Hevostaito

Hevosen hyvä arki: nälkäkiukku ei ole leikin asia

Jaana Happy athlete,Hevosen käyttäytyminen,Hevoset,Hevostaito,Jäsenille,Jäsenmateriaalit,Käytösongelmat,Koulutusvinkit,Videot ,,,, 0 kommenttia
Hevosen hyvä arki: nälkäkiukku ei ole leikin asia

Kaikkia hevosia ei voi eikä kannata vapauttaa luontoon, mutta silti niiden ruokailuun voi vaikuttaa pienillä asioilla. Tässä kirjoituksessa käyn läpi asioita, joita kannattaa oman hevosen ruokailussa havainnoida. Jäsenenä saat videovinkit siihen, millä tavalla ruokintaa voi parantaa tallipaikasta riippumatta.

Ymmärretään ensin hevosta.

Nälkä on aito tunne

Lajityypillisesti ruuan loppuminen on hevoselle mahdoton tilanne, johon se ei “luonnossa” ajaudu tai jos ajautuu, sillä on kohtalokkaat seuraukset. Tallissa tai tarhassa ruuan loppuminen on hankalaa siksi, että hevosella ei ole mahdollisuutta omalla toiminnallaan löytää ruokaa lisää. Tämä aiheuttaa hevosessa turhautumista mikä saattaa näkyä karsinan tai aitojen pureskeluna tai muun ei-toivottavan materiaalin syömisenä.

Tiheinkään ruokintaväli ei auta, jos hevosella on nälkä. Nälkä aiheuttaa sen, että ruokaa taas saadessaan hevonen hotkii ja korsirehun edut, kuten toimeliaisuus ja pureskelun määrä voi jäädä vähäiseksi. Korsirehusta tulee säännösteltynä ikään kuin väkirehu, ja se ei ole hyvä asia. Hevosta lajityypillisesti stressaa tilanne, jossa sillä ei ole korsirehua saatavilla. Hevosen nälkä ei katso rehuanalyysia vaan se on hevosen oma, aito kokemus.

Emme voi verrata omaa nälkäämme hevosen nälkään, koska olemme niin erilaisia syöjiä. Hevosta ei voi verrata myöskään koiraan tai kissaan, eikä hevosta voi ruokkia samalla tavalla. Hevosta voi verrata kaniin tai marsuun ja korsirehun oleellisuuden ymmärtää paremmin kun ajattelee, että mitä järkeä on rajoittaa kanin tai marsun korsirehun määrää. Siinä ei ole mitään järkeä, eikä sitä järkeä ymmärrä hevonenkaan.

Mistä nälkäisen hevosen tunnistaa?

– karsinassa tai tarhassa ei ole korttakaan heinää
– hevonen aktivoituu kun heinää jaetaan
– hevonen on kärttyisä ruuan lähellä
– hevosella keittää yli jos käytetään ruokapalkkaa
– hevonen puolustaa heinäkasaa joko muilta hevosilta tai ihmiseltä
– hevonen ottaa isoja suullisia eikä nosta päätään välillä
– hevonen hamuilee tarkaan viimeiset korret ja lähtee etsimään lisää heinää
– hevosella voi olla muita turhautumisen merkkejä, kuten seinien syömistä tai aitojen jyrsimistä

Nälkäiselle hevoselle slow-feeding ei aina toimi

Kuinka tyytyväinen olet itse, jos olet huomattavan nälkäinen ja ainut tarjolla oleva ruoka on ne kaikista jäykimmät pistaasipähkinät? Slow-feeding-systeemien tarkoitus on lisätä hevosen hyvinvointia, ei heikentää sitä. Mikäli hevonen turhautuu heinäsysteemistä, sen hyvinvointi ei lisäänny, eikä systeemi ole kyseiselle hevoselle silloin toimiva. Tilanne on ristiriitainen: vaikka ajastettu tai hidastettu heinä on hevosen fysiikalle hyvä, se ei aina ole sen päälle hyvä asia. Hevosella pitäisi olla vahva luotto siihen, että ruoka ei lopu koskaan.

Mikäli hevosella on kokemus nälästä ja siitä, että ruoka loppuu toistuvasti kesken, se ei pysähdy nautiskelemaan ruuasta. Ruuan loppuminen altistaa myös pakko-oireille ja jättää hevosen turhaan kierroksille. Slow-feeding voi kääntyä tense-feedingiksi tai rage-feedingiksi, kun alun perin hyvä idea kääntyy siihen, että hevonen nyppii korsia raivolla verkosta. Asetu hetkeksi hevosen asemaan ja mieti mikä oma tunnetilasi olisi pistaasipähkinöihin, jos saisit toistuvasti vain niitä?

Nälkäkiukku on hevosella paljon muutakin kuin ahneutta tai huonoja tapoja. Hevosella ei ole mitään käsitystä siitä, miksi sitä kiusataan perustarpeen kautta. Oma näkemykseni on se, että verkko on hyvä lisä, mutta ei ainoa ratkaisu. Ajastettu ruokinta voi olla hyvä idea, mutta tärkeintä tunnesyömisen ratkomisessa on tunteen muuttaminen ja yksilöllisyys: pienillä annoksilla ja lyhyellä ruokintavälillä saa aikaan hevosen, joka syö tehokkaasti ja nopeasti – sekään ei ole aina hyvä.

Palataan siihen, miten hevosen pitäisi syödä. Sen olisi hyvä napsia korsi sieltä täältä silloin tällöin. “Napsia korsi” toteutuu verkolla joskus, “sieltä täältä” tai “silloin tällöin” taas ei toteudu verkolla. “Silloin tällöin” toteutuu ajastetulla ruokinnalla, mutta silloin “napsia korsi” ei toteudu, kun hevonen hotkii.

Kohti tasapainoa

Usein se, että hevosella on jonkinasteinen ongelma ruuan kanssa viittaa siihen, että omistaja tietää kuinka monta kiloa heinää hevonen päivässä saa. Heinämäärä perustuu ehkä laskelmaan, ehkä mutuun tai ehkä tallin kulttuuriin. Joka tapauksessa heinämäärä perustuu sen ravintoarvoihin tai oletuksiin sen ravintoarvoista, harvemmin hevosen pureskeluntarpeeseen tai kylläisyydentunteeseen.

Aluksi kannattaa ottaa muitakin mittareita heinämäärälle kuin kilot tai ravintosisältö. Kannattaa havainnoida omaa hevosta esimerkiksi näillä mittareilla:

– Onko hevonen tyytyväisen oloinen? Onko se rentoutunut kun se syö?
– Kuinka pitkään hevonen syö päivittäistä annostaan?
– Kuinka monta kertaa hevonen nostaa päänsä heinäkasasta?
– Kuinka monta kertaa hevonen päivän aikana syömäänsä heinää pureskelee?
– Kuinka paljon hevonen kulkee heinää syödessään?

Liity jäseneksi, niin näet videon, jossa käyn läpi erilaisia vaihtoehtoja ruokinnan parantamiseen! Jäsenenä näet myös kaikki aiemmin julkaistut videot!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kolme syytä, miksi hevonen mälvää ja nyppii ihmistä ja miten siihen suhtautua?

Jaana Hevoset,Hevostaito,Jäsenille,Jäsenmateriaalit,Käytösongelmat,Koulutusvinkit,Videot ,,,,, 0 kommenttia

Hyvin tyypillistä on se, että hevonen tutustuu maailmaan suunsa kautta. Sillä ei ole käsiä, jolla se käpälöisi uusia asioita, sillä on suu tätä tarkoitusta varten. Hevonen käyttää suutaan monella tavalla, eikä kaikki suun käyttö ole toivottavaa tai suuntaudu sopiviin kohteisiin.

Ihmiseen kohdistuvaa nyppimistä tapahtuu monesta syystä. Esittelen tässä kolme syytä. Jäseneksi liittymällä näet videon, jossa kerron, miten nyppimiseen ja mälväämiseen voi suhtautua ja miten niitä voi ennakoida. Videolla kerron myös mitä ajattelen palkkaamatta jättämisen tehokkuudesta ja vain rennon hevosen palkitsemisesta.

1. Hevonen turhautuu.

Ota varsa narun päähän, niin huomaat että ensin suussa on naru ja sen jälkeen hiha tai takinhelma. Osa hevosista tekee tämän nopeasti, osa aloittaa vasta myöhemmin. Kyseessä on toiminta, joka voi kertoa esimerkiksi seuraavanlaista informaatiota:

– hevonen ei ole ok varusteiden suhteen
– paikka on hevoselle haastava
– tehtävä on hevoselle haastava
– hevonen haluaisi tehdä jotain, jonka naru tai taluttaja estää
– hevonen luulee tekevänsä oikein, mutta ei saa omasta mielestään sopivaa palautetta
– hevonen ei tiedä millä tavalla taluttajan tai ihmisen saa tekemään haluttuja asioita

Perinteisellä tavalla, eli kyynärpäätaktiikalla ei synny kestävää tulosta, ja lieveilmiöt ovat joskus hallitsemattomia. Hevosesta riippuen muksauttaminen voi murentaa suhdetta ihmiseen ja ihmisiin tai sitten muokata suhdetta enemmän rajuun suuntaan, jolloin ihmisestä tulee leikki- ja painikaveri. Kumpikaan ei ole toivottava ilmiö. Turhautuminen kertoo motivaatiosta, mikä on aina hyvä asia. Motivaatiota ei kannata tappaa, vaan ohjata se toivottuun toimintaan!

2. Hevonen luulee, että se saa mälväämällä herkun.

Jos sinulla on taskussa porkkanaa ja hevonen narussa, niin luuletko, että se tietää porkkanoista? Se tietää melko tarkkaan, mitä sinulla on taskussa ja hyvin kaukaa – hevosella on loistava hajuaisti. Meitä voi huijata sillä, että kun emme näe, emme tiedä. Eläimillä on erilaiset aistit, meidän aisteihimme verrattuna ylivertaiset – on vaikea ymmärtää toista lajia ja sen aistimaailmaa. Lyhyesti: älä kuvittele, että voisit huijata hevosta luulemaan, että sinulla ei ole nameja jos niitä taskussa on.

Se, miten hevonen kokee esimerkiksi luopumisen tai koulutustilanteen ja se, miten me koemme sen, voivat poiketa toisistaan huomattavan paljon. Herkku taskussa tai ylipäänsä pienikin mahdollisuus ansaita palkkaa aiheuttavat hevosessa aktiivisuuden kohoamisen, mutta ihminen harvoin on tähän valmis. Jostain syystä me usein haluamme palkita passiivista hevosta ja keskitymme siihen, että se ei tekisi mitään, vaan olisi rento. Tämä yhtälö ei toimi. Toiminta on hevoselle palkitsevaa ja mälvääminen on aktiivista toimintaa parhaimmillaan. Vaikka emme tietoisesti palkitsisi hevosta ikävästä toiminnasta, hevonen ei välttämättä koe asiaa samalla tavalla. Jos omasta mielestäsi et palkitse mälväämisestä, mutta kyseinen toiminta ei vähene, on mahdollista että jokin muu seikka ylläpitää toimintaa.

3. Hevonen luulee tai tietää, että se voi mälväämällä vaikuttaa asioiden kulkuun.

Tämä liittyy edelliseen kohtaan ja toimintaa ylläpitäviin seikkoihin. Hevonen haluaa tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu ja ennakoitavuus voi olla jopa tärkeämpää hevoselle kuin toivottu lopputulos. Voi olla, että hevonen toistaa mälväämistä, vaikka siitä seuraa jotain ikävää toimintaa. Ikävä toiminta ei välttämättä ole hevosen mielestä riittävän ikävää, jotta sen kannattaisi vähentää mälväämistä. Lievästi ikävä toiminta voi toimia palkkion lailla ja siitä voi muodostua myös turva-ankkuri, niin hullulta kuin se kuulostaakin.

Asioiden kulkuun vaikuttaminen on myös iso juttu hevoselle. Esimerkiksi se, että ihminen poistuu tai vie hevosen karsinaan voi olla isompi palkkio hevoselle kuin porkkananpala. Samoin se, että toivottu määränpää saavutetaan voi mennä porkkanan edelle. Kannattaa muistaa, että hevonen ei koe asioita niin kuin me koemme; meidän mielestä ilkeät teot saattavat olla hevosen mielestä leikkiä tai kaikessa ilkeydessäänkin kuitenkin ennakoitavia ja sitä kautta palkitsevia.

Olipa syy mikä hyvänsä, voit itse vaikuttaa mälväämiseen. Ennen kuin päätät, miten ongelmaa lähestyt, mieti ensin muutama asia läpi. Ensinnäkin, mieti kuinka ärsyttävää/vaarallista toiminta on? Itse olen käyttänyt mälväämistä ja tönimistä aloitusmerkkinä. Ajattelen, että se on helpoin tapa selvittää, onko hevonen valmis seuraavaan toistoon tai haluaako se vielä treenata.

Miten toiminta on kehittynyt ajan mittaan? Onko mahdollista, että se pahenee koko ajan vai pysyykö se samana? Onko siitä tullut vain vuorovaikutuksen tapa? Jos hevosen mielestä kyseessä on vuorovaikutus ja itse ajattelit laittaa toiminnalle nollatoleranssin, voi olla että toteutustapa on liian raju ja näkyy suhteessanne.

Liity jäseneksi niin näet videon, jossa käyn läpi vinkit mälväämiseen.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kymmenen vinkkiä parempaan suhteeseen hevosen kanssa

Jaana Happy athlete,Hevoset,Hevostaito,Jäsenille,Jäsenmateriaalit,Käytösongelmat,Koulutusvinkit,Lastauskoulutus,Videot ,,,,,,,, 0 kommenttia
Kymmenen vinkkiä parempaan suhteeseen hevosen kanssa

Tiesitkö, että kahden yksilön välinen suhde on mitattava asia? Ja sitä voi rakentaa tietoisesti monella arkipäiväisellä asialla. Suhteen laadusta ja rakentamisesta on vastuussa aina ihminen, eikä sitä voi sälyttää hevosen niskoille. Tämä on toisaalta lohdullista ja samaan aikaan raadollista. Lohdullista siksi, että suhde on prosessi, jonka suuntaa on aina mahdollista muuttaa. Raadollista siksi, että hermojen menetykset ja turhautumiset eivät kuulu hyvään suhteeseen ja niiden välttäminen edellyttää keskivertoa parempaa itsehillintää ihmiseltä.

Jos haluat mitata suhdetta hevosen ja itsesi välillä, voit ensin käydä läpi, millä tavalla itse hevoseesi suhtaudut. Miten siitä ajattelet ja mitä siitä puhut. Mihin hevosen toiminnassa luotat ja mihin et. Jos negatiiviset asiat nousevat esille, niihin keskittyy yhä enemmän ja silloin niiden merkitys kasvaa.

Entä miten hevosen suhdetta tiettyä ihmistä kohtaan voi mitata? Aivan samoin periaattein. Kuinka paljon hevonen viettää kanssasi aikaa, jos sillä on vapaus valita? Millä tavalla se seurassasi on? Kuinka hyvällä tuulella hevonen on kanssasi? Mitä se sinusta ajattelee? Hevonen on siinä mielessä helpompi tulkittava kuin ihminen, että se harvemmin valehtelee tai jonkun mieliksi värittää.

Vielä jokunen aika sitten oli vallalla ajatus siitä, että hevosen ja ihmisen suhde on hierarkkinen. Tämä on ihmisten suosikkiajatus, koska silloin eläin on aina alempana meitä ja sen tehtävä on totella. Tällä voi perustella myös kovakouraiset kurinpalautukset ja “kyllä sen täytyy” ja “se ei koskaan saa” – ajatusmallit. Mikä erottaa mitattavalla tavalla kunnoituksen pelosta? Haluatko että hevonen välttelee sinua vai pyrkii luoksesi? Saat ihan itse päättää, minä perehdyn tässä kirjoituksessa positiivisen suhteen luomiseen.

Millä tavoin suhdetta voi sitten parantaa?

Suhde on kahden yksilön välille rakentuva side, jota rakennetaan jokaisessa vuorovaikutustilanteessa. Näin ollen jokainen vuorovaikutustilanne on merkityksellinen. Miten vuorovaikutustilanteessta saadaan aina hevosen kannalta positiivinen?

Konstit on monet.

Jäsenenä näet kymmenen aiheeseen liittyvää videota, joissa esitellään konkreettisia ja helppoja tapoja suhteen parantamiseen.

1. Yhdistä itsesi ruokaan ja muuhun mukavaan

Tutkimusten perusteella tie hevosen sydämeen käy nopeiten ruuan avulla. Ruoka on hevosen elämän keskiössä; sen huomaa jokainen jos on toiminut nälkäisen hevosen kanssa (hengenvaarallista) tai kokeillut käyttää palkkiona porkkanaa. Äkkiä hevonen muuttuu lohikäärmeeksi ja passiivinenkin ruuna löytää liekin ja sitten alkaa kouluttajaa kaduttaa. Ruoka on perustarve, joten sillä ei kannata leikkiä. Varmista, että hevonen saa riittävästi korsirehua ennen kuin alat käyttää ruokaa palkkiona. Ruuasta palkkiona tulee herkästi supervihje, mutta sitä voi purkaa monin fiksummin tavoin kuin huonontamalla palkkaa tai lopettamalla koulutus siihen.

Video: mitä tehdä kun hevonen innostuu makupaloista
Video: anna hevosen valita palkka

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

2. Lisää hevosen hallinnan tunnetta

Hallinnan tunne syntyy luottamuksesta ja ennakoitavuudesta. Se syntyy sekä suhteessa ympäristöön että suhteessa ihmisiin. Hallinnan tunne suhteessa ihmisiin tarkoittaa esimerkiksi sitä, että hevonen oppii tuntemaan millä tavalla ihminen toimii tietyssä tilanteessa. Hevonen pitää siitä, että ihminen pitää kiinni tavoistaan; silloin ihminen on helpommin luettavissa. Vielä parempi on se, jos hevonen voi omalla toiminnallaan vaikuttaa ihmiseen. Itse en enää edes ajattele kouluttamista niin, että hevonen on objekti, jota siedätetään ja vastaehdollistetaan. Lähden aina siitä, että hevonen on subjekti, joka osallistuu. Vastuu osallistamisesta on ihmisellä.

Video: kysytään hevoselta: letkutus
Video: kysytään hevoselta: omaehtoisuus käsittelyssä

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

3. Anna hevoselle valinnanvapautta

Vapaus valita lisää aina hyvinvointia. Mekin olemme tyytyväisiä heti, kun on sekä kahvia että teetä. Samoin hevonen – sitä ei tarvitse vapauttaa luontoon eikä sille tarvitse (eikä ehkä kannata) antaa vapaita käsiä, mutta sille kannattaa antaa pohdittuja ja järkeviä vaihtoehtoja. Hevonen on oman hyvinvointinsa paras kokemusasiantuntija. Se tietää, miltä mikäkin asia tuntuu ja mikä tänään toimii ja mikä ei. Parhaimmillaan hyvät valinnat vievät suhdetta eteenpäin suurin harppauksin, koska hevonen oppii siihen, että sinä olet portti kaikkeen hauskaan. Mistä hevosen voi antaa päättää?

Video: opeta hevonen aloittamaan harjoitus
Video: anna hevosen valita kahden tempun välillä
Video: opeta hevonen kertomaan, haluaako se loimen vai ei

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

4. Löydä hevosen aito motivaatio

Mitä eroa on motivaatiolla ja aidolla motivaatiolla? Esimerkiksi nälkäisellä hevosella voi olla motivaatio tehdä mitä tahansa temppuja ruuan eteen, mutta onko sillä aito motivaatio? Aito motivaatio on kouluttajan vastuulla – hevoselle pitäisi pystyä antamaan riittävästi hyviä syitä toimia kouluttajan toivomalla tavalla. Uhkailu tai kiristys tai perustarpeilla leikkiminen eivät mielestäni tuota toimintaan aitoa motivaatiota, vaan se täytyy rakentaa muuta kautta. Yksi tapa on se, että lähdetään ruokkimaan ja kasvattamaan jotain alkua, joka on jo olemassa. Silloin ei ole pelkoa väärin tekemisestä, vaan tavoitteena on kaataa bensaa liekkeihin ja saada hevonen itse aktiiviseksi.

Video: hevosen motivaatio liikkumiseen
Video: lisää vauhtia ratsain
Video: lisää vauhtia maasta

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Sujuva arki – heinäkasapalkka toimii monessa tehtävässä

Jaana Happy athlete,Hevoset,Hevostaito,Jäsenille,Jäsenmateriaalit,Koulutusvinkit,Videot ,,,,,, 0 kommenttia
Sujuva arki – heinäkasapalkka toimii monessa tehtävässä

Haluaisitko palkita hevostasi enemmän, mutta et halua juosta koko ajan toimittamassa sille porkkanaa? Haluaisitko saada hevoseen ruuan avulla myös vauhtia, täysin ilman keppiä?

Hevosten kanssa jäädään usein junnaamaan palkkaamisen suhteen – homma ei etene ja nami tulee aina samasta tehtävästä. Tyypillisin tapa palkita hevosta on taskusta kaivettava nami, ja siinä ei luonnollisesti ole mitään vikaa. On myös muita tapoja palkita.

Mitä jos hevoselle laittaa keskelle pihaa heinäkasan? Mitä se silloin tekee? Onko taskupalkka ainoa oikea, kun hevonen ei näe porkkanoita? Mitä eroa sillä on, haistaako hevonen porkkanat taskussa vai näkeekö se ne?

Kuvitellaan juoksuttamistilanne. Haluan itse toteuttaa sen omien arvojeni mukaisesti, mikä tarkoittaa:

– perustuu hevosen aitoon motivaatioon liikkua #aitomotivaatio
– tapahtuu ilman piiskaa niin että hevonen voi vaikuttaa #hallinnantunne
– tukee hevosen omaehtoisuutta #omaehtoisuus
– toteuttaa hevosen vapautta valita, koska sillä on silloin myös virikearvo #valinnanvapaus

Kukin voi itse miettiä, millä arvoilla lähtee mitäkin toimintaa rakentamaan. Omat arvoni asettavat toiminnalle lähtökohdat, joiden perusteella lähden juoksuttamista pohtimaan. Minulla on monia erilaisia vaihtoehtoja lähteä toteuttamaan tavoitetta; keskeistä on kuitenkin se, että saisin hevosen kulkemaan ympyrää erilaisilla nopeuksilla – se olisi toivottu lopputulos.

Kokeilin liinatilanteessa sellaista lähestymistapaa, että aloitin koko jutun palkasta, eli heinäkasasta. Näin sain poistettua kokonaan vetokilpailun kasalle; kun se oli jo alun perin sallittu, ei ollut mitään tarvetta hulluna kiskoa sinne ja sieltä pois.

Tämän käänteisen ajattelun kylkiäisenä sain itse ravia ja laukkaa tarjoavan aktiivisen hevosen.

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi, niin näet myös videon, josta saat eväät heinäkasapalkan käyttöön juoksuttamisessa.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Hevosten perustaidot: paikoillanne!

Jaana Hevoset,Hevostaito,Jäsenille,Jäsenmateriaalit,Koulutusvinkit ,,, 0 kommenttia
Hevosten perustaidot: paikoillanne!

Mitä enemmän erilaisiin tilanteisiin törmää, sitä enemmän voi huomata, että vastaus löytyy usein perusteista. Perusteiden harjoittelu kuulostaa tylsältä, helpolta ja itsestäänselvältä, mutta se ei ole sitä. Perusteiden harjoittelulla voi luoda hyvää suhdetta ja ennen kaikkea, oppia tuntemaan oma hevonen paremmin.

Siinä, missä koirissa tunnistetaan erilaiset persoonat ja piirteet ja hyödynnetään niitä treeneissä, hevosille on usein vain yhtä ja samaa politiikkaa tarjolla. Kuinka monessa tilanteessa hevosen kanssa hevonen on aidosti iloinen? Entä kuinka usein itse olet hevosen kanssa aidosti iloinen?

Paikoillaan seisomisen opettelu on hyvin yksinkertaista. Se on perustaito, joka usein sujuu, paitsi erikoistilanteissa. Erikoistilanteita voivat olla esimerkiksi tuulinen sää, pelkotilanne, tilanne, jossa et itse voi keskittyä hevosen pitelemiseen tai tilanne, jossa hevoselle täytyy tehdä jotain. Näissä tilanteissa muistaa aina sen, kuinka tärkeä taito on kyseessä.

Kaksi perustyyliä

Paikoillaan pysymiseen on olemassa kaksi perustyyliä ja niiden yhdistelmiä. Ensimmäinen, perinteinen tyyli on sellainen, että hevonen pyydetään pysähtymään ja jos se liikahtaa, sitä häiritään tai komennetaan. Esimerkiksi kiinni sidottuna hevonen liikahtaessaan törmää naruun, ja sen pitäisi aiheuttaa pysähtyminen. Naru seinässä on hyvin selkeä toimintaperiaatteiltaan, kunnes se jonain päivänä pettää. Naru ei kuitenkaan keksi omin päin joka päivälle eri sääntöjä, se ei oman fiiliksensä mukaan pyöri, heittäydy silmille tai läimäytä hevosta – se vain jarruttaa oman kestokykynsä puitteissa. Ihmisen toteuttamana perinteinen tyyli saa enemmän sävyjä; liikahtavaa hevosta häiritään erilaisin tavoin, ja nämä tavat eivät aina hevosen mielestä ole häirintää.

Toinen perustyyli on se, että muistetaan paikoillaan seisovaa hevosta hyvällä. Toisin sanoen kun hevonen pysyy paikoillaan, keskitytään siihen. Annetaan porkkanaa tai rapsutetaan ja tällä tavoin tuetaan hevosen ajatusta paikoillaan pysymisestä. Tämä on tietenkin hevosen kannalta hyvä tapa, ja sillä on usein motivaatiota herkkuihin. Ongelmaksi muodostuu usein malttamattomuus sekä se, että hevonen ei ymmärrä, milloin kuuluu seistä ja milloin taas ei. Jos joskus samasta toiminnasta saa palkkaa ja joskus ei, turhautuminen nostaa päätään. Siksi pelkkien karkkien varassa ei kannata toimia, vaan ujuttaa monipuoliset palkkiot osaksi arkipäivää.

Erilaiset palkkiot
Voit harjoitella paikoillaan pysymistä monissa tilanteissa

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi!

Käyn läpi, mitä erilaisia palkkioita voit käyttää ja miten voit toimia, jos et halua kantaa mukanasi porkkanoita joka tilanteessa. Käyn myös läpi kolme erilaista tapaa palkita hevosta (suora palkka, vapautus ja näiden yhdistelmä). Jäsenenä näet myös kaikki aiemmin julkaistut materiaalit ja videot.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Hevosten pienet perusasiat – sujuva arki löytyy asenteesta ja suhde arjesta

Jaana Happy athlete,Hevoset,Hevostaito,Jäsenille,Jäsenmateriaalit,Koulutusvinkit,Videot ,,,, 0 kommenttia
Hevosten pienet perusasiat – sujuva arki löytyy asenteesta ja suhde arjesta

Kun puhutaan hevosen ja ihmisen välisestä suhteesta, niin usein puhutaan kunnioituksesta ja luottamuksesta. Nämä ovat suuria sanoja, ja ne eivät kovin helposti käänny käytännön harjoituksiksi tallin käytävällä. Suhde on side kahden yksilön välillä; hevosen ja ihmisen kohdalla on kyse lajienvälisestä suhteesta. Jo pitkään on tiedetty, että tie hevosenkin sydämeen lyhenee ruualla, mutta mitä muuta voi tehdä suhteen eteen?

Onko suhde palkkio kovasta työstä?

Tavallaan on, jos tekee oikeita asioita. Luottamus joko rakentuu tai murentuu jokaisessa vuorovaikutustilanteessa. Hevosen kanssa neutraalia tilannetta ei ole – hevosella on aina asenne jokaista tilannetta kohtaan. Asenteeseen vaikuttaa sekä tilanne itsessään että aiemmat vastaavat tilanteet. Lisäksi asenteeseen vaikuttaa tilanteen seuraukset. Esimerkiksi niinkin yksinkertaiseen asiaan, kuin riimun pukemiseen hevosella on asenne. Tekijät, jotka vaikuttavat hevosen asenteeseen riimua kohtaan, ovat moninaiset. Niitä ovat esimerkiksi:

– Kuka riimun pukee?
– Missä riimu puetaan – tallissa vai tarhassa?
– Mihin kellonaikaan riimu puetaan – aamulla vai iltapäivällä?
– Mitä riimun pukemisesta seuraa – tarhaan vienti vai ratsastus?
– Missä muissa tilanteissa kyseistä välinettä käytetään?
– Mitä riimun pukeminen on aiemmin tarkoittanut?

Mitä suhteen rakentamiseksi voi tehdä?

Mikäli haluat parantaa suhdettasi hevoseen, aloita omasta asenteestasi. Mikäli päivittäiset välttämättömät asiat hevosen kanssa ovat pakkopullaa, muutut valitettavasti hevosen silmissä innostajasta ankeuttajaksi. Ankeuttajana et voi rakentaa hyvää suhdetta, koska hevonen ei halua yleensä viettää aikaa ankeiden ihmisten kanssa. Suhteen rakentaminen ei voi perustua siihen, että simputetaan ja vahditaan vaan hevosenkin pitää olla omaehtoisesti mukana ja kokea tilanteet mielekkäiksi.

Kun oma asenne on kunnossa, voi keskittyä hevosen asenteeseen. Sinulla on valta muuttaa hevosen asenne mitä tahansa tilannetta tai toimenpidettä kohtaan. Sinulla on myös vastuu siitä, miten hevonen tilanteet kokee.

Suhteen rakentamisen kannalta oleellisia asioita ovat nämä:

– esiinny aina hyvässä valossa
– ole aina sankari
– ole aina hyvä tyyppi
– toimi aina ennakoitavalla tavalla
– tee itsesi hevoselle hyödylliseksi

Ja miten se käytännössä tehdään?

Käsikirjoittamalla pieniä näytelmiä, joissa meillä on hyvän tyypin rooli. Emme suinkaan halua olla pahiksia, vaan mahdollisimman hyviä hahmoja. Aloitetaan käsikirjoittamalla uusiksi ne tilanteet, joissa asenteessa on parantamisen varaa ja jotka toistuvat usein. Ne ovat arkipäivän roskaa, joka kuormittaa suhdetta turhaan.

Näitä tilanteita voivat olla esimerkiksi satulointi, suitsiminen, riimun pukeminen, kiinni ottaminen, selkäännousu.. kaikki käsittelytilanteet. Toki hevosen asenteeseen vaikuttaa myös mahdollinen kipu, joka on hyvä sulkea pois mikäli mahdollista. Uusi käsikirjoitus ja sen harjoittelu kuitenkin paljastaa kivun jossain vaiheessa, koska kiputilanteissa asenne ei vaan muutu vaikka harjoittelu jatkuu.

Miksi tässä ei ollut mitään mainintaa kunnioituksesta? Koska siitä tulee oma juttu!

Liity jäseneksi niin näet videon, jonka avulla pääset opettamaan uusiksi luoksetulon ja riimun pukemisen. Voit edelleen pyydystää hevosen vanhalla tyylillä tai pukea riimun opitulla tavalla ja rinnalla kasvattaa uutta tapaa.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Sujuva arki: sulauta temppuilu arkipäivään

Jaana Happy athlete,Hevoset,Hevostaito,Jäsenille,Jäsenmateriaalit,Käytösongelmat,Koulutusvinkit,Videot ,,,,, 0 kommenttia

Myös hevosten kanssa ajatellaan usein, että on erikseen arki ja sitten jos aikaa jää, niin jotain ekstraa. Oma unelmani olisi se, että arjessa olisi tiedostava ote, joka toteuttaisi omaa systeemiä. Silloin ei olisi irrallisia temppuja tai maastakäsittelyn tarvetta, kun nämä sulautuisivat osaksi hevosen käsittelyä. Vielä parempaa tämä olisi niin, että hevosellakin olisi ääni ja kaikki sujuisi vuoropuhelussa.

Oman ja hevosen hyvinvoinnin kannalta olisi hyvä hinkata pienet, usein toistuvat asiat niin, että niistä ei tulisi riitoja. On huomattavasti mukavampaa lähteä ratsastamaan, kun siihen johtava polku ei ole kivinen. Kivisyydellä tarkoitan yhteistyön kitkaa, joka näkyy vastusteluna ja tiuskimisena. Pahimmillaan ennen selkäännousua on koettu jo monta vastoinkäymistä, ja se taas voi (vaikkei saisi) vaikuttaa omaan mielialaamme.

Arjessa on monia pieniä kohtaamisia, joissa voisimme valmistella hevosta muihin vastaaviin tilanteisiin ja jopa ratsastuksellisiin asioihin. Kaikki tekemiset ja tehtävät ovat yksinkertaisia, mutta meille ihmisille on todella vaikeaa toimia johdonmukaisesti eli aina samalla tavalla. Tämä on varmaankin opeteltavissa oleva asia, joka helpottaisi arkipäivää huomattavasti.

Loimitukseen liittyviä haasteita on monia: haluaako hevonen ylipäänsä loimea? Millä se saa sen halutessaan pois vai saako ilman hampaita tai lajitoverin avustusta? Entä jos se lähtee puoliksi avattu loimi päällään hipsuttelemaan pois paikalta?

Mikäli toimet, joita joka tapauksessa hevosen kanssa ja hevoselle tehdään, olisivat kehittäviä, ei tarvitsisi erikseen tehdä irrallisia harjoitteita tai tarjota aivopähkinää. Parhaimmillaan jopa lastauksen ongelmat pystytään ratkomaan arkipäivässä, ilman traileria – kunhan on olemassa tieto siitä, mitä kannattaa tehdä.

Liity jäseneksi niin näet videon, jossa saat koulutusvinkin siihen, miten hevosen saa pysäytettyä ilman riimua loimitilanteessa ja mitä muuta kannattaa ottaa huomioon loimituksen kanssa.

Näet myös aiemmin julkaistut jäsenmateriaalit!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.