Jokakoiran perustaidot: rauhoittuminen

Miten ihmeessä koiran saa rauhoittumaan? Moni koira juoksee akun tyhjäksi ja sitten vasta simahtaa. Temppuna makaaminen kyllä onnistuu, mutta silloin ollaan tehtävällä ja se on aivan eri asia kuin leppoisa pilkkiminen. Onko koira mahdollista saada makailemaan leppoisasti ennen kuin se tulee vanhaksi?

Yksi tapa lähestyä asiaa on se, että järjestetään asiat niin, että koira todella kuluttaa akun tyhjäksi päivän aikana. Silloin se kotona ollessaan vain makaa ja nukkuu. Tämä tapa ei välttämättä ole pitkässä juoksussa kovin järkevä. Mieti omalla kohdallasi, jos työ tai arki olisi niin raskasta että joutuisit lepäämään jokaisen vapaan tunnin. Silloin ehkä tilanne olisi liian kuormittava ja todennäköisesti olisit kropastasi kipeä. Fyysisellä väsytyksellä aiheutettu lepo ei välttämättä opeta koiraa rentoutumaan itse.

Toinen tapa on se, että otetaan käyttöön joitakin rauhoittumista helpottavia asioita kuten: suljetaan koira häkkiin tai huoneeseen, silitellään tai pidetään koiraa sylissä, palkitaan rauhallisuudesta, opetetaan kylkimakuu, pelataan vireenhallintapelejä tai tehdään yhdistelmiä joistakin näistä. Usein joku näistä toimii, mutta ei välttämättä ole kovin helposti siirrettävissä muihin paikkoihin tai tilanteisiin.

On tilanteita, joissa koiran olisi hyvä oppia rentoutumaan itse, ilman vieressä namittavaa, hikoilevaa avustajaa ja ilman parin tunnin mäkijuoksua alle. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi vieraiden tulo, kyläily, mökkeily, autoilu, halleilu ja muut vastaavat tilanteet. Kyseisissä tilanteissa olisi hyvä, jos koira olisi täydessä iskussa, eli akut täynnä, mutta silti rauhallisena. Mikäli näitä tilanteita varten joutuu väsyttämään koiraa fyysisesti, kuormitus voi käydä liian suureksi ja koiran pinna voi kiristyä ja näkyä ylivireytenä tai kireytenä.

Rauhoittuminen on yksi niistä asioista, johon voimme opettaa tiettyjä tukitaitoja, mutta onnistuneeseen lopputulokseen voimme vain antaa koiralle itselleen työkalut ja toivoa parasta.

Liity jäseneksi niin näet videon, jossa kerron miten voit opettaa koiran rauhoittumaan erilaisten vihjeiden ja työkalujen avulla.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Karkki vai kepponen vai napakka ei?

Miten voi suhtautua siihen, että koira hyppii pöydille, syö sohvaa tai rähjää hihnassa tai tekee jotain muuta ikävää? Pätevätkö samat koulutusperiaatteet harrastuslajeissa ja arjessa? Miten koira saadaan ymmärtämään, mikä on kiellettyä?

Kyllä vai ei?

Meille koiranomistajille on tärkeää säilyttää hallinnan tunne. On tärkeää kokea, että koiran toiminta pysyy hallinnassa. Meitä varmasti lajityypillisesti pelottaa se, jos koira tekee jotain kiellettyä ja rikkoo rajoja. Ehkä tämä on se syy, miksi huomaamme usein ei-toivotun toiminnan helpommin kuin toivotun.

Jos koira makaa hiljaa omalla pedillään, sitä pidetään itsestäänselvyytenä. Toisaalta jos se hyppii pöydille, sen katsotaan toimivan huonosti. Näistä kahdesta toiminnasta jälkimmäinen on kuitenkin koirille tyypillisempää ja todennäköisempää. Se tarkoittaa sitä, että pedillä makaamisen opetteluun on käytettävä aikaa ja että pöydiltä varastelun vähentämiseen on myös käytettävä aikaa.

Jos haluat opettaa koirallesi mitä ei tarkoittaa, mieti ensin näitä seikkoja:

Onko ein vastapainoksi olemassa kyllä?
– Mitä ei käytännössä tarkoittaa? Pysähtymistä, luoksetuloa vai jotain muuta?
– Haluanko keskittyä enemmän hyvään vai huonoon? Haluanko nähdä onnistumisia vai virheitä?
– Mihin sävyyn haluan viestiä koiralleni? Haluanko esiintyä rajoittajana vai mahdollistajana?
– Kuinka johdonmukainen haluan koiran silmissä olla? Mistä koira tietää, aionko olla seuraavaksi ikävä vai mukava?

Voiko kitkeä ilman istuttamista?

Pois kitkemisen ajatus lisää hallinnan tunnettamme. Me teemme jotain, jotta koira lopettaa jonkun tekemisen. Me valvomme, että rajoja noudatetaan. Meillä on kontrolli. Tilanne on hallinnassa.

Pois kitkemisen ongelman on huomannut jokainen, joka hoitaa kukkapenkkejä. Jos keskitymme vain kitkemiseen, jotain tulee väistämättä tilalle. Mitä jos hakisimme kuorman kyseiseen maahan sopivia kasveja ja istuttaisimme penkin niin tiiviisti, ettei juolavehnäkään mahtuisi mukaan?

Onko tärkeämpää, että ei-toivottu kasvi pysyy poissa vai se, että toivotut kasvit menestyvät?

Harrastuslajeissa homma on selkeä, koska olosuhteet ovat hallittavat ja tehtävät simppeleitä. Voimme järjestellä tilanteet niin, että koira ei tee väärin. Onko se sitten niin, että lajeissa pärjätään hyvällä, mutta arjessa täytyy huomautella ja kieltää?

Koiran elämä ei ole temppu. Arki ei ole tehtävä. Arki on elämää, jota koira elää. Koira on eläin, jolla on lajille tyypillisiä piirteitä ja tarpeita. Arjen sujuvuus löytyy proaktiivisesta tavasta suhtautua koiran piirteisiin eli suomeksi sanottuna ymmärryksestä ja kyvystä ennakoida. Koiran ei-toivotun toiminnan voi keskeyttää kahdella tavalla; kivalla tavalla ja vähemmän kivalla tavalla. Kummalla tavalla sinä päätät koiran toiminnan keskeyttää?

Minusta on vaarallista ajatella, että arjessa sallitaan koiran kurittaminen, että vastuu onkin koiralla. Arkielämässä on paljon enemmän liikkuvia osia kuin missään lajissa. Arjessa rakennetaan sitä kuuluisaa suhdetta koiraan, ja jokainen vuorovaikutustilanne lasketaan. Mitä ihmeen järkeä on romuttaa kotona vaivalla rakennettua suhdetta esiintymällä yhtäkkiä kurittajana, käskyttäjänä ja ankeuttajana?

Miksi peittomaalaus ei kannata?

Rakkautta ja rajoja on kiva ajatus, mutta kun vahdimme että rajoja kunnioitetaan, mitä oikeastaan vahdimme? Onko kaikki ei-toivottu toiminta koiralta rajojen tietoista rikkomista tai tuhmuutta? Täytyy muistaa, että sekä kontrolli että säännöt ovat pääosin illuusiota omassa päässämme, koiralla ei välttämättä ole niistä pienintäkään aavistusta.

Kaikki ongelmat eivät ratkea sillä, että toiminta estetään tai keskeytetään. Esimerkiksi hihnarähinän saa usein kyllä hallintaan riittävän tehokkaalla uhkaamisella ja kieltämisellä, mutta se ei auta koiraa välttämättä pitkässä juoksussa. Se, ettei koira ilmennä pelkoaan, ei poista tunnetta. Voit miettiä, haluatko että koira toimii halutulla tavalla siksi, että se pelkää sinun reaktiotasi enemmän kuin vastaantulijaa? Vai haluaisitko, että koirasi itseluottamus kehittyisi sen verran, että se voisi oppia miten se itse voi selviytyä vaikeasta tilanteesta?

Kutsun peittomaalaamiseksi monenlaista toimintaa. Ehkä haitallisinta peittämistä on pelon upottaminen, koska pelon tunne ei poistu peittämällä sen tuottamaa toimintaa. Kyse on lopulta siitä, millaista suhdetta haluat koiraasi rakentaa. Vastuuta siitä, millaista kohtelua koira saa, ei voi laittaa koiralle, vaan vastuu on aina meillä ihmisillä.

Mitä sitten voi tehdä, jos koira toimii väärin?

Hyvä sääntö koiran ?%&€lyyn on se, että sitä ei tarvitse ottaa henkilökohtaisesti, koska se hyvin harvoin on sitä. Mieti hetki, mikä toiminnan taustalla on ja miten opettaa koiralle muita tapoja toimia kyseisessä tilanteessa. Mielestäni hyvä periaate koirien kanssa on se, että niiden kanssa pitäisi toimia ilman, että itse, omin käsin aiheuttaa niille kipua, pelkoa tai uhkaa.

Napakka ei on ajatuksena ihan kiva, jos sen tarkoituksena on keskeyttää käynnissä oleva toiminta hyvällä. Mikäli napakkaa eitä korostetaan luunapilla, nipistämällä, nappaamalla kuonosta kiinni, nykäisemällä ketjupannasta tai puhuttelemalla, se on mielestäni huono idea. Miksi ihmeessä koiraa täytyy kuumentaa jo valmiiksi kuumassa tilanteessa? Mistä näkökulmasta on loogista ja johdonmukaista, jos sama käsi kiittää ja rankaisee?

1. Koira kerjää kun ihmiset ovat syömässä
2. Koira rähjää hihnassa
3. Koira syö sohvaa

Liity jäseneksi, niin näet videon, jossa käyn yllämainitut esimerkkitilanteet läpi; mitä niissä voi tehdä ja mikä on reaktiivinen ja proaktiivinen lähestymistapa kuhunkin tilanteeseen. Jäsenenä näet myös kaikki aiemmin julkaistut videot!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Lunkisti lenkillä 2: taluttajan vastustaminen

Koira heittäytyy maahan, se lyö jarrut päälle, valahtaa alkulimaksi tai juurtuu nurmikkoon. Se vänkää risteyksissä ja keikkuu narun päässä koko painollaan. Se kymmenkertaistaa massansa, jolloin sitä on mahdotonta saada liikkeelle. Se roikkuu hihnassa hampaillaan ja kiskoo taluttajaa eri suuntiin.

Nämä kaikki toiminnat ovat esimerkkejä taluttajan vastustamisesta, joka on mahdollista saada loppumaan. Kun mietit, millä tavalla haluat opettaa koiran olemaan vastustamatta taluttajaa, mieti vastauksia näihin kysymyksiin:

Millaisen kuvan haluat itsestäsi koirallesi antaa?

Miten toivot koirasi suhtautuvan lenkkeilyyn ja sinun seuraasi?

Mitä haluat koiran ajattelevan hihnasta, kaulapannasta tai valjaista?

Kun pohdit näitä, tulet samalla perustelleeksi itsellesi sopivia koulutustapoja. Itse ainakin toivoisin, että olisin koirani silmissä maailman paras henkilö, toivoisin että voisimme molemmat nauttia hihnassa kulkemisesta ja toivoisin että koirani viihtyisi seurassani ilman hihnaakin. Lisäksi toivoisin, että koira ei näyttäisi hihnalle, valjaille tai kaulapannalle pitkää naamaa, vaan innostuisi niistä.

Miten ihmeessä voi säilyttää hyvän tyypin maineen ja siitä huolimatta saada koiran kulkemaan vastustelematta hihnassa? Vastaus on yksinkertainen. Älä anna koiralle syytä vastustaa, älä saata sitä kiusaukseen ja opeta sille sopivat taustataidot. Koira ei voi tehdä periaatepäätöstä, jolla se lopettaa tietoisesti taluttajan vastustamisen. Se ei myöskään opi hetkessä, että vastustelu on turhaa, koska silloin tällöin vastustelu kuitenkin on kannattavaa tai jopa välttämätöntä.

Miten vastustamiseen puututaan? Miksi vetämällä ei edetä -ajattelu ei välttämättä ole koiralle kiva? Millä tavalla voit edetä lenkillä ja silti edistyä myös treenissä?

Jatka lukemista ja katso video liittymällä jäseneksi! Näet myös kaikki aiemmin julkaistut jäsenmateriaalit.

____________________________________

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Lunkisti lenkillä 1: koira vetää, jojoilee ja sinkoilee

Hihnassa kulkemisen ongelmat ovat jossain määrin tuttuja kaikille koiranomistajille. Kannattaa muistaa, että vetäminen, sinkoilu ja jojoilu on normaalimpaa koiralle kuin omistajan tahtiin ja kauniisti vierellä, löysällä hihnalla kulkeminen.

Ongelmat tiivistyvät viiteen kirjaimeen: hihna. Kun se poistetaan, vetäminen, sinkoilu ja jojoilu poistuvat myös. Tai eivät ne poistu, mutta ne eivät enää raasta olkapäätä sijoiltaan. Tällä logiikalla on selvää, että syyllinen hihnaongelmiin on välineessä tai oikeastaan koiran suhtautumisessa välineeseen tai oikeastaan koiran lajityypillisessä tavassa suhtautua paineeseen. Ratkaisua on kuitenkin turha etsiä välinettä vaihtamalla, koska vetäminen ja vastustaminen ovat ennemminkin tapa liikkua kuin systemaattisen kouluttamisen hedelmiä.

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi! Näet videon, jossa käyn läpi vetämiseen liittyviä näkökulmia ja kerron, miksi vetämisen suhteen ei voi eikä kannata pitää nollatoleranssia. Vanha mantra “hihna ei koskaan saa kiristyä” ei toimi, koska hihna kiristyy ja löystyy päivittäin useita kertoja ilman, että se tarkoittaa yhtään mitään.

Oletko tutustunut jo muihin hihna-aiheisiin artikkeleihin?

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Turhautuuko koirasi lenkillä? Näin voit helpottaa tilannetta

Tyypillisiä turhautumisen merkkejä lenkkeilytilanteessa ovat hihnan pureminen ja hihnassa roikkuminen, haukkuminen ja vinkuminen sekä taluttajaan kohdistuva ei-toivottu toiminta, kuten takissa roikkuminen tai jalkojen jahtaaminen. Turhautuminen voi ilmentyä myös remmirähjäämisenä ja muunlaisina hepuleina esimerkiksi oravatilanteissa.

Turhautuminen on normaalia ja tavallaan hyvä asia. Herkästi turhautuva koira on yleensä erittäin motivoitunut ja se yleensä oppii nopeasti ilmentämään turhautumistaan uusilla, ihmisen kannalta miellyttävämmillä tavoilla.

Poista syy vastustaa

Ilman harjoittelua hihnalenkin onnistumistodennäköisyys on yhtä suuri kuin sen todennäköisyys, että narulla toisiinsa sidotut kissa ja kani kulkevat tyytyväisinä rinnakkain. Ei kannata ajatella, että koira ymmärtää hihnan ideaa pelkästään sillä tavalla, että hihna roikkuu mukana. Sama väline on ensin vain mukana roikkuva naru, mutta tositilanteissa se muuttuukin estämisen välineeksi.

Hihna estämisen välineenä antaa koiralle syyn vastustaa. Yhteistyön kannalta koiralla ei pitäisi olla yhtään syytä vastustaa taluttajaa, joten turhautumisen hoito aloitetaan siitä, että näitä syitä poistetaan.

Unohda peittomaalaus

Pikafiksaus löytyy tunnetusti jokaiseen ongelmaan. Fiksauksen haasteena on se, että tulokset tuovat vain hetkellisen onnen. Tyypillisiä peittomaalaamisen tapoja turhautumiseen liittyvissä haasteissa ovat esimerkiksi nämä:

– koiran temputtaminen turhauttavassa tilanteessa – keskittyminen ja motivaatio puuttuu ja koira syö nameja kun niitä sille puoliväkisin työnnetään.

– etäisyyden kasvattaminen – tuottaa kyllä toivotun lopputuloksen, eli loiventaa reaktiota, mutta ei hoida syytä vaan oiretta.

– koiran syöttäminen – sama vaikutus kuin ensin mainitussa, mikäli toimii niin hyvä, yleensä toimii vain tiettyyn etäisyyteen asti, jossa pakka sitten levähtää.

– turhautumisen fyysinen estäminen – pidetään hihna tiukalla ja komennetaan tai kuskataan koira väkisin kauemmas. Tällä tavalla voi kaataa bensaa liekkeihin, kuten jokainen, joka kyseistä tapaa on kokeillut, tietää.

Kokoa palikat uudelleen

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi! Näet myös kaikki aiemmin julkaistut videot!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Turva-ankkuri auttaa arkaa koiraa

Kipsaantuuko koirasi jännittävissä tilanteissa? Jääkö siihen helposti roskaa, joka painaa ärsykekuormana?

Pelkkä ajan antaminen ja suunnittelematon, sattumanvarainen altistus tai vastaehdollistaminenkaan eivät välttämättä auta herkästi toimintakykynsä menettävää koiraa.

Sopivilla toimenpiteillä päästään pieniin arkipäivän saavutuksiin; koira lähtee mielellään ja omaehtoisesti lenkille ja se voi nauttia ympäristöstä vapaammin. Se palaa nopeammin kartalle pelästyttävien tilanteiden jälkeen ja osaa hyödyntää sille tarjottuja oljenkorsia.

Mitä sitten voi tehdä, jotta koira voisi palautua nopeammin ja mahdollisesti päästä tilanteiden yli?

1. Lisätä koiran hallinnan tunnetta
2. Ottaa käyttöön turva-ankkurit

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Jokakoiran perustaidot: hihnassa kulkemisen tukitreenit

Hihnassa kulkemista voi verrata moneen käsittelytoimenpiteeseen – sitä täytyy olosuhteiden pakosta harrastaa, vaikka koira ei ole siihen valmis. Mistä tietää, että koira ei ole valmis kytkettynä liikkumiseen?

Koiralta ei voi edellyttää kilttiä kävelyä, mikäli se ei ymmärrä hihnaa. Se hyvin todennäköisesti ei ymmärrä hihnaa, jos se kokee tarpeelliseksi vastustaa hihnaa tai jos hihna aiheuttaa siinä turhautumista. Meidän tehtävämme on opettaa koiralle hihnan perusteet.

Valitettavasti sekään ei yksin riitä. Moni takkuaa edelleen lenkkeilyn kanssa, vaikka on vahvistanut lähellä pysymistä ja kontaktia pennusta saakka. Tositilanteissa nämä eivät kuitenkaan kanna hedelmää, koska tositilanteissa asiat tapahtuvat nopeasti ja hallitsemattomasti.

Olen sitä mieltä, että hihnassa kulkemista

– ei voi opettaa niin, että hihna ei milloinkaan kiristy
– ei voi opettaa temppuna ja ympäristöä häiriöinä
– ei voi opettaa ainoastaan lähellä pysymisen ja kontaktin päälle

Kuten jo aiemmin todettu, hihnassa kulkeminen ei ole temppu vaan taitojen kokoelma.

Hihnaharjoittelussa on kaksi asiaa, jotka kannattaa muistaa. Ensimmäinen on se, että nollatoleranssi on huono asia. Toinen on se, että koko lenkki ei voi olla harjoitustilanne. Kun käy läpi nämä omassa päässään, on jo pitkällä.

Varsinaisen harjoittelun lisänä on hyvä pitää tukitreenejä. Tukitreeni tarkoittaa sellaista harjoitusta, jota voi harrastaa myös lenkin ulkopuolella, ja jonka tarkoitus on tulevaisuudessa helpottaa varsinaista lenkkeilyä. Tukitaito on sellainen taito, joka auttaa koiraa suoriutumaan lenkillä koettavista tilanteista.

Tukitaidot kannattaa suunnitella jokaiselle koiralle yksilöllisesti – osa hyötyy hihnankäyttöharjoituksista, osa taas saa valtavasti lisää intoa hallinnan tunteesta ja osalle koirista sopivat ympäristön ankkurit.

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa annan kolme tukitreeniä hihnassa kulkemiseen. Jäsenenä näet myös yli sata muuta aiemmin julkaistua videota! Jäsenyys on määräaikainen, eikä sitä tarvitse erikseen irtisanoa. Kuukausijäsenyys maksaa yhdeksän euroa.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.