Hevosen käyttäytyminen

Hevosen hyvä arki: nälkäkiukku ei ole leikin asia

Jaana Hevosen käyttäytyminen,Hevoset,Hevostaito,Jäsenille,Jäsenmateriaalit,Käytösongelmat,Koulutusvinkit,Tyytyväinen hevonen,Videot ,,,, 0 kommenttia
Hevosen hyvä arki: nälkäkiukku ei ole leikin asia

Kaikkia hevosia ei voi eikä kannata vapauttaa luontoon, mutta silti niiden ruokailuun voi vaikuttaa pienillä asioilla. Tässä kirjoituksessa käyn läpi asioita, joita kannattaa oman hevosen ruokailussa havainnoida. Jäsenenä saat videovinkit siihen, millä tavalla ruokintaa voi parantaa tallipaikasta riippumatta.

Ymmärretään ensin hevosta.

Nälkä on aito tunne

Lajityypillisesti ruuan loppuminen on hevoselle mahdoton tilanne, johon se ei “luonnossa” ajaudu tai jos ajautuu, sillä on kohtalokkaat seuraukset. Tallissa tai tarhassa ruuan loppuminen on hankalaa siksi, että hevosella ei ole mahdollisuutta omalla toiminnallaan löytää ruokaa lisää. Tämä aiheuttaa hevosessa turhautumista mikä saattaa näkyä karsinan tai aitojen pureskeluna tai muun ei-toivottavan materiaalin syömisenä.

Tiheinkään ruokintaväli ei auta, jos hevosella on nälkä. Nälkä aiheuttaa sen, että ruokaa taas saadessaan hevonen hotkii ja korsirehun edut, kuten toimeliaisuus ja pureskelun määrä voi jäädä vähäiseksi. Korsirehusta tulee säännösteltynä ikään kuin väkirehu, ja se ei ole hyvä asia. Hevosta lajityypillisesti stressaa tilanne, jossa sillä ei ole korsirehua saatavilla. Hevosen nälkä ei katso rehuanalyysia vaan se on hevosen oma, aito kokemus.

Emme voi verrata omaa nälkäämme hevosen nälkään, koska olemme niin erilaisia syöjiä. Hevosta ei voi verrata myöskään koiraan tai kissaan, eikä hevosta voi ruokkia samalla tavalla. Hevosta voi verrata kaniin tai marsuun ja korsirehun oleellisuuden ymmärtää paremmin kun ajattelee, että mitä järkeä on rajoittaa kanin tai marsun korsirehun määrää. Siinä ei ole mitään järkeä, eikä sitä järkeä ymmärrä hevonenkaan.

Mistä nälkäisen hevosen tunnistaa?

– karsinassa tai tarhassa ei ole korttakaan heinää
– hevonen aktivoituu kun heinää jaetaan
– hevonen on kärttyisä ruuan lähellä
– hevosella keittää yli jos käytetään ruokapalkkaa
– hevonen puolustaa heinäkasaa joko muilta hevosilta tai ihmiseltä
– hevonen ottaa isoja suullisia eikä nosta päätään välillä
– hevonen hamuilee tarkaan viimeiset korret ja lähtee etsimään lisää heinää
– hevosella voi olla muita turhautumisen merkkejä, kuten seinien syömistä tai aitojen jyrsimistä

Nälkäiselle hevoselle slow-feeding ei aina toimi

Kuinka tyytyväinen olet itse, jos olet huomattavan nälkäinen ja ainut tarjolla oleva ruoka on ne kaikista jäykimmät pistaasipähkinät? Slow-feeding-systeemien tarkoitus on lisätä hevosen hyvinvointia, ei heikentää sitä. Mikäli hevonen turhautuu heinäsysteemistä, sen hyvinvointi ei lisäänny, eikä systeemi ole kyseiselle hevoselle silloin toimiva. Tilanne on ristiriitainen: vaikka ajastettu tai hidastettu heinä on hevosen fysiikalle hyvä, se ei aina ole sen päälle hyvä asia. Hevosella pitäisi olla vahva luotto siihen, että ruoka ei lopu koskaan.

Mikäli hevosella on kokemus nälästä ja siitä, että ruoka loppuu toistuvasti kesken, se ei pysähdy nautiskelemaan ruuasta. Ruuan loppuminen altistaa myös pakko-oireille ja jättää hevosen turhaan kierroksille. Slow-feeding voi kääntyä tense-feedingiksi tai rage-feedingiksi, kun alun perin hyvä idea kääntyy siihen, että hevonen nyppii korsia raivolla verkosta. Asetu hetkeksi hevosen asemaan ja mieti mikä oma tunnetilasi olisi pistaasipähkinöihin, jos saisit toistuvasti vain niitä?

Nälkäkiukku on hevosella paljon muutakin kuin ahneutta tai huonoja tapoja. Hevosella ei ole mitään käsitystä siitä, miksi sitä kiusataan perustarpeen kautta. Oma näkemykseni on se, että verkko on hyvä lisä, mutta ei ainoa ratkaisu. Ajastettu ruokinta voi olla hyvä idea, mutta tärkeintä tunnesyömisen ratkomisessa on tunteen muuttaminen ja yksilöllisyys: pienillä annoksilla ja lyhyellä ruokintavälillä saa aikaan hevosen, joka syö tehokkaasti ja nopeasti – sekään ei ole aina hyvä.

Palataan siihen, miten hevosen pitäisi syödä. Sen olisi hyvä napsia korsi sieltä täältä silloin tällöin. “Napsia korsi” toteutuu verkolla joskus, “sieltä täältä” tai “silloin tällöin” taas ei toteudu verkolla. “Silloin tällöin” toteutuu ajastetulla ruokinnalla, mutta silloin “napsia korsi” ei toteudu, kun hevonen hotkii.

Kohti tasapainoa

Usein se, että hevosella on jonkinasteinen ongelma ruuan kanssa viittaa siihen, että omistaja tietää kuinka monta kiloa heinää hevonen päivässä saa. Heinämäärä perustuu ehkä laskelmaan, ehkä mutuun tai ehkä tallin kulttuuriin. Joka tapauksessa heinämäärä perustuu sen ravintoarvoihin tai oletuksiin sen ravintoarvoista, harvemmin hevosen pureskeluntarpeeseen tai kylläisyydentunteeseen.

Aluksi kannattaa ottaa muitakin mittareita heinämäärälle kuin kilot tai ravintosisältö. Kannattaa havainnoida omaa hevosta esimerkiksi näillä mittareilla:

– Onko hevonen tyytyväisen oloinen? Onko se rentoutunut kun se syö?
– Kuinka pitkään hevonen syö päivittäistä annostaan?
– Kuinka monta kertaa hevonen nostaa päänsä heinäkasasta?
– Kuinka monta kertaa hevonen päivän aikana syömäänsä heinää pureskelee?
– Kuinka paljon hevonen kulkee heinää syödessään?

Liity jäseneksi, niin näet videon, jossa käyn läpi erilaisia vaihtoehtoja ruokinnan parantamiseen! Jäsenenä näet myös kaikki aiemmin julkaistut videot!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Vuodenvaihde pihatossa – oppitunti stressistä

Jaana Hevosen käyttäytyminen,Hevoset,Jäsenmateriaalit,Koulutusvinkit,Videot ,,,,,, 0 kommenttia

Isoilla talleilla rutiinien voima kantaa yli paukuttelun ja kaiken muun. Kellontarkka arki on hevosille turva-ankkuri, joka muodostaa erittäin kestävän taustan erilaisille tapahtumille. Pihatto on monessa suhteessa kiva asia, mutta hevosten kokema valinnanvapaus ei välttämättä auta pelottavissa tilanteissa vaan pihattohevosille täytyy rakentaa turva-ankkurit erillisinä.

Pihaton idea perustuu siihen, että hevonen on tyytyväisempi kun se saa päättää kenen kanssa touhuaa, missä oleilee ja milloin puuhastelee mitäkin. Idea on yksinkertainen ja se perustuu siihen, että hevosen valinnanvapaus lisääntyy ja hevonen saa päättää elämäänsä liittyvistä asioista. Riippuen hevosen taustasta sopeutuminen pihattoon voi ottaa aikaa. Voisi kuvitella, että muuttopäivästä alkaen hevonen olisi tyytyväinen, mutta näin ei välttämättä ole – vapaus verrattuna rutiineihin voi aiheuttaa hevoselle stressiä.

Hevoset sopeutuvat yksilöllisesti pihaton vapauteen. Kannattaa kuitenkin muistaa, että pihatto ei suinkaan tee hevosta onnelliseksi itsessään, vaan tyytyväisyyteen ja onnellisuuteen vaikuttaa moni muukin asia. Stressitilanteessa asukeista alttiimpia ovat ne, jotka vasta opettelevat vapautta.

Mitä pihatossa kannattaa huomioida ennen aattoa?

1. Miten hevoset reagoivat paukkeeseen? Kokeeko joku hevosista paniikkia? Hakeutuvatko ne esimerkiksi ukonilmalla sisälle vai pihalle? Onko porukassa joku, joka lietsoo juoksemaan?

2. Mitkä edellisen kohdan reaktioista ovat potentiaalisesti vaaraksi? Stressitason nousu kuuluu hevosen elämään hetkittäisenä kokemuksena. Stressi tai pelko ei välttämättä johda vaaratilanteisiin joka kerta, ja silloin tilanne on hallinnassa. Vaaratilanteita ovat esimerkiksi hallitsematon juokseminen, josta saattaa seurata karkaaminen. Pelkäävä hevonen voi olla vaaraksi itselleen, muille hevosille tai ihmisille ja ympäristölle – kaikki toimenpiteet tähtäävät siihen, että vaaratilanteista ei tule.

3. Mitä voi tehdä etukäteen vaaratilanteiden välttämiseksi? Kulkeeko aidoissa sähkö? Pysyvätkö hevoset aidoissa kiihtyneinäkin? Pystyykö hevosia sulkemaan makuuhalliin? Onko mahdollista, että sulkeminen vain lisää paniikkia vai rauhoittaako sulkeminen hevosia? Onko hevosilla kokemusta kovista äänistä ja rätinästä? Kaikki mahdolliset vaihtoehdot on hyvä käydä läpi ja testata ajoissa.

4. Turva-ankkurit ja hevosen valmistelu. Olipa kyseessä iso stressi tai pieni stressi; uusivuosi tai kisareissu, hevosta kannattaa valmistella tilanteeseen. Valmisteluun kuuluvat oleellisena erilaiset turva-ankkurit ja perustarpeista huolehtiminen. Voit antaa hevoselle ajatuksia siitä, miten tilanne tulee menemään, vaikka aikaa olisi hyvin vähän.

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi, niin näet videon jossa kerron, miten pihattohevosia voi valmistella stressaavaan tilanteeseen ja mitä kannattaa ottaa huomioon.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Hevosten aivokarkin ABC

Jaana Hevosen käyttäytyminen,Hevoset,Hevostaito,Jäsenmateriaalit,Käytösongelmat,Koulutusvinkit,Videot ,,,,,,,,,, 0 kommenttia
Hevosten aivokarkin ABC

Virike on huono sana, puhutaan mieluummin palautumisesta tai aivokarkista. Virike kuulostaa ostetulta laitteelta, joka hoitaa homman.

Psyykkinen palautuminen ja mahdollisuudet lajityypilliseen toimintaan ovat luonnollisesti tärkeitä, mutta harvemmin niille tulee uhrattua ajatustakaan. Miksi? Koska eroa ennen ja jälkeen ei voi huomata, ennen kuin kokeilee. Ja jos ei kokeile, hevosessa ei mikään muutu ja kaikki pysyy ennallaan.

Hevosen vuorokausi sisältää 24 tuntia. Kuinka suuressa roolissa me itse olemme ajallisesti hevosen arjessa? Yleensä ajallisesti hyvin vähäisessä, mutta muuten merkityksellisessä roolissa. Saattaa olla, että hevosen sosiaalisista tilanteista 90 % tapahtuu meidän kanssamme ja jos olemme tallilla puolitoista tuntia, se muodostuu sosiaalisen toiminnan kannalta todella merkittäväksi.

Tarvitseeko hevonen sitten erikseen järjestettyjä virikkeitä ja ohjelmanumeroita? Eikö hevosen työ riitä virikkeeksi ja elämänsisällöksi?

Oma mielipiteeni on se, että hyvin harvoin työ riittää elämänsisällöksi, päin vastoin – tarvitaan oheistoimintaa, joka auttaa jaksamaan työssä. Aivan kuten meillä ihmisilläkin, vaikka olisimme kutsumusammatissa, kaipaamme jotain muutakin elämään kuin aina samaa työtä.

Mitä se joku muu sitten esimerkiksi on?

Hevosten kanssa huomio on kiinnittynyt viime vuosina enemmän ruokailuun ja erilaisia hidasruokkijoita on tullut yhä enemmän markkinoille. Onko se putte sitten tyytyväinen, kun se saa seistä verkkopussilla puoli päivää?

Kaikkien virikkeiden käytössä pitäisi lähteä siitä, mikä kyseiselle yksilölle on tarpeellista ja hyödyllistä. Kaikkia hevosia hidasruokkija ei tee onnelliseksi, vaan asioita pitäisi katsoa laajalla kulmalla. Virike ei myöskään kaikissa tapauksissa tarkoita sitä, että pankkitili vajenee merkittävästi – on paljon asioita, joita voit tehdä hevosen hyväksi ilman rahaakin! Uskomatonta!

Liity jäseneksi niin näet videon, jossa käyn läpi mitä virikkeet ovat ja miten niitä kannattaa hevoselle järjestää. Näet myös kaikki aiemmin julkaistut videot yhdeksän euron kuukausihinnalla!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Lisää turvallisuutta hevosten kanssa – vältä vaaratilanteita

Jaana Hevosen käyttäytyminen,Hevoset,Hevostaito,Jäsenille,Jäsenmateriaalit,Käytösongelmat,Koulutusvinkit,Lastauskoulutus ,,,,,,, 0 kommenttia
Lisää turvallisuutta hevosten kanssa – vältä vaaratilanteita

Hevostelu on vaarallisempaa kuin moottoripyöräily, aina sattuu ja tapahtuu. Erään tutkimuksen mukaan hevosalan ammattilaiset saavat keskimäärin yhden potkun vuodessa riippumatta siitä, kuinka taitavia he ovat. Hevosmiestaito on suurimmaksi osaksi sitä, että mitään kamalaa ei tapahdu – ennakointia, harkintaa ja pään kylmäämistä.

Mistä vaaratilanteet yleensä syntyvät?

1. Käsittelijällä on valheellinen hallinnan tunne

Hallinnan tunne on suosikkiasia itselleni monin tavoin. Tässä tapauksessa pidän sitä kuitenkin huonona asiana. Jostain syystä koen, että hevoskulttuuriin kuuluu se, että ihmisellä on hallinnan tunne hevoseen. Tämä ei tietenkään ole todellisuutta, koska itseämme noin kymmenen kertaa suuremman eläimen täydellinen hallinta kaikissa mahdollisissa tilanteissa ei vaan ole mahdollista.

Valheellinen hallinnan tunne estää turvallisuusharkintaa ja saa käsittelijän ottamaan turhia riskejä. Hevosiin olisi parempi suhtautua sillä tavalla, että on ihme jos mitään ei satu, kuin niin, että sattumukset ovat harvinaisia vahinkoja.

Kuinka mielelläsi taluttaisit 500-kiloista pupua pitkin parkkipaikkaa? Tai hirveä? Hirveä verrataan hevoseen vain auton konepellillä, vaikka vertauskuvasta voisi olla hyötyä muissakin tilanteissa. Usuttaisitko kesyäkään hirveä liinojen kanssa traikkuun? Tai luottaisitko siihen, että saat sen riimusta pidettyä tilanteessa kuin tilanteessa?

2. Hevonen on liian vaikeassa tilanteessa tai siltä odotetaan liikaa

Kun on “pakko” tehdä jotain, harkintakykymme alenee. Harvoin hevonen käyttäytyy vaarallisesti ilman, että siihen kohdistuu painetta. Toki tarhassa tai laitumella tai muuten vapaana juostessaan se voi potkaista, mutta varsinainen vastustelu ja puolustautuminen alkaa usein tilanteessa, jossa hevosta prässätään.

Tyypillisiä tällaisia tilanteita ovat lastaaminen, pesukarsinaan meno, lääkintätilanteet tai ratsastuksen tai ajon aikana pelottavien kohtien ohittaminen tai pihasta lähteminen.

Pakkotilanne alkaa usein kiltisti, mutta minuuttien ja tuntien aikana äityy todella ikäväksi menoksi. Tässä vaiheessa vaatii todella paljon kanttia puuttua tilanteeseen, vaikka se olisi kaikkien kannalta järkevintä – hevonen karsinaan ja ihmiset kahville. Hyvin hyvin harvinaista on se, että tilanteen pitkittyessä enää vastustelu loppuu, vaan pikemminkin tulee vaarallisemmaksi.

3. Hevonen säikähtää hyvästäkin ennakoinnista huolimatta

Aina voi käydä niin, että hevonen vain säikähtää. Tämä voi tapahtua milloin tahansa, ja tämä on se tilanne, jossa pohjataidoilla on vaikutusta. Mitä tottuneempia ja enemmän hereillä ja tilanteen tasalla käsittelijät ovat, sitä paremmin yllättävistä tilanteista voi selviytyä.

Säikähtämisen varalle voit opetella tausta- ja tukitaitoja sekä nopeuttaa palautumista. Säikähtämiseen liittyvä vaarallinen ajatus on se, että hevonen jotenkin laskelmoisi tai suunnittelisi säikähtämisiään ihmisen pään menoksi. Silloin säikähtämisestäkin voi tulla riidan alku.

4. Edellä mainittujen yhdistelmät

Pahimman tilanteen saa aikaan edellisten yhdistelmä, joka kuitenkin on valitettavan yleinen lopputulos. Hevosihmisen periksiantamattomuus on täysin omaa luokkaansa, ja väitän että siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Mitä järkeä on pitkittää lastaustilannetta esimerkiksi viiteen tuntiin, kun yleensä joku paikallaolijoista tietää, että puolen tunnin yrittämisen jälkeen homma ei enää tule paremmmaksi. Olisi loistava ratkaisu keskeyttää tilanne, ottaa aikalisä ja miettiä paremmat strategiat.

Mitä turvallisuuden säilyttämiseksi voi tehdä?

1. Käytä turvavarusteita, äläkä vain puhu niistä.
2. Opettele antamaan periksi ja ottamaan aikalisä.
3. Ota huomioon realiteetit, äläkä kuvittele että tilanne tai hevonen olisi hallinnassa.

Liity jäseneksi niin näet videon, jossa käyn läpi, mitkä kaikki asiat vaikuttavat hevosen säikähtämisherkkyyteen ja millä tavoin voit pysyä itse kartalla siitä, milloin tilanne on hevosellesi liian vaikea.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Helpompaa arkea hevosen kanssa: opeta kohteille merkityksiä

Jaana Hevosen käyttäytyminen,Hevoset,Hevostaito,Jäsenmateriaalit,Käytösongelmat,Koulutusvinkit,Lastauskoulutus,Tyytyväinen hevonen,Videot ,,,, 0 kommenttia
Helpompaa arkea hevosen kanssa: opeta kohteille merkityksiä

On olemassa se varsinainen harrastus, jota hevosen kanssa tehdään. Ennen sitä ja sen jälkeen on suuri joukko erilaisia tapahtumia, jotka toistuvat päivittäin samanlaisina. Nämä välimerkit voivat olla joko helppoja tai vaikeita. Mikäli ne ovat helppoja, ongelmaa ei ole. Mikäli ne ovat vaikeita, silloin näyttämölle astelevat suhtautuminen, asenne ja motivaatio.

Mikäli jokin arkipäiväinen asia on ongelma, siihen suhtautuminen ja asennoituminen riippuu meistä itsestämme. Asenteeseen vaikuttaa tietopohja ja fiilis, mutta sekä asenteeseen että suhtautumiseen voimme ainoastaan me itse vaikuttaa.

Yksi tapa suhtautua ongelmaan on olla välittämättä siitä. Se toimii usein silloin, kun ongelmatilannetta seuraavat tilanteet ovat meille palkitsevia. Esimerkiksi satuloinnin aikana tapahtuva irvistely voidaan jättää huomiotta, jos ratsastaminen on ihanaa. Toinen tapa suhtautua on se, että selitetään, mutta ei aktivoiduta. Haetaan syytä sukutaulusta, varsa-ajasta, sukupuolesta, lisäravinteiden puutteesta tai planeettojen asennosta. Muita tapoja suhtautua ongelmiin ovat ns. nollatoleranssi (mullehan et ala), pois kitkeminen, kieltäminen ja niin edelleen.

Kuinka paljon meillä itsellämme on motivaatiota muuttaa omaa suhtautumistapaa? Entä mistä löytyy motivaatio hevosen asenteen muuttamiseen? Voiko hevonen muka muuttaa asennettaan ja miksi asialle pitäisi tehdä jotain, jos kaikki kuitenkin sujuu?

Yksi helppo tapa sujuvoittaa arkea on ladata erilaisiin kohteisiin arvoa…

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi. Näet myös kaikki aiemmin julkaistut jäsenartikkelit!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Hevoset ja letkutus, kolme vinkkiä onnistumiseen

Jaana Hevosen käyttäytyminen,Hevoset,Hevostaito,Jäsenmateriaalit,Käytösongelmat,Koulutusvinkit ,,,,,,,, 0 kommenttia
Hevoset ja letkutus, kolme vinkkiä onnistumiseen

Kuumalla säällä moni hevonen nauttii viilentävistä suihkuista. Pelkkä lupaus suihkunjälkeisestä hyvästä olosta ei kuitenkaan riitä siihen, että hevonen nauttisi itse toimenpiteestä. Pesupaikka ahdistaa, letku voi hyökätä kimppuun ja vesipisarat kutittavat.

Voit itse valita, miten hevosesi suhtautuu letkutukseen, ja vastuu hevosen asenteesta toimenpidettä kohtaan on sinulla. Voit päivittäin jokaisessa kohtaamisessa valita, millaista hevosta rakennat – taitavaa vastustajaa itsellesi vai yhteistyökumppania?

Taitavan vastustajan rakentaminen lähtee kiireestä, väärästä asenteesta ja pettävästä arvostelukyvystä. Kun tähän soppaan laitetaan mausteeksi vielä ripaus vanhaa, hyvin tekeytynyttä arviointivirhettä, niin yli kiehuu. Letkuttamispelkoisen hevosen sijaan ketjut perässään juoksee nyt vetopaniikista kärsivä, käsittelijäänsä ja pesupaikkaa pelkäävä, taluttaessa jyräävä ja “tyhjää” kyttäävä monsteri. Pahimmassa tapauksessa varsan ensimmäinen letkutus päättyy näin, ja laskua maksetaan vuositolkulla – tietenkin suurimman laskun maksaa hevonen itse.

Yhteistyökumppanin rakentamiseen tarvitaan kahvikupin äärellä valmiiksi pohditut arvot sekä ymmärrys siitä, että minä itse olen vastuussa hevosen toiminnasta, koska minä itse laitan hevosen erilaisiin tilanteisiin. Tarvitaan sopiva asenne ja arvostelukykyä – käsitys siitä, mikä on kyseiselle hevoselle helppoa ja mikä taas vaikeaa. Lisäksi tarvitaan kyky arvioida sekä hevosen toimintaa että omaa toimintaa; kykyä pitää pää kylmänä vaikka vesiletkun avulla sen sijaan että toimii tunnekuohun vallassa hevosta vastaan.

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi! Käyn läpi kolme vinkkiä, joiden avulla voit tehdä letkuttamisesta hevoselle ja itsellesi mieluisaa. Käyn läpi, miten voit lisätä hevosen motivaatiota ja hallinnan tunnetta ja mitä tuttua voit käyttää treenissä apuna – kuulostaa monimutkaiselta, mutta ei ole ja nopeuttaa pääsyä toivottuun lopputulokseen!

Peseminen on normaali osa harjoittelevan hevosen päivää. Hevosen asenteella alkaa olla merkitystä myös hyvinvointiin, kun tapahtuma toistuu usein. Haluaisitko itse, että jokaiseen kivaan tekemiseen liittyisi pakkopullaa ja hammasten kiristelyä päivittäin? Hevosen suorituskyvyn kannalta emme todellakaan halua, että hevosen arjessa on pelkoa tai inhoa aiheuttavia roskia – tehtävämme on keskittyä olennaiseen ja siivota nämä roskat pois hevosta häiritsemästä.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Miksi hevosella keittää yli herkuista?

Jaana Hevosen käyttäytyminen,Hevoset,Hevostaito,Jäsenmateriaalit,Käytösongelmat,Koulutusvinkit,Lastauskoulutus,Tyytyväinen hevonen,Videot ,,, 0 kommenttia

Ruuan odottaminen kiihdyttää hevosia ja lisää aktiivisuutta. Sen näkee jokainen ruokinta-aikana tallissa. Lisäksi sen kokevat ne, jotka palkitsevat hevosta herkkujen avulla. Ensimmäisillä kerroilla kaikki voi olla hyvin, mutta muutaman kerran jälkeen alkaa hillitön ja hallitsematon aktiivisuus.

Tämä on normaalia, ja se ei riipu ainoastaan kouluttajan taidoista. Kouluttaminen on hyvin simppeliä toimintaa – kun hevonen tekee halutun asian, se palkitaan. Tässä ei voi kovin pahasti mennä pieleen. Kun hevosella keittää ruuan suhteen yli, hyvin harvoin syynä on se, että palkitsemisen ajankohta on ollut väärä. Toki joskus näin on, mutta se harvemmin saa aikaan totaalista kilahtamista ja taskuille tulemista.

Ylimotivaatiotilaan vaikuttavat kouluttajan osaamista enemmän nämä asiat:

– hevosen aikabudjetti ja päivärutiini
– hevosen aktiivisuustaso ja hyvinvointi
– tilanteeseen liittyvät odotukset suhteessa muihin tilanteisiin
– tilanteen eteneminen käsikirjoituksen mukaan toistuvasti

Motivaatio ei ole haitallinen ilmiö, vaan ongelmat alkavat siitä, että sitä ei osata hyödyntää. Joskus se voi myös ilmentyä uhkaavana toimintana, vaikka periaatteessa motivaatio on aina positiivinen asia.

Jos hevonen kilahtaa herkuista, on monta asiaa, joita voit tehdä ja edelleen jatkaa kouluttamista. Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käyn käytännön harjoitusten avulla läpi, mitä kaikkea kannattaa ottaa huomioon yli-innokkaan herkkupiraijan kanssa. Käyn läpi myös, miksi luopumisharjoittelun varaan ei kannata laskea ja miksi palkkion huonontaminenkaan ei välttämättä ole paras ratkaisu.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.