Kysytään koiralta: ihanat ihmiset, häiriö vai palkkio?

Rynniikö koirasi ihmisten luo ehtymättömällä innolla? Tervehtiikö se ihmisiä yli-innokkaaseen tapaan? Räjähtääkö se jo siitä, kun joku katsoo? Eikö se koskaan saa tarpeekseen rapsutuksista ja huomiosta?

Avoin ja utelias suhtautuminen ihmisiin on loistava asia! Siihenhän pentuaikainen sosiaalistaminen tähtää; pennulle kerätään vain hyviä kokemuksia ihmisistä ja näin rakennetaan sille toiveikasta asennetta ihmisiä kohtaan yleisellä tasolla. Toiveikkuus säilyy koirassa pentuajan jälkeenkin, eikä koira voi tietää tai arvata, että harrastuslajeihin tai päivittäisiin kävelylenkkeihin kuuluu se, että ihmisiin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Toiveikkuuden rinnalla voi kasvaa turhautuminen, kun koiran mielestä täysin oikea toimintatapa ei johda toivottuun lopputulokseen.

Säännöt ovat meidän päässämme

Meille on tyypillistä keksiä erilaisia sääntöjä; hallilla ei moikkailla, lenkillä ei moikkailla, vieraita vasten ei hypitä ja niin edelleen. Meille ihmisille on helppoa miettiä sääntöjä ja muistuttaa niiden rikkomisesta, mutta sääntöjen opettelu on sitten astetta vaikeampaa. Tai siis sääntöjen opettaminen koiralle. Noudattamisen vahtiminen ja opettaminen ovat kaksi eri asiaa.

Ihmisiä ei voi hallita, joten on turhaa hermostua kaikille ihmisille, jotka toimivat koiraa kohtaan ei-toivotulla tavalla, eli huomioivat sitä, katsovat sitä, puhuvat sille tai ulottuessaan rapsuttavat tai silittävät sitä. Tämä sama ilmiö selittää sen, miksi harjoituksissa ei kannata käyttää vain koiraharjoituksille tyypillistä passiivista ja pönöttävää ihmistä – jos harjoittelet vain koiraihmisten kanssa, koirasi ei voi mitenkään osata toimia tavallisten ihmisten kanssa, jotka toimivat lukuisilla ennakoimattomilla tavoilla. Sen sijaan koiraa voi valmistella näihin kaikkiin tilanteisiin helposti!

Miten voisi saada koiran olemaan välittämättä siitä, mistä se ehkä eniten pitää? Tilannetta voi verrata ehkä siihen, että oletettaisi että lapset olisivat välittämättä joulupukista. Joulupukkiin ladataan yhtä paljon arvoa kuin koiranpennun silmissä ihmisiin – on itsestäänselvää että tehtävä on lähes mahdoton, varsinkin jos vaivanpalkaksi on tarjolla liköörikarkki.

Aito motivaatio hyötykäyttöön

Jos koiralla on aito motivaatio mennä ihmisten luokse, niin ei ole välttämättä kovin tuloksellista asettua sitä motivaatiota vastaan. Aidolla motivaatiolla tarkoitan sitä, että tilanteisiin ei esimerkiksi liity pelkoa tai varauksellisuutta, jota koira peittäisi yli-innokkuudella.

Tunnistatko itsesi näistä tilanteista? Nakki toimii noin kahden metrin etäisyydelle asti, sen jälkeen häntä alkaa vipattaa ja kontakti katoaa ja niin myös koira. Tai ihmisryhmärajoitus toimii täydellisesti kun a) koira on treenimoodissa ja b) ihmiset eivät ota kontaktia koiraan. Kun ihmiset muuttuvat normaaleiksi, kontakti katoaa ja samoin koira. Ihmisten vaikutusalueella kontakti katoaa erittäin helposti ja nopeasti ja sen palauttaminen kestää ja kestää. Aivan kuin koira välttelisi kontaktia, ja näin se todella usein tekeekin – kontakti johtaa kyseisessä tilanteessa liian usein ei-toivottavaan lopputulokseen.

Liity jäseneksi niin näet videon, jossa käyn läpi yhden tärkeän ja tehokkaan harjoituksen ihmisiä kohtaan yli-innokkaille koirille!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kevät ja aurinko aktivoi kissat

Oletko huomannut, miten aikaisin kissa herää verrattuna pimeisiin talvikuukausiin? Tuntuu, että kissa on koko ajan joko nälkäinen tai tekemistä vailla. Vuodenajat vaikuttavat kaikkiin eläimiin, myös kissoihin. Eniten vaikutus näkyy leikkaamattomissa kissoissa, mutta myös leikatuilla kissoilla kevät herättää usein aktiivisuuden. Lisääntyvä aktiivisuus saattaa vaikuttaa turhauttavasti kissaan ja se voi stressaantua jos omistaja ei ole valppaana lisäämässä aktiviteettia.

Kissan tuntemuksista voi saada kiinni, kun miettii miltä kevät itsestä tuntuu. Lisääntyvä lämpö ja valo piristää, linnut palaavat ja metelöivät, maa alkaa haista ja muutenkin luonto herää. Kaikki nämä yhdessä vaikuttavat siihen, että kissoja alkaa kiinnostaa esimerkiksi ulkoilu huomattavasti enemmän kuin keskitalvella.

Miten kissan voi pitää tyytyväisenä?

Kissa on vaativa lemmikki, ja sen miellyttäminen ei ole aina helppoa. Parhimmillaan kyse on tasapainon löytämisestä ja siitä, että keksit sopivat viriketoimet juuri teille. Keväällä on hyvä esimerkiksi palata keskeneräisten koulutusprojektien pariin ja muistuttaa kissaa erilaisista tempuista; sekä hauskoista että hyödyllisistä.

Lisäksi voit ottaa haasteen vastaan ja miettiä kissan opettamista valjaisiin tai muuhun turvalliseen ulkoiluun tai esimerkiksi alkaa totuttaa kissaa autoiluun. Arjen peruskauraa on luonnollisesti kissan elämänaadun varmistaminen erilaisten virikkeiden avulla.

Lisää kissan hallinnan tunnetta!

Hallinnan tunne on keskeinen hyvinvointitekijä kaikilla eläimillä. Ne haluavat ensinnäkin ennakoida tapahtumia, eli tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Vieläkin suurempi vaikutus on sillä, että kissa oppii, että se voi vaikuttaa omalla toiminnallaan siihen, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Kissalla on usein hallinnan tunne enemmän negatiivisten asioiden kautta kuin positiivisten. Kissa saa ihmisten huomiota huutamalla ja tuhoamalla paikkoja sekä kiipeämällä huonekasveihin ja tekemällä kaikkea ei-toivottua. Kissan kannalta mukavaa palautetta se saa hakeutumalla puskemaan ihmistä tai vaikkapa pyytämällä ruokaa. Mieti, miten voisit lisätä kissan hallinnan tunnetta arjessa niin, että kissa saisi omalla toiminnallaan muutakin kuin ruokaa.

Liity jäseneksi ja katso video, jossa käyn läpi vinkit kissan hallinnan tunteen lisäämiseen!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

5 + 5 vinkkiä koirien käsittelytoimiin

Kynsien leikkaaminen, hampaiden harjaaminen, takin pukeminen, turkinhoito ja peseminen – siinä arjessa toistuvia toimia, jotka sisältävät enemmän tai vähemmän haastetta. Käsittelytoimet eivät helpotu pakottamalla koiraa, kuten olemme varmasti jokainen omakohtaisesti kokeneet. Niiden helpottamisessa ei kuitenkaan tarvitse aloittaa aina ihan alusta ja tyhjältä pöydältä, vaan rakentaa olemassa olevien taitojen päälle.

Tässä artikkelissa esitän kymmenen vinkkiä haastaviin tilanteisiin liittyen. Juttu sisältää videoita, jotka näet kun liityt jäseneksi!

1. Pelaa aina avoimin kortein!

Koiran huijaaminen ei ole hyvä idea. Sohvaan piilotetut kynsieleikkurit eivät saa aikaan asennemuutosta koirassa; päinvastoin – koira alkaa leikkaamisen ohella vältellä myös sohvaa. Koiralle tärkeintä on tietää, milloin on turvallista. Se haluaa tietää, milloin se voi luottaa omistajaansa ja milloin ei. Mikäli sinun täytyy tehdä koirallesi jotain väkisin, koeta säilyttää oma imagosi tahriintumattomana – et halua, että koirasi yhdistää sinua tai käsiäsi mihinkään epämiellyttävään.

2. Tehokkain koulutus perustuu omaehtoisuuteen

Koiran epäluuloisuus hälvenee parhaiten, kun sillä on aina mahdollisuus joko tulla käsittelyyn tai olla tulematta. Tällä omaehtoiuuden periaatteella on suuri merkitys myös ihmiselle; meille on helppoa hieman ylittää rajaa ja hieman voimakkaammin suositella koiralle treeniä, jos se ei ala edistyä. Omaehtoisuuden periaate on raadollinen ja armoton, mutta toimii, koska se lisää koiran turvallisuudentunnetta – koiran ei ole pakko tulla vaan se saa tulla. Tulematta jättäminen on myös ok ja hyväksyttävää.

3. Käytä mielikuvitusta palkkioissa

Silloin kun haluat nopeasti tuloksia, ole valmis investoimaan palkkoihin. Unohda tavalliset herkut ja kokeile jotain täysin uutta; maksamakkaraa, lihaa, kissanruokaa tai mitä ikinä keksit. Ja kuka sanoo, että palkkion pitäisi olla syötävää – aivan yhtä hyvin voit käyttää leikkiä ja riehumista palkkiona käsittelytoimenpiteissä.

Katso video: palkkiot kynsitreenissä

Katso video: käsittely ilman rauhoittumista

4. Opeta kosketukselle merkitys

Meille koiran koskettaminen on usein itsestäänselvyys. Koiralla on kuitenkin aina asenne koskettamista kohtaan, ja voi olla, että koiran asenne vaihtelee tilannekohtaisesti. Se, että koiraan saa koskea silittämismielessä, ei vielä tarkoita mitään. Tilanne muuttuu täysin, kun meillä on koskettamisessa jokin tavoite tai aikomus. Pelkästään koskettamisen asennetta muuttamalla voit helpottaa monia toimepiteitä!

Katso video: rauhoittava käsi

5. Pyydä lupa toimenpiteelle

Aiemmin ajattelin, että kynsien leikkaamisen on täytynyt olla koiralle todella miellyttävää, jotta se tulee sitä itse pyytämään. Nyt ajattelen, että pyytäminen on työkalu, jolla nopeutetaan koulutusta ja joka voidaan pitää mukana alusta asti. Luvan pyytäminen ja varsinkin koiralta luvan antaminen edellyttää luottamusta ja myös rakentaa sitä. Luvan pyytäminen osoittaa kunnioitusta koiran mielipidettä kohtaan ja se antaa koiralle tilaa olla.

Katso video: omaehtoisuus käsittelyssä

Lue loput viisi vinkkiä liittymällä jäseneksi!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Hevosen hyvä arki: nälkäkiukku ei ole leikin asia

Kaikkia hevosia ei voi eikä kannata vapauttaa luontoon, mutta silti niiden ruokailuun voi vaikuttaa pienillä asioilla. Tässä kirjoituksessa käyn läpi asioita, joita kannattaa oman hevosen ruokailussa havainnoida. Jäsenenä saat videovinkit siihen, millä tavalla ruokintaa voi parantaa tallipaikasta riippumatta.

Ymmärretään ensin hevosta.

Nälkä on aito tunne

Lajityypillisesti ruuan loppuminen on hevoselle mahdoton tilanne, johon se ei “luonnossa” ajaudu tai jos ajautuu, sillä on kohtalokkaat seuraukset. Tallissa tai tarhassa ruuan loppuminen on hankalaa siksi, että hevosella ei ole mahdollisuutta omalla toiminnallaan löytää ruokaa lisää. Tämä aiheuttaa hevosessa turhautumista mikä saattaa näkyä karsinan tai aitojen pureskeluna tai muun ei-toivottavan materiaalin syömisenä.

Tiheinkään ruokintaväli ei auta, jos hevosella on nälkä. Nälkä aiheuttaa sen, että ruokaa taas saadessaan hevonen hotkii ja korsirehun edut, kuten toimeliaisuus ja pureskelun määrä voi jäädä vähäiseksi. Korsirehusta tulee säännösteltynä ikään kuin väkirehu, ja se ei ole hyvä asia. Hevosta lajityypillisesti stressaa tilanne, jossa sillä ei ole korsirehua saatavilla. Hevosen nälkä ei katso rehuanalyysia vaan se on hevosen oma, aito kokemus.

Emme voi verrata omaa nälkäämme hevosen nälkään, koska olemme niin erilaisia syöjiä. Hevosta ei voi verrata myöskään koiraan tai kissaan, eikä hevosta voi ruokkia samalla tavalla. Hevosta voi verrata kaniin tai marsuun ja korsirehun oleellisuuden ymmärtää paremmin kun ajattelee, että mitä järkeä on rajoittaa kanin tai marsun korsirehun määrää. Siinä ei ole mitään järkeä, eikä sitä järkeä ymmärrä hevonenkaan.

Mistä nälkäisen hevosen tunnistaa?

– karsinassa tai tarhassa ei ole korttakaan heinää
– hevonen aktivoituu kun heinää jaetaan
– hevonen on kärttyisä ruuan lähellä
– hevosella keittää yli jos käytetään ruokapalkkaa
– hevonen puolustaa heinäkasaa joko muilta hevosilta tai ihmiseltä
– hevonen ottaa isoja suullisia eikä nosta päätään välillä
– hevonen hamuilee tarkaan viimeiset korret ja lähtee etsimään lisää heinää
– hevosella voi olla muita turhautumisen merkkejä, kuten seinien syömistä tai aitojen jyrsimistä

Nälkäiselle hevoselle slow-feeding ei aina toimi

Kuinka tyytyväinen olet itse, jos olet huomattavan nälkäinen ja ainut tarjolla oleva ruoka on ne kaikista jäykimmät pistaasipähkinät? Slow-feeding-systeemien tarkoitus on lisätä hevosen hyvinvointia, ei heikentää sitä. Mikäli hevonen turhautuu heinäsysteemistä, sen hyvinvointi ei lisäänny, eikä systeemi ole kyseiselle hevoselle silloin toimiva. Tilanne on ristiriitainen: vaikka ajastettu tai hidastettu heinä on hevosen fysiikalle hyvä, se ei aina ole sen päälle hyvä asia. Hevosella pitäisi olla vahva luotto siihen, että ruoka ei lopu koskaan.

Mikäli hevosella on kokemus nälästä ja siitä, että ruoka loppuu toistuvasti kesken, se ei pysähdy nautiskelemaan ruuasta. Ruuan loppuminen altistaa myös pakko-oireille ja jättää hevosen turhaan kierroksille. Slow-feeding voi kääntyä tense-feedingiksi tai rage-feedingiksi, kun alun perin hyvä idea kääntyy siihen, että hevonen nyppii korsia raivolla verkosta. Asetu hetkeksi hevosen asemaan ja mieti mikä oma tunnetilasi olisi pistaasipähkinöihin, jos saisit toistuvasti vain niitä?

Nälkäkiukku on hevosella paljon muutakin kuin ahneutta tai huonoja tapoja. Hevosella ei ole mitään käsitystä siitä, miksi sitä kiusataan perustarpeen kautta. Oma näkemykseni on se, että verkko on hyvä lisä, mutta ei ainoa ratkaisu. Ajastettu ruokinta voi olla hyvä idea, mutta tärkeintä tunnesyömisen ratkomisessa on tunteen muuttaminen ja yksilöllisyys: pienillä annoksilla ja lyhyellä ruokintavälillä saa aikaan hevosen, joka syö tehokkaasti ja nopeasti – sekään ei ole aina hyvä.

Palataan siihen, miten hevosen pitäisi syödä. Sen olisi hyvä napsia korsi sieltä täältä silloin tällöin. “Napsia korsi” toteutuu verkolla joskus, “sieltä täältä” tai “silloin tällöin” taas ei toteudu verkolla. “Silloin tällöin” toteutuu ajastetulla ruokinnalla, mutta silloin “napsia korsi” ei toteudu, kun hevonen hotkii.

Kohti tasapainoa

Usein se, että hevosella on jonkinasteinen ongelma ruuan kanssa viittaa siihen, että omistaja tietää kuinka monta kiloa heinää hevonen päivässä saa. Heinämäärä perustuu ehkä laskelmaan, ehkä mutuun tai ehkä tallin kulttuuriin. Joka tapauksessa heinämäärä perustuu sen ravintoarvoihin tai oletuksiin sen ravintoarvoista, harvemmin hevosen pureskeluntarpeeseen tai kylläisyydentunteeseen.

Aluksi kannattaa ottaa muitakin mittareita heinämäärälle kuin kilot tai ravintosisältö. Kannattaa havainnoida omaa hevosta esimerkiksi näillä mittareilla:

– Onko hevonen tyytyväisen oloinen? Onko se rentoutunut kun se syö?
– Kuinka pitkään hevonen syö päivittäistä annostaan?
– Kuinka monta kertaa hevonen nostaa päänsä heinäkasasta?
– Kuinka monta kertaa hevonen päivän aikana syömäänsä heinää pureskelee?
– Kuinka paljon hevonen kulkee heinää syödessään?

Liity jäseneksi, niin näet videon, jossa käyn läpi erilaisia vaihtoehtoja ruokinnan parantamiseen! Jäsenenä näet myös kaikki aiemmin julkaistut videot!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Käsittelytoimet, kuten kynsien leikkaaminen tai hampaiden harjaaminen saattavat tuntua pakkopullalta ja asioilta, jotka vain tehdään. Näin ajateltuna ne ovatkin silkkaa ajan hukkaamista – kallisarvoista aikaa ei todellakaan kannata käyttää parhaan ystävänsä kanssa riitelyyn ja suhteen pilaamiseen.

Samat minuutit, jotka kulutat ärsyyntyen ja pakottaen, voit hyödyntää vuorovaikutuksen parantamiseen. Oikein tehtynä esimerkiksi kynsien leikkaamisen uudelleenkouluttaminen ei vie vuosia tai edes kuukausia, vaan puhutaan viikoista ja jopa päivistä.

Itse treenaamisesta olen kirjoittanut useamman jutun:

Treeniä helpottaaksesi voit miettiä, mitkä ovat juuri teille parhaat ja tarpeelliset tukitreenit ja tukitaidot. Tukitreeni on siis sellainen treeni ja taito, joka ei liity varsinaiseen toimenpiteeseen, mutta helpottaa sitä aikanaan.

Koulutus nähdään usein lineaarisena projektina, jolla on alkupiste ja päämäärä. Näin toimittaessa kuitenkin ollaan usein hataralla pohjalla, sen sijaan kannattaa lähteä liikkeelle useammalla projektilla, joista kaikki etenevät omalla painollaan ja näkyvät lopputuloksessa. Tukitaitojen avulla säästät aikaa ja vaivaa.

Varsinainen käsittelytoimenpide sisältää aina monta elementtiä ja kukin tekee toimenpiteet itselleen ja koiralleen sopivalla tavalla. Oleellista on löytää sopiva asento, väline, aine, palkkio ja tapa olla.

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi!

Näet videon, jossa käyn läpi mielestäni tärkeimmän tukitaidon, joka liittyy käsittelyyn. Käsittely on hyvin kuvaava sana ja selvästi se on meidän kädellisten keksimä. Käsittelyyn liittyy aina oleellisesti käsi. Tästä syystä koiran asenne kättä kohtaan on äärimmäisen tärkeä. Siksipä juuri ensimmäinen käsittelyn tukitaito on nimeltään Rauhoittava Käsi!

Rauhoittava Käsi auttaa kotona käsittelytoimissa, mutta siitä on myös paljon hyötyä pennuille, koirienvälisiin kuumenemisiin, lenkillä, lääkärissä, trimmauksessa – oikeastaan kaikissa tilanteissa, joihin liittyy käsi!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.


Hyvin tyypillistä on se, että hevonen tutustuu maailmaan suunsa kautta. Sillä ei ole käsiä, jolla se käpälöisi uusia asioita, sillä on suu tätä tarkoitusta varten. Hevonen käyttää suutaan monella tavalla, eikä kaikki suun käyttö ole toivottavaa tai suuntaudu sopiviin kohteisiin.

Ihmiseen kohdistuvaa nyppimistä tapahtuu monesta syystä. Esittelen tässä kolme syytä. Jäseneksi liittymällä näet videon, jossa kerron, miten nyppimiseen ja mälväämiseen voi suhtautua ja miten niitä voi ennakoida. Videolla kerron myös mitä ajattelen palkkaamatta jättämisen tehokkuudesta ja vain rennon hevosen palkitsemisesta.

1. Hevonen turhautuu.

Ota varsa narun päähän, niin huomaat että ensin suussa on naru ja sen jälkeen hiha tai takinhelma. Osa hevosista tekee tämän nopeasti, osa aloittaa vasta myöhemmin. Kyseessä on toiminta, joka voi kertoa esimerkiksi seuraavanlaista informaatiota:

– hevonen ei ole ok varusteiden suhteen
– paikka on hevoselle haastava
– tehtävä on hevoselle haastava
– hevonen haluaisi tehdä jotain, jonka naru tai taluttaja estää
– hevonen luulee tekevänsä oikein, mutta ei saa omasta mielestään sopivaa palautetta
– hevonen ei tiedä millä tavalla taluttajan tai ihmisen saa tekemään haluttuja asioita

Perinteisellä tavalla, eli kyynärpäätaktiikalla ei synny kestävää tulosta, ja lieveilmiöt ovat joskus hallitsemattomia. Hevosesta riippuen muksauttaminen voi murentaa suhdetta ihmiseen ja ihmisiin tai sitten muokata suhdetta enemmän rajuun suuntaan, jolloin ihmisestä tulee leikki- ja painikaveri. Kumpikaan ei ole toivottava ilmiö. Turhautuminen kertoo motivaatiosta, mikä on aina hyvä asia. Motivaatiota ei kannata tappaa, vaan ohjata se toivottuun toimintaan!

2. Hevonen luulee, että se saa mälväämällä herkun.

Jos sinulla on taskussa porkkanaa ja hevonen narussa, niin luuletko, että se tietää porkkanoista? Se tietää melko tarkkaan, mitä sinulla on taskussa ja hyvin kaukaa – hevosella on loistava hajuaisti. Meitä voi huijata sillä, että kun emme näe, emme tiedä. Eläimillä on erilaiset aistit, meidän aisteihimme verrattuna ylivertaiset – on vaikea ymmärtää toista lajia ja sen aistimaailmaa. Lyhyesti: älä kuvittele, että voisit huijata hevosta luulemaan, että sinulla ei ole nameja jos niitä taskussa on.

Se, miten hevonen kokee esimerkiksi luopumisen tai koulutustilanteen ja se, miten me koemme sen, voivat poiketa toisistaan huomattavan paljon. Herkku taskussa tai ylipäänsä pienikin mahdollisuus ansaita palkkaa aiheuttavat hevosessa aktiivisuuden kohoamisen, mutta ihminen harvoin on tähän valmis. Jostain syystä me usein haluamme palkita passiivista hevosta ja keskitymme siihen, että se ei tekisi mitään, vaan olisi rento. Tämä yhtälö ei toimi. Toiminta on hevoselle palkitsevaa ja mälvääminen on aktiivista toimintaa parhaimmillaan. Vaikka emme tietoisesti palkitsisi hevosta ikävästä toiminnasta, hevonen ei välttämättä koe asiaa samalla tavalla. Jos omasta mielestäsi et palkitse mälväämisestä, mutta kyseinen toiminta ei vähene, on mahdollista että jokin muu seikka ylläpitää toimintaa.

3. Hevonen luulee tai tietää, että se voi mälväämällä vaikuttaa asioiden kulkuun.

Tämä liittyy edelliseen kohtaan ja toimintaa ylläpitäviin seikkoihin. Hevonen haluaa tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu ja ennakoitavuus voi olla jopa tärkeämpää hevoselle kuin toivottu lopputulos. Voi olla, että hevonen toistaa mälväämistä, vaikka siitä seuraa jotain ikävää toimintaa. Ikävä toiminta ei välttämättä ole hevosen mielestä riittävän ikävää, jotta sen kannattaisi vähentää mälväämistä. Lievästi ikävä toiminta voi toimia palkkion lailla ja siitä voi muodostua myös turva-ankkuri, niin hullulta kuin se kuulostaakin.

Asioiden kulkuun vaikuttaminen on myös iso juttu hevoselle. Esimerkiksi se, että ihminen poistuu tai vie hevosen karsinaan voi olla isompi palkkio hevoselle kuin porkkananpala. Samoin se, että toivottu määränpää saavutetaan voi mennä porkkanan edelle. Kannattaa muistaa, että hevonen ei koe asioita niin kuin me koemme; meidän mielestä ilkeät teot saattavat olla hevosen mielestä leikkiä tai kaikessa ilkeydessäänkin kuitenkin ennakoitavia ja sitä kautta palkitsevia.

Olipa syy mikä hyvänsä, voit itse vaikuttaa mälväämiseen. Ennen kuin päätät, miten ongelmaa lähestyt, mieti ensin muutama asia läpi. Ensinnäkin, mieti kuinka ärsyttävää/vaarallista toiminta on? Itse olen käyttänyt mälväämistä ja tönimistä aloitusmerkkinä. Ajattelen, että se on helpoin tapa selvittää, onko hevonen valmis seuraavaan toistoon tai haluaako se vielä treenata.

Miten toiminta on kehittynyt ajan mittaan? Onko mahdollista, että se pahenee koko ajan vai pysyykö se samana? Onko siitä tullut vain vuorovaikutuksen tapa? Jos hevosen mielestä kyseessä on vuorovaikutus ja itse ajattelit laittaa toiminnalle nollatoleranssin, voi olla että toteutustapa on liian raju ja näkyy suhteessanne.

Liity jäseneksi niin näet videon, jossa käyn läpi vinkit mälväämiseen.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Asenne ratkaisee – onko luopumista ilman pettymystä?

Osaako koirasi luopumisen? Mikä asenne sillä on luopumista kohtaan? Onko asenteella väliä?

Voit testata koiran asenteen yksinkertaisella tavalla. Kun sillä ei ole mielessään tai hallussaan mitään, sano sille luopumisen vihje, eli esimerkiksi jätä. Mitä koira tekee?

Olen ollut vahvasti allerginen luopumiselle. Lähinnä siitä syystä, että sanalla on negatiivinen sävy. Samoin negatiivinen sävy on usein käytetyllä vihjesanalla “jätä”. Vaikka nämä ovat vain sanoja, ne poikkeavat merkittävästi monista muista, joko neutraaleista kuten “kierrä” tai jopa positiivisista, lupauksen sisältävistä sanoista, kuten “tule”.

Luopuminen ja jättäminen sisältävät ajatuksen pettymyksestä; koiran tulisi luopua jostain, jota se haluaa tai pitää hallussaan. Miksi koira haluaisi luopua jostain, mitä se haluaa? Mikä ihmeen syy koiralla olisi jättää menemättä johonkin kivaan kohteeseen tai pupun perään tai jättää syömättä lenkiltä poimittu aarre?

Luopumiseen voi liittyä voimakkaasti pettymyksen tunne, ja tämä on ensisijainen syy siihen, miksi luopumisharjoitteluun kannattaa suhtautua vakavan positiivisesti. Taito, joka on koiran elämässä hyvin arkinen, saattaa sisältää ristiriitaisia tunteita. Ristiriitaiset tunteet kuormittavat jokaisen vihjeen taustalla aivan turhaan. Tämä ristiriita ja tausta-asenne on syy, miksi olen muuttanut itsekin ajatteluani siitä, miten luopuminen opetetaan.

Aiemmin ajattelin, että perinteinen käsi kiinni/käsi auki-systeemi on hyvä tapa ja se tarjoaa koiralle mahdollisuuden oppia yrityksen ja erehdyksen kautta. Nyt kuitenkin ajattelen, että tämä ei ole hyvä tapa, koska alkuvaiheessa asenne on niin tärkeä. Meille käden sulkeminen voi olla pikkujuttu, mutta esimerkiksi kysytään koiralta-koulutuksissa huomaan jatkuvasti, miten valtava merkitys palkkiolla on koiralle ja miten koiran mielestä väärä palkka toimii kuten pahin rangaistus. Silloin myös palkkion menettäminen on äärimmäisen vakava asia, emmekä halua sellaisilla asioilla leikkiä.

Miten luopumisen voi sitten opettaa vakavamielisen positiivisesti?

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi. Näet videon, jonka avulla voit kouluttaa koirallesi luopumisen aidon positiivisesti.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.