Lastauskoulu osa 3: harjoitustilanteen rakentaminen

Lastauskoulun ensimmäisissä osissa on keskitytty tukitreeneihin ja ongelman havainnointiin. Lastaus- ja kuljtusongelma ovat siitä ikäviä, etteivät ne yleensä poistu pelkästään yhdenlaisella harjoittelulla, vaan vaaditaan monenlaista oheistoimintaa rinnalle. Tässä osassa keskitytään siihen, millä tavalla rakennetaan hevoselle sopiva harjoitustilanne; montako toistoa kannattaa tehdä kerrallaan ja millä tavalla pidetään huoli motivaatiosta.

Mikä on harjoitus?

Jos ajatellaan, että tavoite on se, että hevonen saadaan kyytiin ja se matkustaa toivotulla tavalla, niin harjoitus on yksi toimenpide jossakin ajan hetkessä, joka tehdään tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Hevosen tilanteesta riippuu se, miten kaukana tavoitteen saavuttaminen on.

Päivittäisen harjoituksen tavoite ei ole se, että hevonen saadaan koppiin. Sen sijaan päivittäinen harjoitus on sarja suunniteltuja tekoja, jotka auttavat seuraavan päivän ja viikon harjoituksia, jotka yhdessä nopeuttavat tavoitteen saavuttamista.

Yksittäinen harjoitustilanne ei ole lastauskokeilu – sillä tavoin saadaan aikaan vain lisää ongelmia. Lastausharjoittelu ei pitäisi koskaan olla sitä, että junnataan sillalla ja yritetään saada hevonen koppiin. Näitä kokeiluja voi toki tehdä, mutta niillä ei ole mitään tekemistä harjoittelun kanssa.

Harjoitus on siis lyhyesti sanottuna sarja suunnitelmallisia tekoja, jotka tukevat seuraavia harjoituksia ja auttavat meitä pitkässä juoksussa saavuttamaan lopullisen tavoitteen.

Mikä on sopiva vaikeustaso?

Mistä sitten kannattaa lähteä liikkeelle? Valitse havainnointiharjoituksessa huomaamasi kohta, jossa homma tökkää. Ota ensimmäiseksi tavoitteeksi jokin ennen tuota tökkäystä. Toisin sanoen, mikäli sinulla on tieto siitä, että hevonen pysähtyy kun sen pää on kopissa sisällä, älä vie sitä siihen asti.

Miksi näin kannattaa toimia? Lastaustilanteen muuttaminen toistuvasti harjoituksesta simputtamiseksi ei ole viisasta. Hevonen oppii kyllä ennakoimaan niitä tilanteita, joissa siihen kohdistetaan painetta ja sitä usutetaan paikkaan, johon se ei halua mennä. Tällaisen ”harjoituksen” myötä saatat saada hevosen, joka ei laita enää päätäkään koppiin, vaan liiraa sillan sivuun ja pelaa aikaa, kun joudut uusimaan lähestymisen.

Liian helppoa harjoitusta ei ole. Kaikki kiva, mikä liittyy koppiin, vie sinua eteenpäin. Unohda kaikki sellaiset ajatusmallit, joissa sanotaan, että hevosen pitää tai hevonen ei koskaan saa – ne eivät pidä paikaansa.

Mikä on sopiva toistomäärä?

Uusi, mukava lastaus rakennetaan vahvojen perustusten päälle ja nämä perustukset ovat toistoja. Aiemmin olin sitä mieltä, että toistoja kannattaa tehdä paljon yhden harjoituskerran aikana. Nykyisin olen sitä mieltä, että ei kannata välttämättä tehdä kovin monta toistoa, paitsi silloin kun hevonen on itse aloitteellinen ja omaehtoinen.

Nykyisin olen sitä mieltä, että kaiken tekemisen, myös lastausharjoittelun, täytyy perustua hevosen omaehtoisuuteen ja hallinnan tunteeseen.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos hevonen harjoitustilanteessa haluaa poistua paikalta, sen annetaan poistua. Tämä periaatepäätös saattaa edistää harjoittelua jopa enemmän kuin mikään koulutuksellinen läpimurto – älä anna hevoselle syytä vastustaa sinua.

Liity jäseneksi, niin näet videon, jossa näytän, miten harjoitus kannattaa käytännössä rakentaa ja miten hevosen omaehtoisuutta tuetaan lastausharjoittelussa.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Lastauskoulu osa 2: lastaustilanteen havainnointi

Mistä lastausongelma alkaa? Entä mihin se päättyy? Onko kokonaisuudessa sellaisia osia, joihin ei liity ongelmia?

Jotta voidaan suunnitella yksilöllinen treeniohjelma, täytyy ensin löytää ongelmakohta. Monesti lastaajan on hankala erotella ja hahmottaa tilannetta, koska itsekin on tietyssä mielentilassa tapahtumahetkellä.

Kaikille ei sovi samanlainen harjoittelu, koska hevoset ja ongelmat ovat erilaisia. Tällä en kuitenkaan tarkoita sitä, että osalle hevosista sopisi keppi ja osalle porkkana. Motivaatio on kaiken harjoittelun perusedellytys, joka täytyy hoitaa kuntoon ja jossa paras asiantuntija on hevonen. Tehokkaan harjoituksen suunnitteluun ei kuulu se, että etukäteen päätetään, mitä tullaan käyttämään palkkiona.

Harjoitusten sisältö ja soveltaminen ovat niitä asioita, jotka riippuvat ongelman laadusta ja hevosesta. Mitä järkeä on tahkota sillalle astumista jos ongelma on takapuomi? Tai jos ongelma on vasta matkan aikana, niin mitä järkeä on taluttaa hevosta levyn päällä viikkotolkulla?

Ulkopuoliset silmät on hyvä ottaa mukaan havainnointiin. Kuvaa lastaus tai pyydä joku paikalle katsomaan. Kun katsot videota tai kun joku katsoo lastausta, tärkein asia on tämä.

Älä tulkitse hevosen toimintaa, vaan pelkästään havainnoi.

Älä pohdi, mikä johtuu mistäkin, vaan katso ainoastaan, mitä hevonen tekee. Tämä ulkopuolisen silmin tarkastelu auttaa sinua jatkossa huomattavasti.

Havainnointilastaamisessa toimi itse, kuten haluaisit toimia silloin kun kaikki menee hyvin, eli älä auta hevosta millään tavalla. Mikäli virität liinat ja luudat, emme voi tietää, vastustaako hevonen enemmän niitä kuin itse koppia.

Liity jäseneksi, niin näet esimerkin havainnointivideosta ja siitä, mitä kaikkea se meille ongelman laadusta kertoo! Jäsenenä pääset mukaan myös lastausryhmään, jossa autan sinua!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Lastauskoulu osa 1: Kuljettamisen tukitreenit.

Tämä artikkeli aloittaa blogin jäsenille tarjotun lastauskoulun. Saat lastaamiseen liittyvät treenit kerran viikossa videona yhdeksän euron kuukausihintaan! Voit myös kysyä lisävinkit juuri omalle hevosellesi kun lähetät videon lastauksesta.

Osa 1. Kuljettamisen tukitreenit.

Ymmärrän hyvin niitä ihmisiä, jotka jaksavat ihmetellä miten lastaamisesta ja kuljettamisesta voikin saada niin suuren ongelman. Ymmärrän myös, että erillinen lastaustreeni tuntuu älyttömältä, kun hevoset on aina ennemmin tai myöhemmin saatu kyytiin.

Hevosen lastaaminen silmät peitettynä tai liinojen avulla tai vinssaamalla on suuri riski sekä hevoselle itselleen että lastaajille. Mitä useammin hevosta joutuu kuljettamaan, sitä tärkeämpää on saada homma toimimaan.

Tunnin matka tottuneelle matkustajalle vastaa tunnin lenkkiä. Kuvittele miltä tunnin matka tuntuu kun olet kauhusta kankeana ja yrität pysyä pystyssä.

Lastaamisen opettamisessa pitäisi olla ns. varsinainen harjoitus, sekä siihen liittyvät tukitreenit. Nyt ensimmäisessä osassa keskityn kuljettamisen tukitaitoihin ja annan vinkit siihen, mitä taitoja voit hevoselle opettaa jopa ilman kuljetusvälinettä.

Tukitreenien tarkoitus on tukea varsinaista tavoitetta ja laajentaa taitopohjaa. Lisäksi niiden kautta pystytään opettamaan hevoselle kouluttamisen perusteita. Hevosen on hyödyllistä oppia a) luottamaan ihmiseen, b) että asiat eivät tapahdu sattumalta ja c) oppimaan.

Mitä taitoja hevonen tarvitsee kuljettamisessa?

Kuljettaminen ei ole pelkästään temppu, jolla siirretään hevonen paikasta toiseen, vaan monitahoinen kokonaisuus. Ainakin aiheeseen tottumattoman hevosen mielestä.

Kuljettamiseen liittyviä, mahdollisesti hevosen mielestä oleellisia asioita ovat:

– lajitovereista erossa oleminen
– heiluvalla alustalla seisominen
– sidottuna oleminen
– rajattu mahdollisuus tasapainotteluun ahtaan tilan takia
– rajoitettu näkyvyys
– estetty liikkuminen eteen, taakse ja sivulle

Mikä tahansa edellä mainituista voi olla syy siihen, miksi hevonen ei halua kyytiin. Samalla tavalla joku edellä mainituista tai useampi niistä on myös ratkaisun avain kuljettamisen ongelmaan.

Liity jäseneksi, niin näet videon, jossa esittelen kolme tukitreeniä lastaamiseen! Näissä et tarvitse traikkua.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Noutohaaste hevosille – kolme syytä aloittaa treeni nyt

Hevosella ja marsulla on jonkin verran yhteistä. Niillä on hieman samanlainen tapa käyttää aikaa – molemmat eläimet ovat yllättävän aktiivisia sellaisella leppoisalla tavalla. Molemmat eläimet tulevat toimeen melko vähäisellä levolla.

Hevoselle pakkolepo on usein melkoista pakkopullaa ja sen kuuluukin olla niin; hevosta ei ole suunniteltu seisomaan paikoillaan vaan kävelemään ja etsimään ruokaa. Vaikka hevonen on hyvin sopeutuvainen eläin, sen omasta mielestä elämä ihmisen kanssa voi tarkoittaa suuria kompromisseja, ja vaikka se ei skrollaile pakettimatkoja aroille iltaisin, se saattaa käyttäytyä ei-toivotulla tavalla ei-toivotussa tilanteessa.

Mitä pidempään hevonen seisoo, sitä pöllömpää toimintaa siltä voi odottaa. Tämä on kuitenkin täysin normaalia, vaikkakin ikävää. Hevoselle voi pakkolomasta huolimatta järjestää monenlaista sisältöä elämään. Tätä sisältöä sanotaan virikkeiksi.

Mennään sitten niihin syihin – miksi välillä kannattaa harjoitella jotain ihan asiaan kuulumatonta?

1. Temppujen kouluttaminen omaehtoisuuteen perustuen on virikkeellistämisen muoto. Virikkeiden avulla parannetaan oppimiskykyä, vähennetään ei-toivottua käyttäytymistä, muutetaan aikabudjettia, parannetaan mielialaa ja nopeutetaan toipumista. Kyllä, en keksinyt näitä päästäni vaan kaikki on tutkittuja asioita.

2. Uusien taitojen opettaminen omaehtoisuuteen perustuen parantaa sinun ja hevosesi suhdetta. Aivan, hevosesi oppii sinusta, millä tavalla käyttäydyt. Sinä opit hevosesta paljon; milloin se on motivoitunut, milloin se on turhautunut, milloin se ei malta lopettaa ja milloin se malttaa. Suhde muodostuu toistuvista vuorovaikutustilanteista, ja kouluttaminen on erinomainen tapa järjestää jo ennakkoon käsikirjoitettuja vuorovaikutustilanteita. Siitä se luottamus syntyy; sinun ei tarvitse juosta hevosen perässä, kun laitat hevosen juoksemaan tiskiharjan perässä.

3. Temppujen opettaminen opettaa uutta ajattelua sekä sinulle että hevoselle. Haluatko, että hevonen osaa itse ratkaista ongelmia? Siihen taitoon se tarvitsee harjoitusta ja itseluottamusta, mikä muodostuu onnistumisen kokemuksista. Mikäli itse saat kokemuksen siitä, että hevonen kerrankin ymmärtää mitä siltä haet, ehkä haluat kokeilla vastaavaa myös ratsain. Ehkä löydät arjesta useampia tilanteita, joita voi lähestyä ihan samalla yksinkertaisella kaavalla kuin vaikkapa noudon opettamista.

Liity jäseneksi niin näet videon, jossa näytän millä tavalla noudon opettamisen voi aloittaa! Näet samaan hintaan myös kaikki aiemmin julkaistut hevosaiheiset videot 🙂

P.S. Kiinnostaako sinua erityisesti hevosten käyttäytyminen, virikkeet, omaehtoisuus ja motivaatio? Pysy kuulolla, olen avaamassa tyytyväinen hevonen, onnellinen omistaja-verkkokurssia piakkoin!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Rentoutus maximus hevosille – kaikki keinot käyttöön!

Rentoutuminen ei ole välttämättä lopputulos vaan väline, joka vaikuttaa erittäin merkittävästi hevosen hyvinvointiin. Arkipuheessa rentoutuminen jää monesti vaille huomiota, kun kiireen keskellä voi tulla mieleen, että hevosella on 23 tuntia vuorokaudessa aikaa rentoutua. Se on toki totta, mutta suuri osa myös yhdessäolon mukavuudesta syntyy rentoutumisen kautta, ja pääosin tiedostamatta.

Onko rentoutumisella sitten väliä?

Lyhyesti sanottuna on. Sekä katsomalla vaikkapa kouluratsastuksen sääntöjä että katsomalla esimerkiksi laukkakilpailujen tuloksia, voidaan yksiselitteisesti todeta, että hevosen rentous on tärkeää sekä puheen tasolla että käytännön tasolla. Rentous on nimittäin yhteydessä voittamiseen laukkakilpailuissa.

Siitä voidaan keskustella, onko rentous ehdoton edellytys oppimiselle. Siitäkin voidaan keskustella, kuinka rentoja keskimäärin voittavat hevoset koulukisoissa ovat. Kuitenkin kliseinen puhe ja havaitut faktat ovat yllättävän samansuuntaisia, välistä puuttuu vain tiedostava ja suunnitelmallinen toteutus.

Mistä rentoutta saa?

Oletko joskus ajatellut, että rentous tulee aikanaan, iän myötä tai tottumisen kautta? Ajatellaan vaikkapa maneesia, jossa hevosen pitäisi toimia myös ilman kaveria. Toki ympäristö käy tutummaksi joka kerran myötä, mutta syntyykö rentous ilman muita erityisiä toimenpiteitä pelkästään toistuvan altistuksen kautta?

On monia erilaisia näkökulmia rentoutumiseen. Sitä voidaan ajatella lähtökohtana, eli edellytyksenä toiminnalle. Toisin sanoen rentous on lähtökohta kaikelle. Silloin on hidasta edetä, koska ns. mukavuusalueelta poistuminen poistaa rentouden. Toisen näkökulman mukaan rentous on lopputulos, eli toiminnan tuote. Silloin tehdään asioita, ja toistojen myötä hevonen rentoutuu. Siinä ongelmaksi tulee se, että mitä jos lopputulos ei olekaan rentous – mitä jos jännittyneisyys jatkuu ja vahvistuu. Kolmas näkökulma on sellainen, että rentoutuminen on taito, jota voi kehittää ja käyttää.

Millä tavalla rentoutumista voi kehittää ja käyttää?

Onko sinun helppo rentoutua, jos olo on epämukava? Voitko olla ryhmäliikuntatunnilla täysin rennon letkeänä? Mikä sinua auttaa rentoutumaan jännittävissä tilanteissa? Mieti itsesi kannalta, mikä parhaiten toimii rentoutuksessa.

Entä millä tavoin rentoutumisen voi liittää jännittäviin tilanteisiin? Onko mahdollista, että rentoutuisit hammaslääkärissä? Pitääkö hammaslääkärissä käyntiä välttää, kunnes voit täysin varmasti rentoutua? Millä tavalla tämä liittyy hevosiin?

Rentoutumisen taidosta on tutkittua hyötyä vieroituksessa, kengityksessä, matkustamisessa, varusteiden pukemisessa ja kilpailuissa! Rentoutuminen nopeuttaa palautumista ja on todella tärkeää hyvinvoinnin kannalta.

Liity jäseneksi, niin näet videon, jossa esittelen kätevän ja tutkitun tavan rentouttaa hevosta ja opettaa sitä rentoutumaan. Tähän videoon on tulossa myös jatko-osia, joissa rentoutumista harjoitellaan eri paikoissa ja tilanteissa!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Hevosen aloitekyky – uhka vai mahdollisuus?

Aloitekyky tarkoittaa kykyä tehdä aloitteita. Hevoset ehdottavat erilaisia asioita toisilleen, joku voi porukasta vetää muut mukaansa juomaan, toinen ehdottaa päivälepopaikkaa ja kolmas tekee sosiaalisia aloitteita. Ilman aloitetta mitään ei tapahdu. Aloitekyky on yhteydessä hevosen hyvinvointiin. Mutta kuinka paljon aloitteita keskivertohevonen saa tehdä omistajansa suuntaan?

Ja miten näihin aloitteisiin suhtaudutaan?

Hieman kärjistäen omistaja on usein aloitteiden suhteen kuin virkamies: helpoimmalla pääsee itse, kun sanoo ei. Silloin ei itse joudu muuttamaan mitään, eikä aloitteesta aiheudu lisätöitä. Hevonen taas oppii samalla tavalla kuin kuntalainen: mitä negatiivisemmin aloitteisiin suhtaudutaan ja mitä naurettavampina niitä pidetään, sitä vähemmän niitä jatkossa esitetään.

Meitä ihmisiä kannustetaan osallistumaan meitä koskettavien asioiden valmisteluun ja päätöksentekoon. Kannustus jää irralliseksi ja päälleliimatuksi, kun ruohonjuuritasolla vaikutusyritykset sammutetaan. Puhelimiin ei vastata, sähköposteista puhumattakaan. Valitetaan ettei ole rahaa ja että asiaa selvitetään tai muulla tavoin blokataan. Juuri näin voi käydä myös hevoselle. Osa harrastuslajeista on sellaisia, joissa hevosen itseluottamuksesta on hyötyä. Mitä me teemme hevosen itseluottamukselle ruohonjuuritasolla? Olemmeko innostajia vai virkamiesankeuttajia?

Kannustatko vastustelua tiedostamattasi?

Jokaisen kannattaa miettiä sitä, että kuinka aktiivinen hevosen haluaa olevan. Näetkö, että töydellisessä tilanteessa hevonen suorittaa sille annettavia tehtäviä ilman vastalauseita, eikä sillä ole omia mielipiteitä? Haluatko, että hevonen saa joskus sanoa mielipiteensä? Tai haluatko, että hevosen mielipide on yhtä tärkeä kuin oma mielipiteesi?

Hevosen ääntä voi kasvattaa ja ravita tai sitä voi tukehduttaa ja vaientaa. Mikäli hevosen mielipidettä kuunnellaan vain silloin, kun se on käytännön syistä pakollista, hevonen koventaa otteitaan. Jos hevonen otetaan vakavasti vain silloin kun se pukittaa, potkii, puree tai hyppää pystyyn, se todennäköisesti alkaa käyttää näitä keinoja useammin. Tästä aiheutuu laitostumisen ja vaientamisen kierre – hevonen ilmaisee itseään juuri sillä tavalla kuin sen omistaja sille opettaa parhaaksi tavaksi.

Eläimen mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä ja mahdollisuus ennakoida tapahtumia ovat suoria hyvinvointitekijöitä. Messinkinupit karsinassa ja solariumit ovat hevoselle täysin merkityksettömiä, jos siltä puuttuu hallinnan tunne. Hallinnan tunne syntyy siitä, että hevonen voi aidosti vaikuttaa ja tehdä valintoja. Solarium lisää psyykkistä hyvinvointia, jos hevonen saa päättää, meneekö se sinne vai ei. Hevonen on elävä eläin, jolla on mielipiteitä. Olen vahvasti sitä mieltä, että kehitys loimitelineestä todelliseksi yhdenvertaiseksi kumppaniksi edellyttää sitä, että hevoselle annetaan ääni ja sitä ääntä kuunnellaan myös muissa kuin paniikkitilanteissa.

Annanko hevoselle saman tien korttini numeron?

Sanaa opittu avuttomuus käytetään mielestäni liian höylisti. Kaikki aloitekyvyttömät hevoset eivät ole täysin masentuneita ja luovuttaneita. Hevosen laitostumisella on eri tasoja – ei ole joko täysin onnellisia hevosia tai täysin elämäänsä kyllästyneitä. Kuitenkin laitostuminen on opittua, mutta kaikki laitostuminen ei ole avuttomuutta. Olisiko aloitekyvyttömille hevosille sopivampi termi opitusti vaiennettu? Tai opitusti laitostunut?

Hevoset ovat täysin meidän armoillamme, eikä aloitekyky tarkoita sitä, että meidän pitää hypätä kun hevonen käskee. Aloitekyky hevosen tapauksessa tarkoittaa sitä, että se saa joskus äänensä kuuluville tai edes että sille annetaan ääni. Ajattele, jos hevonen ehdottaisi jotain miellyttävää ratsastettaessa sen sijaan, että se ”kokeilee”, sikailee tai possuilee? Koetaanko esimerkiksi omaehtoinen kokoaminen possuiluksi?

Jos mietit omaa hevostasi ja sen aloitekykyä, niin aloita listaamalla asiat, joihin vastaat kyllä ja joihin vastaat ei. Tämä testi paljastaa, oletko hevosesi silmissä virkamies vai innostaja – jos vakiovastauksesi on ei, olet hyvin todennäköisesti virkamies. Mieti seuraavaksi, olisiko hevosellesi hyötyä siitä, että sillä olisi a) hyvä itseluottamus, b) kykyä tehdä aloitteita tai c) mahdollisuus tehdä itsenäisiä ratkaisuja.

Jos vastasit kyllä, sinun kannattaa liittyä jäseneksi, jotta näet aloitekyvyn kasvattamista käsittelevän videon! Jäsenyys on määräaikainen ja maksaa 9 € kuukaudelta.

Videolta saat vinkkejä siihen, miten voit kasvattaa hevosesi itseluottamusta ja aloitekykyä myös positiivisissa asioissa. Käyn läpi yleisimpiä tilanteita, joissa on periksiantaminen voisi toimia paremmin kuin sinnikkyys ja itsepäisyys.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kysytään hevoselta – valinnanvapaus arjessa

Valinnanvapaus on hieno termi, mutta voiko sitä soveltaa vain omien hevosten kanssa? Tai uskaltaako sitä soveltaa omiinkaan, jos ne alkavat päättää kaikesta? Pitääkö hevosten olla omassa pihassa, jotta niiltä voi kysyä mitään? Voiko tuntihevoselle antaa vapauden valita, vai meneekö se siitä sekaisin? Entä vuokrahevonen, mitä sen kanssa uskaltaa tehdä, jotta pakka ei sekoittuisi liikaa?

Valinnanvapauden järjestäminen ei oikeastaan edellytä isoja muutoksia. Satulan vaihtaminen tai varusteiden sesonkivärin päivittäminen ovat isompia asioita. Suurin asia ja vaikeus tulee siitä, että valinnanvapauden järjestäminen lähtee asenteesta, joka lähtee ajattelusta ja sen muuttamisesta. Äkkiä ollaankin vaikeammilla vesillä. Omaa ajattelua on erittäin vaikea muuttaa – joskus siihen tarvitaan kriisi tai joku muu tilanne, jossa pakotettuna joutuu ajattelemaan tilanteen uudelleen. Mitä riskejä ajattelun muuttamiseen sitten sisältyy? Ehkä asennemuutos tuo mukanaan lisää haasteita ja kyseenalaistamista, mikä voi tehdä hevosihmisen arjesta hyvin, hyvin hankalaa. Kannattaa kaikesta huolimatta ottaa riski ja kokeilla – ilman ennakkoluuloja. Iso muutos ajattelussa tuottaa parhaimmillaan sarjan pieniä muutoksia arkipäivän tekemisissä.

Hevosen mahdollisuus valita ja vaikuttaa omaan elämäänsä on niin arvokas asia hyvinvoinnin kannalta, että siihen kannattaa uhrata aikaa ja hieman vaivaa. Muutos ei edellytä hankintoja, vaan mahdollisesti keskustelua toisten saman- ja erimielisten kanssa. Se voikin olla joskus haastavaa, koska oletukset ja ennakkokäsitykset sekä erilaiset leimat ovat voimakkaina niin hevos- kuin tavallistenkin ihmisten mielissä. Vaikka et haluaisikaan muuttaa kaikkea, valinnanvapaudessa ja omaehtoisuuden tukemisessa on se hyvä puoli, että voit toteuttaa sitä täysin muiden huomaamatta.

Avainkysymykset ovat nämä:

– Mitä lisäarvoa saavutan sillä, että annan omalle/hoito/vuokra/tuntihevoselleni mahdollisuuksia valita?
– Miksi tämä lisäarvo on minulle arvokas?
– Millä tavalla ajattelen hevosen valinnanvapauden vaikuttavan a) itseeni ja b) hevoseeni?
– Minkälaista suhdetta haluan hevoseen rakentaa?

On mielenkiintoinen ilmiö, että puhutaan kommunikaatiosta ihmisen ja hevosen välillä, yhteydestä ja siitä, että opitaan puhumaan hevosta. Kuitenkin informaatio kulkee lähes poikkeuksetta yhteen suuntaan. Toisaalta hevosen kipua ja väsymystä halutaan tulkita herkästi, mutta samaan aikaan sen aivan selkeää puhetta voidaan pitää niskurointina ja kunnioituksen puutteena. Jos mietitään hevosen näkökulmasta, niin tilanne voi olla aika sekava. Oikeastaan kaikkein tärkein kysymys on se, että mitä informaatiota olen valmis ottamaan hevoselta vastaan. Kun vastaat tähän kysymykseen, tiedät mitä sinun tarvitsee tehdä.

Arat hevoset, ”juntit” hevoset, asenneongelmaiset, laiskat, kuumat, harrastehevoset, tuntihevoset ja kilpahevoset – kaikki hevoset hyötyvät merkittävästi siitä, että ne saavat asioita kerrottua. Mikäli et pääse yksin alkuun, liity jäseneksi ja katso läpi useat aiheeseen liittyvät videot. Jos homma ei vieläkään aukene, pyydä minut käymään niin suunnitellaan yhdessä, mitkä ovat juuri sinun hevosellesi parhaat käytännöt!

Hevosen kuuliaisuutta pidetään tärkeänä ja koska kyseessä on iso eläin, kunnioitus nostetaan monessa yhteydessä esille. Voiko hevosesta tulla vaarallinen, jos se saa päättää asioista?

Riippuu mistä asioista se laitetaan päättämään. Ainakin se voi joutua vaarallisiin tilanteisiin, jos siltä kysytään tyhmiä. Hevoselta ei tarvitse kysyä asioista, jotka ovat sille haitallisia tai vaarallisia. Siltä ei kannata kysyä asioita, joista se ei osaa valita itselleen parasta tai terveellisintä vaihtoehtoa. Hevoselta voi ja kannattaa kysyä vain sellaisia asioita, joista se kykenee päättämään ja jotka ovat sille tärkeitä. Näitä ovat arkipäivän tilanteet, joiden kautta saat hevosen työhön mielekkyyttä siten, ettei hevonen tarvitse lomaa jaksaakseen työssään, vaan työhön syntyy imu ja siitä tulee kutsumus. Ensimmäinen palikka matkalla valinnan vapauteen on aloitekyvyn löytäminen ja sen kasvattaminen.

Liity jäseneksi, niin saat ohjeet kahteen arkipäivän tilanteeseen, joissa voit alkaa toimia uudella tavalla ja tukea hevosen aloitekykyä!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.