Jäsenmateriaalit

Hevostelu on vaarallisempaa kuin moottoripyöräily, aina sattuu ja tapahtuu. Erään tutkimuksen mukaan hevosalan ammattilaiset saavat keskimäärin yhden potkun vuodessa riippumatta siitä, kuinka taitavia he ovat. Hevosmiestaito on suurimmaksi osaksi sitä, että mitään kamalaa ei tapahdu – ennakointia, harkintaa ja pään kylmäämistä.

Mistä vaaratilanteet yleensä syntyvät?

1. Käsittelijällä on valheellinen hallinnan tunne

Hallinnan tunne on suosikkiasia itselleni monin tavoin. Tässä tapauksessa pidän sitä kuitenkin huonona asiana. Jostain syystä koen, että hevoskulttuuriin kuuluu se, että ihmisellä on hallinnan tunne hevoseen. Tämä ei tietenkään ole todellisuutta, koska itseämme noin kymmenen kertaa suuremman eläimen täydellinen hallinta kaikissa mahdollisissa tilanteissa ei vaan ole mahdollista.

Valheellinen hallinnan tunne estää turvallisuusharkintaa ja saa käsittelijän ottamaan turhia riskejä. Hevosiin olisi parempi suhtautua sillä tavalla, että on ihme jos mitään ei satu, kuin niin, että sattumukset ovat harvinaisia vahinkoja.

Kuinka mielelläsi taluttaisit 500-kiloista pupua pitkin parkkipaikkaa? Tai hirveä? Hirveä verrataan hevoseen vain auton konepellillä, vaikka vertauskuvasta voisi olla hyötyä muissakin tilanteissa. Usuttaisitko kesyäkään hirveä liinojen kanssa traikkuun? Tai luottaisitko siihen, että saat sen riimusta pidettyä tilanteessa kuin tilanteessa?

2. Hevonen on liian vaikeassa tilanteessa tai siltä odotetaan liikaa

Kun on “pakko” tehdä jotain, harkintakykymme alenee. Harvoin hevonen käyttäytyy vaarallisesti ilman, että siihen kohdistuu painetta. Toki tarhassa tai laitumella tai muuten vapaana juostessaan se voi potkaista, mutta varsinainen vastustelu ja puolustautuminen alkaa usein tilanteessa, jossa hevosta prässätään.

Tyypillisiä tällaisia tilanteita ovat lastaaminen, pesukarsinaan meno, lääkintätilanteet tai ratsastuksen tai ajon aikana pelottavien kohtien ohittaminen tai pihasta lähteminen.

Pakkotilanne alkaa usein kiltisti, mutta minuuttien ja tuntien aikana äityy todella ikäväksi menoksi. Tässä vaiheessa vaatii todella paljon kanttia puuttua tilanteeseen, vaikka se olisi kaikkien kannalta järkevintä – hevonen karsinaan ja ihmiset kahville. Hyvin hyvin harvinaista on se, että tilanteen pitkittyessä enää vastustelu loppuu, vaan pikemminkin tulee vaarallisemmaksi.

3. Hevonen säikähtää hyvästäkin ennakoinnista huolimatta

Aina voi käydä niin, että hevonen vain säikähtää. Tämä voi tapahtua milloin tahansa, ja tämä on se tilanne, jossa pohjataidoilla on vaikutusta. Mitä tottuneempia ja enemmän hereillä ja tilanteen tasalla käsittelijät ovat, sitä paremmin yllättävistä tilanteista voi selviytyä.

Säikähtämisen varalle voit opetella tausta- ja tukitaitoja sekä nopeuttaa palautumista. Säikähtämiseen liittyvä vaarallinen ajatus on se, että hevonen jotenkin laskelmoisi tai suunnittelisi säikähtämisiään ihmisen pään menoksi. Silloin säikähtämisestäkin voi tulla riidan alku.

4. Edellä mainittujen yhdistelmät

Pahimman tilanteen saa aikaan edellisten yhdistelmä, joka kuitenkin on valitettavan yleinen lopputulos. Hevosihmisen periksiantamattomuus on täysin omaa luokkaansa, ja väitän että siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Mitä järkeä on pitkittää lastaustilannetta esimerkiksi viiteen tuntiin, kun yleensä joku paikallaolijoista tietää, että puolen tunnin yrittämisen jälkeen homma ei enää tule paremmmaksi. Olisi loistava ratkaisu keskeyttää tilanne, ottaa aikalisä ja miettiä paremmat strategiat.

Mitä turvallisuuden säilyttämiseksi voi tehdä?

1. Käytä turvavarusteita, äläkä vain puhu niistä.
2. Opettele antamaan periksi ja ottamaan aikalisä.
3. Ota huomioon realiteetit, äläkä kuvittele että tilanne tai hevonen olisi hallinnassa.

Liity jäseneksi niin näet videon, jossa käyn läpi, mitkä kaikki asiat vaikuttavat hevosen säikähtämisherkkyyteen ja millä tavoin voit pysyä itse kartalla siitä, milloin tilanne on hevosellesi liian vaikea.