Koirista ja vihjeistä: Saanko pyytää vai odotanko tarjousta?

Olen automaattisten käytösten kannattaja. Automaattinen käytös tarkoittaa sitä, että koira tekee jonkin asian omaehtoisesti, eikä odota ihmiseltä erillistä vihjettä. Loppujen lopuksi vihjeeksi voi muodostua jokin ympäristössä tapahtuva asia tai jopa koiran oma tunne.

Mistä on kyse?

Voidaan ajatella, että koiran koulutus perustuu siihen, että koiralle opetetaan erilaisia vihjeitä ja toimintoja, joita harjoitellaan häiriöiden alla. Näin toiminnoista tulee niin kutsutusti varmoja ja kun käytetään vihjeitä johdonmukaisesti, voidaan päästä lähelle ärsykekontrollia. Ihminen antaa käskyjä ja koira noudattaa niitä.

Toisaalta voidaan toivoa, että koira osaisi itsekin ratkaista joitakin tilanteita, eikä näin ollen ihmisen tarvitsisi olla koko ajan tilanteen tasalla ja valmiina ohjeistamaan. Tilanteen tasalla oleminen on muutenkin haastavaa, koska koira ylivertaisine aisteineen todennäköisesti tietää meitä paremmin, mitä ympäristössä tapahtuu.

Nämä kaksi lähestymistapaa eivät sulje toisiaan pois – koira voi toimia luotettavasti sekä vihjeestä että omaehtoisesti. Itse arkisujuvuuden arvostajana olen yhä enemmän kääntymässä siihen suuntaan, että koira toimisi itsenäisesti.

Mitä hyötyä automaattisista käytöksistä on?

Automaattiset tilannekohtaiset toiminnot ovat selkeitä ja helppoja käyttää, koska sinun ei ohjaajana tarvitse tehdä mitään. Mietitään esimerkkinä vaikkapa ohitustilannetta. Hankalaan ohitukseen on monta lähestymistapaa, mutta joskus taluttajalla on käytössään usempi toimimaton vihje samaan aikaan. Ennen ohitustilannetta taluttaja voi antaa vihjeen ”seuraa” ja jos se ei toimi, hän voi kohdalla kiristää hihnaa ja jos se ei toimi, hän voi komentaa koiraa istumaan. Kolme erillistä vihjettä, joista yksikään ei välttämättä tiukassa paikassa toimi.

Mikäli käytössä olisi automaattinen toiminta, taluttajan ei tarvitsisi sijoittua koiran ja ohitettavan koiran väliin tai kääntää oman koiran päätä pois ohitettavasta koirasta, koska ohitettava koira toimisi vihjeenä omalle koiralle. Usein oma koira kuitenkin havaitsee vastaantulevan koiran ennen kuin me taluttajat ehdimme asiaan reagoida – koira on monesti jo kuumentunut ennen kuin toinen ilmestyy näkyviin. Automaattisen toiminnan kautta asetelma voidaan kääntää toisin päin – opetetaan koiralle, että se ilmaisee lenkillä muita koiria.

Jos miettii kaikkia niitä tilanteita, joissa vihjettä joutuu toistamaan tai toistuvasti käyttämään (vaikka tilanne on sama), niille usein on yhteistä se, että koira on hieman kiihtyneessä tilassa. Tällaisia tilanteita ovat ihmisten lähestyminen, vieraiden tulo, toisten koirien kohtaaminen, ovesta kulkeminen, autosta ulos hyppääminen ja niin edelleen. Näissä tilanteissa plus kaikissa muissa yllättävissäkin tilanteissa olisi mielestäni mahtavaa jos koira osaisi ennakoida, arvata ja ehdottaa sen sijaan, että se jäisi odottamaan ohjeita.

Miten pääsee alkuun?

Jos haluat opettaa koirallesi automaattisia toimintoja, kiinnitä ensin huomiota omaan toimintaasi. Oletko koirallesi aina apupyöränä ja herkkä ohjeistamaan? Uskotko, että se ei selviä tilanteista ilman apuasi?

Aloita yksinkertaisesti niin, että lopetat ohjeiden antamisen. Usein jo tämä riittää – koira toimii oikein ohjeiden puutteesta huolimatta. Halutessasi voit jalostaa tätä pidemmälle. Aloita valitsemalla muutama toiminto, joista olet iloinen kaikissa mahdollisissa tilanteissa.

Aloita sen jälkeen koulutus…

jatka lukemista liittymällä jäseneksi. Jäsenyys on määräaikainen, eikä sitä tarvitse erikseen perua.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Tyytyväinen kissa – arjen perustaitoja kissaystävällisesti

Kissan hyvinvointi perustuu sen omaan kokemukseen asioiden tilasta. Hyvinvointiin kuuluu toki keskeisesti terveys ja ruokavalio, mutta myös suhde omistajaan ja muihin mahdollisiin eläimiin taloudessa sekä päivittäisen elämän mielekkyys.

Mistä kissan elämään ja arkeen voi ammentaa mielekkyyttä?

Hyvinvoinnin kokemuksella ei ole ylärajaa. Mielikuvitus on ainut este siihen, kuinka paljon kissan hyvinvointia on mahdollista kehittää. Arki rullaa usein samaa rataa päivästä toiseen, ja aina ei tarvitsekaan keksiä sirkustemppuja kissan iloksi. Parhaat hyvinvointiteot eivät edes ole sirkustemppuja, vaan niillä syvennetään suhdetta ja annetaan kissalle itselleen eväitä parantaa elämänlaatuaan.

Hyvinvoinnin ja kissan tyytyväisyyden osalta ei kannata miettiä, mikä kissalle riittää vaan mieluummin mitä kissa tarvitsee. Kissa pysyy hengissä kun se saa ruokaa ja hoitoa. Kuitenkin psyykkisellä puolella on yhtä suuri merkitys kuin fyysisellä terveydellä. Ongelma syntyy siitä, että kissaa voi olla hankala motivoida osallistumaan psyykkisen hyvinvoinnin nostamistalkoisiin.

Olisiko mahdollista, että kissan mielipidettä kuunneltaisiin nykyistä enemmän?

Millä tavalla kissa osaa kommunikoida ihmisen kanssa? Naukumalla. Jokainen kissanomistaja osaa kaataa ruokaa kuppiin kun kissa johdattelee kaapille, kiehnää jaloissa ja huutaa. Mitä muuta kissa osaa kertoa kuin ruokahalunsa? Ja onko sillä väliä?

Miksi koira on niin helppo motivoida koulutukseen ja kissa niin vaikea? Voisiko yksi selitys löytyä siitä, että kissa elää omistajansa kanssa ikään kuin kämppiksenä ja koira taas tekee asioita aktiivisesti omistajansa kanssa, parhaan ystävän pestissä. Pidän yhtenä mahdollisena selityksenä kissan asenteelle sitä, että ne kasvatetaan pennusta saakka toimimaan yksin. Niiden ei tarvitse pyytää mitään muuta kuin ruokaa, eikä vapaalla ruokinnalla sitäkään.

Toisaalta on hyvä asia, että kissa niin sanotusti pärjää itsenäisesti. Toisaalta sen hyvinvoinnin kannalta se voi olla huono asia. Mikäli kissalla ei ole motivaatiota muodosta suhteita tai tehdä asioita yhdessä tai kommunikoida, sen elämä voi käydä melko yksitoikkoiseksi. Suhde omistajaan ja mielekäs puuhastelu tuovat arkeen mielekkyyttä. Omistajan kanssa toimiminen on kissan elämässä tärkeä virike – se ei ole vähäisin syy aktivoida kissaa!

Mistä voi aloittaa?

Onko kissasi laitostunut sohvalle? Katsooko se vain ihmeissään kun heilutat herkkuja sen nenän edessä? Poistuuko se paikalta kun yrität opettaa sille temppuja? Tämä kaikki on aivan normaalia toimintaa kissalle, jolla ei ole a) motivaatiota tai) kokemushistoriaa siitä, että yhdessä tekeminen on hauskaa. Hyvä uutinen on se, että nämä on mahdollista kissalle asentaa aikuisenakin.

Aloita mahdollisimman yksinkertaisista asioista. Tee tehtävät kissalle mielekkäiksi ja helpoiksi; jos alat odotella, että se hakee postin laatikosta, voi olla että saat odottaa pitkään!

Mikäli olet kiinnostunut kissan kouluttamisesta ja hyvinvoinnista, käy liittymässä tähän ryhmään! Lisäksi tulossa aiheeseen liittyvä luento!

Liittymällä jäseneksi näet kaksi yksinkertaista temppua: hyppää syliin ja hyppää sormen osoittamaan suuntaan, ja osaat videon katsottuasi opettaa ne omalle kissallesi. Jäsenenä näet myös kymmeniä muita kissa-aiheisia videoita! Jäsenyys on määräaikainen.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Koiran stressinhallinnan ABC

Jokaisen koiran elämässä tulee vastaan stressaavia tilanteita. Lyhytkestoinen stressi ei häiritse hyvinvointia, mikäli koiralla on eväät palautua siitä ja keinoja lievittää stressiä. Pitkäkestoinen stressi sitävastoin kuluttaa koiraa turhaan ja pahimmillaan se voi aiheuttaa kasan oheisongelmia.

Mistä stressin tunnistaa?

Koirilla on eri tapoja ilmentää stressiä. Osa koirista muuttuu vetäytyviksi ja passiivisiksi; osa taas hyperaktiivisiksi ja ylivilkkaiksi. Stressiä voi olla vaikea havaita, joten suuri osa sen hallinnasta perustuu arvauksiin. Voimme arvata, että muutokset elämässä aiheuttavat stressiä. Tyypillisiä muutoksia ovat muutto, muutokset sosiaalisissa ympyröissä, muutokset rutiineissa ja ympäristössä ja niin edelleen. Stressin mittaamisessa ja arvioinnissa paras (ja luotettavin) menetelmä on käytöksen havainnointi. Ongelma tulee siitä, että omalle koiralle sokeutuu, eikä pieniä muutoksia välttämättä huomaa. Tyypillisin stressihavainto varmaankin syntyy siitä, että osaamme arvata tilanteet, joissa stressiä mahdollisesti ilmenee ja niissä tilanteissa koiraa tarkkailemalla huomaamme oireita.

Stressireaktio voi vaihdella lievästä karvojen pudottamisesta täydelliseen ruokahalun menettämiseen ja sen kesto vaihtelee tilanteen mukaan. Mitä useammin koira altistuu stressiä aiheuttaville tekijöille, sitä tärkeämpää on toisaalta lievittää alkuperäistä reaktiota ja toisaalta tarjota parhaat eväät palautumiseen. Esimerkiksi yksinolo ja sen tuottama stressi voi olla hankala omistajalle, koska koira ei ehdi välttämättä yön aikana palautua päivän stressistä. Se tekee joskus yksinolon harjoittelusta vaikeaa – stresisn kuormitus haittaa oppimista.

Miten koiran stressiä voi ymmärtää?

Meillä jokaisella on omakohtaisia kokemuksia stressistä. Me ihmisetkin ilmennämme stressiä eri tavoin, mutta paras menetelmä koiran stressin ymmärtämiseen on asettuminen koiran asemaan. Vaikka koira ei murehdi tulevaisuudesta tai märehdi menneitä, sen kokemus stressistä vastaa siitä huolimatta omaamme.

Esimerkiksi muutto uuteen kotiin aiheuttaa stressiä meillekin. Millaiset ovat uudet naapurit? Miksi öisin kuuluu huutoa? Missä on lenkkeilymaastot? Entä mihin saan auton parkkiin? Mitä jos paljastuu hometta? Pääsenkö enää koskaan nettiin? Tai uusi työpaikka. Mitä minun odotetaan tekevän? Jos kyselen liikaa, olenko muiden mielestä rasittava vai kiinnostunut? Kuinka sairasta huumoria uskallan kokeilla kahvitauolla? Missä ylipäänsä on kahvihuone? Mitä jos mokaan tai en tule huonekaverin kanssa toimeen? Mitä jos saan heti potkut?

Näihin esimerkkeihin kun lisää vielä ikuisen rahapulan, huolet eläimistä ja niiden terveydestä sekä muut painetta aiheuttavat seikat, pystyy varmasti nostamaan omaa sykettään ihan ajatuksen voimalla. Vaikka koiraa stressaavat eri asiat kuin meitä, stressin kokemus on niilläkin todellinen.

Mitä stressille voi tehdä?

Stressi on pysyvänä tilana koiran hyvinvointia haittaava tekijä. Me kaikki tavoittelemme mahdollisimman hyvinvoivia koiria, koska niillä on paremmat edellytykset kohdata arkipäivän haastavia tilanteita. Hyvinvointi puskuroi stressiä, eli mitä paremmin koira voi, sitä vähemmän altis se on stressin haitallisille vaikutuksille.

Mitä me ihmiset voimme omalle stressille tehdä? Voimme koettaa saada asioita mielessämme tai käytännön tasolla hallintaan, jutella kaverille, vaikuttaa omaan kuormitukseen ja tehdä hyvinvointia lisääviä asioita. Koiran näkökulmasta ajateltuna stressinhallinta on hyvin pitkälti samanlaista kuin ihmisillä!

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa kerron kolme tekniikkaa koiran stressin lievittämiseen ja ehkäisyyn. Jäsenenä näet myös kymmeniä muita koira-aiheisia lisämateriaaleja! Jäsenyys on määräaikainen.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Lue myös tämä stressiin liittyvä kirjoitus!

Kanin käsittely – tavoitteena stressitön kynsien leikkaaminen

Kanin käsittely on joskus hankalaa ja kuitenkin sen kynsiä pitäisi säännöllisesti leikata. Arkana eläimenä pupu pistää usein hanttiin jo pelkkää kiinniottamista, kiinni pitämisestä puhumattakaan. Kanit eivät luontaisesti pidä siitä, että niihin tartutaan tai että niiden jalasta pidetään kiinni. Siksi nämä taidot on niille erikseen opetettava.

Kynsien leikkaamiseen on erilaisia käytäntöjä. Tyypillisin tapa on pitää kani selällään jalkojen päällä ja leikata kynnet. Muita suosittuja tapoja on kääriä kani pyyhkeeseen tai pitää sitä pöydällä pystyssä tai sylissä leikkaamisen ajan. Mikä tahansa näistä voi olla sopiva vaihtoehto, mutta mikäli kynsien leikkaaminen aiheuttaa lisääntyvässä määrin vastustelua ja rimpuilua, kannattaa vaihtaa tyyliä.

Miksi kani kannattaa opettaa vapaaehtoiseen kynsien leikkaamiseen?

Omaehtoisuus vähentää stressiä ja lisää kanin hallinnan tunnetta, mikä vaikuttaa sen hyvinvointiin ja sen myötä terveyteen. Omaehtoinen toiminta kehittää suhdetta omistajan ja kanin välillä, ei rapauta sitä, toisin kuin väkisin käsittely valitettavasti tekee. Kouluttaminen vaikuttaa kanin aikabudjettiin, eli tarjoaa mielekästä toimintaa. Mielekäs toiminta jättää aikaa vähemmän ei-toivotulle toiminnalle, kuten listojen tai huonekalujen pureskelulle. Kouluttaminen tarjoaa kanin aivoille haasteita, mikä kehittää sen oppimiskykyä ja älykkyyttä. Kouluttamisessa ei ole huonoja puolia, paitsi se, että siihen jäävät koukkuun sekä kani että omistaja!

Miten kynsien leikkaamisen voi tehdä kaniystävällisesti?

Ennen koulutuksen aloittamista käydään läpi periaatteet. Kun koulutetaan, ei kanin luottamusta saa pettää. Eli jos teet jostain asiasta kanin mielestä hauskaa, et voi muuttaa mieltä kesken treenin ja pakottaa kania – se ei vie treeniä eteenpäin. Toinen periaate on se, että koulutus etenee kanin määräämässä tahdissa, mikä on hyväksyttävä. Kolmas periaate on se, että ilman sopivia vahvisteita eli palkkioita et voi kouluttaa. Kanin täytyy olla täysillä mukana treenissä!

Koulutus käytännössä

Ennen harjoittelun aloittamista varmista, että kani osaa syödä kädestä. Muita vaatimuksia ei ole. Tämä harjoituksen tavoittena on opettaa kani asettamaan etutassut telineelle, josta ne on helppo leikata ilman kiinnipitämistä. Tämä harjoitus keskittyy kanin etukynsiin, takakynsien leikkaamisesta tulee juttu myöhemmin.

Viritä joku putki tai oksa kanin koon mukaan sopivalle korkeudelle, jotta sen on helppo laittaa etutassut sen päälle. Varmista, että oksa on sopivan paksu ja karhea, jotta tassu ei luista siitä pois.

1. Tarjoa kanille herkkuja telineen yli. Toista, kunnes kani alkaa kurotella herkkuja kohti. Kun etutassut osuvat telineeseen, palkitse joka kerta. Palkitse kania ylhäältä, jotta se joutuu nojata telineeseen.

2. Tee samalla tavalla kuin edellisessä vaiheessa, eli odota että kani laittaa tassut telineelle. Palkitse kania ja kosketa sen tassuja samaan aikaan. Toista kunnes olet varma, ettei kosketus säikäytä kania. Jos se ei anna koskettaa tassuja, vie kättä ensin vain tassujen lähelle.

3. Ota leikkurit esille ja toista muutama kerta edellistä vaihetta. Kosketa sitten leikkureilla kanin tassuja ja palkitse samaan aikaan yläviistosta. Toista, kunnes olet varma, ettei kani reagoi leikkureihin.

4. Toista muutaman kerran edellistä vaihetta. Varmista, että sinulla on käytössä hyvät herkut. Leikkaa varovasti kynsiä ja palkitse samaan aikaan. Herkusta riippuen voit myös antaa kanin syödä koko ajan, kun leikkaat. Muista pitää taukoja.

Katso myös opasvideo, miten tämä kaikki tehdään käytännössä!

Kanin kynsien leikkaaminen from Eläinkoulutusblogi on Vimeo.

Koira tulee puskasta huuliaan lipoen – tiedät että jotain on syöty. Hampurilaiskääreille johtaa innokas kilpajuoksu ja juuri kun saat käden koiran suuhun, se nielaisee löytämänsä aarteen. Kuulostaako tutulta? Haluaisitko sen sijaan, että koirasi kiertäisi ällöttävät roskat kaukaa ja jättäisi ne tutkimatta? Tai toivoisitko että voisit luottaa siihen, että koira pyydettäessä pudottaa aarteensa maahan?

Miksi koiraa kiinnostaa kaikki ällöttävä?

Koiralle roskien keskellä kulkeminen on kuin saapuisi seisovaan pöytään. Koiralle lähes kaiken orgaanisen materiaalin syöminen on täysin normaalia, jopa normaalimpaa kuin se, ettei sitä kiinnosta. Sen sijaan maan ja kivien syöminen ei ole normaalia käyttäytymistä, ja mikäli koira syö esim. kiviä, on taustalla vaikuttava syy selvitettävä. Tässä kirjoituksessa keskityn lajityypilliseen, eli normaaliin, nenäliinojen ja hampurilaiskääreiden syömiseen tai siis sen estämiseen.

Kuten sanottu ja empiirisesti havaittu, koiralle ruuan tuoreus ei todellakaan ole ykkösvaatimus. Se on vuosituhansien aikana oppinut tonkimaan jätteitä ja roskiksia ja se on täysin normaalia. Tässä oma ajattelumme tekee jälleen kerran tepposet, eli emme osaa asettaa itseämme koiran asemaan. Meillä on mielessä puhdas ruokakuppi, jonka tarjoilemme pari kertaa päivässä sopivine täytteineen. On vaikea käsittää, miksi koiraa tuntuu kiinnostavan enemmän jäniksenpapanat, hevonp%&€a ja ne eväspaperit sun muut ikävät roskat, jotka lojuvat kaupunkien lenkkipoluilla. Vaikka roskien syöminen ärsyttää, kyseessä on kuitenkin täysin normaali toiminta.

Miksi kieltäminen ei välttämättä toimi?

Koiralla on ylivertaiset aistit omiimme verrattuna. Mikäli lähdemme kilpasille koiran kanssa siitä, kumpi tavoittaa tai löytää aarteet ensin, on meille vain hopeaa jaossa. Eli emme voi rehellisesti sanottuna ennakoida tilanteita, vaan koira on aina kuononmitan edellä.

No, entä sitten kieltäminen silloin kun aarre on jo löydetty? Jos tapahtuu niin ikävästi, että koira joskus kuitenkin saa aarteen syötyä kielloista huolimatta, kielto tuskin tulee jatkossa vähentämään syömistä.

Tuotteen arvo nousee parhaiten niin, että siitä kilpaillaan. Koiran leikittäminen on hyvä esimerkki siitä, että lelun arvoa on mahdollista nostaa siitä kilpailemalla. Jos koira saa muutaman kokemuksen siitä, että siltä otetaan aarre pois suusta, se aiheuttaa yleensä kaksi asiaa: 1) koira kantaa tuotetta vähemmän aikaa ja nielaisee sen nopeammin ja 2) koira esittelee löytämäänsä aarretta vähemmän koska pelkää menettävänsä sen. Tämä vaikuttaa siihen, että koiralta on yhä hankalampaa saada arvokkaita asioita pois jatkossa.

Kuonokoppa vai koulutus?

Kuonokopalla ongelma ratkeaa sillä hetkellä, mutta ei kokonaan. Kuonokopan käyttö ei poista koiran halua syödä roskaa, mikä voi muodostua ongelmaksi, kun koppa joskus unohtuu tai otetaan pois. Sen sijaan, että koira söisi vähemmän törkyä koppakauden jälkeen, se yleensä syö enemmän. Tämä johtuu rebound-ilmiöstä; mikä tahansa lajityypillinen toiminta, joka on estetty, tulee yleisemmäksi eston jälkeen. Mikäli alueellanne on rotanmyrkky- tai vastaava uhka, on kuonokoppa ehkä kaikkein paras vaihtoehto, koska…

Tilaisuus tekee varkaan. Näen, että koulutus on paras ratkaisu ongelmaan. Koulutuksessa on se ongelma, ettei se tapahdu yhdessä illassa. Mikäli roska ei aiheuta hengenvaaraa, valitse mieluummin koulutus kuin koppa – se on pidemmän päälle parempi ratkaisu.

Koulutus koostuu näistä elementeistä: 1) että roska ja törky lenkkipolun varrella kiinnostaisi koiraa mahdollisimman vähän, 2) että mikäli roska kuitenkin kaikesta huolimatta kiinnostaa, koira…

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi! Jäsenenä näet tämän ja liki 70 muuta opasvideota! Jäsenyys on määräaikainen.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Hevosten arkiliikuntahaaste

Hyvinvointi on suhteellinen käsite. Siihen liittyy keskeisesti myös hevosen oma kokemus asiasta. Jos hevonen on terve ja se vaikuttaa tyytyväiseltä, ei välttämättä kannata muuttaa mitään. Jos taas koet syyllisyyttä tai koet, että asiat voisivat olla paremmin, niihin on lähes kaikissa olosuhteissa mahdollisuus vaikuttaa.

Huomaan itsestäni, että on vaikea keskittyä siihen, mitä tänään voi tehdä hevosen hyvinvoinnin lisäämiseksi. Miksi? Päässä pyörii noku, mutku ja sitku. Ei ole tarvittavia puitteita, välineitä, aikaa, rahaa ja niin edelleen. Kuitenkin päivittäin löytyy aikaa menneiden asioiden murehtimiseen ja tulevien haasteiden etukäteishautomiseen – kohta tulee lunta ja kaikki jäätyy ja on pimeää.. Ison osan päivästä lohkaisee syyllisyys tekemättömistä asioista tai siitä kaikesta, mitä ei vielä ole ehtinyt tehdä. Kuulostaako tutulta?

Arkiliikunta on hevosille tärkeää. Mitä enemmän hevonen liikkuu vapaa-ajallaan, sitä vähemmän omistajan täytyy potea huonoa omaatuntoa vapaapäivistä. Tarhassa liikuskelu on tärkeää myös palautumisen kannalta ja terveyden ylläpitäjänä. Loukkaantumisriskit ovat suuret silloin, jos hevonen seisoo paljon karsinassa ja toisaalta liikuttaminen on rankkaa. Hevonen liikkuu luontaisesti paljon mutta hitaasti eikä seiso paikoillaan juuri lainkaan. Yllättävä havainto on se, että karsinassakin hevonen ottaa yllättävän paljon askelia – hevosella on tarve liikuskella ja kuljeksia ympäriinsä.

Oman hevosen liikkumista ei tarvitse verrata vapaana elävän hevosen vastaavaan, joka antaa suuntaa siitä, kuinka paljon hevoset voivat liikkua tai paremminkin joutuvat enimmillään ruuan perässä liikkumaan. Sen sijaan kannattaa tarkkailla omaa hevosta ja miettiä millä keinoilla sitä saisi aktivoitua enemmän omaehtoisesti liikkeelle. Vaikka hevonen liikkuisi kuntoilumielessä usean tunnin päivittäin, palauttavaa omaehtoista liikkumista tarvitaan siitä huolimatta, ainakin pään takia. Laidunnus on hevosen akkujen lataamista, eikä tarvitse olla kesä, jotta hevonen voi saada laiduntamiskokemuksia. Tarhan ei tarvitse olla jalkapallokentän kokoinen, eikä hevosen tarvitse pusikoitua pihatossa saadakseen laiduntamiskokemuksia.

Jotta tämä ei mene pelkäksi spekuloinniksi, käydään seuraavaksi läpi, miten nykytilanteen voi kukin kartoittaa. Kun kävelytät tai liikutat, pidä puhelimen gps päällä. Saat siitä a) päivittäisen ja b) viikottaisen liikutuksen määrän, jonka voit syöttää exceliin. Mittaa matka tallista tarhaan vaikkapa askelmitalla. Kerro se kahdella. Saat päivittäin talutetun matkan, syötä se myös exceliin. Mieti, onko vielä muita päivittäisi rutiineja, joihin liittyy hevosen taluttamista. Jos on, arvioi niiden matka ja ynnää se edellisiin. Nyt paketissa on ihmisen organisoimat liikunnat.

Seuraavaksi tarha ja kuinka paljon hevonen siellä liikkuu. Mikäli et omista riimuun kiinnitettävää gps-laitetta tai aktiivisuusranneketta, seuraa hevosta tarhassa tunti ja kirjaa ylös, kuinka paljon se sinä aikana liikkuu. Kerro tämä määrä tarhauksen tuntimäärällä – saat jonkun sortin keskiarvon. Voit käyttää arvioinnissa myös askelmitalla mittaamaasi tarhan kokoa. Kirjaa päivittäinen tai viikottainen keskimääräinen tarhassa liikuttu matka exceliin. Mieti, onko vielä joku tapa, jolla hevonen liikkuu, jota et ole vielä arvioinut tai kirjannut.

Oletko vielä mukana? Sinulla pitäisi olla excelissä nyt kaksi saraketta, liikutettuna liikuttu matka keskimäärin (laske vaikka viikon keskiarvo) ja vapaana liikutun matkan keskiarvo. Yhteenlaskettuna nämä luvut muodostavat matkan, jonka hevosesi liikkuu päivän aikana.

Tämä on se merkityksellinen luku.

Seuraavaksi mieti tavoitteet. Oletko tyytyväinen tähän? Onko hevosesi tyytyväinen? Mikä sen kuntoluokka on? Onko se hermostunut vai rauhallinen? Mitä muuta voisit ottaa huomioon? Kokonaiskäsityksen saat, kun käyt läpi tilanteen mahdollisimman ulkopuolisen silmin ja ilman tulkintaa. Tavoitteet voivat liittyä omaan mukavuuteesi, hevosen terveyteen tai sen psyykkiseen hyvinvointiin. Voit myös tehdä kokeiluja, eli kokeile viikko ja kirjaa ylös mikä muuttui.

Mittaamista helpottaa aktiivisuusranneke, jonka saat kiinnitettyä hevosen kaulaan. Mittari mittaa aktiivisuutta ilman yksikköä, eli ei kuljettua matkaa tms. Mittari ei kuitenkaan yksin hoida hommaa, vaan täytyy olla käsitys siitä, mitä tietoa mittauksesta saa. Eseimerkiksi kaikki aktiivinen toiminta ei ole hevosen hyvinvointia edistävää, vaan voi olla jopa sitä alentavaa.

Olen nyt mitannut oman hevoseni aktiivisuutta rannekkeen avulla muutamia päiviä. Sen aktiivisuus yllätti minut – Tapsun vuorokaudessa on enemmän aktiivisuutta kuin erään tutkimuksen Przewalski-hevosilla! Olenko turhaan potenut syyllisyyttä? Vaikka täysin passiivista aikaa on sopivasti, voin vaikuttaa erilaisilla arkipäiväisillä keinoilla aktiivisuuden laatuun. Mittari katsoo aktiiviseksi toiminnaksi mm. syömisen ja toisen kanssa rapsuttelun. Ja sitähän ne toki ovatkin.

Arkiaktiivisuusmittaus from Eläinkoulutusblogi on Vimeo.

Liity jäseneksi, niin näet videon, jossa käyn läpi pieniä asioita, joilla voit lisätä hevosen arkiaktiivuutta helposti!

 

Lenkkeilyn ihanuus ja miten se saadaan aikaan, kun koira riehuu?

Pystytkö samaistumaan tähän tapahtumaan? Koira puree hihnaa ja hyppii, puree käsiä ja roikkuu hihoissa ja lahkeissa. Tämä tapahtuu tietyssä kohdassa lenkkiä ja usein siinä kohtaa, kun tullaan lenkiltä takaisin kotipihaan.

Lähestymistapoja on useita ja neuvoja saa laidasta laitaan: yksi kehottaa heittämään koiran selälleen, toinen neuvoo huomaamattomuutta ja kolmas jotain varustetta tai lisäravinnetta. Aika usein ajatellaan, että vaihe menee ohi, kun lenkki vain tehdään suomalaisella sisulla alusta loppuun vastoinkäymisistä välittämättä.

Toimiiko tämä?

Joskus kyllä, useammin ei. Harva ihminen on niin kärsivällinen, että jaksaa hillumista ja tämän seurauksena menettää hermonsa. Hermojen menettäminen taas aiheuttaa sen, että hilluja saa bensaa liekkeihin. Riehakas ja herkästi turhautuva koira voi aloittaa riehumisen yhä aikaisemmin, eikä siihen tarvita edes mitään ulkoista ärsykettä, kuten toista koiraa. Mikäli taas kyseessä on klassinen rähinä, siitä voi lukea lisää täältä!

Hihnassa kulkeminen ei ole koirille sisäsyntyinen taito, eivätkä ne opi sitä hetkessä. Ne harvoin oppivat täydellisiksi lenkkeilijöiksi täysin ilman treeniä. Koska koiria on ulkoilutettava hihnassa, vaikka ne eivät vielä sitä osaa, on syytä välttää mahdollisuuksien mukaan turhaa vastakkainasettelua ja olla pyrkimättä täydellisyyteen. Lue vetämisestä lisää täältä!

Liian vakava suhtautuminen vetämiseen, jarrutteluun, hillumiseen ja muihin toimintoihin sekä varsinkin siihen, miten itse toimii, voi aiheuttaa hihnabönarin. Hihnabönari tarkoittaa sitä, että omistaja sen enempää kuin koirakaan ei nauti yhdessä ulkoilusta, vaan siitä tulee pakkopullaa ja molempien hermot kiristyvät.

Muista, että se on ihan hyväksyttävää ja jopa toivottavaa vain parkkeerata itsensä johonkin pöpelikköön kännykän ääreen ja antaa koiran etsiä kourakaupalla nameja maasta. Koiraa ei ole pakko lenkittää tuntitolkulla luovutusiästä hautaan saakka, koira kestää taukoja ja vähempää hihnailua, jos sille keksii jotain kivaa tilalle.

Älä polta itseäsi ja koiraasi loppuun ajattelemalla, että kaiken pitää olla täydellistä ennen kuin koira on puolivuotias. Koirat ovat yksilöitä, ja ne oppivat kyllä kulkemaan hihnassa, kun on hyvä suunnitelma ja riittävästi kärsivällisyyttä. Ennen kuin taidot on opittu, vetämistä esiintyy ja se on ihan ok.

Riehupetterin motiivit

Miksi koira sekoaa lenkillä? Tähän on monta selitystä: turhautuminen, yliväsymys, ärsykekuorma, lietsominen, ylikierrokset ja niin edelleen. Ongelma on siinä, että koiria ulkoilutetaan, vaikka ne eivät osaa siihen vaadittavia taitoja. Näin on toki pakko toimia, koska pullossa kasvaminenkaan ei ole hyvä asia. Vaikka koira osaisi kulkea hihnassa, se voi silti kaataa kupin.

Hihnassa kulkemista ei opita yhdessä yössä, ja joskus voi kestää useamman vuoden, kunnes lähes kaikki toiminta lenkillä on ennakoitavissa ja hallittavissa. Mitä pidempi lenkki, sitä todennäköisempää kilahtaminen on. Todennäköisyyttä lisää se, että koira tietää mihin ollaan menossa ja määränpää on sen mielestä hauska. Tyypillisesti pentu kilahtaa, kun sitä talutetaan kohti tuttua määränpäätä.

Määränpää voi olla metsä, jossa se saa telmiä vapaana tai koti. Jotkut koirat aloittavat riehumisen leikillä, jota ne jatkavat kunnes taluttaja-parka keksii jonkun keinon hillitä tilannetta. Rikkoontuneet hihat ja lahkeet ovat riehupetterin taluttajille arkipäivää.

Joskus käy niin, että riehupetteriä yritetään väsyttämällä rauhoittaa. Sitä viedään metsään juoksemaan, uimaan ja toisten kanssa riehumaan. Maltillisesti tehtynä nämä ovatkin hyviä ideoita, mutta varsinkaan pennuille en suosittele väsyttämistä ainoana keinona. Jos sen korvien välissä ei tapahdu muutoksia, saat varautua väsyttämään yhä tehokkaammin kun koiran kunto kasvaa. Toki riehakkuus vähenee iän myötä, mutta silti en lähtisi odottelemaan useita vuosia.

Voit vaikuttaa kilahteluun hyvällä ennakoinnilla ja opettamalla muutamia taitoja etukäteen.

Liity jäseneksi, niin näet videon, jossa käydään läpi seuraavat asiat:
– Mitä voi ja kannattaa tehdä, kun koira riehuu lenkillä?
– Miten tilanteisiin voi varautua?
– Millaiset harjoitukset sopivat riehakkaalle koiralle?

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.