Hevosen aloitekyky – uhka vai mahdollisuus?

Aloitekyky tarkoittaa kykyä tehdä aloitteita. Hevoset ehdottavat erilaisia asioita toisilleen, joku voi porukasta vetää muut mukaansa juomaan, toinen ehdottaa päivälepopaikkaa ja kolmas tekee sosiaalisia aloitteita. Ilman aloitetta mitään ei tapahdu. Aloitekyky on yhteydessä hevosen hyvinvointiin. Mutta kuinka paljon aloitteita keskivertohevonen saa tehdä omistajansa suuntaan?

Ja miten näihin aloitteisiin suhtaudutaan?

Hieman kärjistäen omistaja on usein aloitteiden suhteen kuin virkamies: helpoimmalla pääsee itse, kun sanoo ei. Silloin ei itse joudu muuttamaan mitään, eikä aloitteesta aiheudu lisätöitä. Hevonen taas oppii samalla tavalla kuin kuntalainen: mitä negatiivisemmin aloitteisiin suhtaudutaan ja mitä naurettavampina niitä pidetään, sitä vähemmän niitä jatkossa esitetään.

Meitä ihmisiä kannustetaan osallistumaan meitä koskettavien asioiden valmisteluun ja päätöksentekoon. Kannustus jää irralliseksi ja päälleliimatuksi, kun ruohonjuuritasolla vaikutusyritykset sammutetaan. Puhelimiin ei vastata, sähköposteista puhumattakaan. Valitetaan ettei ole rahaa ja että asiaa selvitetään tai muulla tavoin blokataan. Juuri näin voi käydä myös hevoselle. Osa harrastuslajeista on sellaisia, joissa hevosen itseluottamuksesta on hyötyä. Mitä me teemme hevosen itseluottamukselle ruohonjuuritasolla? Olemmeko innostajia vai virkamiesankeuttajia?

Kannustatko vastustelua tiedostamattasi?

Jokaisen kannattaa miettiä sitä, että kuinka aktiivinen hevosen haluaa olevan. Näetkö, että töydellisessä tilanteessa hevonen suorittaa sille annettavia tehtäviä ilman vastalauseita, eikä sillä ole omia mielipiteitä? Haluatko, että hevonen saa joskus sanoa mielipiteensä? Tai haluatko, että hevosen mielipide on yhtä tärkeä kuin oma mielipiteesi?

Hevosen ääntä voi kasvattaa ja ravita tai sitä voi tukehduttaa ja vaientaa. Mikäli hevosen mielipidettä kuunnellaan vain silloin, kun se on käytännön syistä pakollista, hevonen koventaa otteitaan. Jos hevonen otetaan vakavasti vain silloin kun se pukittaa, potkii, puree tai hyppää pystyyn, se todennäköisesti alkaa käyttää näitä keinoja useammin. Tästä aiheutuu laitostumisen ja vaientamisen kierre – hevonen ilmaisee itseään juuri sillä tavalla kuin sen omistaja sille opettaa parhaaksi tavaksi.

Eläimen mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä ja mahdollisuus ennakoida tapahtumia ovat suoria hyvinvointitekijöitä. Messinkinupit karsinassa ja solariumit ovat hevoselle täysin merkityksettömiä, jos siltä puuttuu hallinnan tunne. Hallinnan tunne syntyy siitä, että hevonen voi aidosti vaikuttaa ja tehdä valintoja. Solarium lisää psyykkistä hyvinvointia, jos hevonen saa päättää, meneekö se sinne vai ei. Hevonen on elävä eläin, jolla on mielipiteitä. Olen vahvasti sitä mieltä, että kehitys loimitelineestä todelliseksi yhdenvertaiseksi kumppaniksi edellyttää sitä, että hevoselle annetaan ääni ja sitä ääntä kuunnellaan myös muissa kuin paniikkitilanteissa.

Annanko hevoselle saman tien korttini numeron?

Sanaa opittu avuttomuus käytetään mielestäni liian höylisti. Kaikki aloitekyvyttömät hevoset eivät ole täysin masentuneita ja luovuttaneita. Hevosen laitostumisella on eri tasoja – ei ole joko täysin onnellisia hevosia tai täysin elämäänsä kyllästyneitä. Kuitenkin laitostuminen on opittua, mutta kaikki laitostuminen ei ole avuttomuutta. Olisiko aloitekyvyttömille hevosille sopivampi termi opitusti vaiennettu? Tai opitusti laitostunut?

Hevoset ovat täysin meidän armoillamme, eikä aloitekyky tarkoita sitä, että meidän pitää hypätä kun hevonen käskee. Aloitekyky hevosen tapauksessa tarkoittaa sitä, että se saa joskus äänensä kuuluville tai edes että sille annetaan ääni. Ajattele, jos hevonen ehdottaisi jotain miellyttävää ratsastettaessa sen sijaan, että se ”kokeilee”, sikailee tai possuilee? Koetaanko esimerkiksi omaehtoinen kokoaminen possuiluksi?

Jos mietit omaa hevostasi ja sen aloitekykyä, niin aloita listaamalla asiat, joihin vastaat kyllä ja joihin vastaat ei. Tämä testi paljastaa, oletko hevosesi silmissä virkamies vai innostaja – jos vakiovastauksesi on ei, olet hyvin todennäköisesti virkamies. Mieti seuraavaksi, olisiko hevosellesi hyötyä siitä, että sillä olisi a) hyvä itseluottamus, b) kykyä tehdä aloitteita tai c) mahdollisuus tehdä itsenäisiä ratkaisuja.

Jos vastasit kyllä, sinun kannattaa liittyä jäseneksi, jotta näet aloitekyvyn kasvattamista käsittelevän videon! Jäsenyys on määräaikainen ja maksaa 9 € kuukaudelta.

Videolta saat vinkkejä siihen, miten voit kasvattaa hevosesi itseluottamusta ja aloitekykyä myös positiivisissa asioissa. Käyn läpi yleisimpiä tilanteita, joissa on periksiantaminen voisi toimia paremmin kuin sinnikkyys ja itsepäisyys.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Hevosten arkiliikuntahaaste

Hyvinvointi on suhteellinen käsite. Siihen liittyy keskeisesti myös hevosen oma kokemus asiasta. Jos hevonen on terve ja se vaikuttaa tyytyväiseltä, ei välttämättä kannata muuttaa mitään. Jos taas koet syyllisyyttä tai koet, että asiat voisivat olla paremmin, niihin on lähes kaikissa olosuhteissa mahdollisuus vaikuttaa.

Huomaan itsestäni, että on vaikea keskittyä siihen, mitä tänään voi tehdä hevosen hyvinvoinnin lisäämiseksi. Miksi? Päässä pyörii noku, mutku ja sitku. Ei ole tarvittavia puitteita, välineitä, aikaa, rahaa ja niin edelleen. Kuitenkin päivittäin löytyy aikaa menneiden asioiden murehtimiseen ja tulevien haasteiden etukäteishautomiseen – kohta tulee lunta ja kaikki jäätyy ja on pimeää.. Ison osan päivästä lohkaisee syyllisyys tekemättömistä asioista tai siitä kaikesta, mitä ei vielä ole ehtinyt tehdä. Kuulostaako tutulta?

Arkiliikunta on hevosille tärkeää. Mitä enemmän hevonen liikkuu vapaa-ajallaan, sitä vähemmän omistajan täytyy potea huonoa omaatuntoa vapaapäivistä. Tarhassa liikuskelu on tärkeää myös palautumisen kannalta ja terveyden ylläpitäjänä. Loukkaantumisriskit ovat suuret silloin, jos hevonen seisoo paljon karsinassa ja toisaalta liikuttaminen on rankkaa. Hevonen liikkuu luontaisesti paljon mutta hitaasti eikä seiso paikoillaan juuri lainkaan. Yllättävä havainto on se, että karsinassakin hevonen ottaa yllättävän paljon askelia – hevosella on tarve liikuskella ja kuljeksia ympäriinsä.

Oman hevosen liikkumista ei tarvitse verrata vapaana elävän hevosen vastaavaan, joka antaa suuntaa siitä, kuinka paljon hevoset voivat liikkua tai paremminkin joutuvat enimmillään ruuan perässä liikkumaan. Sen sijaan kannattaa tarkkailla omaa hevosta ja miettiä millä keinoilla sitä saisi aktivoitua enemmän omaehtoisesti liikkeelle. Vaikka hevonen liikkuisi kuntoilumielessä usean tunnin päivittäin, palauttavaa omaehtoista liikkumista tarvitaan siitä huolimatta, ainakin pään takia. Laidunnus on hevosen akkujen lataamista, eikä tarvitse olla kesä, jotta hevonen voi saada laiduntamiskokemuksia. Tarhan ei tarvitse olla jalkapallokentän kokoinen, eikä hevosen tarvitse pusikoitua pihatossa saadakseen laiduntamiskokemuksia.

Jotta tämä ei mene pelkäksi spekuloinniksi, käydään seuraavaksi läpi, miten nykytilanteen voi kukin kartoittaa. Kun kävelytät tai liikutat, pidä puhelimen gps päällä. Saat siitä a) päivittäisen ja b) viikottaisen liikutuksen määrän, jonka voit syöttää exceliin. Mittaa matka tallista tarhaan vaikkapa askelmitalla. Kerro se kahdella. Saat päivittäin talutetun matkan, syötä se myös exceliin. Mieti, onko vielä muita päivittäisi rutiineja, joihin liittyy hevosen taluttamista. Jos on, arvioi niiden matka ja ynnää se edellisiin. Nyt paketissa on ihmisen organisoimat liikunnat.

Seuraavaksi tarha ja kuinka paljon hevonen siellä liikkuu. Mikäli et omista riimuun kiinnitettävää gps-laitetta tai aktiivisuusranneketta, seuraa hevosta tarhassa tunti ja kirjaa ylös, kuinka paljon se sinä aikana liikkuu. Kerro tämä määrä tarhauksen tuntimäärällä – saat jonkun sortin keskiarvon. Voit käyttää arvioinnissa myös askelmitalla mittaamaasi tarhan kokoa. Kirjaa päivittäinen tai viikottainen keskimääräinen tarhassa liikuttu matka exceliin. Mieti, onko vielä joku tapa, jolla hevonen liikkuu, jota et ole vielä arvioinut tai kirjannut.

Oletko vielä mukana? Sinulla pitäisi olla excelissä nyt kaksi saraketta, liikutettuna liikuttu matka keskimäärin (laske vaikka viikon keskiarvo) ja vapaana liikutun matkan keskiarvo. Yhteenlaskettuna nämä luvut muodostavat matkan, jonka hevosesi liikkuu päivän aikana.

Tämä on se merkityksellinen luku.

Seuraavaksi mieti tavoitteet. Oletko tyytyväinen tähän? Onko hevosesi tyytyväinen? Mikä sen kuntoluokka on? Onko se hermostunut vai rauhallinen? Mitä muuta voisit ottaa huomioon? Kokonaiskäsityksen saat, kun käyt läpi tilanteen mahdollisimman ulkopuolisen silmin ja ilman tulkintaa. Tavoitteet voivat liittyä omaan mukavuuteesi, hevosen terveyteen tai sen psyykkiseen hyvinvointiin. Voit myös tehdä kokeiluja, eli kokeile viikko ja kirjaa ylös mikä muuttui.

Mittaamista helpottaa aktiivisuusranneke, jonka saat kiinnitettyä hevosen kaulaan. Mittari mittaa aktiivisuutta ilman yksikköä, eli ei kuljettua matkaa tms. Mittari ei kuitenkaan yksin hoida hommaa, vaan täytyy olla käsitys siitä, mitä tietoa mittauksesta saa. Eseimerkiksi kaikki aktiivinen toiminta ei ole hevosen hyvinvointia edistävää, vaan voi olla jopa sitä alentavaa.

Olen nyt mitannut oman hevoseni aktiivisuutta rannekkeen avulla muutamia päiviä. Sen aktiivisuus yllätti minut – Tapsun vuorokaudessa on enemmän aktiivisuutta kuin erään tutkimuksen Przewalski-hevosilla! Olenko turhaan potenut syyllisyyttä? Vaikka täysin passiivista aikaa on sopivasti, voin vaikuttaa erilaisilla arkipäiväisillä keinoilla aktiivisuuden laatuun. Mittari katsoo aktiiviseksi toiminnaksi mm. syömisen ja toisen kanssa rapsuttelun. Ja sitähän ne toki ovatkin.

Arkiaktiivisuusmittaus from Eläinkoulutusblogi on Vimeo.

Liity jäseneksi, niin näet videon, jossa käyn läpi pieniä asioita, joilla voit lisätä hevosen arkiaktiivuutta helposti!

 

Kysytään hevoselta – valinnanvapaus arjessa

Valinnanvapaus on hieno termi, mutta voiko sitä soveltaa vain omien hevosten kanssa? Tai uskaltaako sitä soveltaa omiinkaan, jos ne alkavat päättää kaikesta? Pitääkö hevosten olla omassa pihassa, jotta niiltä voi kysyä mitään? Voiko tuntihevoselle antaa vapauden valita, vai meneekö se siitä sekaisin? Entä vuokrahevonen, mitä sen kanssa uskaltaa tehdä, jotta pakka ei sekoittuisi liikaa?

Valinnanvapauden järjestäminen ei oikeastaan edellytä isoja muutoksia. Satulan vaihtaminen tai varusteiden sesonkivärin päivittäminen ovat isompia asioita. Suurin asia ja vaikeus tulee siitä, että valinnanvapauden järjestäminen lähtee asenteesta, joka lähtee ajattelusta ja sen muuttamisesta. Äkkiä ollaankin vaikeammilla vesillä. Omaa ajattelua on erittäin vaikea muuttaa – joskus siihen tarvitaan kriisi tai joku muu tilanne, jossa pakotettuna joutuu ajattelemaan tilanteen uudelleen. Mitä riskejä ajattelun muuttamiseen sitten sisältyy? Ehkä asennemuutos tuo mukanaan lisää haasteita ja kyseenalaistamista, mikä voi tehdä hevosihmisen arjesta hyvin, hyvin hankalaa. Kannattaa kaikesta huolimatta ottaa riski ja kokeilla – ilman ennakkoluuloja. Iso muutos ajattelussa tuottaa parhaimmillaan sarjan pieniä muutoksia arkipäivän tekemisissä.

Hevosen mahdollisuus valita ja vaikuttaa omaan elämäänsä on niin arvokas asia hyvinvoinnin kannalta, että siihen kannattaa uhrata aikaa ja hieman vaivaa. Muutos ei edellytä hankintoja, vaan mahdollisesti keskustelua toisten saman- ja erimielisten kanssa. Se voikin olla joskus haastavaa, koska oletukset ja ennakkokäsitykset sekä erilaiset leimat ovat voimakkaina niin hevos- kuin tavallistenkin ihmisten mielissä. Vaikka et haluaisikaan muuttaa kaikkea, valinnanvapaudessa ja omaehtoisuuden tukemisessa on se hyvä puoli, että voit toteuttaa sitä täysin muiden huomaamatta.

Avainkysymykset ovat nämä:

– Mitä lisäarvoa saavutan sillä, että annan omalle/hoito/vuokra/tuntihevoselleni mahdollisuuksia valita?
– Miksi tämä lisäarvo on minulle arvokas?
– Millä tavalla ajattelen hevosen valinnanvapauden vaikuttavan a) itseeni ja b) hevoseeni?
– Minkälaista suhdetta haluan hevoseen rakentaa?

On mielenkiintoinen ilmiö, että puhutaan kommunikaatiosta ihmisen ja hevosen välillä, yhteydestä ja siitä, että opitaan puhumaan hevosta. Kuitenkin informaatio kulkee lähes poikkeuksetta yhteen suuntaan. Toisaalta hevosen kipua ja väsymystä halutaan tulkita herkästi, mutta samaan aikaan sen aivan selkeää puhetta voidaan pitää niskurointina ja kunnioituksen puutteena. Jos mietitään hevosen näkökulmasta, niin tilanne voi olla aika sekava. Oikeastaan kaikkein tärkein kysymys on se, että mitä informaatiota olen valmis ottamaan hevoselta vastaan. Kun vastaat tähän kysymykseen, tiedät mitä sinun tarvitsee tehdä.

Arat hevoset, ”juntit” hevoset, asenneongelmaiset, laiskat, kuumat, harrastehevoset, tuntihevoset ja kilpahevoset – kaikki hevoset hyötyvät merkittävästi siitä, että ne saavat asioita kerrottua. Mikäli et pääse yksin alkuun, liity jäseneksi ja katso läpi useat aiheeseen liittyvät videot. Jos homma ei vieläkään aukene, pyydä minut käymään niin suunnitellaan yhdessä, mitkä ovat juuri sinun hevosellesi parhaat käytännöt!

Hevosen kuuliaisuutta pidetään tärkeänä ja koska kyseessä on iso eläin, kunnioitus nostetaan monessa yhteydessä esille. Voiko hevosesta tulla vaarallinen, jos se saa päättää asioista?

Riippuu mistä asioista se laitetaan päättämään. Ainakin se voi joutua vaarallisiin tilanteisiin, jos siltä kysytään tyhmiä. Hevoselta ei tarvitse kysyä asioista, jotka ovat sille haitallisia tai vaarallisia. Siltä ei kannata kysyä asioita, joista se ei osaa valita itselleen parasta tai terveellisintä vaihtoehtoa. Hevoselta voi ja kannattaa kysyä vain sellaisia asioita, joista se kykenee päättämään ja jotka ovat sille tärkeitä. Näitä ovat arkipäivän tilanteet, joiden kautta saat hevosen työhön mielekkyyttä siten, ettei hevonen tarvitse lomaa jaksaakseen työssään, vaan työhön syntyy imu ja siitä tulee kutsumus. Ensimmäinen palikka matkalla valinnan vapauteen on aloitekyvyn löytäminen ja sen kasvattaminen.

Liity jäseneksi, niin saat ohjeet kahteen arkipäivän tilanteeseen, joissa voit alkaa toimia uudella tavalla ja tukea hevosen aloitekykyä!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Hevosten kanssa törmää ongelmiin, isoihin ja pieniin. Ja kuten vanha sananlaskukin sanoo, niistä oppii eniten. Vastoinkäymisten kautta joutuu väkisin oppimaan uutta ja kyseenalaistamaan omat käsitykset. Ongelmia voidaan jaotella eri tavoin eri kategorioihin, mikä saattaa helpottaa niiden käsittelyä ja analysointia.

On olemassa itsestään ohimeneviä ongelmia, joista ei tarvitse tehdä isoa asiaa – ne ovat ikään kuin vieraslajeja, jotka eivät talvehdi. Tähän kategoriaan kuuluvat esimerkiksi pakkolevosta aiheutuvat lieveilmiöt tai muutosten, kuten muuton aiheuttamat prosessit. Näihin voi suhtautua samalla tavalla kuin itäneeseen chiansiemeneen – talvi eli aika hoitaa homman. Mikäli olosuhteet eivät ole ongelman kasvulle otolliset, se kuihtuu pois. Tietyt ikäkaudet ja koulutusvaiheet tuovat tullessaan tällaisia ongelmia, joista ei ole tarpeen huolestua pienessä mittakaavassa. Mikäli reaktiot ovat suuria, on penkki hyvä ottaa tarkkailuun ja pitää leviäviä kasveja silmällä.

Lastausongelman voi ajatella kisapäivän kauniin harmoniakukkapenkin tuholaisena, joka aiheuttaa haittaa monille kasveille. Jos ongelma on läsnä, koko kisapäivä kärsii ja kun ongelma saadaan pois, koko penkki herää kukoistukseen. Tavallaan lastausongelma on kuin kirvat – kun niitä on vähän, niiden kanssa pärjää. Tosin samaan aikaan tiedostaa, että olosuhteissa on jotain vikana, kun kirvat saavat koko ajan elintilaa. Kirvat pysyvät lempipaikassaan ja pihan muut kasvit jäävät yleensä rauhaan, eli ongelma ei rönsyile matkustamistilanteiden ulkopuolelle. Tämä on yksi syy, miksi lastausongelman kanssa on niin vaivatonta elää. Ongelma esiintyy ainoastaan tietyssä tilanteessa, ja jos tilannetta ei tule, ongelmaakaan ei ole. Jotkus ongelmat ovat sellaisia, että niiden kanssa oppii elämään; ne ovat niitä voikukkia, jotka puskevat aina uudelleen ja uudelleen muiden sekaan kunnes niistä ei jaksa enää välittää. Silloin hyväksytään ongelma ja eletään sen kanssa. Yleensä tällainen ongelma ei ole kovin ärsyttävä, tai se on juuri sillä rajalla, että jaksaako sen eteen tehdä toimenpiteitä.

Yksi ongelmien kategoria liittyy kasvuolosuhteisiin ja kasvatettavan kasvin ominaisuuksiin. Joskus nämä kaksi asiaa vain eivät kohtaa; kasvi tarvitsee lämmintä ilmaa, valoa ja kosteutta ja meillä on tarjota kylmä savimaa kaamoksessa. Joskus ongelman luonne on sellainen, että hevonen käyttäytyy täysin normaalilla tavalla, mutta tämä tapa häiritsee omistajaa. Esimerkiksi seinien, aitojen ja puiden jyrsiminen, karkailu, kuivikkeiden ahmiminen, omistajan hankaaminen ja rapsuttelu ja muut hevosmaiset asiat, jotka suuntautuvat vääriin kohteisiin. Trooppinen kasvi ei kasva täällä kovin hyvin, sille täytyy järjestää optimaaliset olosuhteet jos haluaa satoa. Hevoselle on normaalia käyttää suutaan ja hampaitaan. Mikäli sille ei ole tähän lajityypilliseen toimintaan sopivia kohteita, se suuntaa energiansa ei-toivottuihin kohteisiin.

Lisäksi on olemassa helposti itäviä ja leviäviä ongelmia, jotka villiintyessään valloittavat ison osan kukkapenkistä ja levittäytyvät luontoon. Tällaisia ongelmia ovat esimerkiksi imppaaminen ja muut pakko-oireet. Ne kasvavat vain niille sopivalla maaperällä, mutta valtaavat hetkessä koko alueen ja tukahduttavat muut kasvit. Vaaditaan erityisen merkittäviä toimenpiteitä, jotta nämä saadaan hallintaan. Näihin ongelmiin voidaan vaikuttaa kasvivalinnoilla ja maan muokkaamisella sekä oikeanlaisella lannoituksella ja valolla sekä kosteudella. Stereotyyppinen toiminta tuottaa hevoselle mielihyvää, ja siksi siitä on niin hankala päästä eroon. Imppaamisen ”hoitaminen” imppauspannalla voi estää toiminnan, mutta ei poista tarvetta. Juolavehnänkin voi katkaista, mutta juuret jäävät silti maan alle. Usein pakko-oireiden kohdalla täytyy uudistaa koko penkki ja miettiä tarkkaan sopivat kasvit, oikea lannoitus ja muut olosuhteet. Kun rikkaruoho on kerran päässyt valtaamaan koko penkin, sen torjunta on jatkossa yhä haastavampaa.

Yksi asia kannattaa pitää mielessä, kun puhutaan ei-toivottujen tapojen pois kitkemisestä. Et voi kitkeä jotain pois ilman että sille paikalle tulee jotain muuta. Kukkapenkin hoito ei voi perustua kitkemiseen, koska jos paljasta multaa on näkyvissä, siihen kasvaa ennen pitkää joku kasvi. Kannattaa mieluummin täyttää penkki tiiviisti sopivilla kasveilla, jotka hyödyttävät toisiaan. Kitkemisen sijaan kannattaa istuttaa jotain kivaa tilalle, silloin rikkaruohoille ei jää tilaa mellastaa ja levitä.

Liittymällä jäseneksi näet lisämateriaalin ongelmanratkaisuun liittyen 🙂 Näet myös 27 muuta jäsenille tehtyä lisämateriaalia hevosiin liittyen!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Tyytyväinen hevonen – nukkuuko hevosesi riittävästi?

Oletko koskaan miettinyt, saako hevosesi nukuttua tarpeeksi? Tai oletko ylipäänsä seurannut hevosesi nukkumiskäyttäytymistä? Hevosten, kuten muidenkin eläinten kohdalla usein ajatellaan, että riittää, kun tarjoaa mahdollisuuden ja eläin hoitaa käytännön homman itse. Toki näin usein onkin, eikä asiasta tarvitse väkisin tehdä ongelmaa. Muutokset nukkumiskäyttäytymisessä on hyvä kuitenkin rekisteröidä, koska niistä voi päätellä monia asioita. Lisäksi kun puhutaan olosuhteista ja hevosen suorituskyvystä, on selvää että nukkumiseen kannattaa kiinnittää huomiota. Perustiedot hevosen unentarpeesta ja nukkumistavoista ovat oleelliset, jotta hevosen hyvinvointi voidaan varmistaa.

Hevonen ei ole puhtaasti päiväaktiivinen, yöaktiivinen tai hämäräaktiivinen eläin. Sen aktiivisuustasoja määrittävät mm. ruuan saatavuus ja vuorokausi rytmittyy lyhyiden lepojaksojen ja laiduntamisen välillä. Tyypillisesti hevonen nukkuu parista tunnista viiteen tuntiin vuorokaudessa. Hevonen voi nukkua seisaallaan, jolloin sen jalat lukittuvat estäen kaatumisen. Makaaminen on hevoselle aina kynnys, koska makuulla se on alttiina hyökkäyksille ja maatessa sisäelimiin kohdistuu painetta. Hevonen kuitenkin tarvitsee syvää unta, joka on mahdollista vain makuulla.

Aikuisen hevosen päivittäinen lepo koostuu yleensä parista tunnista torkkumista pystyasennossa ja noin kolmesta tunnista makuullaan. Kaikki tirsat ovat lyhyitä, enimmillään puolen tunnin mittaisia. REM-unta hevonen nukkuu keskimäärin puoli tuntia useammassa lyhyessä jaksossa. Hevonen voi torkkua kaiket päivät, mutta silti se voi kärsiä unenpuutteesta; toisaalta se pärjää viikkokausia ilman täydellistä unirytmiä. Muutto ja muutokset olosuhteissa sekä sää voivat vaikuttaa hevosen nukkumistapoihin – muutto voi sekoittaa unirytmin jopa kuukaudeksi. Tämä on syytä ottaa huomioon, kun suunnitellaan kilpailuja, valmennuksia ja muuta kuormittavaa toimintaa. Riittävä lepo auttaa hevosta palautumaan.

Unenpuutteesta kärsivä hevonen voi torkkuessaan vaipua syvään uneen, jolloin lihakset rentoutuvat ja seisaalla nukkumisessa tarvittava jalkojen lukitus pettää ja hevonen jopa kaatuu. Hevonen voi vaikuttaa erittäin väsyneeltä, vaikka se torkkuisi suurimman osan päivästä. Se voi olla ärtyisä tai ylireagoida tuttuihinkin ärsykkeisiin. Tunteesta saa kiinni, kun miettii mitä jatkuva unenpuute itselle aiheuttaa.

Iso hevonen pienessä karsinassa voi olla hankala yhtälö, kun taas laitumella hevoset yleensä pötköttävät hyvinkin vapautuneesti – joskus hevoset ottavat myös aurinkoa pitkällään. Hevonen tarvitsee nukkuakseen sopivan tilan ja olosuhteet sekä mahdollisuuden. Joskus nukkuminen voi jäädä vähiin esimerkiksi pitkän kuljetusmatkan takia. Silloin voi auttaa, kun hevoselle tarjoaa ison, hyvin kuivitetun karsinan käyttöön. Turvallisuuteen liittyvät nukkumisongelmat ovat luonteeltaan tilapäisiä. Hevosen pitää kokea ympäristö tarpeeksi turvalliseksi mennäkseen pitkälleen, mutta toisaalta jos hevonen on asunut paikassa pitkään, turvallisuusasia ei ole luultavasti ensimmäinen syy nukkumattomuuteen. Messut, matkustaminen ja uudenvuoden hulinat voivat olla sellaisia tekijöitä, jotka haittaavat hevosen unta. Arjen koittaessa hevonen kuitenkin pystyy ottamaan univelkoja takaisin.

Wöhr et al., 2016
Belling, 1990

Liity jäseneksi ja katso video, jossa lisää aiheesta hevoset ja uni 🙂 Näet samalla määräaikaisella jäsenyydellä kaikki muut jo aiemmin julkaistut jäsenmateriaalit!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

You can lead a horse to water but you can’t make him drink.

Hevosta ei voi pakottaa juomaan, mutta sen voi kyllä opettaa juomaan. Vesi on elintärkeä osa hevosen hyvinvointia, mutta yllättävän vähän tutkittu. Tiedetään, että hevonen tarvitsee vettä noin kolmesta seitsemään litraa/sata kiloa vuorokaudessa. Itse pidän vähäisenä määränä sitä, jos 500-kiloinen hevonen juo 25 litraa vuorokaudessa. Veden tarpeessa on paljon yksilöllistä ja vuodenaikoihin liittyvää vaihtelua. Veden saantiin liittyvät ruuansulatusongelmat ilmenevät usein talvella. Talvella kylmyys lisää vedentarvetta, mutta jostain syystä monet hevoset vähentävät juomista siitä huolimatta. Juomisen vähyys voi johtua jäätyneistä kupeista, liian kylmästä vedestä tai jostain muusta syystä. Tutkimuksen mukaan juomista voi lisätä tarjoamalla lämmintä vettä; mikäli hevosilla on tarjolla ainoastaan kylmää vettä, ne juovat vähemmän. Tarjoamalla lämmintä vettä hevosten juominen voi lisääntyä jopa 40 % – se ei ole ihan pieni määrä vettä ja sillä on takuulla vaikutusta.

Ruokinnassa rehujen määrän ja laadun suhteen vastuu on harvoin hevosella. Sen sijaan juomisen suhteen luotamme siihen, että hevonen hoitaa homman itsenäisesti. Talliympäristössä on monia asioita, jotka vaikuttavat hevosen juomiskäyttäytymiseen ja niistä kannattaisi olla tietoinen jotta niihin voi vaikuttaa. Hevosen nestetasapainon arvioimiseen paras mittari on juominen – juotava määrä ja juomisen intensiteetti. Mikäli vettä ei ole tarjolla, ei voi tietää kuinka janoinen hevonen on. 19 tuntia ilman vettä pidetyt ponit aloittivat juomisen noin kymmenen sekunnin kuluttua veden tarjoamisesta ja joivat noin ämpärillisen ensimmäisen puolen tunnin aikana (kyseessä olivat pienet ponit, joten määrä on iso). Ensimmäisen vartin aikana ne joivat eniten. Hevonen pystyy itse säätelemään nestetasapainonsa kuntoon, kunhan vettä on tarjolla ja kaikki on fyysisesti kunnossa, eli hevonen ei ole sairas. Osa hevosista kastaa jokaisen heinäsuullisen juomakupissa ja osa hevosista jopa nostaa heinät juoma-astiaan kastumaan – tämä on täysin normaalia toimintaa 🙂 Lisäksi hevonen juo mielellään rasituksen jälkeen, mikäli se on menettänyt nestettä hien muodossa. Hevosten makumieltymyksiä veden suhteen on tutkittu melko vähän – suolaveden on todettu maistuvan suurempina kerta-annoksina pitkän rasituksen jälkeen tavalliseen veteen verrattuna. Tällaista hevosten vissyä voi tehdä kätevästi kotona, ja kannattaakin jos sillä voi varmistaa hevosen riittävän juomisen.

Laitumella ollessaan hevoset liikkuvat usein porukassa juomaan ja jokainen yksilö juo vuorotellen. Erään havainnointitutkimuksen perusteella hevoset joivat vähiten aikaisin aamulla ja eniten iltapäivällä. Juomistiheyteen vaikutti lämpötila – helteellä juomaan mentiin noin parin tunnin välein. Joskus janoinenkin hevonen voi keskeyttää juomisen ennen kuin se on saanut juotua tarpeeksi tai se ei malta juoda lainkaan kiihtymykseltään. Hikoilu ja harjoittelu lisäävät vedentarvetta. Kisamatkat ovat tyypillisiä tilanteita, joissa juominen häiriintyy – on erikoistilannetta toisen perään kuljetuksesta vieraaseen paikkaan, eikä vesi maistu. Jo pelkästään pitkä matka trailerissa voi aiheuttaa nestehukkaa, mikä ei tietenkään ole hyvä asia suorituksen kannalta. Kisa- ja muilla matkoilla voi kokeilla erilaisia kikkoja vedensaannin lisäämiseksi, kuten liotetun heinän tarjoamista matkan ajaksi. Kikkoja ei kuitenkaan kannata käyttää kylmiltään vaan opettaa hevonen niihin jo etukäteen. Jotta hevosen juomiseen voi vaikuttaa, on tunnettava lähtötilanne, kyseisen yksilön tavat ja maku sekä tiedettävä, milloin vettä kannattaa tarjota.

Veden tarjoilutavallakin on merkitystä. Tutkimuksen mukaan hevoset valitsisivat ämpärijuoton, jos saisivat päättää. Uimuriautomaatilla, jossa virtausnopeutena oli 3 litraa minuutissa, saatiin hevosille aikaan nestehukka. Virtausnopeus ei saa olla pienempi kuin hevosen juontinopeus, jonka voi helposti mitata ämpärillisellä vettä. Omilla hevosillani juontinopeus on noin kymmenen litraa minuutissa. Automaatit pitäisi mitoittaa janoiselle hevoselle, joka ei nosta päätään hörppyjen välissä. Janoinen hevonen voi helposti juoda parikymmentä litraa nostamatta kertaakaan päätään. Vaikka hevosella siis olisi vettä tarjolla koko ajan, se ei vielä takaa sitä että se saa riittävästi vettä tarpeisiinsa nähden. Hevosella on tarkka hajuaisti, ja se hylkää veden jos se epäilee sen pilaantuneen. Tässä on kuitenkin hevoskohtaisia eroja; osa tykkää juoda lätäköistä ja luonnonvesistä, osa taas käyttää mieluiten automaattia. Monissa automaateissa kuppiosa on hyvin pieni ja sitä voi olla hankala pitää puhtaana; pahimmmillaan automaatti voi olla hevosen mielestä kuin viemäri hajuineen ja törkyineen. Auringonpaahteessa mustassa saavissa vesi pilaantuu helposti, ja astia onkin syytä harjata päivittäin. Virtaava vesi olisi hevosen kannalta paras ja tuoreimpana pysyvä ratkaisu – se on omistajalle vain melko hankala toteuttaa. New Forestissa olen nähnyt tällaisia virtaavan veden altaita.

Mikäli hevonen juo riittävästi kaikissa tilanteissa, kannattaa olla tyytyväinen ja jatkaa samalla tavalla mitään muuttamatta. Mikäli herää epäilyksiä siitä, juoko hevonen tarpeeksi, kannattaa aloittaa havainnoinnista ja miettiä mitä käytännön asioita voi tehdä sekä arjessa että erikoistilanteissa, jotta riittävä juominen olisi mahdollista. Vaikka hevonen osaakin pitää itse huolta nesteensaannista, vastuu siirtyy ihmiselle siinä vaiheessa, kun hevonen viedään erikoistilanteeseen, jossa stressi tai muut tekijät estävät normaalin vedenjuonnin. Liittymällä blogin jäseneksi näet videon, jossa erilaisia vesiä testataan niiden maistuvuuden näkökulmasta. Lisäksi käydään läpi, miten hevosen voi opettaa juomaan ja mitä kikkoja voi käyttää, jos hevonen ei juo riittävästi. Lisäksi puhutaan veden maustamisesta; milloin makuveden tarjoaminen kannattaa ja milloin ei.

Sufit et al., 1985: Physiological stimuli of thirst and drinking patterns in ponies.
Pritchard et al., 2008: Validity of indicators of dehydration in working horses: A longitudinal study of changes in skin tent duration, mucous membrane dryness and drinking behaviour.
Crowell-Davis et al., 1985: Feeding and Drinking Behavior of Mares and Foals with Free Access to Pasture and Water.
Kristula & McDonnell, 1994: Drinking water temperature affects consumption of water during cold weather in ponies.
Nyman & Dahlborn, 2001: Effect of water supply method and flow rate on drinking behavior and fluid balance in horses.

Video jäsenille: miten voit opettaa hevosen juomaan? Entä miten voit testata mitä oma hevosesi mieluiten juo? Milloin hevosta kannattaa juottaa? Millä tavalla maustettuja vesiä kannattaa antaa?

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Saada hevonen tekemään asioita, joita haluaa sen tekevän. Saada se koppiin, kengitettyä, kantamaan ratsastajaa, olemaan reagoimatta muovipussiin ja niin edelleen. Jokainen tavoittelee eri asioita, mutta lähes kaikki haluavat hevosen tekevän asioita, joita itse haluaa.

Halutut asiat voidaan nähdä suorituksina, jotka onnistuvat (1) tai epäonnistuvat (0). Jos kokeilee vain kerran, voi joko onnistua tai epäonnistua. Jokainen vuorovaikutustilanne hevosen kanssa vaikuttaa hevosen ja ihmisen suhteeseen ja monet tilanteet vaikuttavat oppimiseen, mutta läheskään kaikki tilanteet eivät ole koulutustilanteita. Kouluttaminen on tietoista toimintaa, joka tähtää johonkin päämäärään. Kaikki käsittely ei todellakaan ole kouluttamista, vaikka oppimista tapahtuisikin. Kun näemme tai teemme pätkän arkipäivän (tai miksei juhlapäivänkin) kouluttamista tai käsittelyä, emme voi tehdä paljonkaan johtopäätöksiä siitä, toimiiko se vai ei tai onko kyseessä sattumanvarainen käsittely vai tietoinen, harkittu toiminta.

Jos hevonen tekee halutun asian, tarkoittaako se, että se osaa asian?

Ei tarkoita. Hevonen voi tehdä käsittelijän haluaman asian myös sattumalta. Sattumanvaraisuus on asia, joka tutkimuksissa pyritään sulkemaan pois käyttäytymisen muutoksen taustalta – siksi tutkimuksia on niin työlästä tehdä. Tarvitaan paljon toistoja ja hyvin hallitut olosuhteet ja lisäksi tilastollisia menetelmiä, joilla sattuman rooli rajataan ulos. Oppiminen tarkoittaa sitä, että käyttäytymisessä tapahtuu mitattava ja suhteellisen pysyvä muutos. Otetaan esimerkki käytännön hevostaitotoimiston perinneosastolta. Hevosen lastaaminen traileriin – kun liinat tai luuta ei toimi, peitä hevosen silmät. Kun silmät peitetään, hevosen saa koppiin. Liittyykö tämä oppimiseen millään tavalla? Jos tämä liittyisi oppimiseen tai olisi tapa kouluttaa, kaiken järjen mukaan hevosen pitäisi jossakin ajassa mennä traileriin ilman takkia silmien päällä. Silmien peittäminen lastaustilanteessa on sama asia kuin huulipuristimen tai korvajarrun käyttö käsittelytilanteessa – homman saa hoidettua, mutta oppimista tuskin tapahtuu ainakaan haluttuun suuntaan, eli toimenpide ei muutu ainoastaan tällä menettelyllä tulevaisuudessa helpommaksi. Ei muodostu mitattavaa ja suhteellisen pysyvää muutosta hevosen käyttäytymiseen. Jotain oppimista tapahtuu kyllä, ja se näkyy siinä, että hevonen voi alkaa vältellä näitä tilanteita jo kauempaa ja hevosen luottamus omistajaa tai käsittelijää kohtaan alkaa murentua, mikä näkyy myös muissa arkipäivän toimissa. Omaa tekemistä tulee harvoin ajateltua analyyttisesti. Tehdään paljon asioita, eikä välttämättä mietitä, reagoiko hevonen niihin, eli osaako se?

Oman hankaluutensa tähän soppaan tuo ajatus siitä, että hevonen osaa jo kaiken, mitä siltä tullaan pyytämään; täytyy vain olla tarpeeksi taitava kaivaakseen nuo toiminnat esiin hevosesta. Jos hevonen tekee piaffia yksinään pihatossa, niin osaako se silloin tehdä sitä? Entä jos hevonen tekee piaffia sivuohjien, sokerin, piiskan ja ohjasajajan avustamana, osaako se silloin tehdä sitä? Vaikka kaikki askellajit ovat periaatteessa kaikille hevosille mahdollisia, ei voi siltikään sanoa, että kaikki hevoset osaisivat piaffia. Oppiminen tulee kuvioon siinä vaiheessa, kun joku onnellinen saa ensimmäisen kerran hevosen tekemään jotain sinnepäin ja joku toinen saa hevoselle aikaan sellaisen tunteen, että tätä kannattaa tehdä useamminkin. Toiminnan aikaansaaminen ja sen vahvistaminen ovat eri asioita.

Jos haluaa olla enemmän kouluttaja kuin käsittelijä, joutuu ottamaan vastuuta tekemisistään enemmän. Käsittelijänä voi ottaa eteen tulevat ongelmat haasteina, joihin reagoimalla pääsee niistä yli. Käytössä on siis ammattilaisen kikkavarasto, josta eläinten parissa toimiva MacGyver voi poimia kuhunkin tilanteeseen parhaiten sopivan värkkäyksen. Tätä voisi sanoa reaktiiviseksi toiminnaksi, jossa sinänsä ei ole mitään vikaa jos asiaa haluaa näin lähestyä. Mitä harvemmin asioita tekee, sitä helpompaa tämä kikkojen käyttö on. Mitä enemmän on saman hevosen kanssa tekemisissä, sitä nopeammin varasto on syöty loppuun. Kouluttajana joutuu miettimään asioita pidemmälle, proaktiivisesti. Silmissä kiiluu jokin pitkän aikavälin tavoite, jota kohti arkinen puurtaminen millimetri kerrallaan kuljettaa. Kouluttajana et mieti, millä keinolla hevosen saa koppiin nyt, vaan mietit, kannattaako hevonen laittaa koppiin nyt keinolla x – mitä se tarkoittaa tulevaisuudessa? Kannattaako tänään peittää silmät lastatessa, ja mitä se aiheuttaa lastaamiseen vuoden kuluttua? Kouluttajana ei kannata syödä omasta kuormasta ja ottaa pikaratkaisuja ellei ole pakko. Käsittelijänä sitä vastoin kannattaa, koska ei ole mitään hävittävää eikä välttämättä tarvitse itse palata keräämään palasia ja liimaamaan niitä yhteen. Asiaa voisi ajatella niinkin, että taitava käsittelijä on erityisen hyvä aikaansaamaan erilaisia käytöksiä ja kouluttaja on erityisen hyvä tekemään niistä todennäköisempiä. Siinä on iso ero.

Eli mitä kouluttaminen on? Sen voi jokainen päättää itse. Paras mittari on kuitenkin se, että aiheuttaako kouluttamiseksi kutsuttu toiminta mitattavan ja suhteellisen pysyvän muutoksen hevosen käyttäytymisessä vai ei. Sitä emme voi lyhyiden videoiden perusteella sanoa. Hevonen voi muuttaa käyttäytymistään myös monesta muusta syytä kuin oppimisesta. Kerrasta oppimista kyllä tapahtuu, mutta usein siihen täytyy liittyä hyvin voimakas lähellä kuolemaa-kokemus. Pelko saa aikaan hetkessä moottoritien aivoihin, kun ilman pelkoa joutuu tallaamaan kinttupolkua. Mitä moottoritiellä (jossa on ohituskaista pelkoreaktioille) sitten tekee, jos tavoitteena on kuitenkin turvallinen harrastaminen, sitä voi jokainen miettiä itse.

Kertaluontoisesta koulutussessiosta jää usein sellainen mielikuva, että hevonen todella muuttaa käyttäytymistään pysyvästi. Näyttää aivan siltä, kuin se oppisi jotain – hevonen toimii tunnin käsittelyn jälkeen täysin eri tavalla kuin alussa. Tällaisissa tapauksissa on joskus hankala erottaa se, mikä käyttäytymisen muutoksen aiheuttaa. Onko kyseessä oppiminen vai väsymys? Mikäli hevonen vaatii aina toistuvasti tunnin esikäsittelyn ennen kuin se tekee haluttuja asioita, ei voida mielestäni puhua oppimisesta. Eihän kielitaitokaan edellytä sanaston tankkaamista ennen jokaista repliikkiä.

Käsittely on tapahtuma, kouluttaminen on prosessi. Se, mitä kerran tapahtuu, ei ole merkittävää hyvässä eikä pahassa. Sen sijaan asiat, joita tehdään jatkuvasti, niillä on merkitystä! Joskus edelleen ajatellaan, että kouluttaminen on sarja tapahtumia. Näin voi toki ajatella, mutta tapahtumien on liityttävä toisiinsa hyvin kiinteästi ja suunnitelmallisesti. Esimerkiksi hevosten kesyttäminen tai selkäännousu on perinteisesti nähty tapahtumana, merkkipaaluna (breaking young horses), josta termikin kielii. Suomeksi ei sentään puhuta murtamisesta, vaikkakaan satulaan laittaminen ei kuulosta välttämättä pitkältä prosessilta. Itse koen, että kouluttaminen on elinikäinen prosessi, jossa tavoitteita kohti mennään päivittäin pienin askelin. Kun iso kuva ja tärkeät tavoitteet ovat selvillä, prosessi kestää paremmin myös pieniä eksymisiä.

Jokainen miettii itse ison kuvan ja toimii sen mukaisesti. Jos hevosella on olemassa jokin toivottu käyttötarkoitus, on selvää, että pienet arkiset askeleet tähtäävät tuohon käyttötarkoitukseen. Ei ole järkeä tehdä tänään jotain sellaista, joka voi haitata isoa tavoitetta. Sen sijaan voi tehdä paljon sellaisia asioita, jotka tukevat käyttötarkoitusta.

Liity eläinkoulutusblogin jäseneksi, niin näet millä tavoin voit itse tehdä oman hevosesi kanssa minitutkimuksen siitä, toimiiko jokin koulutusmenetelmä.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.