Irti, kiitos, anna, luovuta – älä pidä tätä itsestäänselvyytenä

Oletko huomannut, että mitä enemmän kaivat koiran suusta lenkillä löydettyjä aarteita, sitä vähemmän se niitä esittelee? Tai mitä enemmän periaatteellisesti yrität pitää lelusta kiinni, sitä enemmän koira innostuu? Tai oletko huomannut, että matalilla kierroksilla vaihdantatalous toimii, mutta innostuessaan Musti ei päästäkään irti?

Hetkeäkään ei kannata kuvitella, että koiran kaltaiselle eläimelle irti päästäminen olisi helppoa tai yksinkertainen ratkaisu – päinvastoin, se on yksi vaikeimmista asioista. Olisi eri juttu, jos koira olisi vaikkapa laiduntaja; marsun kanssa harvemmin tulee lelusta irrottamisessa ongelmia.

Samasta asiasta voi puhua moneen sävyyn. Voidaan sanoa, että koiran pitää aina irrottaa otteensa tuotteesta, kun omistaja niin käskee. Voidaan myös sanoa, että koira pitää opettaa irrottamaan otteensa. Kyse on samasta asiasta, mutta ensimmäinen viittaa siihen, että kyseessä olisi itsestäänselvyys, koiran perimään koodattu asia, jonka odotetaan tapahtuvan ja johon ei voisi itse vaikuttaa. Toinen taas viittaa siihen, että koiran osaamisesta vastuu on omistajalla.

Irti päästämistä voi lähestyä monesta suunnasta – voidaan ajatella, että se on mekaaninen temppu, jota viedään häiriöihin ja uskalletaan vähitellen myös painaa kaasua. Voidaan myös ajatella, että fiilis on tärkein; että suurempi merkitys on asennetyöllä kuin tekniikalla. Kyse on koirasta riippuen varmasti näiden yhdistelmästä.

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Turva-ankkuri auttaa arkaa koiraa

Kipsaantuuko koirasi jännittävissä tilanteissa? Jääkö siihen helposti roskaa, joka painaa ärsykekuormana?

Pelkkä ajan antaminen ja suunnittelematon, sattumanvarainen altistus tai vastaehdollistaminenkaan eivät välttämättä auta herkästi toimintakykynsä menettävää koiraa.

Sopivilla toimenpiteillä päästään pieniin arkipäivän saavutuksiin; koira lähtee mielellään ja omaehtoisesti lenkille ja se voi nauttia ympäristöstä vapaammin. Se palaa nopeammin kartalle pelästyttävien tilanteiden jälkeen ja osaa hyödyntää sille tarjottuja oljenkorsia.

Mitä sitten voi tehdä, jotta koira voisi palautua nopeammin ja mahdollisesti päästä tilanteiden yli?

1. Lisätä koiran hallinnan tunnetta
2. Ottaa käyttöön turva-ankkurit

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Jokakoiran perustaidot: pihalla pysyminen

Omakotitaloa maalla tai aidattua pihaa pidetään monen koiran ihannepaikkana. Pihalla vapaana ulkoilu tai aidatulla pihalla oleminen voi kuitenkin olla haastavaa – ilmenee karkailua ja aidalla haukkumista.

Usein kaikki menee hyvin siihen asti, kun ihmiset ovat mukana menossa ja kaivellaan kukkapenkkejä tai tehdään jotain muuta kivaa. Kuitenkin heti kun ihmiset istuvat alas ja sihauttavat simapullon auki, koiraa ei näy missään. Aidatulla pihalla taas kaikki on ruusuista, kunnes joku onneton kulkee pihan ohi kadulla koiransa kanssa. Aitajuoksu ja aidalla haukkuminen ovat sykettä nostavia ja usein mielekkäitä harrastuksia koirille.

Miksi piha menettää kiinnostavuuttaan?

Olisi niin vaivatonta, jos koira pystyisi ymmärtämään, mitä kaikkea on pitänyt tapahtua, jotta sillä on piha käytössään. Kiitollisuus ja tietoisuus siitä, että kaikilla lajitovereilla ei ole vastaavaa etua käytössään auttaisi koiraa varmasti pysymään pihalla paremmin ja arvostamaan sitä. Tämän varaa ei kuitenkaan kannata laskea pihalla pysymistä todellisuudessa.

Piha alkaa käydä koiralle ajan mittaan hyvin tutuksi. Se muuttuu viihdekeskuksesta vankilaksi, ellei tehdä erityisiä toimenpiteitä. Koira on yleensä rehellinen siinä, että kaikki kiinnostava nyt vain sattuu olemaan pihan ulkopuolella.

Mitä useammin koira kokee, että aita tai omistaja estää sitä saavuttamasta jotain kiinnostavaa, sitä enemmän se turhautuu. Turhautuminen voi näkyä karkaamisinnon nousuna tai aitareaktioiden voimistumisena. Luoksetulo voi hiipua ja lähtemiset lisääntyä.

Miksi pihasta tulee vahtimisen keskus?

Erilaisilla koirilla on erilaisia taipumuksia. Osa jo rotujensa puolesta vahtii omaa aluettaan, osa taas ilmaisee vieraat ja ohikulkijat kaikille koirille tyypilliseen tapaan. Yleensä pihan vahtiminen alkaa hälytyshaukulla, mutta ajan mittaan siihen sekoittuu turhautumista ja harrastuneisuutta.

Ei kannata odottaa, että koira tottuu ja lopettaa reagoimasta pihan ympärillä liikkuviin ihmisiin, autoihin ja koiriin ilman toimenpiteitä. Monesti niistä tulee pihallaolon kohokohtia, joiden jälkeen on mukava palautella. Tämä ilmiö on aivan ymmärrettävä, koska koirilla yleensäkin on tapana kehittää itselleen tekemistä, jos ympäristö käy tylsäksi.

Liity jäseneksi niin pääset katsomaan vinkit siihen, millaisilla harjoituksilla voit ylläpitää pihan arvoa ja miten voit kääntää aitaryntäilyn järkeväksi toiminnaksi!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Jokakoiran perustaidot: hihnassa kulkemisen tukitreenit

Hihnassa kulkemista voi verrata moneen käsittelytoimenpiteeseen – sitä täytyy olosuhteiden pakosta harrastaa, vaikka koira ei ole siihen valmis. Mistä tietää, että koira ei ole valmis kytkettynä liikkumiseen?

Koiralta ei voi edellyttää kilttiä kävelyä, mikäli se ei ymmärrä hihnaa. Se hyvin todennäköisesti ei ymmärrä hihnaa, jos se kokee tarpeelliseksi vastustaa hihnaa tai jos hihna aiheuttaa siinä turhautumista. Meidän tehtävämme on opettaa koiralle hihnan perusteet.

Valitettavasti sekään ei yksin riitä. Moni takkuaa edelleen lenkkeilyn kanssa, vaikka on vahvistanut lähellä pysymistä ja kontaktia pennusta saakka. Tositilanteissa nämä eivät kuitenkaan kanna hedelmää, koska tositilanteissa asiat tapahtuvat nopeasti ja hallitsemattomasti.

Olen sitä mieltä, että hihnassa kulkemista

– ei voi opettaa niin, että hihna ei milloinkaan kiristy
– ei voi opettaa temppuna ja ympäristöä häiriöinä
– ei voi opettaa ainoastaan lähellä pysymisen ja kontaktin päälle

Kuten jo aiemmin todettu, hihnassa kulkeminen ei ole temppu vaan taitojen kokoelma.

Hihnaharjoittelussa on kaksi asiaa, jotka kannattaa muistaa. Ensimmäinen on se, että nollatoleranssi on huono asia. Toinen on se, että koko lenkki ei voi olla harjoitustilanne. Kun käy läpi nämä omassa päässään, on jo pitkällä.

Varsinaisen harjoittelun lisänä on hyvä pitää tukitreenejä. Tukitreeni tarkoittaa sellaista harjoitusta, jota voi harrastaa myös lenkin ulkopuolella, ja jonka tarkoitus on tulevaisuudessa helpottaa varsinaista lenkkeilyä. Tukitaito on sellainen taito, joka auttaa koiraa suoriutumaan lenkillä koettavista tilanteista.

Tukitaidot kannattaa suunnitella jokaiselle koiralle yksilöllisesti – osa hyötyy hihnankäyttöharjoituksista, osa taas saa valtavasti lisää intoa hallinnan tunteesta ja osalle koirista sopivat ympäristön ankkurit.

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa annan kolme tukitreeniä hihnassa kulkemiseen. Jäsenenä näet myös yli sata muuta aiemmin julkaistua videota! Jäsenyys on määräaikainen, eikä sitä tarvitse erikseen irtisanoa. Kuukausijäsenyys maksaa yhdeksän euroa.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Lastauskoulu osa 3: harjoitustilanteen rakentaminen

Lastauskoulun ensimmäisissä osissa on keskitytty tukitreeneihin ja ongelman havainnointiin. Lastaus- ja kuljtusongelma ovat siitä ikäviä, etteivät ne yleensä poistu pelkästään yhdenlaisella harjoittelulla, vaan vaaditaan monenlaista oheistoimintaa rinnalle. Tässä osassa keskitytään siihen, millä tavalla rakennetaan hevoselle sopiva harjoitustilanne; montako toistoa kannattaa tehdä kerrallaan ja millä tavalla pidetään huoli motivaatiosta.

Mikä on harjoitus?

Jos ajatellaan, että tavoite on se, että hevonen saadaan kyytiin ja se matkustaa toivotulla tavalla, niin harjoitus on yksi toimenpide jossakin ajan hetkessä, joka tehdään tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Hevosen tilanteesta riippuu se, miten kaukana tavoitteen saavuttaminen on.

Päivittäisen harjoituksen tavoite ei ole se, että hevonen saadaan koppiin. Sen sijaan päivittäinen harjoitus on sarja suunniteltuja tekoja, jotka auttavat seuraavan päivän ja viikon harjoituksia, jotka yhdessä nopeuttavat tavoitteen saavuttamista.

Yksittäinen harjoitustilanne ei ole lastauskokeilu – sillä tavoin saadaan aikaan vain lisää ongelmia. Lastausharjoittelu ei pitäisi koskaan olla sitä, että junnataan sillalla ja yritetään saada hevonen koppiin. Näitä kokeiluja voi toki tehdä, mutta niillä ei ole mitään tekemistä harjoittelun kanssa.

Harjoitus on siis lyhyesti sanottuna sarja suunnitelmallisia tekoja, jotka tukevat seuraavia harjoituksia ja auttavat meitä pitkässä juoksussa saavuttamaan lopullisen tavoitteen.

Mikä on sopiva vaikeustaso?

Mistä sitten kannattaa lähteä liikkeelle? Valitse havainnointiharjoituksessa huomaamasi kohta, jossa homma tökkää. Ota ensimmäiseksi tavoitteeksi jokin ennen tuota tökkäystä. Toisin sanoen, mikäli sinulla on tieto siitä, että hevonen pysähtyy kun sen pää on kopissa sisällä, älä vie sitä siihen asti.

Miksi näin kannattaa toimia? Lastaustilanteen muuttaminen toistuvasti harjoituksesta simputtamiseksi ei ole viisasta. Hevonen oppii kyllä ennakoimaan niitä tilanteita, joissa siihen kohdistetaan painetta ja sitä usutetaan paikkaan, johon se ei halua mennä. Tällaisen ”harjoituksen” myötä saatat saada hevosen, joka ei laita enää päätäkään koppiin, vaan liiraa sillan sivuun ja pelaa aikaa, kun joudut uusimaan lähestymisen.

Liian helppoa harjoitusta ei ole. Kaikki kiva, mikä liittyy koppiin, vie sinua eteenpäin. Unohda kaikki sellaiset ajatusmallit, joissa sanotaan, että hevosen pitää tai hevonen ei koskaan saa – ne eivät pidä paikaansa.

Mikä on sopiva toistomäärä?

Uusi, mukava lastaus rakennetaan vahvojen perustusten päälle ja nämä perustukset ovat toistoja. Aiemmin olin sitä mieltä, että toistoja kannattaa tehdä paljon yhden harjoituskerran aikana. Nykyisin olen sitä mieltä, että ei kannata välttämättä tehdä kovin monta toistoa, paitsi silloin kun hevonen on itse aloitteellinen ja omaehtoinen.

Nykyisin olen sitä mieltä, että kaiken tekemisen, myös lastausharjoittelun, täytyy perustua hevosen omaehtoisuuteen ja hallinnan tunteeseen.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos hevonen harjoitustilanteessa haluaa poistua paikalta, sen annetaan poistua. Tämä periaatepäätös saattaa edistää harjoittelua jopa enemmän kuin mikään koulutuksellinen läpimurto – älä anna hevoselle syytä vastustaa sinua.

Liity jäseneksi, niin näet videon, jossa näytän, miten harjoitus kannattaa käytännössä rakentaa ja miten hevosen omaehtoisuutta tuetaan lastausharjoittelussa.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Miten nirsoilevan kissan saa syömään?

Kissa on moneen muuhun lemmikkiin verrattuna haastava ruokittava. Se voi olla hyvin tarkka ruuastaan ja erittäin huono syömään, mikä aiheuttaa harmaita hiuksia ihmisille. Kissalla on kuitenkin hyviä syitä käyttäytyä näin, eikä ”syyllinen” ole läheskään aina hemmotteleva omistaja.

Katsaus kissan lajityypilliseen ruokailukäyttäytymiseen

Kissalla on erittäin matala kynnys saalistaa, mutta erittäin korkea kynnys syödä. Koiraan verrattuna kissalla on täysin erilainen tapa syödä, esimerkiksi pienikin vihje siitä, että saalis olisi pilaantunut, saa kissan lopettamaan ruokailun siihen paikkaan. Koiraa vastaavasti ei yleensä pieni pilaantuminen hidasta.

Kissa ei ole ihmisen asuinsijoille asettuessaan ruokaillut viljasiilosta vehnää napostellen, vaan hiiriä ja muita pieniä eläimiä saalistaen. Kissa ei ole perusluonteeltaan laiduntaja, joka olisi tyytyväinen siihen, että ruokaa on aina varastossa. Helppoon elämään voi sopeutua mutkattomasti, mutta perusluonnetta ei voi muuttaa.

Katsaus ihmisen lajityypilliseen ruokintakäyttäytymiseen

Mitä vähemmän eläin syö, sitä enemmän sille tarjoamme. Tämä on meille lajityypillistä toimintaa. Syöminen on niin oleellinen asia, että sen varmistamiseksi olemme valmiit tekemään mitä tahansa. Tarjoamme kuivaruokaa, märkäruokaa, herkkuja, eri laatuja ja eri paikoista.

Tämä toimii äärimmäisen harvoin, kun tyrkyttämisen kohteena on kissa. Sen ruokahalu herää raksukupista yhtä todennäköisesti kuin omamme nähdessämme perunamaan. On oikeastaan kissalle normaalimpaa olla nirso kuin olla rohmu – yli tarpeensa syövät kissat saattavat täydentää tyhjää aikabudjettiaan sillä, millä ne saavat hallinnan tunteen, eli syömisellä.

Miten pääsee alkuun?

Alkuun on hyvä käydä läpi eläinlääkärin kanssa sitä, kuinka vaikea kyseisen kissan nirsous sen terveyden kannalta on. Mikäli ongelma vaatii toimenpiteitä, kannattaa aluksi kaivaa esille ruutupaperia ja kynä.

Listaa paperille ne ruuat, jotka kelpaavat. Listaa sen jälkeen kellonajat, kun olet nähnyt kissan syömässä. Vielä voit jatkaa havainnointia ja kirjoittaa paperille, mitä kissa teki ennen kuin päätti syödä. Nämä tiedot ovat oleellisia, kun kissan ruokailuun halutaan muutoksia.

Liity jäseneksi niitä näet videon, jossa kerron parhaat vinkit siihen, miten saat nirson kissan syömään.

Jäsenenä näet myös kaikki aiemmin julkaistut videot ja lisämateriaalit. Jäsenyys on määräaikainen, eikä sitä tarvitse erikseen irtisanoa. Maksunvälittäjänä toimii turvallinen checkout Finland.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Jokakoiran perustaidot 2: käsittely vuoropuheluksi

On asioita, joita koira tekee ja sitten on asioita, joita koiralle tehdään. Paitsi jos yhteisymmärrys puuttuu – silloin koiralle ei tehdä niitä asioita, joita pitäisi tehdä. Tyypillisiä väännön aiheuttajia ovat kynsien leikkaaminen, turkinhoito ja hampaiden harjaaminen sekä korvien hoito.

Näissä toimenpiteissä voi käyttää asteikkoa, joka mittaa niiden helppoutta. Helppoudessa kannattaisi arvioida tilanne sekä suorittajan että koiran näkökulmasta, koska niissä voi olla suuri ero. Vaikka kynsien leikkaaminen olisi suorittajalle erittäin helppo homma, kokeeko koira tilanteen samalla tavalla? Tarvitseeko koiran nauttia toimenpiteistä, vai riittääkö se, että se alistuu ja antaa niitä tehdä?

Millä tavalla koira asennettaan erilaisia hoitotoimia kohtaan ilmentää? Oletko koskaan laskenut, kuinka monta kertaa se poistuu paikalta tai vetää tassua pois? Tai monta kertaa se tarttuu harjaan hampaillaan? Entä kuinka pitkään se parhaimmillaan viihtyy harjattavana? Tai kuinka rentona se retkottaa kynsiä leikatessa?

Näillä on väliä, ja koiran asenteella on paljonkin väliä. Koiran asenne ei voi olla vain ”ne leikataan”, vaan siihen liittyy aina joko positiivista tai negatiivista odotusarvoa. Vaikka koira ei pistäisi hanttiin, se voi silti kärsiä. Kärsimys ei toistuvana ilmiönä ja omistajan ”aiheuttamana” ole koskaan hyvä asia, vaikka meidän mielestämme kyse ei ole häävistä operaatiosta.

Me voimme omalla kohdallamme jokainen järkeillä asioita ja selittää niitä. Voimme psyykata itsemme kestämään ikäviä toimenpiteitä, kun tiedämme, että ne ovat meidän parhaaksemme. Koiralle näin ei voi järkeillä, sillä täytyy olla joka kerta hyvä syy kestää epämukavuutta. Jos epämukavuutta ei voi kääntää mukavuudeksi tai maksaa riittävästi, se ainakin kannattaa rajoittaa, erottaa ja irrottaa, ettei sen vaikutukset leviä muualle. Koiran voi opettaa myös tietämään, että toimenpide loppuu nopeasti, kun koira vain on paikoillaan.

Mitä useammin jokin toimenpide toistuu, sitä tärkeämpää on tehdä asennetyötä. Varsinkin jos kyseessä on arka koira, pentu tai koira, jonka historiasta ei ole tietoa tai jonka itseluottamus on matala, kannattaa erityisen tarkkaan miettiä, kuinka paljon koiraa pakottaa tai edes voimakkaasti suosittelee. Pahimmillaan toimenpiteissä saa pilattua niitä alkuja, joita lajitreeneissä on johdonmukaisesti kasvattanut.

Kaikkiin käsittelytoimiin kannattaa ottaa seuraavat periaatteet:

1. Reilu peli avoimin kortein – näytä välineet, kerro ja varoita. Koiraa ei kannata yrittää huijata, koska se ei kanna kovin pitkälle. Se kasvattaa ainoastaan koiran epäluuloisuutta.

2. Vapaan poistumisen politiikka – älä pidä kiinni vaikka tekisi mieli. Koiran kannattaa antaa poistua kesken toimenpiteen, koska estäminen saa aikaan vain lisää vastustelua.

3. Etsi aito motivaatio – helpota, kasvata panoksia ja sovella! Ilman motivaatiota on hankalaa tehdä yhteistyötä. Toimenpiteestä pitäisi aina jäädä hyvä fiilis.

4. Anna koiran kertoa ja kysy koiralta! Voitteko löytää yhdessä kompromissin, johon molemmat ovat tyytyväisiä? Entä voitko keksiä erilaisia tukiharjoituksia, joiden avulla pääset nopeammin tavoitteeseen ja voit joka päivä tehdä jotain pientä asiaan liittyvää.

Liity jäseneksi, niin näet videon jossa annan kolme tukiharjoitusta kynsienleikkuutreeneihin. Kynsihuolto on siinä mielessä hankala kokonaisuus, että pitkällinenkin harjoittelu voi tyssähtää siinä kohtaa, kun oikeasti leikataan. Tätä voi ehkäistä sopivien tukitreenien avulla.

Jäsenyyden voit ostaa joko kuukaudeksi tai vuodeksi kerrallaan, se on määräaikainen eikä sitä tarvitse erikseen irtisanoa. Jäsenenä näet myös kuukauden ajan kaikki tähän mennessä julkaistut videot, joita on jo yli 100!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.