautuksilla sekä muilla vastaavilla rankaisuilla.

Voiko ongelman ratkaista ilman, että motivaatio kärsii?

Miten pomo voisi ratkaista kokousongelman ilman, että motivaatio kärsii? Ajattele, miten mukavalta tuntuisi, jos kokouksen viimeiset parin tunnin monologit voisi jättää väliin, kun sinut vapautettaisi kesken tilaisuuden tekemään omia töitäsi? Tai miten se vaikuttaisi, jos kokouksia lyhennettäisi niin, että turhat lätinät jätettäisi kokonaan pois? Entä miltä kuulostaisi, jos olisit ensin saanut tehdä töitä, eli kokous siirrettäisiin iltapäivään ja kokouksen loppuun olisi järjestetty lohisämpyläkahvit?

Voisiko koiran vuoron odottamista lähestyä samalla kulmalla kuin kokouksia, joissa puudutetaan takapuolia? Mitä koira oikeasti hyötyy vuoron odottamisesta? Ymmärtääkö koira itse varmasti, että odottamisesta on hyötyä? Onko aika (harjoitteluvaiheessa) sopiva ja onko lohisämpylöitä tarjoiltu riittävästi?

Liity jäseneksi, niin näet videon, jossa käyn läpi vuoron odottamiseen liittyvää harjoittelua! Näet yhdeksän euron kuukausihinnalla myös kaikki aiemmin julkaistut videot. Jäsenyys on määräaikainen, eikä sitä tarvitse erikseen muistaa irtisanoa.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Lue myös nämä!

Tyytyväinen hevonen – aivokarkkia välipäiville

Älykkäänä ja toimeliaana eläimenä hevonen turhautuu jos sillä ei ole tekemistä. Turhautuminen näkyy joskus ihmisten riivaamisena, jotkut hevoset kohdistavat toiminnantarpeensa rakenteisiin; osa taas ottaa ilon irti varsinkin tauon jälkeen liikutuksessa riehaantumalla turhan paljon.

Meidän ihmisten on vaikeaa ymmärtää sitä, miten eläimet hahmottavat maailmaa. Meille näköaisti on tärkein, ja ainakin itse tuppaan ajattelemaan automaattisesti, että näkö olisi muillekin eläimille se pääasiallinen tiedonkeruukanava. Näinhän asia ei kuitenkaan ole. Hevosen näköaisti poikkeaa huomattavasti omastamme. Ehkä sitä voisi verrata meidän hajuaistiin – hajuaistin avulla me pystymme kertomaan huomattavan läheltä, että ruoka on pilaantunutta. Hevonen taas näköaistillaan havainnoi liikettä koko horisontista – sen ei paetakseen tarvitsekaan tietää mikä sen säikäytti, se voi hyvin katsoa tarkemmin myöhemmin tai ottaa lisätiedon hajun kautta.

Hevosen hajuaisti on ihmisen hajuaistiin verrattuna tarkka ja tärkeä – hevonen mm. tervehtii hajuaistin avulla sekä hevosia että ihmisiä.

Loistavan hajuaistin ansiosta hevonen tunnistaa tutun ihmisen jo kaukaa, osaa johdattaa maastosta kotiin ja mikä ”parasta”, osaa havaita pienetkin epäpuhtaudet eli lääkkeet ruokansa seasta ja kieltäytyä syömästä. Laitumella ollessaan hevonen haistelee raitista ulkoilmaa ja mahdollisia lajitovereiden tai uhkien tuoksuja. Tallissa hevonen on hajujen saartama; ne tuoksut, joita meidän tajuntaamme leijailee, tuntuvat hevosesta moninkertaisilta. Ajatellaan vaikkapa naapurikarsinan hevosta, jota on käsitelty mentolinhajuisella linimentillä. Kun me haistamme sen, hevoset saattavat olla pökertymisen partaalla. Voimakas haju voi blokata hajuaistin kokonaan, ja hevonen ei välttämättä tunnista edes kaveriaan, jos se on kuorrutettu mentolilla.

Pitkän alustuksen jälkeen varsinaiseen asiaan. Kun hajuaisti on hevoselle hyvin tärkeä aisti, jolla on rooli melkein kaikessa, mitä hevonen tekee, niin kuinka hyvin otamme tämän asian huomioon hevosten kanssa? Tai pitäisikö kysyä, että millä tavalla häiritsemme niitä vähäisiäkin mahdollisuuksia? Tai oikeastaan voisi kysyä, että millä kaikilla tavoilla voisimme käyttää hevosen hajuaistia hevosen omaksi hyödyksi ja huviksi?

Haluaisitko esimerkiksi testata oman hevosesi kanssa, kuinka tarkka sen hajuaisti on? Vai haluaisitko keksiä sille jotain mielekästä tekemistä? Haluatko lisäksi seurata hevosen toimintaa, kun se oppii uusia asioita? Vastasitko kyllä? Tartu mandariinihaasteeseen!

Hajutyöskentely sopii kaikille, mutta erityisen hyvin se toimii sairauslomalaisille pään väsytyskeinona, joka ei edellytä liikuntaa.

Sinulla on vuoden loppuun asti aikaa kouluttaa hevonen etsimään mandariini ulkoa, tallista tai maneesista. Kuvaa videolle mahdollisimman vaikuttava etsintäsuoritus ja jaa se eläinkoulutusblogin fb-sivulle tai julkaise instaan ja tägää @elainkoulutus.fi.

Liity jäseneksi, niin saat video-ohjeet miten pääset alkuun hajutyöskentelyn opettamisessa!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Koiran tapakasvatus – kun vieraita tulee

Joulu on kylässä käymisen kulta-aikaa. Se on koirienkin mielestä yleensä hauskaa vaihtelua arkeen. Joskus kuitenkin tuntuu, että koiralla menee kuppi nurin, eikä se malta ollenkaan rauhoittua, vaan hyörii ja pyörii ja tervehtii kiusallisen innokkaasti.

Lojuuko teillä lattialla käyttämätön koiran peti? Entä löytyykö kaapista herkkuja? Onko harjoitteluun käytettävissä avustajaa?

Mikäli vastasit kyllä, sinulla on eväät saada tilanne hallittavampaan muotoon muutamassa päivässä. Harjoittelu on yksinkertaista, mutta se vaatii viitseliäisyyttä ja jaksamista.

Liity jäseneksi niin näet videon, jossa käydään läpi koko käytöksien ketju, joka koiralle kannattaa opettaa! Videossa esitellään myös tarpeelliset taustataidot. Näet samasta aihepiiristä monta muuta videota 🙂

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Koiran tapakasvatus – näin tervehditään ihmisiä kohteliaasti!

Ovikellon soitto (tai koputus, mikäli ovikello on poistettu käytöstä) laukaisee mielenkiintoisen tapahtumasarjan. Siihen voi liittyä suurta innokkuutta ja toiveikkuutta tai ahdistusta ja epävarmuutta, puolustautumista tai vahtimista. Lähestysmistapoja mellakan hallitsemiseen on monia – yksi ohjeistaa vieraat olemaan huomioimatta tuulikaapissa ryskääviä koiria, toinen vie koirat autoon tai toiseen huoneeseen, kolmas pitää koirat käskyn alla tai narussa. Ovikäyttäytymiseen liittyy monta uskomusta, joista huolimatta jokaisen kannattaa itse miettiä, mitä toivoo koiran tekevän ovella.

Luukku seinässä

Koiran näkökulma on helpoin ymmärtää jos käännetään tilanne toisin päin. Kuvittele, että asunnossasi olisi luukku, josta joskus saattaa tulla koiria sisään. Ennen kuin koiria tulee, kuulet tietyn äänimerkin. Siihen, miten juuri sinä ja perheesi tähän luukkuun suhtaudutte, vaikuttaa moni asia. Näitä asioita ovat esimerkiksi 1) pidättekö koirista, 2) pidättekö vieraista koirista, 3) pelkäättekö koiria, 4) onko teillä positiivinen historia koirien kanssa, 5) herättääkö koiran näkeminen teissä toiveikkuutta, mielihyvää, ahdistusta, pelkoa vai jotain muuta. Jokainen voi kuvitella millainen yllätys ja tunnereaktio siitä syntyisi, jos viikko muuton jälkeen vaatekomerosta putkahtaisi muutama koira pikku kilinän jälkeen.

Odotuksia ja paineita

Kenellä kaikilla ovikäyttäytymiseen liittyy paineita? Kaikilla osapuolilla, veikkaan. Omistajalla on paineita siitä, miten Rekku käyttäytyy. Rekulla on paineita siitä mitä tuulikaapissa pitää tehdä ja kuka on vastassa. Vieraalla on kenties paineet siitä, osaako hän noudattaa omistajan juuri puhelimessa kertaamia ohjeita siitä, miten Rekku kohdataan ja ehkäpä siitä, miten Rekku tulee käyttäytymään suhteessa häneen.

Painetilanteesta usein vain selvitään sen kummemmin asiaa miettimättä. Meille ihmisille tilanne on helppo järkeistää, eikä vieraiden tulossa ole mitään kummallista. Se, mitä meidän on vaikea käsittää on koiran käyttäytyminen. Samoin koiralle, se ei voi välttämättä ilman aiempaa kokemusta päätellä, millä tavalla vieraat toimivat. Se ei tiedä muita ennakoivia vihjeitä vieraiden tuloon kuin ehkä siivous, puhelinkeskustelu ja ovikello ja koputus. Se ei välttämättä osaa ottaa vastaan etukäteen tietoa siitä, kuka tulee – vaikka monet koirat oppivat kyllä vieraat kun ne niille nimetään.

Miksi sählätään ja mitä voi tehdä?

Osa koirista pursuaa intoa kohdatessaan vieraat. Jotkut koirat taas vaikuttavat kovinkin stressaantuneilta ja saattavat ärähtääkin. Olisi mahtavaa, jos koira osaisi itse pysyä pois ovitilanteesta, jos sitä pelottaa. Näin on kuitenkin vain äärimmäisen harvoin – epäluuloinenkin koira menee tuulikaappiin, vaikka se itsekin haluaisi olla muualla.

Koirien tunnetila näkyy eteisessä. Tunnetila ei aina ole välttämättä selkeä, vaan vieraisiin voi liittyä hyvin ristiriitaisiakin tunteita – tunteista ja toiminnasta riippumatta koiralle on mahdollista opettaa, miten sen kannattaa vieraat moikata sekä ympäristölle että itselleen parhaalla tavalla.

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käydään läpi kahden erilaisen koiran kohdalla vieraiden tervehtimistä ja siihen kouluttamista. Vieraita kohtaan epäluuloisen koiran voi opettaa kertomaan, keitä vieraita se haluaa tervehtiä, vai haluaako se olla tervehtimättä. Innokkaan koiran voi opettaa odottamaan lupaa tervehtimiseen. Lisäksi saat vastauksen mm. siihen, onko vaarallista, jos koira saa joskus hyppiä joitakin ihmisiä vasten tai onko se haitallista, jos vieras ihminen villitsee koiran.

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi! Näet samalla kaikki jo aiemmin julkaistut videot sekä kuukauden ajan uudet 🙂

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Lenkkeily koiran kanssa ei ole temppu, vaan taitojen kokoelma

Lenkkeily koiran kanssa voi olla yllättävän hankalaa siihen nähden, millaisia odotuksia siihen liittyy. Lenkkeilyyn tai sen opetteluun uhrataan vaihtelevia määriä aikaa yleensä riippuen siitä, kuinka tärkeä lenkkeilyn sujuvuus on omistajille ja kuinka paljon heillä on aikaisempaa kokemusta onnistumisista tai epäonnistumisista.

Koiran lenkittäminen hihnassa on monitahoinen asia, jolla on pitkä kulttuuri. Tiivistetysti koiraa on pakko jo turvallisuussyistäkin pitää hihnassa ja koirien pitäminen vapaana on harvoille jokapäiväistä todellisuutta. Koiria lenkitetään hihnoissa läpi koko niiden elämän, eikä hihnakävelyn määrään ole useinkaan mahdollista vaikuttaa, eli koiraa joutuu kuljettamaan hihnassa vaikeissa tilanteissa ja silloin, kun se ei vielä asiaa osaa. Ehkä tästä syystä hihnakävelystä ei ole aina kovin realistisia käsityksiä.

Hihnakävely on meille lenkki ja mukavaa ulkoilua. Koiralle se on yleensä ainut mahdollisuus päästä pois asunnosta ja omasta pihasta, tarpeilleen ja tutkimaan ympäristöä. Tämä on ensimmäinen ristiriita: meillä on erilaiset tavoitteet ja motivaatio koiran kanssa. Me olemme lähdössä rentouttamaan itseämme ja koira sitävastoin on pikkujouluristeilyfiiliksellä. On olemassa riski, että toisella lähtee sokka irti ja kuskilla menee hermot.

Hihnakoulutukseen on monta lähestymistapaa. Osa ajattelee, että se oppii itsestään kun sitä vaan vie. Tämä on kohtuullisen harvinaista, mutta mahdollista. Se ei kuitenkaan ole koiran kannalta mukavin tapa oppia. Lenkittämällä ilman koulutusta riski turhautumiseen kasvaa. Turhautuminen liittyy yleensä siihen, että koira ei ymmärrä hihnan merkitystä ja alkaa purra hihnaa tai joskus puree jopa taluttajaa. Turhautumista on hankala purkaa ilman uudelleenkouluttamista.

Osa ajattele, että kaikki lenkkeily on otettava koulutuksen kannalta, ja mukaan pakataan kolme kiloa herkkuja. Tämä on ideana jalostettavissa, mutta kaatuu todennäköisesti mahdottomuuteen. Miksi? Pikkujouluristeilyllä rusinat ja pähkinät saattavat kiinnostaa tavanomaista vähemmän, kun tarjolla on buffet, musiikkia, kavereita, juomaa ja kaikkea hauskaa. Sama ilmiö voi tapahtua koiralle lenkillä. Koulutuksellisesti ei ole järkevää ottaa lenkkiä koulutustilanteena; se yleensä kestää liian pitkään ja on hyvin haastava ympäristöltään. Tämä on se syy, miksi treenihallilla hihnakävely sujuu moitteetta, mutta kotioloissa ei suju. Kannattaa mieluummin keskittyä pieniin onnistumisiin kuin koko lenkin hallintaan.

Mikäli koira ulkoilee pääosin hihnassa, lenkki on myös koiran omaa aikaa, enkä suosittele kouluttamaan sitä temppuna. Sen sijaan suosittelen, että lenkillä tarvittavia taitoja harjoitellaan vähän päivässä. Lisäksi erilaisia lenkkeilyn tukitaitoja voi harjoitella ilman, että lenkkeily kärsii. Mielestäni tärkein pohjataito on katsekontakti ja sen erilaiset sovellukset. Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa kerron lisää siitä, miten katsekontakti liittyy hihnassa kulkemiseen ja miten sitä kannattaa harjoitella.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Lue lisää hihnakäyttäytymisestä: vetämisestä ja rähinästä!