Mitä tapahtuu, kun pidät hevosen jalkaa ylhäällä, jotta saisit hoidettua toisen jalan?

Varmasti jokainen hevosihminen on ollut tilanteessa, jossa hevosta on pitänyt pitää paikoillaan tai sen potkimista tai muuta vastustelua on pitänyt estää. Jos vaikkapa hevosen yhtä jalkaa pitää hoitaa, on tapana nostaa toinen jalka ylös, jotta hoidettava pysyisi maassa.

Tämä jalkakikka toimii joskus hyvin, mutta esimerkiksi varsoilla sitä ei välttämättä kannata käyttää. Jalkakikkaa yritetään yleensä ennen kuin haetaan huulipuristin – niiden toimintaperiaatteessa on jotain samaa, mutta myös eroja. Huulipuristin kuuluu osittain samaan leiriin ilmastointiteipin kanssa, mutta siitä myöhemmin.

Jalannostokikka on hyvin vanhaa perua ja ehkäpä perimätieto sen periaatteesta on osittain kadonnut, koska sitä sovelletaan myös väärin. Se on yksi niistä hevosiin liittyvistä kikoista, joka siirtyy sukupolvelta toiselle vaikka harva pysähtyy edes miettimään, mihin koko juttu perustuu.

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi! Näet videon, jossa käyn läpi jalkakikan taustaa ja miksi se on joillekin hevosille niin tehokas tapa. Kerron myös, mitä muita, samaan periaatteeseen perustuvia tapoja sinulla on toimia lääkintä- tai hoitotilanteessa.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Helpompaa arkea hevosen kanssa: opeta kohteille merkityksiä

On olemassa se varsinainen harrastus, jota hevosen kanssa tehdään. Ennen sitä ja sen jälkeen on suuri joukko erilaisia tapahtumia, jotka toistuvat päivittäin samanlaisina. Nämä välimerkit voivat olla joko helppoja tai vaikeita. Mikäli ne ovat helppoja, ongelmaa ei ole. Mikäli ne ovat vaikeita, silloin näyttämölle astelevat suhtautuminen, asenne ja motivaatio.

Mikäli jokin arkipäiväinen asia on ongelma, siihen suhtautuminen ja asennoituminen riippuu meistä itsestämme. Asenteeseen vaikuttaa tietopohja ja fiilis, mutta sekä asenteeseen että suhtautumiseen voimme ainoastaan me itse vaikuttaa.

Yksi tapa suhtautua ongelmaan on olla välittämättä siitä. Se toimii usein silloin, kun ongelmatilannetta seuraavat tilanteet ovat meille palkitsevia. Esimerkiksi satuloinnin aikana tapahtuva irvistely voidaan jättää huomiotta, jos ratsastaminen on ihanaa. Toinen tapa suhtautua on se, että selitetään, mutta ei aktivoiduta. Haetaan syytä sukutaulusta, varsa-ajasta, sukupuolesta, lisäravinteiden puutteesta tai planeettojen asennosta. Muita tapoja suhtautua ongelmiin ovat ns. nollatoleranssi (mullehan et ala), pois kitkeminen, kieltäminen ja niin edelleen.

Kuinka paljon meillä itsellämme on motivaatiota muuttaa omaa suhtautumistapaa? Entä mistä löytyy motivaatio hevosen asenteen muuttamiseen? Voiko hevonen muka muuttaa asennettaan ja miksi asialle pitäisi tehdä jotain, jos kaikki kuitenkin sujuu?

Yksi helppo tapa sujuvoittaa arkea on ladata erilaisiin kohteisiin arvoa…

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi. Näet myös kaikki aiemmin julkaistut jäsenartikkelit!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Ruuan odottaminen kiihdyttää hevosia ja lisää aktiivisuutta. Sen näkee jokainen ruokinta-aikana tallissa. Lisäksi sen kokevat ne, jotka palkitsevat hevosta herkkujen avulla. Ensimmäisillä kerroilla kaikki voi olla hyvin, mutta muutaman kerran jälkeen alkaa hillitön ja hallitsematon aktiivisuus.

Tämä on normaalia, ja se ei riipu ainoastaan kouluttajan taidoista. Kouluttaminen on hyvin simppeliä toimintaa – kun hevonen tekee halutun asian, se palkitaan. Tässä ei voi kovin pahasti mennä pieleen. Kun hevosella keittää ruuan suhteen yli, hyvin harvoin syynä on se, että palkitsemisen ajankohta on ollut väärä. Toki joskus näin on, mutta se harvemmin saa aikaan totaalista kilahtamista ja taskuille tulemista.

Ylimotivaatiotilaan vaikuttavat kouluttajan osaamista enemmän nämä asiat:

– hevosen aikabudjetti ja päivärutiini
– hevosen aktiivisuustaso ja hyvinvointi
– tilanteeseen liittyvät odotukset suhteessa muihin tilanteisiin
– tilanteen eteneminen käsikirjoituksen mukaan toistuvasti

Motivaatio ei ole haitallinen ilmiö, vaan ongelmat alkavat siitä, että sitä ei osata hyödyntää. Joskus se voi myös ilmentyä uhkaavana toimintana, vaikka periaatteessa motivaatio on aina positiivinen asia.

Jos hevonen kilahtaa herkuista, on monta asiaa, joita voit tehdä ja edelleen jatkaa kouluttamista. Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käyn käytännön harjoitusten avulla läpi, mitä kaikkea kannattaa ottaa huomioon yli-innokkaan herkkupiraijan kanssa. Käyn läpi myös, miksi luopumisharjoittelun varaan ei kannata laskea ja miksi palkkion huonontaminenkaan ei välttämättä ole paras ratkaisu.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Lastauskoulu osa 3: harjoitustilanteen rakentaminen

Lastauskoulun ensimmäisissä osissa on keskitytty tukitreeneihin ja ongelman havainnointiin. Lastaus- ja kuljtusongelma ovat siitä ikäviä, etteivät ne yleensä poistu pelkästään yhdenlaisella harjoittelulla, vaan vaaditaan monenlaista oheistoimintaa rinnalle. Tässä osassa keskitytään siihen, millä tavalla rakennetaan hevoselle sopiva harjoitustilanne; montako toistoa kannattaa tehdä kerrallaan ja millä tavalla pidetään huoli motivaatiosta.

Mikä on harjoitus?

Jos ajatellaan, että tavoite on se, että hevonen saadaan kyytiin ja se matkustaa toivotulla tavalla, niin harjoitus on yksi toimenpide jossakin ajan hetkessä, joka tehdään tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Hevosen tilanteesta riippuu se, miten kaukana tavoitteen saavuttaminen on.

Päivittäisen harjoituksen tavoite ei ole se, että hevonen saadaan koppiin. Sen sijaan päivittäinen harjoitus on sarja suunniteltuja tekoja, jotka auttavat seuraavan päivän ja viikon harjoituksia, jotka yhdessä nopeuttavat tavoitteen saavuttamista.

Yksittäinen harjoitustilanne ei ole lastauskokeilu – sillä tavoin saadaan aikaan vain lisää ongelmia. Lastausharjoittelu ei pitäisi koskaan olla sitä, että junnataan sillalla ja yritetään saada hevonen koppiin. Näitä kokeiluja voi toki tehdä, mutta niillä ei ole mitään tekemistä harjoittelun kanssa.

Harjoitus on siis lyhyesti sanottuna sarja suunnitelmallisia tekoja, jotka tukevat seuraavia harjoituksia ja auttavat meitä pitkässä juoksussa saavuttamaan lopullisen tavoitteen.

Mikä on sopiva vaikeustaso?

Mistä sitten kannattaa lähteä liikkeelle? Valitse havainnointiharjoituksessa huomaamasi kohta, jossa homma tökkää. Ota ensimmäiseksi tavoitteeksi jokin ennen tuota tökkäystä. Toisin sanoen, mikäli sinulla on tieto siitä, että hevonen pysähtyy kun sen pää on kopissa sisällä, älä vie sitä siihen asti.

Miksi näin kannattaa toimia? Lastaustilanteen muuttaminen toistuvasti harjoituksesta simputtamiseksi ei ole viisasta. Hevonen oppii kyllä ennakoimaan niitä tilanteita, joissa siihen kohdistetaan painetta ja sitä usutetaan paikkaan, johon se ei halua mennä. Tällaisen “harjoituksen” myötä saatat saada hevosen, joka ei laita enää päätäkään koppiin, vaan liiraa sillan sivuun ja pelaa aikaa, kun joudut uusimaan lähestymisen.

Liian helppoa harjoitusta ei ole. Kaikki kiva, mikä liittyy koppiin, vie sinua eteenpäin. Unohda kaikki sellaiset ajatusmallit, joissa sanotaan, että hevosen pitää tai hevonen ei koskaan saa – ne eivät pidä paikaansa.

Mikä on sopiva toistomäärä?

Uusi, mukava lastaus rakennetaan vahvojen perustusten päälle ja nämä perustukset ovat toistoja. Aiemmin olin sitä mieltä, että toistoja kannattaa tehdä paljon yhden harjoituskerran aikana. Nykyisin olen sitä mieltä, että ei kannata välttämättä tehdä kovin monta toistoa, paitsi silloin kun hevonen on itse aloitteellinen ja omaehtoinen.

Nykyisin olen sitä mieltä, että kaiken tekemisen, myös lastausharjoittelun, täytyy perustua hevosen omaehtoisuuteen ja hallinnan tunteeseen.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos hevonen harjoitustilanteessa haluaa poistua paikalta, sen annetaan poistua. Tämä periaatepäätös saattaa edistää harjoittelua jopa enemmän kuin mikään koulutuksellinen läpimurto – älä anna hevoselle syytä vastustaa sinua.

Liity jäseneksi, niin näet videon, jossa näytän, miten harjoitus kannattaa käytännössä rakentaa ja miten hevosen omaehtoisuutta tuetaan lastausharjoittelussa.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Lastauskoulu osa 2: lastaustilanteen havainnointi

Mistä lastausongelma alkaa? Entä mihin se päättyy? Onko kokonaisuudessa sellaisia osia, joihin ei liity ongelmia?

Jotta voidaan suunnitella yksilöllinen treeniohjelma, täytyy ensin löytää ongelmakohta. Monesti lastaajan on hankala erotella ja hahmottaa tilannetta, koska itsekin on tietyssä mielentilassa tapahtumahetkellä.

Kaikille ei sovi samanlainen harjoittelu, koska hevoset ja ongelmat ovat erilaisia. Tällä en kuitenkaan tarkoita sitä, että osalle hevosista sopisi keppi ja osalle porkkana. Motivaatio on kaiken harjoittelun perusedellytys, joka täytyy hoitaa kuntoon ja jossa paras asiantuntija on hevonen. Tehokkaan harjoituksen suunnitteluun ei kuulu se, että etukäteen päätetään, mitä tullaan käyttämään palkkiona.

Harjoitusten sisältö ja soveltaminen ovat niitä asioita, jotka riippuvat ongelman laadusta ja hevosesta. Mitä järkeä on tahkota sillalle astumista jos ongelma on takapuomi? Tai jos ongelma on vasta matkan aikana, niin mitä järkeä on taluttaa hevosta levyn päällä viikkotolkulla?

Ulkopuoliset silmät on hyvä ottaa mukaan havainnointiin. Kuvaa lastaus tai pyydä joku paikalle katsomaan. Kun katsot videota tai kun joku katsoo lastausta, tärkein asia on tämä.

Älä tulkitse hevosen toimintaa, vaan pelkästään havainnoi.

Älä pohdi, mikä johtuu mistäkin, vaan katso ainoastaan, mitä hevonen tekee. Tämä ulkopuolisen silmin tarkastelu auttaa sinua jatkossa huomattavasti.

Havainnointilastaamisessa toimi itse, kuten haluaisit toimia silloin kun kaikki menee hyvin, eli älä auta hevosta millään tavalla. Mikäli virität liinat ja luudat, emme voi tietää, vastustaako hevonen enemmän niitä kuin itse koppia.

Liity jäseneksi, niin näet esimerkin havainnointivideosta ja siitä, mitä kaikkea se meille ongelman laadusta kertoo! Jäsenenä pääset mukaan myös lastausryhmään, jossa autan sinua!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Lastauskoulu osa 1: Kuljettamisen tukitreenit.

Tämä artikkeli aloittaa blogin jäsenille tarjotun lastauskoulun. Saat lastaamiseen liittyvät treenit kerran viikossa videona yhdeksän euron kuukausihintaan! Voit myös kysyä lisävinkit juuri omalle hevosellesi kun lähetät videon lastauksesta.

Osa 1. Kuljettamisen tukitreenit.

Ymmärrän hyvin niitä ihmisiä, jotka jaksavat ihmetellä miten lastaamisesta ja kuljettamisesta voikin saada niin suuren ongelman. Ymmärrän myös, että erillinen lastaustreeni tuntuu älyttömältä, kun hevoset on aina ennemmin tai myöhemmin saatu kyytiin.

Hevosen lastaaminen silmät peitettynä tai liinojen avulla tai vinssaamalla on suuri riski sekä hevoselle itselleen että lastaajille. Mitä useammin hevosta joutuu kuljettamaan, sitä tärkeämpää on saada homma toimimaan.

Tunnin matka tottuneelle matkustajalle vastaa tunnin lenkkiä. Kuvittele miltä tunnin matka tuntuu kun olet kauhusta kankeana ja yrität pysyä pystyssä.

Lastaamisen opettamisessa pitäisi olla ns. varsinainen harjoitus, sekä siihen liittyvät tukitreenit. Nyt ensimmäisessä osassa keskityn kuljettamisen tukitaitoihin ja annan vinkit siihen, mitä taitoja voit hevoselle opettaa jopa ilman kuljetusvälinettä.

Tukitreenien tarkoitus on tukea varsinaista tavoitetta ja laajentaa taitopohjaa. Lisäksi niiden kautta pystytään opettamaan hevoselle kouluttamisen perusteita. Hevosen on hyödyllistä oppia a) luottamaan ihmiseen, b) että asiat eivät tapahdu sattumalta ja c) oppimaan.

Mitä taitoja hevonen tarvitsee kuljettamisessa?

Kuljettaminen ei ole pelkästään temppu, jolla siirretään hevonen paikasta toiseen, vaan monitahoinen kokonaisuus. Ainakin aiheeseen tottumattoman hevosen mielestä.

Kuljettamiseen liittyviä, mahdollisesti hevosen mielestä oleellisia asioita ovat:

– lajitovereista erossa oleminen
– heiluvalla alustalla seisominen
– sidottuna oleminen
– rajattu mahdollisuus tasapainotteluun ahtaan tilan takia
– rajoitettu näkyvyys
– estetty liikkuminen eteen, taakse ja sivulle

Mikä tahansa edellä mainituista voi olla syy siihen, miksi hevonen ei halua kyytiin. Samalla tavalla joku edellä mainituista tai useampi niistä on myös ratkaisun avain kuljettamisen ongelmaan.

Liity jäseneksi, niin näet videon, jossa esittelen kolme tukitreeniä lastaamiseen! Näissä et tarvitse traikkua.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Hevoset talvella – miten kylmyys vaikuttaa hevosiin?

Aktivoiko pakkanen hevosia liikkumaan, vai onko kyseessä sittenkin myytti? Mitä hevoset tekevät kun ne sopeutuvat kylmyyteen?

Hevonen kestää loistavasti kylmyyttä, kuten joka tuutissa hoetaan. Islannissa ulkona elävillä issikoilla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin vain yhden kerran värinää, eli lihasten väristystä lämmitystarkoituksessa. Tämä tapahtui +5 asteessa, kun maa oli mutainen ja vettä satoi. Säänsuojaa hevoset käyttivät eniten tuulisella ja sateisella säällä. Kuiva pakkaskeli on hevosten mieleen, ja sitä on hyvin vaikea käsittää, että ne eivät juuri palele.

Hevosen sopeutuminen kylmään kestää pari-kolme viikkoa. Näin kevättalvella sopeutuminen on yleensä helpompaa, vaikka näin kovaa pakkasta ei ole vielä ollut. Kevättalvella hevosilla on jo kuitenkin kokemusta viileistä keleistä enemmän kuin syksyn ensimmäisillä pakkasilla.

Mitkä asiat vaikuttavat kylmyyteen?

Olosuhteet on toki otettava huomioon. Hevoset tutkimusten mukaan käyttävät suojaa varsinkin sateella ja tuulisella säällä. Tähän voi vaikuttaa suojan laatu – arkoina eläiminä hevoset eivät välttämättä uskalla mennä säänsuojaan, vaikka niillä olisikin tarvetta siihen. Lisäksi luonnolliset tuulensuojat vaikuttavat – jos tuuli puhaltaa suoraan Siperiasta hevoseen, se tuntuu kylmemmältä kuin suojaava seinusta. Tuuliolosuhteisiin vaikuttavat rakennukset, puusto ja maastonmuodot. Tuuli, joka kesällä puhaltaa ötökät pois, voi talvella olla ikävän pureva. Hevosten kanssa kannattaakin aina katsoa real feel, eikä tuijottaa pelkästään mittaria.

Ruuan saanti vaikuttaa kylmyyteen. Alkuperäisrodut ovat sopeutuneet siihen, että ne elävät kylmissä olosuhteissa, jossa on niukasti ruokaa. Hevosilla onkin oma, erityinen tapansa säästää energiaa kylmällä. Energiantarve kasvaa kylmällä säällä, mutta ei kovin paljon. Lisää ruokaa, loimi tai suojaa tarvitaan keskimäärin -15 pakkasasteessa, joka on keskivertohevoselle alempi kriittinen lämpötila.

Pahimmillaan liioiteltu lisäruokinta yhdistettynä vähentyneeseen juomiseen voi aiheuttaa ähkyriskin – jos siis annat lisää ruokaa, muista myös tarjota lämmintä vettä. Kun prosessiin työnnetään lisää materiaalia, täytyy kulutuksenkin kasvaa. Myös pakkasella hevosen liikunnasta tulisi huolehtia, jotta koneisto pysyy käynnissä.

Kuinka paljon lisää ruokaa tavallinen aikuinen hevonen tarvitsee kylmällä? Lisäruuan tarve alkaa noin -15 asteessa, jota alemmissa lämpötiloissa lisäenergiaa tarvitaan 2,5 % enemmän/aste tai 2 % enemmän rehua. Eli -20 asteen (real feel) pakkasella hevonen, joka syö 10 kiloa heinää normaalisti, tarvitsee kilon lisäheinää. Tässä kohtaa ainakin itsellä lähtee mopo käsistä; kylmällä säällä hevosten heinänälkä on suunnaton.

Karvan pituus vaikuttaa hevosen kylmänkestoon. Silmillä voi havaita, minkälainen turkki hevosella on ja siitä voi päätellä, millaista loimea turkki vastaa. Jos karva on lyhyt, eikä se nouse pystyyn, tarvitaan loimi. Kannattaa myös tarkistaa, missä kunnossa hevosen kroppa on talviturkin alla – lihavuuskunto vaikuttaa kylmänsietoon ja laiha, mutta karvainen hevonen saattaa tarvita lisälämpöä yhtä lainlla kuin paksu lyhytturkkinen kaverinsa.

Loimitus on todella tehokas tapa torjua kylmää. Jokainen voi itse testata, mikä takki on lämpimin. Kokeile pukea päälle monta ihonmyötäistä vaatetta, pari välikelin takkia ja päälle joku öljykangastakki. Ei tunnu lämpimältä eikä ole kovin hauska liikkua myöskään. Entä jos laitat päälle vain yhden erittäin hyvän toppatakin? Lämmittävä vaikutus tulee kerrosten väliin jäävästä ilmasta, ei kerrosten määrästä. Hevosen voi opettaa kertomaan, haluaako se loimen vai ei – katso loimihaaste täältä!

Näillä pakkasilla meinaa huumori joskus loppua, kun kaikki jäätyy juomavedestä sormiin ja varpaisiin. Toisaalta on ollut kiva huomata jälleen kerran, että pääosin kylmyysongelma johtuu asenteesta ja vielä enemmän pukeutumisesta – ei hevosten, vaan omasta.

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käyn läpi, millä tavalla kylmä sää näkyy hevosten käyttäytymisessä ja mistä tiedät, onko hevosilla häiritsevän kylmä.

Kevättä kohti!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.