Koiran ei-toivottu toiminta: poiskitkemisestä lisäistutuksiin

Pidän siitä, että koiran ei-toivottu toiminta ei enää ole niin suuri häpeä ja siitä puhutaan. Itse haluan korostaa sitä, että moni koiran nolo tai ikävä toiminta on todellisuudessa aivan normaalia, ei suinkaan epätavallista tai varsinkaan omistajan aiheuttamaa.

Koirat ovat eläimiä siinä missä marsut ja gerbiilitkin – vaikka niihin tulee henkilökohtainen suhde, ne eivät ole koskaan ilkeitä ihmisiä. Koiriin liittyy paljon odotuksia ja paineita, ehkä siitä syystä epäonnistumisen tunne on valtava, kun koira jonakin päivänä haukkuu tai toimii ennakoimattomalla tavalla.

Mikä kaikki on normaalia?

Oikeastaan voisi kysyä, mitä kaikkea kukin osaa odottaa koiralta. Koirilla on monia normaaleja tapoja, ja hyvin harvoin epänormaalia, pakko-oireista toimintaa. Normaalia toimintaa on siis melkein kaikki mitä koira tekee tai voi tehdä. Ongelma tulee siitä, että koira tekee näitä väärässä paikassa tai väärään aikaan.

Esimerkiksi haukkuminen on täysin normaalia toimintaa koiralle, ja niillä on erilaisia haukkuja eri tilanteisiin. Kaikki haukkuminen ei suinkaan kerro ahdistuksesta, stressistä tai aggressiivisuudesta. Kulttuurimme sen sijaan mielellään leimaa kaiken haukkumisen ei-toivotuksi. Esimerkiksi kokemattoman koiran lajitoverikohtaamisissa olisin todella yllättynyt jos koira ei reagoisi mitenkään; kuitenkin jostain syystä odotetaan, että koirat eivät saisi noteerata kadulla kulkevia lajitovereitaan millään tavalla.

Hihnassa kiskominen se vasta normaalia onkin. Nenä vie koiraa ja sekin on täysin normaalia; koiralla on todennäköisesti hyvin erilainen näkemys – tai pitäisikö sanoa haistimus – maailmasta kuin meillä. Vetäminen on normaali tapa liikkua ja ongelman siitä tekee konteksti.

Innostuminen ja impulsiivinen käyttäytymisnen on niin ikään normaalia. Jos listaisimme kaikki ihanteet ja odotukset paperille, niin mitä koira oikeastaan saisi tehdä ja missä tilanteessa? Koiran odotetaan olevan kiltti ja kuuliainen, mutta onko sen elämäntehtävä olla kiltti vai olla koira?

Pois kitkemiset ja vikalistat

Joku viisas joskus sanoi, että ehkä siksi tartumme ongelmiin, koska ne ovat ensinnäkin ihanan konkreettisia. Niitä on helppo kuvailla ja ne ovat lähes käsinkosketeltavan todellisia. Tilanne voi olla se, että koiran kaikkia toimintatapoja on vaikea hyväksyä ja helposti rakennetaan vikalistoja. Vikalista itsessään johtaa ongelmien korostumiseen ja pahimmassa tapauksessa ajattelu muuttuu niin, että esimerkiksi joissakin tilanteissa reaktiivisesti käyttäytyvä koira onkin yhtäkkiä reaktiivinen koira.

Pois kitkemisen tarve liittyy varmaankin ihmisen hallinnan tunteeseen ja ristiriitaan odotusten ja koiran toiminnan välillä. Joskus voi olla vaikeaa hyväksyä sitä miten koira toimii, jos se ei vastaa odotuksia. Odotuksissa koira innostuisi valtavasti leluista ja herkuista ja ei noteeraisi häiriöitä lainkaan – todellisuudessa koiraa taas voi kiinnostaa haistelu enemmän kuin mikään muu. Tämä tilanne voi johtaa helposti siihen, että haistelu halutaan “kitkeä pois”. Pois kitkeminen saattaa tuottaa tilanteen, jossa omistaja ja koira ovat eri joukkueissa, mikä taas ei vie hommaa eteenpäin.

Jos koira on kiinnostunut hajuista, ihmisistä tai toisista koirista, tilanne ei todennäköisesti muutu sillä, että omistaja toteaa että hän ei halua koiran olevan kiinnostunut em. asioista. Tilanne voi olla kuormittava, jos omat ja koiran odotukset poikkeavat toistuvasti toisistaan – tulee pettymyksiä puolin ja toisin.

Voiko koirat ikävätkin puolet tai toimintatatavat hyväksyä?

Mielestäni voi ja kannattaa ja jos mahdollista, ilman leimaa. Hyväksyminen ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö asialle voisi tehdä mitään – päin vastoin. Siinä missä poiskitkijä keskittyy vain ongelmaan, istuttaja näkee koko penkin ja hänellä voi olla monia työkaluja muuttaa koiran toimintaa, kun ei tarvitse jumittaa omassa poterossa.

Koirissa on valtavia yksilöeroja ja jokaisella on sekä hyviä että ei-niin-kivoja tapoja toimia – joko opetettuina tai opettamattomina. Itse olen sitä mieltä, että koiran hyväksyminen on paras lähtökohta toiminnan muuttamiselle – pääsee nopeasti tuloksiin, kun löytyy molemmilta se aito motivaatio!

Jäsenvideolla käyn läpi, mitä lähestymistapoja voi asenteesta riippuen ottaa siihen, että koira reagoi muihin koiriin lenkillä.

Haluatko tulla harjoittelemaan Kouvolaan? lue lisää ja ilmoitaudu mukaan!

Katso koko video liittymällä jäseneksi! Näet myös kaikki yli 200 aiemmin julkaistua videota.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Koiran turvallisuudentunne lenkillä

Jumittaako koirasi lenkillä ja matelee kun kuljetaan kotoa poispäin? Tai räyhääkö se karvat pystyssä kaikelle mahdolliselle? Vai onko se kenties aivan samanlainen kuin kotonakin?

Harva koira on lenkillä täysin samanlainen kuin kotona. Kotona moni kerjää nameja, mutta samat namit lenkillä eivät välttämättä kiinnosta lainkaan. Tässä voi olla kyseessä motivaatiohaaste tai toinen kiinnostava ilmiö, turvallisuudentunteen puute eli toisin sanoen epävarmuus tai pelko.

Mistä turvallisuudentunne muodostuu?

Usein sitä sortuu ajattelemaan melko mustavalkoisesti koiran kokemus- ja tunnemaailmaa. Karkeasti ottaen voi sanoa, että on niitä asioita, jotka ovat koiralle ok ja sitten on niitä asioita, joita se pelkää. Jos maailma olisi näin yksinkertainen, kaikki olisi hyvin helppoa. Kuitenkin, omasta kokemuksesta tiedämme, että on paljon kaikkea ok:n ja pelon välillä.

Pelkoakin on erilaista; koira voi pelätä henkensä kaupalla esimerkiksi toista koiraa. Se voi myös pelätä, että se menettää jotain itselleen tärkeää tai että joku uhkaa sen omistajaa. Pelkotilanteita on erilaisia, mutta taustalla niissä on sama henkiinjäämisen kannalta valtavan tärkeä tunne.

Turvallisuudentunne ei ole päätettävissä oleva asia, vaan se perustuu kokemukseen. Turvallisuudentunne voi syntyä tutusta paikasta, tutuista ihmisistä, tutuista tehtävistä ja muista turvasignaaleista, jotka koira on kokemuksen kautta oppinut tai jotka sille on tietoisesti opetettu.

Tunnistat varmasti ihmistenkin kesken vaihtelevuutta siinä, kenen kanssa on turvallista liikkua ja kenen kanssa joutuu usein erikoistilanteisiin.

Mistä turvallisuus syntyy lenkillä?

Kaikkiin maailman asioihin tai kaikkiin alueen koiriin ei omaa koiraa ole mahdollista tutustuttaa. Koiralle voidaan rakentaa yleistä asennetta erilaisia lenkillä tavattavia ilmiöitä kohtaan. Lisäksi sille voidaan opettaa ankkureita, jotka alleviivaavat turvallisuutta.

Miksi lenkillä ollessa turvallisuudentunne saattaa kadota? Harva koira on täysin itsevarma joka tilanteessa. Harva koira toisaalta luottaa taluttajaan joka tilanteessa. Koira saattaa pelätä lenkillä joko syystä tai turhaan; koira saattaa pelätä kun jotain pelottavaa ilmenee tai se voi olla valmiiksi ahdistunut esimerkiksi tyhjässä rappukäytävässä siitä, että joku voi tulla.

Mistä tunnistaa koiran pelon?

Kaikista koirista ei osaa helpolla sanoa, kokevatko ne lievää pelkoa. Esimerkiksi hyväkin kiihtymys saa aikaan samankaltaisia ilmiöitä kuin pelko; koira voi lakata syömästä jos sitä kiinnostaa joku muu kiva asia enemmän. Koira voi räyhätä muille joko pelosta tai turhautumisesta – toiminta näyttää samalta mutta sillä on hyvin erilainen syy kummassakin tapauksessa.

Kannattaa yrittää tunnistaa omasta koirasta mahdollisia pelon merkkejä, joka voivat olla hyvin yksilöllisiä ja muuntuneita. Osa koirista kääntää korvia taakse, toiset nostavat karvat pystyyn ja jotkut jättäytyvät lenkillä hieman ennen räjähdystä.

Joskus paatuneelle räyhääjälle voidaan kokeilla kysytään koiralta-harjoituksen avulla, motivoiko sitä enemmän välttää toista vai lähestyä sitä.

Miten turvallisuudentunnetta voi lisätä?

Harva meistä lenkittäjistä ja narunjatkeista kykenee aina olemaan sanansa mittainen ja luottamuksen arvoinen – koiraa tulee tavalla tai toisella vietyä liiankin haastaviin tilanteisiin. Koira voi oppia ymmärtämään sen, että taluttaja joskus toilailee, kunhan taluttaja ja koira pelaavat samassa joukkueessa eivätkä toisiaan vastaan.

Itse ajattelen turvallisuudentunteen liittyvän hallinnan tunteeseen. Kuitenkin koirasta riippuen niillä voi olla hyvin erilainen käsitys siitä, mistä kaikesta ne lenkillä päättävät ja ottavat vastuuta. Jos koira on oppinut siihen, että taluttaja hoitaa ajattelun ja kaikki tilanteet, se voi oppia turvallisuudentunteen suhteessa taluttajaan näin. Jos tulee kuitenkin tilanteita, joihin koira omalla toiminnallaan puuttuu, se voi kertoa siitä, että näissä tilanteissa koiralla on epävarmuutta suhteessa taluttajaan.

Taluttaja ei voi lisätä turvallisuudentunnetta auktoriteetin kautta vaan tekojen kautta. Itse ajattelen, että koska on hyvin vaikea tietää tarkkaan mitä koira ajattelee tai kokee, on myös hyvin hankalaa ajatella sen puolesta ja tehdä ratkaisut sen puolesta. Ajattelen että turvallisuudentunteen kannalta on järkevää rakentaa ainakin vaikeisiin tilanteisiin hallinnan tunnetta.

Katso koko video liittymällä jäseneksi! Näet myös kaikki liki 200 aiemmin julkaistua videota.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kahden koiran lenkitys: aloita perusteista

Yhden koiran kanssa lenkkeily voi olla haastavaa, mutta mitä se onkaan kahden tai useamman koiran kanssa? Kaksikin koiraa narujen päässä voi aiheuttaa melkoisen sotkun ja mellakan, tunteet kuumenevat helposti ja pahimmillaan sekä taluttaja että kaveri ovat vaaran vyöhykkeellä.

Mitä kahden tai useamman koiran kanssa lenkkeillessä kannattaa ottaa huomioon?

Ennen kuin hypätään niihin mellakkatilanteisiin, kannattaa käyttää hetki ja pohtia, miten juuri sinä haluat koiria kuljettaa. Tyylejä on monia, ja jokainen löytää itselleen ja koirilleen parhaat tavat; haluatko että koirat ovat samalla puolella vai eri puolilla, meneekö joku edellä ja muut perässä vai miten juuri teillä toimitaan?

Ensisijaisesti kannattaa miettiä, mikä on itselle helpoin tapa liikkua ja pitää koirat hallinnassa. Turvallisuus menee kaiken muun edelle, koska ilman taluttajan hallinnan tunnetta rento ja kiva ulkoilu jää usein haaveeksi.

Järjestelyihin voi vaikuttaa koirien koko tai ikä – jos porukassa on eri ikäisiä ja kokoisia jäseniä, voi olla haastavampaa löytää yksi tapa liikkua. Jokaisen mieltymykset ja etenkin rajoitteet pitäisi ottaa huomioon, jotta lenkkeilyssä olisi järkeä.

Mikäli haluat omakohtaista kokemusta siitä, mitä on mukautua jatkuvasti toisen tahtiin ja tapaan liikkua, kannattaa kokeilla taluttaa todella reipasta hevosta ja pysytellä tahdissa mukana tai toisaalta kokeilla taluttaa kissaa, jolla ei olekaan kiire mihinkään. Ei tunnu kivalta, jos joutuu pinnistellä toisen mukana kaikki lenkit monta kertaa päivässä.

Koirien ikä tuo eroja tapaan liikkua; pennun voi olla liian raskasta hypätä suoraan aikuisten lenkeille mukaan ja samoin seniorilla saattaa olla hankaluuksia pysytellä mukana. Tässä kohtaa myös ihmisen käsitys lenkkeilystä vaikuttaa; on eri asia tehdä menestyksellisiä lyhyehköjä lenkkejä kuin kulkea tuntitolkulla ja kuljettaa väsyneitä koiria.

Miten lenkkeilyyn saa sujuvuutta?

Kannattaa ensin miettiä, mitkä seikat sujuvat hyvin tällä hetkellä. Onko kaikki pelkkää kaaosta vai sujuuko valtaosa lenkistä hyvin ja vain erikoistilanteissa sattuu repeilyä? Tämä pohdinta helpottaa treenin suunnittelua huomattavasti. Sujumisen määrittelee aina kuljettaja itse, ei esimerkiksi kouluttaja. Myös ulkoilun tavan määrittelee kuljettaja, eli ei ole yhtä oikeaa tapaa taluttaa koiria.

Onko se niin, että kukin koira pitää ensin kouluttaa erikseen ja vasta sitten ottaa ne yhdessä lenkille? Itse en edusta tätä ajattelutapaa, koska 1) erittäin harva käytännössä toimii niin, 2) on vaikea määritellä milloin koira on ns. valmis, 3) koirat ovat yhdessä yleensä enemmän kuin toistensa summa, 4) yksin treenaamisessa voi olla haasteita yhdessä kulkemiseen: koiran sijainti, palkkaaminen ja niin edelleen sekä 5) vaikka koirat olisivat yksittäin hallittavissa, ne eivät välttämättä ole sitä yhdessä.

Kuitenkin kaikille koirille voi opettaa tukitaidot, joista on hyötyä yhteislenkillä. Tukitreenejä voi tehdä vaikkapa olohuoneessa, eli niitä varten ei tarvitse siirtyä yksittäisulkoilutukseen.

Tukitaitoja ovat esimerkiksi kontakti ja sille erilaiset vihjeet sekä luvan pyytäminen kontaktilla. Muita tukitaitoja ovat asenne koskettamiseen sekä ohjaustyylit eli millä kerrotaan koirille, mihin suuntaan ollaan menossa sekä koirien sijainti suhteessa taluttajaan. Lue lisää erilaisista hihnatreeneistä täältä!

Katso koko video liittymällä jäseneksi! Näet myös kaikki liki 200 aiemmin julkaistua videota.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Lunkisti lenkillä 3: vetämisen haasteet

Koira vetää hihnassa ja kiskoo hajuille tai ihmisten ja koirien luo kuin hullu. Kuulostaako tutulta?

Vetäminen on tapa liikkua. Vetämisen syy ei ole hihnan toisessa päässä, vaan on normaalimpaa, että koira kulkee hihnassa vetämällä kuin naru löysänä.

Vetäminen on normaalia

Vetäminen on todella normaalia ja olen sitä mieltä, että sitä täytyy sietää. Jos itsellä on hermo tiukalla jo lenkille lähtiessä, ei voi odottaa ihmeitä. Pienen pennun kanssa taluttajalle muodostuu valheellinen illuusio siitä, että koira osaa kulkea kiltisti narussa. Tämä illuusio särkyy, kun koiran aistit kehittyvät ja kiinnostus ympäristöä kohtaan herää. Silloin taluttaja kokee usein valtavia pettymyksiä ja mahdollista häpeää siitä, ettei ole onnistunut opettamaan koiraa kulkemaan kiskomatta.

Koirien kanssa odotukset ovat valtavan korkealla, ja samaan aikaan pettymykset valtavia. Kukaan ei odota esimerkiksi, että kissanpentu tai vasikka kulkisivat nuorella iällä täydellisessä kontaktissa keskellä kaupunkia ja suhtautuisivat kaikkiin vastaantulijoihin täysin neutraalisti.

Koiran kuuluukin olla kiinnostunut ympäristöstään ja se ei voi osata hihnassa kulkemiseen liittyviä taitoja kovin nuorena – kyseessä on oppimisprosessi.

Tapa liikkua vai päätös vastustaa?

Lähtötilanteena koirien kanssa kannattaa pitää sitä, että ne vetävät. Silloin kaikki tilanteet, joissa ne eivät vedä, ovat suuria voittoja. Tämä on armeliaampi ajattelutapa kuin se, että koira syntyy täydellisenä hihnassakulkijana ja omistaja sitten vain pilaa kaiken.

Oletko nähnyt ihmislasta, joka on kytketty valjaisiin? Päin painetta meneminen on tyypillistä kaikille eläimille. Vaikka kaulapanta tai valjaat tuntuisivat epämukavilta, niitä vasten nojaaminen on kuitenkin perusoletus ja sen sijaan nojaamatta kulkeminen on opetettava asia.

Jos koira vetää, niin sitä ei heti kannata luokitella ongelmatapaukseksi. Sen sijaan kannattaa miettiä vastauksia esimerkiksi näihin kysymyksiin:

– Vetääkö koira aina ja joka suuntaan?
– Vetääkö se aina johonkin kohteeseen?
– Vetääkö koira päivän jokaisella lenkillä yhtä paljon?
– Vaikuttaako lenkkiympäristö vetämiseen?
– Millä tavalla koira suhtautuu varusteisiin, kuten pantaan ja valjaisiin?
– Millä tavalla koira suhtautuu taluttajaan? Mitä kaikkea koira osaa taluttajalta odottaa?

Ymmärrä prosessit ja tukitaidot

Olen jo aiemmin kirjoittanut hihnassa kulkemisen tukitaidoista.

Yksi haaste mielestäni on se, että samaan aikaan kun harjoitellaan mukavassa mielessä hihnajuttuja, toisaalta yritetään kuumeisesti estää niin sanottua ei toivottua tapahtumasta. Tähän saattaa kulua kohtuuttoman paljon energiaa ja turhaa painetta. Usein sanotaan, että koira ei saisi koskaan vetää, koska muuten vetäminen vahvistuu. Toisaalta tämä on totta, mutta toisaalta ei ole mahdotonta oppia uusi tapa vanhan rinnalla.

Tästä esimerkkinä ihminen, joka on esimerkiksi fysioterapeutilta kuullut kävelleensä koko elämänsä väärin. Ihminen ei lopeta oppimisprosessin ajaksi kävelyä, vaan joutuu opetella uutta tapaa väärän rinnalla. Tämän asian voi hyväksyä myös koirien kanssa, koska silloin omaa energiaa vapautuu aitoon iloon, eikä pelkästään vetämisen estämiseen ja pahimmassa tapauksessa simputtamiseen.

Hihnassa vetäminen ei mielestäni sijoitu kyllä/ei -akselille, vaan enemmänkin välimaastoon – jos haluat mitata todellista edistymistä, mittaa kuinka suuren osuuden ajasta koira vetää. Silloin sinun ei tarvitse keskittyä siihen, että taas se koira vetää, vaan voit huomata myös ne hetket, kun se ei vedä. Edistymisen kannalta ne hetket ovat merkityksellisempiä!

Liity jäseneksi ja katso video, jossa käyn läpi asioita, joita voit ottaa huomioon kun opetat koirallesi uutta tapaa liikkua vanhan rinnalle.

Lue tämä ja tämä!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Haasteita lenkillä? Vika ei ole narun kummassakaan päässä

Kiskooko koirasi hihnassa? Tai heittäytyykö se maahan kun se näkee toisen koiran lähestyvän? Vai pistääkö se pystyyn kunnon rähinät? Hihnassa kulkemisen taito ei synny parissa kuukaudessa, ja mikään edellä mainituista haasteista ei tarkoita sitä, että koira olisi jollain tavalla pilalla. Kouluttaminen ja oppiminen ovat prosesseja, jotka ottavat aikaa. Itseään ei kannata syyllistää, koska jos mietitään tarkkaan, mistä kyseisissä haasteissa on kyse, huomataan että ne ovat koirille tyypillisiä toimintamalleja.

Vetäminen on koiralle luontainen tapa liikkua

Kun koira kytketään ensimmäisiä kertoja hihnaan, on tyypillistä että se ei heti vedä, mutta ajan mittaan alkaa vetää eli nojata vasten painetta. Hihnan paineelle myötääminen on yksi keskeisimpiä asioita, joka kannattaa opettaa kaikille koirille. Vetämättä kulkeminen on koiralle huomattavasti haastavampaa kuin vetäminen, mikä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi nollatoleranssin pitäminen (eli pysähdytään aina jos koira vetää) on mahdotonta ja saattaa pahimmillaan jopa masentaa koiraa.

Vetämättä kulkeminen ei ole siis itsestäänselvyys eikä siitä kannata tehdä ongelmaa, vaan asiaa voi lähestyä niin, että harjoittelee tärkeitä tukitaitoja silloin kun se on mahdollista. Saat paljon enemmän aikaan, kun et tee lenkistä taistelua vaan sijoitat harjoitukset sopivaan paikkaan.

Video: vetäminen, jojoilu ja sinkoilu
Video: hihnassa kulkemisen tukitaidot
Video: ajatuksia hihnasta

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Hihna turhauttaa koiraa

Koira ei opi hihnan merkitystä kovin nopeasti, koska koiria on kuljetettava narun päässä, vaikka niillä ei ole siihen edellytyksiä tai riittäviä taitoja. Se, että koira joskus kulkee hienosti voi johtua monesta asiasta, esimerkiksi sattumasta. Mitä useammin hihnaa käytetään estämisen välineenä, sitä vähemmän koira näkee hihnassa (ja taluttajassa) mitään hyvää. Miten hihna sitten estää koiraa? Esimerkiksi vetämällä pois hajuilta, estämällä menemästä toisten koirien luokse ja hidastamalla kulkunopeutta. Kaikki nämä voivat tapahtua taluttajan tiedostamatta. Kysymys ei ole kuitenkaan siitä, mitä taluttaja tekee tai ei tee, vaan siitä, miten koira tilanteen kokee. Vain sillä on merkitystä, kun mietitään koiran toimintaa narun päässä.

Turhauttavaa vaikutusta voi vähentää tukitreenien avulla. Voit opettaa koirallesi, että hihna on mukava asia ja portti kaikkeen hauskaan. Lisäksi voit muuttaa omaa toimintaasi ankeuttajasta mahdollistajaksi, eli ala keskittyä hyvään ja tule itse koiraa vastaan sen sijaan että simputat vetämisestä tai intoilusta.

Video: mennään! ja hihnavihje
Video: asenne kiinnipitämiseen ja hihnan käyttö

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Koira ei hyväksy herkkuja lenkkiolosuhteissa

Treenaaminen olisi kovin helppoa, jos lenkin aikana voisi vain kaivaa nakit esille ja ryhtyä palkkaamaan. Useimmissa tapauksissa näin ei ole, vaan nakit voisi yhtä hyvin heittää penkkaan. Mitä haastavampi tilanne, sitä vähemmän voi odottaa koiran vastaanottavan nameja.

Lohdullista on se, että maailma on täynnä palkkioita. Koiralle voi lähes aina lenkkitilanteessa järjestää juuri sen palkkion, jota se tavoittelee. Näin saa kontaktin toimimaan ja tilanne helpottuu usein jo sillä.

Valitse aluksi todella yksinkertainen tehtävä, jota lähdet vahvistamaan erilaisten palkkioiden avulla. Oma suosikkini on katsekontakti, muuta ei yleensä tarvitakaan.

Video: kontakti hihnatreenissä
Video: Palkkiot hihnatreeneissä
Video: toinen koira palkkiona

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Miksi koira rähjää?

Hihnarähinä on yleistä ja normaalia, joskin noloa ja ärsyttävää toimintaa. On aivan selvää, että koira rähjää, kun se joutuu kohtaamaan lähietäisyydeltä ennalta tuntemattoman lajitoverinsa ja hihna ja hihnan päässä oleva taluttaja estävät koiran normaalin liikkumisen. Kaikkiin naapuruston koiriin ei ole mahdollista omaa koiraa tutustuttaa, mutta tukitaidoilla voi saada reaktiota pienemmäksi ja palautumista nopeammaksi.

Rähjäämiseen vaikuttaa moni seikka sekä lenkillä että lenkin ulkopuolella. Mennään ensin taustatekijöihin. Väsyneenä koira ottaa enemmän riskejä kuin levänneenä. Ensimmäinen, eikä lainkaan vähäpätöinen tehtävä on selvittää, millä edellytyksillä toisia koiria lähdetään kohtaamaan. Varsinkin koirilla, jotka tuntuvat käyvän koko ajan kierroksilla ja räjähtävän herkästi, kannattaa katse suunnata levon määrään ja laatuun. Emme ole koiriin verrattuna kovin erilaisia, ja jokainen tietää kuinka helposti yleinen väsymys ja univaje vaikuttaa hermojen pituuteen. Koiran täytyy saada enemmän unta kuin omistajan, eikä nukkumista voi jättää koiran omalle vastuulle.

Myös koiran yleinen mieliala vaikuttaa – muista, että koiraan vaikuttaa moni muukin asia kuin mitä itse havaitsemme. Koiralle hajujen maailma on yhtä tärkeä kuin meille nähtävä maailma. Koiran hyvää mielialaa voi pitää yllä erilaisten mielihyvää tuottavien virikkeiden avulla. Virikkeellinen ympäristö puskuroi stressiä ja tuottaa koiralle mielihyvää; virikkeet on syytä laittaa kuntoon ennen kuin rähjäämiseen puututaan.

Koirat rähjäävät pääosin kahdesta syystä. Osa koirista haluaa välttää toisen kohtaamisen, mutta oppii tähän parhaaksi tekniikaksi hirvittävän rähinän. Näitä koiria siis motivoi pohjimmiltaan pelko. Toinen syy rähjätä on turhautuminen, joka alun perin alkaa siitä kokemuksesta, että koiraa estetään hihnalla. Koira siis haluaisi mennä tervehtimään vastaantulijaa ja kun se huomaa että ei pääse, se saa raivarit. Rähjääminen voi alkaa jo ennakoivasti heti kun toinen koira tulee näkökenttään. Luonnollisesti eri syyt voivat aiheuttaa samankaltaiset oireet, mutta hoitokeinot ovat erilaiset kummassakin tapauksessa.

Molemmissa tapauksissa on mielestäni erityisen tärkeää se, että kouluttaminen perustuu koiran aitoon motivaation sekä se, että koiran hallinnan tunnetta lisätään harjoituksissa. Pelkkä namittaminen ei lisää hallinnan tunnetta, vaan olisi tärkeää pystyä palkitsemaan koiraa aktiivisuudesta ja tukea sen omia aloitteita.

Video: koiran uni
Video: hihnahillujat
Video: reaktiivisuudesta
Video: lenkillä turhautuvat koirat
Video: kolme vinkkiä hihnatreeniin
Video: kun koira rähjää pelosta
Video: ajatuksia hihnasta, rähinä

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Vian etsinnästä ratkaisuihin

Voimme käyttää paljon aikaa siihen, että pohdimme mitä olemme tehneet väärin kun koira toimii ei-toivotulla tavalla. Huomattavasti rakentavampaa on keskittyä hyviin puoliin ja lähteä rakentamaan sopivista palikoista omalle koiralle uusia tapoja toimia.

Kun mietit, mitä ja miten toimit, keskity ainakin näihin seikkoihin:

– mitä toivot koiran tekevän tilanteissa?
– mikä on helpoin tehtävä, josta voit lähteä liikkeelle?
– millä tavalla varmistat, että koira ymmärtää, mitä haluat sen tekevän?
– millä tavalla voit varmistaa, että onnistumisia tulee?
– Miten huolehdit koiran motivaatiosta?
– Miten varmistat että olet itse johdonmukainen, eli toimit samalla tavalla tilanteissa?

Mikä tahansa haasteenne hihnaan liittyen onkaan, siihen löytyy helpostusta, kun palikat saadaan paikoilleen!

Sujuva arki: yksi naru, monta treeniä!

Koira vastustaa valjaiden pukemista tai väistää kaulapantaa? Kuonokoppaa ei saa laitettua päähän tai kuonopanta ahdistaa? Pukeminen takkuaa ja hermo palaa jos hihna joutuu lenkillä jalkojen väliin?

Näitä kaikkia tilanteita voi harjoitella, vaikka samaan aikaan tekisi pukemista puoliväkisin. Harjoitus- ja pukemistilanteiden tulee olla vain riittävän erilaiset koiran mielestä. Harjoittelusta on apua, vaikka arjessa olisikin lieviä pakottamistilanteita.

Millekään eläimelle, edes koiralle, ei ole lähtökohtaisesti mukavaa tuntea oloaan kiinni sidotuksi. Koirat eivät pidä siitä, että niiden vapaata liikkumista ja olemista rajoitetaan, ja usein kilttikin rajoittaminen aiheuttaa koirassa turhautumista. Turhautuminen taas usein purkautuu ikävällä tavalla kiihtymisenä tai jopa aggressiivisena toimintana.

Väitän, että meille kädellisinä on täysin mahdotonta olla estämättä koiran liikkumista ja olemista, jos meillä on naru kädessä. Tästä syystä koiria kannattaisi valmistella enemmän siihen, että niitä voi koskettaa ja että niitä voi reilusti ohjata narulla eikä kyseessä ole tarkoitus vahingoittaa.

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi ja näet videon, jossa esittelen naruharjoituksia, joista on hyötyä kaikille koirille!

Naruharjoituksia voit käyttää ongelmatilanteissa, kuten valjaiden pukemisen harjoittelussa. Lisäksi voit tehdä harjoituksia ennaltaehkäisevästi ja pelkästään huvin vuoksi!

Lue myös juttu koiran pukemisesta ja katso video, miten koiran voi opettaa pyytämään takkia.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kysytään koiralta: miksi herkut tai leikki eivät toimi lenkillä tai ohitustilanteissa?

Tyypillisin mahdollinen tilanne monelle koiranomistajalle on se, että lajiharjoituksissa, hallilla, kentällä, kotona ja omalla pihalla koira toimii hyvin ja sille löytyy helposti toimiva palkkio. Se ahmii nameja ja leikkii innokkaasti. Kuitenkin kun siirrytään lenkkeilytilanteeseen, koira on irti henkseleistään – se kiskoo, tempoo, nenä vie ja se sylkee niin makkaran kuin pallonkin ulos suustaan.

Monille koirille on rakennettu elämän aikana niin kutsuttu treenimoodi, johon luiskahtaessaan palkkiot toimivat ja kontakti löytyy. Elämä onkin treenimoodin ja hallitsemattomuuden välillä liikkumista. Esimerkiksi ohitusharjoituksissa vastaantulijaa ei edes huomata, kun ollaan treenimoodissa kun taas lenkillä se kyllä huomataan. Koira voi olla koko ajan hallitsemattomassa tilassa, mutta treenimoodissa se ei voi olla koko aikaa – tästä johtuu se, että yhteys välillä pätkii ja näin sen kuuluukin olla.

Jos lenkki olisi temppu, koiran voisi olettaa pysyvän treenimoodissa koko lenkin ajan ja kaiken mitä lenkillä tulee vastaan, voisi rakentaa häiriönä. Kysymys kuuluu näin toimittaessa: 1) missä koiraa säilytetään treenilenkkien ulkopuolella ja 2) minkä ikäinen koira on, kun se on valmis “oikeasti” lenkille?

Miksi palkkiot menettävät merkityksensä ulkona?

Tähän on olemassa monta syytä. Yksi on se, että koira tietää saavansa herkkuja muulloinkin – sen elämä ei ole eikä sen pidäkään olla herkuista kiinni. Keinotekoinen herkkujen arvon nostaminen esimerkiksi koiraa nälättämällä on huono ratkaisu, koska perustarpeiden kanssa leikkiminen ei ole järkevää tai asiallista.

Toinen mahdollinen syy inflaatioon voi olla se, että koulutus perinteisesti on paikkaan tai tilaan sidottua. Yhtä todennäköisesti kuin treenihallilla koira osaa odottaa palkkaa, lenkillä se ei osaa odottaa sitä. Tai se osaa kyllä odottaa, mutta ei juuri sitä palkkaa, jota on tarjolla.

Kolmas syy voi olla pilaantuminen. Mikäli lenkillä palkkaa tarjoillaan tietyissä vaikeissa vaiheissa, kuten ohituksissa, palkan tarjoamisesta voi tulla merkki sille, että kohta tapahtuu jotain. Tämä on samaa sarjaa hihnan kiristämisen kanssa, kun naru kiristyy, koira valpastuu.

Neljäs syy voi olla se, että koira on kiihtynyt, eikä pysty keskittymään syömiseen tai leikkimiseen. Se voi olla kiihtynyt monesta syystä, eikä syytä ole aina helppo löytää. Kannattaa kuitenkin muistaa, että koira on usein kiihtyneenäkin toimintakykyinen, vaikka se ei ottaisi vastaan herkkuja.

Miten koiraan saa kontaktin ilman palkkaa?

Kannattaa miettiä lenkillä myös omaa roolia. Hallitussa treenitilanteessa me ihmiset olemme usein arvokkaita ja keskeisessä roolissa koiran mielestä. Kuitenkin lenkillä roolimme vaihtelee tolpasta mukahauskaan tyyppiin, joka yrittää epätoivoisesti halilta tilannetta. Toki joissakin tilanteissa pääsemmekin hauskuuttamaan koiraa, mutta merkittävän osan lenkistä olemme ankeuttajia.

Lenkki ei ole temppu, eikä maailma ole hallittu ympäristö, vaan kaaos. Ensimmäiseksi kannattaa löytää omalle koiralle sopiva palkkio ja sen jälkeen alkaa liittää itseään siihen systemaattisesti. Miten tämä sitten tehdään?

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi! Yhdeksällä eurolla näet kuukauden ajan kaikki aiemmin julkaistut materiaalit ja videot!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.