Se on minun! Onko koirasi omistushaluinen ja mustasukkainen?

Koira murisee kun siltä yrittää ottaa sukkaa pois suusta? Koira puree ruokkivaa kättä? Koira omii sohvan tai jonkun ihmisen, jonka luokse ei päästä ketään? Koira rähjää toisille, jotka tulevat oman ihmisen luokse? Koira hotkii kupilla ja kyräilee muita alta kulmain? Onko kyseessä johtajuusongelma koiran kanssa vai onko kyse jostain muusta?

Edellä luetelluissa tilanteissa koira toimii omistushaluisesti tai mustasukkaisesti – kyseessä on resurssiaggressiivisuus. Käytännössä kyse on siitä, että koira kokee omistavansa tai pitävänsä hallussaan jotain arvokasta, jota haluaa puolustaa. Tässä kirjoituksessa ja videossa käsittelen ihmisiin kohdistuvaa resurssiaggressiivisuutta sekä sitä, miten kyseisissä tilanteissa kannattaa toimia ja miten niihin kannattaa varautua etukäteen.

Kyseessä on normaali toiminta

Kaikessa ärsyttävyydessäänkin arvokkaiden asioiden puolustaminen on kaikille koirille normaalia. Se ei vain ilmene kaikilla koirilla aggressiivisena toimintana. Vika ei ole omistajassa eikä koirassa, vaan toiminta on hyvin tilannekohtaista. Se voi kohdistua toiseen koiraan, toisen lajin edustajaan tai ihmiseen, eikä sitä kannata ottaa henkilökohtaisesti. Koira on eläinlajina taipuvainen omistushaluun enemmän kuin esimerkiksi marsu – se johtuu siitä, että koirille muodostuu merkityksiä ja odotuksia sekä arvoa erilaisiin arkipäivän kohteisiin elämänkokemuksen kautta.

Resurssiaggressiivisuuteen voi altistaa moni seikka; kodinvaihtajilla ja eläinkauppapennuilla voi olla hieman suurempi alttius aggressiiviseen omistushaluun kuin muilla koirilla. Ei kannata jäädä kuitenkaan voivottelemaan koiran menneisyyttä, vaan havainnoida asiaa hieman tarkemmin. Resurssejaan, eli arvo-omaisuuttaan puolustavaa koiraa motivoi menettämisen pelko. Se aidosti pelkää, että se menettää itselleen tärkeän asian lähestyvälle ihmiselle, koiralle tai toiselle eläimelle. Jo valmiiksi pelokas koira voi pelätä menettämistäkin muita koiria useammin (Jacobs et al., 2017).

Asioita, jotka ehkäisevät resurssiaggressiivisuutta

Ruokarauha
Luurauha
Turvapaikka
Perusohjausmerkit
Pudota
Vaihtokauppa
Oma paikka
Tänne!
Käänny pois

Milloin omistushalu on ongelma?

Omistushalusta tulee ongelma, kun se aiheuttaa vaaratilanteita tai uhkaavia tilanteita. Usein koiralla voi olla omistushaluisia ajatuksia, mutta niistä ei välttämättä milloinkaan tule ongelmaa. Ongelma voi syntyä monesta syystä: koira voi olla väsynyt ja pinna kireällä, koira voi kokea ettei sen mielipiteitä huomioida riittävästi tai se voi tulla epäreilulla tavalla yllätetyksi. Omistushalun voimakkuus voi vaihdella ja se voi esimerkiksi korostua aina silloin, kun koira on väsynyt. Jos koiran mustasukkaisuus tai omistushalu ärsyttää, aloita kirjaamalla ylös tilanteet, joissa sitä esiintyy.

Usein koiran uhkaava toiminta yllättää ja loukkaa. Tilanteessa kannattaa pitää kuitenkin pää kylmänä ja yrittää ymmärtää koiraa – se ei näyttele vaan sen kokema menettämisen pelko on tilanteessa aito. Omistushalun ratkaisemiseksi löytyy vinkkejä laidasta toiseen. Ennen kuin teet mitään radikaalia, varmista kaikkien osapuolten turvallisuus – se on kaikkein tärkeintä. Omistushaluun ja mustasukkaisuuteen kannattaa ottaa kokonaisvaltainen ote, jossa harjoittelun vuoksi ei tarvitse järjestää vaaratilanteita.

Mitä asialle voi tehdä?

Ensimmäinen ja tärkein asia on ennakointi. Kun tiedät riskitilanteet, osaat välttää niitä. Vastakkainasettelu ja kyllä sen pitää-ajattelu eivät vie asiaa eteenpäin, vaan aiheuttavat lisää vaaratilanteita. Johtajuusasetelma-ajattelu ei sekään kannata, koska se vain lisää vastakkaisuutta, menettämisen pelkoa ja riskejä…

Jatka lukemista ja katso video aiheesta liittymällä jäseneksi! Näet myös kaikki aiemmin julkaistut videot.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Myös hevosten kanssa ajatellaan usein, että on erikseen arki ja sitten jos aikaa jää, niin jotain ekstraa. Oma unelmani olisi se, että arjessa olisi tiedostava ote, joka toteuttaisi omaa systeemiä. Silloin ei olisi irrallisia temppuja tai maastakäsittelyn tarvetta, kun nämä sulautuisivat osaksi hevosen käsittelyä. Vielä parempaa tämä olisi niin, että hevosellakin olisi ääni ja kaikki sujuisi vuoropuhelussa.

Oman ja hevosen hyvinvoinnin kannalta olisi hyvä hinkata pienet, usein toistuvat asiat niin, että niistä ei tulisi riitoja. On huomattavasti mukavampaa lähteä ratsastamaan, kun siihen johtava polku ei ole kivinen. Kivisyydellä tarkoitan yhteistyön kitkaa, joka näkyy vastusteluna ja tiuskimisena. Pahimmillaan ennen selkäännousua on koettu jo monta vastoinkäymistä, ja se taas voi (vaikkei saisi) vaikuttaa omaan mielialaamme.

Arjessa on monia pieniä kohtaamisia, joissa voisimme valmistella hevosta muihin vastaaviin tilanteisiin ja jopa ratsastuksellisiin asioihin. Kaikki tekemiset ja tehtävät ovat yksinkertaisia, mutta meille ihmisille on todella vaikeaa toimia johdonmukaisesti eli aina samalla tavalla. Tämä on varmaankin opeteltavissa oleva asia, joka helpottaisi arkipäivää huomattavasti.

Loimitukseen liittyviä haasteita on monia: haluaako hevonen ylipäänsä loimea? Millä se saa sen halutessaan pois vai saako ilman hampaita tai lajitoverin avustusta? Entä jos se lähtee puoliksi avattu loimi päällään hipsuttelemaan pois paikalta?

Mikäli toimet, joita joka tapauksessa hevosen kanssa ja hevoselle tehdään, olisivat kehittäviä, ei tarvitsisi erikseen tehdä irrallisia harjoitteita tai tarjota aivopähkinää. Parhaimmillaan jopa lastauksen ongelmat pystytään ratkomaan arkipäivässä, ilman traileria – kunhan on olemassa tieto siitä, mitä kannattaa tehdä.

Liity jäseneksi niin näet videon, jossa saat koulutusvinkin siihen, miten hevosen saa pysäytettyä ilman riimua loimitilanteessa ja mitä muuta kannattaa ottaa huomioon loimituksen kanssa.

Näet myös aiemmin julkaistut jäsenmateriaalit!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Jokakoiran perustaidot: rauhoittuminen

Miten ihmeessä koiran saa rauhoittumaan? Moni koira juoksee akun tyhjäksi ja sitten vasta simahtaa. Temppuna makaaminen kyllä onnistuu, mutta silloin ollaan tehtävällä ja se on aivan eri asia kuin leppoisa pilkkiminen. Onko koira mahdollista saada makailemaan leppoisasti ennen kuin se tulee vanhaksi?

Yksi tapa lähestyä asiaa on se, että järjestetään asiat niin, että koira todella kuluttaa akun tyhjäksi päivän aikana. Silloin se kotona ollessaan vain makaa ja nukkuu. Tämä tapa ei välttämättä ole pitkässä juoksussa kovin järkevä. Mieti omalla kohdallasi, jos työ tai arki olisi niin raskasta että joutuisit lepäämään jokaisen vapaan tunnin. Silloin ehkä tilanne olisi liian kuormittava ja todennäköisesti olisit kropastasi kipeä. Fyysisellä väsytyksellä aiheutettu lepo ei välttämättä opeta koiraa rentoutumaan itse.

Toinen tapa on se, että otetaan käyttöön joitakin rauhoittumista helpottavia asioita kuten: suljetaan koira häkkiin tai huoneeseen, silitellään tai pidetään koiraa sylissä, palkitaan rauhallisuudesta, opetetaan kylkimakuu, pelataan vireenhallintapelejä tai tehdään yhdistelmiä joistakin näistä. Usein joku näistä toimii, mutta ei välttämättä ole kovin helposti siirrettävissä muihin paikkoihin tai tilanteisiin.

On tilanteita, joissa koiran olisi hyvä oppia rentoutumaan itse, ilman vieressä namittavaa, hikoilevaa avustajaa ja ilman parin tunnin mäkijuoksua alle. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi vieraiden tulo, kyläily, mökkeily, autoilu, halleilu ja muut vastaavat tilanteet. Kyseisissä tilanteissa olisi hyvä, jos koira olisi täydessä iskussa, eli akut täynnä, mutta silti rauhallisena. Mikäli näitä tilanteita varten joutuu väsyttämään koiraa fyysisesti, kuormitus voi käydä liian suureksi ja koiran pinna voi kiristyä ja näkyä ylivireytenä tai kireytenä.

Rauhoittuminen on yksi niistä asioista, johon voimme opettaa tiettyjä tukitaitoja, mutta onnistuneeseen lopputulokseen voimme vain antaa koiralle itselleen työkalut ja toivoa parasta.

Liity jäseneksi niin näet videon, jossa kerron miten voit opettaa koiran rauhoittumaan erilaisten vihjeiden ja työkalujen avulla.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kissan painonhallinta, osa 1: mielekäs aktiivisuus

Kissa on ihan aidosti aktiivinen eläin. Se muistuttaa siinä mielessä lemmikkiään ihmistä, että mikäli ruokaa on riittävästi tarjolla, se ei turhia hötkyile. Tästä syystä kissa herkästi kerää massaa, mikä ei ole sen terveydelle hyvä asia.

Ruokinta on tärkeässä roolissa painonhallinnassa. Koska en ole ruokinnan asiantuntija, keskityn tässä juttusarjassa lähinnä siihen, miten ruokaa kannattaa kissalle tarjoilla. Kissan kohdalla ruuan tarjoilutavalla on nimittäin väliä!

Kun sopiva ruoka ja sopiva määrä ruualle on löytynyt, kannattaa käyttää hetki siihen, että miettii mistä kissan päivä koostuu. Mitä kissa harrastaa, kuinka paljon arviolta se liikkuu päivittäin ja kuinka mielekkääksi kissa elämänsä kokee?

Kissa on haastava eläin koiraan tai hevoseen verrattuna, että liikunnan lisääminen saattaa muodostua ongelmaksi. Toki valjaissa ulkoilua voi lisätä energiankulutusmielessä, mutta se ei kaikille ole helppo ratkaisu. Yksinkertaisempaa olisi saada kissa itse aktivoitumaan.

Dieetillä olemisessa on se haaste, että herkkujen määrä voi alkaa arveluttaa ja ruuasta tulee iso asia ja entistä enemmän elämän keskipiste. Nälkäinen kissa ei ole kiva kaveri, vaan rasittaa omistajaa monella tavalla.

Painonhallinnan kannalta olisi tärkeää, että kissa saisi vähemmän energiaa, vaikka se samaan aikaan kuvittelisi syövänsä yhtä paljon tai jopa enemmän kuin aiemmin. Lisäksi olisi hyvä, jos kissa oppisi työskentelemään ruuan eteen, jolloin syöminen olisi ainakin osittain muutakin kuin ravinnon nauttimista.

Liity jäseneksi niin näet videon, jossa saat vinkit ksisojen aktiivisuustason lisäämiseen.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Sujuva arki: kun koira reagoi ääniin

Koirille on tyypillistä reagoida erilaisiin ääniin. Kun tuttu auto kurvaa pihaan, Musti vinkuu malttamattomana. Toisaalta ovikellon ääni saa Mustin repeämään liitoksistaan. Joskus taas tuntuu, että mitään ei kuulu, mutta Musti vaan reagoi.

Ääniin reagoimisessa on tärkeää miettiä fiilistä, jonka ääni aiheuttaa koirassa. Koska koirat yleisesti reagoivat ääniin haukkumalla, on melko tyypillistä yrittää poistaa ongelmaa peittomaalauksella. Peittomaalaus on yksi “leikkaa, liimaa & askartele” -ryhmän ratkaisuista, joilla paikataan vuotavaa venettä. Tyypillistä peittomaalausta ovat erilaiset haukunestopannat tai koiran komentaminen ja rankaisu.

Mikä ongelma peittomaalaukseen liittyy?

Mitä väliä millä keinolla haukku loppuu, kunhan se loppuu? Sillä on hyvin paljon väliä. Kuvitellaan koira, joka vastaa rappukäytävän ääniin hälytyshaukulla. Mikäli tälle koiralle laitetaan sitruunapanta, se hyvin harvoin poistaa alkuperäisen tarpeen haukkua. Haukkuminen saattaa vähentyä (ellei koira paukuta pantaa tyhjäksi, kuten usein tapahtuu), mutta koiran kokema stressi ei oletettavasti vähene. Sen sijaan tilalle voi tulla liuta muita haasteita, kun koira jännittää ääniä, joihin se haluaisi reagoida lajille tyypillisellä tavalla, mutta panta estää haukun, mikä aiheuttaa konfliktitilanteen, joka aiheuttaa turhautumisen tai ahdistuksen, joka yleensä purkautuu jollain tavalla.

Erittäin harvinaisia ovat tapaukset, joissa haukunestopanta todella rauhoittaa koiraa. Kun koira ei uskalla haukkua, se voi mennä passiiviseksi. Kokonaishyvinvoinnin kannalta kannatta kuitenkin vakavasti arvioida koiran toimintaa muissa tilanteissa, jotta voi sulkea pois pannan aiheuttaman mahdollisen kuluttavan stressin.

Peittomaalaus myydään meille usein pikakorjauksena, joka vain fiksaa tämän pienen ongelman ja sitten kaikki on hyvin. Ongelma haukkumisen “fiksaamisessa” on, että koiraa on tuhansien vuosien ajan jalostettu tekemään sitä ja toisaalta harkitsematon korjausliike saattaa pahentaa koiran oloa, ei suinkaan helpottaa sitä. Kaikkia fiksauskeinoja ja pikaratkaisuja kannattaa arvioida pohtimalla näitä asioita:

1. Lisääkö tuotteen tai menetelmän käyttö koiran hyvinvointia?
2. Aiheuttaako tuote tai menetelmä koiralle pelkoa, kipua tai stressiä?

Miten kannattaa toimia, jos koira reagoi ääniin?

Aluksi kannattaa ymmärtää, että ääniin reagoiminen on normaalimpaa kuin se, että koira ei välittäisi äänistä. Pennun kanssa muodostuu herkästi illuusio siitä, että koira ei välitä rapun äänistä. Kuitenkin kun se aistit kehittyvät, se alkaakin välittää niistä.

Toinen mietittävä asia on se, mitä tuntemuksia äänet koirassa mahdollisesti herättävät. Varoittaako koira vaarasta vai kuulostaako se innokkaalta tai turhautuneelta? Reaktio voi olla myös kaikkea näiden väliltä sekä sekoitus molempia, mikä tekee ongelman ratkaisusta hieman haasteellista.

Joka tapauksessa lähde liikkeelle siitä, että mietit realiteetit. Näitä ovat mm. seuraavat asiat:

1. Kuinka paljon haluan mahdollisen ratkaisun liittyvän minuun? Eli Kuinka suuressa roolissa itse haluan olla ongelman ratkaisussa? Onko mahdollista ratkaista ongelmaa sillä tavalla, että oma läsnäoloni ei ole tulevaisuudessa välttämätön?
2. Onko kyseiselle koiralle mahdollista olla lainkaan reagoimatta kyseisiin ääniin? Mikä on omasta mielestäni koiralle sopiva tapa toimia, kun ääniä kuuluu?
3. Minkälaisen fiiliksen haluan koiralleni luoda ääniin liittyen?
4. Minkälaisia taustataitoja koirallani on jo hallussa?

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi niin näet videon, jossa käyn läpi, miten koiraa voi opettaa ilmaisemaan ääniä muulla tavalla kuin haukkumalla. Saat videolta vihjeet siihen, miten toimia jos koirasi haukkuu hälytyshaukkua rappukäytävän äänille sekä siihen, kun koira haukkuu malttamattomana vieraita tai tuttuja sisälle odottaen.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Karkki vai kepponen vai napakka ei?

Miten voi suhtautua siihen, että koira hyppii pöydille, syö sohvaa tai rähjää hihnassa tai tekee jotain muuta ikävää? Pätevätkö samat koulutusperiaatteet harrastuslajeissa ja arjessa? Miten koira saadaan ymmärtämään, mikä on kiellettyä?

Kyllä vai ei?

Meille koiranomistajille on tärkeää säilyttää hallinnan tunne. On tärkeää kokea, että koiran toiminta pysyy hallinnassa. Meitä varmasti lajityypillisesti pelottaa se, jos koira tekee jotain kiellettyä ja rikkoo rajoja. Ehkä tämä on se syy, miksi huomaamme usein ei-toivotun toiminnan helpommin kuin toivotun.

Jos koira makaa hiljaa omalla pedillään, sitä pidetään itsestäänselvyytenä. Toisaalta jos se hyppii pöydille, sen katsotaan toimivan huonosti. Näistä kahdesta toiminnasta jälkimmäinen on kuitenkin koirille tyypillisempää ja todennäköisempää. Se tarkoittaa sitä, että pedillä makaamisen opetteluun on käytettävä aikaa ja että pöydiltä varastelun vähentämiseen on myös käytettävä aikaa.

Jos haluat opettaa koirallesi mitä ei tarkoittaa, mieti ensin näitä seikkoja:

Onko ein vastapainoksi olemassa kyllä?
– Mitä ei käytännössä tarkoittaa? Pysähtymistä, luoksetuloa vai jotain muuta?
– Haluanko keskittyä enemmän hyvään vai huonoon? Haluanko nähdä onnistumisia vai virheitä?
– Mihin sävyyn haluan viestiä koiralleni? Haluanko esiintyä rajoittajana vai mahdollistajana?
– Kuinka johdonmukainen haluan koiran silmissä olla? Mistä koira tietää, aionko olla seuraavaksi ikävä vai mukava?

Voiko kitkeä ilman istuttamista?

Pois kitkemisen ajatus lisää hallinnan tunnettamme. Me teemme jotain, jotta koira lopettaa jonkun tekemisen. Me valvomme, että rajoja noudatetaan. Meillä on kontrolli. Tilanne on hallinnassa.

Pois kitkemisen ongelman on huomannut jokainen, joka hoitaa kukkapenkkejä. Jos keskitymme vain kitkemiseen, jotain tulee väistämättä tilalle. Mitä jos hakisimme kuorman kyseiseen maahan sopivia kasveja ja istuttaisimme penkin niin tiiviisti, ettei juolavehnäkään mahtuisi mukaan?

Onko tärkeämpää, että ei-toivottu kasvi pysyy poissa vai se, että toivotut kasvit menestyvät?

Harrastuslajeissa homma on selkeä, koska olosuhteet ovat hallittavat ja tehtävät simppeleitä. Voimme järjestellä tilanteet niin, että koira ei tee väärin. Onko se sitten niin, että lajeissa pärjätään hyvällä, mutta arjessa täytyy huomautella ja kieltää?

Koiran elämä ei ole temppu. Arki ei ole tehtävä. Arki on elämää, jota koira elää. Koira on eläin, jolla on lajille tyypillisiä piirteitä ja tarpeita. Arjen sujuvuus löytyy proaktiivisesta tavasta suhtautua koiran piirteisiin eli suomeksi sanottuna ymmärryksestä ja kyvystä ennakoida. Koiran ei-toivotun toiminnan voi keskeyttää kahdella tavalla; kivalla tavalla ja vähemmän kivalla tavalla. Kummalla tavalla sinä päätät koiran toiminnan keskeyttää?

Minusta on vaarallista ajatella, että arjessa sallitaan koiran kurittaminen, että vastuu onkin koiralla. Arkielämässä on paljon enemmän liikkuvia osia kuin missään lajissa. Arjessa rakennetaan sitä kuuluisaa suhdetta koiraan, ja jokainen vuorovaikutustilanne lasketaan. Mitä ihmeen järkeä on romuttaa kotona vaivalla rakennettua suhdetta esiintymällä yhtäkkiä kurittajana, käskyttäjänä ja ankeuttajana?

Miksi peittomaalaus ei kannata?

Rakkautta ja rajoja on kiva ajatus, mutta kun vahdimme että rajoja kunnioitetaan, mitä oikeastaan vahdimme? Onko kaikki ei-toivottu toiminta koiralta rajojen tietoista rikkomista tai tuhmuutta? Täytyy muistaa, että sekä kontrolli että säännöt ovat pääosin illuusiota omassa päässämme, koiralla ei välttämättä ole niistä pienintäkään aavistusta.

Kaikki ongelmat eivät ratkea sillä, että toiminta estetään tai keskeytetään. Esimerkiksi hihnarähinän saa usein kyllä hallintaan riittävän tehokkaalla uhkaamisella ja kieltämisellä, mutta se ei auta koiraa välttämättä pitkässä juoksussa. Se, ettei koira ilmennä pelkoaan, ei poista tunnetta. Voit miettiä, haluatko että koira toimii halutulla tavalla siksi, että se pelkää sinun reaktiotasi enemmän kuin vastaantulijaa? Vai haluaisitko, että koirasi itseluottamus kehittyisi sen verran, että se voisi oppia miten se itse voi selviytyä vaikeasta tilanteesta?

Kutsun peittomaalaamiseksi monenlaista toimintaa. Ehkä haitallisinta peittämistä on pelon upottaminen, koska pelon tunne ei poistu peittämällä sen tuottamaa toimintaa. Kyse on lopulta siitä, millaista suhdetta haluat koiraasi rakentaa. Vastuuta siitä, millaista kohtelua koira saa, ei voi laittaa koiralle, vaan vastuu on aina meillä ihmisillä.

Mitä sitten voi tehdä, jos koira toimii väärin?

Hyvä sääntö koiran ?%&€lyyn on se, että sitä ei tarvitse ottaa henkilökohtaisesti, koska se hyvin harvoin on sitä. Mieti hetki, mikä toiminnan taustalla on ja miten opettaa koiralle muita tapoja toimia kyseisessä tilanteessa. Mielestäni hyvä periaate koirien kanssa on se, että niiden kanssa pitäisi toimia ilman, että itse, omin käsin aiheuttaa niille kipua, pelkoa tai uhkaa.

Napakka ei on ajatuksena ihan kiva, jos sen tarkoituksena on keskeyttää käynnissä oleva toiminta hyvällä. Mikäli napakkaa eitä korostetaan luunapilla, nipistämällä, nappaamalla kuonosta kiinni, nykäisemällä ketjupannasta tai puhuttelemalla, se on mielestäni huono idea. Miksi ihmeessä koiraa täytyy kuumentaa jo valmiiksi kuumassa tilanteessa? Mistä näkökulmasta on loogista ja johdonmukaista, jos sama käsi kiittää ja rankaisee?

1. Koira kerjää kun ihmiset ovat syömässä
2. Koira rähjää hihnassa
3. Koira syö sohvaa

Liity jäseneksi, niin näet videon, jossa käyn yllämainitut esimerkkitilanteet läpi; mitä niissä voi tehdä ja mikä on reaktiivinen ja proaktiivinen lähestymistapa kuhunkin tilanteeseen. Jäsenenä näet myös kaikki aiemmin julkaistut videot!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kissan tyytyväisyyden kulmakiviä: mielekäs arki

Miten voit lisätä kissan tyytyväisyyttä, vaikka et voi lisätä ulkoilun määrää tai asuinneliöitä? Millä tavoin voit arjessa pitää kissasi paremmin tyytyväisenä panostamalla ajallisesti ja rahallisesti hyvin vähän?

Aktiivisuus on toivottava ominaisuus kissoilla, mutta kissaa on mahdotonta väkisin aktivoida. Kätevämpi lähestymistapa on herätellä kissan uteliaisuutta ja toimeliaisuutta vähitellen, jolloin aktiivisuus tulee sivutuotteena.

Aloita kissasi havainnointi pohtimalla asiaa hetki. Mistä kissasi päivä koostuu? Mitä kaikkea kissasi päivittäin tekee? Minkä verran sen lähiympäristö päivittäin muuttuu tai pysyy kiinnostavana?

Jos kissa nukkuu yöt ja työpäivät, sille jää melko vähän aktiivista aikaa. Kissat tunnetusti lepäävät paljon, ja lepäily ei välttämättä ole ongelma. Jos kissa on tyytyväinen, sen päivärutiineja ei ole tarpeen muuttaa. Mikäli kissa on turhautunut tai vetäytyvä, se voi kaivata uutta sisältöä päiväänsä.

Liity jäseneksi, niin näet kolme helpointa tapaa aktivoida kissaa pienellä vaivalla!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.