Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Tykkäämme ohjeistaa eläimiä. ”Ohi”, ”Katso”, ”täällä”, ”väisty”, ”nätisti”, ”istu”… näitä riittää. Sen sijaan, että opetamme kissoja, koiria tai hevosia (tai mitä tahansa eläimiä) toimimaan antamastamme vihjeestä tietyllä tavalla, voimme opettaa niitä toimimaan automaattisesti tietyllä tavalla tietyissä tilanteissa. Automaattisen käytöksen aikaansaa ympäristön vihje.

Parhaimmillaan voimme opettaa koiralle, että sen kannattaa katsoa kuljettajaa aina kun sillä on kysyttävää – kun polkupyörä tulee vastaan tai kun se löytää jonkun aarteen. Voimme opettaa sille, että vastaantuleva koira tarkoittaa, että katso kuljettajaa. Voimme opettaa, että kun jäämme lenkillä rupattelemaan naapurin kanssa, silloin kannattaa istua. Lisäksi voimme opettaa, että kun joku lähestyy koiraa, sen kannattaa istua eikä hyppiä tulijaa vasten, kuten joskus tapahtuu.

Hevoselle voimme opettaa, että ruoka-aikana kannattaa kääntää päätä pois kupista ja rehukärryn lähestyessä kannattaa olla hiirenhiljaa. Nämä käytökset on mahdollista opettaa ilman karjumista ja komentamista, kun ensin varmistetaan, että eläin osaa toivotun käytöksen. Sen jälkeen on kyse palkkion hallinnoinnista.

Tykkään itse opettaa automaattisia käytöksiä, koska niissä suurin hyöty on siinä, että omistaja voi ola joskus hiljaa ja päsmäröimättä ja vain keskittyä vahvistamaan haluamaansa käytöstä. Monta kertaa koulutus voi olla sitä, että toistetaan vihjettä (jota eläin ei välttämättä osaa) ja huomio keskittyy silloin siihen, miksi se ei tee vaikka käsken. Silloin toistetaan vihjettä vielä enemmän ja lisätään äänenvoimakkuutta ;). Eläimet oppivat ympäristön vihjeet joka tapauksessa, jos niille annetaan mahdollisuus. Monta kertaa emme jaksa odottaa ja pitää suuta kiinni, jotta eläin voisi itse ratkaista tilanteen, vaan syöksymme huutelemaan komentoja kun tilanne on päällä.

Alla olevassa videossa hallinnoin vahvistetta, eli lähestysn koiraa vain silloin kun se istuu. Kun se onnistuu, rapsutan tai annan herkkuja. Kun koira haukkuu, en lähesty sitä ja kun se taas istuu, lähestyn. Tämän voi toki opettaa niinkin, että hihnan toisessa päässä oleva henkilö palkkaisi istuvaa koiraa. Monessa tapauksessa lähestyvä ihminen on vain suurempi vahviste kuin oman ihmisen herkut. Ideana on siis se, että jos koira haluaa tervehtiä ihmistä, se istuu ilman, että sille tarvitsee antaa erillistä vihjettä kyseiseen toimintaan.

 

 

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr
Jaana on EmailJaana on FacebookJaana on Linkedin
Jaana
Eläinten käytösneuvoja BSc, MSc @ Eläinkoulutusblogi
Uhittelu, ryntäily, merkkailu, rikkinäiset esineet... lista on loputon. Silti eläinten käytösongelmiin löytyy lähes aina ratkaisu jonka avulla voitte elää rakkaan lemmikkisi kanssa sulassa sovussa monia onnellisia vuosia. Olitpa sitten koiran-, kissan- tai hevosen omistaja, olet tervetullut blogiini josta löydät lisää ohjeita kuinka se tapahtuu!

Mitä mielessä?