Tapoja saada hevoseen liikettä

Palkitsemisesta ja vahvistamisesta on ollut paljon puhetta, mutta entä jos ei ole mitään, mitä vahvistaa? Mistä hevosen motivaatio liikkumiseen syntyy?

Hevonen liikkuu luontaisesti melko taloudellisesti; se kävelee paikasta toiseen ja heinäkasalta juomaan tai siirtyy ravilla kohteeseen. Laukka kuluttaa saaliseläimeltä turhaan energiaa, mutta sitä kuitenkin joskus harjoitellaan. Se, miten hevonen liikkuu itsekseen poikkeaa melko paljon siitä, miten haluamme sen liikkuvan meidän kanssa.

Kuitenkin, onneksi liikkuminen on hevoselle helppoa ja palkitsevaa – haasteita tulee tilanteissa, joissa hevonen toipuu sairaudesta, laihduttaa tai on yhdistänyt liikkumiseen kipua. Loppupeleissä liikkuminen on terveelle hevoselle helppoa, eikä sitä tarvitse takkuisen alun jälkeen yleensä järjettömän paljon ylläpitää.

Meille sopii hyvin, että hevonen seisoo paikoillaan tallissa, käytävällä ja kopissa. Sen sijaan kun on aika liikkua, haluamme kaikkea muuta kuin maahan juurtumista. Voi hyvin olla, että hevonen ei tiedä, millä tavalla ihmisen kanssa kuuluu liikkua.

Millä tavalla hevoselle voi antaa idean siitä, että ihmisen kanssa voi liikkua reippaasti, jos ei halua käyttää keppiä apuna? Kepillähän homma hoituu, voi joko herkistää kepin liikkeelle tai naputtelemalla nalkuttaa. Näihin molempiin liittyy se, että hevonen kulkee poispäin kepistä ja kädestä, joka keppiä pitelee – ajatuksellisesti hevonen ei kulje mitään kohti vaan alta pois.

Entä jos haluaisi tehdä kuten koiraihminen tekee; käynnistää hevosen omaehtoisen liikkumisen moottorin? Antaa hevoselle tilaa tarjota reipasta liikettä? Saada aikaan toimintaa, jota sitten pääsee palkkaamaan? Saada hevosen ehdottamaan itse jotain muuta kuin perässä hiihtämistä?

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi!

______________________________________

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Erilaista tekemistä hevosille: hajujen maailma

Kuten tiedämme, hevonen on fiksu ja toimelias eläin. Sen aistit ovat kehittyneet ja usein sen ominaisuudet ja kapasiteetti ovat vajaakäytössä. Hevonen voi laitostua ja tyhmentyä, jos se tekee samaa työtä vuodesta toiseen.

Vajaakäyttöisyyden huomaa siitä, että hevonen keksii kaikenlaista ikävää toimintaa, joka voi olla haitaksi sille itselleen tai ympäristölle. Hevonen voi kärsiä stressistä, jos se kokee ettei voi hyvin ympäristössään. Hevonen voi stressata myös niin, että se passivoituu ja sillä voi olla masennusoireita.

Ympäristöön emme aina voi vaikuttaa, mutta voimme antaa hevoselle työkaluja tulla paremmin toimeen ympäristössään. Tästä on jokaiselle hevoselle hyötyä; mitä enemmän asioita hevosen kanssa voi tehdä, sitä enemmän on vaihtoehtoja toimia.

Usein sairausloma saa aikaan tilanteen, jossa on keksittävä vaihtoehtoisia tapoja olla yhdessä. Sairausloman aikana hevonen tarvitsee välttämättä aivokarkkia, koska muuten sen kuntouttaminen voi muodostua hyvin vaaralliseksi. Ei tarvitse odottaa sairauslomaa, vaan jokainen voi opettaa hevoselleen jo varastoon ainakin viisi erilaista tapaa touhuta yhdessä jotain mielekästä. Näistä voi valita tarpeen mukaan vaihtelua päivään.

Hevosen hajuaisti on loistava, mutta meidän harrastuksissamme usein tarpeeton. Hajuaisti tarjoaa kuitenkin hyvän mahdollisuuden oppimisen oppimiseen ja viriketoimintaan. Hevosen hajuaistia hyödynnettäessä ei tarvita suuria tiloja tai kalliita varusteita, vaan hetki aikaa ja esivalmisteluja.

Aloittaaksesi hajuhommat hevosen kanssa tarvitset jonkun hajun, jota voit koulutuksessa käyttää. Tarkoitukseen sopivat esimerkiksi koirien nose work-tuoksut. Lisäksi tarvitset hevosellesi sopivia palkkioita.

Liity jäseneksi niin näet noin kymmenen minuutin videon, jonka avulla pääset alkuun hajutöissä! Tutustu myös mandariinihaasteeseen!

Huomioithan, että en ole itse ammattilaistasoinen hajukouluttaja, vaan näissä videoissa pääpaino on hauskalla tekemisellä, jossa yhdistyvät aisti- ja kognitiiviset virikkeet.

Jaa oma kokemuksesi #hepathajuhommiin #virikehaistelut

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Helpompaa arkea hevosen kanssa: opeta kohteille merkityksiä

On olemassa se varsinainen harrastus, jota hevosen kanssa tehdään. Ennen sitä ja sen jälkeen on suuri joukko erilaisia tapahtumia, jotka toistuvat päivittäin samanlaisina. Nämä välimerkit voivat olla joko helppoja tai vaikeita. Mikäli ne ovat helppoja, ongelmaa ei ole. Mikäli ne ovat vaikeita, silloin näyttämölle astelevat suhtautuminen, asenne ja motivaatio.

Mikäli jokin arkipäiväinen asia on ongelma, siihen suhtautuminen ja asennoituminen riippuu meistä itsestämme. Asenteeseen vaikuttaa tietopohja ja fiilis, mutta sekä asenteeseen että suhtautumiseen voimme ainoastaan me itse vaikuttaa.

Yksi tapa suhtautua ongelmaan on olla välittämättä siitä. Se toimii usein silloin, kun ongelmatilannetta seuraavat tilanteet ovat meille palkitsevia. Esimerkiksi satuloinnin aikana tapahtuva irvistely voidaan jättää huomiotta, jos ratsastaminen on ihanaa. Toinen tapa suhtautua on se, että selitetään, mutta ei aktivoiduta. Haetaan syytä sukutaulusta, varsa-ajasta, sukupuolesta, lisäravinteiden puutteesta tai planeettojen asennosta. Muita tapoja suhtautua ongelmiin ovat ns. nollatoleranssi (mullehan et ala), pois kitkeminen, kieltäminen ja niin edelleen.

Kuinka paljon meillä itsellämme on motivaatiota muuttaa omaa suhtautumistapaa? Entä mistä löytyy motivaatio hevosen asenteen muuttamiseen? Voiko hevonen muka muuttaa asennettaan ja miksi asialle pitäisi tehdä jotain, jos kaikki kuitenkin sujuu?

Yksi helppo tapa sujuvoittaa arkea on ladata erilaisiin kohteisiin arvoa…

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi. Näet myös kaikki aiemmin julkaistut jäsenartikkelit!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Ruuan odottaminen kiihdyttää hevosia ja lisää aktiivisuutta. Sen näkee jokainen ruokinta-aikana tallissa. Lisäksi sen kokevat ne, jotka palkitsevat hevosta herkkujen avulla. Ensimmäisillä kerroilla kaikki voi olla hyvin, mutta muutaman kerran jälkeen alkaa hillitön ja hallitsematon aktiivisuus.

Tämä on normaalia, ja se ei riipu ainoastaan kouluttajan taidoista. Kouluttaminen on hyvin simppeliä toimintaa – kun hevonen tekee halutun asian, se palkitaan. Tässä ei voi kovin pahasti mennä pieleen. Kun hevosella keittää ruuan suhteen yli, hyvin harvoin syynä on se, että palkitsemisen ajankohta on ollut väärä. Toki joskus näin on, mutta se harvemmin saa aikaan totaalista kilahtamista ja taskuille tulemista.

Ylimotivaatiotilaan vaikuttavat kouluttajan osaamista enemmän nämä asiat:

– hevosen aikabudjetti ja päivärutiini
– hevosen aktiivisuustaso ja hyvinvointi
– tilanteeseen liittyvät odotukset suhteessa muihin tilanteisiin
– tilanteen eteneminen käsikirjoituksen mukaan toistuvasti

Motivaatio ei ole haitallinen ilmiö, vaan ongelmat alkavat siitä, että sitä ei osata hyödyntää. Joskus se voi myös ilmentyä uhkaavana toimintana, vaikka periaatteessa motivaatio on aina positiivinen asia.

Jos hevonen kilahtaa herkuista, on monta asiaa, joita voit tehdä ja edelleen jatkaa kouluttamista. Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käyn käytännön harjoitusten avulla läpi, mitä kaikkea kannattaa ottaa huomioon yli-innokkaan herkkupiraijan kanssa. Käyn läpi myös, miksi luopumisharjoittelun varaan ei kannata laskea ja miksi palkkion huonontaminenkaan ei välttämättä ole paras ratkaisu.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Noutohaaste hevosille – kolme syytä aloittaa treeni nyt

Hevosella ja marsulla on jonkin verran yhteistä. Niillä on hieman samanlainen tapa käyttää aikaa – molemmat eläimet ovat yllättävän aktiivisia sellaisella leppoisalla tavalla. Molemmat eläimet tulevat toimeen melko vähäisellä levolla.

Hevoselle pakkolepo on usein melkoista pakkopullaa ja sen kuuluukin olla niin; hevosta ei ole suunniteltu seisomaan paikoillaan vaan kävelemään ja etsimään ruokaa. Vaikka hevonen on hyvin sopeutuvainen eläin, sen omasta mielestä elämä ihmisen kanssa voi tarkoittaa suuria kompromisseja, ja vaikka se ei skrollaile pakettimatkoja aroille iltaisin, se saattaa käyttäytyä ei-toivotulla tavalla ei-toivotussa tilanteessa.

Mitä pidempään hevonen seisoo, sitä pöllömpää toimintaa siltä voi odottaa. Tämä on kuitenkin täysin normaalia, vaikkakin ikävää. Hevoselle voi pakkolomasta huolimatta järjestää monenlaista sisältöä elämään. Tätä sisältöä sanotaan virikkeiksi.

Mennään sitten niihin syihin – miksi välillä kannattaa harjoitella jotain ihan asiaan kuulumatonta?

1. Temppujen kouluttaminen omaehtoisuuteen perustuen on virikkeellistämisen muoto. Virikkeiden avulla parannetaan oppimiskykyä, vähennetään ei-toivottua käyttäytymistä, muutetaan aikabudjettia, parannetaan mielialaa ja nopeutetaan toipumista. Kyllä, en keksinyt näitä päästäni vaan kaikki on tutkittuja asioita.

2. Uusien taitojen opettaminen omaehtoisuuteen perustuen parantaa sinun ja hevosesi suhdetta. Aivan, hevosesi oppii sinusta, millä tavalla käyttäydyt. Sinä opit hevosesta paljon; milloin se on motivoitunut, milloin se on turhautunut, milloin se ei malta lopettaa ja milloin se malttaa. Suhde muodostuu toistuvista vuorovaikutustilanteista, ja kouluttaminen on erinomainen tapa järjestää jo ennakkoon käsikirjoitettuja vuorovaikutustilanteita. Siitä se luottamus syntyy; sinun ei tarvitse juosta hevosen perässä, kun laitat hevosen juoksemaan tiskiharjan perässä.

3. Temppujen opettaminen opettaa uutta ajattelua sekä sinulle että hevoselle. Haluatko, että hevonen osaa itse ratkaista ongelmia? Siihen taitoon se tarvitsee harjoitusta ja itseluottamusta, mikä muodostuu onnistumisen kokemuksista. Mikäli itse saat kokemuksen siitä, että hevonen kerrankin ymmärtää mitä siltä haet, ehkä haluat kokeilla vastaavaa myös ratsain. Ehkä löydät arjesta useampia tilanteita, joita voi lähestyä ihan samalla yksinkertaisella kaavalla kuin vaikkapa noudon opettamista.

Liity jäseneksi niin näet videon, jossa näytän millä tavalla noudon opettamisen voi aloittaa! Näet samaan hintaan myös kaikki aiemmin julkaistut hevosaiheiset videot 🙂

P.S. Kiinnostaako sinua erityisesti hevosten käyttäytyminen, virikkeet, omaehtoisuus ja motivaatio? Pysy kuulolla, olen avaamassa tyytyväinen hevonen, onnellinen omistaja-verkkokurssia piakkoin!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Stressin jälkeen: palauttavaa toimintaa hevosille

Paukut on nyt paukuteltu ja vuosi on saatu vaihdettua. Hevosesta voi olla hankalaa nähdä, minkä verran ilotulitus aiheutti stressiä – merkit saattavat olla hyvin pieniä. Hevonen saattaa menettää ruokahalunsa kokonaan tai osittain, osa yöheinistä voi löytyä karsinan lattialta tai väkirehu ei maistu. Joskus stressi näkyy haluttomuutena tai hitautena liikuttaessa; hevonen vaikuttaa ylivireältä päästään mutta kroppa on väsynyt ja puutunut.

Mikäli epäilet, että hevosesi altistui tulitukselle, on syytä antaa sille viikko tai ainakin muutama päivä aikaa palautua; siitäkin huolimatta, että itse tunnet juuri tänään olevasi valmis palaamaan ruotuun ja kovaan treeniin, lunastamaan aattona tehtyjä lupauksia. Jos yrität palauttaa hevosen liian nopeasti normaaliin rutiiniin, saattaa tapaturmariski kasvaa – hevosen kunto ei rapistu jos sillä ei treenaa fyysisesti muutamaan päivään, pienestä tauosta on päin vastoin hyötyä. Täysin toimettomana ei kannata olla, vaan nyt on hyvä hetki kokeilla kaikkea hauskaa!

Hevosen unirytmi on todennäköisesti kärsinyt viime päivinä. Hevonen kyllä pyrkii korvaamaan menetetyt unet ajallaan, mutta uudenvuoden jälkeen se ei ole aivan yksinkertaista. Hevonen ei ymmärrä, että ilotulitus on vain kerran vuodessa ja kun se on ohi, se on ohi. Karsina voi tuntua turvalliselta nukkumispaikalta vasta viikon kuluttua, kun elimistö on hieman palautunut. Toisaalta, mitä pidemmälle univajeen korjaamista lykätään, sitä kauemmin palautuminen kestää.

Mitä väliä palautumisella on?

Lyhytkestoinen stressi voi olla hevoselle jopa hyödyksi. Tilanne pitäisi saada kohtuullisen nopeasti aisoihin, sillä stressin pitkittyessä riski mahahaavaan, ähkyyn ja ripuliin nousee. Psyykkinen stressi aiheuttaa fyysisiä oireita, eikä sitä kannata väheksyä. Stressi ei ole vain pään sisäinen tila, vaan se ilmenee fysiologisesti.

Stressin kohdalla meidän ei kannata verrata omaa kokemustamme hevosen kokemukseen. Monet meistä kokevat jatkuvaa stressiä, ja jatkuvan stressin katsotaan liittyvän jopa luonnollisena osana ihmiselämään. Me itse voimme kärsiä nukkumisvaikeuksista, hampaiden narskuttamisesta ja monista muista stressin oireista ilman, että ymmärrämme niiden haittaavan elämäämme millään tavalla. Samaa emme kuitenkaan voi eettisistäkään syistä odottaa eläimiltä. Ne eivät aseta tavoitteita tulevalle kaudelle, ne eivät halua rääkätä ja piiskata itseään kuntoon joulun syöpöttelyn jälkeen eivätkä ne näe tarpeelliseksi tuntea morkkista uudenvuoden juopottelun päälle.

Sen sijaan ottakaamme esimerkiksi flunssa ja kuume. Tai otetaan sittenkin krapula. Kunnon kankkunen on varmasti tila, jota ihmisella voi parhaiten verrata hevosen stressiin. Kovan juhlimisen jälkeen muutamat seuraavat päivät tuntuvat raskailta. Ei tee mieli mennä ulos, hyvä kun jaksaa sohvalta nousta. Toipuminen ja vahvistuminen vie aikaa, varsinkin kun ikää tulee lisää. Toipumisaikana palaamme perusasioihin; juomaan, ruokaan ja mielekkääseen tekemiseen.

Miten palautumista voi nopeuttaa?

Perusasiat on hyvä pitää mielessä hevosillakin. Huolehtiminen perusasioista on paras tapa estää stressin huonoja vaikutuksia. Heinätarjoilu, lämmin vesi ja tihennetty ämpärijuotto ovat kulmakiviä, joiden päälle voi rakentaa muuta.

Mieti, mitä itse haluat tehdä, kun uni on jäänyt vähiin ja olo on jossain määrin tahmea? Tuskin haluat vetää puolimaratonia, vaan ehkäpä joku vähemmän kuormittava liikunta toimii paremmin. Välttämättä mieleen ei juolahda ratkoa kolmannen asteen yhtälöitä, vaan ehkäpä jokunen tuotantokausi kevyttä sarjaa ajaa asian. Puolikuntoisena ei tee mieli tehdä vaikutusta uusiin naapureihin, vaan tuttu ja turvallinen seura riittää vallan hyvin. Elimistö pyrkii palauttamaan tasapainon ja korvaamaan menetetyt nesteet ja energiat.

Liittymällä blogin jäseneksi näet videon, jossa kerron lisää hevosen palauttelusta stressaavan tilanteen jälkeen – mitä kaikkea kannattaa tehdä, jotta tilanne normalisoituisi mahdollisimman pian. Videolla käyn läpi, mitkä merkit hevosessa kertovat, että takana on huonosti nukuttuja öitä ja stressitilan nousua. Lisäksi annan käytönnön vinkit palauttavaan toimintaan.

Näet lisäksi yhdeksän euron kuukausimaksulla kaikki tähän mennessä julkaistut videot sekä uudet videot seuraavan kuukauden ajan. Tule mukaan, liittyminen on helppoa!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Tyytyväinen hevonen – aivokarkkia välipäiville

Älykkäänä ja toimeliaana eläimenä hevonen turhautuu jos sillä ei ole tekemistä. Turhautuminen näkyy joskus ihmisten riivaamisena, jotkut hevoset kohdistavat toiminnantarpeensa rakenteisiin; osa taas ottaa ilon irti varsinkin tauon jälkeen liikutuksessa riehaantumalla turhan paljon.

Meidän ihmisten on vaikeaa ymmärtää sitä, miten eläimet hahmottavat maailmaa. Meille näköaisti on tärkein, ja ainakin itse tuppaan ajattelemaan automaattisesti, että näkö olisi muillekin eläimille se pääasiallinen tiedonkeruukanava. Näinhän asia ei kuitenkaan ole. Hevosen näköaisti poikkeaa huomattavasti omastamme. Ehkä sitä voisi verrata meidän hajuaistiin – hajuaistin avulla me pystymme kertomaan huomattavan läheltä, että ruoka on pilaantunutta. Hevonen taas näköaistillaan havainnoi liikettä koko horisontista – sen ei paetakseen tarvitsekaan tietää mikä sen säikäytti, se voi hyvin katsoa tarkemmin myöhemmin tai ottaa lisätiedon hajun kautta.

Hevosen hajuaisti on ihmisen hajuaistiin verrattuna tarkka ja tärkeä – hevonen mm. tervehtii hajuaistin avulla sekä hevosia että ihmisiä.

Loistavan hajuaistin ansiosta hevonen tunnistaa tutun ihmisen jo kaukaa, osaa johdattaa maastosta kotiin ja mikä “parasta”, osaa havaita pienetkin epäpuhtaudet eli lääkkeet ruokansa seasta ja kieltäytyä syömästä. Laitumella ollessaan hevonen haistelee raitista ulkoilmaa ja mahdollisia lajitovereiden tai uhkien tuoksuja. Tallissa hevonen on hajujen saartama; ne tuoksut, joita meidän tajuntaamme leijailee, tuntuvat hevosesta moninkertaisilta. Ajatellaan vaikkapa naapurikarsinan hevosta, jota on käsitelty mentolinhajuisella linimentillä. Kun me haistamme sen, hevoset saattavat olla pökertymisen partaalla. Voimakas haju voi blokata hajuaistin kokonaan, ja hevonen ei välttämättä tunnista edes kaveriaan, jos se on kuorrutettu mentolilla.

Pitkän alustuksen jälkeen varsinaiseen asiaan. Kun hajuaisti on hevoselle hyvin tärkeä aisti, jolla on rooli melkein kaikessa, mitä hevonen tekee, niin kuinka hyvin otamme tämän asian huomioon hevosten kanssa? Tai pitäisikö kysyä, että millä tavalla häiritsemme niitä vähäisiäkin mahdollisuuksia? Tai oikeastaan voisi kysyä, että millä kaikilla tavoilla voisimme käyttää hevosen hajuaistia hevosen omaksi hyödyksi ja huviksi?

Haluaisitko esimerkiksi testata oman hevosesi kanssa, kuinka tarkka sen hajuaisti on? Vai haluaisitko keksiä sille jotain mielekästä tekemistä? Haluatko lisäksi seurata hevosen toimintaa, kun se oppii uusia asioita? Vastasitko kyllä? Tartu mandariinihaasteeseen!

Hajutyöskentely sopii kaikille, mutta erityisen hyvin se toimii sairauslomalaisille pään väsytyskeinona, joka ei edellytä liikuntaa.

Sinulla on vuoden loppuun asti aikaa kouluttaa hevonen etsimään mandariini ulkoa, tallista tai maneesista. Kuvaa videolle mahdollisimman vaikuttava etsintäsuoritus ja jaa se eläinkoulutusblogin fb-sivulle tai julkaise instaan ja tägää @elainkoulutus.fi.

Liity jäseneksi, niin saat video-ohjeet miten pääset alkuun hajutyöskentelyn opettamisessa!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.