Hevosten palkkaaminen: perusteet

Tyypillinen tarina ruokapalkkion ja hevosen kanssa menee suunnilleen niin, että kun hevonen saa juonesta kiinni, se innostuu niin valtavasti, että siitä tulee vaarallinen ja tämän seurauksena ruoka jätetään pois. Tähän ilmiöön johtaa moni seikka.

1. Treenistä tulee hevoselle supervihje
2. Palkkaa käytetään vain puolittain
3. Ei ole käytössä selkeitä palkkamerkkejä
4. Käytetään alusta asti epäsäännöllistä palkkaamista
5. Luopuminen tehdään pettymyksen kautta

Miksi ruuan avulla kouluttamisesta tulee niin helposti supervihje? Supervihje tarkoittaa sitä, että myös kaikki muut vaiheet kuin varsinainen palkkio ovat yhtä palkitsevia. Hevoselle käy hyvin usein näin. Moni hevonen on edelleen crossover – eli ruualla palkkaaminen on uusi tai rinnakkainen ilmiö. Hevosen elo keskimäärin on melko tasaista, sen päivän kohokohtia ovat yleensä ruokailut. Vuorovaikutus ihmisen kanssa ei välttämättä ole ollut hirveän positiivista hevosen näkökulmasta. Tässä on kaikki ainekset koossa siihen, että kun hevonen saa ideasta kiinni, se on menoa!

Entä mitä tarkoittaa, että palkkaa käytetään vain puolittain? Se tarkoittaa sitä, että palkan kanssa piperretään ja varotaan ja sitä pihdataan ja sen kanssa ollaan hyvin varovaisia. Tämä toiminta yhdistettynä hevoseen, joka on juuri ymmärtänyt mistä on kyse, tarkoittaa valtavaa turhautumista. Palkkaa voidaan käyttää siinäkin mielessä puolittain, että ajatellaan, että ei nyt ihan jokaisesta palkata vaan silloin tällöin hyvän mielen takia. Koiraihminen voisi jossain määrin hyötyä tästä ajattelutavasta, mutta hevoselle tätä ei ihan ensimmäisenä kannata ottaa käyttöön.

Mitä sitten tarkoittaa ettei ole palkkamerkkejä? Niitähän aina on olemassa, halusimme sitä tai ei. Palkkamerkki tarkoittaa jotain merkkiä, joka kertoo hevoselle että palkkio on ansaittu. Tyypillistä on se, että taskun kaivamisesta tulee palkkamerkki. Tai että kehuminen joskus on palkkamerkki ja joskus taas ei ole. Palkkaamisen aloittaminen on iso päätös, ja siihen kannattaa uhrata muutama minuutti etukäteen.

Mitä on epäsäännöllinen palkkaaminen? Se tarkoittaa että joskus hevonen saa palkan, joskus taas ei. Ilmiönä tämä on tarpeellinen ja hyvä, mutta ei ihan alkumetreillä, koska se voi lisätä hevosen turhautumista tai stressiä. Varsinkaan palkkamerkkiä ei tule käyttää niin, että siitä ei seuraa oikeasti palkkaa. Epäsäännöllinen palkkaaminen voi kertoa myös siitä, että ei ole suunitelmaa. Namit ovat taskussa mutta hevonen ei yhtään tiedä millä niitä saisi – tämä aiheuttaa kaikenlaista ikävää toimintaa ja se taas johtaa vielä vähempään palkkaamiseen, mikä taas johtaa entistä suurempaan turhautumiseen.

Entä sitten luopuminen? Luopuminen tarkoittaa sitä, että hevonen odottaa kiltisti että herkku toimitetaan sille, eikä lähde ryysäämään taskuille tai ruoholle. Luopuminen itsessään voi olla ongelmia lisäävä tekijä, riippuen siitä miten se alun perin tehdään. Hevosten kanssa pelko on aina läsnä; pelko siitä, että se puree, pelko siitä että se menee pilalle, pelko siitä että menetän hallinnan tai pelko siitä että olen huono ihminen. Tämä pelko voi olla luopumisharjoittelulle paha kylkiäinen – luopumisen pitäisi olla aidosti positiivinen asia hevoselle.

Katso koko video liittymällä jäseneksi! Näet myös kaikki liki 200 aiemmin julkaistua videota.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Tyytyväinen hevonen: koulutuksesta vuoropuheluun

Onko kouluttaminen pääasiassa mekaaninen taito? Mitä laitosmaisemmin eläin elää, sitä enemmän koulutus lähestyy mekaanista osaamista, koska silloin ei tarvitse välittää ympäristöstä, motivaatiosta tai tunnetiloista kovin paljon. Laboratoriossa tämä toimii hyvin. Oikeassa elämässä haasteet kouluttamisessa löytyvät hyvin harvoin mekaanisesta osaamisesta, vaan jostain muualta: motivaatiosta, häiriöistä, tunteista ja paineista.

Hevosta voi melko harvoin kouluttaa niin, että keskittyy vain olennaiseen. Eteen tulee kysymyksiä, kuten: miten käsitellään turhautumista? Mihin hevosella on aito motivaatio? Miten puretaan tilanteesta muodostuva supervihje? Voiko olla tuplakriteeri?

Minä koulutan, sinä opit?

Ruokapalkkioiden avulla kouluttaminen on pelottavan tehokasta, mutta jotta tekeminen ei olisi päälleliimattua, pitäisi oppiminen liittää jollain tavalla osaksi arkipäivän rutiineja. Ei ainoastaan niin, että uidaan tilanteisiin taskut täynnä porkkanaa, vaan niin, että huomattaisiin muutkin potentiaaliset palkat ja seuraukset.

Mielestäni taitava kouluttaja osaa ennen kaikkea soveltaa ja nähdä tilanteita hevosen silmin. Huomioida oman hevosensa mielipiteet ja kunnioittaa niitä sekä neuvotella molempien kannalta hyviä kompromisseja. Tämä on tärkeää sekä onnistumisen kannalta että suhteen kannalta; omistajan pitäisi hevosen silmissä liittyä moneen muuhunkin asiaan kuin keppiin tai porkkanaan. Mitä useampaan miellyttävään seuraukseen omistaja liittyy, sitä hyödyllisemmäksi hevonen tämän kokee.

Aito motivaatio

Hevonen on hyvin ruokaorientoitunut eläin ja sitä kautta helppo kouluttaa. Haasteeksi muodostuu kuitenkin se, että jos ruoka on ainut asia, mitä hevonen osaa tietyissä tilanteissa ihmiseltä odottaa, se ei kanna kovin pitkälle. Vaikka hevosella on usein suuri motivaatio ruokaa kohtaan, on tilanteita, joissa sillä on aito motivaatio tehdä jotain muuta.

Esimerkiksi jos ns. läheisriippuvaista hevosta viedään poispäin muista, pelkän ruuan varassa toimiminen voi olla melko hataraa. Tällaisissa tilanteissa tulee helposti venytetään vieteriä-olo, joka saattaa muuttua todeksi lyhyessä hetkessä.

Aidon motivaation tunnistaminen ja hyödyntäminen on sekä hyödyllistä että tehokasta.

Kohti vuoropuhelua

Kouluttaminen lähtee siitä, että opetan hevosen tekemään kuten haluan. Joissakin asioissa tämä toimiikin, ja se on loistavaa. Kaikissa asioissa tämä ajattelu ei toimi – hevosilla on usein omia mielipiteitä, jotka poikkeavat kouluttajan mielipiteistä.

Kouluttaja voi esimerkiksi haluta, että postilaatikko ei olisi hevoselle häiriö. Hevonen voi olla kuitenkin toista mieltä, eikä kouluttajan toive toteudu. Kouluttaja voi olla huomioimatta hevosen mielipidettä ja olla käsittelemättä asiaa tai tehdä siitä erillisen sivuprojektin. Tämä voi kuulostaa työläältä, jos hän lähestyy postilaatikkoa vastaehdollistaen ja systemaattisesti siedättäen – tällöin sivujuonteesta muodostuukin helposti työläs pääasia.

Koirilla vuoropuhelun perustana on kontakti. Mikä voisi olla hevosen vastaava? Sen sijaan, että keskitytään lukemaan esimerkiksi taluttaessa tai selästä hevosen pieniä eleitä ja ilmeitä, voidaan opettaa hevonen ilmaisemaan itseään selkeämmin. Hevosen ilmeiden tulkinta kuvista ja videoilta on hauskaa, mutta oikeissa tilanteissa siihen harvoin on mahdollisuutta tai aikaa – on keskityttävä moneen muuhun asiaan, eikä varsinkaan selästä käsin pysty näkemään kuin hevosen korvat.

Liity jäseneksi niin näet, miten pääset alkuun vuoropuhelussa. Kontaktia vastaavaksi tehtäväksi valitsin “pää alas”, jota videolla sovellan eri tilanteisiin.

Jäsenenä näet myös kaikki aiemmin julkaistut videot!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Hevosen hyvä arki: nälkäkiukku ei ole leikin asia

Kaikkia hevosia ei voi eikä kannata vapauttaa luontoon, mutta silti niiden ruokailuun voi vaikuttaa pienillä asioilla. Tässä kirjoituksessa käyn läpi asioita, joita kannattaa oman hevosen ruokailussa havainnoida. Jäsenenä saat videovinkit siihen, millä tavalla ruokintaa voi parantaa tallipaikasta riippumatta.

Ymmärretään ensin hevosta.

Nälkä on aito tunne

Lajityypillisesti ruuan loppuminen on hevoselle mahdoton tilanne, johon se ei “luonnossa” ajaudu tai jos ajautuu, sillä on kohtalokkaat seuraukset. Tallissa tai tarhassa ruuan loppuminen on hankalaa siksi, että hevosella ei ole mahdollisuutta omalla toiminnallaan löytää ruokaa lisää. Tämä aiheuttaa hevosessa turhautumista mikä saattaa näkyä karsinan tai aitojen pureskeluna tai muun ei-toivottavan materiaalin syömisenä.

Tiheinkään ruokintaväli ei auta, jos hevosella on nälkä. Nälkä aiheuttaa sen, että ruokaa taas saadessaan hevonen hotkii ja korsirehun edut, kuten toimeliaisuus ja pureskelun määrä voi jäädä vähäiseksi. Korsirehusta tulee säännösteltynä ikään kuin väkirehu, ja se ei ole hyvä asia. Hevosta lajityypillisesti stressaa tilanne, jossa sillä ei ole korsirehua saatavilla. Hevosen nälkä ei katso rehuanalyysia vaan se on hevosen oma, aito kokemus.

Emme voi verrata omaa nälkäämme hevosen nälkään, koska olemme niin erilaisia syöjiä. Hevosta ei voi verrata myöskään koiraan tai kissaan, eikä hevosta voi ruokkia samalla tavalla. Hevosta voi verrata kaniin tai marsuun ja korsirehun oleellisuuden ymmärtää paremmin kun ajattelee, että mitä järkeä on rajoittaa kanin tai marsun korsirehun määrää. Siinä ei ole mitään järkeä, eikä sitä järkeä ymmärrä hevonenkaan.

Mistä nälkäisen hevosen tunnistaa?

– karsinassa tai tarhassa ei ole korttakaan heinää
– hevonen aktivoituu kun heinää jaetaan
– hevonen on kärttyisä ruuan lähellä
– hevosella keittää yli jos käytetään ruokapalkkaa
– hevonen puolustaa heinäkasaa joko muilta hevosilta tai ihmiseltä
– hevonen ottaa isoja suullisia eikä nosta päätään välillä
– hevonen hamuilee tarkaan viimeiset korret ja lähtee etsimään lisää heinää
– hevosella voi olla muita turhautumisen merkkejä, kuten seinien syömistä tai aitojen jyrsimistä

Nälkäiselle hevoselle slow-feeding ei aina toimi

Kuinka tyytyväinen olet itse, jos olet huomattavan nälkäinen ja ainut tarjolla oleva ruoka on ne kaikista jäykimmät pistaasipähkinät? Slow-feeding-systeemien tarkoitus on lisätä hevosen hyvinvointia, ei heikentää sitä. Mikäli hevonen turhautuu heinäsysteemistä, sen hyvinvointi ei lisäänny, eikä systeemi ole kyseiselle hevoselle silloin toimiva. Tilanne on ristiriitainen: vaikka ajastettu tai hidastettu heinä on hevosen fysiikalle hyvä, se ei aina ole sen päälle hyvä asia. Hevosella pitäisi olla vahva luotto siihen, että ruoka ei lopu koskaan.

Mikäli hevosella on kokemus nälästä ja siitä, että ruoka loppuu toistuvasti kesken, se ei pysähdy nautiskelemaan ruuasta. Ruuan loppuminen altistaa myös pakko-oireille ja jättää hevosen turhaan kierroksille. Slow-feeding voi kääntyä tense-feedingiksi tai rage-feedingiksi, kun alun perin hyvä idea kääntyy siihen, että hevonen nyppii korsia raivolla verkosta. Asetu hetkeksi hevosen asemaan ja mieti mikä oma tunnetilasi olisi pistaasipähkinöihin, jos saisit toistuvasti vain niitä?

Nälkäkiukku on hevosella paljon muutakin kuin ahneutta tai huonoja tapoja. Hevosella ei ole mitään käsitystä siitä, miksi sitä kiusataan perustarpeen kautta. Oma näkemykseni on se, että verkko on hyvä lisä, mutta ei ainoa ratkaisu. Ajastettu ruokinta voi olla hyvä idea, mutta tärkeintä tunnesyömisen ratkomisessa on tunteen muuttaminen ja yksilöllisyys: pienillä annoksilla ja lyhyellä ruokintavälillä saa aikaan hevosen, joka syö tehokkaasti ja nopeasti – sekään ei ole aina hyvä.

Palataan siihen, miten hevosen pitäisi syödä. Sen olisi hyvä napsia korsi sieltä täältä silloin tällöin. “Napsia korsi” toteutuu verkolla joskus, “sieltä täältä” tai “silloin tällöin” taas ei toteudu verkolla. “Silloin tällöin” toteutuu ajastetulla ruokinnalla, mutta silloin “napsia korsi” ei toteudu, kun hevonen hotkii.

Kohti tasapainoa

Usein se, että hevosella on jonkinasteinen ongelma ruuan kanssa viittaa siihen, että omistaja tietää kuinka monta kiloa heinää hevonen päivässä saa. Heinämäärä perustuu ehkä laskelmaan, ehkä mutuun tai ehkä tallin kulttuuriin. Joka tapauksessa heinämäärä perustuu sen ravintoarvoihin tai oletuksiin sen ravintoarvoista, harvemmin hevosen pureskeluntarpeeseen tai kylläisyydentunteeseen.

Aluksi kannattaa ottaa muitakin mittareita heinämäärälle kuin kilot tai ravintosisältö. Kannattaa havainnoida omaa hevosta esimerkiksi näillä mittareilla:

– Onko hevonen tyytyväisen oloinen? Onko se rentoutunut kun se syö?
– Kuinka pitkään hevonen syö päivittäistä annostaan?
– Kuinka monta kertaa hevonen nostaa päänsä heinäkasasta?
– Kuinka monta kertaa hevonen päivän aikana syömäänsä heinää pureskelee?
– Kuinka paljon hevonen kulkee heinää syödessään?

Liity jäseneksi, niin näet videon, jossa käyn läpi erilaisia vaihtoehtoja ruokinnan parantamiseen! Jäsenenä näet myös kaikki aiemmin julkaistut videot!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Hyvin tyypillistä on se, että hevonen tutustuu maailmaan suunsa kautta. Sillä ei ole käsiä, jolla se käpälöisi uusia asioita, sillä on suu tätä tarkoitusta varten. Hevonen käyttää suutaan monella tavalla, eikä kaikki suun käyttö ole toivottavaa tai suuntaudu sopiviin kohteisiin.

Ihmiseen kohdistuvaa nyppimistä tapahtuu monesta syystä. Esittelen tässä kolme syytä. Jäseneksi liittymällä näet videon, jossa kerron, miten nyppimiseen ja mälväämiseen voi suhtautua ja miten niitä voi ennakoida. Videolla kerron myös mitä ajattelen palkkaamatta jättämisen tehokkuudesta ja vain rennon hevosen palkitsemisesta.

1. Hevonen turhautuu.

Ota varsa narun päähän, niin huomaat että ensin suussa on naru ja sen jälkeen hiha tai takinhelma. Osa hevosista tekee tämän nopeasti, osa aloittaa vasta myöhemmin. Kyseessä on toiminta, joka voi kertoa esimerkiksi seuraavanlaista informaatiota:

– hevonen ei ole ok varusteiden suhteen
– paikka on hevoselle haastava
– tehtävä on hevoselle haastava
– hevonen haluaisi tehdä jotain, jonka naru tai taluttaja estää
– hevonen luulee tekevänsä oikein, mutta ei saa omasta mielestään sopivaa palautetta
– hevonen ei tiedä millä tavalla taluttajan tai ihmisen saa tekemään haluttuja asioita

Perinteisellä tavalla, eli kyynärpäätaktiikalla ei synny kestävää tulosta, ja lieveilmiöt ovat joskus hallitsemattomia. Hevosesta riippuen muksauttaminen voi murentaa suhdetta ihmiseen ja ihmisiin tai sitten muokata suhdetta enemmän rajuun suuntaan, jolloin ihmisestä tulee leikki- ja painikaveri. Kumpikaan ei ole toivottava ilmiö. Turhautuminen kertoo motivaatiosta, mikä on aina hyvä asia. Motivaatiota ei kannata tappaa, vaan ohjata se toivottuun toimintaan!

2. Hevonen luulee, että se saa mälväämällä herkun.

Jos sinulla on taskussa porkkanaa ja hevonen narussa, niin luuletko, että se tietää porkkanoista? Se tietää melko tarkkaan, mitä sinulla on taskussa ja hyvin kaukaa – hevosella on loistava hajuaisti. Meitä voi huijata sillä, että kun emme näe, emme tiedä. Eläimillä on erilaiset aistit, meidän aisteihimme verrattuna ylivertaiset – on vaikea ymmärtää toista lajia ja sen aistimaailmaa. Lyhyesti: älä kuvittele, että voisit huijata hevosta luulemaan, että sinulla ei ole nameja jos niitä taskussa on.

Se, miten hevonen kokee esimerkiksi luopumisen tai koulutustilanteen ja se, miten me koemme sen, voivat poiketa toisistaan huomattavan paljon. Herkku taskussa tai ylipäänsä pienikin mahdollisuus ansaita palkkaa aiheuttavat hevosessa aktiivisuuden kohoamisen, mutta ihminen harvoin on tähän valmis. Jostain syystä me usein haluamme palkita passiivista hevosta ja keskitymme siihen, että se ei tekisi mitään, vaan olisi rento. Tämä yhtälö ei toimi. Toiminta on hevoselle palkitsevaa ja mälvääminen on aktiivista toimintaa parhaimmillaan. Vaikka emme tietoisesti palkitsisi hevosta ikävästä toiminnasta, hevonen ei välttämättä koe asiaa samalla tavalla. Jos omasta mielestäsi et palkitse mälväämisestä, mutta kyseinen toiminta ei vähene, on mahdollista että jokin muu seikka ylläpitää toimintaa.

3. Hevonen luulee tai tietää, että se voi mälväämällä vaikuttaa asioiden kulkuun.

Tämä liittyy edelliseen kohtaan ja toimintaa ylläpitäviin seikkoihin. Hevonen haluaa tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu ja ennakoitavuus voi olla jopa tärkeämpää hevoselle kuin toivottu lopputulos. Voi olla, että hevonen toistaa mälväämistä, vaikka siitä seuraa jotain ikävää toimintaa. Ikävä toiminta ei välttämättä ole hevosen mielestä riittävän ikävää, jotta sen kannattaisi vähentää mälväämistä. Lievästi ikävä toiminta voi toimia palkkion lailla ja siitä voi muodostua myös turva-ankkuri, niin hullulta kuin se kuulostaakin.

Asioiden kulkuun vaikuttaminen on myös iso juttu hevoselle. Esimerkiksi se, että ihminen poistuu tai vie hevosen karsinaan voi olla isompi palkkio hevoselle kuin porkkananpala. Samoin se, että toivottu määränpää saavutetaan voi mennä porkkanan edelle. Kannattaa muistaa, että hevonen ei koe asioita niin kuin me koemme; meidän mielestä ilkeät teot saattavat olla hevosen mielestä leikkiä tai kaikessa ilkeydessäänkin kuitenkin ennakoitavia ja sitä kautta palkitsevia.

Olipa syy mikä hyvänsä, voit itse vaikuttaa mälväämiseen. Ennen kuin päätät, miten ongelmaa lähestyt, mieti ensin muutama asia läpi. Ensinnäkin, mieti kuinka ärsyttävää/vaarallista toiminta on? Itse olen käyttänyt mälväämistä ja tönimistä aloitusmerkkinä. Ajattelen, että se on helpoin tapa selvittää, onko hevonen valmis seuraavaan toistoon tai haluaako se vielä treenata.

Miten toiminta on kehittynyt ajan mittaan? Onko mahdollista, että se pahenee koko ajan vai pysyykö se samana? Onko siitä tullut vain vuorovaikutuksen tapa? Jos hevosen mielestä kyseessä on vuorovaikutus ja itse ajattelit laittaa toiminnalle nollatoleranssin, voi olla että toteutustapa on liian raju ja näkyy suhteessanne.

Liity jäseneksi niin näet videon, jossa käyn läpi vinkit mälväämiseen.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kymmenen vinkkiä parempaan suhteeseen hevosen kanssa

Tiesitkö, että kahden yksilön välinen suhde on mitattava asia? Ja sitä voi rakentaa tietoisesti monella arkipäiväisellä asialla. Suhteen laadusta ja rakentamisesta on vastuussa aina ihminen, eikä sitä voi sälyttää hevosen niskoille. Tämä on toisaalta lohdullista ja samaan aikaan raadollista. Lohdullista siksi, että suhde on prosessi, jonka suuntaa on aina mahdollista muuttaa. Raadollista siksi, että hermojen menetykset ja turhautumiset eivät kuulu hyvään suhteeseen ja niiden välttäminen edellyttää keskivertoa parempaa itsehillintää ihmiseltä.

Jos haluat mitata suhdetta hevosen ja itsesi välillä, voit ensin käydä läpi, millä tavalla itse hevoseesi suhtaudut. Miten siitä ajattelet ja mitä siitä puhut. Mihin hevosen toiminnassa luotat ja mihin et. Jos negatiiviset asiat nousevat esille, niihin keskittyy yhä enemmän ja silloin niiden merkitys kasvaa.

Entä miten hevosen suhdetta tiettyä ihmistä kohtaan voi mitata? Aivan samoin periaattein. Kuinka paljon hevonen viettää kanssasi aikaa, jos sillä on vapaus valita? Millä tavalla se seurassasi on? Kuinka hyvällä tuulella hevonen on kanssasi? Mitä se sinusta ajattelee? Hevonen on siinä mielessä helpompi tulkittava kuin ihminen, että se harvemmin valehtelee tai jonkun mieliksi värittää.

Vielä jokunen aika sitten oli vallalla ajatus siitä, että hevosen ja ihmisen suhde on hierarkkinen. Tämä on ihmisten suosikkiajatus, koska silloin eläin on aina alempana meitä ja sen tehtävä on totella. Tällä voi perustella myös kovakouraiset kurinpalautukset ja “kyllä sen täytyy” ja “se ei koskaan saa” – ajatusmallit. Mikä erottaa mitattavalla tavalla kunnoituksen pelosta? Haluatko että hevonen välttelee sinua vai pyrkii luoksesi? Saat ihan itse päättää, minä perehdyn tässä kirjoituksessa positiivisen suhteen luomiseen.

Millä tavoin suhdetta voi sitten parantaa?

Suhde on kahden yksilön välille rakentuva side, jota rakennetaan jokaisessa vuorovaikutustilanteessa. Näin ollen jokainen vuorovaikutustilanne on merkityksellinen. Miten vuorovaikutustilanteessta saadaan aina hevosen kannalta positiivinen?

Konstit on monet.

Jäsenenä näet kymmenen aiheeseen liittyvää videota, joissa esitellään konkreettisia ja helppoja tapoja suhteen parantamiseen.

1. Yhdistä itsesi ruokaan ja muuhun mukavaan

Tutkimusten perusteella tie hevosen sydämeen käy nopeiten ruuan avulla. Ruoka on hevosen elämän keskiössä; sen huomaa jokainen jos on toiminut nälkäisen hevosen kanssa (hengenvaarallista) tai kokeillut käyttää palkkiona porkkanaa. Äkkiä hevonen muuttuu lohikäärmeeksi ja passiivinenkin ruuna löytää liekin ja sitten alkaa kouluttajaa kaduttaa. Ruoka on perustarve, joten sillä ei kannata leikkiä. Varmista, että hevonen saa riittävästi korsirehua ennen kuin alat käyttää ruokaa palkkiona. Ruuasta palkkiona tulee herkästi supervihje, mutta sitä voi purkaa monin fiksummin tavoin kuin huonontamalla palkkaa tai lopettamalla koulutus siihen.

Video: mitä tehdä kun hevonen innostuu makupaloista
Video: anna hevosen valita palkka

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

2. Lisää hevosen hallinnan tunnetta

Hallinnan tunne syntyy luottamuksesta ja ennakoitavuudesta. Se syntyy sekä suhteessa ympäristöön että suhteessa ihmisiin. Hallinnan tunne suhteessa ihmisiin tarkoittaa esimerkiksi sitä, että hevonen oppii tuntemaan millä tavalla ihminen toimii tietyssä tilanteessa. Hevonen pitää siitä, että ihminen pitää kiinni tavoistaan; silloin ihminen on helpommin luettavissa. Vielä parempi on se, jos hevonen voi omalla toiminnallaan vaikuttaa ihmiseen. Itse en enää edes ajattele kouluttamista niin, että hevonen on objekti, jota siedätetään ja vastaehdollistetaan. Lähden aina siitä, että hevonen on subjekti, joka osallistuu. Vastuu osallistamisesta on ihmisellä.

Video: kysytään hevoselta: letkutus
Video: kysytään hevoselta: omaehtoisuus käsittelyssä

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

3. Anna hevoselle valinnanvapautta

Vapaus valita lisää aina hyvinvointia. Mekin olemme tyytyväisiä heti, kun on sekä kahvia että teetä. Samoin hevonen – sitä ei tarvitse vapauttaa luontoon eikä sille tarvitse (eikä ehkä kannata) antaa vapaita käsiä, mutta sille kannattaa antaa pohdittuja ja järkeviä vaihtoehtoja. Hevonen on oman hyvinvointinsa paras kokemusasiantuntija. Se tietää, miltä mikäkin asia tuntuu ja mikä tänään toimii ja mikä ei. Parhaimmillaan hyvät valinnat vievät suhdetta eteenpäin suurin harppauksin, koska hevonen oppii siihen, että sinä olet portti kaikkeen hauskaan. Mistä hevosen voi antaa päättää?

Video: opeta hevonen aloittamaan harjoitus
Video: anna hevosen valita kahden tempun välillä
Video: opeta hevonen kertomaan, haluaako se loimen vai ei

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

4. Löydä hevosen aito motivaatio

Mitä eroa on motivaatiolla ja aidolla motivaatiolla? Esimerkiksi nälkäisellä hevosella voi olla motivaatio tehdä mitä tahansa temppuja ruuan eteen, mutta onko sillä aito motivaatio? Aito motivaatio on kouluttajan vastuulla – hevoselle pitäisi pystyä antamaan riittävästi hyviä syitä toimia kouluttajan toivomalla tavalla. Uhkailu tai kiristys tai perustarpeilla leikkiminen eivät mielestäni tuota toimintaan aitoa motivaatiota, vaan se täytyy rakentaa muuta kautta. Yksi tapa on se, että lähdetään ruokkimaan ja kasvattamaan jotain alkua, joka on jo olemassa. Silloin ei ole pelkoa väärin tekemisestä, vaan tavoitteena on kaataa bensaa liekkeihin ja saada hevonen itse aktiiviseksi.

Video: hevosen motivaatio liikkumiseen
Video: lisää vauhtia ratsain
Video: lisää vauhtia maasta

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Sujuva arki – heinäkasapalkka toimii monessa tehtävässä

Haluaisitko palkita hevostasi enemmän, mutta et halua juosta koko ajan toimittamassa sille porkkanaa? Haluaisitko saada hevoseen ruuan avulla myös vauhtia, täysin ilman keppiä?

Hevosten kanssa jäädään usein junnaamaan palkkaamisen suhteen – homma ei etene ja nami tulee aina samasta tehtävästä. Tyypillisin tapa palkita hevosta on taskusta kaivettava nami, ja siinä ei luonnollisesti ole mitään vikaa. On myös muita tapoja palkita.

Mitä jos hevoselle laittaa keskelle pihaa heinäkasan? Mitä se silloin tekee? Onko taskupalkka ainoa oikea, kun hevonen ei näe porkkanoita? Mitä eroa sillä on, haistaako hevonen porkkanat taskussa vai näkeekö se ne?

Kuvitellaan juoksuttamistilanne. Haluan itse toteuttaa sen omien arvojeni mukaisesti, mikä tarkoittaa:

– perustuu hevosen aitoon motivaatioon liikkua #aitomotivaatio
– tapahtuu ilman piiskaa niin että hevonen voi vaikuttaa #hallinnantunne
– tukee hevosen omaehtoisuutta #omaehtoisuus
– toteuttaa hevosen vapautta valita, koska sillä on silloin myös virikearvo #valinnanvapaus

Kukin voi itse miettiä, millä arvoilla lähtee mitäkin toimintaa rakentamaan. Omat arvoni asettavat toiminnalle lähtökohdat, joiden perusteella lähden juoksuttamista pohtimaan. Minulla on monia erilaisia vaihtoehtoja lähteä toteuttamaan tavoitetta; keskeistä on kuitenkin se, että saisin hevosen kulkemaan ympyrää erilaisilla nopeuksilla – se olisi toivottu lopputulos.

Kokeilin liinatilanteessa sellaista lähestymistapaa, että aloitin koko jutun palkasta, eli heinäkasasta. Näin sain poistettua kokonaan vetokilpailun kasalle; kun se oli jo alun perin sallittu, ei ollut mitään tarvetta hulluna kiskoa sinne ja sieltä pois.

Tämän käänteisen ajattelun kylkiäisenä sain itse ravia ja laukkaa tarjoavan aktiivisen hevosen.

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi, niin näet myös videon, josta saat eväät heinäkasapalkan käyttöön juoksuttamisessa.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Isoilla talleilla rutiinien voima kantaa yli paukuttelun ja kaiken muun. Kellontarkka arki on hevosille turva-ankkuri, joka muodostaa erittäin kestävän taustan erilaisille tapahtumille. Pihatto on monessa suhteessa kiva asia, mutta hevosten kokema valinnanvapaus ei välttämättä auta pelottavissa tilanteissa vaan pihattohevosille täytyy rakentaa turva-ankkurit erillisinä.

Pihaton idea perustuu siihen, että hevonen on tyytyväisempi kun se saa päättää kenen kanssa touhuaa, missä oleilee ja milloin puuhastelee mitäkin. Idea on yksinkertainen ja se perustuu siihen, että hevosen valinnanvapaus lisääntyy ja hevonen saa päättää elämäänsä liittyvistä asioista. Riippuen hevosen taustasta sopeutuminen pihattoon voi ottaa aikaa. Voisi kuvitella, että muuttopäivästä alkaen hevonen olisi tyytyväinen, mutta näin ei välttämättä ole – vapaus verrattuna rutiineihin voi aiheuttaa hevoselle stressiä.

Hevoset sopeutuvat yksilöllisesti pihaton vapauteen. Kannattaa kuitenkin muistaa, että pihatto ei suinkaan tee hevosta onnelliseksi itsessään, vaan tyytyväisyyteen ja onnellisuuteen vaikuttaa moni muukin asia. Stressitilanteessa asukeista alttiimpia ovat ne, jotka vasta opettelevat vapautta.

Mitä pihatossa kannattaa huomioida ennen aattoa?

1. Miten hevoset reagoivat paukkeeseen? Kokeeko joku hevosista paniikkia? Hakeutuvatko ne esimerkiksi ukonilmalla sisälle vai pihalle? Onko porukassa joku, joka lietsoo juoksemaan?

2. Mitkä edellisen kohdan reaktioista ovat potentiaalisesti vaaraksi? Stressitason nousu kuuluu hevosen elämään hetkittäisenä kokemuksena. Stressi tai pelko ei välttämättä johda vaaratilanteisiin joka kerta, ja silloin tilanne on hallinnassa. Vaaratilanteita ovat esimerkiksi hallitsematon juokseminen, josta saattaa seurata karkaaminen. Pelkäävä hevonen voi olla vaaraksi itselleen, muille hevosille tai ihmisille ja ympäristölle – kaikki toimenpiteet tähtäävät siihen, että vaaratilanteista ei tule.

3. Mitä voi tehdä etukäteen vaaratilanteiden välttämiseksi? Kulkeeko aidoissa sähkö? Pysyvätkö hevoset aidoissa kiihtyneinäkin? Pystyykö hevosia sulkemaan makuuhalliin? Onko mahdollista, että sulkeminen vain lisää paniikkia vai rauhoittaako sulkeminen hevosia? Onko hevosilla kokemusta kovista äänistä ja rätinästä? Kaikki mahdolliset vaihtoehdot on hyvä käydä läpi ja testata ajoissa.

4. Turva-ankkurit ja hevosen valmistelu. Olipa kyseessä iso stressi tai pieni stressi; uusivuosi tai kisareissu, hevosta kannattaa valmistella tilanteeseen. Valmisteluun kuuluvat oleellisena erilaiset turva-ankkurit ja perustarpeista huolehtiminen. Voit antaa hevoselle ajatuksia siitä, miten tilanne tulee menemään, vaikka aikaa olisi hyvin vähän.

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi, niin näet videon jossa kerron, miten pihattohevosia voi valmistella stressaavaan tilanteeseen ja mitä kannattaa ottaa huomioon.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.