Hevonen ja kissa ovat molemmat saaliseläimiä, joille on tyypillistä suhtautua varauksellisesti kaikkeen uuteen. Onko eläimen koko peruste sille, että sitä käsitellään tietyllä tavalla? Entä kuinka johdonmukaisesti me käsittelemme kaikkia saaliseläimiä samoja periaatteita noudattaen? Miten inhimillistäminen ja pelko vaikuttavat siihen, miten eläimiä lähestymme tai niihin suhtaudumme?

Kissojen kohdalla on melko helppoa ymmärtää, mikä merkitys ennakoitavuudella on. Ennakoitavuus tarkoittaa sitä, että eläinten täytyy ihmisen käyttäytymistä lukemalla oppia arvaamaan, missä aikeissa ihminen on ja mitä hän seuraavaksi aikoo tehdä. Eläimet eivät osaa suomea, ennen kuin niille opetetaan joitakin sanoja. Sen sijaan ne ovat taitavia oppimaan kokemuksen kautta. Varsinkin niille epämiellyttävät kokemukset jäävät hyvin muistiin ja eläimet ovatkin taitavia välttämään niitä sekä kaikkia niihin viittaavia asioita. Esimerkiksi jos kissa matkustaa kuljetuskopassaan autolla eläinlääkäriin, jossa se saa huonon kokemuksen, se saattaa alkaa vältellä a) tilannetta lääkärissä, b) autoa, c) kuljetuskoppaa tai d) omistajaansa. Samaan tapaan hevonen voi oppia tuntemaan eläinlääkärin huonolla tavalla ja välttää yhteistyötä kaikin keinoin.

Olen itse huomannut, että hevonen tulee jotenkin niin tutuksi, että sitä pitää lähes ihmisenä, samoin käy koiran kanssa. Tulee unohdettua, että ne ovat “vain” luontokappaleita, kun niiden toiminnalle lataa erilaisia oletuksia ja alkaa pitää tiettyjä asioita itsestäänselvinä. Sen sijaan kissojen kanssa en ole samaa kokenut. Kissalta ei jostain syystä tule odotettua mitään asiaa tai toimintaa automaattisesti, paitsi ehkä jääkaapilla jonottelua ruoka-aikaan. Asioiden ottaminen itsestäänselvyyksinä aiheuttaa sen, että ärtymys kohoaa, jos odotettu ei tapahdu.

Kissojen kanssa ollaan harvoin suorituskeskeisiä – niiden käyttäytyminen tai osaaminen ei samalla tavalla aiheuta paineita kuin hevosen tai koiran, jotka ovat yleensä harrastuskavereita. On täysin hyväksyttävää, jos kissa ei jonakin päivänä innostu vaikkapa agilitytempuista. Sen sijaan jos hevonen ei innostu estevalmennuksesta, tilanne voi tuntua vakavammalta. Ehkä kissoihin suhtaudutaan ilman ennakko-odotuksia?

Aiheuttaako ennakko-odotus tai paine sellaista, että hevosta käsitellään eri tavalla kuin kissaa? Kissojen kanssa on helppo ymmärtää, että jahtaaminen ei auta jos eläin itse ei halua tulla kontaktiin. Kissaa harvemmin juoksutetaan ympäri asuntoa tai pientä pyöröaitausta, kunnes se antautuu. Kissaa harvoin käännetään korvasta jos se tempoilee otteesta pois – sen sijaan pakkosylitystä kyllä käytetään eli yhtäläisyyksiä löytyy. Ehkä sitä voisi verrata hevosen säkittämiseen, jossa pelottavia ärkykkeitä annetaan niin kauan, että hevonen ei enää välitä niistä. Kumpikin käytäntö on saaliseläimen kannalta huono, koska niiden myötä aloitekyky latistuu ja stressitaso nousee ja kaiken lisäksi suhde kärsii.

Kissan kohdalla oman tilan kunnioittaminen ei ole niin justiinsa – moni tähtää varsinkin arempien kissojen kanssa siihen, että ne eivät kunnioittaisi ihmisen tilaa, vaan tulisivat rohkeasti syliin. Kissan ei tarvitse kunnioittaa ihmisen omaa tilaa, enkä tiedä kuka jaksaisi päsmäröidä kissan kanssa, että se saa tulla vain kutsuttuna ihmisen tilaan. Kissakin voi kuitenkin olla vaarallinen pienestä koostaan huolimatta. Kissaa voi opettaa olemaan sylissä ja lähellä siten, että se ei ole vaarallinen tai ei toimi ei-toivotulla tavalla.

Voisiko samaa periaatetta hyödyntää hevosen kanssa? Voisiko oman tilan leipoa sisään koulutettaviin asioihin, jotta ei tarvitsisi pitää tuplia päällä? Olisiko mahdollista, että tilan kunnioitus tulisi kaupan päällisenä, jos palkittaisiin hevosta halutuista asioista?

Liittymällä jäseneksi näet videolla lisää pohdintaa oman tilan kunnioittamisesta ja sen tärkeydestä!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Virike kissan mukaan!

Virikkeistä puhutaan joka puolella ja sana on jossain määrin kokenut inflaation ja ehkä alkuperäinen idea on saattanut hälventyä. Virikkeitä tutkitaan ympäristöissä, joissa on paljon kissoja samanlaisissa olosuhteissa – usein kissojen virikkeitä tutkitaan löytöeläintaloissa. Kotikissoilla tutkiminen olisi haastavampaa, kun jokaisella kissalla on erilaiset olosuhteet, joiden vaikutusta ei voitaisi rajata tutkimuksesta pois. Löytöeläintaloissa tehtyjä tutkimuksia voidaan soveltaa kotikissoille, kun otetaan huomioon kissakohtaiset mieltymykset ja erot.

Virikkeiden tavoitteena on lievittää ja ehkäistä stressiä. Virike voi olla mikä tahansa kissan elinympäristöön lisättävä asia, joka lisää kissan omaehtoista motorista toimintaa ja sitä kautta vaikuttaa stressiä lievittävästi. Kissalla täytyy olla kissamaista ja mielekästä tekemistä, jotta sen turhautuminen ja pelko pysyvät siedettävällä tasolla ja sitä kautta stressi alenee. Ei kuitenkaan ole aivan sama, mitä kissalle virikkeeksi järjestää, vaan kannattaa huomioida kissan persoonallisuus ja yksilölliset tavoitteet virikeohjelmalle. Jotta virikkeiden järjestäminen olisi tehokasta ja järkevää, tarvitaan tietoa siitä, mitä kukin kissa eniten arvostaa. Esimerkiksi kirjojen lukeminen on monelle ihmiselle rentouttavaa ja stressiä lievittävää tekemistä. Se ei kuitenkaan riitä, että kirjahyllyssä komeilee rikos ja rangaistus, koska lukematon kirja ei ole tehnyt tehtäväänsä; se ei lievitä stressiä. Sama pätee kissoihin – niille on turha omantunnontuskissa ostaa erilaisia härpäkkeitä, jos ne eivät niitä käytä. Vain käytetty virike tekee tehtävänsä.

Tutkimuksessa (Ellis et al., 2017) haluttiin selvittää valintojen avulla, minkälaisia virikkeitä kissat arvostavat rajoitetuissa olosuhteissa. Kissat laitettiin asumaan häkkiin, jossa keskialueella oli perustarvikkeet, kuten ruoka, vesi ja hiekkalaatikko. Keskihäkin ympärillä oli neljä virikealuetta, joista yksi oli tyhjä, yhdessä oli pahvilaatikko, yhdessä hylly ja yhdessä lelu. Tutkijat mittasivat, kuinka paljon aikaa kissat viettivät kussakin osastossa.

Tulokset paljastivat, että kissat valitsivat useammin virikkeellisen osaston kuin tyhjän, eli kissat vaikuttivat todella arvostavan virikkeitä. Virikkeistä parhaaksi osoittautui pahvilaatikko ja sen jälkeen hylly. Lelun kanssa kissat viettivät aikaa näistä kolmesta vähiten. Piilolaatikko oli niin tärkeä, että sen voisi nostaa virikestatuksesta perustarpeeksi. Piilolaatikon vaikutuksista voit lukea lisää täältä! Johtopäätöksenä tässäkin tutkimuksessa oli se, että piiloutumisen tarve on todella suuri ja että stressaavissa tilanteissa ensimmäinen edellytys on piilolaatikon tarjoaminen.

Löytökissoista kotikissoihin… Kotitiikerille ei pahvilaatikko välttämättä tuota onnea, vaikka ne piiloja kaipaavatkin, ja joudutaan miettimään muita ratkaisuja virikkeiden toteuttamiseen. Valjaissa ulkoiluttaminen on yksi tärkeä ja erittäin tehokas tapa aktivoida ja väsyttää kissaa. Siinä yhdistyy parhaimmillaan moni eri virikeryhmä; kissa saa tepastella erilaisilla alustoilla, nähdä ja kuulla ja haistaa luontoa ja olla vuorovaikutuksessa omistajansa kanssa. Ulkoilu parantaa omistajan ja kissan välistä suhdetta ja vuodenaikojen mukaan vaihtuva ympäristö takaa mielenkiinnon. Kissaa ei kuitenkaan voi viedä valmistelematta pihalle narun jatkeena, vaan harrastus vaatii huolellisen alkutreenin. Ulkoiluissa on eroja, ja ensimmäisillä kerroilla kissalle jää yleensä mieleen se, onko ulkoilu hauskaa yhdessäoloa vai pelkoa aiheuttava kokemus. Ulkoilu lähtee liikkeelle valjastamisesta, josta voit lukea lisää täältä!

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa oma kissani on ensimmäistä kertaa valjaissa pihalla ja saat vinkit siihen, miten kissaa kannattaa ulkoiluun valmistella ja mihin ulkoilun aikana kannattaa kiinnittää huomiota (videon kesto 11 min.)

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kissasta tyytyväinen automatkustaja – katso vinkit videosta

Kissojen kuljettaminen voi olla haastavaa. Harjoittelussa kannattaa keskittyä moneen tekijään, joista yksi on kuljetusboksin valinta ja siihen opettaminen, katso aiheesta lisää täältä. Toinen asia on itse autoon tutustuttaminen.

Matkustaminen voi olla hauskaa ja se tarjoaa parhaimmillaan kissalle uusia kokemuksia. Matkalle mukaan otettava kissa on kiva, kun ei tarvitse stressata miten kissa suhtautuu. Lyhyille ja miksei pidemmillekin reissuille kissa on mukava ottaa mukaan, kun voi luottaa siihen, että autossa oleminen ei ole pelkkää huutamista ja valitusta.

Kissoja on erilaisia; osa nauttii uusista asioista, ja osa on hieman varauksellisempia. Kaikki kissat on kuitenkin mahdollista opettaa matkustamaan, kun tekee siitä kissan mielestä kannattavaa ja hauskaa.

Mikäli sinun kissasi ei pidä matkustamisesta, mieti aluksi, missä syy mahtaa piillä. Tarkista ainakin seuraavat asiat:

  1. Vastustaako kissa kuljetusboksia?
  2. Onko kissa boksissa tyytyväinen, mutta liikkuvassa autossa pakka hajoaa?
  3. Onko kissalla huonoja kokemuksia matkan määränpäässä? Yhdistääkö se autoilun mukaviin asioihin vai ikäviin asioihin?

Näihin kaikkiin syihin voit vaikuttaa harjoittelemalla.

Katso videosta, miten kissaa voi tutustuttaa autoon omalla pihalla 🙂 Liittymällä jäseneksi pääset katsomaan videon.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Osa kissoista ilmentää stressiä erittäin aktiivisesti. Ne huutavat, hyökkäilevät ja osoittavat hyvin avoimesti, jos eivät ole tyytyväisiä tilanteeseen. Tällaiset kissat ovat hyvin reippaita ja siksi niiden persoonallisuus tulee myös esille. Aktiiviset kissat vaativat omistajiltaan toimia pysyäkseen tyytyväisinä – liian tylsä ja muuttumaton ympäristö voi puuduttaa ja kun tällainen kissa turhautuu, asunto voi kärsiä. On muutamia asioita, joita aktiivisen kissan omistajan kannattaa ottaa huomioon.

Aktiivinen kissa ei yleensä korista vaatekomeron perimmäistä nurkkaa eikä sitä voi unohtaa oven taakse toiseen huoneeseen. Sen sijaan aktiivinen kissa voi ajaa omistajansa hermoraunion partaalle seuraamalla tätä jatkuvasti, kommentoimalla kovaäänisesti kaikkea mahdollista ja yksinkertaisesti olemalla koko ajan kuultavilla, nähtävillä ja iholla. Valitettavasti nämä kissat kuuluvat siihen riskiryhmään, joita yritetään syöttää tyytyväisiksi kun kaikki muut keinot on jo käytetty. Kissaa saatetaan syöttää liikaa myös siksi, että se käyttäytyy koko ajan aivan kuin sillä olisi nälkä. Jaloissa pyörivä ja huutava kissa ei suinkaan aina ole nälkäinen – usein kissa pyytää omistajaltaan jotain muuta kuin ruokaa. Jatkuva syöminen lihottaa ja sitä kautta passivoi, mutta se ei poista kissan stressiä.

Aktiivisen kissan kanssa harrastaminen on yleensä helppoa. Kissa on helppo opettaa valjaisiin ja ulkoiluun, agilityyn tai temppuihin ja se alkaa myös pitää kiinni näistä saavutetuista eduistaan. Jos ulos menemiseen ei liity riittävän selkeää merkkiä, kissa voi viettää eteisessä suurimman osan päivästä huutaen. Tämä ei tietenkään ole toivottavaa, vaan saattaa jopa lisätä stressiä turhautumisen kautta, ja turhautunut kissa voi räjähtää herkästi.

Kierrokset käyttöön

Aktiivinen kissa nauttii toiminnallisuudesta. Se haluaa olla mukana tiskaamassa, suihkussa, saunassa, nukkumassa, pihalla, autossa, ikkunalla, tietokoneella, telkkarin ääressä, joka paikassa. Jos mielekästä tekemistä ei järjesty talon puolesta, kissa järjestää sitä itse. Kissan valtava moottori kannattaa valjastaa hyötykäyttöön ja antaa sille kokemuksia, jossa se saa riehua ja nostaa kierroksia. Vaikka tulee mieleen, että seinille jo muutenkin kiipeilevää kattia ei tarvitsisi enempää villitä, se kannattaa silti!

Pähkinöitä aivoille

Parin minuutin aivojumppa väsyttää kissan tehokkaasti ja tuottaa sille mielihyvää. Temppuja on helppo keksiä, kunhan löytää kissalle sopivan palkkion. Voit opettaa kaikkea mahdollista; hyödyllisiä asioita, hauskoja temppuja tai vaikkapa hajutyöskentelyä. Kissat nauttivat ongelmanratkaisutehtävistä, ja suurin osa niille suunnitelluista virikeleluista on aivan liian helppoja. Kouluttaminen on rahankin kannalta hyvä tapa antaa karkkia aivoille, kun ei kerran opittu ruokalabyrintti pölyyntyy kaapinpäällä.

Stressi hallintaan

Lyhytkestoinen stressi ei ole huono asia. Sen tarkoitus on auttaa kissaa poistumaan ikävästä tilanteesta ja selviytymään. Ongelma tulee siitä, että kissa ei pääse pois tilanteesta ja stressitila jää päälle. Pahimmillaan stressi voi sairastuttaa kissan. Stressinhallinnan tulisi lähteä siitä, että kissalla on mahdollisuuksia vaikuttaa omaan ympäristöönsä ja toteuttaa lajille tyypillistä käyttäytymistä. Kaikki kissamainen tekeminen on hyvästä stressinhallinnan kannalta; on hyvä, että kissa teroittaa kynsiään, on hyvä, että se kommunikoi ihmisensä kanssa, on hyvä että se on aktiivinen ja utelias ja leikkisä. Stressaantuneena aktiivinen kissa voi olla hyvin aktiivinen. Tämä olisi hyvä ottaa huomioon ja keksiä omalle kissalle sopivimmat stressinpurkukeinot.

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa esitellään aktiivisille kissoille sopivia virikkeellistämistapoja! Lisäksi näet videovinkit, miten kissan viikset saadaan töihin!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kissat hajuhommiin – näin pääset alkuun

Kun kerran ryhtyy aktivoimaan kissaa, niin siltä polulta on harvoin paluuta. Kissalle opettaa nopeasti ylä- ja alavitoset sun muut tarpeelliset temput, kun luopuu vapaista nappuloista ja löytää motivaation. Kissojen kanssa tulee eteen sama ongelma kuin muidenkin eläinten kanssa; mitä seuraavaksi? Varsinaiset koulutusongelmat ovat todella harvinaisia. Ongelma tulee siitä, ettei hetken kuluttua enää keksi, mitä opettaisi. Mielikuvitus loppuu kesken.

Taitoja voi jakaa erilaisiin kategorioihin sen mukaan, mitä perustaitoja ne edellyttävät. On kosketuskeppijohdannaiset, tassujen käyttöön perustuvat taidot, kohteisiin suuntautuvat taidot ja niin edelleen. Esimerkiksi käsittelyjohdannaiset taidot auttavat kissan käsittelyssä, tutkimisessa ja valjastamisessa. Kouluttamisesta on paljon hyötyä silloin kun se perustuu omaehtoisuuteen. Silloin kouluttaminen on virike, joka lisää kissan hyvinvointia ja aktiivisuutta. Kouluttamista voidaan harrastaa joko huvin vuoksi tai sillä voi olla jokin syvempi tarkoitus.

Kissalla on loistava hajuaisti! Sitä hyödynnetään kissan virikkeellistämisessä luvattoman vähän. Kissanminttu on ehkä tyypillisin hajuvirike, jota tietoisesti käytetään. Toisaalta myös herkkujen ja ruokien piilottaminen tukee hieman nenän käyttöä – ainakin jos vertaa kupista syömiseen. Toki jokainen tuo ulkoa mukanaan hajuja, joita kissa saa vaatteista ja kengistä tutkia. Mutta mitä jos opettaisi kissalle, että hajuilla on merkityksiä?

Kissan voi opettaa löytämään ja ilmaisemaan mitä tahansa hajuja, joko itselle tarpeellisia tai muuten vain käyttökelpoisia. Kissan voi opettaa ilmaisemaan kanttarellit tai tryffelit tai erilaiset hajut pahvilaatikoista – täytyy vain löytää se kuuluisa motivaatio! Oppimaan oppiminen on ehkä suurin yksittäinen tekijä minkä tahansa eläimen kanssa. Kun ne oppivat oppimaan, ne ymmärtävät pelin hengen. Kylmiltään mille tahansa eläimelle on hankala yrittää opettaa mitään – varsinkaan kissoille, joille ei löydy maan päältä treeneihin soveltuvaa palkkaa. Kun jaksaa nähdä sen vaivan, että sopiva palkka löytyy, on jo puoliksi voittanut! Et tarvitse naksutinta tai muita härpättimiä, jos et halua niitä käyttää; se riittää, että kissa onnistuu oppimaan yhden tempun ja mieluiten niin, että sitä palkitaan ensin oikeansuuntaisesta tekemisestä.

Yhden tempun oppimisen jälkeen yleensä tapahtuu mullistus, jonka jälkeen kaikki on helppoa.

Koska itse olen kohtuullisen suurpiirteinen ihminen, valitsin hajuksi kissanmintun. Liittymällä jäseneksi näet videon, jonka avulla pääset alkuun hajutyöskentelyssä kissojen kanssa!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kissoja on turvallisinta ulkoiluttaa valjaissa tai tarhassa. Nyt on hyvä aika alkaa valmistautua kesän valjasulkoiluihin, koska harjoittelu alkaa sisällä. Vaikka et veisikään kissaa ulos, harjoittelu on silti hyödyllistä; se auttaa kissan käsittelyssä ja kun se perustuu omaehtoisuuteen, se on loistava tapa aktivoida kissaa.

Jo muutaman minuutin, minkä tahansa asiaan kouluttaminen päivittäin ehkäisee tehokkaasti ei-toivottua käyttäytymistä, kuten aggressiivisuutta, seinille kiipeilyä, jatkuvaa huutamista ja paikkojen tuhoamista. Toisaalta niille kissoille, jotka ovat vetäytyvämpiä, kouluttaminen toimii hyvin itseluottamuksen kehittämisessä ja vahvistaa suhdetta omistajaan.

Kissan kouluttaminen on helppoa, kun pääsee ensimmäisen, vaikeimman vaiheen yli. Ja se vaikein vaihe on se, miten löytää kissan motivaatio. Kissat eivät katso lemmikkiliikkeiden mainoksia ja innostu uutuustuotteista samalla tavalla kuin omistajansa. Kuitenkin laiskankin kuoren alla on eläin, joka nauttii ruuan eteen työskentelystä

– se pitää vain löytää. Kissan on aluksi opittava oppimaan, eli ansaitsemaan palkkioita. Kun se ymmärtää perusajatuksen, se yleensä syttyy.

Motivaatiota kannattaa hakea leikkimisestä tai herkuista. Herkkujen suhteen kissat ovat hyvin valikoivia, mutta kun joku maistuva herkku löytyy, voit lisätä sen tehoa sillä, että sitä annetaan vain koulutushetkien yhteydessä.

Valjaiden pukeminen on lähtökohtaisesti monelle kissalle jännittävää. Kissat eivät yleensä pidä siitä, että jokin takertuu niihin tai edes siitä, että niihin tartutaan käsillä kiinni. Jos valjaat saa päälle, vaikeudet eivät vielä siihen lopu. Ulkona kissa voi helposti säikähtää ja päästä rimpuilemaan irti valjaista. Tästä syystä on todella suositeltavaa, että kissa valmistellaan ulkoiluun huolellisesti.

Otatko valjastushaasteen vastaan?

P.S. sama koulutusmetodi toimii myös kaneille

Kun motivaatio on kunnossa, koulutus voi alkaa!

Liity jäseneksi, niin näet, miten kissaa kannattaa kouluttaa valjaisiin!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Joskus tuntuu siltä, että kissa ei tyydy mihinkään. On kissatornit, hyllyt, tunnelit, ulkoilut, treenit ja kissamusiikki, mutta silti mirri näyttää hapanta naamaa. Kissoille käy kuten ihmisillekin; ne eivät osaa arvostaa itsestäänselvyyksiä.

Jokainen kissa on omanlaisensa tapaus – parhaaseen hyvinvointiin pääsee, kun ymmärtää lajille tyypilliset tavat olla ja yhdistää tähän yksilön erityispiirteistä johtuvat tarpeet. Kissan elämänlaatuun vaikuttaa moni asia: ikä, terveystilanne, stressitila ja olosuhteet.

Mitä enemmän eläimillä on valinnanvaraa, sitä paremmin ne yleensä voivat. Valinnanvaralla tarkoitan tilaa, paikkaa ja ajankäyttöä. Esimerkiksi kesähelteillä valinnan vapaus voi kaventua, jos kissa ei pääse valitsemaan lämpötilaltaan sopivaa paikkaa itselleen. Mitä rajoitetumpaa elämää kissa viettää, sitä enemmän omistaja joutuu kompensoimaan olosuhteita ja tarjoamaan uusia valinnan mahdollisuuksia.

Dia18

Omalle kissalle sopivia valinnan paikkoja voi keksiä, kun tuntee kissan ja ymmärtää virikkeiden eli aktiivisuutta lisäävien toimenpiteiden merkityksen.

Käytännön vinkki kesähelteille: kokeile jäädyttää kissallesi mehujää. Laita kertakäyttömukiin vettä ja vaikkapa katkarapuja, jäädytä ja kuori. Tarjoile kylpyhuoneen lattialla. Haasteena voisit vielä mitata, kuinka kauan aikaa kissasi tähän mehujäähän käytti 🙂