Haasteita lenkillä? Vika ei ole narun kummassakaan päässä

Kiskooko koirasi hihnassa? Tai heittäytyykö se maahan kun se näkee toisen koiran lähestyvän? Vai pistääkö se pystyyn kunnon rähinät? Hihnassa kulkemisen taito ei synny parissa kuukaudessa, ja mikään edellä mainituista haasteista ei tarkoita sitä, että koira olisi jollain tavalla pilalla. Kouluttaminen ja oppiminen ovat prosesseja, jotka ottavat aikaa. Itseään ei kannata syyllistää, koska jos mietitään tarkkaan, mistä kyseisissä haasteissa on kyse, huomataan että ne ovat koirille tyypillisiä toimintamalleja.

Vetäminen on koiralle luontainen tapa liikkua

Kun koira kytketään ensimmäisiä kertoja hihnaan, on tyypillistä että se ei heti vedä, mutta ajan mittaan alkaa vetää eli nojata vasten painetta. Hihnan paineelle myötääminen on yksi keskeisimpiä asioita, joka kannattaa opettaa kaikille koirille. Vetämättä kulkeminen on koiralle huomattavasti haastavampaa kuin vetäminen, mikä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi nollatoleranssin pitäminen (eli pysähdytään aina jos koira vetää) on mahdotonta ja saattaa pahimmillaan jopa masentaa koiraa.

Vetämättä kulkeminen ei ole siis itsestäänselvyys eikä siitä kannata tehdä ongelmaa, vaan asiaa voi lähestyä niin, että harjoittelee tärkeitä tukitaitoja silloin kun se on mahdollista. Saat paljon enemmän aikaan, kun et tee lenkistä taistelua vaan sijoitat harjoitukset sopivaan paikkaan.

Video: vetäminen, jojoilu ja sinkoilu
Video: hihnassa kulkemisen tukitaidot
Video: ajatuksia hihnasta

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Hihna turhauttaa koiraa

Koira ei opi hihnan merkitystä kovin nopeasti, koska koiria on kuljetettava narun päässä, vaikka niillä ei ole siihen edellytyksiä tai riittäviä taitoja. Se, että koira joskus kulkee hienosti voi johtua monesta asiasta, esimerkiksi sattumasta. Mitä useammin hihnaa käytetään estämisen välineenä, sitä vähemmän koira näkee hihnassa (ja taluttajassa) mitään hyvää. Miten hihna sitten estää koiraa? Esimerkiksi vetämällä pois hajuilta, estämällä menemästä toisten koirien luokse ja hidastamalla kulkunopeutta. Kaikki nämä voivat tapahtua taluttajan tiedostamatta. Kysymys ei ole kuitenkaan siitä, mitä taluttaja tekee tai ei tee, vaan siitä, miten koira tilanteen kokee. Vain sillä on merkitystä, kun mietitään koiran toimintaa narun päässä.

Turhauttavaa vaikutusta voi vähentää tukitreenien avulla. Voit opettaa koirallesi, että hihna on mukava asia ja portti kaikkeen hauskaan. Lisäksi voit muuttaa omaa toimintaasi ankeuttajasta mahdollistajaksi, eli ala keskittyä hyvään ja tule itse koiraa vastaan sen sijaan että simputat vetämisestä tai intoilusta.

Video: mennään! ja hihnavihje
Video: asenne kiinnipitämiseen ja hihnan käyttö

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Koira ei hyväksy herkkuja lenkkiolosuhteissa

Treenaaminen olisi kovin helppoa, jos lenkin aikana voisi vain kaivaa nakit esille ja ryhtyä palkkaamaan. Useimmissa tapauksissa näin ei ole, vaan nakit voisi yhtä hyvin heittää penkkaan. Mitä haastavampi tilanne, sitä vähemmän voi odottaa koiran vastaanottavan nameja.

Lohdullista on se, että maailma on täynnä palkkioita. Koiralle voi lähes aina lenkkitilanteessa järjestää juuri sen palkkion, jota se tavoittelee. Näin saa kontaktin toimimaan ja tilanne helpottuu usein jo sillä.

Valitse aluksi todella yksinkertainen tehtävä, jota lähdet vahvistamaan erilaisten palkkioiden avulla. Oma suosikkini on katsekontakti, muuta ei yleensä tarvitakaan.

Video: kontakti hihnatreenissä
Video: Palkkiot hihnatreeneissä
Video: toinen koira palkkiona

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Miksi koira rähjää?

Hihnarähinä on yleistä ja normaalia, joskin noloa ja ärsyttävää toimintaa. On aivan selvää, että koira rähjää, kun se joutuu kohtaamaan lähietäisyydeltä ennalta tuntemattoman lajitoverinsa ja hihna ja hihnan päässä oleva taluttaja estävät koiran normaalin liikkumisen. Kaikkiin naapuruston koiriin ei ole mahdollista omaa koiraa tutustuttaa, mutta tukitaidoilla voi saada reaktiota pienemmäksi ja palautumista nopeammaksi.

Rähjäämiseen vaikuttaa moni seikka sekä lenkillä että lenkin ulkopuolella. Mennään ensin taustatekijöihin. Väsyneenä koira ottaa enemmän riskejä kuin levänneenä. Ensimmäinen, eikä lainkaan vähäpätöinen tehtävä on selvittää, millä edellytyksillä toisia koiria lähdetään kohtaamaan. Varsinkin koirilla, jotka tuntuvat käyvän koko ajan kierroksilla ja räjähtävän herkästi, kannattaa katse suunnata levon määrään ja laatuun. Emme ole koiriin verrattuna kovin erilaisia, ja jokainen tietää kuinka helposti yleinen väsymys ja univaje vaikuttaa hermojen pituuteen. Koiran täytyy saada enemmän unta kuin omistajan, eikä nukkumista voi jättää koiran omalle vastuulle.

Myös koiran yleinen mieliala vaikuttaa – muista, että koiraan vaikuttaa moni muukin asia kuin mitä itse havaitsemme. Koiralle hajujen maailma on yhtä tärkeä kuin meille nähtävä maailma. Koiran hyvää mielialaa voi pitää yllä erilaisten mielihyvää tuottavien virikkeiden avulla. Virikkeellinen ympäristö puskuroi stressiä ja tuottaa koiralle mielihyvää; virikkeet on syytä laittaa kuntoon ennen kuin rähjäämiseen puututaan.

Koirat rähjäävät pääosin kahdesta syystä. Osa koirista haluaa välttää toisen kohtaamisen, mutta oppii tähän parhaaksi tekniikaksi hirvittävän rähinän. Näitä koiria siis motivoi pohjimmiltaan pelko. Toinen syy rähjätä on turhautuminen, joka alun perin alkaa siitä kokemuksesta, että koiraa estetään hihnalla. Koira siis haluaisi mennä tervehtimään vastaantulijaa ja kun se huomaa että ei pääse, se saa raivarit. Rähjääminen voi alkaa jo ennakoivasti heti kun toinen koira tulee näkökenttään. Luonnollisesti eri syyt voivat aiheuttaa samankaltaiset oireet, mutta hoitokeinot ovat erilaiset kummassakin tapauksessa.

Molemmissa tapauksissa on mielestäni erityisen tärkeää se, että kouluttaminen perustuu koiran aitoon motivaation sekä se, että koiran hallinnan tunnetta lisätään harjoituksissa. Pelkkä namittaminen ei lisää hallinnan tunnetta, vaan olisi tärkeää pystyä palkitsemaan koiraa aktiivisuudesta ja tukea sen omia aloitteita.

Video: koiran uni
Video: hihnahillujat
Video: reaktiivisuudesta
Video: lenkillä turhautuvat koirat
Video: kolme vinkkiä hihnatreeniin
Video: kun koira rähjää pelosta
Video: ajatuksia hihnasta, rähinä

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Vian etsinnästä ratkaisuihin

Voimme käyttää paljon aikaa siihen, että pohdimme mitä olemme tehneet väärin kun koira toimii ei-toivotulla tavalla. Huomattavasti rakentavampaa on keskittyä hyviin puoliin ja lähteä rakentamaan sopivista palikoista omalle koiralle uusia tapoja toimia.

Kun mietit, mitä ja miten toimit, keskity ainakin näihin seikkoihin:

– mitä toivot koiran tekevän tilanteissa?
– mikä on helpoin tehtävä, josta voit lähteä liikkeelle?
– millä tavalla varmistat, että koira ymmärtää, mitä haluat sen tekevän?
– millä tavalla voit varmistaa, että onnistumisia tulee?
– Miten huolehdit koiran motivaatiosta?
– Miten varmistat että olet itse johdonmukainen, eli toimit samalla tavalla tilanteissa?

Mikä tahansa haasteenne hihnaan liittyen onkaan, siihen löytyy helpostusta, kun palikat saadaan paikoilleen!

Sujuva arki – heinäkasapalkka toimii monessa tehtävässä

Haluaisitko palkita hevostasi enemmän, mutta et halua juosta koko ajan toimittamassa sille porkkanaa? Haluaisitko saada hevoseen ruuan avulla myös vauhtia, täysin ilman keppiä?

Hevosten kanssa jäädään usein junnaamaan palkkaamisen suhteen – homma ei etene ja nami tulee aina samasta tehtävästä. Tyypillisin tapa palkita hevosta on taskusta kaivettava nami, ja siinä ei luonnollisesti ole mitään vikaa. On myös muita tapoja palkita.

Mitä jos hevoselle laittaa keskelle pihaa heinäkasan? Mitä se silloin tekee? Onko taskupalkka ainoa oikea, kun hevonen ei näe porkkanoita? Mitä eroa sillä on, haistaako hevonen porkkanat taskussa vai näkeekö se ne?

Kuvitellaan juoksuttamistilanne. Haluan itse toteuttaa sen omien arvojeni mukaisesti, mikä tarkoittaa:

– perustuu hevosen aitoon motivaatioon liikkua #aitomotivaatio
– tapahtuu ilman piiskaa niin että hevonen voi vaikuttaa #hallinnantunne
– tukee hevosen omaehtoisuutta #omaehtoisuus
– toteuttaa hevosen vapautta valita, koska sillä on silloin myös virikearvo #valinnanvapaus

Kukin voi itse miettiä, millä arvoilla lähtee mitäkin toimintaa rakentamaan. Omat arvoni asettavat toiminnalle lähtökohdat, joiden perusteella lähden juoksuttamista pohtimaan. Minulla on monia erilaisia vaihtoehtoja lähteä toteuttamaan tavoitetta; keskeistä on kuitenkin se, että saisin hevosen kulkemaan ympyrää erilaisilla nopeuksilla – se olisi toivottu lopputulos.

Kokeilin liinatilanteessa sellaista lähestymistapaa, että aloitin koko jutun palkasta, eli heinäkasasta. Näin sain poistettua kokonaan vetokilpailun kasalle; kun se oli jo alun perin sallittu, ei ollut mitään tarvetta hulluna kiskoa sinne ja sieltä pois.

Tämän käänteisen ajattelun kylkiäisenä sain itse ravia ja laukkaa tarjoavan aktiivisen hevosen.

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi, niin näet myös videon, josta saat eväät heinäkasapalkan käyttöön juoksuttamisessa.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Sujuva arki: yksi naru, monta treeniä!

Koira vastustaa valjaiden pukemista tai väistää kaulapantaa? Kuonokoppaa ei saa laitettua päähän tai kuonopanta ahdistaa? Pukeminen takkuaa ja hermo palaa jos hihna joutuu lenkillä jalkojen väliin?

Näitä kaikkia tilanteita voi harjoitella, vaikka samaan aikaan tekisi pukemista puoliväkisin. Harjoitus- ja pukemistilanteiden tulee olla vain riittävän erilaiset koiran mielestä. Harjoittelusta on apua, vaikka arjessa olisikin lieviä pakottamistilanteita.

Millekään eläimelle, edes koiralle, ei ole lähtökohtaisesti mukavaa tuntea oloaan kiinni sidotuksi. Koirat eivät pidä siitä, että niiden vapaata liikkumista ja olemista rajoitetaan, ja usein kilttikin rajoittaminen aiheuttaa koirassa turhautumista. Turhautuminen taas usein purkautuu ikävällä tavalla kiihtymisenä tai jopa aggressiivisena toimintana.

Väitän, että meille kädellisinä on täysin mahdotonta olla estämättä koiran liikkumista ja olemista, jos meillä on naru kädessä. Tästä syystä koiria kannattaisi valmistella enemmän siihen, että niitä voi koskettaa ja että niitä voi reilusti ohjata narulla eikä kyseessä ole tarkoitus vahingoittaa.

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi ja näet videon, jossa esittelen naruharjoituksia, joista on hyötyä kaikille koirille!

Naruharjoituksia voit käyttää ongelmatilanteissa, kuten valjaiden pukemisen harjoittelussa. Lisäksi voit tehdä harjoituksia ennaltaehkäisevästi ja pelkästään huvin vuoksi!

Lue myös juttu koiran pukemisesta ja katso video, miten koiran voi opettaa pyytämään takkia.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Koiran valinnanvapaus treenissä – vastuuta koiraa

Onko koiralla treenatessa aito motivaatio tehdä yhdessä? Vai ovatko sen ajatukset muualla, kuten hallin lattiassa tai jo seuraavassa tehtävässä? Ihannetapauksessa ohjaajalla ja koiralla olisi sama päämäärä, jolloin esimerkiksi häiriöillä ei olisi mitään merkitystä. Molemmat voisivat olla hetkessä, eikä kummankaan tarvitsisi miettiä menneitä tai odottaa tulevaa.

Mikä koiraa kiihdyttää tai kipsaa?

Koiran tapaan olla tietyssä tilanteessa vaikuttaa moni tekijä. Taustatekijöihin kuuluvat edeltävien päivien tapahtumat ja yleinen tila. Ympäristön tapahtumilla ja ohjaajan toiminnalla on merkitystä myös, sekä luonnollisesti koiran oppimis- ja treenihistorialla. Osalle koirista treenipaikkaan menemisestä tulee supervihje, jossa jokainen elementti on yhtä palkitseva kuin se varsinainen lopputulos.

Koiraan voi vaikuttaa treenihetkellä vain rajallisesti. Sitä voi yrittää fyysisesti väsyttää tai omalla toiminnalla innostaa – molemmat keinot kannattaa mieltää väliaikaisiksi pikapaikkauksiksi, koska niissä ei anneta koiralle eväitä itse vaikuttaa tapahtumiin. Ei ole mitään takeita siitä, että fyysisen väsytyksen seuraukset jäisivät pysyviksi itse liikkeessä. Tavoiteltavaa olisi, että koiran ei tarvitsisi käyttää paukkuja ennen suoritusta ja toisaalta se ei kuitenkaan ratkeaisi suorituksen aikana. Tähän ilmiöön voi vaikuttaa sitouttamalla ja vastuuttamalla koiraa.

Miten koiraa voi sitouttaa?

Meillä on treenikuplamme ja muut hienot ajatukset harjoituksiin liittyen. Koiralla harvemmin on mitään mahdollisuuksia vaikuttaa tilanteisiin, päin vastoin – toiveena olisi että koira ei välitä niin kutsutuista häiriöistä ja suorittaa antamamme tehtävät sopivalla innolla ja keskittyneesti. Me päätämme, mitä tehdään ja miten tehdään – koira voi vaikuttaa joko jättämällä tekemättä tai tehdä puoliteholla tai yliskarppina.

Kuplamallille täysin vastakkainen ajattelu antaa koiralle mahdollisuuden sopeutua ympäristöön ja vaikuttaa omaan harjoitteluunsa koko treenin ajan. Koira tietää parhaiten, milloin se on valmis harjoittelemaan tai milloin sen huomio valuu muualle. Koira tietää, mikä on riittävästi ja milloin se vielä jaksaa. Mutta koira ei opi kertomaan näitä tietoja, ellei sitä oteta aktiiviseen rooliin.

Suorittajasta osallistujaksi

Olipa kyseessä häiriöherkkyys, motivaatio-ongelma tai vähitellen rakentunut supervihje, kestävä ratkaisu löytyy koiran sitouttamisesta ja vastuuttamisesta.

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi! Näet videon, jossa annan kolme vinkkiä koiran vastuuttamiseen treenin aikana. Vastuuttaminen lisää koiran hallinnan tunnetta, valinnanvapautta sekä lisää koiran motivaatiota ja vähentää turhautumista.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Hevosten perustaidot: paikoillanne!

Mitä enemmän erilaisiin tilanteisiin törmää, sitä enemmän voi huomata, että vastaus löytyy usein perusteista. Perusteiden harjoittelu kuulostaa tylsältä, helpolta ja itsestäänselvältä, mutta se ei ole sitä. Perusteiden harjoittelulla voi luoda hyvää suhdetta ja ennen kaikkea, oppia tuntemaan oma hevonen paremmin.

Siinä, missä koirissa tunnistetaan erilaiset persoonat ja piirteet ja hyödynnetään niitä treeneissä, hevosille on usein vain yhtä ja samaa politiikkaa tarjolla. Kuinka monessa tilanteessa hevosen kanssa hevonen on aidosti iloinen? Entä kuinka usein itse olet hevosen kanssa aidosti iloinen?

Paikoillaan seisomisen opettelu on hyvin yksinkertaista. Se on perustaito, joka usein sujuu, paitsi erikoistilanteissa. Erikoistilanteita voivat olla esimerkiksi tuulinen sää, pelkotilanne, tilanne, jossa et itse voi keskittyä hevosen pitelemiseen tai tilanne, jossa hevoselle täytyy tehdä jotain. Näissä tilanteissa muistaa aina sen, kuinka tärkeä taito on kyseessä.

Kaksi perustyyliä

Paikoillaan pysymiseen on olemassa kaksi perustyyliä ja niiden yhdistelmiä. Ensimmäinen, perinteinen tyyli on sellainen, että hevonen pyydetään pysähtymään ja jos se liikahtaa, sitä häiritään tai komennetaan. Esimerkiksi kiinni sidottuna hevonen liikahtaessaan törmää naruun, ja sen pitäisi aiheuttaa pysähtyminen. Naru seinässä on hyvin selkeä toimintaperiaatteiltaan, kunnes se jonain päivänä pettää. Naru ei kuitenkaan keksi omin päin joka päivälle eri sääntöjä, se ei oman fiiliksensä mukaan pyöri, heittäydy silmille tai läimäytä hevosta – se vain jarruttaa oman kestokykynsä puitteissa. Ihmisen toteuttamana perinteinen tyyli saa enemmän sävyjä; liikahtavaa hevosta häiritään erilaisin tavoin, ja nämä tavat eivät aina hevosen mielestä ole häirintää.

Toinen perustyyli on se, että muistetaan paikoillaan seisovaa hevosta hyvällä. Toisin sanoen kun hevonen pysyy paikoillaan, keskitytään siihen. Annetaan porkkanaa tai rapsutetaan ja tällä tavoin tuetaan hevosen ajatusta paikoillaan pysymisestä. Tämä on tietenkin hevosen kannalta hyvä tapa, ja sillä on usein motivaatiota herkkuihin. Ongelmaksi muodostuu usein malttamattomuus sekä se, että hevonen ei ymmärrä, milloin kuuluu seistä ja milloin taas ei. Jos joskus samasta toiminnasta saa palkkaa ja joskus ei, turhautuminen nostaa päätään. Siksi pelkkien karkkien varassa ei kannata toimia, vaan ujuttaa monipuoliset palkkiot osaksi arkipäivää.

Erilaiset palkkiot
Voit harjoitella paikoillaan pysymistä monissa tilanteissa

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi!

Käyn läpi, mitä erilaisia palkkioita voit käyttää ja miten voit toimia, jos et halua kantaa mukanasi porkkanoita joka tilanteessa. Käyn myös läpi kolme erilaista tapaa palkita hevosta (suora palkka, vapautus ja näiden yhdistelmä). Jäsenenä näet myös kaikki aiemmin julkaistut materiaalit ja videot.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Tyypillisin mahdollinen tilanne monelle koiranomistajalle on se, että lajiharjoituksissa, hallilla, kentällä, kotona ja omalla pihalla koira toimii hyvin ja sille löytyy helposti toimiva palkkio. Se ahmii nameja ja leikkii innokkaasti. Kuitenkin kun siirrytään lenkkeilytilanteeseen, koira on irti henkseleistään – se kiskoo, tempoo, nenä vie ja se sylkee niin makkaran kuin pallonkin ulos suustaan.

Monille koirille on rakennettu elämän aikana niin kutsuttu treenimoodi, johon luiskahtaessaan palkkiot toimivat ja kontakti löytyy. Elämä onkin treenimoodin ja hallitsemattomuuden välillä liikkumista. Esimerkiksi ohitusharjoituksissa vastaantulijaa ei edes huomata, kun ollaan treenimoodissa kun taas lenkillä se kyllä huomataan. Koira voi olla koko ajan hallitsemattomassa tilassa, mutta treenimoodissa se ei voi olla koko aikaa – tästä johtuu se, että yhteys välillä pätkii ja näin sen kuuluukin olla.

Jos lenkki olisi temppu, koiran voisi olettaa pysyvän treenimoodissa koko lenkin ajan ja kaiken mitä lenkillä tulee vastaan, voisi rakentaa häiriönä. Kysymys kuuluu näin toimittaessa: 1) missä koiraa säilytetään treenilenkkien ulkopuolella ja 2) minkä ikäinen koira on, kun se on valmis “oikeasti” lenkille?

Miksi palkkiot menettävät merkityksensä ulkona?

Tähän on olemassa monta syytä. Yksi on se, että koira tietää saavansa herkkuja muulloinkin – sen elämä ei ole eikä sen pidäkään olla herkuista kiinni. Keinotekoinen herkkujen arvon nostaminen esimerkiksi koiraa nälättämällä on huono ratkaisu, koska perustarpeiden kanssa leikkiminen ei ole järkevää tai asiallista.

Toinen mahdollinen syy inflaatioon voi olla se, että koulutus perinteisesti on paikkaan tai tilaan sidottua. Yhtä todennäköisesti kuin treenihallilla koira osaa odottaa palkkaa, lenkillä se ei osaa odottaa sitä. Tai se osaa kyllä odottaa, mutta ei juuri sitä palkkaa, jota on tarjolla.

Kolmas syy voi olla pilaantuminen. Mikäli lenkillä palkkaa tarjoillaan tietyissä vaikeissa vaiheissa, kuten ohituksissa, palkan tarjoamisesta voi tulla merkki sille, että kohta tapahtuu jotain. Tämä on samaa sarjaa hihnan kiristämisen kanssa, kun naru kiristyy, koira valpastuu.

Neljäs syy voi olla se, että koira on kiihtynyt, eikä pysty keskittymään syömiseen tai leikkimiseen. Se voi olla kiihtynyt monesta syystä, eikä syytä ole aina helppo löytää. Kannattaa kuitenkin muistaa, että koira on usein kiihtyneenäkin toimintakykyinen, vaikka se ei ottaisi vastaan herkkuja.

Miten koiraan saa kontaktin ilman palkkaa?

Kannattaa miettiä lenkillä myös omaa roolia. Hallitussa treenitilanteessa me ihmiset olemme usein arvokkaita ja keskeisessä roolissa koiran mielestä. Kuitenkin lenkillä roolimme vaihtelee tolpasta mukahauskaan tyyppiin, joka yrittää epätoivoisesti halilta tilannetta. Toki joissakin tilanteissa pääsemmekin hauskuuttamaan koiraa, mutta merkittävän osan lenkistä olemme ankeuttajia.

Lenkki ei ole temppu, eikä maailma ole hallittu ympäristö, vaan kaaos. Ensimmäiseksi kannattaa löytää omalle koiralle sopiva palkkio ja sen jälkeen alkaa liittää itseään siihen systemaattisesti. Miten tämä sitten tehdään?

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi! Yhdeksällä eurolla näet kuukauden ajan kaikki aiemmin julkaistut materiaalit ja videot!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Isoilla talleilla rutiinien voima kantaa yli paukuttelun ja kaiken muun. Kellontarkka arki on hevosille turva-ankkuri, joka muodostaa erittäin kestävän taustan erilaisille tapahtumille. Pihatto on monessa suhteessa kiva asia, mutta hevosten kokema valinnanvapaus ei välttämättä auta pelottavissa tilanteissa vaan pihattohevosille täytyy rakentaa turva-ankkurit erillisinä.

Pihaton idea perustuu siihen, että hevonen on tyytyväisempi kun se saa päättää kenen kanssa touhuaa, missä oleilee ja milloin puuhastelee mitäkin. Idea on yksinkertainen ja se perustuu siihen, että hevosen valinnanvapaus lisääntyy ja hevonen saa päättää elämäänsä liittyvistä asioista. Riippuen hevosen taustasta sopeutuminen pihattoon voi ottaa aikaa. Voisi kuvitella, että muuttopäivästä alkaen hevonen olisi tyytyväinen, mutta näin ei välttämättä ole – vapaus verrattuna rutiineihin voi aiheuttaa hevoselle stressiä.

Hevoset sopeutuvat yksilöllisesti pihaton vapauteen. Kannattaa kuitenkin muistaa, että pihatto ei suinkaan tee hevosta onnelliseksi itsessään, vaan tyytyväisyyteen ja onnellisuuteen vaikuttaa moni muukin asia. Stressitilanteessa asukeista alttiimpia ovat ne, jotka vasta opettelevat vapautta.

Mitä pihatossa kannattaa huomioida ennen aattoa?

1. Miten hevoset reagoivat paukkeeseen? Kokeeko joku hevosista paniikkia? Hakeutuvatko ne esimerkiksi ukonilmalla sisälle vai pihalle? Onko porukassa joku, joka lietsoo juoksemaan?

2. Mitkä edellisen kohdan reaktioista ovat potentiaalisesti vaaraksi? Stressitason nousu kuuluu hevosen elämään hetkittäisenä kokemuksena. Stressi tai pelko ei välttämättä johda vaaratilanteisiin joka kerta, ja silloin tilanne on hallinnassa. Vaaratilanteita ovat esimerkiksi hallitsematon juokseminen, josta saattaa seurata karkaaminen. Pelkäävä hevonen voi olla vaaraksi itselleen, muille hevosille tai ihmisille ja ympäristölle – kaikki toimenpiteet tähtäävät siihen, että vaaratilanteista ei tule.

3. Mitä voi tehdä etukäteen vaaratilanteiden välttämiseksi? Kulkeeko aidoissa sähkö? Pysyvätkö hevoset aidoissa kiihtyneinäkin? Pystyykö hevosia sulkemaan makuuhalliin? Onko mahdollista, että sulkeminen vain lisää paniikkia vai rauhoittaako sulkeminen hevosia? Onko hevosilla kokemusta kovista äänistä ja rätinästä? Kaikki mahdolliset vaihtoehdot on hyvä käydä läpi ja testata ajoissa.

4. Turva-ankkurit ja hevosen valmistelu. Olipa kyseessä iso stressi tai pieni stressi; uusivuosi tai kisareissu, hevosta kannattaa valmistella tilanteeseen. Valmisteluun kuuluvat oleellisena erilaiset turva-ankkurit ja perustarpeista huolehtiminen. Voit antaa hevoselle ajatuksia siitä, miten tilanne tulee menemään, vaikka aikaa olisi hyvin vähän.

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi, niin näet videon jossa kerron, miten pihattohevosia voi valmistella stressaavaan tilanteeseen ja mitä kannattaa ottaa huomioon.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.