Lisää turvallisuutta hevosten kanssa – vältä vaaratilanteita

Hevostelu on vaarallisempaa kuin moottoripyöräily, aina sattuu ja tapahtuu. Erään tutkimuksen mukaan hevosalan ammattilaiset saavat keskimäärin yhden potkun vuodessa riippumatta siitä, kuinka taitavia he ovat. Hevosmiestaito on suurimmaksi osaksi sitä, että mitään kamalaa ei tapahdu – ennakointia, harkintaa ja pään kylmäämistä.

Mistä vaaratilanteet yleensä syntyvät?

1. Käsittelijällä on valheellinen hallinnan tunne

Hallinnan tunne on suosikkiasia itselleni monin tavoin. Tässä tapauksessa pidän sitä kuitenkin huonona asiana. Jostain syystä koen, että hevoskulttuuriin kuuluu se, että ihmisellä on hallinnan tunne hevoseen. Tämä ei tietenkään ole todellisuutta, koska itseämme noin kymmenen kertaa suuremman eläimen täydellinen hallinta kaikissa mahdollisissa tilanteissa ei vaan ole mahdollista.

Valheellinen hallinnan tunne estää turvallisuusharkintaa ja saa käsittelijän ottamaan turhia riskejä. Hevosiin olisi parempi suhtautua sillä tavalla, että on ihme jos mitään ei satu, kuin niin, että sattumukset ovat harvinaisia vahinkoja.

Kuinka mielelläsi taluttaisit 500-kiloista pupua pitkin parkkipaikkaa? Tai hirveä? Hirveä verrataan hevoseen vain auton konepellillä, vaikka vertauskuvasta voisi olla hyötyä muissakin tilanteissa. Usuttaisitko kesyäkään hirveä liinojen kanssa traikkuun? Tai luottaisitko siihen, että saat sen riimusta pidettyä tilanteessa kuin tilanteessa?

2. Hevonen on liian vaikeassa tilanteessa tai siltä odotetaan liikaa

Kun on “pakko” tehdä jotain, harkintakykymme alenee. Harvoin hevonen käyttäytyy vaarallisesti ilman, että siihen kohdistuu painetta. Toki tarhassa tai laitumella tai muuten vapaana juostessaan se voi potkaista, mutta varsinainen vastustelu ja puolustautuminen alkaa usein tilanteessa, jossa hevosta prässätään.

Tyypillisiä tällaisia tilanteita ovat lastaaminen, pesukarsinaan meno, lääkintätilanteet tai ratsastuksen tai ajon aikana pelottavien kohtien ohittaminen tai pihasta lähteminen.

Pakkotilanne alkaa usein kiltisti, mutta minuuttien ja tuntien aikana äityy todella ikäväksi menoksi. Tässä vaiheessa vaatii todella paljon kanttia puuttua tilanteeseen, vaikka se olisi kaikkien kannalta järkevintä – hevonen karsinaan ja ihmiset kahville. Hyvin hyvin harvinaista on se, että tilanteen pitkittyessä enää vastustelu loppuu, vaan pikemminkin tulee vaarallisemmaksi.

3. Hevonen säikähtää hyvästäkin ennakoinnista huolimatta

Aina voi käydä niin, että hevonen vain säikähtää. Tämä voi tapahtua milloin tahansa, ja tämä on se tilanne, jossa pohjataidoilla on vaikutusta. Mitä tottuneempia ja enemmän hereillä ja tilanteen tasalla käsittelijät ovat, sitä paremmin yllättävistä tilanteista voi selviytyä.

Säikähtämisen varalle voit opetella tausta- ja tukitaitoja sekä nopeuttaa palautumista. Säikähtämiseen liittyvä vaarallinen ajatus on se, että hevonen jotenkin laskelmoisi tai suunnittelisi säikähtämisiään ihmisen pään menoksi. Silloin säikähtämisestäkin voi tulla riidan alku.

4. Edellä mainittujen yhdistelmät

Pahimman tilanteen saa aikaan edellisten yhdistelmä, joka kuitenkin on valitettavan yleinen lopputulos. Hevosihmisen periksiantamattomuus on täysin omaa luokkaansa, ja väitän että siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Mitä järkeä on pitkittää lastaustilannetta esimerkiksi viiteen tuntiin, kun yleensä joku paikallaolijoista tietää, että puolen tunnin yrittämisen jälkeen homma ei enää tule paremmmaksi. Olisi loistava ratkaisu keskeyttää tilanne, ottaa aikalisä ja miettiä paremmat strategiat.

Mitä turvallisuuden säilyttämiseksi voi tehdä?

1. Käytä turvavarusteita, äläkä vain puhu niistä.
2. Opettele antamaan periksi ja ottamaan aikalisä.
3. Ota huomioon realiteetit, äläkä kuvittele että tilanne tai hevonen olisi hallinnassa.

Liity jäseneksi niin näet videon, jossa käyn läpi, mitkä kaikki asiat vaikuttavat hevosen säikähtämisherkkyyteen ja millä tavoin voit pysyä itse kartalla siitä, milloin tilanne on hevosellesi liian vaikea.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Himmaa humma! Käytännölliset jarrut hevoselle

Hevosia jarrutetaan milloin milläkin: istunnalla, ohjilla, jaloilla, piiskalla, kannuksilla (erittäin tehokas jarru), hengityksellä ja niin edelleen – mikä kullekin ratsastajalle sopii.

Meitä ratsastajia yhdistää se, että olemme kädellisiä. Me teemme samankaltaisia asioita kun olemme menettämässä tasapainoa tai kun tulee uhkaava tilanne. Harva meistä on niin taitava, että pystyy tilanteessa kuin tilanteessa säilyttämään perusistunnan ja käyttämään apuja oppikirjan mukaan.

Hevonen taas usein opetetaan siihen, että ratsastaja osaa. Koska tasapainon menettämistä pyritään välttämään, saattaa käydä niin, että hevosen kokemukset kyseisestä ilmiöstä ovat hyvin harvinaisia ja joskus jopa pelottavia. Jos ratsastaja yhtäkkiä keikkuu aivan vinossa kyydissä tai rojahtaa kaulalle, saa hevonen joskus lisäpontta pakenemiselleen.

Hevosen voi opettaa pysähtymään vaikka sadasta eri merkistä. Merkkien ei tarvitse olla suoraan ratsastuksen oppikirjasta. Pysähtyminen on niin oleellinen taito, että sille kannattaa uhrata treeniä enemmän kuin muille.

Liity jäseneksi ja katso video, jossa käyn läpi, mitä erilaisia käteviä vihjeitä voit pysähtymiseen liittää. Näet myös kaikki aiemmin julkaistut videot!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Erilaista tekemistä hevosille: hajujen maailma

Kuten tiedämme, hevonen on fiksu ja toimelias eläin. Sen aistit ovat kehittyneet ja usein sen ominaisuudet ja kapasiteetti ovat vajaakäytössä. Hevonen voi laitostua ja tyhmentyä, jos se tekee samaa työtä vuodesta toiseen.

Vajaakäyttöisyyden huomaa siitä, että hevonen keksii kaikenlaista ikävää toimintaa, joka voi olla haitaksi sille itselleen tai ympäristölle. Hevonen voi kärsiä stressistä, jos se kokee ettei voi hyvin ympäristössään. Hevonen voi stressata myös niin, että se passivoituu ja sillä voi olla masennusoireita.

Ympäristöön emme aina voi vaikuttaa, mutta voimme antaa hevoselle työkaluja tulla paremmin toimeen ympäristössään. Tästä on jokaiselle hevoselle hyötyä; mitä enemmän asioita hevosen kanssa voi tehdä, sitä enemmän on vaihtoehtoja toimia.

Usein sairausloma saa aikaan tilanteen, jossa on keksittävä vaihtoehtoisia tapoja olla yhdessä. Sairausloman aikana hevonen tarvitsee välttämättä aivokarkkia, koska muuten sen kuntouttaminen voi muodostua hyvin vaaralliseksi. Ei tarvitse odottaa sairauslomaa, vaan jokainen voi opettaa hevoselleen jo varastoon ainakin viisi erilaista tapaa touhuta yhdessä jotain mielekästä. Näistä voi valita tarpeen mukaan vaihtelua päivään.

Hevosen hajuaisti on loistava, mutta meidän harrastuksissamme usein tarpeeton. Hajuaisti tarjoaa kuitenkin hyvän mahdollisuuden oppimisen oppimiseen ja viriketoimintaan. Hevosen hajuaistia hyödynnettäessä ei tarvita suuria tiloja tai kalliita varusteita, vaan hetki aikaa ja esivalmisteluja.

Aloittaaksesi hajuhommat hevosen kanssa tarvitset jonkun hajun, jota voit koulutuksessa käyttää. Tarkoitukseen sopivat esimerkiksi koirien nose work-tuoksut. Lisäksi tarvitset hevosellesi sopivia palkkioita.

Liity jäseneksi niin näet noin kymmenen minuutin videon, jonka avulla pääset alkuun hajutöissä! Tutustu myös mandariinihaasteeseen!

Huomioithan, että en ole itse ammattilaistasoinen hajukouluttaja, vaan näissä videoissa pääpaino on hauskalla tekemisellä, jossa yhdistyvät aisti- ja kognitiiviset virikkeet.

Jaa oma kokemuksesi #hepathajuhommiin #virikehaistelut

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Vedenjakajatilanteet ja järkevät valinnat

Rauhoittaminen, verinäytteen otto, rokotus tai muu vastaava toimenpide, jossa hevosen pitäisi pysyä paikoillaan. Vaan kun ei aina pysy, vaan alkaa hillitön pyöriminen, jyrääminen, panikointi ja vastustelu. Tai lastaustilanne, jossa hevonen pysähtyy sillalle tai kääntyy sillan sivuun.

Kyseessä on vedenjakajatilanne. Tilanteessa ihmisosapuoli tekee ratkaisun seuraavasta siirrosta, jolla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia. Joskus kannattaa pysähtyä harkitsemaan, ennen kuin käyttää huulipuristinta, korvajarrua tai vastaavaa pakkokeinoa. Niiden käyttö kannattaa säästää hätätilanteisiin.

Vedenjakajatilanteissa on mahdollista toimia myös muulla tavalla kuin kokeilemalla pakottamista. Mikäli pakottaminen on ainoa vaihtoehto, varmista että paikalla on henkilö, joka tietää mitä tekee. Pahimmillaan pakottamista nimen omaan kokeillaan, ja jos mikään keino ei tuota toivottua lopputulosta, keinot ovat yleensä pilaantuneet, eli niitä on vaikea myöhemminkään käyttää.

Tilanne olisi mahdollista kääntää myös positiivisen hallinnan harjoitteluksi, jolla on vähintään yhtä suuri onnistumismahdollisuus kuin pakkokeinoilla. Miksi sitten melko harvoin näin tehdään?

Yleinen ajattelumalli on “hevosen pitää” tai “hevonen ei milloinkaan saa”. Kun ajatellaan näin, ei olla täysin samassa joukkueessa hevosen kanssa, vaan ollaan siinä roolissa, että vahditaan hevosta ja kontrolloidaan sitä. Toinen asia on turvallisuuden harha; valitettavasti joskus kuvitellaan, että hevosen korvassa roikkuminen olisi jotenkin turvallisempaa kuin kauran syöttäminen. Toki näin voi ollakin, mistä päästään kolmanteen kohtaan, eli osaamiseen. Osaaminen ei välttämättä riitä siihen, että kyettäisi keskittymään olennaiseen, eli ajattelemaan asia hevosen näkökulmasta.

Suosittelen jokaista kokeilemaan uutta tapaa ajatella ja haastamaan itseään ja käsityksiään, kun seuraava vedenjakajatilanne tulee. Voit miettiä seuraavia asioita ennen kun teet ratkaisun:

– Mitä odotan hevosen tässä tilanteessa tekevän?
– Onko sillä siihen minkäänlaisia edellytyksiä tai osaamista taustalla?
– Millä tavalla voisin saada toivotun lopputuloksen syntymään?
– Onko minulla keinoja vakuuttaa hevoselle lyhyessä ajassa, että tilanne on vaaraton tai jopa mukava?
– Mitkä ovat arvoni hevosten käsittelyssä ja miten niitä haluan tässä tilanteessa toteuttaa?

Liity jäseneksi ja katso video, jossa käyn läpi, miten vedenjakajatilanne on mahdollista pysäyttää ja kääntää positiiviseksi. Esimerkkinä on hevonen, joka vastustaa rauhoittamista ja verinäytteen ottamista poistumalla paikalta. Videolla näet vaihe vaiheelta, millä tavalla hevonen kykenee lyhyessä ajassa hyväksymään vieraan koskettamassa kaulaa.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Mitä tapahtuu, kun pidät hevosen jalkaa ylhäällä, jotta saisit hoidettua toisen jalan?

Varmasti jokainen hevosihminen on ollut tilanteessa, jossa hevosta on pitänyt pitää paikoillaan tai sen potkimista tai muuta vastustelua on pitänyt estää. Jos vaikkapa hevosen yhtä jalkaa pitää hoitaa, on tapana nostaa toinen jalka ylös, jotta hoidettava pysyisi maassa.

Tämä jalkakikka toimii joskus hyvin, mutta esimerkiksi varsoilla sitä ei välttämättä kannata käyttää. Jalkakikkaa yritetään yleensä ennen kuin haetaan huulipuristin – niiden toimintaperiaatteessa on jotain samaa, mutta myös eroja. Huulipuristin kuuluu osittain samaan leiriin ilmastointiteipin kanssa, mutta siitä myöhemmin.

Jalannostokikka on hyvin vanhaa perua ja ehkäpä perimätieto sen periaatteesta on osittain kadonnut, koska sitä sovelletaan myös väärin. Se on yksi niistä hevosiin liittyvistä kikoista, joka siirtyy sukupolvelta toiselle vaikka harva pysähtyy edes miettimään, mihin koko juttu perustuu.

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi! Näet videon, jossa käyn läpi jalkakikan taustaa ja miksi se on joillekin hevosille niin tehokas tapa. Kerron myös, mitä muita, samaan periaatteeseen perustuvia tapoja sinulla on toimia lääkintä- tai hoitotilanteessa.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Helpompaa arkea hevosen kanssa: opeta kohteille merkityksiä

On olemassa se varsinainen harrastus, jota hevosen kanssa tehdään. Ennen sitä ja sen jälkeen on suuri joukko erilaisia tapahtumia, jotka toistuvat päivittäin samanlaisina. Nämä välimerkit voivat olla joko helppoja tai vaikeita. Mikäli ne ovat helppoja, ongelmaa ei ole. Mikäli ne ovat vaikeita, silloin näyttämölle astelevat suhtautuminen, asenne ja motivaatio.

Mikäli jokin arkipäiväinen asia on ongelma, siihen suhtautuminen ja asennoituminen riippuu meistä itsestämme. Asenteeseen vaikuttaa tietopohja ja fiilis, mutta sekä asenteeseen että suhtautumiseen voimme ainoastaan me itse vaikuttaa.

Yksi tapa suhtautua ongelmaan on olla välittämättä siitä. Se toimii usein silloin, kun ongelmatilannetta seuraavat tilanteet ovat meille palkitsevia. Esimerkiksi satuloinnin aikana tapahtuva irvistely voidaan jättää huomiotta, jos ratsastaminen on ihanaa. Toinen tapa suhtautua on se, että selitetään, mutta ei aktivoiduta. Haetaan syytä sukutaulusta, varsa-ajasta, sukupuolesta, lisäravinteiden puutteesta tai planeettojen asennosta. Muita tapoja suhtautua ongelmiin ovat ns. nollatoleranssi (mullehan et ala), pois kitkeminen, kieltäminen ja niin edelleen.

Kuinka paljon meillä itsellämme on motivaatiota muuttaa omaa suhtautumistapaa? Entä mistä löytyy motivaatio hevosen asenteen muuttamiseen? Voiko hevonen muka muuttaa asennettaan ja miksi asialle pitäisi tehdä jotain, jos kaikki kuitenkin sujuu?

Yksi helppo tapa sujuvoittaa arkea on ladata erilaisiin kohteisiin arvoa…

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi. Näet myös kaikki aiemmin julkaistut jäsenartikkelit!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Hevoset ja letkutus, kolme vinkkiä onnistumiseen

Kuumalla säällä moni hevonen nauttii viilentävistä suihkuista. Pelkkä lupaus suihkunjälkeisestä hyvästä olosta ei kuitenkaan riitä siihen, että hevonen nauttisi itse toimenpiteestä. Pesupaikka ahdistaa, letku voi hyökätä kimppuun ja vesipisarat kutittavat.

Voit itse valita, miten hevosesi suhtautuu letkutukseen, ja vastuu hevosen asenteesta toimenpidettä kohtaan on sinulla. Voit päivittäin jokaisessa kohtaamisessa valita, millaista hevosta rakennat – taitavaa vastustajaa itsellesi vai yhteistyökumppania?

Taitavan vastustajan rakentaminen lähtee kiireestä, väärästä asenteesta ja pettävästä arvostelukyvystä. Kun tähän soppaan laitetaan mausteeksi vielä ripaus vanhaa, hyvin tekeytynyttä arviointivirhettä, niin yli kiehuu. Letkuttamispelkoisen hevosen sijaan ketjut perässään juoksee nyt vetopaniikista kärsivä, käsittelijäänsä ja pesupaikkaa pelkäävä, taluttaessa jyräävä ja “tyhjää” kyttäävä monsteri. Pahimmassa tapauksessa varsan ensimmäinen letkutus päättyy näin, ja laskua maksetaan vuositolkulla – tietenkin suurimman laskun maksaa hevonen itse.

Yhteistyökumppanin rakentamiseen tarvitaan kahvikupin äärellä valmiiksi pohditut arvot sekä ymmärrys siitä, että minä itse olen vastuussa hevosen toiminnasta, koska minä itse laitan hevosen erilaisiin tilanteisiin. Tarvitaan sopiva asenne ja arvostelukykyä – käsitys siitä, mikä on kyseiselle hevoselle helppoa ja mikä taas vaikeaa. Lisäksi tarvitaan kyky arvioida sekä hevosen toimintaa että omaa toimintaa; kykyä pitää pää kylmänä vaikka vesiletkun avulla sen sijaan että toimii tunnekuohun vallassa hevosta vastaan.

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi! Käyn läpi kolme vinkkiä, joiden avulla voit tehdä letkuttamisesta hevoselle ja itsellesi mieluisaa. Käyn läpi, miten voit lisätä hevosen motivaatiota ja hallinnan tunnetta ja mitä tuttua voit käyttää treenissä apuna – kuulostaa monimutkaiselta, mutta ei ole ja nopeuttaa pääsyä toivottuun lopputulokseen!

Peseminen on normaali osa harjoittelevan hevosen päivää. Hevosen asenteella alkaa olla merkitystä myös hyvinvointiin, kun tapahtuma toistuu usein. Haluaisitko itse, että jokaiseen kivaan tekemiseen liittyisi pakkopullaa ja hammasten kiristelyä päivittäin? Hevosen suorituskyvyn kannalta emme todellakaan halua, että hevosen arjessa on pelkoa tai inhoa aiheuttavia roskia – tehtävämme on keskittyä olennaiseen ja siivota nämä roskat pois hevosta häiritsemästä.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.