Tyytyväinen kissa – perushuolto positiivisesti

Kissan huoltoon kuuluu sellaisia asioita, jotka eivät ole harjoittelematta helppoja. Kukaan kissa ei ole huoltovapaa ja siitä syystä kannattaakin valmistautua erilaisiin toimenpiteisiin, vaikka akuuttia tarvetta ei olisikaan. Pienellä huollolla voi välttää isompia remontteja – esimerkiksi hampaiden harjaaminen voi säästää kissaa ja kukkaroa.

Mitä väliä, miten huolto suoritetaan?

Huoltotoimet ovat välttämätön paha. Onko sillä niin väliä, miten kissa toimenpiteisiin suhtautuu, jos ne kuitenkin päättäväisesti tehdään? Riippuu toki siitä, kuinka usein huolto tapahtuu – päivittäinen epämukavuus on huono asia, kun taas tyytyväinen kissa voi helpommin sietää pienen jakson puoliväkisin tehtyjä toimenpiteitä.

Mikäli jokin asia, kuten harjaus tai hampaiden pesu tai lääkkeiden tai lisäravinteiden antaminen toistuu jatkuvasti, siihen kannattaa ehdottomasti kiinnittää huomiota. Omistajana et halua sotkeutua kissan silmissä mihinkään epäilyttävään toimintaan, joka ei kestä päivänvaloa. Et halua, että kissasi alkaa stressata seurassasi etkä varsinkaan halua, että kissan stressi kroonistuu. Se nimittäin näkyy ja tuntuu, mikäli näin pääsee käymään. Kissa on herkkä olento, jolla stressi aiheuttaa paljon ongelmia.

Rauhallisin ja päättäväisin ottein?

Suosittelen jättämään päättäväisyyden nurkkaan siinä vaiheessa, kun kohteena on eläin. Kissa, kuten mikään muukaan eläin, ei ymmärrä sellaisia käsitteitä kuin sisu, päättäväisyys tai periksiantamattomuus. On totta, että erittäin taitavasti tehtynä erilaisia käsittelytoimenpiteitä voi harjoitella sillä tavalla, että irti päästäminen ja helpotus vahvistavat oikeaa käytöstä. Kissaa ei kuitenkaan saa opetettua hyväksymään toimenpiteitä tekemällä niitä väkisin ja pitämällä kissaa pakolla kiinni. Lue lisää ajatuksia pakkosylityksestä, jota en suosittele. Rauhalliset ja päättäväiset otteet ovat hyvä asia silloin, kun toimenpide on kissalle tuttu ja se hyväksyy sen. Koulutusmenetelmänä rauhalliset ja päättäväiset otteet eivät toimi.

Mitä haittaa pienestä epämukavuudesta on?

Elämä ei aina ole pelkkää juhlaa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisi perusteltua pakottaa kissaa. Kissan elämässä on muitakin vastoinkäymisiä, omistajan ei tarvitse olla yksi niistä. Jokainen kiinnipitäminen on pois sylissä viihtymisestä. Jokainen pakottaminen lisää ja herättää epäluuloisuutta, joka lisää stressiä. Jokainen puoliväkisin tehty toimenpide on pois luottamuspankista ja kissan hallinnan tunteesta. Pienikin vastakkainasettelu kissan ja omistajan välillä luo jännitettä, murentaa suhdetta ja vähentää kissan (ja omistajan) mahdollisuuksia ennakoida toisen osapuolen tekemisiä. Jokainen taistelu opettaa kissalle, ettei sen mielipiteellä ole väliä, mikä taas laitostaa ja masentaa kissaa.

Miten saat positiivisen kierteen päälle?

Ajatellaan hetki luottamuspankkia. Sinne toisaalta tallettuvat myönteiset kanssakäymiset, jotka kasvavat korkoa yleistyen kissan asenteessa muihin tilanteisiin ja muihin ihmisiin. Toisaalta pankista nostetaan aina silloin, kun jotain epämiellyttävää tapahtuu. Luottamuspankissa on se hyvä puoli, että sinne saa tehtyä talletuksia omalla työllä. Nostojen suuruuteen vaikuttaa toimenpiteen vakavuus ja kesto.

Ajatuksen ydin on siinä, mitä sinun täytyisi tehdä, jotta luottamuspankin velat alkaisivat tuntua saatavilta. Miten saisit nostot käännettyä talletuksiksi?

Liittymällä jäseneksi pienellä, yhdeksän euron talletuksella, näet video, jossa kissojen tyypillisissä hoitotoimissa nostot käännetään talletuksiksi; lisäksi näet kuukauden ajan kaikki videot, joita kissa-aiheista on kertynyt jo yli toistakymmentä. Kissa-aiheissa on puhetta hiekkalaatikoista, kissan kesyttämisestä ja virikkeistä. Tule mukaan jäseneksi, jäsenyys on määräaikainen, eikä sinun tarvitse sitä erikseen irtisanoa.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Tyytyväinen kissa – arjen perustaitoja kissaystävällisesti

Kissan hyvinvointi perustuu sen omaan kokemukseen asioiden tilasta. Hyvinvointiin kuuluu toki keskeisesti terveys ja ruokavalio, mutta myös suhde omistajaan ja muihin mahdollisiin eläimiin taloudessa sekä päivittäisen elämän mielekkyys.

Mistä kissan elämään ja arkeen voi ammentaa mielekkyyttä?

Hyvinvoinnin kokemuksella ei ole ylärajaa. Mielikuvitus on ainut este siihen, kuinka paljon kissan hyvinvointia on mahdollista kehittää. Arki rullaa usein samaa rataa päivästä toiseen, ja aina ei tarvitsekaan keksiä sirkustemppuja kissan iloksi. Parhaat hyvinvointiteot eivät edes ole sirkustemppuja, vaan niillä syvennetään suhdetta ja annetaan kissalle itselleen eväitä parantaa elämänlaatuaan.

Hyvinvoinnin ja kissan tyytyväisyyden osalta ei kannata miettiä, mikä kissalle riittää vaan mieluummin mitä kissa tarvitsee. Kissa pysyy hengissä kun se saa ruokaa ja hoitoa. Kuitenkin psyykkisellä puolella on yhtä suuri merkitys kuin fyysisellä terveydellä. Ongelma syntyy siitä, että kissaa voi olla hankala motivoida osallistumaan psyykkisen hyvinvoinnin nostamistalkoisiin.

Olisiko mahdollista, että kissan mielipidettä kuunneltaisiin nykyistä enemmän?

Millä tavalla kissa osaa kommunikoida ihmisen kanssa? Naukumalla. Jokainen kissanomistaja osaa kaataa ruokaa kuppiin kun kissa johdattelee kaapille, kiehnää jaloissa ja huutaa. Mitä muuta kissa osaa kertoa kuin ruokahalunsa? Ja onko sillä väliä?

Miksi koira on niin helppo motivoida koulutukseen ja kissa niin vaikea? Voisiko yksi selitys löytyä siitä, että kissa elää omistajansa kanssa ikään kuin kämppiksenä ja koira taas tekee asioita aktiivisesti omistajansa kanssa, parhaan ystävän pestissä. Pidän yhtenä mahdollisena selityksenä kissan asenteelle sitä, että ne kasvatetaan pennusta saakka toimimaan yksin. Niiden ei tarvitse pyytää mitään muuta kuin ruokaa, eikä vapaalla ruokinnalla sitäkään.

Toisaalta on hyvä asia, että kissa niin sanotusti pärjää itsenäisesti. Toisaalta sen hyvinvoinnin kannalta se voi olla huono asia. Mikäli kissalla ei ole motivaatiota muodosta suhteita tai tehdä asioita yhdessä tai kommunikoida, sen elämä voi käydä melko yksitoikkoiseksi. Suhde omistajaan ja mielekäs puuhastelu tuovat arkeen mielekkyyttä. Omistajan kanssa toimiminen on kissan elämässä tärkeä virike – se ei ole vähäisin syy aktivoida kissaa!

Mistä voi aloittaa?

Onko kissasi laitostunut sohvalle? Katsooko se vain ihmeissään kun heilutat herkkuja sen nenän edessä? Poistuuko se paikalta kun yrität opettaa sille temppuja? Tämä kaikki on aivan normaalia toimintaa kissalle, jolla ei ole a) motivaatiota tai) kokemushistoriaa siitä, että yhdessä tekeminen on hauskaa. Hyvä uutinen on se, että nämä on mahdollista kissalle asentaa aikuisenakin.

Aloita mahdollisimman yksinkertaisista asioista. Tee tehtävät kissalle mielekkäiksi ja helpoiksi; jos alat odotella, että se hakee postin laatikosta, voi olla että saat odottaa pitkään!

Mikäli olet kiinnostunut kissan kouluttamisesta ja hyvinvoinnista, käy liittymässä tähän ryhmään! Lisäksi tulossa aiheeseen liittyvä luento!

Liittymällä jäseneksi näet kaksi yksinkertaista temppua: hyppää syliin ja hyppää sormen osoittamaan suuntaan, ja osaat videon katsottuasi opettaa ne omalle kissallesi. Jäsenenä näet myös kymmeniä muita kissa-aiheisia videoita! Jäsenyys on määräaikainen.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Tärkeät perustaidot: kissa ja kuljetuslaatikko

Matkustaminen voi olla kissalle välttämätön paha tai tapa laajentaa elinpiiriä turvallisesti. Kaikki kissat kannattaa opettaa siihen, ettei matkustaminen ole maailmanloppu. Boksin valintaan ja matkustamisen yleisiin asioihin saat vinkkejä tästä videosta.

Ongelma kissojen ja kuljettamisen kohdalla on se, että fiksuna eläimenä kissa oppii usein kerrasta, mitä laatikkoon meneminen hänen osaltaan tarkoittaa. Kissaa on mahdotonta huijata, ja jos sitä on väkisin kuljetettava, sitä ei kannata huijata laatikkoon. Kissaa kohtaan on reilua, että se tietää mitä on tapahtumassa. Sille, miten kissa kuljettamiseen reagoi, ei ole tehtävissä mitään juuri ennen matkaa. Vastustelu ja asenne on hyvä kuitenkin tiedostaa, koska siitä voi päätellä, että koulutettavaa riittää. Kissan asenne kuljettamista kohtaan ei ole pysyvä ominaisuus tai luonteenpiirre, vaan opittavissa oleva asia, johon tärkein vaikuttava tekijä on omistaja.

Yksi tapa lähestyä kuljetushaastetta on laittaa tai oikeastaan lavastaa kuljetusboksi oleilupaikaksi. Tämä menettely ei yleensä toimi kovin hyvin, vaikka kissa voi kyllä alkaa pitää boksissa nukkumisesta ja sitä kautta se tulee tutummaksi. Usein kuitenkaan boksi sinänsä ei pelota kissaa, vaan se, mihin kyseinen vekotin liittyy. Bokseissa on se huono puoli, että ne ovat lähes aina pussinperiä, eli kissa voi joutua ja joutuukin saarretuksi boksissa ollessaan. Tällaisen kokemuksen jälkeen se alkaa välttää boksia, vaikka se olisi kuinka mukava. On myös kissoja, jotka käyttävät boksia pesänään silloin, kun se on sijoitettuna olohuoneeseen, mutta eteiseen nostettuna ne karttavat sitä. Kissan älykkyyttä ei kannata aliarvioida tässäkään asiassa.

Sama edellä kuvattu ongelma pätee siihen, että kissa opetetaan boksiin herkkujen avulla asteittain. Se kyllä toimii koulutuskontekstissa, mutta tosipaikan tullen kissa voi kieltäytyä menemästä laatikkoon, tai oven sulkeuduttua se voi aloittaa mellakan. Asteittainen kouluttaminen on hyvä asia, ja sitä kannattaa tehdä. Kissa saa positiivisia kokemuksia kopasta ja saa koulutuksen yhteydessä hallinnan tunteen, joka edesauttaa kissan hyvinvointia. Sen tuloksia ei kuitenkaan ole syytä vesittää huijaamalla kissaa. Huijaamisella tarkoitan sitä, että hauska treeni muuttuukin vankilaksi ja eläinlääkärireissuksi täysin yllättäen ja pyytämättä. Mitä enemmän ristiriitaisia fiiliksiä koppaan liittyy, sitä enemmän kissa alkaa sitä vältellä. Kouluttamisen kannalta on syytä myöntää faktat (myös kissalle), eikä sortua valehteluun. Kissa ei mene rikki, jos sitä on pakko kuljettaa, vaikka se ei ole valmis siihen. Se voi mennä enemmän rikki siitä, että koppaa (ja omistajaa) esitetään vuoropäivinä uhkana ja mahdollisuutena.

Kissan lastaamiseen pätee sama tosiasia kuin hevostenkin lastaamiseen, ja se on jopa tärkein koulutuksen onnistumiseen vaikuttava seikka. Lastaaminen tai koppaan meno ei ole valmis ja salonkikelpoinen, kun eläin saadaan omaehtoisesti menemään kohteeseen – se on vasta ensimmäinen palikka kokonaisuudessa. Sekä hevosen että kissan kanssa päästään parhaisiin tuloksiin, kun voidaan korostaa kaikilla tavoilla, että kuljettaminen on hauskaa.

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käydään läpi, miten koppatreenistä saa tehokkaan. Lisäksi käyn läpi, mitä kannattaa tehdä, jos kissaa on pakko kuljettaa ja lastata, vaikka se ei ole valmis.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kissat temppuilemaan – näin pääset alkuun

Temppujen harjoittelusta on monia hyötyjä kissalle. Vaikka temppu olisi täysin tarpeeton ja turha, sillä on silti suuri merkitys ja se on hyvinvointiteko. Kouluttamalla tarpeellisia tai turhia temppuja kissallesi opit tuntemaan sitä aivan uudella tavalla, opit tunnistamaan mikä sille on tärkeää ja opit samalla myös sen stressistä – parhaassa tapauksessa opit tunnistamaan jos kissalla ei ole kaikki kunnossa.

Käydään ensin läpi mitä hyötyä koulutuksesta on.

Suhde kissan ja omistajan välillä paranee, kun koulutusta tehdään omaehtoisuuteen ja palkitsemiseen perustuen. Mitä tämä sitten tarkoittaa? Suhde muodostuu sarjasta vuorovaikutustilanteita. Koulutustilanne on vuorovaikutustilanne, joka on sävyltään positiivinen. Koulutus tuottaa sivutuotteena hauskaa yhdessä tekemistä eli hyviä vuorovaikutustilanteita, jotka tallettuvat suhdepankkiin. Mitä enemmän suhdepankissa on plussaa, sitä enemmän kissa voi luottaa omistajaan ja sitä positiivisemmin kissa ajattelee myös tulevista vuorovaikutustilanteista.

Kouluttaminen vähentää stressiä ja lisää hyvinvointia. Mitä ihmettä, voiko herkkuja syöttämällä muka parantaa kissan terveyttä? Kyllä voi. Kouluttamalla vaikutetaan välittäjäaineisiin ja sitä kautta tunnetilaan ja edelleen mielialaan. Kun kissa on hyvällä tuulella, se ei ole niin altis stressaaville tilanteille ja se palautuu stressistä nopeammin. Hyvä tuuli myös puskuroi huonoja kokemuksia. Mitä vähemmän kissa stressaa, sitä vähemmän altis se on mm. tulehduksille. Kouluttaminen osana virikeohjelmaa vaikuttaa kissan aikabudjettiin. Tätä kautta kouluttaminen ehkäisee ei-toivottua käyttäytymistä ja sillä voidaan hallita mm. yöllistä riehumista.

Kouluttaminen nopeuttaa kasvua ja toipumista. Mitä enemmän kissalla on mahdollisuuksia toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan, sitä tyytyväisempi se on. Sisäkissat pääsevät harvoin oikeasti saalistamaan, ja tästä syystä kouluttaminen tarjoaa niille sopivaa korvaavaa toimintaa. Virikkeet, joihin kouluttaminen kuuluu, auttavat kissaa toipumaan sairaudesta tai leikkauksesta nopeammin.

Kouluttaminen vaikuttaa oppimiskykyyn. Luonnossa kissa kohtaa päivittäin erilaisia haasteita ja ongelmia, ja sen on käytettävä päätään selviytyäkseen niistä. Kotikissa ei suurempia haasteita kohtaa, mikä saattaa aiheuttaa laitostumista. Laitostumisen ehkäisyyn ja aktiivisuuden ylläpitoon koulutus tarjoaa sopivaa hauskaa tekemistä ja aivopähkinää, jotta harmaat aivosolut pääsevät hommiin!

Miten sitten voi aloittaa?

Ensimmäinen asia ja koulutuksen ehdoton edellytys on motivaatio. Kissoja on monesti syytetty siitä, etteivät ne ole innokkaita tekemään mitään omistajiensa kanssa. Tämä ei johdu eläimen ominaisuuksista vaan syy löytyy usein joko siitä, että kissalla on muuta tärkeämpää tekemistä tai siitä, että motivaatio on valunut vapaiden nappuloiden seassa ruokakuppiin, joka on jatkuvasti esillä.

Kun motivaatio on kunnossa niin onnistuminen on taattua! Voit aloittaa suoraan jostain tempusta tai voit hyödyntää erilaisia tukitaitoja.

Liity eläinkoulutusblogin jäseneksi ja katso video, jossa neuvon alkuun yksinkertaisten taitojen opettelussa!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Hevonen ja kissa ovat molemmat saaliseläimiä, joille on tyypillistä suhtautua varauksellisesti kaikkeen uuteen. Onko eläimen koko peruste sille, että sitä käsitellään tietyllä tavalla? Entä kuinka johdonmukaisesti me käsittelemme kaikkia saaliseläimiä samoja periaatteita noudattaen? Miten inhimillistäminen ja pelko vaikuttavat siihen, miten eläimiä lähestymme tai niihin suhtaudumme?

Kissojen kohdalla on melko helppoa ymmärtää, mikä merkitys ennakoitavuudella on. Ennakoitavuus tarkoittaa sitä, että eläinten täytyy ihmisen käyttäytymistä lukemalla oppia arvaamaan, missä aikeissa ihminen on ja mitä hän seuraavaksi aikoo tehdä. Eläimet eivät osaa suomea, ennen kuin niille opetetaan joitakin sanoja. Sen sijaan ne ovat taitavia oppimaan kokemuksen kautta. Varsinkin niille epämiellyttävät kokemukset jäävät hyvin muistiin ja eläimet ovatkin taitavia välttämään niitä sekä kaikkia niihin viittaavia asioita. Esimerkiksi jos kissa matkustaa kuljetuskopassaan autolla eläinlääkäriin, jossa se saa huonon kokemuksen, se saattaa alkaa vältellä a) tilannetta lääkärissä, b) autoa, c) kuljetuskoppaa tai d) omistajaansa. Samaan tapaan hevonen voi oppia tuntemaan eläinlääkärin huonolla tavalla ja välttää yhteistyötä kaikin keinoin.

Olen itse huomannut, että hevonen tulee jotenkin niin tutuksi, että sitä pitää lähes ihmisenä, samoin käy koiran kanssa. Tulee unohdettua, että ne ovat ”vain” luontokappaleita, kun niiden toiminnalle lataa erilaisia oletuksia ja alkaa pitää tiettyjä asioita itsestäänselvinä. Sen sijaan kissojen kanssa en ole samaa kokenut. Kissalta ei jostain syystä tule odotettua mitään asiaa tai toimintaa automaattisesti, paitsi ehkä jääkaapilla jonottelua ruoka-aikaan. Asioiden ottaminen itsestäänselvyyksinä aiheuttaa sen, että ärtymys kohoaa, jos odotettu ei tapahdu.

Kissojen kanssa ollaan harvoin suorituskeskeisiä – niiden käyttäytyminen tai osaaminen ei samalla tavalla aiheuta paineita kuin hevosen tai koiran, jotka ovat yleensä harrastuskavereita. On täysin hyväksyttävää, jos kissa ei jonakin päivänä innostu vaikkapa agilitytempuista. Sen sijaan jos hevonen ei innostu estevalmennuksesta, tilanne voi tuntua vakavammalta. Ehkä kissoihin suhtaudutaan ilman ennakko-odotuksia?

Aiheuttaako ennakko-odotus tai paine sellaista, että hevosta käsitellään eri tavalla kuin kissaa? Kissojen kanssa on helppo ymmärtää, että jahtaaminen ei auta jos eläin itse ei halua tulla kontaktiin. Kissaa harvemmin juoksutetaan ympäri asuntoa tai pientä pyöröaitausta, kunnes se antautuu. Kissaa harvoin käännetään korvasta jos se tempoilee otteesta pois – sen sijaan pakkosylitystä kyllä käytetään eli yhtäläisyyksiä löytyy. Ehkä sitä voisi verrata hevosen säkittämiseen, jossa pelottavia ärkykkeitä annetaan niin kauan, että hevonen ei enää välitä niistä. Kumpikin käytäntö on saaliseläimen kannalta huono, koska niiden myötä aloitekyky latistuu ja stressitaso nousee ja kaiken lisäksi suhde kärsii.

Kissan kohdalla oman tilan kunnioittaminen ei ole niin justiinsa – moni tähtää varsinkin arempien kissojen kanssa siihen, että ne eivät kunnioittaisi ihmisen tilaa, vaan tulisivat rohkeasti syliin. Kissan ei tarvitse kunnioittaa ihmisen omaa tilaa, enkä tiedä kuka jaksaisi päsmäröidä kissan kanssa, että se saa tulla vain kutsuttuna ihmisen tilaan. Kissakin voi kuitenkin olla vaarallinen pienestä koostaan huolimatta. Kissaa voi opettaa olemaan sylissä ja lähellä siten, että se ei ole vaarallinen tai ei toimi ei-toivotulla tavalla.

Voisiko samaa periaatetta hyödyntää hevosen kanssa? Voisiko oman tilan leipoa sisään koulutettaviin asioihin, jotta ei tarvitsisi pitää tuplia päällä? Olisiko mahdollista, että tilan kunnioitus tulisi kaupan päällisenä, jos palkittaisiin hevosta halutuista asioista?

Liittymällä jäseneksi näet videolla lisää pohdintaa oman tilan kunnioittamisesta ja sen tärkeydestä!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Virike kissan mukaan!

Virikkeistä puhutaan joka puolella ja sana on jossain määrin kokenut inflaation ja ehkä alkuperäinen idea on saattanut hälventyä. Virikkeitä tutkitaan ympäristöissä, joissa on paljon kissoja samanlaisissa olosuhteissa – usein kissojen virikkeitä tutkitaan löytöeläintaloissa. Kotikissoilla tutkiminen olisi haastavampaa, kun jokaisella kissalla on erilaiset olosuhteet, joiden vaikutusta ei voitaisi rajata tutkimuksesta pois. Löytöeläintaloissa tehtyjä tutkimuksia voidaan soveltaa kotikissoille, kun otetaan huomioon kissakohtaiset mieltymykset ja erot.

Virikkeiden tavoitteena on lievittää ja ehkäistä stressiä. Virike voi olla mikä tahansa kissan elinympäristöön lisättävä asia, joka lisää kissan omaehtoista motorista toimintaa ja sitä kautta vaikuttaa stressiä lievittävästi. Kissalla täytyy olla kissamaista ja mielekästä tekemistä, jotta sen turhautuminen ja pelko pysyvät siedettävällä tasolla ja sitä kautta stressi alenee. Ei kuitenkaan ole aivan sama, mitä kissalle virikkeeksi järjestää, vaan kannattaa huomioida kissan persoonallisuus ja yksilölliset tavoitteet virikeohjelmalle. Jotta virikkeiden järjestäminen olisi tehokasta ja järkevää, tarvitaan tietoa siitä, mitä kukin kissa eniten arvostaa. Esimerkiksi kirjojen lukeminen on monelle ihmiselle rentouttavaa ja stressiä lievittävää tekemistä. Se ei kuitenkaan riitä, että kirjahyllyssä komeilee rikos ja rangaistus, koska lukematon kirja ei ole tehnyt tehtäväänsä; se ei lievitä stressiä. Sama pätee kissoihin – niille on turha omantunnontuskissa ostaa erilaisia härpäkkeitä, jos ne eivät niitä käytä. Vain käytetty virike tekee tehtävänsä.

Tutkimuksessa (Ellis et al., 2017) haluttiin selvittää valintojen avulla, minkälaisia virikkeitä kissat arvostavat rajoitetuissa olosuhteissa. Kissat laitettiin asumaan häkkiin, jossa keskialueella oli perustarvikkeet, kuten ruoka, vesi ja hiekkalaatikko. Keskihäkin ympärillä oli neljä virikealuetta, joista yksi oli tyhjä, yhdessä oli pahvilaatikko, yhdessä hylly ja yhdessä lelu. Tutkijat mittasivat, kuinka paljon aikaa kissat viettivät kussakin osastossa.

Tulokset paljastivat, että kissat valitsivat useammin virikkeellisen osaston kuin tyhjän, eli kissat vaikuttivat todella arvostavan virikkeitä. Virikkeistä parhaaksi osoittautui pahvilaatikko ja sen jälkeen hylly. Lelun kanssa kissat viettivät aikaa näistä kolmesta vähiten. Piilolaatikko oli niin tärkeä, että sen voisi nostaa virikestatuksesta perustarpeeksi. Piilolaatikon vaikutuksista voit lukea lisää täältä! Johtopäätöksenä tässäkin tutkimuksessa oli se, että piiloutumisen tarve on todella suuri ja että stressaavissa tilanteissa ensimmäinen edellytys on piilolaatikon tarjoaminen.

Löytökissoista kotikissoihin… Kotitiikerille ei pahvilaatikko välttämättä tuota onnea, vaikka ne piiloja kaipaavatkin, ja joudutaan miettimään muita ratkaisuja virikkeiden toteuttamiseen. Valjaissa ulkoiluttaminen on yksi tärkeä ja erittäin tehokas tapa aktivoida ja väsyttää kissaa. Siinä yhdistyy parhaimmillaan moni eri virikeryhmä; kissa saa tepastella erilaisilla alustoilla, nähdä ja kuulla ja haistaa luontoa ja olla vuorovaikutuksessa omistajansa kanssa. Ulkoilu parantaa omistajan ja kissan välistä suhdetta ja vuodenaikojen mukaan vaihtuva ympäristö takaa mielenkiinnon. Kissaa ei kuitenkaan voi viedä valmistelematta pihalle narun jatkeena, vaan harrastus vaatii huolellisen alkutreenin. Ulkoiluissa on eroja, ja ensimmäisillä kerroilla kissalle jää yleensä mieleen se, onko ulkoilu hauskaa yhdessäoloa vai pelkoa aiheuttava kokemus. Ulkoilu lähtee liikkeelle valjastamisesta, josta voit lukea lisää täältä!

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa oma kissani on ensimmäistä kertaa valjaissa pihalla ja saat vinkit siihen, miten kissaa kannattaa ulkoiluun valmistella ja mihin ulkoilun aikana kannattaa kiinnittää huomiota (videon kesto 11 min.)

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kissasta tyytyväinen automatkustaja – katso vinkit videosta

Kissojen kuljettaminen voi olla haastavaa. Harjoittelussa kannattaa keskittyä moneen tekijään, joista yksi on kuljetusboksin valinta ja siihen opettaminen, katso aiheesta lisää täältä. Toinen asia on itse autoon tutustuttaminen.

Matkustaminen voi olla hauskaa ja se tarjoaa parhaimmillaan kissalle uusia kokemuksia. Matkalle mukaan otettava kissa on kiva, kun ei tarvitse stressata miten kissa suhtautuu. Lyhyille ja miksei pidemmillekin reissuille kissa on mukava ottaa mukaan, kun voi luottaa siihen, että autossa oleminen ei ole pelkkää huutamista ja valitusta.

Kissoja on erilaisia; osa nauttii uusista asioista, ja osa on hieman varauksellisempia. Kaikki kissat on kuitenkin mahdollista opettaa matkustamaan, kun tekee siitä kissan mielestä kannattavaa ja hauskaa.

Mikäli sinun kissasi ei pidä matkustamisesta, mieti aluksi, missä syy mahtaa piillä. Tarkista ainakin seuraavat asiat:

  1. Vastustaako kissa kuljetusboksia?
  2. Onko kissa boksissa tyytyväinen, mutta liikkuvassa autossa pakka hajoaa?
  3. Onko kissalla huonoja kokemuksia matkan määränpäässä? Yhdistääkö se autoilun mukaviin asioihin vai ikäviin asioihin?

Näihin kaikkiin syihin voit vaikuttaa harjoittelemalla.

Katso videosta, miten kissaa voi tutustuttaa autoon omalla pihalla 🙂 Liittymällä jäseneksi pääset katsomaan videon.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.