Osa kissoista ilmentää stressiä erittäin aktiivisesti. Ne huutavat, hyökkäilevät ja osoittavat hyvin avoimesti, jos eivät ole tyytyväisiä tilanteeseen. Tällaiset kissat ovat hyvin reippaita ja siksi niiden persoonallisuus tulee myös esille. Aktiiviset kissat vaativat omistajiltaan toimia pysyäkseen tyytyväisinä – liian tylsä ja muuttumaton ympäristö voi puuduttaa ja kun tällainen kissa turhautuu, asunto voi kärsiä. On muutamia asioita, joita aktiivisen kissan omistajan kannattaa ottaa huomioon.

Aktiivinen kissa ei yleensä korista vaatekomeron perimmäistä nurkkaa eikä sitä voi unohtaa oven taakse toiseen huoneeseen. Sen sijaan aktiivinen kissa voi ajaa omistajansa hermoraunion partaalle seuraamalla tätä jatkuvasti, kommentoimalla kovaäänisesti kaikkea mahdollista ja yksinkertaisesti olemalla koko ajan kuultavilla, nähtävillä ja iholla. Valitettavasti nämä kissat kuuluvat siihen riskiryhmään, joita yritetään syöttää tyytyväisiksi kun kaikki muut keinot on jo käytetty. Kissaa saatetaan syöttää liikaa myös siksi, että se käyttäytyy koko ajan aivan kuin sillä olisi nälkä. Jaloissa pyörivä ja huutava kissa ei suinkaan aina ole nälkäinen – usein kissa pyytää omistajaltaan jotain muuta kuin ruokaa. Jatkuva syöminen lihottaa ja sitä kautta passivoi, mutta se ei poista kissan stressiä.

Aktiivisen kissan kanssa harrastaminen on yleensä helppoa. Kissa on helppo opettaa valjaisiin ja ulkoiluun, agilityyn tai temppuihin ja se alkaa myös pitää kiinni näistä saavutetuista eduistaan. Jos ulos menemiseen ei liity riittävän selkeää merkkiä, kissa voi viettää eteisessä suurimman osan päivästä huutaen. Tämä ei tietenkään ole toivottavaa, vaan saattaa jopa lisätä stressiä turhautumisen kautta, ja turhautunut kissa voi räjähtää herkästi.

Kierrokset käyttöön

Aktiivinen kissa nauttii toiminnallisuudesta. Se haluaa olla mukana tiskaamassa, suihkussa, saunassa, nukkumassa, pihalla, autossa, ikkunalla, tietokoneella, telkkarin ääressä, joka paikassa. Jos mielekästä tekemistä ei järjesty talon puolesta, kissa järjestää sitä itse. Kissan valtava moottori kannattaa valjastaa hyötykäyttöön ja antaa sille kokemuksia, jossa se saa riehua ja nostaa kierroksia. Vaikka tulee mieleen, että seinille jo muutenkin kiipeilevää kattia ei tarvitsisi enempää villitä, se kannattaa silti!

Pähkinöitä aivoille

Parin minuutin aivojumppa väsyttää kissan tehokkaasti ja tuottaa sille mielihyvää. Temppuja on helppo keksiä, kunhan löytää kissalle sopivan palkkion. Voit opettaa kaikkea mahdollista; hyödyllisiä asioita, hauskoja temppuja tai vaikkapa hajutyöskentelyä. Kissat nauttivat ongelmanratkaisutehtävistä, ja suurin osa niille suunnitelluista virikeleluista on aivan liian helppoja. Kouluttaminen on rahankin kannalta hyvä tapa antaa karkkia aivoille, kun ei kerran opittu ruokalabyrintti pölyyntyy kaapinpäällä.

Stressi hallintaan

Lyhytkestoinen stressi ei ole huono asia. Sen tarkoitus on auttaa kissaa poistumaan ikävästä tilanteesta ja selviytymään. Ongelma tulee siitä, että kissa ei pääse pois tilanteesta ja stressitila jää päälle. Pahimmillaan stressi voi sairastuttaa kissan. Stressinhallinnan tulisi lähteä siitä, että kissalla on mahdollisuuksia vaikuttaa omaan ympäristöönsä ja toteuttaa lajille tyypillistä käyttäytymistä. Kaikki kissamainen tekeminen on hyvästä stressinhallinnan kannalta; on hyvä, että kissa teroittaa kynsiään, on hyvä, että se kommunikoi ihmisensä kanssa, on hyvä että se on aktiivinen ja utelias ja leikkisä. Stressaantuneena aktiivinen kissa voi olla hyvin aktiivinen. Tämä olisi hyvä ottaa huomioon ja keksiä omalle kissalle sopivimmat stressinpurkukeinot.

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa esitellään aktiivisille kissoille sopivia virikkeellistämistapoja! Lisäksi näet videovinkit, miten kissan viikset saadaan töihin!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kissat hajuhommiin – näin pääset alkuun

Kun kerran ryhtyy aktivoimaan kissaa, niin siltä polulta on harvoin paluuta. Kissalle opettaa nopeasti ylä- ja alavitoset sun muut tarpeelliset temput, kun luopuu vapaista nappuloista ja löytää motivaation. Kissojen kanssa tulee eteen sama ongelma kuin muidenkin eläinten kanssa; mitä seuraavaksi? Varsinaiset koulutusongelmat ovat todella harvinaisia. Ongelma tulee siitä, ettei hetken kuluttua enää keksi, mitä opettaisi. Mielikuvitus loppuu kesken.

Taitoja voi jakaa erilaisiin kategorioihin sen mukaan, mitä perustaitoja ne edellyttävät. On kosketuskeppijohdannaiset, tassujen käyttöön perustuvat taidot, kohteisiin suuntautuvat taidot ja niin edelleen. Esimerkiksi käsittelyjohdannaiset taidot auttavat kissan käsittelyssä, tutkimisessa ja valjastamisessa. Kouluttamisesta on paljon hyötyä silloin kun se perustuu omaehtoisuuteen. Silloin kouluttaminen on virike, joka lisää kissan hyvinvointia ja aktiivisuutta. Kouluttamista voidaan harrastaa joko huvin vuoksi tai sillä voi olla jokin syvempi tarkoitus.

Kissalla on loistava hajuaisti! Sitä hyödynnetään kissan virikkeellistämisessä luvattoman vähän. Kissanminttu on ehkä tyypillisin hajuvirike, jota tietoisesti käytetään. Toisaalta myös herkkujen ja ruokien piilottaminen tukee hieman nenän käyttöä – ainakin jos vertaa kupista syömiseen. Toki jokainen tuo ulkoa mukanaan hajuja, joita kissa saa vaatteista ja kengistä tutkia. Mutta mitä jos opettaisi kissalle, että hajuilla on merkityksiä?

Kissan voi opettaa löytämään ja ilmaisemaan mitä tahansa hajuja, joko itselle tarpeellisia tai muuten vain käyttökelpoisia. Kissan voi opettaa ilmaisemaan kanttarellit tai tryffelit tai erilaiset hajut pahvilaatikoista – täytyy vain löytää se kuuluisa motivaatio! Oppimaan oppiminen on ehkä suurin yksittäinen tekijä minkä tahansa eläimen kanssa. Kun ne oppivat oppimaan, ne ymmärtävät pelin hengen. Kylmiltään mille tahansa eläimelle on hankala yrittää opettaa mitään – varsinkaan kissoille, joille ei löydy maan päältä treeneihin soveltuvaa palkkaa. Kun jaksaa nähdä sen vaivan, että sopiva palkka löytyy, on jo puoliksi voittanut! Et tarvitse naksutinta tai muita härpättimiä, jos et halua niitä käyttää; se riittää, että kissa onnistuu oppimaan yhden tempun ja mieluiten niin, että sitä palkitaan ensin oikeansuuntaisesta tekemisestä.

Yhden tempun oppimisen jälkeen yleensä tapahtuu mullistus, jonka jälkeen kaikki on helppoa.

Koska itse olen kohtuullisen suurpiirteinen ihminen, valitsin hajuksi kissanmintun. Liittymällä jäseneksi näet videon, jonka avulla pääset alkuun hajutyöskentelyssä kissojen kanssa!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kissoja on turvallisinta ulkoiluttaa valjaissa tai tarhassa. Nyt on hyvä aika alkaa valmistautua kesän valjasulkoiluihin, koska harjoittelu alkaa sisällä. Vaikka et veisikään kissaa ulos, harjoittelu on silti hyödyllistä; se auttaa kissan käsittelyssä ja kun se perustuu omaehtoisuuteen, se on loistava tapa aktivoida kissaa.

Jo muutaman minuutin, minkä tahansa asiaan kouluttaminen päivittäin ehkäisee tehokkaasti ei-toivottua käyttäytymistä, kuten aggressiivisuutta, seinille kiipeilyä, jatkuvaa huutamista ja paikkojen tuhoamista. Toisaalta niille kissoille, jotka ovat vetäytyvämpiä, kouluttaminen toimii hyvin itseluottamuksen kehittämisessä ja vahvistaa suhdetta omistajaan.

Kissan kouluttaminen on helppoa, kun pääsee ensimmäisen, vaikeimman vaiheen yli. Ja se vaikein vaihe on se, miten löytää kissan motivaatio. Kissat eivät katso lemmikkiliikkeiden mainoksia ja innostu uutuustuotteista samalla tavalla kuin omistajansa. Kuitenkin laiskankin kuoren alla on eläin, joka nauttii ruuan eteen työskentelystä

– se pitää vain löytää. Kissan on aluksi opittava oppimaan, eli ansaitsemaan palkkioita. Kun se ymmärtää perusajatuksen, se yleensä syttyy.

Motivaatiota kannattaa hakea leikkimisestä tai herkuista. Herkkujen suhteen kissat ovat hyvin valikoivia, mutta kun joku maistuva herkku löytyy, voit lisätä sen tehoa sillä, että sitä annetaan vain koulutushetkien yhteydessä.

Valjaiden pukeminen on lähtökohtaisesti monelle kissalle jännittävää. Kissat eivät yleensä pidä siitä, että jokin takertuu niihin tai edes siitä, että niihin tartutaan käsillä kiinni. Jos valjaat saa päälle, vaikeudet eivät vielä siihen lopu. Ulkona kissa voi helposti säikähtää ja päästä rimpuilemaan irti valjaista. Tästä syystä on todella suositeltavaa, että kissa valmistellaan ulkoiluun huolellisesti.

Otatko valjastushaasteen vastaan?

P.S. sama koulutusmetodi toimii myös kaneille

Kun motivaatio on kunnossa, koulutus voi alkaa!

Liity jäseneksi, niin näet, miten kissaa kannattaa kouluttaa valjaisiin!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Joskus tuntuu siltä, että kissa ei tyydy mihinkään. On kissatornit, hyllyt, tunnelit, ulkoilut, treenit ja kissamusiikki, mutta silti mirri näyttää hapanta naamaa. Kissoille käy kuten ihmisillekin; ne eivät osaa arvostaa itsestäänselvyyksiä.

Jokainen kissa on omanlaisensa tapaus – parhaaseen hyvinvointiin pääsee, kun ymmärtää lajille tyypilliset tavat olla ja yhdistää tähän yksilön erityispiirteistä johtuvat tarpeet. Kissan elämänlaatuun vaikuttaa moni asia: ikä, terveystilanne, stressitila ja olosuhteet.

Mitä enemmän eläimillä on valinnanvaraa, sitä paremmin ne yleensä voivat. Valinnanvaralla tarkoitan tilaa, paikkaa ja ajankäyttöä. Esimerkiksi kesähelteillä valinnan vapaus voi kaventua, jos kissa ei pääse valitsemaan lämpötilaltaan sopivaa paikkaa itselleen. Mitä rajoitetumpaa elämää kissa viettää, sitä enemmän omistaja joutuu kompensoimaan olosuhteita ja tarjoamaan uusia valinnan mahdollisuuksia.

Dia18

Omalle kissalle sopivia valinnan paikkoja voi keksiä, kun tuntee kissan ja ymmärtää virikkeiden eli aktiivisuutta lisäävien toimenpiteiden merkityksen.

Käytännön vinkki kesähelteille: kokeile jäädyttää kissallesi mehujää. Laita kertakäyttömukiin vettä ja vaikkapa katkarapuja, jäädytä ja kuori. Tarjoile kylpyhuoneen lattialla. Haasteena voisit vielä mitata, kuinka kauan aikaa kissasi tähän mehujäähän käytti 🙂

Oletko huomannut, että koira pysyy pihalla hyvin niin kauan, kun itse teet jotain? Se kaivaa kukkapenkkiä kanssasi, roikkuu haravassa ja kantelee risuja kun olet itse aktiivinen. Auta armias, kun asettelet takapuolesi polyrottinkituoliin ja olet aikeissa sihauttaa tölkin auki: koira alkaa kytätä naapuria, laajentaa liikkumisrangeaan ja kun silmä välttää, se poistuu aidan alta takametsään. (Tässä kohtaa haluan huomauttaa, että turvallisinta on pitää koiraa vain aidatulla pihalla, enkä suosittele pitämään koiria irrallaan.)

Jaan tässä kolme helppoa temppua, joita voit harrastaa koirasi kanssa omalla pihallasi, vaikka piha olisi mikroskooppisen pieni. Pihalla harrastamisesta on hyötyä – jos koira pitää omaa pihaanne viihdekeskuksena, sen ei tarvitse hakea hauskuutta rajan takaa naapurin kissaa jahtaamalla.

Samoja treenejä voit tehdä hieman tuunaten kissan kanssa.

  1. Offroad agility. Et tarvitse netistä tilattuja estepaketteja. Opeta hyppäämään kivelle ja kiveltä alas. Pujottele omenapuita ja marjapensaita. Kokoa esteitä tuoleista. Kaiva esiin hulavanne. Saat hauskoja videoita ja opetettua samalla tarpeellisia taitoja.
  2. Esine-etsintä. Opettamalla koiran tai kissan noutamaan voit päästä tekemään kaikkea hauskaa. Vie pihanurmelle erilaisia tavaroita ja päästä lemmikkisi hommiin. Voit vaikeuttaa tehtävää rajattomasti, tee tunnistusnoutoa tai nimeä eri tavaroita tai piilota niitä lehtikasoihin. Etsintä kehittää ja sillä on virikearvoa ja eläimet nauttivat siitä yleensä todella paljon.
  3. Virikeruokinta. Tämä on yksinkertaista. Voitko uskoa, että jos kissa tai koira saisi valita, se söisi joka päivä nappulansa mieluummin pihanurmelta piilotettuina tai leviteltyinä kuin kupista hotkimalla? Virikeruokinnan avulla a) väsytät eläintä hyvällä tavalla, b) voit muuttaa sen koko päivärytmiä näinkin pienellä vaivalla. Se voi vähentää ei-toivottua käyttäytymistä ja säilyä tyynempänä.

Kokeile ja hämmästy!

 

Miksi eläin haluaisi tehdä asioita, joita haluamme sen tekevän? Miellyttämisenhalusta? Kunnioituksesta? Kiitollisuudesta? Koska käsken?

Eläimet tekevät asioita kahdesta syystä:

  1. Ne haluavat saavuttaa itselleen jotain hyvää (tekeminen on niille kannattavaa)
  2. Ne haluavat välttää jotain ikävää (tekemättä jättäminen on kannattamatonta)

Näihin perussyihin kannattaa palata, kun miettii miksi eläin ei toimi halutulla tavalla.

Moni koira kokee istumisen kannattavaksi, koska se on portti kaikkeen hauskaan. Ne istuvat ruokakupille ja ulko-ovelle. Ne oppivat, että istumalla saa kivoja ja tärkeitä asioita. Istuminen on avain tärkeisiin resursseihin, mikäli ihminen osaa näitä resursseja hallita. Eläimelle ei riitä motivaatioksi se, että sille luvataan viikon päähän hieronta tai uusia varusteita, jos se nyt tekee halutulla tavalla.

Ei riitä motivaatioksi sekään, että uhataan heikentää saavutettuja etuja – vaikkapa uhataan makkaratehtaalla. Sen sijaan motivaatioksi voi riittää se, että opetetaan eläimelle, että tämä vaihtoehto on vähiten ikävä. Hevonen voi oppia, että helpoimmalla pääsee, jos kävelee mukisematta traileriin.

Mitä väliä sillä on, mistä motivaatio löytyy?

Sillä on väliä:

  • Hyvinvoinnin kannalta; mitä palkitsevammaksi eläin kokee ihmisen kanssa tekemisen, sitä enemmän positiivisia tunteita se kokee, mikä taas vaikuttaa sen mielialaan ja sitä kautta mielenterveyteen
  • Suhteessa omistajaan; mitä palkitsevammaksi eläin kokee omistajan kanssa puuhatelun, sitä ennakoitavammin se käyttäytyy myös hankalissa tilanteissa ja sitä vähemmän se kokee stressiä omistajan läheisyydessä

Motivaatioajattelussa menee usein sekaisin pari asiaa. Helposti aletaan sotkea motivaatioon ”sen pitää” tai ”se ei milloinkaan saa” tai ”koska minä sanon” -tyyppisiä ajatuksia. Ikään kuin eläimellä olisi käsitys siitä, mitä sen pitäisi tehdä. Eläin ei allekirjoita työsopimusta, eikä sillä ole velvollisuuksia, jotka se kykenisi ymmärtämään.

Eläimen motivointia voi verrata löyhästi työelämään. Mitä väliä sillä on, teetkö lisätöitä välttääksesi potkut vai ansaitaksesi ekstraa? Väitän, että asioiden ”vaatiminen”, niin jämptiltä kuin se kuulostaakin, saattaa eläimen silmissä muuttua simputtamiseksi jos todellinen motivaatio tekemisen taustalta puuttuu. Jokainen on varmasti kokenut sen tunteen, kun eläin itse syttyy tekemiseen, eikä halua lopettaa. Sitä voisi tavoitella, että eläin SAA tehdä asioita tai sen ANNETAAN tehdä sen sijaan, että sen on PAKKO TEHDÄ tai sen TÄYTYY OSATA tai muuten… Parhaimmillaan tästä tulee positiivisuuden kierre.

 

 

motivation

johtajuusajattelun pakkomielle on jotenkin ymmärrettävissä hevosilla, koska ”se on niin iso ja vaarallinen eläin”. Se on jännä huomata, miten johdonmukaista ajattelu on, lajista toiseen – sitä sovelletaan myös vaikkapa papukaijoihin. Ja kissoihin. 

Johtajuusajattelu on ihmiskeskeinen lähestymistapa asioihin. Me ensin hankimme eläimen, ja sen jälkeen kaikki, mitä se tekee, voidaan jotenkin rinnastaa valta-asemaan, rajojen kokeiluun tai kapinointiin. Ainiin ja murros- ja uhmaikään. Johtajuusajattelussa korostuu ihminen; jos eläin käyttäytyy tietyllä tavalla, selitys löytyy ihmisen huonoudesta johtajana. Eläimen lajityypillisten käyttäytymiseen tai tarpeellisiin resursseihin ei välttämättä kiinnitetä riittävästi huomiota. 

No, sitten kissaan. Kissa on ehdoton lihansyöjä ja petoeläin (joka ei tosin käytä ravintonaan ihmisen kokoisia eläimiä, joten syytä pelkoon ei ole), mutta se on myös saaliseläin. Kissa on tyypillisemmin arka kuin rohkea. Aran eläimen säikyttely (kuten ei rohkeankaan) ole perusteltua – arkuus lisääntyy ja voi kääntyä peloksi omistajaa kohtaan. Miltä tuntuisi asua samassa kämpässä jääkarhun kanssa, joka silloin tällöin kävisi kurittamassa sinua kun tekisit kiellettyjä asioita? 

Kissan hankkijan tai omistajan kannattaa selvittää, millainen normaali kissa on. Se on suunniteltu oleskelemaan korkeilla paikoilla (=kirjahyllyissä ja pöydillä), se joskus syö tuoretta ruohoa (huonekasveja), se on utelias ja aktiivinen (haluaa laajentaa elinpiiriään ja riehuu öisin). Normaali kissa ei ole löytöeläintalossa nähty täysin huomaamaton tai 23,5 tuntia vuorokaudessa nukkuva otus. Sillä pitää olla mahdollisuus toteuttaa näitä lajityypillistä tarpeitaan. Joskus nämä asiat unohtuvat, ja elämästä kissan kanssa tulee taistelua. Virikkeitä etsivää kissaa suihkutetaan vedellä tai säikytellään muulla tavalla, mikä a) tekee kissasta epäluuloisen ja aran ja b) estää lajityypillistä käyttäytymistä ja passivoi kissaa. 


 
Ennen kissan tuloa kannattaisi miettiä, mihin kaikkeen kissalla täytyy olla mahdollisuus sen sijaan, että valmistellaan kieltolistaa asioista, joita meidän kissa ei ainakaan saa tehdä. Voin kertoa, että oman toiminnan muuttaminen voi muuttaa koko asenteen eläintä kohtaan. Haastan kaikki mukaan kokeiluun, jossa kuukauteen ei anneta negatiivista palautetta lainkaan. Jos se on mahdollista, mihin negatiivista palautetta ylipäänsä tarvitaan? 

Negatiivinen palaute mielletään kasvattamiseksi ja jossain määrin välttämättömäksi. Joka suunnasta syötetään herkuilla pilaamisen ja lahjomisella huijaamisen pajunköyttä. Ihmiseltä tulevan negatiivisen palautteen huonoin puoli on se, että se huonontaa suhdetta lemmikin ja omistajan välillä. Lisäksi rankaiseminen tai ei-toivotun toiminnan keskeyttäminen vaikkapa suihkepullolla lisää eläimen negatiivisia tunteita, mikä vaikuttaa tunnetilaan, mielialaan ja sitä kautta hyvinvointiin. 

Jos nyt joka tapauksessa ollaan valmiita näkemään se vaiva, että haetaan vedellä täytetty pullo keittiöstä ja ryhdytään vaanimaan kissaa, miksei samalla vaivalla voisi kaivaa nappuloita taskuun ja keskeyttää kielletyn toiminnan positiivisesti? Lopputulos on sama  – toiminta keskeytyy. Kylkiäiset ovat erilaiset – positiivinen keskeytys tuottaa positiivisia tunteita ja positiivinen vuorovaikutus toimii virikkeenä ja lisää eläimen omaehtoista aktiivisuutta. Molemmat tavat edellyttävät ihmisen paikalla oloa ja lopputulos on sama, koulutustapa on valinta.