Kaikki kunnia kissalle – se on vuosituhansien saatossa kesyttänyt ihmisestä itselleen aivan kelvollisen lemmikin. Lemmikin luonnollisesti halutaan oppivan nopeasti niin sanotusti talon tavoille, ja kissoilla onkin käytössä oma tapakasvatusohjelma ihmisille.

Kissojen eettiset säännöt eivät syyllistä paineen käyttöä, vaan se on yksi keskeisistä tavoista saada toimintaa aikaan ja vahvistaa toimintaa. Kissat sheippaavat, käyttävät paineen poistoa, sosiaalisia vahvisteita ja kaikkea muuta mukavaa saadakseen aikaan toimintaa ihmiseltä ja vahvistaakseen sitä. Ei-toivotusta toiminnasta kissa rankaisee, usein onneksi käytössä on negatiivinen rankaisu, eli palkkion mahdollisuus poistetaan. Joskus kissa kuitenkin käyttää myös fyysistä rankaisua.

Kissojen koulutusmanuaalissa korostetaan, että kaikki ihmiset oppivat samalla tavalla ja vanhojenkin ihmisten on mahdollista oppia uutta. Kaikkein kovapäisimmätkin ihmiset on mahdollista saada koulutettua ihmisystävällisillä ja eettisillä tavoilla.

Ruokintakäytöksen vahvistaminen tuplavahvisteella

Ruokintakäytös on yksi tärkeimmistä avaintaidoista, joka jokaisen ihmislemmikin tulee osata. Kouluttajan näkökulmasta on keskeistä huomata, että kyseessä ei ole vain yksi toiminto, vaan monimutkainen sarja käytöksiä. Tässä kannattaa käyttää apuna sheippaamista, eli välitavoitteiden havainnointia ja oikeansuuntaisen toiminnan vahvistamista.

Tämän käytöksen opettamisessa käytämme sekä negatiivista että positiivista vahvistetta yhdessä, eli tuplavahvistetta. Ihmisen kouluttamisessa on saatu hyviä tuloksia myös paineen, kuten äänen käytöllä.

Ensimmäinen vaihe on se, että sheipataan ihminen ruokakaapille. Mikäli ihminen lähtee tarjoamaan tätä käytöstä, sen voi siepata lennosta. Palkkiona voi käyttää jaloissa pyörimistä, hidasta räpyttelyä tai puskemista. Mikäli ihminen ei omaehtoisesti tarjoa tätä, voidaan käyttää painetta apuna. Paineena tehokkain on naukuminen. Paineeseen voidaan liittää suunta, eli ohjataan ihmistä oikeaan suuntaan paineen avulla. Ihminen, kuten muutkin eläimet, usein tulevat aluksi painetta päin, eli naukuminen kannattaa aloittaa ruokakaapin suunnasta. Jatkossa naukuminen toimii vihjeenä ruokinnalle.

Aluksi kaikesta oikeansuuntaisesta toiminnasta kannattaa tuottaa mielekäs lopputulos. Vasta kun toiminta on vakiintunut, kannattaa aloittaa valikointi.

Huonon tai kilohinnaltaan liian edullisen ruuan tarjoaminen

Tämä on ihmislemmikkien yksi yleisimmistä ei-toivotuista toiminnoista. Toimivin lähestymistapa ongelmaan on sammuttaminen, eli että siihen ei reagoida millään tavalla. Haasteellista sammuttamisessa on se, että jos kissoja eli kouluttajia on useampi kuin yksi, jokaiselle täytyy teroittaa pelin henki, ettei joku tule vahingossa vahvistaneeksi toimintaa. Sammumispurkauksiin on hyvä varautua, lemmikki saattaa lisätä huonojen ruokien tarjontaa, ennen kuin toiminta sammuu kannattamattomana.

Ruuan kilohinnan asteittainen nostattaminen kannattaa tehdä vähitellen ja kehitysaskeleista kannattaa palkita anteliaasti – huomioi, että kaikki oikeansuuntainen toiminta on palkitsemisen arvoista!

Leikkimisen harjoittelu

Ihmistä voi opettaa leikkimään monilla eri tavoilla. Parhaita kokemuksia on saatu sheippaamalla ja johdonmukaisella vahvistamisella. Leikittäminen on hyvä tapa virikkeistää ihmislemmikkiä, joka ilman järkevää toimintaa jumiutuu usein sohvannurkkaan. Ihminen kaipaa aktivointia ja mielekkäitä kokemuksia. Kissana voit vaikuttaa hyvin paljon siihen, millä tavalla ihmislemmikkisi aikaansa käyttää. Vihjeinä leikille voi käyttää tavaroiden pudottelua pöydiltä, äänivihjeitä tai fyysisiä vihjeitä – ihminen on melko hyvä yleistämään samaa toimintaa uusiin tilanteisiin.

Katso tästä vinkkejä siihen, millä tavalla ihminen voi vaikuttaa kissan käyttäytymiseen, vai onko se edes mahdollista.

Miksi koira kannattaa opettaa kerjäämään sadalla eri tavalla?

Vahtiiko koirasi keittössä liikkuvia haukansilmän lailla? Seuraako se jokaisen suupalan ketjun herkeämättömällä innolla? Heiluttaako se toiveikkaana hännänpäätä ja tehostaa vihjailua vinkumalla tai haukkumalla, kun annos lähenee loppua? Mikäli näin on, voit onnitella itseäsi, koirasi osaa kerjätä ja se on loistava asia!

Kerjäämisellä sanana on ikävä kaiku, ja sitä pidetään yleensä jollain tasolla huonona tai ei-toivottavana toimintana koiralta. Ruokailutilanteessa tämä voikin pitää paikkansa; sinänsä normaali koiran toiminta esiintyy ei-toivottavassa tilanteessa ja häiritsee ruokailevia ihmisiä.

Kerjäämisestä ilmiönä on kuitenkin huomattavasti enemmän hyötyä kuin haittaa, aivan samalla tavalla kuin komentamisesta ja pomottamisestakin! Näillä kaikilla menetelmillä koira yrittää kertoa omistajalleen hyvin selkokielistä viestiä, jota vastaanottaakseen ei tarvitse opiskella koirien elekieltä.

Kerjääminen on mielestäni hyvinvointi-indikaattori monellakin tavalla. Ensinnäkin se kertoo siitä, että koiralla on aloitekykyä. Aloitekyky edellyttää hyvää itseluottamusta ja oppimishistoriaa siitä, että aloitteiden tekeminen ihmisen suuntaan on kannattavaa. Aloitekyky kertoo siitä, että koira ei ole masentunut tai laitostunut.

Toinen merkityksellinen asia kerjäämisessä on se, että se kertoo hyvästä suhteesta koiran ja omistajan välillä. Suhde muodostuu sarjasta vuorovaikutustilanteita, joissa edellinen määrittää seuraavaa. Luottamus syntyy vuorovaikutustilanteiden kautta ja se edellyttää ennakoitavuutta – kumpikin tietää, miten toinen käyttäytyy. Kerjääminen on osoitus luottamuksesta.

Kolmas seikka, joka tekee kerjäämisestä positiivisen asian, on motivaatio. Kerjääminen on osoitus siitä, että koiralla on motivaatio tehdä mitä tahansa omistaja haluaa. Tämäkään ei ole aivan itsestäänselvää aina – moni ongelma johtuu koirien kanssa siitä, että koirilla ei ole riittävää motivaatiota tehdä yhtään mitään ihmisen kanssa. Kerjääminen on osoitus siitä, että motivaatio on kunnossa – seuraavaksi täytyy vain keksiä, miten tämän ilmiön saisi siirrettyä keittiöstä treeneihin!

Liity jäseneksi, niin näet videon, jossa käyn läpi sitä, millä tavalla kerjäämisen saa käännettyä miellyttäväksi ilmiöksi! Näet jäsenenä myös kaikki aiemmin julkaistut liki sata videota! Jäsenyys on määräaikainen, eikä sitä tarvitse erikseen irtisanoa.

Jaa oma kerjäyshavaintosi #satatapaakerjätä

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kun kotiin muuttaa koira, mitä haluat sille ensimmäisenä viestiä? Mikä on niin sanottu ydinsanoma, jonka haluat ensisijaisesti välittää? Entä mitkä ovat niitä asioita, joita haluat koiralta kuulla ja ymmärtää? Tutustuminen on vuorovaikutusta, jossa luodaan suhdetta ja pohjaa. Kuten tiedämme työpaikoilta ja muista ihmistenvälisistä kohtamisista, ensivaikutelmaa on vaikea muuttaa. Siksi siihen kannattaa panostaa!

Muutto on koiralle aina stressitilanne. Muutoksen laajuutta voi arvioida asettumalla koiran asemaan ja listaamalla kaikki ne asiat, jotka konkreettisesti muuttuvat. Muuttuko muutossa vain fyysinen ympäristö? Vai muuttuuko myös sosiaalinen ympäristö?

Mitkä ovat merkityksellisiä asioita muuton aikana? Kun menet hotelliin, varmistat ensin, että avain toimii ja saat valot päälle. Tutkit asiakirjoja, jotta voit varmistaa moneen asti aamupalaa tarjoillaan. Myös koiran kohdalla kyse on perusasioista. Koira haluaa oppia tuntemaan talon, pihapiirin ja ihmiset. Ja ennen kaikkea se haluaa tietää, miten asiat toimivat.

Toimiiko mukaan annettu opas- ja sanakirja? Sen varaan en laskisi, koska kaikki ihmiset ovat erilaisia ja tapa olla koiran kanssa on erilainen. On hienoa, että koiralla on olemassa taitoja takataskussaan – ne eivät mihinkään katoa, vaikka omistaja vaihtuu. Sen sijaan, että tarrautuu käskyihin ja yrittää kontrolloida tilannetta, kannattaa katsoa, millä tavalla koira ehdottaa yhteistä tekemistä.

Pitääkö koira erityisesti mukauttaa talon tapoihin? Mielestäni ei, koska se oppii tavat väistämättä. Tässäkään asiassa ei kannata lähteä kontrollin kautta liikkeelle, koska pian saa huomata olevansa haukansilmänä joka tilanteessa kyttäämässä ja valvomassa. Vaikka tässä menettelyssä itsellä on voimakas hallinnan tunne ja kontrolli pysyy omissa käsissä, saattaa riskinä olla, että tilanteet näyttäytyvät koiralla huonossa valossa. Se ei vie kotiutumista eteenpäin.

Muutossa voisi soveltaa kolmen teeman lähestymistapaa. Nämä kolme teemaa ovat turvallisuus, omaehtoisuus ja yhdessä tekeminen.

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi! Näet myös videon, jossa käyn läpi, mitä käytännössä voi ja kannattaa tehdä!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Hevoset talvella – miten kylmyys vaikuttaa hevosiin?

Aktivoiko pakkanen hevosia liikkumaan, vai onko kyseessä sittenkin myytti? Mitä hevoset tekevät kun ne sopeutuvat kylmyyteen?

Hevonen kestää loistavasti kylmyyttä, kuten joka tuutissa hoetaan. Islannissa ulkona elävillä issikoilla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin vain yhden kerran värinää, eli lihasten väristystä lämmitystarkoituksessa. Tämä tapahtui +5 asteessa, kun maa oli mutainen ja vettä satoi. Säänsuojaa hevoset käyttivät eniten tuulisella ja sateisella säällä. Kuiva pakkaskeli on hevosten mieleen, ja sitä on hyvin vaikea käsittää, että ne eivät juuri palele.

Hevosen sopeutuminen kylmään kestää pari-kolme viikkoa. Näin kevättalvella sopeutuminen on yleensä helpompaa, vaikka näin kovaa pakkasta ei ole vielä ollut. Kevättalvella hevosilla on jo kuitenkin kokemusta viileistä keleistä enemmän kuin syksyn ensimmäisillä pakkasilla.

Mitkä asiat vaikuttavat kylmyyteen?

Olosuhteet on toki otettava huomioon. Hevoset tutkimusten mukaan käyttävät suojaa varsinkin sateella ja tuulisella säällä. Tähän voi vaikuttaa suojan laatu – arkoina eläiminä hevoset eivät välttämättä uskalla mennä säänsuojaan, vaikka niillä olisikin tarvetta siihen. Lisäksi luonnolliset tuulensuojat vaikuttavat – jos tuuli puhaltaa suoraan Siperiasta hevoseen, se tuntuu kylmemmältä kuin suojaava seinusta. Tuuliolosuhteisiin vaikuttavat rakennukset, puusto ja maastonmuodot. Tuuli, joka kesällä puhaltaa ötökät pois, voi talvella olla ikävän pureva. Hevosten kanssa kannattaakin aina katsoa real feel, eikä tuijottaa pelkästään mittaria.

Ruuan saanti vaikuttaa kylmyyteen. Alkuperäisrodut ovat sopeutuneet siihen, että ne elävät kylmissä olosuhteissa, jossa on niukasti ruokaa. Hevosilla onkin oma, erityinen tapansa säästää energiaa kylmällä. Energiantarve kasvaa kylmällä säällä, mutta ei kovin paljon. Lisää ruokaa, loimi tai suojaa tarvitaan keskimäärin -15 pakkasasteessa, joka on keskivertohevoselle alempi kriittinen lämpötila.

Pahimmillaan liioiteltu lisäruokinta yhdistettynä vähentyneeseen juomiseen voi aiheuttaa ähkyriskin – jos siis annat lisää ruokaa, muista myös tarjota lämmintä vettä. Kun prosessiin työnnetään lisää materiaalia, täytyy kulutuksenkin kasvaa. Myös pakkasella hevosen liikunnasta tulisi huolehtia, jotta koneisto pysyy käynnissä.

Kuinka paljon lisää ruokaa tavallinen aikuinen hevonen tarvitsee kylmällä? Lisäruuan tarve alkaa noin -15 asteessa, jota alemmissa lämpötiloissa lisäenergiaa tarvitaan 2,5 % enemmän/aste tai 2 % enemmän rehua. Eli -20 asteen (real feel) pakkasella hevonen, joka syö 10 kiloa heinää normaalisti, tarvitsee kilon lisäheinää. Tässä kohtaa ainakin itsellä lähtee mopo käsistä; kylmällä säällä hevosten heinänälkä on suunnaton.

Karvan pituus vaikuttaa hevosen kylmänkestoon. Silmillä voi havaita, minkälainen turkki hevosella on ja siitä voi päätellä, millaista loimea turkki vastaa. Jos karva on lyhyt, eikä se nouse pystyyn, tarvitaan loimi. Kannattaa myös tarkistaa, missä kunnossa hevosen kroppa on talviturkin alla – lihavuuskunto vaikuttaa kylmänsietoon ja laiha, mutta karvainen hevonen saattaa tarvita lisälämpöä yhtä lainlla kuin paksu lyhytturkkinen kaverinsa.

Loimitus on todella tehokas tapa torjua kylmää. Jokainen voi itse testata, mikä takki on lämpimin. Kokeile pukea päälle monta ihonmyötäistä vaatetta, pari välikelin takkia ja päälle joku öljykangastakki. Ei tunnu lämpimältä eikä ole kovin hauska liikkua myöskään. Entä jos laitat päälle vain yhden erittäin hyvän toppatakin? Lämmittävä vaikutus tulee kerrosten väliin jäävästä ilmasta, ei kerrosten määrästä. Hevosen voi opettaa kertomaan, haluaako se loimen vai ei – katso loimihaaste täältä!

Näillä pakkasilla meinaa huumori joskus loppua, kun kaikki jäätyy juomavedestä sormiin ja varpaisiin. Toisaalta on ollut kiva huomata jälleen kerran, että pääosin kylmyysongelma johtuu asenteesta ja vielä enemmän pukeutumisesta – ei hevosten, vaan omasta.

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käyn läpi, millä tavalla kylmä sää näkyy hevosten käyttäytymisessä ja mistä tiedät, onko hevosilla häiritsevän kylmä.

Kevättä kohti!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kissat vallan kahvassa: hallinnan tunne ja hyvinvointi

Mikä on ensimmäinen asia, jonka varmistat, kun menet uuteen paikkaan tai ryhmään? Osa haluaa varmistaa takarivin paikan läheltä ovea tai ikkunaa, ilman vieruskaveria. Osa taas hakeutuu kontaktiin ja etsii samanhenkisiä liittolaisia. Kaikille on tärkeää tietää milloin on tauko, milloin ja missä syödään ja missä on vessa. Ja varsinkin, monelta lopetetaan -ehtiikö kolmen bussiin.

Edellä mainitut perusasiat ovat meille kaikille tärkeitä, koska ne vaikuttavat siihen, kuinka hyvin saamme ympäristön haltuun. Jos joku on ollut kurssilla, jossa näitä ei käydä ensimmäisen tunnin aikana läpi, ymmärtää se kaaoksen, joka koittaa ennen puolta päivää.

Miten tämä liittyy kissoihin?

Luulisi, että kissalle riittää oma tila, ruokakuppi täynnä ruokaa, vesikuppi ja hiekkalaatikko. Vaan ei riitä. Jos riittäisi, kenelläkään ei olisi ongelmia – ei kissojen eikä muiden eläintenkään kanssa. Kissan perustarpeista toki täytyy aloittaa – nälkä, kipu, pelko tai muu perustavanlaatuinen puutos estää kehittymisen, kuten esimerkiksi kotiutumisen, usein kokonaan.

Uuteen kotiin muuttavalle kissalle ei välttämättä riitä, että tassuun antaa nivaskan tämän kodin toimintakulttuurista ja menettelytavoista. Alkuun on syytä keskittyä siihen, että kissa itse ottaa tilan ja tavat haltuun. Meidän roolimme on toimia mahdollistajana ja kuten kasveillekin, luoda sopivat olosuhteet, joissa kissa voi kukoistaa.

Kissojen, kuten muidenkin eläinten kanssa ymmärretään joskus väärin niin sanotut talon tavat. Ihmisille tyypilliseen tapaan korostetaan kiellettyjä asioita ja rajoituksia, ja unohdetaan se, mitä kannattaa tehdä.

Lajienvälistä viestintää

Sanotaan, että ihmisillä on hyvä olla, kun he kokevat tulleensa kuulluiksi ja nähdyiksi. Tämä liittyy hallinnan tunteeseen, eli on hyvä asia jos voi luottaa siihen, että oma mielipide on tärkeä. Sama pätee kissoihin. Ne harvoin saavat päättää, kenen kanssa ja millaisessa asunnossa ne asuvat – tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kissoilla ei olisi mitään sananvaltaa. Niillä on paljonkin, mutta valitettavasti pääasiassa negatiivisessa mielessä.

Eläinten ei pitäisi olla meille rasite, kun meillä on vapaus valita pidämmekö niitä vai emme. Siksi ei pitäisi olla niin, että kissa joutuu käyttämään kovia keinoja tullakseen ”kuulluksi”. Mielestäni yksi kiinnostavimmista ristiriidoista tällä hetkellä on se, että toisaalta haluamme, että eläimet, kissat mukaanlukien, olisivat mahdollisimman tyytyväisiä, kilttejä ja että käytösongelmia olisi mahdollisimman vähän. Samaan aikaan tulkitsemme ja opiskelemme viiksien asentoa, ilmeitä ja eleitä. Olen vahvasti sitä mieltä, että kissat kyllä kertovat tuntemuksistaan, kun joku vain viitsii kuunnella.

Lisää valtaa kissoille!

Hallinnan tunne on keskeinen esimerkiksi kotiutumisessa. Nimensä mukaan hallinnan tunne auttaa kissoja saamaan tilanteen hallintaan. Hallinnan tunteeseen vaikuttaa tila; kissalle kannattaa antaa valta käyttää tilaa juuri kuten se haluaa.

Toinen hallinnan tunnetta rakentava asia on ihminen, eli kissojen palvelija.

Jatka lukemista ja katso aiheeseen liittyvä video liittymällä jäseneksi!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Noutohaaste hevosille – kolme syytä aloittaa treeni nyt

Hevosella ja marsulla on jonkin verran yhteistä. Niillä on hieman samanlainen tapa käyttää aikaa – molemmat eläimet ovat yllättävän aktiivisia sellaisella leppoisalla tavalla. Molemmat eläimet tulevat toimeen melko vähäisellä levolla.

Hevoselle pakkolepo on usein melkoista pakkopullaa ja sen kuuluukin olla niin; hevosta ei ole suunniteltu seisomaan paikoillaan vaan kävelemään ja etsimään ruokaa. Vaikka hevonen on hyvin sopeutuvainen eläin, sen omasta mielestä elämä ihmisen kanssa voi tarkoittaa suuria kompromisseja, ja vaikka se ei skrollaile pakettimatkoja aroille iltaisin, se saattaa käyttäytyä ei-toivotulla tavalla ei-toivotussa tilanteessa.

Mitä pidempään hevonen seisoo, sitä pöllömpää toimintaa siltä voi odottaa. Tämä on kuitenkin täysin normaalia, vaikkakin ikävää. Hevoselle voi pakkolomasta huolimatta järjestää monenlaista sisältöä elämään. Tätä sisältöä sanotaan virikkeiksi.

Mennään sitten niihin syihin – miksi välillä kannattaa harjoitella jotain ihan asiaan kuulumatonta?

1. Temppujen kouluttaminen omaehtoisuuteen perustuen on virikkeellistämisen muoto. Virikkeiden avulla parannetaan oppimiskykyä, vähennetään ei-toivottua käyttäytymistä, muutetaan aikabudjettia, parannetaan mielialaa ja nopeutetaan toipumista. Kyllä, en keksinyt näitä päästäni vaan kaikki on tutkittuja asioita.

2. Uusien taitojen opettaminen omaehtoisuuteen perustuen parantaa sinun ja hevosesi suhdetta. Aivan, hevosesi oppii sinusta, millä tavalla käyttäydyt. Sinä opit hevosesta paljon; milloin se on motivoitunut, milloin se on turhautunut, milloin se ei malta lopettaa ja milloin se malttaa. Suhde muodostuu toistuvista vuorovaikutustilanteista, ja kouluttaminen on erinomainen tapa järjestää jo ennakkoon käsikirjoitettuja vuorovaikutustilanteita. Siitä se luottamus syntyy; sinun ei tarvitse juosta hevosen perässä, kun laitat hevosen juoksemaan tiskiharjan perässä.

3. Temppujen opettaminen opettaa uutta ajattelua sekä sinulle että hevoselle. Haluatko, että hevonen osaa itse ratkaista ongelmia? Siihen taitoon se tarvitsee harjoitusta ja itseluottamusta, mikä muodostuu onnistumisen kokemuksista. Mikäli itse saat kokemuksen siitä, että hevonen kerrankin ymmärtää mitä siltä haet, ehkä haluat kokeilla vastaavaa myös ratsain. Ehkä löydät arjesta useampia tilanteita, joita voi lähestyä ihan samalla yksinkertaisella kaavalla kuin vaikkapa noudon opettamista.

Liity jäseneksi niin näet videon, jossa näytän millä tavalla noudon opettamisen voi aloittaa! Näet samaan hintaan myös kaikki aiemmin julkaistut hevosaiheiset videot 🙂

P.S. Kiinnostaako sinua erityisesti hevosten käyttäytyminen, virikkeet, omaehtoisuus ja motivaatio? Pysy kuulolla, olen avaamassa tyytyväinen hevonen, onnellinen omistaja-verkkokurssia piakkoin!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Reaktiiviset koirat – 007 ja lupa haukkua

On kaksi asiaa, joita ei katsota hyvällä a) julkisilla paikoilla, b) treenihalleilla, c) metsissä tai d) jalkakäytävillä. Ensimmäinen niistä on haukkuminen ja toiseen palaan myöhemmin.

Jostain kumman syystä koiralle täysin normaalia viestintää pidetään tottelemattomuutena, aggressiivisuutena, käytösongelmana, häiriönä tai ylipäänsä pahana asiana sekä porttina paljon pahempiin asioihin. Haukkuhysteriaan ovat liittyneet naapurit, vastaantulijat, kouluttajat ja kanssaulkoilijat. Jostain syystä ulkona lajityypillistä toimintaa harjoittava eläin rinnastetaan ilman sen kummempaa harkintaa pahviseinäisessä kerrostalossa kymmenen tuntia päivässä itseään rikkovaan huutajaan. Molemmissa tapauksissa koira haukkuu, mutta yleensä vain toinen kärsii merkittävästi. Ja se ei ole yleensä se lenkkeilevä koira.

Haukkuminen on luonnollista ja siihen on olemassa useita eri syitä. Mikäli sekä ympäristön että koiraihmisten suhtautuminen kaikkeen haukkumiseen on sama kuin ydinjätteeseen, tilanne ei helpotu. Mikäli ajattelemme asiaa parhaan ystävämme näkökulmasta, voimme äkkiä havaita, mikä on sille itselleen haitallista haukkumista. Pitkään jatkuva haukkuminen kuluttaa energiaa ja kuluttaa. Yksin ollessaan koira haukkuu usein stressistä johtuen pitkiä pätkiä omistajansa perään. Lenkillä tai treeneissä tapahtuva, yleensä aluksi ainakin, hälytyshaukku kestää muutaman sekunnin.

Mutta se, millä tavalla tähän hälytyshaukkuun suhtaudutaan, vaikuttaa hyvin moneen asiaan. Pelästyminen on normaalia, häpeäminen on normaalia, nolous on normaalia ja epätoivo on normaalia. Omalla konkreettisella toiminnalla saatamme joko saada tilanteen nopeasti ennalleen tai saatamme pahentaa sitä tiedostamatta. Paikoissa, joissa on nollatoleranssi haukkumisen suhteen, keskitymme haukkuherkän koiran kanssa lähes ainoastaan siihen, että koira on hiljaa. Paine haukkumattomuuteen on valtava, ja pienestäkin haukkuun tai kilahtamiseen liittyvästä vihjeestä me käynnistymme. Joskus saattaa käydä niin, että huolellinen estäminen ja ennakointi vain pahentavat tilannetta. Joskus saattaa käydä niin, että haukkuminen tai sillä uhkaaminen on tehokkain tapa saada asioita tapahtumaan.

Kuinka paljon helpompaa olisikaan, jos jokaisesta haukahduksesta ei tarvitsisi potea syyllisyyttä tai muuta tuskaa. Olisi ihanaa, jos treeneissäkin ymmärrettäisi enemmän haukkuvia koiria, ja voitaisiin nähdä, että niiden esimerkiksi turhautumisesta johtuva haukku ei aina häiritse niin paljon muita koiria, kuin se häiritsee meidän ihmisten korvia. Olisi mahtavaa, että haukkumista ei yleisesti pidettäisi niin hirvittävän pahana asiana lähtökohtaisesti, koska haukkuvassa koirassa tai sen omistajassa ei ole yleensä mitään vikaa. Haukku voi olla koiralle haitallista silloin, kun se jatkuu pitkään, kuluttaa ja koiralla ei ole eväitä itse lopettaa tilannetta.

Muutaman sekunnin hälytystöräytys voi kasvaa kunnon rähjäämiseksi, se on totta. Mutta onko syynä kasvuun se, että asiaan ei puututtu ajoissa vai se, että asiaan puututtiin ajoissa, mutta ei-tuloksellisella tavalla? Hihnarähinän ja hälytyshaukun hallinnassa tärkeitä avainkohtia ovat nämä:

– Mistä kaikista merkeistä koira osaa ennakoida tulevan tilanteen ja mitä nämä merkit koirassa aiheuttavat?
– Missä määrin taluttaja lyö lisää vettä kiukaalle?
– Mitä eväitä koiralla on lopettaa itse rähjääminen?
– Mitä oljenkorsia koiralle voi opettaa, jotta tilanne palautuu nopeasti?

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käyn läpi sitä, millä tavoin rähjäämiseen kannattaa suhtautua ja millaisia tukitreenejä voi tehdä varsinaisten ohitusharjoitusten ohella.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.