Hiekkalaatikko-ongelmat

Kissan stressinhallinnan perusteet

Jaana Hiekkalaatikko-ongelmat,Jäsenille,Jäsenmateriaalit,Kissan kesyttäminen,Kissat,Tyytyväinen kissa,Videot,Virikkeet ,,,,,, 0 kommenttia
Kissan stressinhallinnan perusteet

Kissa on herkkä eläin, jonka sielunelämää ei aina ole helppo ymmärtää. Kannattaa kuitenkin opetella, oman kissan kanssa voi rakentaa hyvän suhteen, jolloin stressi helpottaa ja elämä muutenkin helpottuu!

Kissa voi ilmentää stressiä eri tavoin. Tyypillisiä tapoja, jotka helposti iskeytyvät omistajien tietoisuuteen, ovat sisäsiisteysongelmat, huutaminen, ramppaaminen, levottomuus, ahdistuneisuus, hyökkäily ja aggressiivisuus sekä perheenjäsenten kiusaaminen. Yhtä yleiset stressityylit, kuten turkinhoidon vähentäminen, syömättömyys tai ylensyönti, ummetus ja passiivisuus, vetäytyminen ja epäsosiaalisuus, piileskely ja seuran välttely, jäävät valitettavan usein huomaamatta. On olemassa viitteitä siitä, että ns. passiivisilla stressaajilla stressitaso olisi jopa suurempi verrattuna niihin kissoihin, jotka ilmentävät stressiään äänekkäämmin.

Mikä tahansa kissan tyyli ilmentää stressiä onkin, se tulee ottaa vakavasti. Stressi altistaa turhaan ikäville asioille, eikä elämässä ole mitään järkeä jos saa koko ajan kamppailla stressaamisen kanssa. Stressi ei ole kissan tapa protestoida muutoksiin tai tietoinen valinta, vaan se on kissan aito kokemus. Voimme yrittää selittää kissalle, että kaikki on ok, ja että kaikki tapahtuu vain kissan päässä, mutta siitä ei ole varsinaista hyötyä useinkaan.

Mitä sitten voi tehdä?

Aloita analysoimalla arkielämää kissan näkökulmasta. Tämä ei ole helppoa, mutta se on välttämätöntä. Se on samalla loistava harjoitus asettua toisen asemaan. Miltä kissasta mahtaa tuntua? Mitä kissa mahtaa ajatella? Nämä ovat oikeita kysymyksiä, jotka tuottavat oikeampaa tietoa kuin se perinteinen toteamus – se nyt on vain kissa.

Jäljille voit päästä helposti, kun pääset ajattelemaan esimerkiksi näin:

– Mitä kissa mahtoi ajatella siitä, että sen ulkoilukausi päättyi kun loma loppui?
– Mihin kaikkiin asioihin kissa haluaisi pystyä vaikuttamaan?
– Miltä kissasta tuntuu viettää yöt ja päivät ilman seuraa?
– Mitä kissani tekisi jos se saisi itse päättää?
– Mitä kissa ajatteli siitä, kun meille tuli koiranpentu?

Mitä sitten voi tehdä?

Nyt sinulla pitäisi olla kaksi listaa, jossa ensimmäisessä on stressin oireet, eli miten kissa ilmentää stressiään. Toisessa listassa on sinun ajatuksia ja tulkintoja siitä, mistä voisi olla kyse, eli mikä kissaa voisi ahdistaa.

Seuraavaksi pitäisi miettiä, mitä kissan tuntemuksista voi helpottaa ja toisaalta mitä työkaluja kissalle voi itselleen antaa stressin helpotukseen. Kissa ei stressaa samoista aiheista kuin me ihmiset; se ei välttämättä koe työpaineita tai huolehdi raha-asioista. Kuitenkin sen kokemus stressistä on sama, ja stressi liittyy oleellisesti siihen, että kissa ei koe voivansa sopeutua tilanteeseen tai vaikuttaa tilanteeseen omalla toiminnallaan.

Parhaat työkalut löytyvät mielestäni näistä:

1. Tavoitteellinen, yksilöllinen virikeohjelma
2. Kissan hallinnan tunteen lisääminen
3. Kissan mielialaa nostavat toimet

Liity jäseneksi niin näet videon, jossa annan kolme vinkkiä kissan stressihallintaan! Näet myös kaikki aiemmin julkaistut videot.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Tyytyväinen kissa – käyttäytymisen monimuotoisuus

Jaana Hiekkalaatikko-ongelmat,Jäsenille,Jäsenmateriaalit,Kissan kesyttäminen,Kissat,Tyytyväinen kissa,Virikkeet ,, 0 kommenttia
Tyytyväinen kissa – käyttäytymisen monimuotoisuus

Mitä enemmän kissa tekee kissamaisia asioita, sitä tyytyväisempi se on. Omistaja ei voi pakottaa kissaa tekemään juuri mitään, joten ainoa tapa vaikuttaa on luoda sopivat puitteet, jotka houkuttelevat esille erilaisten käytösten kirjon.

Mitä kaikkea kissan sitten pitäisi tehdä?

Sen pitäisi syödä, juoda, liikkua, levätä, olla sosiaalinen, leikkiä, saalistaa, huoltaa turkkia, olla utelias, käydä tarpeillaan ja lisääntyä jos sillä on siihen mahdollisuus (toivottavasti mahdollisuus on leikkaamalla poistettu). Näitä edellä lueteltuja kutsutaan kissan lajityypilliseksi käyttäytymiseksi. On normaalia ja toivottavaa, että kissa tekee näitä kaikkia. Tästä syystä juuri näitä asioita kysyy eläinlääkäri, kun epäillään sairautta. Sairaus tai kipu näkyvät kissan käyttäytymisessä, mutta hyvin hyvin pieninä asioina, koska kissa on mestari piilottamaan niitä. On tärkeää opetella tuntemaan oman kissan tavat, koska ei ole muuta keinoa mitata kissan hyvinvointia kuin tarkkailemalla sen käytöstä. Kissalla on lisäksi erityinen tapansa tehdä näitä toimintoja, joka erottaa sen muista eläimistä. Kissalla on esimerkiksi kaksi erilaista tapaa juoda.

Sitä, millä eri tavoin kissa lajityypillisiä käytöksiään toteuttaa, kutsutaan käyttäytymisen monimuotoisuudeksi. Kissa voi esimerkiksi nukkua useassa eri asennossa ja eri paikassa tai se voi liikkua ainakin kahdellakymmenellä eri tavalla. Mitä monimuotoisempaa kissan käyttäytyminen on, sitä parempi kissan hyvinvointi usein on. Ja vielä niin, että toiminnan monimuotoisuus olisi kissan oma idea! Tasapainoisessa elämässä toiminnot seuraavat toisiaan luonnollisena virtana. Ongelmia tulee, jos syystä tai toisesta tämä virta häiriintyy. Usein syyllisenä on stressi tai sairaus, joka saa aikaan sen, että normaali lajityypillinen käyttäytyminen häiriintyy tai käyttäytymisen monimuotoisuus vähenee.

Sekä tavallisessa arjessa että stressitilanteessa on hyvä keskittyä siihen, että pitää silmällä ja ruokkii käyttäytymisen monimuotoisuutta. Ruokkiminen ei vaadi paljon, mutta sen vaikutus on valtava. Mitä monimuotoisempana käyttäytyminen säilyy, sitä vähemmän kissa on altis stressille ja sen mukanaan tuomille sairauksille sekä toisaalta sitä paremmassa kunnossa kissa pysyy. Käyttäytymisen monimuotoisuus on tavallaan hyötyliikuntaa, joka pitää kissan kunnossa – se on osa aktiivista elämäntapaa, jossa kissa itse haluaa liikkua muutenkin kuin lepopaikalta ruokakupille ja hiekkalaatikon kautta takaisin. Meille ihmisillekin suositellaan kaikkea mahdollista metsäkävelyistä trampoliinipuistoon. Ihmisen käyttäytymisen monimuotoisuus perustuu omaehtoisuuteen, eli pitää saada valita – väkisin hyppyyttäminen ei tue hyvinvointia.

Heitetään haaste ilmaan. Seuraa omaa kissaasi muutama päivä. Katso, mitä kissoille tavallista toimintaa se ei tee juurikaan. Jättääkö se turkin pesemättä? Nukkuuko se vain pää pystyssä? Liikkuuko se vain kävelemällä? Jättääkö se raapimispaikan raapimatta? Kun tiedät, mitä haluaisit nähdä enemmän, kokeile järjestää olosuhteet niin, että kissa toimii haluamallasi tavalla. Kyseessä on pienet asiat, kuten uusi nukkumisteltta, leikitys, uusi raapimispuu, kissanpeti auringossa ja niin edelleen. Mikä on pienin teko, jolla saat kissan käyttäytymisesta jotain uutta irti?

Liity jäseneksi, niin näet videoluennon, jossa annan vinkit kissojen hyvinvoinnin lisäämiseen arkisin keinoin. Jäsenenä näet myös 16 muuta kissa-aiheista videota, jotka syventävät artikkeleita ja tarjoavat käytännön vinkkejä.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Hiekkalaatikkotrilogia osa 3 – mitä merkkailukäytöksestä kannattaa tietää

Jaana Hiekkalaatikko-ongelmat,Jäsenille,Jäsenmateriaalit,Kissat,Virikkeet ,,,, 1 kommentti
Hiekkalaatikkotrilogia osa 3 – mitä merkkailukäytöksestä kannattaa tietää

Merkkailu ei sinänsä ole hiekkalaatikko-ongelma, koska merkkauksen ei ole tarkoituskaan osua hiekkalaatikkoon. Siinä missä pissaaminen on normaalia huoltokäyttäytymistä, merkkaaminen on epäsuoraa viestintää. Käytöksellä on siis eri motiivi. Sekä tyttö- että poikakissat merkkailevat ja vaikka leikkaaminen yleensä vähentää tai poistaa käytöksen kokonaan, sekään ei ole täysin pomminvarma ratkaisu. Moni leikattu kissa merkkailee ulkona, kun niitä ulkoilutetaan valjaissa.

Kissat eivät ole sosiaalisesti samanlaisia kuin koirat. Kissat eivät toisiinsa tutustuessaan näytä koko käyttäytymisen työkalupakkia, kuten koirat, vaan kissat jättävät viestejä toisilleen. Mitä viestejä merkkailu sitten välittää? Omistussuhteisiin ja alueen käyttöön sekä tilavarauksiin liittyvät tiedot välittyvät viesteissä. Merkkaaminen on tärkeää silloin, kun kissa haluaa vaikuttaa toisen kissan liikkeisiin – merkkaamalla vältetään tappeluita, kun molemmat osapuolet tietävät, milloin toinen on paikalla ja milloin aluetta on turvallista käyttää. Lisäksi viestin avulla voi kertoa etsivänsä kumppania.

Leikatulla kesykissalla, jonka elämä on ennakoitavaa ja suhteet kunnossa, ei pitäisi olla mitään tarvetta merkkailla, varsinkaan taloon sisälle. Näin kuitenkin joskus käy ja syy tähän käyttäytymiseen voi olla turvattomuuden tunne tai stressi. Joskus merkkailu voi olla myös sijaistoiminto. Leikkaaminen vähentää yleensä merkkailua huomattavasti, mutta syy tai mahdollinen syy sisälle merkkailuun kannattaa aina yrittää selvittää. Kissatiheydellä on suuri vaikutus merkkailun esiintymiseen – merkkailu on sitä yleisempää, mitä enemmän kissoja on samassa taloudessa. Tämä havainto viittaa siihen, etä merkkailun taustalla vaikuttaa stressi; kun kissoja on paljon, ne joutuvat kilpailemaan resursseista enemmän ja kissojen väliset suhteet saattavat myös olla näissä tilanteissa tulehtuneet. Kissojen stressinhallinnasta voit lukea lisää täältä.

Merkkaamisen erottaa normaalista pissaamisesta se, että merkkaaminen suuntautuu usein pystysuorille pinnoille. Kaikki kissat eivät merkkaa seisaaltaan, vaan osa normaalimmassa pissaamisasennossa. Pissan määrä on selkeästi pienempi merkkailussa. Merkkaava kissa ei tuota lätäkköä, vaan pääasia on haju, joka välittää viestin vastaanottajalle.

Merkkailu ei ole yhtä suuri ongelma kuin muut hiekkalaatikkokäyttäytymiseen liittyvät toimintahäiriöt. Eri lähteiden mukaan merkkailu koskettaa noin joka kymmenettä kissaa.

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käyn läpi vinkit, mitä voi tehdä kun kissa merkkailee.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Hiekkalaatikkotrilogia osa 2 – miksi kissa ei käytä laatikkoa?

Jaana Hiekkalaatikko-ongelmat,Jäsenille,Jäsenmateriaalit,Kissat ,,, 0 kommenttia
Hiekkalaatikkotrilogia osa 2 – miksi kissa ei käytä laatikkoa?

Hiekkalaatikkotrilogian ensimmäisessä osassa käsiteltiin hiekkalaatikon valintaa ja sijoittamista. Tässä kirjoituksessa käydään läpi syitä, miksi kissa ei käytä laatikkoa. Hiekkalaatikkosaagan kolmas ja viimeinen osa käsittelee hiekkalaatikko-ongelmien erottamista merkkailukäytöksestä.

Joka kymmenes kissa kärsii hiekkalaatikkostressistä, ja ongelma on yleinen syy luopua kissasta. Aina kun kissa lopettaa hiekkalaatikon käytön, on syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Kissalla saattaa olla kipuja tai sairaus, joka ongelman aiheuttaa ja on kissaa kohtaan reilua, että sairaus suljetaan taustalta pois.

Ennaltaehkäisy on paras tapa hoitaa hiekkalaatikko-ongelmia, koska kun ongelma on päällä, tilanne voi äityä sietämättömäksi ja jaksaminen tulee ongelmaksi. Ongelma voi alkaa hyvin pienestä syystä, joka ei välttämättä liity hiekkalaatikkoon mitenkään. Siksi ongelmia on joskus hankala ratkaista.

Vältä näitä virheitä!

Kissa ei näytä sairaalta, mutta se voi olla vakavasti sairas. Älä luota omaan arvioosi kissan terveydestä, koska kissa on erittäin taitava peittämään kivun. Älä jää odottelemaan, että ongelma ratkeaa itsestään. Muista, että kissa haluaa käyttää laatikkoa, ja jos se ei käytä, sillä on joku syy siihen.

Kissa tottuu laatikolla käydessään siihen, miltä hiekka (tai valitettavasti joku muu materiaali) tuntuu varpaissa ja hakee samaa tunnetta uudelleen. Mikäli hiekkalaatikolla käymisessä ei ole ongelmaa, älä muuta mitään! Äkillinen hiekan vaihto voi saada aikaan mittavan ongelmavyyhdin. Jos haluat vaihtaa jostain syystä hiekkaa tai laatikkoa, tee se ekstralaatikolla.

Pieni stressi tai jännite kahden kissan (tai kissan ja omistajan tai kissan ja koiran) välillä voi johtaa laatikon hylkäämiseen. Älä jätä tätä asiaa huomiotta, kun suunnittelet muutoksia kodin eläinkantaan. Tee yhdistämiset ja mahdolliset erottamiset minimistressillä, koska vaiva on siinä kohtaa pieni mahdollisiin ongelmiin verrattuna. Älä myöskään omalla toiminnallasi aiheuta kissalle stressiä – viattoman tuntuinen komentaminen tai suihkupullolla suihkuttaminen voi tuntua hyvältä idealta, mutta se voi johtaa paljon suurempiin ongelmiin mm. hiekkalaatikon kanssa. Pidä suhteenne kunnossa!

Kissa ei aina ole hiekkalaatikkokäyttäytymisessään johdonmukainen. Vaikka se ei käyttäisi varalaatikkoa ollenkaan, se on silti syytä pitää olemassa. Älä poista niin sanottuja saavutettuja etuja, vaan huolehdi siitä, että palvelutaso pysyy korkeana. Hiekkalaatikosta pitäisi löytyä päivittäin 2-4 pissat ja 1-2 isommat asiat kissaa kohti. Laatikko on helposti täynnä, jos siivousväli venyy ja kissoja on useampi. Laatikoiden määrä ja koko on erityisen tärkeä asia!

Huomioi pienet merkit

Hiekkalaatikko-ongelma voi syntyä sairauden, stressin tai lukuisten muiden syiden takia. Varsinaista ongelmaa saattaa edeltää se, että kissa käy laatikolla, mutta ei tee sinne mitään tai että kissa lopettaa hiekan kaivamisen tai peittämisen.

Kissalla voi olla myös vaikeuksia mennä laatikkoon, varsinkin jos laatikko on liian pieni ja häntä ei mahdu sisälle kunnolla. Reunan yli kiipeäminen voi niin ikään olla haastavaa. Kissa haluaa laatikolla ollessaan nähdä ympärilleen, mutta ei halua tulla ahdistetuksi laatikkoon. Hiekkalaatikkokäyttäytyminen koostuu monista pienistä palasista, joiden tärkeyden ja merkityksen ymmärtää vasta silloin, kun kaikki ei suju kuten pitäisi.

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käyn läpi, mitä kannattaa ottaa huomioon hiekkalaatikko-ongelmissa ja miten ongelmia voi ratkoa.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Hiekkalaatikkotrilogia osa 1: laatikon valinta ja sijoittaminen

Jaana Hiekkalaatikko-ongelmat,Jäsenille,Jäsenmateriaalit,Kissat ,,, 0 kommenttia
Hiekkalaatikkotrilogia osa 1: laatikon valinta ja sijoittaminen

Tervetuloa hiekkalaatikkotrilogian ensimmäiseen osaan! Tässä osassa käsitellään hiekkalaatikon valintaa ja sijoittamista. Ensin kuitenkin käydään läpi kissan lajityypilliset tarpeet, jotka tulee ottaa huomioon sisustuksen suunnittelussa. Kaikki yllättävät muutokset hiekkalaatikkokäyttäytymisessä on syytä ottaa vakavasti ja keskustella niistä eläinlääkärin kanssa.

Kissalle on lajityypillistä tehdä tarpeensa hienoon hiekkaan ja haudata ne. Tästä poikkeuksena on merkkaaminen ja joissain tapauksissa suuremman hädän peittämättä jättäminen. Haju stimuloi peittämiskäyttäytymistä, ja joskus kissa yrittää peittää myös muuta kuin jätöksiään. Kissaa tarvitsee harvoin opettaa erityisesti sisäsiistiksi, hyvin usein riittää, että sopivaa materiaalia on tarjolla, eli sopiva hiekka sopivassa laatikossa ja sopivalla sijainnilla.

Ulkona kissa valitsee usein suojaisan, mutta näkyvyydeltään hyvän paikan tarpeiden tekoon. Kissa ei yleensä käytä samaa paikkaa kovin usein, koska se haluaa suojautua loisilta. Tämän voi huomioida kotonakin – hiekkalaatikko-ongelmissa on harvoin kyse siitä, etteikö kissa muistaisi missä laatikko on, joten laatikkoa voi siirtää, mikäli löytää sille sopivamman paikan.

Ensinnäkin hiekkalaatikoita tulisi olla 1/kissa + 1. Eli yhdelle kissalle kaksi laatikkoa, kahdelle kolme ja niin edelleen. Vaikka kaikki kissat käyttäisivät sopuisasti yhtä laatikkoa, varalaatikot on hyvä silti olla olemassa pullonkaulatilanteita varten. Mikäli käytössä olevat laatikot ovat kaikki kuormitettuja, niitä voi laittaa vielä muutaman lisää, varsinkin jos vahinkoja sattuu.

Laatikon tulisi olla kooltaan mahdollisimman suuri. Niin suuri, että riittävää on vaikea löytää eläinkaupoista. Mitä isompi kissa, sitä isompi laatikko. Hiekkalaatikko ei voi olla liian suuri. Mallin valinnassa on hyvä ottaa huomioon laatikon pohjaosan korkeus, koska koppa sen päällä on turha. Moni kissa käyttää kannellista laatikkoa ihan sujuvasti, mutta se ei ole kissalle tyypillistä. Varsinkin jos ongelmia ilmenee, kannesta on syytä hankkiutua eroon. Kopalliset laatikot on varmaan kehitetty hajuhaittojen takia ja pitämään hiekat laatikon sisäpuolella. Hiekan pitää sisällä riittävän korkea reuna ja hajujen suhteen voidaan miettiä, että onko hiekka oikeanlaista ja toisaalta, kuuluuko kissan jätösten haista.

Kuvan hiekkalaatikko on aivan liian pieni ja sen sijainti on liian keskeinen. Hyviä puolia ovat siisti hiekka ja avomalli, jota moni kissa pitää parhaana vaihtoehtona. 

 

 

 

Kissa käyttää mieluiten avolaatikkoa, joka sijaitsee sopivassa paikassa; ei liian keskeisesti mutta ei myöskään liian syrjässä oleskelupaikkoihin nähden. Laatikko pitäisi olla mahdollisimman kaukana ruokintapaikoista tavallaan elinpiirin reunoilla. Kissa harvoin arvostaa hiekkalaatikkoa lepäilyalueellaan tai kiipeilypuunsa juurella. Toisaalta, jos kissa oleilee tietyissä huoneissa, hiekkalaatikko voi olla liian kaukana jos se sijaitsee vaikkapa toisessa kerroksessa. Kokeilemalla tämänkin voi selvittää. Oleellista hiekkalaatikon sijainnissa on se, että kissa kokee turvalliseksi mennä laatikkoon ja sieltä pois. Tämä on syytä huomioida varsinkin jos taloudessa on muita eläimiä tai kissoja. Pahin mahdollinen asia, mitä kissan mielestä voi tapahtua, on tulla väijytetyksi hiekkalaatikolla.

Kissa arvostaa siisteyttä! Se myös arvostaa yleisimmin paakkuuntuvaa hiekkaa, joskin hiekkaa on mahdollista vaihtaa asteittain, jos tarpeen.

Trilogian toinen osa käsittelee ongelmanratkaisua, eli missä voi olla syy, jos kissa ei käytä hiekkalaatikkoa.

Laitetaan käyntiin #hiekkalaatikkohaaste Postaa kuva omasta hiekkalaatikostasi facebook-sivulle tai instaan #hiekkalaatikkohaaste ja kerro, mitä hyvää ja mitä parannettavaa omassa laatikossasi on 🙂

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa esittelen omat hiekkalaatikkosysteemini ja näytän esimerkkien kautta, mihin sijoittaisin hiekkalaatikoita.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Mistä tunnistat kissan turhautumisen ja mitä voit asialle tehdä?

Jaana Hiekkalaatikko-ongelmat,Jäsenille,Jäsenmateriaalit,Kissan kesyttäminen,Kissat,Virikkeet ,,,,, 0 kommenttia
Mistä tunnistat kissan turhautumisen ja mitä voit asialle tehdä?

Tekeekö raha onnelliseksi? Itse kuvittelen, että ei välttämättä, mutta kyllä siitä apua olisi. Onnellisuus ei kuulemma riipu olosuhteista, eli kartanonherrat ja leidit voivat ahdistua, masentua ja turhautua siinä missä muutkin tavalliset meikäläiset. Hyvinvointi ja stressitön elämä ovat (kuulemma) mahdollisia resursseista riippumatta.

Tämä pätee myös eläimiin, vaikka sitä on vaikea joskus käsittää. Eläinten olosuhteita verrataan usein ennen/jälkeen tai tämä yksilö/tuo toinen yksilö -periaatteella. Joskus sitä ajattelee, että minun kissani ei voi stressata, koska keskimäärin esimerkiksi eläinkokeissa käytettäviin kissoihin verrattuna sillä on hyvät olosuhteet ja hyvä elämä. Kissakin on yllättävän sopeutuvainen eläin, joka mukautuu mitä erilaisimpiin olosuhteisiin. Kissan onnellisuus ja tyytyväisyys perustuu sen omaan kokemukseen, ei olosuhteisiin sinänsä. Lemmikkikauppaan käytetty summa ei valitettavasti korreloi kissan onnellisuuden kanssa. Tyytyväisyys ja onnellisuus syntyvät kissan päässä.

Kissa myös sopeutuu saavutettuihin etuihin. Vaikka sillä olisi kotona seikkailupuisto, se kyllästy ajan mittaan siihenkin ilman erityisiä toimenpiteitä. Kissa on niin älykäs, että sitä ei voi ostaa tyytyväiseksi. Tästä syystä on tärkeää oppia tuottamaan kissalle yhä uudelleen kiinnostavia kokemuksia. Joskus tämä edellyttää tilojen tai resurssien rajaamista – jokainen tietää, että kaksi viikkoa kaapissa ollut lelu on kuin uusi. Samaa voi harrastaa tilojen kanssa.

Turhautuminen on kaikille eläimille tyypillinen ilmiö, jokainen turhautuu jossain tilanteessa. Tunne syntyy siitä, että eläin ei saa tehdä mitä se haluaa tai ei pääse sinne, mihin se haluaa. Seurauksena tästä kierrokset nousevat ja eläin turhautuu. Mitä kukin yksilö turhautuessaan tekee, riippuu monesta asiasta. Kissoille tyypillistä on käydä hyökkääviksi, tehdä tarpeet väärään paikkaan tai joskus olla pois tolaltaan useita päiviä.

Tyypillisiä tilanteita, joissa kissa voi turhautua, ovat seuraavat:

Lintujen tai muiden kissojen katselu ikkunasta
Häkkiin tai huoneeseen sulkeminen
Kuljetusboksissa oleminen
Ulkoa sisälle palaaminen
Sylissä pitäminen

Mikäli nämä tilanteet nostavat kissan kierroksia, kyseessä voi olla turhautuminen. Turhautumiseen pääsee käsiksi useaa reittiä, ja parhaat tulokset saavutetaankin monipuolisella suunnitelmalla. Ensinnäkin yleinen tyytyväisyys puskuroi kissaa kestämään pieniä vastoinkäymisiä. Toiseksi kissaa voi kouluttamalla valmistella näihin kaikkiin edellämainittuihin tilanteisiin. Silloin, kun kissa on huolellisesti valmisteltu, sillä ei ole tarvetta turhautua. Kolmanneksi omaehtoisuus ja valinnan vapaus estävät tehokkaasti turhautumista. En tarkoita, että kissaa ei pitäisi koskaan tuoda ulkoa sisälle, jos se turhautuu siitä. Tarkoitan, että pohtimalla ja järjestelemällä voidaan saada kissa itse valitsemaan sisälle palaaminen. Silloin, kun idea on eläimen oma, se ei ole huono.

Turhautuminen ei ole kovin vaarallista, mikäli se pystytään nollaamaan tehokkaasti. Jos tilanne jää päälle, turhautumisesta voi kasvaa stressi, mikä ei ole lainkaan hyvä asia. Varsinkin kissoilla monet sairaudet liittyvät suoraan stressiin – siksi on erittäin tärkeää hallita sen esiastetta, eli turhautumista.

Liity jäseneksi, niin näet videon, jossa esittelen palkkiohuoneen idean turhautumisen hallinnassa.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Fiksaa mun eläin!

Jaana Hevoset,Hiekkalaatikko-ongelmat,Hihnakäytös,Käytösongelmat,Kissat,Koiran käyttäytyminen,Koirat ,,,,, 0 kommenttia
Fiksaa mun eläin!

Oisko mitään vinkkiä kenelläkään, alkaa olla epätoivoinen olo.. Mun auto lähtee aina märällä tiellä helposti liiraamaan. On tehnyt sitä jo jonkin aikaa mutta tuntuu, että ongelma vaan pahenee. Mitä teen? Jos ongelmaan ei löydy pikaisesti ratkaisua, niin joudun varmaan hankkiutumaan autosta eroon.

Voin palkata osaavan kuljettajan, jonka alla auto ei liiraa – itse voin keskittyä ihailemaan suoritusta kauempaa. Onko tämä ratkaisu ongelmaani?

Voin edellisen tapahtuman jälkeen marssia kauppaan ja ostaa uudet käsineet. Ehkäpä parempi ote ratista saa auton pysymään paremmin kaistalla.

Mikäli käsineistä ei ole apua, voin hankkia autooni lumiketjut. Jos tilaan ne netistä ja ajelen vain pikkuteitä, en joudu tästä ratkaisusta ongelmiin.

Jos lumiketjutkaan eivät ole se lopullinen ratkaisu, voin toki kokeilla pilatesta. Mitä jos ongelma piileekin syvissä tukilihaksissani?

Pilateskurssin jälkeen olen virkeä, ja jaksan kävellä ostamaan uudet sulat lasinpyyhkijöihin. Naapuri kertoi, että hänellä vesiliirto on loppunut kokonaan kun hän vaihtoi sulat.

Tähän mennessä olen kuluttanut aikaa, vaivaa ja rahaa. Olen kokeillut kaikkea lisäravinteista lumiketjuihin. Mitä sitten voin päätellä? Voin päätellä, että joko ongelma on niin vakava, ettei sitä voi korjata ja auto pitää romuttaa. Tai voin päätellä, että saamani vinkit kohdistuvat aivan muihin asioihin, kuin ongelman ytimeen.

On ongelmia, joihin löytyy yksinkertainen ja helppo ratkaisu. Sitten on ongelmia, joihin ei ole olemassa helppoa ratkaisua. Jos puhutaan eläinten käyttäytymisestä, niin ratkaisun helppous on suhteellista. Hyvin harvoin ongelma ratkeaa nappia painamalla. Tärkein onnistumiseen vaikuttava tekijä onkin omistajan sitoutuneisuus, ei suinkaan ongelman tyyppi tai vakavuus.

Pikaratkaisu on jokaisen mieleen, mikäs sen mukavampaa kuin huomata, että eläimen käytös muuttuu sormia napsauttamalla. Jos olisi todella olemassa toimivia pikaratkaisuja, ei kukaan joutuisi ongelmien kanssa elämään. Eläin voi muuttaa käyttäytymistään tilanteessa hetkellisesti, mutta tämä tilanne täytyy toistaa satoja kertoja, kunnes uusi toimintamalli vakiintuu. Se, että koira on kerran ollut ohitustilanteessa hiljaa tai että hevonen on kerran vaihtanut laukkaa, on hienoa, mutta todennäköisemmin sattumaa kuin opittu tapa toimia. Kouluttamisen tarkoitus on tehdä vakiintuneita tapoja niistä toiminnoista, jotka tapahtuvat sattumalta. Ympäristöä ja omaa toimintaa muuttamalla saadaan asioita tapahtumaan sattumalta. Se ei kuitenkaan ole lopputulos – se on se vaihe, josta kouluttaminen alkaa.

Miten renkaiden vaihtaminen sitten liittyy tähän? Aika harva ongelma eläimen kanssa korjaantuu renkaita vaihtamalla. Harva käytösongelma korjaantuu sillä, että hankitaan uusi väline. Vielä vähemmän ongelma korjaantuu sillä, että tilanteisiin vain reagoidaan sattumanvaraisesti silloin kun niitä eteen tulee; pahimmillaan joskus palkitaan ja joskus rangaistaan samasta asiasta riippuen siitä, mikä väline on käsissä. Ongelma ei myöskään korjaannu kokeilemalla nettipalstoilta saatuja vinkkejä.

Ongelma korjaantuu sillä, että järkeilee itse tai ammattilaisen kanssa, mitä korjaaminen vaatii, päättää pystyykö itse ja muu perhe sitoutumaan prosessiin ja sitten tekee tarvittavat toimenpiteet ja katsoo näkyykö muutosta kahdessa viikossa. Jos ei näy muutosta, täytyy homma suunnitella uudelleen.

Ei kannata tuhlata aikaansa kokeilemalla erilaisia kikkoja. Ongelman ydin voi olla yhtä yksinkertainen kuin huonot renkaat. Jonkun täytyy silti tehdä se vaihtotyö.