Lastauskoulun ensimmäisissä osissa on keskitytty tukitreeneihin ja ongelman havainnointiin. Lastaus- ja kuljtusongelma ovat siitä ikäviä, etteivät ne yleensä poistu pelkästään yhdenlaisella harjoittelulla, vaan vaaditaan monenlaista oheistoimintaa rinnalle. Tässä osassa keskitytään siihen, millä tavalla rakennetaan hevoselle sopiva harjoitustilanne; montako toistoa kannattaa tehdä kerrallaan ja millä tavalla pidetään huoli motivaatiosta.
Mikä on harjoitus?
Jos ajatellaan, että tavoite on se, että hevonen saadaan kyytiin ja se matkustaa toivotulla tavalla, niin harjoitus on yksi toimenpide jossakin ajan hetkessä, joka tehdään tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Hevosen tilanteesta riippuu se, miten kaukana tavoitteen saavuttaminen on.
Päivittäisen harjoituksen tavoite ei ole se, että hevonen saadaan koppiin. Sen sijaan päivittäinen harjoitus on sarja suunniteltuja tekoja, jotka auttavat seuraavan päivän ja viikon harjoituksia, jotka yhdessä nopeuttavat tavoitteen saavuttamista.
Yksittäinen harjoitustilanne ei ole lastauskokeilu – sillä tavoin saadaan aikaan vain lisää ongelmia. Lastausharjoittelu ei pitäisi koskaan olla sitä, että junnataan sillalla ja yritetään saada hevonen koppiin. Näitä kokeiluja voi toki tehdä, mutta niillä ei ole mitään tekemistä harjoittelun kanssa.
Harjoitus on siis lyhyesti sanottuna sarja suunnitelmallisia tekoja, jotka tukevat seuraavia harjoituksia ja auttavat meitä pitkässä juoksussa saavuttamaan lopullisen tavoitteen.
Mikä on sopiva vaikeustaso?
Mistä sitten kannattaa lähteä liikkeelle? Valitse havainnointiharjoituksessa huomaamasi kohta, jossa homma tökkää. Ota ensimmäiseksi tavoitteeksi jokin ennen tuota tökkäystä. Toisin sanoen, mikäli sinulla on tieto siitä, että hevonen pysähtyy kun sen pää on kopissa sisällä, älä vie sitä siihen asti.
Miksi näin kannattaa toimia? Lastaustilanteen muuttaminen toistuvasti harjoituksesta simputtamiseksi ei ole viisasta. Hevonen oppii kyllä ennakoimaan niitä tilanteita, joissa siihen kohdistetaan painetta ja sitä usutetaan paikkaan, johon se ei halua mennä. Tällaisen ”harjoituksen” myötä saatat saada hevosen, joka ei laita enää päätäkään koppiin, vaan liiraa sillan sivuun ja pelaa aikaa, kun joudut uusimaan lähestymisen.
Liian helppoa harjoitusta ei ole. Kaikki kiva, mikä liittyy koppiin, vie sinua eteenpäin. Unohda kaikki sellaiset ajatusmallit, joissa sanotaan, että hevosen pitää tai hevonen ei koskaan saa – ne eivät pidä paikaansa.
Mikä on sopiva toistomäärä?
Uusi, mukava lastaus rakennetaan vahvojen perustusten päälle ja nämä perustukset ovat toistoja. Aiemmin olin sitä mieltä, että toistoja kannattaa tehdä paljon yhden harjoituskerran aikana. Nykyisin olen sitä mieltä, että ei kannata välttämättä tehdä kovin monta toistoa, paitsi silloin kun hevonen on itse aloitteellinen ja omaehtoinen.
Nykyisin olen sitä mieltä, että kaiken tekemisen, myös lastausharjoittelun, täytyy perustua hevosen omaehtoisuuteen ja hallinnan tunteeseen.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos hevonen harjoitustilanteessa haluaa poistua paikalta, sen annetaan poistua. Tämä periaatepäätös saattaa edistää harjoittelua jopa enemmän kuin mikään koulutuksellinen läpimurto – älä anna hevoselle syytä vastustaa sinua.
Liity jäseneksi, niin näet videon, jossa näytän, miten harjoitus kannattaa käytännössä rakentaa ja miten hevosen omaehtoisuutta tuetaan lastausharjoittelussa.
Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.
Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.
