Hevosen käyttäytyminen

Hevoset talvella – miten kylmyys vaikuttaa hevosiin?

Jaana Hevosen käyttäytyminen,Hevoset,Jäsenmateriaalit,Videot ,,,, 0 kommenttia
Hevoset talvella – miten kylmyys vaikuttaa hevosiin?

Aktivoiko pakkanen hevosia liikkumaan, vai onko kyseessä sittenkin myytti? Mitä hevoset tekevät kun ne sopeutuvat kylmyyteen?

Hevonen kestää loistavasti kylmyyttä, kuten joka tuutissa hoetaan. Islannissa ulkona elävillä issikoilla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin vain yhden kerran värinää, eli lihasten väristystä lämmitystarkoituksessa. Tämä tapahtui +5 asteessa, kun maa oli mutainen ja vettä satoi. Säänsuojaa hevoset käyttivät eniten tuulisella ja sateisella säällä. Kuiva pakkaskeli on hevosten mieleen, ja sitä on hyvin vaikea käsittää, että ne eivät juuri palele.

Hevosen sopeutuminen kylmään kestää pari-kolme viikkoa. Näin kevättalvella sopeutuminen on yleensä helpompaa, vaikka näin kovaa pakkasta ei ole vielä ollut. Kevättalvella hevosilla on jo kuitenkin kokemusta viileistä keleistä enemmän kuin syksyn ensimmäisillä pakkasilla.

Mitkä asiat vaikuttavat kylmyyteen?

Olosuhteet on toki otettava huomioon. Hevoset tutkimusten mukaan käyttävät suojaa varsinkin sateella ja tuulisella säällä. Tähän voi vaikuttaa suojan laatu – arkoina eläiminä hevoset eivät välttämättä uskalla mennä säänsuojaan, vaikka niillä olisikin tarvetta siihen. Lisäksi luonnolliset tuulensuojat vaikuttavat – jos tuuli puhaltaa suoraan Siperiasta hevoseen, se tuntuu kylmemmältä kuin suojaava seinusta. Tuuliolosuhteisiin vaikuttavat rakennukset, puusto ja maastonmuodot. Tuuli, joka kesällä puhaltaa ötökät pois, voi talvella olla ikävän pureva. Hevosten kanssa kannattaakin aina katsoa real feel, eikä tuijottaa pelkästään mittaria.

Ruuan saanti vaikuttaa kylmyyteen. Alkuperäisrodut ovat sopeutuneet siihen, että ne elävät kylmissä olosuhteissa, jossa on niukasti ruokaa. Hevosilla onkin oma, erityinen tapansa säästää energiaa kylmällä. Energiantarve kasvaa kylmällä säällä, mutta ei kovin paljon. Lisää ruokaa, loimi tai suojaa tarvitaan keskimäärin -15 pakkasasteessa, joka on keskivertohevoselle alempi kriittinen lämpötila.

Pahimmillaan liioiteltu lisäruokinta yhdistettynä vähentyneeseen juomiseen voi aiheuttaa ähkyriskin – jos siis annat lisää ruokaa, muista myös tarjota lämmintä vettä. Kun prosessiin työnnetään lisää materiaalia, täytyy kulutuksenkin kasvaa. Myös pakkasella hevosen liikunnasta tulisi huolehtia, jotta koneisto pysyy käynnissä.

Kuinka paljon lisää ruokaa tavallinen aikuinen hevonen tarvitsee kylmällä? Lisäruuan tarve alkaa noin -15 asteessa, jota alemmissa lämpötiloissa lisäenergiaa tarvitaan 2,5 % enemmän/aste tai 2 % enemmän rehua. Eli -20 asteen (real feel) pakkasella hevonen, joka syö 10 kiloa heinää normaalisti, tarvitsee kilon lisäheinää. Tässä kohtaa ainakin itsellä lähtee mopo käsistä; kylmällä säällä hevosten heinänälkä on suunnaton.

Karvan pituus vaikuttaa hevosen kylmänkestoon. Silmillä voi havaita, minkälainen turkki hevosella on ja siitä voi päätellä, millaista loimea turkki vastaa. Jos karva on lyhyt, eikä se nouse pystyyn, tarvitaan loimi. Kannattaa myös tarkistaa, missä kunnossa hevosen kroppa on talviturkin alla – lihavuuskunto vaikuttaa kylmänsietoon ja laiha, mutta karvainen hevonen saattaa tarvita lisälämpöä yhtä lainlla kuin paksu lyhytturkkinen kaverinsa.

Loimitus on todella tehokas tapa torjua kylmää. Jokainen voi itse testata, mikä takki on lämpimin. Kokeile pukea päälle monta ihonmyötäistä vaatetta, pari välikelin takkia ja päälle joku öljykangastakki. Ei tunnu lämpimältä eikä ole kovin hauska liikkua myöskään. Entä jos laitat päälle vain yhden erittäin hyvän toppatakin? Lämmittävä vaikutus tulee kerrosten väliin jäävästä ilmasta, ei kerrosten määrästä. Hevosen voi opettaa kertomaan, haluaako se loimen vai ei – katso loimihaaste täältä!

Näillä pakkasilla meinaa huumori joskus loppua, kun kaikki jäätyy juomavedestä sormiin ja varpaisiin. Toisaalta on ollut kiva huomata jälleen kerran, että pääosin kylmyysongelma johtuu asenteesta ja vielä enemmän pukeutumisesta – ei hevosten, vaan omasta.

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käyn läpi, millä tavalla kylmä sää näkyy hevosten käyttäytymisessä ja mistä tiedät, onko hevosilla häiritsevän kylmä.

Kevättä kohti!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Noutohaaste hevosille – kolme syytä aloittaa treeni nyt

Jaana Happy athlete,Hevosen käyttäytyminen,Hevoset,Hevostaito,Jäsenille,Jäsenmateriaalit,Käytösongelmat,Koulutusvinkit,Lastauskoulutus,Videot ,,,,, 0 kommenttia
Noutohaaste hevosille – kolme syytä aloittaa treeni nyt

Hevosella ja marsulla on jonkin verran yhteistä. Niillä on hieman samanlainen tapa käyttää aikaa – molemmat eläimet ovat yllättävän aktiivisia sellaisella leppoisalla tavalla. Molemmat eläimet tulevat toimeen melko vähäisellä levolla.

Hevoselle pakkolepo on usein melkoista pakkopullaa ja sen kuuluukin olla niin; hevosta ei ole suunniteltu seisomaan paikoillaan vaan kävelemään ja etsimään ruokaa. Vaikka hevonen on hyvin sopeutuvainen eläin, sen omasta mielestä elämä ihmisen kanssa voi tarkoittaa suuria kompromisseja, ja vaikka se ei skrollaile pakettimatkoja aroille iltaisin, se saattaa käyttäytyä ei-toivotulla tavalla ei-toivotussa tilanteessa.

Mitä pidempään hevonen seisoo, sitä pöllömpää toimintaa siltä voi odottaa. Tämä on kuitenkin täysin normaalia, vaikkakin ikävää. Hevoselle voi pakkolomasta huolimatta järjestää monenlaista sisältöä elämään. Tätä sisältöä sanotaan virikkeiksi.

Mennään sitten niihin syihin – miksi välillä kannattaa harjoitella jotain ihan asiaan kuulumatonta?

1. Temppujen kouluttaminen omaehtoisuuteen perustuen on virikkeellistämisen muoto. Virikkeiden avulla parannetaan oppimiskykyä, vähennetään ei-toivottua käyttäytymistä, muutetaan aikabudjettia, parannetaan mielialaa ja nopeutetaan toipumista. Kyllä, en keksinyt näitä päästäni vaan kaikki on tutkittuja asioita.

2. Uusien taitojen opettaminen omaehtoisuuteen perustuen parantaa sinun ja hevosesi suhdetta. Aivan, hevosesi oppii sinusta, millä tavalla käyttäydyt. Sinä opit hevosesta paljon; milloin se on motivoitunut, milloin se on turhautunut, milloin se ei malta lopettaa ja milloin se malttaa. Suhde muodostuu toistuvista vuorovaikutustilanteista, ja kouluttaminen on erinomainen tapa järjestää jo ennakkoon käsikirjoitettuja vuorovaikutustilanteita. Siitä se luottamus syntyy; sinun ei tarvitse juosta hevosen perässä, kun laitat hevosen juoksemaan tiskiharjan perässä.

3. Temppujen opettaminen opettaa uutta ajattelua sekä sinulle että hevoselle. Haluatko, että hevonen osaa itse ratkaista ongelmia? Siihen taitoon se tarvitsee harjoitusta ja itseluottamusta, mikä muodostuu onnistumisen kokemuksista. Mikäli itse saat kokemuksen siitä, että hevonen kerrankin ymmärtää mitä siltä haet, ehkä haluat kokeilla vastaavaa myös ratsain. Ehkä löydät arjesta useampia tilanteita, joita voi lähestyä ihan samalla yksinkertaisella kaavalla kuin vaikkapa noudon opettamista.

Liity jäseneksi niin näet videon, jossa näytän millä tavalla noudon opettamisen voi aloittaa! Näet samaan hintaan myös kaikki aiemmin julkaistut hevosaiheiset videot 🙂

P.S. Kiinnostaako sinua erityisesti hevosten käyttäytyminen, virikkeet, omaehtoisuus ja motivaatio? Pysy kuulolla, olen avaamassa tyytyväinen hevonen, onnellinen omistaja-verkkokurssia piakkoin!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Tyytyväinen hevonen – aivokarkkia välipäiville

Jaana Happy athlete,Hevosen käyttäytyminen,Hevoset,Jäsenille,Jäsenmateriaalit,Koulutusvinkit ,,,,,, 0 kommenttia
Tyytyväinen hevonen – aivokarkkia välipäiville

Älykkäänä ja toimeliaana eläimenä hevonen turhautuu jos sillä ei ole tekemistä. Turhautuminen näkyy joskus ihmisten riivaamisena, jotkut hevoset kohdistavat toiminnantarpeensa rakenteisiin; osa taas ottaa ilon irti varsinkin tauon jälkeen liikutuksessa riehaantumalla turhan paljon.

Meidän ihmisten on vaikeaa ymmärtää sitä, miten eläimet hahmottavat maailmaa. Meille näköaisti on tärkein, ja ainakin itse tuppaan ajattelemaan automaattisesti, että näkö olisi muillekin eläimille se pääasiallinen tiedonkeruukanava. Näinhän asia ei kuitenkaan ole. Hevosen näköaisti poikkeaa huomattavasti omastamme. Ehkä sitä voisi verrata meidän hajuaistiin – hajuaistin avulla me pystymme kertomaan huomattavan läheltä, että ruoka on pilaantunutta. Hevonen taas näköaistillaan havainnoi liikettä koko horisontista – sen ei paetakseen tarvitsekaan tietää mikä sen säikäytti, se voi hyvin katsoa tarkemmin myöhemmin tai ottaa lisätiedon hajun kautta.

Hevosen hajuaisti on ihmisen hajuaistiin verrattuna tarkka ja tärkeä – hevonen mm. tervehtii hajuaistin avulla sekä hevosia että ihmisiä.

Loistavan hajuaistin ansiosta hevonen tunnistaa tutun ihmisen jo kaukaa, osaa johdattaa maastosta kotiin ja mikä ”parasta”, osaa havaita pienetkin epäpuhtaudet eli lääkkeet ruokansa seasta ja kieltäytyä syömästä. Laitumella ollessaan hevonen haistelee raitista ulkoilmaa ja mahdollisia lajitovereiden tai uhkien tuoksuja. Tallissa hevonen on hajujen saartama; ne tuoksut, joita meidän tajuntaamme leijailee, tuntuvat hevosesta moninkertaisilta. Ajatellaan vaikkapa naapurikarsinan hevosta, jota on käsitelty mentolinhajuisella linimentillä. Kun me haistamme sen, hevoset saattavat olla pökertymisen partaalla. Voimakas haju voi blokata hajuaistin kokonaan, ja hevonen ei välttämättä tunnista edes kaveriaan, jos se on kuorrutettu mentolilla.

Pitkän alustuksen jälkeen varsinaiseen asiaan. Kun hajuaisti on hevoselle hyvin tärkeä aisti, jolla on rooli melkein kaikessa, mitä hevonen tekee, niin kuinka hyvin otamme tämän asian huomioon hevosten kanssa? Tai pitäisikö kysyä, että millä tavalla häiritsemme niitä vähäisiäkin mahdollisuuksia? Tai oikeastaan voisi kysyä, että millä kaikilla tavoilla voisimme käyttää hevosen hajuaistia hevosen omaksi hyödyksi ja huviksi?

Haluaisitko esimerkiksi testata oman hevosesi kanssa, kuinka tarkka sen hajuaisti on? Vai haluaisitko keksiä sille jotain mielekästä tekemistä? Haluatko lisäksi seurata hevosen toimintaa, kun se oppii uusia asioita? Vastasitko kyllä? Tartu mandariinihaasteeseen!

Hajutyöskentely sopii kaikille, mutta erityisen hyvin se toimii sairauslomalaisille pään väsytyskeinona, joka ei edellytä liikuntaa.

Sinulla on vuoden loppuun asti aikaa kouluttaa hevonen etsimään mandariini ulkoa, tallista tai maneesista. Kuvaa videolle mahdollisimman vaikuttava etsintäsuoritus ja jaa se eläinkoulutusblogin fb-sivulle tai julkaise instaan ja tägää @elainkoulutus.fi.

Liity jäseneksi, niin saat video-ohjeet miten pääset alkuun hajutyöskentelyn opettamisessa!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Rentoutus maximus hevosille – kaikki keinot käyttöön!

Jaana Happy athlete,Hevosen käyttäytyminen,Hevoset,Jäsenille,Jäsenmateriaalit,Käytösongelmat,Koulutusvinkit,Lastauskoulutus ,,,, 0 kommenttia
Rentoutus maximus hevosille – kaikki keinot käyttöön!

Rentoutuminen ei ole välttämättä lopputulos vaan väline, joka vaikuttaa erittäin merkittävästi hevosen hyvinvointiin. Arkipuheessa rentoutuminen jää monesti vaille huomiota, kun kiireen keskellä voi tulla mieleen, että hevosella on 23 tuntia vuorokaudessa aikaa rentoutua. Se on toki totta, mutta suuri osa myös yhdessäolon mukavuudesta syntyy rentoutumisen kautta, ja pääosin tiedostamatta.

Onko rentoutumisella sitten väliä?

Lyhyesti sanottuna on. Sekä katsomalla vaikkapa kouluratsastuksen sääntöjä että katsomalla esimerkiksi laukkakilpailujen tuloksia, voidaan yksiselitteisesti todeta, että hevosen rentous on tärkeää sekä puheen tasolla että käytännön tasolla. Rentous on nimittäin yhteydessä voittamiseen laukkakilpailuissa.

Siitä voidaan keskustella, onko rentous ehdoton edellytys oppimiselle. Siitäkin voidaan keskustella, kuinka rentoja keskimäärin voittavat hevoset koulukisoissa ovat. Kuitenkin kliseinen puhe ja havaitut faktat ovat yllättävän samansuuntaisia, välistä puuttuu vain tiedostava ja suunnitelmallinen toteutus.

Mistä rentoutta saa?

Oletko joskus ajatellut, että rentous tulee aikanaan, iän myötä tai tottumisen kautta? Ajatellaan vaikkapa maneesia, jossa hevosen pitäisi toimia myös ilman kaveria. Toki ympäristö käy tutummaksi joka kerran myötä, mutta syntyykö rentous ilman muita erityisiä toimenpiteitä pelkästään toistuvan altistuksen kautta?

On monia erilaisia näkökulmia rentoutumiseen. Sitä voidaan ajatella lähtökohtana, eli edellytyksenä toiminnalle. Toisin sanoen rentous on lähtökohta kaikelle. Silloin on hidasta edetä, koska ns. mukavuusalueelta poistuminen poistaa rentouden. Toisen näkökulman mukaan rentous on lopputulos, eli toiminnan tuote. Silloin tehdään asioita, ja toistojen myötä hevonen rentoutuu. Siinä ongelmaksi tulee se, että mitä jos lopputulos ei olekaan rentous – mitä jos jännittyneisyys jatkuu ja vahvistuu. Kolmas näkökulma on sellainen, että rentoutuminen on taito, jota voi kehittää ja käyttää.

Millä tavalla rentoutumista voi kehittää ja käyttää?

Onko sinun helppo rentoutua, jos olo on epämukava? Voitko olla ryhmäliikuntatunnilla täysin rennon letkeänä? Mikä sinua auttaa rentoutumaan jännittävissä tilanteissa? Mieti itsesi kannalta, mikä parhaiten toimii rentoutuksessa.

Entä millä tavoin rentoutumisen voi liittää jännittäviin tilanteisiin? Onko mahdollista, että rentoutuisit hammaslääkärissä? Pitääkö hammaslääkärissä käyntiä välttää, kunnes voit täysin varmasti rentoutua? Millä tavalla tämä liittyy hevosiin?

Rentoutumisen taidosta on tutkittua hyötyä vieroituksessa, kengityksessä, matkustamisessa, varusteiden pukemisessa ja kilpailuissa! Rentoutuminen nopeuttaa palautumista ja on todella tärkeää hyvinvoinnin kannalta.

Liity jäseneksi, niin näet videon, jossa esittelen kätevän ja tutkitun tavan rentouttaa hevosta ja opettaa sitä rentoutumaan. Tähän videoon on tulossa myös jatko-osia, joissa rentoutumista harjoitellaan eri paikoissa ja tilanteissa!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Hevosen aloitekyky – uhka vai mahdollisuus?

Jaana Happy athlete,Hevosen käyttäytyminen,Hevoset,Hevostaito,Jäsenmateriaalit,Käytösongelmat,Koulutusvinkit,Lastauskoulutus ,,, 0 kommenttia
Hevosen aloitekyky – uhka vai mahdollisuus?

Aloitekyky tarkoittaa kykyä tehdä aloitteita. Hevoset ehdottavat erilaisia asioita toisilleen, joku voi porukasta vetää muut mukaansa juomaan, toinen ehdottaa päivälepopaikkaa ja kolmas tekee sosiaalisia aloitteita. Ilman aloitetta mitään ei tapahdu. Aloitekyky on yhteydessä hevosen hyvinvointiin. Mutta kuinka paljon aloitteita keskivertohevonen saa tehdä omistajansa suuntaan?

Ja miten näihin aloitteisiin suhtaudutaan?

Hieman kärjistäen omistaja on usein aloitteiden suhteen kuin virkamies: helpoimmalla pääsee itse, kun sanoo ei. Silloin ei itse joudu muuttamaan mitään, eikä aloitteesta aiheudu lisätöitä. Hevonen taas oppii samalla tavalla kuin kuntalainen: mitä negatiivisemmin aloitteisiin suhtaudutaan ja mitä naurettavampina niitä pidetään, sitä vähemmän niitä jatkossa esitetään.

Meitä ihmisiä kannustetaan osallistumaan meitä koskettavien asioiden valmisteluun ja päätöksentekoon. Kannustus jää irralliseksi ja päälleliimatuksi, kun ruohonjuuritasolla vaikutusyritykset sammutetaan. Puhelimiin ei vastata, sähköposteista puhumattakaan. Valitetaan ettei ole rahaa ja että asiaa selvitetään tai muulla tavoin blokataan. Juuri näin voi käydä myös hevoselle. Osa harrastuslajeista on sellaisia, joissa hevosen itseluottamuksesta on hyötyä. Mitä me teemme hevosen itseluottamukselle ruohonjuuritasolla? Olemmeko innostajia vai virkamiesankeuttajia?

Kannustatko vastustelua tiedostamattasi?

Jokaisen kannattaa miettiä sitä, että kuinka aktiivinen hevosen haluaa olevan. Näetkö, että töydellisessä tilanteessa hevonen suorittaa sille annettavia tehtäviä ilman vastalauseita, eikä sillä ole omia mielipiteitä? Haluatko, että hevonen saa joskus sanoa mielipiteensä? Tai haluatko, että hevosen mielipide on yhtä tärkeä kuin oma mielipiteesi?

Hevosen ääntä voi kasvattaa ja ravita tai sitä voi tukehduttaa ja vaientaa. Mikäli hevosen mielipidettä kuunnellaan vain silloin, kun se on käytännön syistä pakollista, hevonen koventaa otteitaan. Jos hevonen otetaan vakavasti vain silloin kun se pukittaa, potkii, puree tai hyppää pystyyn, se todennäköisesti alkaa käyttää näitä keinoja useammin. Tästä aiheutuu laitostumisen ja vaientamisen kierre – hevonen ilmaisee itseään juuri sillä tavalla kuin sen omistaja sille opettaa parhaaksi tavaksi.

Eläimen mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä ja mahdollisuus ennakoida tapahtumia ovat suoria hyvinvointitekijöitä. Messinkinupit karsinassa ja solariumit ovat hevoselle täysin merkityksettömiä, jos siltä puuttuu hallinnan tunne. Hallinnan tunne syntyy siitä, että hevonen voi aidosti vaikuttaa ja tehdä valintoja. Solarium lisää psyykkistä hyvinvointia, jos hevonen saa päättää, meneekö se sinne vai ei. Hevonen on elävä eläin, jolla on mielipiteitä. Olen vahvasti sitä mieltä, että kehitys loimitelineestä todelliseksi yhdenvertaiseksi kumppaniksi edellyttää sitä, että hevoselle annetaan ääni ja sitä ääntä kuunnellaan myös muissa kuin paniikkitilanteissa.

Annanko hevoselle saman tien korttini numeron?

Sanaa opittu avuttomuus käytetään mielestäni liian höylisti. Kaikki aloitekyvyttömät hevoset eivät ole täysin masentuneita ja luovuttaneita. Hevosen laitostumisella on eri tasoja – ei ole joko täysin onnellisia hevosia tai täysin elämäänsä kyllästyneitä. Kuitenkin laitostuminen on opittua, mutta kaikki laitostuminen ei ole avuttomuutta. Olisiko aloitekyvyttömille hevosille sopivampi termi opitusti vaiennettu? Tai opitusti laitostunut?

Hevoset ovat täysin meidän armoillamme, eikä aloitekyky tarkoita sitä, että meidän pitää hypätä kun hevonen käskee. Aloitekyky hevosen tapauksessa tarkoittaa sitä, että se saa joskus äänensä kuuluville tai edes että sille annetaan ääni. Ajattele, jos hevonen ehdottaisi jotain miellyttävää ratsastettaessa sen sijaan, että se ”kokeilee”, sikailee tai possuilee? Koetaanko esimerkiksi omaehtoinen kokoaminen possuiluksi?

Jos mietit omaa hevostasi ja sen aloitekykyä, niin aloita listaamalla asiat, joihin vastaat kyllä ja joihin vastaat ei. Tämä testi paljastaa, oletko hevosesi silmissä virkamies vai innostaja – jos vakiovastauksesi on ei, olet hyvin todennäköisesti virkamies. Mieti seuraavaksi, olisiko hevosellesi hyötyä siitä, että sillä olisi a) hyvä itseluottamus, b) kykyä tehdä aloitteita tai c) mahdollisuus tehdä itsenäisiä ratkaisuja.

Jos vastasit kyllä, sinun kannattaa liittyä jäseneksi, jotta näet aloitekyvyn kasvattamista käsittelevän videon! Jäsenyys on määräaikainen ja maksaa 9 € kuukaudelta.

Videolta saat vinkkejä siihen, miten voit kasvattaa hevosesi itseluottamusta ja aloitekykyä myös positiivisissa asioissa. Käyn läpi yleisimpiä tilanteita, joissa on periksiantaminen voisi toimia paremmin kuin sinnikkyys ja itsepäisyys.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Hevosten arkiliikuntahaaste

Jaana Happy athlete,Hevosen käyttäytyminen,Hevoset,Jäsenille,Jäsenmateriaalit ,,, 0 kommenttia
Hevosten arkiliikuntahaaste

Hyvinvointi on suhteellinen käsite. Siihen liittyy keskeisesti myös hevosen oma kokemus asiasta. Jos hevonen on terve ja se vaikuttaa tyytyväiseltä, ei välttämättä kannata muuttaa mitään. Jos taas koet syyllisyyttä tai koet, että asiat voisivat olla paremmin, niihin on lähes kaikissa olosuhteissa mahdollisuus vaikuttaa.

Huomaan itsestäni, että on vaikea keskittyä siihen, mitä tänään voi tehdä hevosen hyvinvoinnin lisäämiseksi. Miksi? Päässä pyörii noku, mutku ja sitku. Ei ole tarvittavia puitteita, välineitä, aikaa, rahaa ja niin edelleen. Kuitenkin päivittäin löytyy aikaa menneiden asioiden murehtimiseen ja tulevien haasteiden etukäteishautomiseen – kohta tulee lunta ja kaikki jäätyy ja on pimeää.. Ison osan päivästä lohkaisee syyllisyys tekemättömistä asioista tai siitä kaikesta, mitä ei vielä ole ehtinyt tehdä. Kuulostaako tutulta?

Arkiliikunta on hevosille tärkeää. Mitä enemmän hevonen liikkuu vapaa-ajallaan, sitä vähemmän omistajan täytyy potea huonoa omaatuntoa vapaapäivistä. Tarhassa liikuskelu on tärkeää myös palautumisen kannalta ja terveyden ylläpitäjänä. Loukkaantumisriskit ovat suuret silloin, jos hevonen seisoo paljon karsinassa ja toisaalta liikuttaminen on rankkaa. Hevonen liikkuu luontaisesti paljon mutta hitaasti eikä seiso paikoillaan juuri lainkaan. Yllättävä havainto on se, että karsinassakin hevonen ottaa yllättävän paljon askelia – hevosella on tarve liikuskella ja kuljeksia ympäriinsä.

Oman hevosen liikkumista ei tarvitse verrata vapaana elävän hevosen vastaavaan, joka antaa suuntaa siitä, kuinka paljon hevoset voivat liikkua tai paremminkin joutuvat enimmillään ruuan perässä liikkumaan. Sen sijaan kannattaa tarkkailla omaa hevosta ja miettiä millä keinoilla sitä saisi aktivoitua enemmän omaehtoisesti liikkeelle. Vaikka hevonen liikkuisi kuntoilumielessä usean tunnin päivittäin, palauttavaa omaehtoista liikkumista tarvitaan siitä huolimatta, ainakin pään takia. Laidunnus on hevosen akkujen lataamista, eikä tarvitse olla kesä, jotta hevonen voi saada laiduntamiskokemuksia. Tarhan ei tarvitse olla jalkapallokentän kokoinen, eikä hevosen tarvitse pusikoitua pihatossa saadakseen laiduntamiskokemuksia.

Jotta tämä ei mene pelkäksi spekuloinniksi, käydään seuraavaksi läpi, miten nykytilanteen voi kukin kartoittaa. Kun kävelytät tai liikutat, pidä puhelimen gps päällä. Saat siitä a) päivittäisen ja b) viikottaisen liikutuksen määrän, jonka voit syöttää exceliin. Mittaa matka tallista tarhaan vaikkapa askelmitalla. Kerro se kahdella. Saat päivittäin talutetun matkan, syötä se myös exceliin. Mieti, onko vielä muita päivittäisi rutiineja, joihin liittyy hevosen taluttamista. Jos on, arvioi niiden matka ja ynnää se edellisiin. Nyt paketissa on ihmisen organisoimat liikunnat.

Seuraavaksi tarha ja kuinka paljon hevonen siellä liikkuu. Mikäli et omista riimuun kiinnitettävää gps-laitetta tai aktiivisuusranneketta, seuraa hevosta tarhassa tunti ja kirjaa ylös, kuinka paljon se sinä aikana liikkuu. Kerro tämä määrä tarhauksen tuntimäärällä – saat jonkun sortin keskiarvon. Voit käyttää arvioinnissa myös askelmitalla mittaamaasi tarhan kokoa. Kirjaa päivittäinen tai viikottainen keskimääräinen tarhassa liikuttu matka exceliin. Mieti, onko vielä joku tapa, jolla hevonen liikkuu, jota et ole vielä arvioinut tai kirjannut.

Oletko vielä mukana? Sinulla pitäisi olla excelissä nyt kaksi saraketta, liikutettuna liikuttu matka keskimäärin (laske vaikka viikon keskiarvo) ja vapaana liikutun matkan keskiarvo. Yhteenlaskettuna nämä luvut muodostavat matkan, jonka hevosesi liikkuu päivän aikana.

Tämä on se merkityksellinen luku.

Seuraavaksi mieti tavoitteet. Oletko tyytyväinen tähän? Onko hevosesi tyytyväinen? Mikä sen kuntoluokka on? Onko se hermostunut vai rauhallinen? Mitä muuta voisit ottaa huomioon? Kokonaiskäsityksen saat, kun käyt läpi tilanteen mahdollisimman ulkopuolisen silmin ja ilman tulkintaa. Tavoitteet voivat liittyä omaan mukavuuteesi, hevosen terveyteen tai sen psyykkiseen hyvinvointiin. Voit myös tehdä kokeiluja, eli kokeile viikko ja kirjaa ylös mikä muuttui.

Mittaamista helpottaa aktiivisuusranneke, jonka saat kiinnitettyä hevosen kaulaan. Mittari mittaa aktiivisuutta ilman yksikköä, eli ei kuljettua matkaa tms. Mittari ei kuitenkaan yksin hoida hommaa, vaan täytyy olla käsitys siitä, mitä tietoa mittauksesta saa. Eseimerkiksi kaikki aktiivinen toiminta ei ole hevosen hyvinvointia edistävää, vaan voi olla jopa sitä alentavaa.

Olen nyt mitannut oman hevoseni aktiivisuutta rannekkeen avulla muutamia päiviä. Sen aktiivisuus yllätti minut – Tapsun vuorokaudessa on enemmän aktiivisuutta kuin erään tutkimuksen Przewalski-hevosilla! Olenko turhaan potenut syyllisyyttä? Vaikka täysin passiivista aikaa on sopivasti, voin vaikuttaa erilaisilla arkipäiväisillä keinoilla aktiivisuuden laatuun. Mittari katsoo aktiiviseksi toiminnaksi mm. syömisen ja toisen kanssa rapsuttelun. Ja sitähän ne toki ovatkin.

Arkiaktiivisuusmittaus from Eläinkoulutusblogi on Vimeo.

Liity jäseneksi, niin näet videon, jossa käyn läpi pieniä asioita, joilla voit lisätä hevosen arkiaktiivuutta helposti!

 

Kysytään hevoselta – valinnanvapaus arjessa

Jaana Happy athlete,Hevosen käyttäytyminen,Hevoset,Hevostaito,Jäsenille,Jäsenmateriaalit,Käytösongelmat,Koulutusvinkit,Lastauskoulutus ,,,, 0 kommenttia
Kysytään hevoselta – valinnanvapaus arjessa

Valinnanvapaus on hieno termi, mutta voiko sitä soveltaa vain omien hevosten kanssa? Tai uskaltaako sitä soveltaa omiinkaan, jos ne alkavat päättää kaikesta? Pitääkö hevosten olla omassa pihassa, jotta niiltä voi kysyä mitään? Voiko tuntihevoselle antaa vapauden valita, vai meneekö se siitä sekaisin? Entä vuokrahevonen, mitä sen kanssa uskaltaa tehdä, jotta pakka ei sekoittuisi liikaa?

Valinnanvapauden järjestäminen ei oikeastaan edellytä isoja muutoksia. Satulan vaihtaminen tai varusteiden sesonkivärin päivittäminen ovat isompia asioita. Suurin asia ja vaikeus tulee siitä, että valinnanvapauden järjestäminen lähtee asenteesta, joka lähtee ajattelusta ja sen muuttamisesta. Äkkiä ollaankin vaikeammilla vesillä. Omaa ajattelua on erittäin vaikea muuttaa – joskus siihen tarvitaan kriisi tai joku muu tilanne, jossa pakotettuna joutuu ajattelemaan tilanteen uudelleen. Mitä riskejä ajattelun muuttamiseen sitten sisältyy? Ehkä asennemuutos tuo mukanaan lisää haasteita ja kyseenalaistamista, mikä voi tehdä hevosihmisen arjesta hyvin, hyvin hankalaa. Kannattaa kaikesta huolimatta ottaa riski ja kokeilla – ilman ennakkoluuloja. Iso muutos ajattelussa tuottaa parhaimmillaan sarjan pieniä muutoksia arkipäivän tekemisissä.

Hevosen mahdollisuus valita ja vaikuttaa omaan elämäänsä on niin arvokas asia hyvinvoinnin kannalta, että siihen kannattaa uhrata aikaa ja hieman vaivaa. Muutos ei edellytä hankintoja, vaan mahdollisesti keskustelua toisten saman- ja erimielisten kanssa. Se voikin olla joskus haastavaa, koska oletukset ja ennakkokäsitykset sekä erilaiset leimat ovat voimakkaina niin hevos- kuin tavallistenkin ihmisten mielissä. Vaikka et haluaisikaan muuttaa kaikkea, valinnanvapaudessa ja omaehtoisuuden tukemisessa on se hyvä puoli, että voit toteuttaa sitä täysin muiden huomaamatta.

Avainkysymykset ovat nämä:

– Mitä lisäarvoa saavutan sillä, että annan omalle/hoito/vuokra/tuntihevoselleni mahdollisuuksia valita?
– Miksi tämä lisäarvo on minulle arvokas?
– Millä tavalla ajattelen hevosen valinnanvapauden vaikuttavan a) itseeni ja b) hevoseeni?
– Minkälaista suhdetta haluan hevoseen rakentaa?

On mielenkiintoinen ilmiö, että puhutaan kommunikaatiosta ihmisen ja hevosen välillä, yhteydestä ja siitä, että opitaan puhumaan hevosta. Kuitenkin informaatio kulkee lähes poikkeuksetta yhteen suuntaan. Toisaalta hevosen kipua ja väsymystä halutaan tulkita herkästi, mutta samaan aikaan sen aivan selkeää puhetta voidaan pitää niskurointina ja kunnioituksen puutteena. Jos mietitään hevosen näkökulmasta, niin tilanne voi olla aika sekava. Oikeastaan kaikkein tärkein kysymys on se, että mitä informaatiota olen valmis ottamaan hevoselta vastaan. Kun vastaat tähän kysymykseen, tiedät mitä sinun tarvitsee tehdä.

Arat hevoset, ”juntit” hevoset, asenneongelmaiset, laiskat, kuumat, harrastehevoset, tuntihevoset ja kilpahevoset – kaikki hevoset hyötyvät merkittävästi siitä, että ne saavat asioita kerrottua. Mikäli et pääse yksin alkuun, liity jäseneksi ja katso läpi useat aiheeseen liittyvät videot. Jos homma ei vieläkään aukene, pyydä minut käymään niin suunnitellaan yhdessä, mitkä ovat juuri sinun hevosellesi parhaat käytännöt!

Hevosen kuuliaisuutta pidetään tärkeänä ja koska kyseessä on iso eläin, kunnioitus nostetaan monessa yhteydessä esille. Voiko hevosesta tulla vaarallinen, jos se saa päättää asioista?

Riippuu mistä asioista se laitetaan päättämään. Ainakin se voi joutua vaarallisiin tilanteisiin, jos siltä kysytään tyhmiä. Hevoselta ei tarvitse kysyä asioista, jotka ovat sille haitallisia tai vaarallisia. Siltä ei kannata kysyä asioita, joista se ei osaa valita itselleen parasta tai terveellisintä vaihtoehtoa. Hevoselta voi ja kannattaa kysyä vain sellaisia asioita, joista se kykenee päättämään ja jotka ovat sille tärkeitä. Näitä ovat arkipäivän tilanteet, joiden kautta saat hevosen työhön mielekkyyttä siten, ettei hevonen tarvitse lomaa jaksaakseen työssään, vaan työhön syntyy imu ja siitä tulee kutsumus. Ensimmäinen palikka matkalla valinnan vapauteen on aloitekyvyn löytäminen ja sen kasvattaminen.

Liity jäseneksi, niin saat ohjeet kahteen arkipäivän tilanteeseen, joissa voit alkaa toimia uudella tavalla ja tukea hevosen aloitekykyä!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.