Miksi hevosen pitäisi? Ajatuksia hevosen pyydystämisestä

Hevosille kirjoitetaan monesti sääntöjä, kuten: hevonen ei milloinkaan saa x, y tai z tai hevosen tulee aina å, ä ja ö. Mistä hevonen pääsee lukemaan nämä säännöt ja miten se voi ne oppia? Ei tietenkään hevonen niitä lue, mutta niitä ei myöskään ole kirjoitettu hevoseen sisäsyntyisinä – ne täytyy opetella. Koska ne täytyy opetella, niitä ei voi vain odottaa tapahtuviksi ja vahtia – ne eivät ole tehdasasetuksia.

Joitakin kirjoittamattomia sääntöjä pidetään itsestäänselvyyksinä. Esimerkki tällaisesta on hevosen pyydystäminen tarhasta. Hevosen kanssa varaudutaan moniin ongelmiin, mutta harvoin tulee mietittyä sitä vaihtoehtoa, että hevonen ei haluakaan olla kanssamme tai sitä ei saa kiinni. Kiinniottamiseen liittyvät ongelmat ovat kuitenkin todella tyypillisiä.

Miksi hevonen ei anna kiinni?

Syitä voi olla monia. Hevonen voi kokea, että joku tietty kiinniottaja on arveluttava henkilönä, eikä siksi halua kiinni. Moni hevonen ei halua poistua porukasta. Osa pitää ihmisistä, mutta ei heidän aikeistaan. Osa taas pitää lopputuloksesta, mutta ei polusta, joka sinne johtaa. Hevonen ei luonnollisestikaan anna kiinni, jos se sen myötä kokee menettävänsä jotain itselleen tärkeää. Hevosellakin voi olla huonoja päiviä, jolloin yhdessä puuhastelu ei sen mielestä ole hyvä idea.

Tottelemattomuutta vai jotain muuta?

Voit itse päättää, miten suhtaudut hevosen asenteeseen. Hevonen ei ymmärrä, kun näytät sille kuitteja erilaisista hankinnoista, eikä se (valitettavasti) tiedä, kuinka paljon erilaiset valmennukset, hoidot ja purkit maksavat. Se ei ole hankala huvin vuoksi, vaan sillä on siihen aina jokin syy. Se on meidän valintamme, otammeko syyn vakavasti vai peitämmekö vain oireita.

Hevosen allekirjoitus puuttuu kaikista suunnitelmista ja kaavailuista, joita me sille keksimme. Se ei voi sitoutua pitkän aikavälin tavoitteisiin, joita saavutetaan vaikeuksien kautta – toisin kuin me ihmiset. Oma mielipiteeni on se, että jos kerran hevosta (tai mitä tahansa muuta eläintä) käytetään urheilussa, kumppanina tai välineenä, on käytön perustuttava omaehtoisuuteen eläimen puolelta. Kun joka tuutissa toitotetaan että hyvinvointi ja hevosen tyytyväisyys on kaiken perusta, niin hevosen pyydystäminen tarhasta voisi olla yksi hyvä mittari tähän.

Miten asiaa voi lähestyä?

Jos otetaan esimerkki ihmisten elämästä. Meille joku uskottava auktoriteetti voi kertoa, että päivittäinen liikunta on tärkeää ja tästä säikähtäneenä raahaamme itsemme ja ehkä jopa kaverin ohjattuun liikuntaan pari kertaa viikossa. Ensimmäisellä kerralla meillä ei vielä ole asennetta kyseistä liikuntamuotoa kohtaan, mutta ensimmäisen kerran jälkeen on. Jos käy niin, että kaveri syttyy heti ja löytää hauskuuden, mutta itselle hyppiminen on kuin tervan juontia, niin mitä sitten?

En usko, että pitkässä juoksussa meille ihmisille on hyvä asia tehdä toistuvasti sellaisia asioita, joista emme pidä tai jotka aiheuttavat stressiä – vaikka ne olisivatkin meille ”hyväksi”. Kuitenkin pystymme sitkuttelemaan yllättävänkin pitkään, kun tulevaisuudessa siintää suuri palkkio – uusi, sporttisempi minä.

Hevonen kuuluu tähän kaveri-ryhmään. Jos aidosti haluaa, että hevonen on tyytyväinen, sen täytyy olla joka päivä motivoitunut. Se ei näe tavoitteita vuoden tai kahden päähän. Suomeksi sanottuna hevosen täytyy nauttia tekemisestä joka päivä, jotta sen motivaatio pysyy kunnossa. Se ei ole sen hankalampaa!

Palataan ongelmaan

Mikäli hevosesi ei anna tarhasta kiinni, käy läpi seuraavat asiat. Mitä hevonen odottaa, kun se näkee sinut? Mitä sinä odotat, kun näet hevosen? Mitä hevonen siitä hyötyy, että se antaa tarhasta kiinni? Millä tavalla sinä voit tähän asiaan vaikuttaa, a) lyhyellä ja b) pitkällä tähtäimellä?

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käyn läpi miten vaikeasti kiinni otettavaa hevosta voi kouluttaa – siihen on useampi tapa. Kuulet videolla vastauksen myös mm. siihen, miksi hevonen on helpompi ottaa kiinni tarhasta illalla kuin päivällä sekä siihen, mitä hevonen oikeastaan valitsee kun se ei anna kiinni.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Hevosen aloitekyky – uhka vai mahdollisuus?

Aloitekyky tarkoittaa kykyä tehdä aloitteita. Hevoset ehdottavat erilaisia asioita toisilleen, joku voi porukasta vetää muut mukaansa juomaan, toinen ehdottaa päivälepopaikkaa ja kolmas tekee sosiaalisia aloitteita. Ilman aloitetta mitään ei tapahdu. Aloitekyky on yhteydessä hevosen hyvinvointiin. Mutta kuinka paljon aloitteita keskivertohevonen saa tehdä omistajansa suuntaan?

Ja miten näihin aloitteisiin suhtaudutaan?

Hieman kärjistäen omistaja on usein aloitteiden suhteen kuin virkamies: helpoimmalla pääsee itse, kun sanoo ei. Silloin ei itse joudu muuttamaan mitään, eikä aloitteesta aiheudu lisätöitä. Hevonen taas oppii samalla tavalla kuin kuntalainen: mitä negatiivisemmin aloitteisiin suhtaudutaan ja mitä naurettavampina niitä pidetään, sitä vähemmän niitä jatkossa esitetään.

Meitä ihmisiä kannustetaan osallistumaan meitä koskettavien asioiden valmisteluun ja päätöksentekoon. Kannustus jää irralliseksi ja päälleliimatuksi, kun ruohonjuuritasolla vaikutusyritykset sammutetaan. Puhelimiin ei vastata, sähköposteista puhumattakaan. Valitetaan ettei ole rahaa ja että asiaa selvitetään tai muulla tavoin blokataan. Juuri näin voi käydä myös hevoselle. Osa harrastuslajeista on sellaisia, joissa hevosen itseluottamuksesta on hyötyä. Mitä me teemme hevosen itseluottamukselle ruohonjuuritasolla? Olemmeko innostajia vai virkamiesankeuttajia?

Kannustatko vastustelua tiedostamattasi?

Jokaisen kannattaa miettiä sitä, että kuinka aktiivinen hevosen haluaa olevan. Näetkö, että töydellisessä tilanteessa hevonen suorittaa sille annettavia tehtäviä ilman vastalauseita, eikä sillä ole omia mielipiteitä? Haluatko, että hevonen saa joskus sanoa mielipiteensä? Tai haluatko, että hevosen mielipide on yhtä tärkeä kuin oma mielipiteesi?

Hevosen ääntä voi kasvattaa ja ravita tai sitä voi tukehduttaa ja vaientaa. Mikäli hevosen mielipidettä kuunnellaan vain silloin, kun se on käytännön syistä pakollista, hevonen koventaa otteitaan. Jos hevonen otetaan vakavasti vain silloin kun se pukittaa, potkii, puree tai hyppää pystyyn, se todennäköisesti alkaa käyttää näitä keinoja useammin. Tästä aiheutuu laitostumisen ja vaientamisen kierre – hevonen ilmaisee itseään juuri sillä tavalla kuin sen omistaja sille opettaa parhaaksi tavaksi.

Eläimen mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä ja mahdollisuus ennakoida tapahtumia ovat suoria hyvinvointitekijöitä. Messinkinupit karsinassa ja solariumit ovat hevoselle täysin merkityksettömiä, jos siltä puuttuu hallinnan tunne. Hallinnan tunne syntyy siitä, että hevonen voi aidosti vaikuttaa ja tehdä valintoja. Solarium lisää psyykkistä hyvinvointia, jos hevonen saa päättää, meneekö se sinne vai ei. Hevonen on elävä eläin, jolla on mielipiteitä. Olen vahvasti sitä mieltä, että kehitys loimitelineestä todelliseksi yhdenvertaiseksi kumppaniksi edellyttää sitä, että hevoselle annetaan ääni ja sitä ääntä kuunnellaan myös muissa kuin paniikkitilanteissa.

Annanko hevoselle saman tien korttini numeron?

Sanaa opittu avuttomuus käytetään mielestäni liian höylisti. Kaikki aloitekyvyttömät hevoset eivät ole täysin masentuneita ja luovuttaneita. Hevosen laitostumisella on eri tasoja – ei ole joko täysin onnellisia hevosia tai täysin elämäänsä kyllästyneitä. Kuitenkin laitostuminen on opittua, mutta kaikki laitostuminen ei ole avuttomuutta. Olisiko aloitekyvyttömille hevosille sopivampi termi opitusti vaiennettu? Tai opitusti laitostunut?

Hevoset ovat täysin meidän armoillamme, eikä aloitekyky tarkoita sitä, että meidän pitää hypätä kun hevonen käskee. Aloitekyky hevosen tapauksessa tarkoittaa sitä, että se saa joskus äänensä kuuluville tai edes että sille annetaan ääni. Ajattele, jos hevonen ehdottaisi jotain miellyttävää ratsastettaessa sen sijaan, että se ”kokeilee”, sikailee tai possuilee? Koetaanko esimerkiksi omaehtoinen kokoaminen possuiluksi?

Jos mietit omaa hevostasi ja sen aloitekykyä, niin aloita listaamalla asiat, joihin vastaat kyllä ja joihin vastaat ei. Tämä testi paljastaa, oletko hevosesi silmissä virkamies vai innostaja – jos vakiovastauksesi on ei, olet hyvin todennäköisesti virkamies. Mieti seuraavaksi, olisiko hevosellesi hyötyä siitä, että sillä olisi a) hyvä itseluottamus, b) kykyä tehdä aloitteita tai c) mahdollisuus tehdä itsenäisiä ratkaisuja.

Jos vastasit kyllä, sinun kannattaa liittyä jäseneksi, jotta näet aloitekyvyn kasvattamista käsittelevän videon! Jäsenyys on määräaikainen ja maksaa 9 € kuukaudelta.

Videolta saat vinkkejä siihen, miten voit kasvattaa hevosesi itseluottamusta ja aloitekykyä myös positiivisissa asioissa. Käyn läpi yleisimpiä tilanteita, joissa on periksiantaminen voisi toimia paremmin kuin sinnikkyys ja itsepäisyys.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Hevosten arkiliikuntahaaste

Hyvinvointi on suhteellinen käsite. Siihen liittyy keskeisesti myös hevosen oma kokemus asiasta. Jos hevonen on terve ja se vaikuttaa tyytyväiseltä, ei välttämättä kannata muuttaa mitään. Jos taas koet syyllisyyttä tai koet, että asiat voisivat olla paremmin, niihin on lähes kaikissa olosuhteissa mahdollisuus vaikuttaa.

Huomaan itsestäni, että on vaikea keskittyä siihen, mitä tänään voi tehdä hevosen hyvinvoinnin lisäämiseksi. Miksi? Päässä pyörii noku, mutku ja sitku. Ei ole tarvittavia puitteita, välineitä, aikaa, rahaa ja niin edelleen. Kuitenkin päivittäin löytyy aikaa menneiden asioiden murehtimiseen ja tulevien haasteiden etukäteishautomiseen – kohta tulee lunta ja kaikki jäätyy ja on pimeää.. Ison osan päivästä lohkaisee syyllisyys tekemättömistä asioista tai siitä kaikesta, mitä ei vielä ole ehtinyt tehdä. Kuulostaako tutulta?

Arkiliikunta on hevosille tärkeää. Mitä enemmän hevonen liikkuu vapaa-ajallaan, sitä vähemmän omistajan täytyy potea huonoa omaatuntoa vapaapäivistä. Tarhassa liikuskelu on tärkeää myös palautumisen kannalta ja terveyden ylläpitäjänä. Loukkaantumisriskit ovat suuret silloin, jos hevonen seisoo paljon karsinassa ja toisaalta liikuttaminen on rankkaa. Hevonen liikkuu luontaisesti paljon mutta hitaasti eikä seiso paikoillaan juuri lainkaan. Yllättävä havainto on se, että karsinassakin hevonen ottaa yllättävän paljon askelia – hevosella on tarve liikuskella ja kuljeksia ympäriinsä.

Oman hevosen liikkumista ei tarvitse verrata vapaana elävän hevosen vastaavaan, joka antaa suuntaa siitä, kuinka paljon hevoset voivat liikkua tai paremminkin joutuvat enimmillään ruuan perässä liikkumaan. Sen sijaan kannattaa tarkkailla omaa hevosta ja miettiä millä keinoilla sitä saisi aktivoitua enemmän omaehtoisesti liikkeelle. Vaikka hevonen liikkuisi kuntoilumielessä usean tunnin päivittäin, palauttavaa omaehtoista liikkumista tarvitaan siitä huolimatta, ainakin pään takia. Laidunnus on hevosen akkujen lataamista, eikä tarvitse olla kesä, jotta hevonen voi saada laiduntamiskokemuksia. Tarhan ei tarvitse olla jalkapallokentän kokoinen, eikä hevosen tarvitse pusikoitua pihatossa saadakseen laiduntamiskokemuksia.

Jotta tämä ei mene pelkäksi spekuloinniksi, käydään seuraavaksi läpi, miten nykytilanteen voi kukin kartoittaa. Kun kävelytät tai liikutat, pidä puhelimen gps päällä. Saat siitä a) päivittäisen ja b) viikottaisen liikutuksen määrän, jonka voit syöttää exceliin. Mittaa matka tallista tarhaan vaikkapa askelmitalla. Kerro se kahdella. Saat päivittäin talutetun matkan, syötä se myös exceliin. Mieti, onko vielä muita päivittäisi rutiineja, joihin liittyy hevosen taluttamista. Jos on, arvioi niiden matka ja ynnää se edellisiin. Nyt paketissa on ihmisen organisoimat liikunnat.

Seuraavaksi tarha ja kuinka paljon hevonen siellä liikkuu. Mikäli et omista riimuun kiinnitettävää gps-laitetta tai aktiivisuusranneketta, seuraa hevosta tarhassa tunti ja kirjaa ylös, kuinka paljon se sinä aikana liikkuu. Kerro tämä määrä tarhauksen tuntimäärällä – saat jonkun sortin keskiarvon. Voit käyttää arvioinnissa myös askelmitalla mittaamaasi tarhan kokoa. Kirjaa päivittäinen tai viikottainen keskimääräinen tarhassa liikuttu matka exceliin. Mieti, onko vielä joku tapa, jolla hevonen liikkuu, jota et ole vielä arvioinut tai kirjannut.

Oletko vielä mukana? Sinulla pitäisi olla excelissä nyt kaksi saraketta, liikutettuna liikuttu matka keskimäärin (laske vaikka viikon keskiarvo) ja vapaana liikutun matkan keskiarvo. Yhteenlaskettuna nämä luvut muodostavat matkan, jonka hevosesi liikkuu päivän aikana.

Tämä on se merkityksellinen luku.

Seuraavaksi mieti tavoitteet. Oletko tyytyväinen tähän? Onko hevosesi tyytyväinen? Mikä sen kuntoluokka on? Onko se hermostunut vai rauhallinen? Mitä muuta voisit ottaa huomioon? Kokonaiskäsityksen saat, kun käyt läpi tilanteen mahdollisimman ulkopuolisen silmin ja ilman tulkintaa. Tavoitteet voivat liittyä omaan mukavuuteesi, hevosen terveyteen tai sen psyykkiseen hyvinvointiin. Voit myös tehdä kokeiluja, eli kokeile viikko ja kirjaa ylös mikä muuttui.

Mittaamista helpottaa aktiivisuusranneke, jonka saat kiinnitettyä hevosen kaulaan. Mittari mittaa aktiivisuutta ilman yksikköä, eli ei kuljettua matkaa tms. Mittari ei kuitenkaan yksin hoida hommaa, vaan täytyy olla käsitys siitä, mitä tietoa mittauksesta saa. Eseimerkiksi kaikki aktiivinen toiminta ei ole hevosen hyvinvointia edistävää, vaan voi olla jopa sitä alentavaa.

Olen nyt mitannut oman hevoseni aktiivisuutta rannekkeen avulla muutamia päiviä. Sen aktiivisuus yllätti minut – Tapsun vuorokaudessa on enemmän aktiivisuutta kuin erään tutkimuksen Przewalski-hevosilla! Olenko turhaan potenut syyllisyyttä? Vaikka täysin passiivista aikaa on sopivasti, voin vaikuttaa erilaisilla arkipäiväisillä keinoilla aktiivisuuden laatuun. Mittari katsoo aktiiviseksi toiminnaksi mm. syömisen ja toisen kanssa rapsuttelun. Ja sitähän ne toki ovatkin.

Arkiaktiivisuusmittaus from Eläinkoulutusblogi on Vimeo.

Liity jäseneksi, niin näet videon, jossa käyn läpi pieniä asioita, joilla voit lisätä hevosen arkiaktiivuutta helposti!

 

Kysytään hevoselta – valinnanvapaus arjessa

Valinnanvapaus on hieno termi, mutta voiko sitä soveltaa vain omien hevosten kanssa? Tai uskaltaako sitä soveltaa omiinkaan, jos ne alkavat päättää kaikesta? Pitääkö hevosten olla omassa pihassa, jotta niiltä voi kysyä mitään? Voiko tuntihevoselle antaa vapauden valita, vai meneekö se siitä sekaisin? Entä vuokrahevonen, mitä sen kanssa uskaltaa tehdä, jotta pakka ei sekoittuisi liikaa?

Valinnanvapauden järjestäminen ei oikeastaan edellytä isoja muutoksia. Satulan vaihtaminen tai varusteiden sesonkivärin päivittäminen ovat isompia asioita. Suurin asia ja vaikeus tulee siitä, että valinnanvapauden järjestäminen lähtee asenteesta, joka lähtee ajattelusta ja sen muuttamisesta. Äkkiä ollaankin vaikeammilla vesillä. Omaa ajattelua on erittäin vaikea muuttaa – joskus siihen tarvitaan kriisi tai joku muu tilanne, jossa pakotettuna joutuu ajattelemaan tilanteen uudelleen. Mitä riskejä ajattelun muuttamiseen sitten sisältyy? Ehkä asennemuutos tuo mukanaan lisää haasteita ja kyseenalaistamista, mikä voi tehdä hevosihmisen arjesta hyvin, hyvin hankalaa. Kannattaa kaikesta huolimatta ottaa riski ja kokeilla – ilman ennakkoluuloja. Iso muutos ajattelussa tuottaa parhaimmillaan sarjan pieniä muutoksia arkipäivän tekemisissä.

Hevosen mahdollisuus valita ja vaikuttaa omaan elämäänsä on niin arvokas asia hyvinvoinnin kannalta, että siihen kannattaa uhrata aikaa ja hieman vaivaa. Muutos ei edellytä hankintoja, vaan mahdollisesti keskustelua toisten saman- ja erimielisten kanssa. Se voikin olla joskus haastavaa, koska oletukset ja ennakkokäsitykset sekä erilaiset leimat ovat voimakkaina niin hevos- kuin tavallistenkin ihmisten mielissä. Vaikka et haluaisikaan muuttaa kaikkea, valinnanvapaudessa ja omaehtoisuuden tukemisessa on se hyvä puoli, että voit toteuttaa sitä täysin muiden huomaamatta.

Avainkysymykset ovat nämä:

– Mitä lisäarvoa saavutan sillä, että annan omalle/hoito/vuokra/tuntihevoselleni mahdollisuuksia valita?
– Miksi tämä lisäarvo on minulle arvokas?
– Millä tavalla ajattelen hevosen valinnanvapauden vaikuttavan a) itseeni ja b) hevoseeni?
– Minkälaista suhdetta haluan hevoseen rakentaa?

On mielenkiintoinen ilmiö, että puhutaan kommunikaatiosta ihmisen ja hevosen välillä, yhteydestä ja siitä, että opitaan puhumaan hevosta. Kuitenkin informaatio kulkee lähes poikkeuksetta yhteen suuntaan. Toisaalta hevosen kipua ja väsymystä halutaan tulkita herkästi, mutta samaan aikaan sen aivan selkeää puhetta voidaan pitää niskurointina ja kunnioituksen puutteena. Jos mietitään hevosen näkökulmasta, niin tilanne voi olla aika sekava. Oikeastaan kaikkein tärkein kysymys on se, että mitä informaatiota olen valmis ottamaan hevoselta vastaan. Kun vastaat tähän kysymykseen, tiedät mitä sinun tarvitsee tehdä.

Arat hevoset, ”juntit” hevoset, asenneongelmaiset, laiskat, kuumat, harrastehevoset, tuntihevoset ja kilpahevoset – kaikki hevoset hyötyvät merkittävästi siitä, että ne saavat asioita kerrottua. Mikäli et pääse yksin alkuun, liity jäseneksi ja katso läpi useat aiheeseen liittyvät videot. Jos homma ei vieläkään aukene, pyydä minut käymään niin suunnitellaan yhdessä, mitkä ovat juuri sinun hevosellesi parhaat käytännöt!

Hevosen kuuliaisuutta pidetään tärkeänä ja koska kyseessä on iso eläin, kunnioitus nostetaan monessa yhteydessä esille. Voiko hevosesta tulla vaarallinen, jos se saa päättää asioista?

Riippuu mistä asioista se laitetaan päättämään. Ainakin se voi joutua vaarallisiin tilanteisiin, jos siltä kysytään tyhmiä. Hevoselta ei tarvitse kysyä asioista, jotka ovat sille haitallisia tai vaarallisia. Siltä ei kannata kysyä asioita, joista se ei osaa valita itselleen parasta tai terveellisintä vaihtoehtoa. Hevoselta voi ja kannattaa kysyä vain sellaisia asioita, joista se kykenee päättämään ja jotka ovat sille tärkeitä. Näitä ovat arkipäivän tilanteet, joiden kautta saat hevosen työhön mielekkyyttä siten, ettei hevonen tarvitse lomaa jaksaakseen työssään, vaan työhön syntyy imu ja siitä tulee kutsumus. Ensimmäinen palikka matkalla valinnan vapauteen on aloitekyvyn löytäminen ja sen kasvattaminen.

Liity jäseneksi, niin saat ohjeet kahteen arkipäivän tilanteeseen, joissa voit alkaa toimia uudella tavalla ja tukea hevosen aloitekykyä!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Hevosten kanssa törmää ongelmiin, isoihin ja pieniin. Ja kuten vanha sananlaskukin sanoo, niistä oppii eniten. Vastoinkäymisten kautta joutuu väkisin oppimaan uutta ja kyseenalaistamaan omat käsitykset. Ongelmia voidaan jaotella eri tavoin eri kategorioihin, mikä saattaa helpottaa niiden käsittelyä ja analysointia.

On olemassa itsestään ohimeneviä ongelmia, joista ei tarvitse tehdä isoa asiaa – ne ovat ikään kuin vieraslajeja, jotka eivät talvehdi. Tähän kategoriaan kuuluvat esimerkiksi pakkolevosta aiheutuvat lieveilmiöt tai muutosten, kuten muuton aiheuttamat prosessit. Näihin voi suhtautua samalla tavalla kuin itäneeseen chiansiemeneen – talvi eli aika hoitaa homman. Mikäli olosuhteet eivät ole ongelman kasvulle otolliset, se kuihtuu pois. Tietyt ikäkaudet ja koulutusvaiheet tuovat tullessaan tällaisia ongelmia, joista ei ole tarpeen huolestua pienessä mittakaavassa. Mikäli reaktiot ovat suuria, on penkki hyvä ottaa tarkkailuun ja pitää leviäviä kasveja silmällä.

Lastausongelman voi ajatella kisapäivän kauniin harmoniakukkapenkin tuholaisena, joka aiheuttaa haittaa monille kasveille. Jos ongelma on läsnä, koko kisapäivä kärsii ja kun ongelma saadaan pois, koko penkki herää kukoistukseen. Tavallaan lastausongelma on kuin kirvat – kun niitä on vähän, niiden kanssa pärjää. Tosin samaan aikaan tiedostaa, että olosuhteissa on jotain vikana, kun kirvat saavat koko ajan elintilaa. Kirvat pysyvät lempipaikassaan ja pihan muut kasvit jäävät yleensä rauhaan, eli ongelma ei rönsyile matkustamistilanteiden ulkopuolelle. Tämä on yksi syy, miksi lastausongelman kanssa on niin vaivatonta elää. Ongelma esiintyy ainoastaan tietyssä tilanteessa, ja jos tilannetta ei tule, ongelmaakaan ei ole. Jotkus ongelmat ovat sellaisia, että niiden kanssa oppii elämään; ne ovat niitä voikukkia, jotka puskevat aina uudelleen ja uudelleen muiden sekaan kunnes niistä ei jaksa enää välittää. Silloin hyväksytään ongelma ja eletään sen kanssa. Yleensä tällainen ongelma ei ole kovin ärsyttävä, tai se on juuri sillä rajalla, että jaksaako sen eteen tehdä toimenpiteitä.

Yksi ongelmien kategoria liittyy kasvuolosuhteisiin ja kasvatettavan kasvin ominaisuuksiin. Joskus nämä kaksi asiaa vain eivät kohtaa; kasvi tarvitsee lämmintä ilmaa, valoa ja kosteutta ja meillä on tarjota kylmä savimaa kaamoksessa. Joskus ongelman luonne on sellainen, että hevonen käyttäytyy täysin normaalilla tavalla, mutta tämä tapa häiritsee omistajaa. Esimerkiksi seinien, aitojen ja puiden jyrsiminen, karkailu, kuivikkeiden ahmiminen, omistajan hankaaminen ja rapsuttelu ja muut hevosmaiset asiat, jotka suuntautuvat vääriin kohteisiin. Trooppinen kasvi ei kasva täällä kovin hyvin, sille täytyy järjestää optimaaliset olosuhteet jos haluaa satoa. Hevoselle on normaalia käyttää suutaan ja hampaitaan. Mikäli sille ei ole tähän lajityypilliseen toimintaan sopivia kohteita, se suuntaa energiansa ei-toivottuihin kohteisiin.

Lisäksi on olemassa helposti itäviä ja leviäviä ongelmia, jotka villiintyessään valloittavat ison osan kukkapenkistä ja levittäytyvät luontoon. Tällaisia ongelmia ovat esimerkiksi imppaaminen ja muut pakko-oireet. Ne kasvavat vain niille sopivalla maaperällä, mutta valtaavat hetkessä koko alueen ja tukahduttavat muut kasvit. Vaaditaan erityisen merkittäviä toimenpiteitä, jotta nämä saadaan hallintaan. Näihin ongelmiin voidaan vaikuttaa kasvivalinnoilla ja maan muokkaamisella sekä oikeanlaisella lannoituksella ja valolla sekä kosteudella. Stereotyyppinen toiminta tuottaa hevoselle mielihyvää, ja siksi siitä on niin hankala päästä eroon. Imppaamisen ”hoitaminen” imppauspannalla voi estää toiminnan, mutta ei poista tarvetta. Juolavehnänkin voi katkaista, mutta juuret jäävät silti maan alle. Usein pakko-oireiden kohdalla täytyy uudistaa koko penkki ja miettiä tarkkaan sopivat kasvit, oikea lannoitus ja muut olosuhteet. Kun rikkaruoho on kerran päässyt valtaamaan koko penkin, sen torjunta on jatkossa yhä haastavampaa.

Yksi asia kannattaa pitää mielessä, kun puhutaan ei-toivottujen tapojen pois kitkemisestä. Et voi kitkeä jotain pois ilman että sille paikalle tulee jotain muuta. Kukkapenkin hoito ei voi perustua kitkemiseen, koska jos paljasta multaa on näkyvissä, siihen kasvaa ennen pitkää joku kasvi. Kannattaa mieluummin täyttää penkki tiiviisti sopivilla kasveilla, jotka hyödyttävät toisiaan. Kitkemisen sijaan kannattaa istuttaa jotain kivaa tilalle, silloin rikkaruohoille ei jää tilaa mellastaa ja levitä.

Liittymällä jäseneksi näet lisämateriaalin ongelmanratkaisuun liittyen 🙂 Näet myös 27 muuta jäsenille tehtyä lisämateriaalia hevosiin liittyen!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Tyytyväinen hevonen – nukkuuko hevosesi riittävästi?

Oletko koskaan miettinyt, saako hevosesi nukuttua tarpeeksi? Tai oletko ylipäänsä seurannut hevosesi nukkumiskäyttäytymistä? Hevosten, kuten muidenkin eläinten kohdalla usein ajatellaan, että riittää, kun tarjoaa mahdollisuuden ja eläin hoitaa käytännön homman itse. Toki näin usein onkin, eikä asiasta tarvitse väkisin tehdä ongelmaa. Muutokset nukkumiskäyttäytymisessä on hyvä kuitenkin rekisteröidä, koska niistä voi päätellä monia asioita. Lisäksi kun puhutaan olosuhteista ja hevosen suorituskyvystä, on selvää että nukkumiseen kannattaa kiinnittää huomiota. Perustiedot hevosen unentarpeesta ja nukkumistavoista ovat oleelliset, jotta hevosen hyvinvointi voidaan varmistaa.

Hevonen ei ole puhtaasti päiväaktiivinen, yöaktiivinen tai hämäräaktiivinen eläin. Sen aktiivisuustasoja määrittävät mm. ruuan saatavuus ja vuorokausi rytmittyy lyhyiden lepojaksojen ja laiduntamisen välillä. Tyypillisesti hevonen nukkuu parista tunnista viiteen tuntiin vuorokaudessa. Hevonen voi nukkua seisaallaan, jolloin sen jalat lukittuvat estäen kaatumisen. Makaaminen on hevoselle aina kynnys, koska makuulla se on alttiina hyökkäyksille ja maatessa sisäelimiin kohdistuu painetta. Hevonen kuitenkin tarvitsee syvää unta, joka on mahdollista vain makuulla.

Aikuisen hevosen päivittäinen lepo koostuu yleensä parista tunnista torkkumista pystyasennossa ja noin kolmesta tunnista makuullaan. Kaikki tirsat ovat lyhyitä, enimmillään puolen tunnin mittaisia. REM-unta hevonen nukkuu keskimäärin puoli tuntia useammassa lyhyessä jaksossa. Hevonen voi torkkua kaiket päivät, mutta silti se voi kärsiä unenpuutteesta; toisaalta se pärjää viikkokausia ilman täydellistä unirytmiä. Muutto ja muutokset olosuhteissa sekä sää voivat vaikuttaa hevosen nukkumistapoihin – muutto voi sekoittaa unirytmin jopa kuukaudeksi. Tämä on syytä ottaa huomioon, kun suunnitellaan kilpailuja, valmennuksia ja muuta kuormittavaa toimintaa. Riittävä lepo auttaa hevosta palautumaan.

Unenpuutteesta kärsivä hevonen voi torkkuessaan vaipua syvään uneen, jolloin lihakset rentoutuvat ja seisaalla nukkumisessa tarvittava jalkojen lukitus pettää ja hevonen jopa kaatuu. Hevonen voi vaikuttaa erittäin väsyneeltä, vaikka se torkkuisi suurimman osan päivästä. Se voi olla ärtyisä tai ylireagoida tuttuihinkin ärsykkeisiin. Tunteesta saa kiinni, kun miettii mitä jatkuva unenpuute itselle aiheuttaa.

Iso hevonen pienessä karsinassa voi olla hankala yhtälö, kun taas laitumella hevoset yleensä pötköttävät hyvinkin vapautuneesti – joskus hevoset ottavat myös aurinkoa pitkällään. Hevonen tarvitsee nukkuakseen sopivan tilan ja olosuhteet sekä mahdollisuuden. Joskus nukkuminen voi jäädä vähiin esimerkiksi pitkän kuljetusmatkan takia. Silloin voi auttaa, kun hevoselle tarjoaa ison, hyvin kuivitetun karsinan käyttöön. Turvallisuuteen liittyvät nukkumisongelmat ovat luonteeltaan tilapäisiä. Hevosen pitää kokea ympäristö tarpeeksi turvalliseksi mennäkseen pitkälleen, mutta toisaalta jos hevonen on asunut paikassa pitkään, turvallisuusasia ei ole luultavasti ensimmäinen syy nukkumattomuuteen. Messut, matkustaminen ja uudenvuoden hulinat voivat olla sellaisia tekijöitä, jotka haittaavat hevosen unta. Arjen koittaessa hevonen kuitenkin pystyy ottamaan univelkoja takaisin.

Wöhr et al., 2016
Belling, 1990

Liity jäseneksi ja katso video, jossa lisää aiheesta hevoset ja uni 🙂 Näet samalla määräaikaisella jäsenyydellä kaikki muut jo aiemmin julkaistut jäsenmateriaalit!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Miten saat hevosen marssimaan itse traileriin – katso vinkit videolta!

Mikäli tutkimusta on uskominen, liki puolet hevosista kärsii kuljetus- ja lastausongelmista. Puolet hevosihmisistä ei kouluta hevosia lainkaan lastaukseen – eikö olekin uskomatonta! Ne, jotka kouluttavat tietoisesti, kouluttavat kyselytutkimuksen mukaan paineen ja rankaisujen avulla. Sitten seuraa mielenkiintoinen osuus: hevosen kouluttamattomuuden (koppiin vaan), paineen avulla kouluttamisen (luuta, liinat, säikyttely) ja kuljetuksessa havaittujen ongelmien välillä oli yhteys. Eli toisin sanoen, sitä todennäköisempää on saada lastausongelma, mitä vähemmän treenaa tai mitä enemmän hevosta treeneissä painostaa, pakottaa, juoksuttaa ja säikyttelee. Vastaavasti omaehtoisesti lastattavilla ongelmia esiintyi vähemmän ja riski joutua onnettomuuksiin oli pienempi.

Aiemmin ajattelin, että vapaana lastaamisen harjoittelu on turhaa, koska harvoin oikeilla matkoilla hevosta lähetellään ilman narua kyytiin. Sittemmin olen kuitenkin todennut, että yhtenä harjoituksena muiden joukossa sillä on paikkansa ja se sopii erityisesti niille, jotka reissaavat hevosen kanssa yksin ja sulkevat luukut ja takapuomin itse. Vapaana lastaamisessa näkyy heti motivaatio ja sen puute sekä se, onko harjoittelu maltettu tehdä loppuun asti kaikkine välivaiheineen. Se paljastaa ne kohdat, joissa on vielä parantamisen varaa. Vapaana lastautuminen on hauska testi siitä, missä vaiheessa lastaustreeni on. Se on kuitenkin eri asia kuin taluttamalla tai lähettämällä lastaaminen, mikä voi näkyä siinä, että hevonen on epävarma ja kömpelön oloinen. Tämä vaihe on kuitenkin ohimenevä ja monelle hevoselle terveellinenkin – oppimista tapahtuu myös yrityksen ja erehdyksen kautta.

Vapaana lastaamisessa on nopeasti ajateltuna kolme lähestymistapaa. Yksi on sellainen, että hevonen koulutetaan palkkioiden avulla normilastaukseen ja sitten vain katsotaan, mitä se tekee kun narua ei ole. Toinen on se, että hevonen koulutetaan alun perinkin vapaana, eikä narua koskaan ole ollutkaan. Kolmas on se, että hevonen opetetaan menemään koppiin paineen avulla tai lähettämällä ja sitten vain katsotaan mitä tapahtuu kun narua ei ole. Tavasta riippuen vapaana lastaamisessa on oleellista, mihin ihminen sijoittuu. Onko ihminen lähettäjän paikalla, kopissa sisällä vai jossain muualla? Onko ihmisen sijaintipaikka hevoselle vihje mennä traileriin? Ja vielä oleellisempaa on kysyä, onko tällä merkitystä jos näin on? Mielestäni sillä on merkitystä, varsinkin jos hevonen on koulutettu painostamalla. Jos koulutus on tehty onnistuneesti, hevonenhan marssii koppiin kun ihminen näyttää pienenkin merkin. Eri asia on se, pysyykö hevonen kopissa ja millä fiiliksellä se koppiin menee. Lastaustilanteessa hevonen voi tehdä täsmälleen halutun asian, vaikka se ei siitä pitäisi – tähänhän ”ei kysellä”-koulutus perustuu. Vaikka hevonen menisi koppiin juosten, se voi silti olla hermostunut. Palkkioiden avulla koulutettu hevonen voi olla myös kiireinen koppiin mennessään. Kiireisyys on kuitenkin erilaista, kun motivaatio on erilainen. Tästä aiheesta tulee juttu myöhemmin!

No, joka tapauksessa vapaana lastaaminen pienimmillä mahdollisilla ihmisen antamilla merkeillä on mielestäni hyvä treeni. Siinä on muutamia erityisen hyviä puolia. 1) hevonen saa rauhassa tutustua kuljetusvälineeseen. Tämä on usein aliarvostettu asia. Päin vastoin, hevosen ei yleensä anneta jäädä katselemaan tai haistelemaan vaan hoputetaan suoraan kyytiin. On itsestäänselvää, että mitä enemmän hevonen saa välineeseen tutustua, sitä helpommin se kykenee menemään sisälle. 2) hevonen saa tuntumaa siltaan ja kopin liikkeisiin. Mikäli lastaamisen ottaa vain talutusharjoituksena, tulee usein auttaneeksi hevosta jossain määrin. Kun se menee vapaana koppiin, se voi ponnistaa kyytiin lastaussillan sivusta ja työntää päätään etupuomin alta. Mikäli hevosen annetaan (turvallisuus huomioiden) tehdä näitä kommervenkkejä, se huomaa yrityksen ja erehdyksen kautta, mikä on kannattavaa ja mikä ei. Monelle hevoselle tyypillinen tapa kiertää lastaussillan sivuun jää kokonaan pois ilman toimenpiteitä, jos hevosen annetaan sitä tehdä ja laitetaan samalla sen motivaatio kuntoon. 3) koulutus toimii kognitiivisena virikkeenä. Kun koulutus perustuu täysin omaehtoisuuteen ja hevosella on milloin tahansa mahdollisuus poistua tilanteesta, kyseessä on virike ja se lisää hevosen hyvinvointia väsyttämällä päätä hyvällä tavalla – kyseessä on siis aivopähkinä tehokkaimmasta päästä.

Omaehtoisessa lastaustreenissä on eroa lähettämällä tai taluttamalla tehtävään harjoitteluun. Hevosella on vapaus tehdä mitä se haluaa, joten se käyttää välineitä usein totutusta poikkeavalla tavalla. Tämä ilmiö täytyy huomioida turvallisuudessa, eli varmistaa, että rakenteet ovat hevoselle turvallisia ja sillä on riittävät edellytykset selvitä pienistä ongelmanratkaisutehtävistä. Kaikille hevosille tämä treeni ei sovi – joillekin se voi olla liian itsenäistä toimintaa, johon ne kaipaavat ihmisen apua.

Omaehtoinen lastautuminen on monen haave ja tulevaisuuden toive, mutta se on oikeasti helpompaa kuin voit kuvitella! Aloita jo tänään jättämällä kaikki painostus pois tavallisesta lastaustreenistä ja tee havaintoja. Mihin hevonen menee jos sillä on vaihtoehtoja? Tuleeko se koppiin vain sinun perässäsi? Onko sen motivaatio kunnossa? Muuttuuko se kopissa kiireiseksi? Miten se osaa peruuttaa alamäkeen? Osaako se peruutusmerkin?

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa annan vinkit omaehtoisen lastautumisen harjoitteluun. Näet myös 25 muuta hevosiin liittyvää videota ja yhteensä liki 60 muuta jäsenille tarkoitettua videota!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Padalino et al., 2016