Rentoutus maximus hevosille – kaikki keinot käyttöön!

Rentoutuminen ei ole välttämättä lopputulos vaan väline, joka vaikuttaa erittäin merkittävästi hevosen hyvinvointiin. Arkipuheessa rentoutuminen jää monesti vaille huomiota, kun kiireen keskellä voi tulla mieleen, että hevosella on 23 tuntia vuorokaudessa aikaa rentoutua. Se on toki totta, mutta suuri osa myös yhdessäolon mukavuudesta syntyy rentoutumisen kautta, ja pääosin tiedostamatta.

Onko rentoutumisella sitten väliä?

Lyhyesti sanottuna on. Sekä katsomalla vaikkapa kouluratsastuksen sääntöjä että katsomalla esimerkiksi laukkakilpailujen tuloksia, voidaan yksiselitteisesti todeta, että hevosen rentous on tärkeää sekä puheen tasolla että käytännön tasolla. Rentous on nimittäin yhteydessä voittamiseen laukkakilpailuissa.

Siitä voidaan keskustella, onko rentous ehdoton edellytys oppimiselle. Siitäkin voidaan keskustella, kuinka rentoja keskimäärin voittavat hevoset koulukisoissa ovat. Kuitenkin kliseinen puhe ja havaitut faktat ovat yllättävän samansuuntaisia, välistä puuttuu vain tiedostava ja suunnitelmallinen toteutus.

Mistä rentoutta saa?

Oletko joskus ajatellut, että rentous tulee aikanaan, iän myötä tai tottumisen kautta? Ajatellaan vaikkapa maneesia, jossa hevosen pitäisi toimia myös ilman kaveria. Toki ympäristö käy tutummaksi joka kerran myötä, mutta syntyykö rentous ilman muita erityisiä toimenpiteitä pelkästään toistuvan altistuksen kautta?

On monia erilaisia näkökulmia rentoutumiseen. Sitä voidaan ajatella lähtökohtana, eli edellytyksenä toiminnalle. Toisin sanoen rentous on lähtökohta kaikelle. Silloin on hidasta edetä, koska ns. mukavuusalueelta poistuminen poistaa rentouden. Toisen näkökulman mukaan rentous on lopputulos, eli toiminnan tuote. Silloin tehdään asioita, ja toistojen myötä hevonen rentoutuu. Siinä ongelmaksi tulee se, että mitä jos lopputulos ei olekaan rentous – mitä jos jännittyneisyys jatkuu ja vahvistuu. Kolmas näkökulma on sellainen, että rentoutuminen on taito, jota voi kehittää ja käyttää.

Millä tavalla rentoutumista voi kehittää ja käyttää?

Onko sinun helppo rentoutua, jos olo on epämukava? Voitko olla ryhmäliikuntatunnilla täysin rennon letkeänä? Mikä sinua auttaa rentoutumaan jännittävissä tilanteissa? Mieti itsesi kannalta, mikä parhaiten toimii rentoutuksessa.

Entä millä tavoin rentoutumisen voi liittää jännittäviin tilanteisiin? Onko mahdollista, että rentoutuisit hammaslääkärissä? Pitääkö hammaslääkärissä käyntiä välttää, kunnes voit täysin varmasti rentoutua? Millä tavalla tämä liittyy hevosiin?

Rentoutumisen taidosta on tutkittua hyötyä vieroituksessa, kengityksessä, matkustamisessa, varusteiden pukemisessa ja kilpailuissa! Rentoutuminen nopeuttaa palautumista ja on todella tärkeää hyvinvoinnin kannalta.

Liity jäseneksi, niin näet videon, jossa esittelen kätevän ja tutkitun tavan rentouttaa hevosta ja opettaa sitä rentoutumaan. Tähän videoon on tulossa myös jatko-osia, joissa rentoutumista harjoitellaan eri paikoissa ja tilanteissa!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Helppoa aivokarkkia hevosille – kohti parempaa suhdetta

Hevosten myynti-ilmoitukset ovat mielenkiintoista luettavaa. Niissä usein kuvataan hyvin lyhyesti hevosen osaamistaso ratsain, yleensä erilaisin kirjain- ja numeroyhdistelmin. Yleensä myynti-ilmoitus sisältää toiveita ostajan taidoista tai ominaisuuksista, kuten jämäkkyys, päättäväisyys, osaavuus tai kokeneisuus. Lisäksi ilmoituksessa usein luetellaan arkisia tilanteita ja niiden sujuvuutta, kuten lastaus, kengitys ja niin edelleen.

Nämä viimeksi mainitut asiat ovat niitä, joita tehdään päivittäin ja joilla on sitä kautta iso vaikutus omistajan mielialaan. Jos jokin asia, kuten vaikka satulointi, tapahtuu joka päivä ja se on hankalaa tai jopa vaarallista, se alkaa hermostuttaa sekä ihmistä että hevosta. Kun jokin asia hermostuttaa ihmistä, se heijastuu hänen käyttäytymiseensä – otteista tulee kovia ja liikkeistä nopeita. Se taas heijastuu hevosen käyttäytymiseen, mikä vaikuttaa ratsastukseen ja ikävä kierre on valmis.

Jokaisen meidän oma valintamme on se, miten suhtaudumme siihen, että hevosella on asenne kaikkia asioita kohtaan. Voimme joko hyväksyä asenteen, olla hyväksymättä sitä tai pyrkiä muuttamaan asennetta. Vaikka hevosta ei olisi ostettu juuri siitä syystä, että sen kavioita on kivaa ja turvallista nostella, sen kavioiden nostelulla on joka tapauksessa suuri vaikutus kaikkeen muuhunkin. Itse asiassa kavioiden nostelun helppous tai vaikeus vaikuttaa hyvin moneen asiaan, kuten; mitä omistaja ajattelee hevosesta, miten hän hevosta käsittelee, mitä hän odottaa hevoselta, miten hevonen suhtautuu muihin toimenpiteisiin, mitä hevonen odottaa omistajalta ja niin edelleen.

Päivittäiset pakolliset toimenpiteet vaikuttavat hevosen ja ratsastajan suhteeseen, minkä voi välttää ainoastaan ulkoistamalla hoitotoimet jollekin toiselle. Luottamus omistajaan tai ratsastajaan ei synny pienessä tai keskisuuressa aitauksessa, kärryillä tai satulassa, vaan arkipäivän pienissä kohtaamisissa. Positiivisuuden kierteen voi laittaa käyntiin hyvin pienellä vaivalla! Siinä saa kaupan päälle paljon muutakin kuin hevosen käsittelyn helppouden.

Se, mikä näyttäytyy turhanpäiväisenä hömpötyksenä tai ajan hukkaamisena, tulee tulevaisuudessa olemaan juuri se asia, jolla on ratkaiseva vaikutus. Vaikka hevosen voi pakottaa moniin asioihin, pakottamisella on niin monta huonoa puolta, että tavoitteellinen harrastaja ja kilpailija jättää sen oman etunsa vuoksi pois.

Vaikka madotuksen helppous tai vaikeus ei vaikuta hevosen hintaan, se vaikuttaa sen käsiteltävyyteen, mikä taas vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen ja ajatteluun, mikä taas vaikuttaa hevosen käyttäytymiseen, mikä vaikuttaa ratsukon yhteistyöhön. Ei ole mikään merkityksetön asia kyseessä, eikä siihen kannata suhtautua voitettavana taisteluna. Miksei?

Liittymällä jäseneksi voit jatkaa lukemista ja lisäksi näet videon, jonka avulla osaat opettaa hevosellesi lääkkeen antamisen ruiskusta sekä hampaiden huuhtelun.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Miksi hevosen pitäisi? Ajatuksia hevosen pyydystämisestä

Hevosille kirjoitetaan monesti sääntöjä, kuten: hevonen ei milloinkaan saa x, y tai z tai hevosen tulee aina å, ä ja ö. Mistä hevonen pääsee lukemaan nämä säännöt ja miten se voi ne oppia? Ei tietenkään hevonen niitä lue, mutta niitä ei myöskään ole kirjoitettu hevoseen sisäsyntyisinä – ne täytyy opetella. Koska ne täytyy opetella, niitä ei voi vain odottaa tapahtuviksi ja vahtia – ne eivät ole tehdasasetuksia.

Joitakin kirjoittamattomia sääntöjä pidetään itsestäänselvyyksinä. Esimerkki tällaisesta on hevosen pyydystäminen tarhasta. Hevosen kanssa varaudutaan moniin ongelmiin, mutta harvoin tulee mietittyä sitä vaihtoehtoa, että hevonen ei haluakaan olla kanssamme tai sitä ei saa kiinni. Kiinniottamiseen liittyvät ongelmat ovat kuitenkin todella tyypillisiä.

Miksi hevonen ei anna kiinni?

Syitä voi olla monia. Hevonen voi kokea, että joku tietty kiinniottaja on arveluttava henkilönä, eikä siksi halua kiinni. Moni hevonen ei halua poistua porukasta. Osa pitää ihmisistä, mutta ei heidän aikeistaan. Osa taas pitää lopputuloksesta, mutta ei polusta, joka sinne johtaa. Hevonen ei luonnollisestikaan anna kiinni, jos se sen myötä kokee menettävänsä jotain itselleen tärkeää. Hevosellakin voi olla huonoja päiviä, jolloin yhdessä puuhastelu ei sen mielestä ole hyvä idea.

Tottelemattomuutta vai jotain muuta?

Voit itse päättää, miten suhtaudut hevosen asenteeseen. Hevonen ei ymmärrä, kun näytät sille kuitteja erilaisista hankinnoista, eikä se (valitettavasti) tiedä, kuinka paljon erilaiset valmennukset, hoidot ja purkit maksavat. Se ei ole hankala huvin vuoksi, vaan sillä on siihen aina jokin syy. Se on meidän valintamme, otammeko syyn vakavasti vai peitämmekö vain oireita.

Hevosen allekirjoitus puuttuu kaikista suunnitelmista ja kaavailuista, joita me sille keksimme. Se ei voi sitoutua pitkän aikavälin tavoitteisiin, joita saavutetaan vaikeuksien kautta – toisin kuin me ihmiset. Oma mielipiteeni on se, että jos kerran hevosta (tai mitä tahansa muuta eläintä) käytetään urheilussa, kumppanina tai välineenä, on käytön perustuttava omaehtoisuuteen eläimen puolelta. Kun joka tuutissa toitotetaan että hyvinvointi ja hevosen tyytyväisyys on kaiken perusta, niin hevosen pyydystäminen tarhasta voisi olla yksi hyvä mittari tähän.

Miten asiaa voi lähestyä?

Jos otetaan esimerkki ihmisten elämästä. Meille joku uskottava auktoriteetti voi kertoa, että päivittäinen liikunta on tärkeää ja tästä säikähtäneenä raahaamme itsemme ja ehkä jopa kaverin ohjattuun liikuntaan pari kertaa viikossa. Ensimmäisellä kerralla meillä ei vielä ole asennetta kyseistä liikuntamuotoa kohtaan, mutta ensimmäisen kerran jälkeen on. Jos käy niin, että kaveri syttyy heti ja löytää hauskuuden, mutta itselle hyppiminen on kuin tervan juontia, niin mitä sitten?

En usko, että pitkässä juoksussa meille ihmisille on hyvä asia tehdä toistuvasti sellaisia asioita, joista emme pidä tai jotka aiheuttavat stressiä – vaikka ne olisivatkin meille ”hyväksi”. Kuitenkin pystymme sitkuttelemaan yllättävänkin pitkään, kun tulevaisuudessa siintää suuri palkkio – uusi, sporttisempi minä.

Hevonen kuuluu tähän kaveri-ryhmään. Jos aidosti haluaa, että hevonen on tyytyväinen, sen täytyy olla joka päivä motivoitunut. Se ei näe tavoitteita vuoden tai kahden päähän. Suomeksi sanottuna hevosen täytyy nauttia tekemisestä joka päivä, jotta sen motivaatio pysyy kunnossa. Se ei ole sen hankalampaa!

Palataan ongelmaan

Mikäli hevosesi ei anna tarhasta kiinni, käy läpi seuraavat asiat. Mitä hevonen odottaa, kun se näkee sinut? Mitä sinä odotat, kun näet hevosen? Mitä hevonen siitä hyötyy, että se antaa tarhasta kiinni? Millä tavalla sinä voit tähän asiaan vaikuttaa, a) lyhyellä ja b) pitkällä tähtäimellä?

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käyn läpi miten vaikeasti kiinni otettavaa hevosta voi kouluttaa – siihen on useampi tapa. Kuulet videolla vastauksen myös mm. siihen, miksi hevonen on helpompi ottaa kiinni tarhasta illalla kuin päivällä sekä siihen, mitä hevonen oikeastaan valitsee kun se ei anna kiinni.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Hevosen aloitekyky – uhka vai mahdollisuus?

Aloitekyky tarkoittaa kykyä tehdä aloitteita. Hevoset ehdottavat erilaisia asioita toisilleen, joku voi porukasta vetää muut mukaansa juomaan, toinen ehdottaa päivälepopaikkaa ja kolmas tekee sosiaalisia aloitteita. Ilman aloitetta mitään ei tapahdu. Aloitekyky on yhteydessä hevosen hyvinvointiin. Mutta kuinka paljon aloitteita keskivertohevonen saa tehdä omistajansa suuntaan?

Ja miten näihin aloitteisiin suhtaudutaan?

Hieman kärjistäen omistaja on usein aloitteiden suhteen kuin virkamies: helpoimmalla pääsee itse, kun sanoo ei. Silloin ei itse joudu muuttamaan mitään, eikä aloitteesta aiheudu lisätöitä. Hevonen taas oppii samalla tavalla kuin kuntalainen: mitä negatiivisemmin aloitteisiin suhtaudutaan ja mitä naurettavampina niitä pidetään, sitä vähemmän niitä jatkossa esitetään.

Meitä ihmisiä kannustetaan osallistumaan meitä koskettavien asioiden valmisteluun ja päätöksentekoon. Kannustus jää irralliseksi ja päälleliimatuksi, kun ruohonjuuritasolla vaikutusyritykset sammutetaan. Puhelimiin ei vastata, sähköposteista puhumattakaan. Valitetaan ettei ole rahaa ja että asiaa selvitetään tai muulla tavoin blokataan. Juuri näin voi käydä myös hevoselle. Osa harrastuslajeista on sellaisia, joissa hevosen itseluottamuksesta on hyötyä. Mitä me teemme hevosen itseluottamukselle ruohonjuuritasolla? Olemmeko innostajia vai virkamiesankeuttajia?

Kannustatko vastustelua tiedostamattasi?

Jokaisen kannattaa miettiä sitä, että kuinka aktiivinen hevosen haluaa olevan. Näetkö, että töydellisessä tilanteessa hevonen suorittaa sille annettavia tehtäviä ilman vastalauseita, eikä sillä ole omia mielipiteitä? Haluatko, että hevonen saa joskus sanoa mielipiteensä? Tai haluatko, että hevosen mielipide on yhtä tärkeä kuin oma mielipiteesi?

Hevosen ääntä voi kasvattaa ja ravita tai sitä voi tukehduttaa ja vaientaa. Mikäli hevosen mielipidettä kuunnellaan vain silloin, kun se on käytännön syistä pakollista, hevonen koventaa otteitaan. Jos hevonen otetaan vakavasti vain silloin kun se pukittaa, potkii, puree tai hyppää pystyyn, se todennäköisesti alkaa käyttää näitä keinoja useammin. Tästä aiheutuu laitostumisen ja vaientamisen kierre – hevonen ilmaisee itseään juuri sillä tavalla kuin sen omistaja sille opettaa parhaaksi tavaksi.

Eläimen mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä ja mahdollisuus ennakoida tapahtumia ovat suoria hyvinvointitekijöitä. Messinkinupit karsinassa ja solariumit ovat hevoselle täysin merkityksettömiä, jos siltä puuttuu hallinnan tunne. Hallinnan tunne syntyy siitä, että hevonen voi aidosti vaikuttaa ja tehdä valintoja. Solarium lisää psyykkistä hyvinvointia, jos hevonen saa päättää, meneekö se sinne vai ei. Hevonen on elävä eläin, jolla on mielipiteitä. Olen vahvasti sitä mieltä, että kehitys loimitelineestä todelliseksi yhdenvertaiseksi kumppaniksi edellyttää sitä, että hevoselle annetaan ääni ja sitä ääntä kuunnellaan myös muissa kuin paniikkitilanteissa.

Annanko hevoselle saman tien korttini numeron?

Sanaa opittu avuttomuus käytetään mielestäni liian höylisti. Kaikki aloitekyvyttömät hevoset eivät ole täysin masentuneita ja luovuttaneita. Hevosen laitostumisella on eri tasoja – ei ole joko täysin onnellisia hevosia tai täysin elämäänsä kyllästyneitä. Kuitenkin laitostuminen on opittua, mutta kaikki laitostuminen ei ole avuttomuutta. Olisiko aloitekyvyttömille hevosille sopivampi termi opitusti vaiennettu? Tai opitusti laitostunut?

Hevoset ovat täysin meidän armoillamme, eikä aloitekyky tarkoita sitä, että meidän pitää hypätä kun hevonen käskee. Aloitekyky hevosen tapauksessa tarkoittaa sitä, että se saa joskus äänensä kuuluville tai edes että sille annetaan ääni. Ajattele, jos hevonen ehdottaisi jotain miellyttävää ratsastettaessa sen sijaan, että se ”kokeilee”, sikailee tai possuilee? Koetaanko esimerkiksi omaehtoinen kokoaminen possuiluksi?

Jos mietit omaa hevostasi ja sen aloitekykyä, niin aloita listaamalla asiat, joihin vastaat kyllä ja joihin vastaat ei. Tämä testi paljastaa, oletko hevosesi silmissä virkamies vai innostaja – jos vakiovastauksesi on ei, olet hyvin todennäköisesti virkamies. Mieti seuraavaksi, olisiko hevosellesi hyötyä siitä, että sillä olisi a) hyvä itseluottamus, b) kykyä tehdä aloitteita tai c) mahdollisuus tehdä itsenäisiä ratkaisuja.

Jos vastasit kyllä, sinun kannattaa liittyä jäseneksi, jotta näet aloitekyvyn kasvattamista käsittelevän videon! Jäsenyys on määräaikainen ja maksaa 9 € kuukaudelta.

Videolta saat vinkkejä siihen, miten voit kasvattaa hevosesi itseluottamusta ja aloitekykyä myös positiivisissa asioissa. Käyn läpi yleisimpiä tilanteita, joissa on periksiantaminen voisi toimia paremmin kuin sinnikkyys ja itsepäisyys.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kysytään hevoselta – valinnanvapaus arjessa

Valinnanvapaus on hieno termi, mutta voiko sitä soveltaa vain omien hevosten kanssa? Tai uskaltaako sitä soveltaa omiinkaan, jos ne alkavat päättää kaikesta? Pitääkö hevosten olla omassa pihassa, jotta niiltä voi kysyä mitään? Voiko tuntihevoselle antaa vapauden valita, vai meneekö se siitä sekaisin? Entä vuokrahevonen, mitä sen kanssa uskaltaa tehdä, jotta pakka ei sekoittuisi liikaa?

Valinnanvapauden järjestäminen ei oikeastaan edellytä isoja muutoksia. Satulan vaihtaminen tai varusteiden sesonkivärin päivittäminen ovat isompia asioita. Suurin asia ja vaikeus tulee siitä, että valinnanvapauden järjestäminen lähtee asenteesta, joka lähtee ajattelusta ja sen muuttamisesta. Äkkiä ollaankin vaikeammilla vesillä. Omaa ajattelua on erittäin vaikea muuttaa – joskus siihen tarvitaan kriisi tai joku muu tilanne, jossa pakotettuna joutuu ajattelemaan tilanteen uudelleen. Mitä riskejä ajattelun muuttamiseen sitten sisältyy? Ehkä asennemuutos tuo mukanaan lisää haasteita ja kyseenalaistamista, mikä voi tehdä hevosihmisen arjesta hyvin, hyvin hankalaa. Kannattaa kaikesta huolimatta ottaa riski ja kokeilla – ilman ennakkoluuloja. Iso muutos ajattelussa tuottaa parhaimmillaan sarjan pieniä muutoksia arkipäivän tekemisissä.

Hevosen mahdollisuus valita ja vaikuttaa omaan elämäänsä on niin arvokas asia hyvinvoinnin kannalta, että siihen kannattaa uhrata aikaa ja hieman vaivaa. Muutos ei edellytä hankintoja, vaan mahdollisesti keskustelua toisten saman- ja erimielisten kanssa. Se voikin olla joskus haastavaa, koska oletukset ja ennakkokäsitykset sekä erilaiset leimat ovat voimakkaina niin hevos- kuin tavallistenkin ihmisten mielissä. Vaikka et haluaisikaan muuttaa kaikkea, valinnanvapaudessa ja omaehtoisuuden tukemisessa on se hyvä puoli, että voit toteuttaa sitä täysin muiden huomaamatta.

Avainkysymykset ovat nämä:

– Mitä lisäarvoa saavutan sillä, että annan omalle/hoito/vuokra/tuntihevoselleni mahdollisuuksia valita?
– Miksi tämä lisäarvo on minulle arvokas?
– Millä tavalla ajattelen hevosen valinnanvapauden vaikuttavan a) itseeni ja b) hevoseeni?
– Minkälaista suhdetta haluan hevoseen rakentaa?

On mielenkiintoinen ilmiö, että puhutaan kommunikaatiosta ihmisen ja hevosen välillä, yhteydestä ja siitä, että opitaan puhumaan hevosta. Kuitenkin informaatio kulkee lähes poikkeuksetta yhteen suuntaan. Toisaalta hevosen kipua ja väsymystä halutaan tulkita herkästi, mutta samaan aikaan sen aivan selkeää puhetta voidaan pitää niskurointina ja kunnioituksen puutteena. Jos mietitään hevosen näkökulmasta, niin tilanne voi olla aika sekava. Oikeastaan kaikkein tärkein kysymys on se, että mitä informaatiota olen valmis ottamaan hevoselta vastaan. Kun vastaat tähän kysymykseen, tiedät mitä sinun tarvitsee tehdä.

Arat hevoset, ”juntit” hevoset, asenneongelmaiset, laiskat, kuumat, harrastehevoset, tuntihevoset ja kilpahevoset – kaikki hevoset hyötyvät merkittävästi siitä, että ne saavat asioita kerrottua. Mikäli et pääse yksin alkuun, liity jäseneksi ja katso läpi useat aiheeseen liittyvät videot. Jos homma ei vieläkään aukene, pyydä minut käymään niin suunnitellaan yhdessä, mitkä ovat juuri sinun hevosellesi parhaat käytännöt!

Hevosen kuuliaisuutta pidetään tärkeänä ja koska kyseessä on iso eläin, kunnioitus nostetaan monessa yhteydessä esille. Voiko hevosesta tulla vaarallinen, jos se saa päättää asioista?

Riippuu mistä asioista se laitetaan päättämään. Ainakin se voi joutua vaarallisiin tilanteisiin, jos siltä kysytään tyhmiä. Hevoselta ei tarvitse kysyä asioista, jotka ovat sille haitallisia tai vaarallisia. Siltä ei kannata kysyä asioita, joista se ei osaa valita itselleen parasta tai terveellisintä vaihtoehtoa. Hevoselta voi ja kannattaa kysyä vain sellaisia asioita, joista se kykenee päättämään ja jotka ovat sille tärkeitä. Näitä ovat arkipäivän tilanteet, joiden kautta saat hevosen työhön mielekkyyttä siten, ettei hevonen tarvitse lomaa jaksaakseen työssään, vaan työhön syntyy imu ja siitä tulee kutsumus. Ensimmäinen palikka matkalla valinnan vapauteen on aloitekyvyn löytäminen ja sen kasvattaminen.

Liity jäseneksi, niin saat ohjeet kahteen arkipäivän tilanteeseen, joissa voit alkaa toimia uudella tavalla ja tukea hevosen aloitekykyä!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Miten saat hevosen marssimaan itse traileriin – katso vinkit videolta!

Mikäli tutkimusta on uskominen, liki puolet hevosista kärsii kuljetus- ja lastausongelmista. Puolet hevosihmisistä ei kouluta hevosia lainkaan lastaukseen – eikö olekin uskomatonta! Ne, jotka kouluttavat tietoisesti, kouluttavat kyselytutkimuksen mukaan paineen ja rankaisujen avulla. Sitten seuraa mielenkiintoinen osuus: hevosen kouluttamattomuuden (koppiin vaan), paineen avulla kouluttamisen (luuta, liinat, säikyttely) ja kuljetuksessa havaittujen ongelmien välillä oli yhteys. Eli toisin sanoen, sitä todennäköisempää on saada lastausongelma, mitä vähemmän treenaa tai mitä enemmän hevosta treeneissä painostaa, pakottaa, juoksuttaa ja säikyttelee. Vastaavasti omaehtoisesti lastattavilla ongelmia esiintyi vähemmän ja riski joutua onnettomuuksiin oli pienempi.

Aiemmin ajattelin, että vapaana lastaamisen harjoittelu on turhaa, koska harvoin oikeilla matkoilla hevosta lähetellään ilman narua kyytiin. Sittemmin olen kuitenkin todennut, että yhtenä harjoituksena muiden joukossa sillä on paikkansa ja se sopii erityisesti niille, jotka reissaavat hevosen kanssa yksin ja sulkevat luukut ja takapuomin itse. Vapaana lastaamisessa näkyy heti motivaatio ja sen puute sekä se, onko harjoittelu maltettu tehdä loppuun asti kaikkine välivaiheineen. Se paljastaa ne kohdat, joissa on vielä parantamisen varaa. Vapaana lastautuminen on hauska testi siitä, missä vaiheessa lastaustreeni on. Se on kuitenkin eri asia kuin taluttamalla tai lähettämällä lastaaminen, mikä voi näkyä siinä, että hevonen on epävarma ja kömpelön oloinen. Tämä vaihe on kuitenkin ohimenevä ja monelle hevoselle terveellinenkin – oppimista tapahtuu myös yrityksen ja erehdyksen kautta.

Vapaana lastaamisessa on nopeasti ajateltuna kolme lähestymistapaa. Yksi on sellainen, että hevonen koulutetaan palkkioiden avulla normilastaukseen ja sitten vain katsotaan, mitä se tekee kun narua ei ole. Toinen on se, että hevonen koulutetaan alun perinkin vapaana, eikä narua koskaan ole ollutkaan. Kolmas on se, että hevonen opetetaan menemään koppiin paineen avulla tai lähettämällä ja sitten vain katsotaan mitä tapahtuu kun narua ei ole. Tavasta riippuen vapaana lastaamisessa on oleellista, mihin ihminen sijoittuu. Onko ihminen lähettäjän paikalla, kopissa sisällä vai jossain muualla? Onko ihmisen sijaintipaikka hevoselle vihje mennä traileriin? Ja vielä oleellisempaa on kysyä, onko tällä merkitystä jos näin on? Mielestäni sillä on merkitystä, varsinkin jos hevonen on koulutettu painostamalla. Jos koulutus on tehty onnistuneesti, hevonenhan marssii koppiin kun ihminen näyttää pienenkin merkin. Eri asia on se, pysyykö hevonen kopissa ja millä fiiliksellä se koppiin menee. Lastaustilanteessa hevonen voi tehdä täsmälleen halutun asian, vaikka se ei siitä pitäisi – tähänhän ”ei kysellä”-koulutus perustuu. Vaikka hevonen menisi koppiin juosten, se voi silti olla hermostunut. Palkkioiden avulla koulutettu hevonen voi olla myös kiireinen koppiin mennessään. Kiireisyys on kuitenkin erilaista, kun motivaatio on erilainen. Tästä aiheesta tulee juttu myöhemmin!

No, joka tapauksessa vapaana lastaaminen pienimmillä mahdollisilla ihmisen antamilla merkeillä on mielestäni hyvä treeni. Siinä on muutamia erityisen hyviä puolia. 1) hevonen saa rauhassa tutustua kuljetusvälineeseen. Tämä on usein aliarvostettu asia. Päin vastoin, hevosen ei yleensä anneta jäädä katselemaan tai haistelemaan vaan hoputetaan suoraan kyytiin. On itsestäänselvää, että mitä enemmän hevonen saa välineeseen tutustua, sitä helpommin se kykenee menemään sisälle. 2) hevonen saa tuntumaa siltaan ja kopin liikkeisiin. Mikäli lastaamisen ottaa vain talutusharjoituksena, tulee usein auttaneeksi hevosta jossain määrin. Kun se menee vapaana koppiin, se voi ponnistaa kyytiin lastaussillan sivusta ja työntää päätään etupuomin alta. Mikäli hevosen annetaan (turvallisuus huomioiden) tehdä näitä kommervenkkejä, se huomaa yrityksen ja erehdyksen kautta, mikä on kannattavaa ja mikä ei. Monelle hevoselle tyypillinen tapa kiertää lastaussillan sivuun jää kokonaan pois ilman toimenpiteitä, jos hevosen annetaan sitä tehdä ja laitetaan samalla sen motivaatio kuntoon. 3) koulutus toimii kognitiivisena virikkeenä. Kun koulutus perustuu täysin omaehtoisuuteen ja hevosella on milloin tahansa mahdollisuus poistua tilanteesta, kyseessä on virike ja se lisää hevosen hyvinvointia väsyttämällä päätä hyvällä tavalla – kyseessä on siis aivopähkinä tehokkaimmasta päästä.

Omaehtoisessa lastaustreenissä on eroa lähettämällä tai taluttamalla tehtävään harjoitteluun. Hevosella on vapaus tehdä mitä se haluaa, joten se käyttää välineitä usein totutusta poikkeavalla tavalla. Tämä ilmiö täytyy huomioida turvallisuudessa, eli varmistaa, että rakenteet ovat hevoselle turvallisia ja sillä on riittävät edellytykset selvitä pienistä ongelmanratkaisutehtävistä. Kaikille hevosille tämä treeni ei sovi – joillekin se voi olla liian itsenäistä toimintaa, johon ne kaipaavat ihmisen apua.

Omaehtoinen lastautuminen on monen haave ja tulevaisuuden toive, mutta se on oikeasti helpompaa kuin voit kuvitella! Aloita jo tänään jättämällä kaikki painostus pois tavallisesta lastaustreenistä ja tee havaintoja. Mihin hevonen menee jos sillä on vaihtoehtoja? Tuleeko se koppiin vain sinun perässäsi? Onko sen motivaatio kunnossa? Muuttuuko se kopissa kiireiseksi? Miten se osaa peruuttaa alamäkeen? Osaako se peruutusmerkin?

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa annan vinkit omaehtoisen lastautumisen harjoitteluun. Näet myös 25 muuta hevosiin liittyvää videota ja yhteensä liki 60 muuta jäsenille tarkoitettua videota!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Padalino et al., 2016

Mikä voi selittää sen ilmiön, että toiset hevoset vaipuvat heti kentän portista kuljettuaan virransäästötilaan ja toisia hevosia ei taas saa kentältä mitenkään pois? Miksi sama hevonen pöllyttää sänkkärillä innoissaan ja hyytyy välittömästi hiekkasuorakaiteessa?

Mikäli puhutaan nyt terveestä hevosesta, jolla kivun mahdollisuus on suljettu pois, niin minulla on muutama teoria hyytymiseen.

Ehkä hevonen ei näe pointtia ympyrän pyörimisessä

Hevosella tulee olla syy liikkumiseen. Yleensä hevosta motivoi liikkumaan ruoka, vesi, kaverit ja erilaiset uhkatilanteet, joista kannattaa yrittää liueta nopeasti pois. Mikä hevosta motivoi kentällä pyörimiseen vailla määränpäätä? Ehkäpä alussa hevosta voi säikytellä liikkeelle luomalla uhkakuvia, mutta hevonen voi turtua niihin ja todeta, ettei muovipussipiiska sittenkään ole niin kauhean pelottava. Harjoituksen suunnittelusta riippuen hevosella ei välttämättä ole päämäärää, jota se toiminnallaan tavoittelisi. Tai päämäärä on liian etäinen tai liian vähän motivoiva. Joskus hevonen työskentelee säästöliekillä, jotta pääsisi mahdollisimman vähillä ongelmilla talliin. Nämä hevoset köpöttävät uraa pitkin, kuuntelevat opettajan ääntä ja ehdottavat kaartoon tulemista usein. Hevoselle perustellessa huono syy liikkumiseen on se, että ratsastaja käskee. Puheet siitä, että hevosen tulee säilyttää eteenpäinpyrkimys tai tahti tai tempo ovat käytännön tasolla höpöhöpöä. Hevosen ei pidä tai tule yhtään mitään – sille on annettava joka päivä pätevä syy tehdä asioita. Ja jos puhutaan liikkumisen innosta, liputtaisin tässä kohtaa mieluummin porkkanan ansaitsemisen kuin kepin välttämisen puolesta. Jos hevosen ainut syy liikkua on kepin (tai kannuksilla kaivamisen) välttäminen, se ei mielessään luo kovin positiivista mielikuvaa yhteisestä harrastuksestanne.

Ehkä pohja on huono tai mutkat ovat liian jyrkkiä

Mikäli hevonen posottaa maastossa menemään reippaasti ja omaehtoisesti ja kentällä sen into valuu hiekkaan, voi kyse olla pohjasta. Pieni kotikenttä yhdistettynä huonoon pohjaan voi hevosen mielestä olla huono yhdistelmä, jossa ei ainakaan kannata yrittää rallata lisättyä ravia. Mitä hitaammin hevonen liikkuu, sitä helpompi sen on kaarteissa pysyä pystyssä. On mahdollista myös, että hevoselle mutkat ovat liian tiukkoja – ehkä se ei ole oppinut kääntymään kohtisuorassa maata kohti vaan kanttaa liikaa, jolloin tasapaino horjuu. Pohja voi olla liian pehmeä, liukas tai kova. Joskus täytyy käyttää eliminaatiotekniikkaa, jotta voi selvittää, mikä kentässä on vikana.

Ehkä hevonen altistuu jarrulle ja kaasulle yhtäaikaa

Ristiriitaiset avut hämmentävät hevosta. Kuvioihin astuu varjouttaminen, eli kahdesta yhtäaikaisesta avusta vain toinen toimii ja ajan mittaan vahvistuu. Hevosesta riippuen tämä toimiva apu on joko pidäte tai pohje – useammin pidäte. Hevonen voi herkistyä pidätteelle, jolloin käsijarru on tavallaan koko ajan päällä ja hevonen tulkitsee pienimmänkin ratsastajan eleen hidastavaksi vihjeeksi. Moni ratsastaja törmää tähän ongelmaan samaan aikaan kun hevonen törmää ohjaan, eli silloin kun hevosta aletaan koota. Kokoamisen valitettavan usein ajatellaan edellyttävän yhtäaikaista vetämistä ja työntämistä, jotta niin sanottu patoefekti muodostuu. Tämä on yksi tärkeä käännekohta, joka voi vaikuttaa hevoseen hyvin pysyvästi. kaasu ja jarru päällä ratsastamista voi verrata autolla ajamiseen käsijarru päällä tai järkyttävillä kierroksilla pienellä vaihteella ryömimällä. Kentällä ratsastaja voi haluta muokata hevosen liikkumista työstämällä sitä. Osa hevosista kestää ristiriitaisia apuja paremmin kuin toiset. Kannattaa miettiä ja tiedostaa mitä itse tekee, jottei vahingossa sammuta hevosta käsijarrulla. Käsijarru on ehkä hevosen kannalta katsottuna pahin ja pysyvin uhka kenttämotivaatiolle.

Ehkä hevosen mielestä kentällä ei toimita johdonmukaisesti

Siinä missä hiekkateillä ja metsäpoluilla pääsee jonkinlaiseen flow-tilaan kun vaan antaa palaa, kentällä mieleen palaavat kaiken maailman ratsastusvinkit ja pienet nippelit yksi kerrallaan. Jos ei ole suunnitelmaa tai opastajaa, mielessä alkaa pyöriä ryhti, apujen käyttö, tahti, tempo ja vaikka mitkä muut asiat yhtäaikaa. Maastossa ei ehdi vaikeuttaa elämää sisäpohje/ulkopohje/ulko-ohjan tuki/kääntävät ulkoavut/peräänanto -mietteillä ja siinä hötäkässä saattaakin olla hevosen näkökulmasta paljon selkeämpi ratsastaja kuin kentällä pipertäessä. Yksi ongelma on se, että suunnitelma puuttuu, kun yksin pyörii, eikä itse sen paremmin kuin hevonenkaan näe draaman kaarta. Kun suunnitelma puuttuu, noudattelee usein ratsastuskoulussa opittua tunnin rakennetta höystettynä muutamien ratsastusoppaiden verryttely/jäähdyttely-muistikuvilla. Lopputulos on pahimmillaan melkoinen sillisalaatti kouluttamisen kannalta – vähän kuin ruokaympyrä, jota noudattamalla ei jaksa syödä millään kaikkea; neljä lasia maitoa, kuusi palaa leipää, puoli kiloa kasviksia, lihaa tai kalaa, pähkinöitä, kolme litraa vettä ja niin edelleen. Jostain syystä mieleen iskostuu tunnin rakenne, jossa ensin kävellään, sitten kevennellään, sitten laukataan, taas ravataan ja sitten kävellään. Jos tavoite on tämä, niin miksi sitä ei voi toteuttaa maastossa tai pellolla? Liika ja liian monipuolinen vaikuttaminen hevoseen voi kostautua sillä, että sen into loppuu ja apujen teho sammuu. Hevonen ei saa juonesta kiinni, ja jos se alkaa ennakoida, tehtävää muutetaan heti. Tunne on varmasti yhtä ärsyttävä kuin ryhmäliikuntatunnilla, jossa heti liikesarjan oivalluksen jälkeen sitä muutetaan. Itse asiassa ratsastustunti voi olla hevoselle yhtä ärsyttävä kuin jumppatunti minunlaiselleni ei-harrastajalle; kun et ymmärrä etkä saa mistään kiinni niin alkaa ketuttaa.

Ehkä hevosen mielestä ratsastaja käyttäytyy eri tavalla kuin maastossa

Tämä liittyy edelliseen. Maastossa ja pellolla voi keskittyä kyydissä pysymiseen ja ulkopuolisiin uhkiin, jolloin ratsastajan vaikutus hevoseen voi olla a) pienempi ja b) selkeämpi. Kentällä on (joskus) aidat, jotka lisäävät ratsastajan riskinottoa. Jos kentälle mennään ongelman kanssa, sieltä todella harvoin poistutaan ilman ongelmaa. Kenttätyöskentelyyn liittyy mielessä sellaiset termit kuin työnteko, oikein päin liikkuminen, taivuttelu ja läpirastastus. Eli kentälle voidaan mennä suurin odotuksin, mutta edelleen ilman selkeää suunnitelmaa. Läpiratsastus on inhokkitermini; se voi jokaiselle tarkoittaa hieman eri asioita, mutta minun mielessäni se kulminoituu edellä kuvailemani rastastustunnin peruskäsikirjoituksen läpiviemiseen, oli hevosella siihen edellytyksiä tai ei. Läpiratsastus voisi olla hyvä termi jos siinä keskityttäisi yhteen apuun viikossa ja tehtäisi ainoastaan sitä. Silloin myös tulokset olisivat hieman toista luokkaa kuin hiki päässä vaativan ratsastajan alla juokseva hevonen, joka tuskin oppi mitään järkevää muuta kuin pysymään pystyssä. On päivänselvää, että hevonen puutuu kentälle, jos siellä tehdään sen fysiikalle liian vaativia harjoituksia tai ajetaan hevonen toistuvasti epämukavuusalueelle esimerkiksi sen tasapainon suhteen. Kannattaa myös miettiä, mikä on oman asennon vaikutus hevosen liikkumiseen. Jos kentällä könöttää takakenossa ja maastossa kevyessä istunnassa, niin voi miettiä millä tavalla oma asento ja sitä kautta ne narut vaikuttavat hevoseen.

Kun liityt eläinkoulutusblogin jäseneksi nyt, näet treeniohjelman, jossa annan viisi käytännön vinkkiä kenttämotivaation löytämiseen. Saat selkeät eväät siihen, miten voit kahden viikon aikana keskittyä löytämään eteenpäinpyrkimyksen uudelleen. Lisäksi näet 24 hevosaiheista lisämateriaalia eli videota, jotka näkyvät vain jäsenille sekä kuukauden ajan julkaistavat uudet videot! Näet myös kaikki kissa- ja koira-aiheiset jäsenmateriaalit. Tilaus on määräaikainen, eikä sinun tarvitse erikseen sitä perua.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.