Miksi koira kannattaa opettaa kerjäämään sadalla eri tavalla?

Vahtiiko koirasi keittössä liikkuvia haukansilmän lailla? Seuraako se jokaisen suupalan ketjun herkeämättömällä innolla? Heiluttaako se toiveikkaana hännänpäätä ja tehostaa vihjailua vinkumalla tai haukkumalla, kun annos lähenee loppua? Mikäli näin on, voit onnitella itseäsi, koirasi osaa kerjätä ja se on loistava asia!

Kerjäämisellä sanana on ikävä kaiku, ja sitä pidetään yleensä jollain tasolla huonona tai ei-toivottavana toimintana koiralta. Ruokailutilanteessa tämä voikin pitää paikkansa; sinänsä normaali koiran toiminta esiintyy ei-toivottavassa tilanteessa ja häiritsee ruokailevia ihmisiä.

Kerjäämisestä ilmiönä on kuitenkin huomattavasti enemmän hyötyä kuin haittaa, aivan samalla tavalla kuin komentamisesta ja pomottamisestakin! Näillä kaikilla menetelmillä koira yrittää kertoa omistajalleen hyvin selkokielistä viestiä, jota vastaanottaakseen ei tarvitse opiskella koirien elekieltä.

Kerjääminen on mielestäni hyvinvointi-indikaattori monellakin tavalla. Ensinnäkin se kertoo siitä, että koiralla on aloitekykyä. Aloitekyky edellyttää hyvää itseluottamusta ja oppimishistoriaa siitä, että aloitteiden tekeminen ihmisen suuntaan on kannattavaa. Aloitekyky kertoo siitä, että koira ei ole masentunut tai laitostunut.

Toinen merkityksellinen asia kerjäämisessä on se, että se kertoo hyvästä suhteesta koiran ja omistajan välillä. Suhde muodostuu sarjasta vuorovaikutustilanteita, joissa edellinen määrittää seuraavaa. Luottamus syntyy vuorovaikutustilanteiden kautta ja se edellyttää ennakoitavuutta – kumpikin tietää, miten toinen käyttäytyy. Kerjääminen on osoitus luottamuksesta.

Kolmas seikka, joka tekee kerjäämisestä positiivisen asian, on motivaatio. Kerjääminen on osoitus siitä, että koiralla on motivaatio tehdä mitä tahansa omistaja haluaa. Tämäkään ei ole aivan itsestäänselvää aina – moni ongelma johtuu koirien kanssa siitä, että koirilla ei ole riittävää motivaatiota tehdä yhtään mitään ihmisen kanssa. Kerjääminen on osoitus siitä, että motivaatio on kunnossa – seuraavaksi täytyy vain keksiä, miten tämän ilmiön saisi siirrettyä keittiöstä treeneihin!

Liity jäseneksi, niin näet videon, jossa käyn läpi sitä, millä tavalla kerjäämisen saa käännettyä miellyttäväksi ilmiöksi! Näet jäsenenä myös kaikki aiemmin julkaistut liki sata videota! Jäsenyys on määräaikainen, eikä sitä tarvitse erikseen irtisanoa.

Jaa oma kerjäyshavaintosi #satatapaakerjätä

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kun kotiin muuttaa koira, mitä haluat sille ensimmäisenä viestiä? Mikä on niin sanottu ydinsanoma, jonka haluat ensisijaisesti välittää? Entä mitkä ovat niitä asioita, joita haluat koiralta kuulla ja ymmärtää? Tutustuminen on vuorovaikutusta, jossa luodaan suhdetta ja pohjaa. Kuten tiedämme työpaikoilta ja muista ihmistenvälisistä kohtamisista, ensivaikutelmaa on vaikea muuttaa. Siksi siihen kannattaa panostaa!

Muutto on koiralle aina stressitilanne. Muutoksen laajuutta voi arvioida asettumalla koiran asemaan ja listaamalla kaikki ne asiat, jotka konkreettisesti muuttuvat. Muuttuko muutossa vain fyysinen ympäristö? Vai muuttuuko myös sosiaalinen ympäristö?

Mitkä ovat merkityksellisiä asioita muuton aikana? Kun menet hotelliin, varmistat ensin, että avain toimii ja saat valot päälle. Tutkit asiakirjoja, jotta voit varmistaa moneen asti aamupalaa tarjoillaan. Myös koiran kohdalla kyse on perusasioista. Koira haluaa oppia tuntemaan talon, pihapiirin ja ihmiset. Ja ennen kaikkea se haluaa tietää, miten asiat toimivat.

Toimiiko mukaan annettu opas- ja sanakirja? Sen varaan en laskisi, koska kaikki ihmiset ovat erilaisia ja tapa olla koiran kanssa on erilainen. On hienoa, että koiralla on olemassa taitoja takataskussaan – ne eivät mihinkään katoa, vaikka omistaja vaihtuu. Sen sijaan, että tarrautuu käskyihin ja yrittää kontrolloida tilannetta, kannattaa katsoa, millä tavalla koira ehdottaa yhteistä tekemistä.

Pitääkö koira erityisesti mukauttaa talon tapoihin? Mielestäni ei, koska se oppii tavat väistämättä. Tässäkään asiassa ei kannata lähteä kontrollin kautta liikkeelle, koska pian saa huomata olevansa haukansilmänä joka tilanteessa kyttäämässä ja valvomassa. Vaikka tässä menettelyssä itsellä on voimakas hallinnan tunne ja kontrolli pysyy omissa käsissä, saattaa riskinä olla, että tilanteet näyttäytyvät koiralla huonossa valossa. Se ei vie kotiutumista eteenpäin.

Muutossa voisi soveltaa kolmen teeman lähestymistapaa. Nämä kolme teemaa ovat turvallisuus, omaehtoisuus ja yhdessä tekeminen.

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi! Näet myös videon, jossa käyn läpi, mitä käytännössä voi ja kannattaa tehdä!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kissat vallan kahvassa: hallinnan tunne ja hyvinvointi

Mikä on ensimmäinen asia, jonka varmistat, kun menet uuteen paikkaan tai ryhmään? Osa haluaa varmistaa takarivin paikan läheltä ovea tai ikkunaa, ilman vieruskaveria. Osa taas hakeutuu kontaktiin ja etsii samanhenkisiä liittolaisia. Kaikille on tärkeää tietää milloin on tauko, milloin ja missä syödään ja missä on vessa. Ja varsinkin, monelta lopetetaan -ehtiikö kolmen bussiin.

Edellä mainitut perusasiat ovat meille kaikille tärkeitä, koska ne vaikuttavat siihen, kuinka hyvin saamme ympäristön haltuun. Jos joku on ollut kurssilla, jossa näitä ei käydä ensimmäisen tunnin aikana läpi, ymmärtää se kaaoksen, joka koittaa ennen puolta päivää.

Miten tämä liittyy kissoihin?

Luulisi, että kissalle riittää oma tila, ruokakuppi täynnä ruokaa, vesikuppi ja hiekkalaatikko. Vaan ei riitä. Jos riittäisi, kenelläkään ei olisi ongelmia – ei kissojen eikä muiden eläintenkään kanssa. Kissan perustarpeista toki täytyy aloittaa – nälkä, kipu, pelko tai muu perustavanlaatuinen puutos estää kehittymisen, kuten esimerkiksi kotiutumisen, usein kokonaan.

Uuteen kotiin muuttavalle kissalle ei välttämättä riitä, että tassuun antaa nivaskan tämän kodin toimintakulttuurista ja menettelytavoista. Alkuun on syytä keskittyä siihen, että kissa itse ottaa tilan ja tavat haltuun. Meidän roolimme on toimia mahdollistajana ja kuten kasveillekin, luoda sopivat olosuhteet, joissa kissa voi kukoistaa.

Kissojen, kuten muidenkin eläinten kanssa ymmärretään joskus väärin niin sanotut talon tavat. Ihmisille tyypilliseen tapaan korostetaan kiellettyjä asioita ja rajoituksia, ja unohdetaan se, mitä kannattaa tehdä.

Lajienvälistä viestintää

Sanotaan, että ihmisillä on hyvä olla, kun he kokevat tulleensa kuulluiksi ja nähdyiksi. Tämä liittyy hallinnan tunteeseen, eli on hyvä asia jos voi luottaa siihen, että oma mielipide on tärkeä. Sama pätee kissoihin. Ne harvoin saavat päättää, kenen kanssa ja millaisessa asunnossa ne asuvat – tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kissoilla ei olisi mitään sananvaltaa. Niillä on paljonkin, mutta valitettavasti pääasiassa negatiivisessa mielessä.

Eläinten ei pitäisi olla meille rasite, kun meillä on vapaus valita pidämmekö niitä vai emme. Siksi ei pitäisi olla niin, että kissa joutuu käyttämään kovia keinoja tullakseen ”kuulluksi”. Mielestäni yksi kiinnostavimmista ristiriidoista tällä hetkellä on se, että toisaalta haluamme, että eläimet, kissat mukaanlukien, olisivat mahdollisimman tyytyväisiä, kilttejä ja että käytösongelmia olisi mahdollisimman vähän. Samaan aikaan tulkitsemme ja opiskelemme viiksien asentoa, ilmeitä ja eleitä. Olen vahvasti sitä mieltä, että kissat kyllä kertovat tuntemuksistaan, kun joku vain viitsii kuunnella.

Lisää valtaa kissoille!

Hallinnan tunne on keskeinen esimerkiksi kotiutumisessa. Nimensä mukaan hallinnan tunne auttaa kissoja saamaan tilanteen hallintaan. Hallinnan tunteeseen vaikuttaa tila; kissalle kannattaa antaa valta käyttää tilaa juuri kuten se haluaa.

Toinen hallinnan tunnetta rakentava asia on ihminen, eli kissojen palvelija.

Jatka lukemista ja katso aiheeseen liittyvä video liittymällä jäseneksi!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Noutohaaste hevosille – kolme syytä aloittaa treeni nyt

Hevosella ja marsulla on jonkin verran yhteistä. Niillä on hieman samanlainen tapa käyttää aikaa – molemmat eläimet ovat yllättävän aktiivisia sellaisella leppoisalla tavalla. Molemmat eläimet tulevat toimeen melko vähäisellä levolla.

Hevoselle pakkolepo on usein melkoista pakkopullaa ja sen kuuluukin olla niin; hevosta ei ole suunniteltu seisomaan paikoillaan vaan kävelemään ja etsimään ruokaa. Vaikka hevonen on hyvin sopeutuvainen eläin, sen omasta mielestä elämä ihmisen kanssa voi tarkoittaa suuria kompromisseja, ja vaikka se ei skrollaile pakettimatkoja aroille iltaisin, se saattaa käyttäytyä ei-toivotulla tavalla ei-toivotussa tilanteessa.

Mitä pidempään hevonen seisoo, sitä pöllömpää toimintaa siltä voi odottaa. Tämä on kuitenkin täysin normaalia, vaikkakin ikävää. Hevoselle voi pakkolomasta huolimatta järjestää monenlaista sisältöä elämään. Tätä sisältöä sanotaan virikkeiksi.

Mennään sitten niihin syihin – miksi välillä kannattaa harjoitella jotain ihan asiaan kuulumatonta?

1. Temppujen kouluttaminen omaehtoisuuteen perustuen on virikkeellistämisen muoto. Virikkeiden avulla parannetaan oppimiskykyä, vähennetään ei-toivottua käyttäytymistä, muutetaan aikabudjettia, parannetaan mielialaa ja nopeutetaan toipumista. Kyllä, en keksinyt näitä päästäni vaan kaikki on tutkittuja asioita.

2. Uusien taitojen opettaminen omaehtoisuuteen perustuen parantaa sinun ja hevosesi suhdetta. Aivan, hevosesi oppii sinusta, millä tavalla käyttäydyt. Sinä opit hevosesta paljon; milloin se on motivoitunut, milloin se on turhautunut, milloin se ei malta lopettaa ja milloin se malttaa. Suhde muodostuu toistuvista vuorovaikutustilanteista, ja kouluttaminen on erinomainen tapa järjestää jo ennakkoon käsikirjoitettuja vuorovaikutustilanteita. Siitä se luottamus syntyy; sinun ei tarvitse juosta hevosen perässä, kun laitat hevosen juoksemaan tiskiharjan perässä.

3. Temppujen opettaminen opettaa uutta ajattelua sekä sinulle että hevoselle. Haluatko, että hevonen osaa itse ratkaista ongelmia? Siihen taitoon se tarvitsee harjoitusta ja itseluottamusta, mikä muodostuu onnistumisen kokemuksista. Mikäli itse saat kokemuksen siitä, että hevonen kerrankin ymmärtää mitä siltä haet, ehkä haluat kokeilla vastaavaa myös ratsain. Ehkä löydät arjesta useampia tilanteita, joita voi lähestyä ihan samalla yksinkertaisella kaavalla kuin vaikkapa noudon opettamista.

Liity jäseneksi niin näet videon, jossa näytän millä tavalla noudon opettamisen voi aloittaa! Näet samaan hintaan myös kaikki aiemmin julkaistut hevosaiheiset videot 🙂

P.S. Kiinnostaako sinua erityisesti hevosten käyttäytyminen, virikkeet, omaehtoisuus ja motivaatio? Pysy kuulolla, olen avaamassa tyytyväinen hevonen, onnellinen omistaja-verkkokurssia piakkoin!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Reaktiiviset koirat – 007 ja lupa haukkua

On kaksi asiaa, joita ei katsota hyvällä a) julkisilla paikoilla, b) treenihalleilla, c) metsissä tai d) jalkakäytävillä. Ensimmäinen niistä on haukkuminen ja toiseen palaan myöhemmin.

Jostain kumman syystä koiralle täysin normaalia viestintää pidetään tottelemattomuutena, aggressiivisuutena, käytösongelmana, häiriönä tai ylipäänsä pahana asiana sekä porttina paljon pahempiin asioihin. Haukkuhysteriaan ovat liittyneet naapurit, vastaantulijat, kouluttajat ja kanssaulkoilijat. Jostain syystä ulkona lajityypillistä toimintaa harjoittava eläin rinnastetaan ilman sen kummempaa harkintaa pahviseinäisessä kerrostalossa kymmenen tuntia päivässä itseään rikkovaan huutajaan. Molemmissa tapauksissa koira haukkuu, mutta yleensä vain toinen kärsii merkittävästi. Ja se ei ole yleensä se lenkkeilevä koira.

Haukkuminen on luonnollista ja siihen on olemassa useita eri syitä. Mikäli sekä ympäristön että koiraihmisten suhtautuminen kaikkeen haukkumiseen on sama kuin ydinjätteeseen, tilanne ei helpotu. Mikäli ajattelemme asiaa parhaan ystävämme näkökulmasta, voimme äkkiä havaita, mikä on sille itselleen haitallista haukkumista. Pitkään jatkuva haukkuminen kuluttaa energiaa ja kuluttaa. Yksin ollessaan koira haukkuu usein stressistä johtuen pitkiä pätkiä omistajansa perään. Lenkillä tai treeneissä tapahtuva, yleensä aluksi ainakin, hälytyshaukku kestää muutaman sekunnin.

Mutta se, millä tavalla tähän hälytyshaukkuun suhtaudutaan, vaikuttaa hyvin moneen asiaan. Pelästyminen on normaalia, häpeäminen on normaalia, nolous on normaalia ja epätoivo on normaalia. Omalla konkreettisella toiminnalla saatamme joko saada tilanteen nopeasti ennalleen tai saatamme pahentaa sitä tiedostamatta. Paikoissa, joissa on nollatoleranssi haukkumisen suhteen, keskitymme haukkuherkän koiran kanssa lähes ainoastaan siihen, että koira on hiljaa. Paine haukkumattomuuteen on valtava, ja pienestäkin haukkuun tai kilahtamiseen liittyvästä vihjeestä me käynnistymme. Joskus saattaa käydä niin, että huolellinen estäminen ja ennakointi vain pahentavat tilannetta. Joskus saattaa käydä niin, että haukkuminen tai sillä uhkaaminen on tehokkain tapa saada asioita tapahtumaan.

Kuinka paljon helpompaa olisikaan, jos jokaisesta haukahduksesta ei tarvitsisi potea syyllisyyttä tai muuta tuskaa. Olisi ihanaa, jos treeneissäkin ymmärrettäisi enemmän haukkuvia koiria, ja voitaisiin nähdä, että niiden esimerkiksi turhautumisesta johtuva haukku ei aina häiritse niin paljon muita koiria, kuin se häiritsee meidän ihmisten korvia. Olisi mahtavaa, että haukkumista ei yleisesti pidettäisi niin hirvittävän pahana asiana lähtökohtaisesti, koska haukkuvassa koirassa tai sen omistajassa ei ole yleensä mitään vikaa. Haukku voi olla koiralle haitallista silloin, kun se jatkuu pitkään, kuluttaa ja koiralla ei ole eväitä itse lopettaa tilannetta.

Muutaman sekunnin hälytystöräytys voi kasvaa kunnon rähjäämiseksi, se on totta. Mutta onko syynä kasvuun se, että asiaan ei puututtu ajoissa vai se, että asiaan puututtiin ajoissa, mutta ei-tuloksellisella tavalla? Hihnarähinän ja hälytyshaukun hallinnassa tärkeitä avainkohtia ovat nämä:

– Mistä kaikista merkeistä koira osaa ennakoida tulevan tilanteen ja mitä nämä merkit koirassa aiheuttavat?
– Missä määrin taluttaja lyö lisää vettä kiukaalle?
– Mitä eväitä koiralla on lopettaa itse rähjääminen?
– Mitä oljenkorsia koiralle voi opettaa, jotta tilanne palautuu nopeasti?

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käyn läpi sitä, millä tavoin rähjäämiseen kannattaa suhtautua ja millaisia tukitreenejä voi tehdä varsinaisten ohitusharjoitusten ohella.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Tyytyväinen kissa – sujuvuutta tutustuttamiseen

Uuden ja vanhan kissan tutustuttaminen toisiinsa on prosessi siinä missä mikä tahansa ystävystyminen. Lajitoverin seura on lähes poikkeuksetta hyvä asia kissoille, ja meidän ihmisten rooli tutustumisprosessissa on toimia mahdollistajina ja rauhanturvaajina. Kissojen tutustuttaminen toisiinsa on taitolaji, jossa kärsivällisyys on valttia!

Kaverin valinta

Sopivan ystävän valinta on erittäin tärkeää. Kannattaa kyseenalaistaa vanhat uskomukset ja miettiä rohkeasti erilaisia vaihtoehtoja kun valitsee omalle kissalleen kaveria. Mielestäni ehkä liikaa korostetaan nuorten ja aktiivisten ja sosiaalisten kissojen tarvetta kavereille, kun usein myös vastakohdat täydentävät toisiaan. Joskus hyvin seuralliselle kissalle sopii kaveriksi ujompi piimä. Kissojen ei tarvitse olla samanlaisia luonteeltaan tullakseen hyvin toimeen – tärkeämpää on se, että molemmilla olisi perustaidot sosiaalisesta toiminnasta. Ja vaikka ei olisikaan, ne voi oppia aikuisenakin, kun siihen on sopivat olosuhteet.

Tilat tutuksi ja ensivaikutelma

Kissojen pitäminen eri tiloissa on alussa hyvin tärkeää. Vaikka ilmassa olisi positiivista uteliaisuutta, niin ei silti kannata ahnehtia liikaa ja jättää kissoja pärjäämään yksin. Usein kiistoja tulee ennemmin tai myöhemmin ja tutustumisen alkuvaiheessa kissoilla ei välttämättä ole eväitä niitä itse selvittää.

Erillään pitäminen auttaa uutta kissaa tutustumaan asuntoon ja sen kaikkiin hienouksiin ja reitteihin. Se tarvitsee aikaa ja rauhaa tähän työhön. Uudelle kissalle kannattaa järjestää omaa aikaa, jolloin se saa vapaasti kulkea asunnossa. Tämä onnistuu helposti esimerkiksi öisin.

Ensivaikutelma on erittäin tärkeä. Asunnon jakavat kissat tiedostavat toisensa, vaikka eivät samassa tilassa olisikaan. On tärkeää, ettei niitä esitetä toisilleen uhkina vaan mahdollisuuksina. Ensivaikutelmaan kannattaa vaikuttaa vaihtelemalla tiloja ja lisäämällä vaihtoon jotain hauskaa. Kaikessa toiminnassaan ihmisen on syytä alleviivata sitä, että toisen kissan hankkiminen on hyvä ratkaisu kaikille osapuolille. Mitään muuta ihminen ei oikeastaan voi tehdä.

Ensimmäiset kohtaamiset

Kun ilmassa on iloista odotusta puolin ja toisin, on aika järjestää kohtaamisia ilman aitaa. Tässä kohtaa turvallisuus on tärkeää. Lisäksi kannattaa muistaa, että sitä paremmat mahdollisuudet kissoilla on ennakoida toisiaan, mitä enemmän ne ovat saaneet rauhassa tutustua toisiinsa. Mekin opimme tuntemaan ihmisiä heitä tarkkailemalla, esimerkiksi telkkarin kautta, vaikka emme heitä koskaan olisi tavanneet. Ensimmäiset yhdistämiset eivät siis ole ensimmäisiä kohtaamisia, vaan niissä molemmilla osapuolilla on jo kokemusta ja näkemystä toisistaan.

Liity blogin jäseneksi, niin näet noin vartin mittaisen videon, jossa käyn läpi ensimmäisten kohtaamisten järjestämistä. Mitä taustataitoja molemmille kannattaa opettaa jo ennakkoon ja mitä sisustuksessa kannattaa huomioida, jotta kohtaaminen olisi mahdollisimman rauhanomainen? Jäsenenä näet myös liki sata muuta videota ja kaikki uudet tulevat yhdeksän euron kuukausihinnalla. Jäsenyys on määräaikainen, eikä sitä tarvitse erikseen irtisanoa.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Tyytyväinen koira – eroon eroahdistuksesta

Koira repii yksin ollessaan sohvan riekaleiksi ja juoksee ikkunalta toiselle. Se porautuu kipsilevyn läpi, puree ovenkarmit ja hyppii itsenä kipeäksi ovea vasten. Se läähättää ja ahdistuu jo pelkästä ajatuksestakin jäädä yksin. Näistä sen tunnistaa, ikävän tilanteen joka kohtaa melkein kaikkia koiranomistajia jossain vaiheessa. Riski ongelmiin on alhaisempi, jos koira tulee kotiin tullessasi vastaan haukotellen ja venytellen.

Miksi ilmiö on niin yleinen?
Koira on jalostettu ihmisen parhaaksi ystäväksi. Se on perheenjäsen ja osa meitä, se lukee ajatuksemme ja me sen – miksi ihmeessä se haluaisi olla meistä erossa? Ei se haluakaan, kuten emme mekään siitä. Huono omatunto kotona yksin odottavasta koirasta saa aikaan ”korvaan tämän sinulle” -ajattelun, ja illat vietetään yhä tiiviimmin yhdessä kaikenlaista hauskaa puuhastellen. Tämä taas aiheuttaa sen, että ero ikävän yksinolon ja ihanan yhteiselon välillä kasvaa edelleen ja yksin jääminen tuntuu yhä kurjemmalta.

Löytyykö ratkaisu suhteen huonontamisesta?
Äkkiä tulee mieleen, että jos vain alkaa todella ikäväksi omistajaksi, niin koiran on helpompi olla yksin. Tämä voi pitää paikkansa, mutta se näkyy ikävällä tavalla muualla – harrastuksissa, koiran aloitekyvyssä, itseluottamuksessa ja todennäköisesti stressissä. Koira on mahdollista saada viihtymään yksin ja samaan aikaan säilyttää silti oma hauskan tyypin imago.

Aiheuttaako omistajan sängyssä nukkuminen eroahdistusta?
Yksi tapa syyllistää omistajia on osoittaa syyttävällä sormella sänkyyn. Sängyssä nukkuminen ei aiheuta eroahdistusta. Mielestäni sosiaalinen nukkuminen on erittäin tärkeää sosiaaliselle eläimelle. Ajattele mikä ero siinä on, että koira on vain työpäivän ajan yksin ja että se on sen lisäksi yön ajan yksin? Nukkumalla yhdessä koiran yksinoloaikaa on mahdollista vähentää jopa kahdeksalla tunnilla. On totta, että ongelman ratkaiseminen edellyttää harjoittelua ja kannustusta itsenäisyyteen, mutta kuka sanoo, että harjoittelun pitää tapahtua yöllä?

Auttaako koiran huomioimattomuus eroahdistukseen?
Koiran totaalinen huomioimattomuus kyllä voi vaikuttaa eroahdistukseen sillä tavalla, että oireet lievenevät. En kuitenkaan suosittele tätä tapaa, koska koiralle pidettävä mykkäkoulu tappaa ensin aloitekyvyn, sen jälkeen kalvaa itseluottamuksen ja lopulta aiheuttaa masennusta. On liikaa odotettu, että kotona täysin huomiotta jätetty koira loistaisi työssään tai harrastuksessaan. Sosiaaliset kontaktit ovat koirille perustarve. Toinen näkökulma on se, että miksi ihmeessä ylipäänsä pidämme koiraa, jos se on päivät yksin, yöt yksin ja silloin, kun ollaan yhdessä, sitä ei huomioida?

Miten pääset alkuun?

Ennen kuin anot töistä sapattivuotta, käy läpi lähtötilanne. Kuinka pitkään ongelma on jatkunut? Mitä lyhyemmän aikaa ongelma on ollut, sitä parempi. Pitkäänkin ahdistuneille toki löytyy apu, tosin aikaa menee hieman kauemmin. Ovatko oireet helpottaneet vai pahentuneet? Kuinka pahat oireet ovat? Tekeekö koira seinään reikää vai haukahtaako se muutaman kerran perään? Mitä olet tähän mennessä kokeillut?

Eroahdistukseen liittyy stressi, joka usein haittaa tai ainakin hidastaa edistymistä. Aluksi kannattaa arvioida, kuinka kovaa stressiä koira yksin ollessaan kokee. Siitä tietää, kuinka usein harjoituksia kannattaa tehdä ja mitä välipäiville kannattaa järjestää.

Kun lähtökohta ja käytössä olevat resurssit, eli aika ja sitoutuneisuus, ovat tiedossa, voidaan ryhtyä hommiin!

Liity eläinkoulutusblogin jäseneksi, niin näet videon, jossa käyn läpi yksinoloharjoittelun kouluttamisen avainkohdat. Lisäksi näet 9 € kuukausimaksulla kaikki muut, jo aiemmin julkaistut videot ja lisämateriaalit. Mikäli kaipaat henkilökohtaista neuvontaa harjoittelun tueksi, ota yhteyttä!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.