Himmaa humma! Käytännölliset jarrut hevoselle

Hevosia jarrutetaan milloin milläkin: istunnalla, ohjilla, jaloilla, piiskalla, kannuksilla (erittäin tehokas jarru), hengityksellä ja niin edelleen – mikä kullekin ratsastajalle sopii.

Meitä ratsastajia yhdistää se, että olemme kädellisiä. Me teemme samankaltaisia asioita kun olemme menettämässä tasapainoa tai kun tulee uhkaava tilanne. Harva meistä on niin taitava, että pystyy tilanteessa kuin tilanteessa säilyttämään perusistunnan ja käyttämään apuja oppikirjan mukaan.

Hevonen taas usein opetetaan siihen, että ratsastaja osaa. Koska tasapainon menettämistä pyritään välttämään, saattaa käydä niin, että hevosen kokemukset kyseisestä ilmiöstä ovat hyvin harvinaisia ja joskus jopa pelottavia. Jos ratsastaja yhtäkkiä keikkuu aivan vinossa kyydissä tai rojahtaa kaulalle, saa hevonen joskus lisäpontta pakenemiselleen.

Hevosen voi opettaa pysähtymään vaikka sadasta eri merkistä. Merkkien ei tarvitse olla suoraan ratsastuksen oppikirjasta. Pysähtyminen on niin oleellinen taito, että sille kannattaa uhrata treeniä enemmän kuin muille.

Liity jäseneksi ja katso video, jossa käyn läpi, mitä erilaisia käteviä vihjeitä voit pysähtymiseen liittää. Näet myös kaikki aiemmin julkaistut videot!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Hidas pohkeelle – luonteenpiirre vai opittu juttu?

Hevosihminen voisi oppia koiraihmiseltä sen, että jos jokin vihje vesittyy, sen voi aina ladata tai asentaa uudelleen tai vaihtaa uuteen.

Hidas pohkeelle on yksi esimerkki, josta puhutaan hevosen ominaisuutena enemmän kuin opittuna asiana. Jos ajatellaan, mistä pohjemerkissä on kyse, niin sehän on loppujen lopuksi merkki, jonka pitäisi tarkoittaa, että hopi hopi.

Miksi se niin monille hevosille ei tarkoita mitään tai ne reagoivat siihen tahmeasti tai jopa hidastaen? Ilmiöön löytyy monia syitä lajityypillisistä alkaen; keskimäärin puristus ja tarrautuminen aiheuttavat saaliseläimessä vastustelua ja jopa hidastamista enemmän kuin iloista juoksemista. Toinen syy liittyy siihen, mitä pikku puristuksesta on aiemmissa yhteyksissä seurannut. Onko siitä seurannut apujen voimistaminen tai hevosen yllättäminen potkaisemalla tai raipalla? Mikäli näin on, saattaa käydä niin, että puristaminen muodostuu ennakoivaksi vihjeeksi potkaisemiselle, mikä yleensä lisää vastustelua.

Kun sanotaan, että hevonen on avuilla tai että ratsastuskerran aikana tarkistetaan, että avut menevät läpi, niin mitä tarkalleen ottaen tapahtuu? Mitä kannattaisi oppia koiraihmisiltä ja mistä kannattaisi tehdä? Kannattaisi yksinkertaisesti käydä läpi yksi apu kerrallaan ja havainnoida, mitkä niistä hevonen ymmärtää ja mitä niistä hevonen ei ymmärrä, eli mihin se ei vastaa.

Mikäli on sellaisia apuja, joihin hevonen ei vastaa, niitä voi harjoitella. Niitä ei tarvitse harjoitella siinä tilanteessa apua voimistamalla vaan niitä voi kutakin erikseen muokata ja vahvistaa. Kannattaa suhtautua apuihin, kuten koiraihminen suhtautuu vihjeisiin; mikäli koira ei jossain tietyssä tilanteessa tottele jotain vihjettä, sitä voi aina harjoitella lisää – onnistumisia saadaan kun on helppo ympäristö ja loistava palkka!

Liity jäseneksi niin näet videon, jossa käyn läpi mitä voit tehdä, jotta pohjemerkki ratsastaessa saisi uutta virtaa. Et tarvitse siihen keppiä. Näet myös kaikki muut jäsenmateriaalit!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Tapoja saada hevoseen liikettä

Palkitsemisesta ja vahvistamisesta on ollut paljon puhetta, mutta entä jos ei ole mitään, mitä vahvistaa? Mistä hevosen motivaatio liikkumiseen syntyy?

Hevonen liikkuu luontaisesti melko taloudellisesti; se kävelee paikasta toiseen ja heinäkasalta juomaan tai siirtyy ravilla kohteeseen. Laukka kuluttaa saaliseläimeltä turhaan energiaa, mutta sitä kuitenkin joskus harjoitellaan. Se, miten hevonen liikkuu itsekseen poikkeaa melko paljon siitä, miten haluamme sen liikkuvan meidän kanssa.

Kuitenkin, onneksi liikkuminen on hevoselle helppoa ja palkitsevaa – haasteita tulee tilanteissa, joissa hevonen toipuu sairaudesta, laihduttaa tai on yhdistänyt liikkumiseen kipua. Loppupeleissä liikkuminen on terveelle hevoselle helppoa, eikä sitä tarvitse takkuisen alun jälkeen yleensä järjettömän paljon ylläpitää.

Meille sopii hyvin, että hevonen seisoo paikoillaan tallissa, käytävällä ja kopissa. Sen sijaan kun on aika liikkua, haluamme kaikkea muuta kuin maahan juurtumista. Voi hyvin olla, että hevonen ei tiedä, millä tavalla ihmisen kanssa kuuluu liikkua.

Millä tavalla hevoselle voi antaa idean siitä, että ihmisen kanssa voi liikkua reippaasti, jos ei halua käyttää keppiä apuna? Kepillähän homma hoituu, voi joko herkistää kepin liikkeelle tai naputtelemalla nalkuttaa. Näihin molempiin liittyy se, että hevonen kulkee poispäin kepistä ja kädestä, joka keppiä pitelee – ajatuksellisesti hevonen ei kulje mitään kohti vaan alta pois.

Entä jos haluaisi tehdä kuten koiraihminen tekee; käynnistää hevosen omaehtoisen liikkumisen moottorin? Antaa hevoselle tilaa tarjota reipasta liikettä? Saada aikaan toimintaa, jota sitten pääsee palkkaamaan? Saada hevosen ehdottamaan itse jotain muuta kuin perässä hiihtämistä?

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi!

______________________________________

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Erilaista tekemistä hevosille: hajujen maailma

Kuten tiedämme, hevonen on fiksu ja toimelias eläin. Sen aistit ovat kehittyneet ja usein sen ominaisuudet ja kapasiteetti ovat vajaakäytössä. Hevonen voi laitostua ja tyhmentyä, jos se tekee samaa työtä vuodesta toiseen.

Vajaakäyttöisyyden huomaa siitä, että hevonen keksii kaikenlaista ikävää toimintaa, joka voi olla haitaksi sille itselleen tai ympäristölle. Hevonen voi kärsiä stressistä, jos se kokee ettei voi hyvin ympäristössään. Hevonen voi stressata myös niin, että se passivoituu ja sillä voi olla masennusoireita.

Ympäristöön emme aina voi vaikuttaa, mutta voimme antaa hevoselle työkaluja tulla paremmin toimeen ympäristössään. Tästä on jokaiselle hevoselle hyötyä; mitä enemmän asioita hevosen kanssa voi tehdä, sitä enemmän on vaihtoehtoja toimia.

Usein sairausloma saa aikaan tilanteen, jossa on keksittävä vaihtoehtoisia tapoja olla yhdessä. Sairausloman aikana hevonen tarvitsee välttämättä aivokarkkia, koska muuten sen kuntouttaminen voi muodostua hyvin vaaralliseksi. Ei tarvitse odottaa sairauslomaa, vaan jokainen voi opettaa hevoselleen jo varastoon ainakin viisi erilaista tapaa touhuta yhdessä jotain mielekästä. Näistä voi valita tarpeen mukaan vaihtelua päivään.

Hevosen hajuaisti on loistava, mutta meidän harrastuksissamme usein tarpeeton. Hajuaisti tarjoaa kuitenkin hyvän mahdollisuuden oppimisen oppimiseen ja viriketoimintaan. Hevosen hajuaistia hyödynnettäessä ei tarvita suuria tiloja tai kalliita varusteita, vaan hetki aikaa ja esivalmisteluja.

Aloittaaksesi hajuhommat hevosen kanssa tarvitset jonkun hajun, jota voit koulutuksessa käyttää. Tarkoitukseen sopivat esimerkiksi koirien nose work-tuoksut. Lisäksi tarvitset hevosellesi sopivia palkkioita.

Liity jäseneksi niin näet noin kymmenen minuutin videon, jonka avulla pääset alkuun hajutöissä! Tutustu myös mandariinihaasteeseen!

Huomioithan, että en ole itse ammattilaistasoinen hajukouluttaja, vaan näissä videoissa pääpaino on hauskalla tekemisellä, jossa yhdistyvät aisti- ja kognitiiviset virikkeet.

Jaa oma kokemuksesi #hepathajuhommiin #virikehaistelut

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Vedenjakajatilanteet ja järkevät valinnat

Rauhoittaminen, verinäytteen otto, rokotus tai muu vastaava toimenpide, jossa hevosen pitäisi pysyä paikoillaan. Vaan kun ei aina pysy, vaan alkaa hillitön pyöriminen, jyrääminen, panikointi ja vastustelu. Tai lastaustilanne, jossa hevonen pysähtyy sillalle tai kääntyy sillan sivuun.

Kyseessä on vedenjakajatilanne. Tilanteessa ihmisosapuoli tekee ratkaisun seuraavasta siirrosta, jolla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia. Joskus kannattaa pysähtyä harkitsemaan, ennen kuin käyttää huulipuristinta, korvajarrua tai vastaavaa pakkokeinoa. Niiden käyttö kannattaa säästää hätätilanteisiin.

Vedenjakajatilanteissa on mahdollista toimia myös muulla tavalla kuin kokeilemalla pakottamista. Mikäli pakottaminen on ainoa vaihtoehto, varmista että paikalla on henkilö, joka tietää mitä tekee. Pahimmillaan pakottamista nimen omaan kokeillaan, ja jos mikään keino ei tuota toivottua lopputulosta, keinot ovat yleensä pilaantuneet, eli niitä on vaikea myöhemminkään käyttää.

Tilanne olisi mahdollista kääntää myös positiivisen hallinnan harjoitteluksi, jolla on vähintään yhtä suuri onnistumismahdollisuus kuin pakkokeinoilla. Miksi sitten melko harvoin näin tehdään?

Yleinen ajattelumalli on “hevosen pitää” tai “hevonen ei milloinkaan saa”. Kun ajatellaan näin, ei olla täysin samassa joukkueessa hevosen kanssa, vaan ollaan siinä roolissa, että vahditaan hevosta ja kontrolloidaan sitä. Toinen asia on turvallisuuden harha; valitettavasti joskus kuvitellaan, että hevosen korvassa roikkuminen olisi jotenkin turvallisempaa kuin kauran syöttäminen. Toki näin voi ollakin, mistä päästään kolmanteen kohtaan, eli osaamiseen. Osaaminen ei välttämättä riitä siihen, että kyettäisi keskittymään olennaiseen, eli ajattelemaan asia hevosen näkökulmasta.

Suosittelen jokaista kokeilemaan uutta tapaa ajatella ja haastamaan itseään ja käsityksiään, kun seuraava vedenjakajatilanne tulee. Voit miettiä seuraavia asioita ennen kun teet ratkaisun:

– Mitä odotan hevosen tässä tilanteessa tekevän?
– Onko sillä siihen minkäänlaisia edellytyksiä tai osaamista taustalla?
– Millä tavalla voisin saada toivotun lopputuloksen syntymään?
– Onko minulla keinoja vakuuttaa hevoselle lyhyessä ajassa, että tilanne on vaaraton tai jopa mukava?
– Mitkä ovat arvoni hevosten käsittelyssä ja miten niitä haluan tässä tilanteessa toteuttaa?

Liity jäseneksi ja katso video, jossa käyn läpi, miten vedenjakajatilanne on mahdollista pysäyttää ja kääntää positiiviseksi. Esimerkkinä on hevonen, joka vastustaa rauhoittamista ja verinäytteen ottamista poistumalla paikalta. Videolla näet vaihe vaiheelta, millä tavalla hevonen kykenee lyhyessä ajassa hyväksymään vieraan koskettamassa kaulaa.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Mitä tapahtuu, kun pidät hevosen jalkaa ylhäällä, jotta saisit hoidettua toisen jalan?

Varmasti jokainen hevosihminen on ollut tilanteessa, jossa hevosta on pitänyt pitää paikoillaan tai sen potkimista tai muuta vastustelua on pitänyt estää. Jos vaikkapa hevosen yhtä jalkaa pitää hoitaa, on tapana nostaa toinen jalka ylös, jotta hoidettava pysyisi maassa.

Tämä jalkakikka toimii joskus hyvin, mutta esimerkiksi varsoilla sitä ei välttämättä kannata käyttää. Jalkakikkaa yritetään yleensä ennen kuin haetaan huulipuristin – niiden toimintaperiaatteessa on jotain samaa, mutta myös eroja. Huulipuristin kuuluu osittain samaan leiriin ilmastointiteipin kanssa, mutta siitä myöhemmin.

Jalannostokikka on hyvin vanhaa perua ja ehkäpä perimätieto sen periaatteesta on osittain kadonnut, koska sitä sovelletaan myös väärin. Se on yksi niistä hevosiin liittyvistä kikoista, joka siirtyy sukupolvelta toiselle vaikka harva pysähtyy edes miettimään, mihin koko juttu perustuu.

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi! Näet videon, jossa käyn läpi jalkakikan taustaa ja miksi se on joillekin hevosille niin tehokas tapa. Kerron myös, mitä muita, samaan periaatteeseen perustuvia tapoja sinulla on toimia lääkintä- tai hoitotilanteessa.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Helpompaa arkea hevosen kanssa: opeta kohteille merkityksiä

On olemassa se varsinainen harrastus, jota hevosen kanssa tehdään. Ennen sitä ja sen jälkeen on suuri joukko erilaisia tapahtumia, jotka toistuvat päivittäin samanlaisina. Nämä välimerkit voivat olla joko helppoja tai vaikeita. Mikäli ne ovat helppoja, ongelmaa ei ole. Mikäli ne ovat vaikeita, silloin näyttämölle astelevat suhtautuminen, asenne ja motivaatio.

Mikäli jokin arkipäiväinen asia on ongelma, siihen suhtautuminen ja asennoituminen riippuu meistä itsestämme. Asenteeseen vaikuttaa tietopohja ja fiilis, mutta sekä asenteeseen että suhtautumiseen voimme ainoastaan me itse vaikuttaa.

Yksi tapa suhtautua ongelmaan on olla välittämättä siitä. Se toimii usein silloin, kun ongelmatilannetta seuraavat tilanteet ovat meille palkitsevia. Esimerkiksi satuloinnin aikana tapahtuva irvistely voidaan jättää huomiotta, jos ratsastaminen on ihanaa. Toinen tapa suhtautua on se, että selitetään, mutta ei aktivoiduta. Haetaan syytä sukutaulusta, varsa-ajasta, sukupuolesta, lisäravinteiden puutteesta tai planeettojen asennosta. Muita tapoja suhtautua ongelmiin ovat ns. nollatoleranssi (mullehan et ala), pois kitkeminen, kieltäminen ja niin edelleen.

Kuinka paljon meillä itsellämme on motivaatiota muuttaa omaa suhtautumistapaa? Entä mistä löytyy motivaatio hevosen asenteen muuttamiseen? Voiko hevonen muka muuttaa asennettaan ja miksi asialle pitäisi tehdä jotain, jos kaikki kuitenkin sujuu?

Yksi helppo tapa sujuvoittaa arkea on ladata erilaisiin kohteisiin arvoa…

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi. Näet myös kaikki aiemmin julkaistut jäsenartikkelit!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.