Lenkkeily koiran kanssa ei ole temppu, vaan taitojen kokoelma

Lenkkeily koiran kanssa voi olla yllättävän hankalaa siihen nähden, millaisia odotuksia siihen liittyy. Lenkkeilyyn tai sen opetteluun uhrataan vaihtelevia määriä aikaa yleensä riippuen siitä, kuinka tärkeä lenkkeilyn sujuvuus on omistajille ja kuinka paljon heillä on aikaisempaa kokemusta onnistumisista tai epäonnistumisista.

Koiran lenkittäminen hihnassa on monitahoinen asia, jolla on pitkä kulttuuri. Tiivistetysti koiraa on pakko jo turvallisuussyistäkin pitää hihnassa ja koirien pitäminen vapaana on harvoille jokapäiväistä todellisuutta. Koiria lenkitetään hihnoissa läpi koko niiden elämän, eikä hihnakävelyn määrään ole useinkaan mahdollista vaikuttaa, eli koiraa joutuu kuljettamaan hihnassa vaikeissa tilanteissa ja silloin, kun se ei vielä asiaa osaa. Ehkä tästä syystä hihnakävelystä ei ole aina kovin realistisia käsityksiä.

Hihnakävely on meille lenkki ja mukavaa ulkoilua. Koiralle se on yleensä ainut mahdollisuus päästä pois asunnosta ja omasta pihasta, tarpeilleen ja tutkimaan ympäristöä. Tämä on ensimmäinen ristiriita: meillä on erilaiset tavoitteet ja motivaatio koiran kanssa. Me olemme lähdössä rentouttamaan itseämme ja koira sitävastoin on pikkujouluristeilyfiiliksellä. On olemassa riski, että toisella lähtee sokka irti ja kuskilla menee hermot.

Hihnakoulutukseen on monta lähestymistapaa. Osa ajattelee, että se oppii itsestään kun sitä vaan vie. Tämä on kohtuullisen harvinaista, mutta mahdollista. Se ei kuitenkaan ole koiran kannalta mukavin tapa oppia. Lenkittämällä ilman koulutusta riski turhautumiseen kasvaa. Turhautuminen liittyy yleensä siihen, että koira ei ymmärrä hihnan merkitystä ja alkaa purra hihnaa tai joskus puree jopa taluttajaa. Turhautumista on hankala purkaa ilman uudelleenkouluttamista.

Osa ajattele, että kaikki lenkkeily on otettava koulutuksen kannalta, ja mukaan pakataan kolme kiloa herkkuja. Tämä on ideana jalostettavissa, mutta kaatuu todennäköisesti mahdottomuuteen. Miksi? Pikkujouluristeilyllä rusinat ja pähkinät saattavat kiinnostaa tavanomaista vähemmän, kun tarjolla on buffet, musiikkia, kavereita, juomaa ja kaikkea hauskaa. Sama ilmiö voi tapahtua koiralle lenkillä. Koulutuksellisesti ei ole järkevää ottaa lenkkiä koulutustilanteena; se yleensä kestää liian pitkään ja on hyvin haastava ympäristöltään. Tämä on se syy, miksi treenihallilla hihnakävely sujuu moitteetta, mutta kotioloissa ei suju. Kannattaa mieluummin keskittyä pieniin onnistumisiin kuin koko lenkin hallintaan.

Mikäli koira ulkoilee pääosin hihnassa, lenkki on myös koiran omaa aikaa, enkä suosittele kouluttamaan sitä temppuna. Sen sijaan suosittelen, että lenkillä tarvittavia taitoja harjoitellaan vähän päivässä. Lisäksi erilaisia lenkkeilyn tukitaitoja voi harjoitella ilman, että lenkkeily kärsii. Mielestäni tärkein pohjataito on katsekontakti ja sen erilaiset sovellukset. Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa kerron lisää siitä, miten katsekontakti liittyy hihnassa kulkemiseen ja miten sitä kannattaa harjoitella.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Lue lisää hihnakäyttäytymisestä: vetämisestä ja rähinästä!

Tyytyväinen koira – liikunnan rooli käytösongelmien ratkaisemisessa

Melkein jokainen koiranomistaja kohtaa haasteita koiransa kanssa jossain vaiheessa. Tällaisissa tilanteissa neuvojia ja asiantuntijoita riittää yleensä yli tarpeen. Varmasti yksi suosituimmista ohjeista kaikkiin ongelmatilanteisiin on koiran fyysisen aktiivisuuden lisääminen.

Liikunnan lisäämisen väitetään poistavan arkuutta, vähentävän yksinolo-ongelmia ja eroahdistusta, poistavan aggressiivisuutta, vähentävän tuhoamista, lieventävän hihnarähinää ja hihnassa vetämistä sekä vaikuttavan positiivisesti muihinkin mahdollisiin ongelmiin. Melkoinen ihmelääke on siis kyseessä, vai onko sittenkään?

Tein taannoin pienen kyselyn, jossa selvitin liikunnan merkitystä käytösongelmiin. Kyselyyn vastasi 64 koiraihmistä, joista reilusti yli 90 % on kokeillut liikunnan lisäämistä käytösongelmien ratkaisemiseen. Näistä noin 70 % koki, että liikunnan lisäämisestä oli hyötyä. Liikunnan lisääminen on niin suosittu vinkki, että se on varmasti monella ensimmäisenä vaihtoehtona, kun etsitään ratkaisua ongelmiin, ja osaan ongelmista se toki auttaakin.

Liikunnan lisäämiseen liittyviä haasteita on kaksi. Ensimmäinen haaste liittyy siihen, miten määritellään liikunta ja miten määritellään lisääminen. Kyselyyn vastanneet olivat lisänneet liikuntaa eri tavoin; osa vapaana lenkkeilyä, osa usean kilometrin polkupyörälenkkejä, osa aivopähkinöitä ja osa hihnalenkkien pituutta. Kaikki on liikunnan lisäämistä, mutta toteutustapa vaihtelee. Tähän vaikuttaa koiran rotu, ikä ja muuta lähetökohdat sekä omistajan resurssit. Liikunnan lisätty määrä vaikuttaa myös – osa vastanneista oli lisännyt liikuntaa maltilla, osa oli tuplannut tai jopa enemmän.

Toinen haaste liittyy siihen, mikä ongelma on kyseessä ja mikä on kokonaiskuva. Liikunnan lisääminen ja monipuolistaminen voi monella tavalla parantaa koiran elämänlaatua. Et voi kuitenkaan lisätä koiralle jotain toimintaa ilman, että jokin toinen toiminta vähenee. Liikunnan lisääminen on ensinnäkin suhteellista, lisäksi sen pitäisi olla tavoitteellista ja koirakohtaista. Liikunta on koirille tärkeää, mutta se ei ole vastaus kaikkiin ongelmiin – joskus on tarpeen myös vähentää liikuntaa, jotta ongelmia saadaan ratkaistua.

On olemassa ongelmia, joihin liikunta ei auta. Otetaan esimerkki ihmisten elämästä. Voidaan sanoa, että meillekin liikunta ja aktiivinen elämäntapa olisi tavoiteltavaa. Lisääntynyt aktiivisuus voi parantaa hyvinvointia monella tavalla; kunto kasvaa, mieliala paranee, jaksaminen ja keskittyminen paranevat. Mutta auttaako maantiepyöräily hammaslääkäripelkoon? Entä päivittäinen sali siihen, etten tule toimeen työkavereiden kanssa? Entä voisiko liikenneraivoa lievittää sarjalippu vesijuoksuun?

Lyhyesti sanottuna koiran aktiivisuuden seuranta on hyvä asia ja liikunnan ja aktiivisuuden tarjoaminen on loistava idea, kun pidetään kokonaisuus sopivana. Kaikkiin ongelmiin liikunta ei kuitenkaan ole ratkaisu, eikä liikunnan lisääminen ole edellytys kaikkien mahdollisten ongelmien ratkaisemiseksi. Koiran elämässä on monia muitakin asioita, joihin voimme ongelmanratkaisun tukena vaikuttaa.

Liity jäseneksi, niin näet videon jossa käyn läpi sitä, miten liikunta ja aktiivisuus kannattaa huomioida käytösongelmien ratkaisemisessa. Käyn läpi kaksi esimerkkiä, hihnarähinän sekä eroahdistuksen ja liikunnan vaikutuksen niihin.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Koirista ja vihjeistä: Saanko pyytää vai odotanko tarjousta?

Olen automaattisten käytösten kannattaja. Automaattinen käytös tarkoittaa sitä, että koira tekee jonkin asian omaehtoisesti, eikä odota ihmiseltä erillistä vihjettä. Loppujen lopuksi vihjeeksi voi muodostua jokin ympäristössä tapahtuva asia tai jopa koiran oma tunne.

Mistä on kyse?

Voidaan ajatella, että koiran koulutus perustuu siihen, että koiralle opetetaan erilaisia vihjeitä ja toimintoja, joita harjoitellaan häiriöiden alla. Näin toiminnoista tulee niin kutsutusti varmoja ja kun käytetään vihjeitä johdonmukaisesti, voidaan päästä lähelle ärsykekontrollia. Ihminen antaa käskyjä ja koira noudattaa niitä.

Toisaalta voidaan toivoa, että koira osaisi itsekin ratkaista joitakin tilanteita, eikä näin ollen ihmisen tarvitsisi olla koko ajan tilanteen tasalla ja valmiina ohjeistamaan. Tilanteen tasalla oleminen on muutenkin haastavaa, koska koira ylivertaisine aisteineen todennäköisesti tietää meitä paremmin, mitä ympäristössä tapahtuu.

Nämä kaksi lähestymistapaa eivät sulje toisiaan pois – koira voi toimia luotettavasti sekä vihjeestä että omaehtoisesti. Itse arkisujuvuuden arvostajana olen yhä enemmän kääntymässä siihen suuntaan, että koira toimisi itsenäisesti.

Mitä hyötyä automaattisista käytöksistä on?

Automaattiset tilannekohtaiset toiminnot ovat selkeitä ja helppoja käyttää, koska sinun ei ohjaajana tarvitse tehdä mitään. Mietitään esimerkkinä vaikkapa ohitustilannetta. Hankalaan ohitukseen on monta lähestymistapaa, mutta joskus taluttajalla on käytössään usempi toimimaton vihje samaan aikaan. Ennen ohitustilannetta taluttaja voi antaa vihjeen ”seuraa” ja jos se ei toimi, hän voi kohdalla kiristää hihnaa ja jos se ei toimi, hän voi komentaa koiraa istumaan. Kolme erillistä vihjettä, joista yksikään ei välttämättä tiukassa paikassa toimi.

Mikäli käytössä olisi automaattinen toiminta, taluttajan ei tarvitsisi sijoittua koiran ja ohitettavan koiran väliin tai kääntää oman koiran päätä pois ohitettavasta koirasta, koska ohitettava koira toimisi vihjeenä omalle koiralle. Usein oma koira kuitenkin havaitsee vastaantulevan koiran ennen kuin me taluttajat ehdimme asiaan reagoida – koira on monesti jo kuumentunut ennen kuin toinen ilmestyy näkyviin. Automaattisen toiminnan kautta asetelma voidaan kääntää toisin päin – opetetaan koiralle, että se ilmaisee lenkillä muita koiria.

Jos miettii kaikkia niitä tilanteita, joissa vihjettä joutuu toistamaan tai toistuvasti käyttämään (vaikka tilanne on sama), niille usein on yhteistä se, että koira on hieman kiihtyneessä tilassa. Tällaisia tilanteita ovat ihmisten lähestyminen, vieraiden tulo, toisten koirien kohtaaminen, ovesta kulkeminen, autosta ulos hyppääminen ja niin edelleen. Näissä tilanteissa plus kaikissa muissa yllättävissäkin tilanteissa olisi mielestäni mahtavaa jos koira osaisi ennakoida, arvata ja ehdottaa sen sijaan, että se jäisi odottamaan ohjeita.

Miten pääsee alkuun?

Jos haluat opettaa koirallesi automaattisia toimintoja, kiinnitä ensin huomiota omaan toimintaasi. Oletko koirallesi aina apupyöränä ja herkkä ohjeistamaan? Uskotko, että se ei selviä tilanteista ilman apuasi?

Aloita yksinkertaisesti niin, että lopetat ohjeiden antamisen. Usein jo tämä riittää – koira toimii oikein ohjeiden puutteesta huolimatta. Halutessasi voit jalostaa tätä pidemmälle. Aloita valitsemalla muutama toiminto, joista olet iloinen kaikissa mahdollisissa tilanteissa.

Aloita sen jälkeen koulutus…

jatka lukemista liittymällä jäseneksi. Jäsenyys on määräaikainen, eikä sitä tarvitse erikseen perua.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Koira tulee puskasta huuliaan lipoen – tiedät että jotain on syöty. Hampurilaiskääreille johtaa innokas kilpajuoksu ja juuri kun saat käden koiran suuhun, se nielaisee löytämänsä aarteen. Kuulostaako tutulta? Haluaisitko sen sijaan, että koirasi kiertäisi ällöttävät roskat kaukaa ja jättäisi ne tutkimatta? Tai toivoisitko että voisit luottaa siihen, että koira pyydettäessä pudottaa aarteensa maahan?

Miksi koiraa kiinnostaa kaikki ällöttävä?

Koiralle roskien keskellä kulkeminen on kuin saapuisi seisovaan pöytään. Koiralle lähes kaiken orgaanisen materiaalin syöminen on täysin normaalia, jopa normaalimpaa kuin se, ettei sitä kiinnosta. Sen sijaan maan ja kivien syöminen ei ole normaalia käyttäytymistä, ja mikäli koira syö esim. kiviä, on taustalla vaikuttava syy selvitettävä. Tässä kirjoituksessa keskityn lajityypilliseen, eli normaaliin, nenäliinojen ja hampurilaiskääreiden syömiseen tai siis sen estämiseen.

Kuten sanottu ja empiirisesti havaittu, koiralle ruuan tuoreus ei todellakaan ole ykkösvaatimus. Se on vuosituhansien aikana oppinut tonkimaan jätteitä ja roskiksia ja se on täysin normaalia. Tässä oma ajattelumme tekee jälleen kerran tepposet, eli emme osaa asettaa itseämme koiran asemaan. Meillä on mielessä puhdas ruokakuppi, jonka tarjoilemme pari kertaa päivässä sopivine täytteineen. On vaikea käsittää, miksi koiraa tuntuu kiinnostavan enemmän jäniksenpapanat, hevonp%&€a ja ne eväspaperit sun muut ikävät roskat, jotka lojuvat kaupunkien lenkkipoluilla. Vaikka roskien syöminen ärsyttää, kyseessä on kuitenkin täysin normaali toiminta.

Miksi kieltäminen ei välttämättä toimi?

Koiralla on ylivertaiset aistit omiimme verrattuna. Mikäli lähdemme kilpasille koiran kanssa siitä, kumpi tavoittaa tai löytää aarteet ensin, on meille vain hopeaa jaossa. Eli emme voi rehellisesti sanottuna ennakoida tilanteita, vaan koira on aina kuononmitan edellä.

No, entä sitten kieltäminen silloin kun aarre on jo löydetty? Jos tapahtuu niin ikävästi, että koira joskus kuitenkin saa aarteen syötyä kielloista huolimatta, kielto tuskin tulee jatkossa vähentämään syömistä.

Tuotteen arvo nousee parhaiten niin, että siitä kilpaillaan. Koiran leikittäminen on hyvä esimerkki siitä, että lelun arvoa on mahdollista nostaa siitä kilpailemalla. Jos koira saa muutaman kokemuksen siitä, että siltä otetaan aarre pois suusta, se aiheuttaa yleensä kaksi asiaa: 1) koira kantaa tuotetta vähemmän aikaa ja nielaisee sen nopeammin ja 2) koira esittelee löytämäänsä aarretta vähemmän koska pelkää menettävänsä sen. Tämä vaikuttaa siihen, että koiralta on yhä hankalampaa saada arvokkaita asioita pois jatkossa.

Kuonokoppa vai koulutus?

Kuonokopalla ongelma ratkeaa sillä hetkellä, mutta ei kokonaan. Kuonokopan käyttö ei poista koiran halua syödä roskaa, mikä voi muodostua ongelmaksi, kun koppa joskus unohtuu tai otetaan pois. Sen sijaan, että koira söisi vähemmän törkyä koppakauden jälkeen, se yleensä syö enemmän. Tämä johtuu rebound-ilmiöstä; mikä tahansa lajityypillinen toiminta, joka on estetty, tulee yleisemmäksi eston jälkeen. Mikäli alueellanne on rotanmyrkky- tai vastaava uhka, on kuonokoppa ehkä kaikkein paras vaihtoehto, koska…

Tilaisuus tekee varkaan. Näen, että koulutus on paras ratkaisu ongelmaan. Koulutuksessa on se ongelma, ettei se tapahdu yhdessä illassa. Mikäli roska ei aiheuta hengenvaaraa, valitse mieluummin koulutus kuin koppa – se on pidemmän päälle parempi ratkaisu.

Koulutus koostuu näistä elementeistä: 1) että roska ja törky lenkkipolun varrella kiinnostaisi koiraa mahdollisimman vähän, 2) että mikäli roska kuitenkin kaikesta huolimatta kiinnostaa, koira…

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi! Jäsenenä näet tämän ja liki 70 muuta opasvideota! Jäsenyys on määräaikainen.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Lenkkeilyn ihanuus ja miten se saadaan aikaan, kun koira riehuu?

Pystytkö samaistumaan tähän tapahtumaan? Koira puree hihnaa ja hyppii, puree käsiä ja roikkuu hihoissa ja lahkeissa. Tämä tapahtuu tietyssä kohdassa lenkkiä ja usein siinä kohtaa, kun tullaan lenkiltä takaisin kotipihaan.

Lähestymistapoja on useita ja neuvoja saa laidasta laitaan: yksi kehottaa heittämään koiran selälleen, toinen neuvoo huomaamattomuutta ja kolmas jotain varustetta tai lisäravinnetta. Aika usein ajatellaan, että vaihe menee ohi, kun lenkki vain tehdään suomalaisella sisulla alusta loppuun vastoinkäymisistä välittämättä.

Toimiiko tämä?

Joskus kyllä, useammin ei. Harva ihminen on niin kärsivällinen, että jaksaa hillumista ja tämän seurauksena menettää hermonsa. Hermojen menettäminen taas aiheuttaa sen, että hilluja saa bensaa liekkeihin. Riehakas ja herkästi turhautuva koira voi aloittaa riehumisen yhä aikaisemmin, eikä siihen tarvita edes mitään ulkoista ärsykettä, kuten toista koiraa. Mikäli taas kyseessä on klassinen rähinä, siitä voi lukea lisää täältä!

Hihnassa kulkeminen ei ole koirille sisäsyntyinen taito, eivätkä ne opi sitä hetkessä. Ne harvoin oppivat täydellisiksi lenkkeilijöiksi täysin ilman treeniä. Koska koiria on ulkoilutettava hihnassa, vaikka ne eivät vielä sitä osaa, on syytä välttää mahdollisuuksien mukaan turhaa vastakkainasettelua ja olla pyrkimättä täydellisyyteen. Lue vetämisestä lisää täältä!

Liian vakava suhtautuminen vetämiseen, jarrutteluun, hillumiseen ja muihin toimintoihin sekä varsinkin siihen, miten itse toimii, voi aiheuttaa hihnabönarin. Hihnabönari tarkoittaa sitä, että omistaja sen enempää kuin koirakaan ei nauti yhdessä ulkoilusta, vaan siitä tulee pakkopullaa ja molempien hermot kiristyvät.

Muista, että se on ihan hyväksyttävää ja jopa toivottavaa vain parkkeerata itsensä johonkin pöpelikköön kännykän ääreen ja antaa koiran etsiä kourakaupalla nameja maasta. Koiraa ei ole pakko lenkittää tuntitolkulla luovutusiästä hautaan saakka, koira kestää taukoja ja vähempää hihnailua, jos sille keksii jotain kivaa tilalle.

Älä polta itseäsi ja koiraasi loppuun ajattelemalla, että kaiken pitää olla täydellistä ennen kuin koira on puolivuotias. Koirat ovat yksilöitä, ja ne oppivat kyllä kulkemaan hihnassa, kun on hyvä suunnitelma ja riittävästi kärsivällisyyttä. Ennen kuin taidot on opittu, vetämistä esiintyy ja se on ihan ok.

Riehupetterin motiivit

Miksi koira sekoaa lenkillä? Tähän on monta selitystä: turhautuminen, yliväsymys, ärsykekuorma, lietsominen, ylikierrokset ja niin edelleen. Ongelma on siinä, että koiria ulkoilutetaan, vaikka ne eivät osaa siihen vaadittavia taitoja. Näin on toki pakko toimia, koska pullossa kasvaminenkaan ei ole hyvä asia. Vaikka koira osaisi kulkea hihnassa, se voi silti kaataa kupin.

Hihnassa kulkemista ei opita yhdessä yössä, ja joskus voi kestää useamman vuoden, kunnes lähes kaikki toiminta lenkillä on ennakoitavissa ja hallittavissa. Mitä pidempi lenkki, sitä todennäköisempää kilahtaminen on. Todennäköisyyttä lisää se, että koira tietää mihin ollaan menossa ja määränpää on sen mielestä hauska. Tyypillisesti pentu kilahtaa, kun sitä talutetaan kohti tuttua määränpäätä.

Määränpää voi olla metsä, jossa se saa telmiä vapaana tai koti. Jotkut koirat aloittavat riehumisen leikillä, jota ne jatkavat kunnes taluttaja-parka keksii jonkun keinon hillitä tilannetta. Rikkoontuneet hihat ja lahkeet ovat riehupetterin taluttajille arkipäivää.

Joskus käy niin, että riehupetteriä yritetään väsyttämällä rauhoittaa. Sitä viedään metsään juoksemaan, uimaan ja toisten kanssa riehumaan. Maltillisesti tehtynä nämä ovatkin hyviä ideoita, mutta varsinkaan pennuille en suosittele väsyttämistä ainoana keinona. Jos sen korvien välissä ei tapahdu muutoksia, saat varautua väsyttämään yhä tehokkaammin kun koiran kunto kasvaa. Toki riehakkuus vähenee iän myötä, mutta silti en lähtisi odottelemaan useita vuosia.

Voit vaikuttaa kilahteluun hyvällä ennakoinnilla ja opettamalla muutamia taitoja etukäteen.

Liity jäseneksi, niin näet videon, jossa käydään läpi seuraavat asiat:
– Mitä voi ja kannattaa tehdä, kun koira riehuu lenkillä?
– Miten tilanteisiin voi varautua?
– Millaiset harjoitukset sopivat riehakkaalle koiralle?

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kysytään koiralta: miksi koira nuuhkii maata, vaikka sen pitäisi treenata?

Onko kyseessä keskisormen näyttäminen vai kenties jotain muuta? Kesken treenin maata nuuhkiva koira saa omistajansa kierrokset kiehumaan ehkä pahemmin kuin mikään. Kaikki vaikuttaisi olevan kunnossa, mutta joissakin tilanteissa koiraa ei näytä kiinnostavan suoritus pätkän vertaa.

Maan haistelulle voi olla pari vaihtoehtoista syytä.

Ensimmäinen syy on se, että maassa on jotain kiinnostavaa hajua, jota koira ei voi vastustaa. Tämä kertoo treeniin liittyy motivaatio-ongelma, eli haju vie tehokkaammin kuin treeni. Tämä asia on korjattavissa koulutuksen avulla. Ongelma tuskin poistuu sillä, että koiran ei anneta haistella treeneissä milloinkaan mitään. Toiminnan estäminen ei poista motivaatiota siihen. Joskus hajut vievät, vaikka koira olisi motivoitunut harrastamaan – meitäkin vie joskus töissä kiinnostava nettiartikkeli enemmän kuin työ sillä hetkellä. Kuten tiedämme, nettikielto ei lisää motivaatiota tehdä töitä, vaan työn sisältö. Tätä samaa voi soveltaa koiriin. Ne ovat aina rehellisiä ja kertovat päivän motivaatiotason avoimesti. Kouluttajina meillä on mahdollisuus vaikuttaa motivaatioon, joka kantaa huonompinakin hetkinä ja kestää kulutusta.

Toinen mahdollinen syy haisteluun on se, että koiran mielessä on kaksi ristiriitaista asiaa, joita se ei osaa ratkaista ja päätyy haistelemaan. Koiralla voi olla ristiriitaisia tunteita tehtävää kohtaan, mikä laukaisee sijaistoiminnon. Sijaistoiminnolla tarkoitetaan mitä tahansa koiralle normaalia toimintaa, joka esiintyy oudossa ja epätavallisessa tilanteessa. Yleisimpiä ovat rapsuttelu ja maan haistelu. Sijaistoiminto liittyy läheisesti stressiin ja sisäiseen tunnetilaan, eikä sen tavoitteena ole viestiä mitään vaan ottaa
aikalisä tilanteeseen. Jokaiselle tuttua on ikävien asioiden välttely, kuten tenttiin lukemisen sijaan siivoaminen tai siivoamisen sijaan sienestys tai muu vastaava toiminta. Koiralla sijaistoiminta voi ilmetä tilanteissa, joissa se toisaalta haluaisi lähestyä jotakin asiaa, mutta samaan aikaan pelkää sitä. Sijaistoiminnot eivät ole kovin haitallisia, mutta ne ovat arvokasta informaatiota omistajille siitä, että koiralla on ristiriitaisia tunteita tietyissä tilanteissa. Näihin voi sitten koulutuksen avulla puuttua.

”Se osaa, mutta ei viitsi.”

On aivan totta, että syy maan haisteluun voi olla se, että koira ei viitsi. Sitä ei kiinnosta tai maa on kiinnostavampi kuin laji sillä hetkellä. Joskus maan haistelu näyttää siltä, että koira protestoisi. Tässä kohtaa kannattaa muistaa, että riippumatta koiran geeneistä, syy sen olemassaololle ei ole omistajan toiveiden täyttäminen. Koiran ei lähtökohtaisesti pidä mitään, vaan jos haluamme käyttää koiraa, on osattava tehdä asioista sille kannattavia. Vaikka protestointi nostaa omia kierroksia ja turhautumista ja tekee mieli laittaa koira ruotuun, suosittelen pysähtymistä. Ihmisen ja koiran suhde on hyvin paljon samanlainen kuin kahden ihmisen välinen suhde. Mitä jos treenikentällä olisikin koirasi tilalla joku henkilö? Mitä silloin tekisit? Mitä tekisit, jos kentällä olisi joku kavereistasi selaamassa puhelinta, vaikka toivoit hänen juoksevan kanssasi ympyrää? Mikäli ratkaisu olisi huutaminen, hän voisi kerran tehdä mieliksesi, mutta jatkossa hänellä olisi matala kynnys jäädä kotiin treeneistä. Toki jos olet tilanteessa ohjaajana tai auktoriteettina, sinun on helpompi ”motivoida” ihmisiä liikkeelle – esimerkiksi jos he maksavat siitä, että heille huudetaan. Vaikka olemme koiran omistajia ja se on täysin armoillamme, silti sillä on (halusimme tai ei) omat mielipiteet. Voimme vaikuttaa asioihin, joista se pitää ja joista se ei pidä, mutta emme voi pakottaa sitä rakastamaan yhteistä lajiamme. Voimme rakentaa koiran niin, että se rakastaa lajia, mutta pakottamalla se ei synny. Siitä syystä kannattaa miettiä omat arvot valmiiksi – minkä verran haluat vastahakoisen tai välinpitämättömän koiran kanssa harrastaa? On aina mahdollista vaihtaa lajia, koiraa tai menetelmää. Ensimmäinen askel on tunnistaa ja tunnustaa faktat, eli se mitä koira tekee. Jos se haistelee, se haistelee syystä tai toisesta – ilman syytä se ei haistele. Jos koira näyttäisikin keskisormea, sormen teippaaminen ala-asentoon ei ole kestävä ratkaisu.

”Tehtävä on sille liian vaikea tässä tilanteessa.”

Toki koira voi haistella sen takia, että se ei tiedä mitä ollaan tekemässä. On varsin todennäköistä, että oma koirani haistelisi maata, jos päättäisin lähteä pihalle treenaamaan sen kanssa päällä seisomista. Jos vaan odotan jotain epärealistista, saan todennäköisesti haistelua. Entä sitten tehtävät, jotka koira oikeasti osaa? Jos koira osaa jonkun asian todella hyvin kotona, mutta ei treenipaikassa, on mahdollista että syy on joko edellisessä kappaleessa tai sitten tässä kappaleessa. On mahdollista, että koulutus on niin kesken, että koira tosiaan ei osaa tuttua toimintaa uudessa paikassa. Usein näissä tilanteissa aletaan temputtaa, eli etsiä vielä helpompaa temppua, jonka koira voisi tehdä. Tätä voi toki kokeilla, mutta jos koira ei tule aktiivisemmaksi, väittäisin että syy on kuitenkin motivaation puutteessa tai siinä, että maa on kiinnostavampi kuin helpoinkaan tehtävä. Olen itsekin aikaisemmin ollut sitä mieltä, että haistelemisen sallimisessa voi olla jotain vikaa. Nyt olen kuitenkin sitä mieltä, että kannattaa antaa koiran haistella vaikka maailman tappiin asti! Treenien ja motivaation kestävyyden kannalta on huono asia, jos toimimme koiralle apupyöränä jatkuvasti. Mielestäni yhtä haitallista kuin haistelun totaalikielto, on haistelun välttäminen jatkuvin täytetempuin.

Mitä haistelulle voi tehdä?

Kuten jo todettu, haistelulla ei välttämättä ole koiran puolelta viestinnällistä tarkoitusta. Totaalikielto ei auta, koska kun koira ennemmin tai myöhemmin on irti treeneissä, se pääsee kuitenkin haistelemaan ja kaikki tietävät sen lopputuloksen.. Ohjaaja viihdekeskuksena ei myöskään auta – jos koiran todellinen mielenkiinto on haistelussa, kaikki täytetemput vain täyttävät sen mahaa ja täyttävät treeniä epäolennaisella.

Liittymällä jäseneksi näet lyhyen videoluennon aiheesta mitä voit tehdä, jos koirasi haistelee treeneissä! Jäsenyys on määräaikainen ja pääset näkemään kaikki jäsenartikkelit, joita on yli 60!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kysytään koiralta – miksi koira komentaa?

Miksi koira alkaa kesken treenin haukkua tuijottaen samalla omistajaansa? Miksi se tulee sohvan eteen vinkumaan ja haukkumaan? Miksi se raapii tassullaan ja vaatii rapsutusta? Huomiohakuisuus, pomottaminen, komentaminen, vaatiminen ja niin edelleen, yleisellä toiminnalla on monta nimeä. Kaikille koiraihmisille tämä on tuttua kauraa. Kulttuurista ja asenteesta riippuu se, miten tähän käyttäytymiseen suhtaudutaan.

Pitääkö koira itseään johtajana?

Tyypillisesti ontuvalla logiikalla tulee mieleen, että koira pitää nyt itseään ylempiarvoisena ja siksi komentelee. Koira yrittää nousta arvoasteikossa vaatimalla asioita x, y ja z. Yrittääkö tosiaan? Vähiten tietoa ja ymmärrystä tarvitaan siihen, että leimataan kaikki itseä häiritsevät asiat, joita koira tekee, johtajuuden tavoitteluksi. Pidän johtajuudella selittämistä kaikista alkeellisimpana, yksinkertaisimpana ja ihmiselle helpoimpana tapana lähestyä haastavaa käytöstä ja samaan aikaan siitä johdetuilla menetelmillä saa eniten haittaa aikaan. Voi olla, että ilmiön sitkeyden taustalla on pelko tai laiskuus tai mukavuudenhalu ja muutosvastarinta asenteissa. Joka tapauksessa on aika kaukaa haettua väittää, että koiran ensisijainen tavoite olisi dominoida ihmisiä, joiden armoilla se elää. Keskimäärin eläinten top-tavoitteet liittyvät hengissä säilymiseen ja ravinnon saantiin.

Kuvitellaan esimerkki ihmisten keskuudesta. Mikäli henkilö ilmoittaa työpaikallaan olevansa nälkäinen tai haluavansa suklaata, onko hänen motivaationsa silloin dominoida muita? Tai jos samainen työntekijä menee pomon huoneeseen ja pyytää palkankorotusta, yrittääkö hän silloin tavoitella henkistä yliotetta pomostaan? Toki tämä voi olla hänen pitkän tähtäimen tavoite – murtaa pomo ajan kanssa. Koiraa ei motivoi pitkän tähtäimen tavoitteet. Se ei mieti, että jos nyt haukkumalla saan huomiota, niin ehkä ensi viikolla saan haukkumalla maksalaatikkoa. Koira ei tätä draaman kaarta mieti, mutta niin usein tapahtuu, eli lopputulos voi hyvinkin olla, että koira saa maksalaatikkoa. Miksi? Koska koira oppii, että haukkumalla kannattaa ehdottomasti yrittää, jos haluaa jotain. Jos koira saa kokemuksen siitä, että haukkumalla kerjääminen tai vaatiminen toimii, tottahan toki se yleistyy muihinkin tilanteisiin. Se oppii joka tapauksessa, millä se saa haluamiaan asioita. Sehän on tavoitteenakin, kun puhutaan elävästä eläimestä suhteessa toiseen elävään eläimeen.

Kaikki koirat kerjäävät ja komentavat, ainakin toivottavasti – toimintojen ulkoasu ja ilmenemismuoto vaihtelevat. Olisin hyvin huolissani, jos koiralla ei olisi mitään asiaa ihmiselle koskaan, tai että koira ei syystä tai toisesta tekisi yhtään aloitetta ihmisen suuntaan. Puhutaan kilteistä koirista. Jokainen voi miettiä, mitä koiran kiltteys tarkoittaa. Tarkoittaako se sitä, että koiralla ei ole omia mielipiteitä vai että se ei saa ilmaista niitä. Onko kiltti koira sellainen, joka ei koskaan tarvitse mitään eikä vaadi mitään, elää kiitoksella ja palvelee miellyttämisenhalusta? Onko kiltti koira sellainen, joka antaa tehdä kaikki toimenpiteet, eikä sillä ole niihin mielipidettä? Toivoisin monen tällaisen kiltin koiran kohdalla, että ne alkaisivat heti tuhmiksi, koska koiran tuhmuus on minulle merkki sen toimintakyvystä. Kiltteys ja tuhmuus eivät tietenkään kuvaa koiran luonnetta mitenkään, mutta monesti ympäristö edelleen odottaa koirien olevan ”kilttejä”.

Onko kyseessä huonotapaisuus?

Mielestäni kyseessä on tapaisuus. Koira tekee niitä asioita, joista sitä toistuvasti palkitaan. Omistaja on itse vastuussa siitä, millä tavalla komentamiseen, huomiohakuisuuteen tai kerjäämiseen suhtautuu. Tässä kohtaa kuvaan astuu ihmisen ehkä lajityypillinen epäjohdonmukaisuus. Kun tietoisesti koulutamme koiraa vaikkapa istumaan, meillä on selkä tavoite ja palkitsemme kun koira tekee oikein eli istuu. Toivottua käytöstä seuraa palkkio. Tämä on jostain syystä hyvin hankalaa siirtää arkipäivän tilanteisiin. Ensinnäkin, kerjääminen on asia, jota emme (mielestämme) ole koiralle opettaneet, emmekä välttämättä halua sitä nähdä. Riippuen toiminnan ilmenemispaikasta tulemme joka tapauksessa vahvistaneeksi toimintaa, vaikka omasta mielestämme rankaisisimme. Esimerkiksi keittiön pöydän ääressä oman porukan kesken aika harvaa häiritsee vieressä makaava tai kuolaava tai röhkivä koira. Emme saa sammutettua ei-toivottua käytöstä, jos joskus se kuitenkin johtaa palkkioon. Edes joskus harvoin. Tässä kohtaa on hyvä muistaa, että koiralle huutaminen tai sen vieminen toiseen huoneseen voi olla samaan tapaan palkkio kuin lautasten antaminen nuoltavaksi – tämä riippuu koiran alkuperäisestä tavoitteesta. Treeneissä haukkuvaan koiraan suhatudutaan keskimäärin erittäin penseästi, oli haukkumisen motivaatio mikä tahansa. Mikäli koira haukkuu omistajalleen, ympäristön paine puuttua tilanteeseen muodostuu valtavaksi. Tässäkin tilanteessa noudatetaan oppikirjamaisesti usein epäsäännöllistä vahvistamista, eli joskus annetaan koiran haukkua pitkään ja joskus taas palkitaan pienestäkin – riippuu ihan yleisöstä. Haukkuminen on yksi niistä asioista, joihin yleisö odottaa meidän aina puuttuvan. Sammuttaminen edellyttäisi haukkumisen kuuntelemista ilman mitään reaktioita, eikä tähän pysty juuri kukaan (eikä sammuttaminen ole mielestäni edes paras tapa hallita huomiohakuisuutta ylipäänsä).

Huomiohakuisuus, kerjääminen ja komentaminen ovat toivottavia asioita minun mielestäni. Ne osoittavat, että koiralla on aloitekykyä, joka on äärimmäisen tärkeää itseluottamuksen ja monen harrastuksen kannalta. Joku voi ajatella edelleen, että paras koira on täysin huomaamaton ja hiipii kotona äänettömästi eikä koskaan vaadi mitään. Tällainen koira on harvoin hyvä missään harrastuksessa tai lajissa, koska se ei ole oppinut, että aloitteiden tekeminen olisi kannattavaa. Se, millä tavoilla koira kerjää, riippuu omistajasta. Jos haukkuminen häiritsee, opeta tilalle joku muu tapa ansaita. Koira käyttää pelkästään niitä keinoja, jotka se on kokemuksen kautta oppinut kannattaviksi. Se ei yhtäkkiä keksi ruveta vaatimaan ulkoilua päällään seisten, ellei sitä sille opeteta. Huomiohakuinen käyttäytyminen on kaikessa rasittavuudessaan mielestäni helpoimmasta päästä ongelmia, koska se on osoitus siitä, että koira on aloitekykyinen, suhde omistajaan on kunnossa ja perustuu luottamukseen ja ennakoitavuuteen. Kerjäämistä ja komentamista parjataan huonoina tapoina, mutta niissä on paljon hyvää. Tarkemmin ajateltuna on monia tilanteita, joissa olen ollut aidon onnellinen kuullessani, että koira on oppinut kerjäämään! Toiminta- ja aloitekyky ovat hyvinvointi-indikaattoreita.

Entä mitä asialle voi tehdä?

Kuten jo aiemmin mainitsin, jokainen koira hyötyy siitä, että sillä on kyky tehdä aloitteita. Ihmisenkin kyky tehdä aloitteita poistuu, jos niin sanotusti laitostumme. Esimerkiksi vuoden mykkäkoulun jälkeen on kaverista jäljellä vain rauniot – sama pätee olosuhteisiin, joita emme voi hallita. Olen surullinen siitä, että koiria koulutetaan edelleen mykkäkoulun avulla, varsinkin kun saman lopputuloksen saa aikaan tappamatta aloitekykyä. On hankala kuvitella jossakin lajissa pärjäävää koiraa, joka kotona joutuu elämään varpaillaan ja sen aloitteita ei koskaan huomioida. Kaikkien pentujen kanssa pitäisi ensimmäiset kuukaudet keskittyä ainoastaan itseluottamuksen kasvattamiseen. Ja miten itseluottamusta kasvatetetaan? Onnistumisten kautta. Koiran pitää mielestäni voida luottaa siihen, että sen mielipiteitä kuunnellaan.

Koiraa ei kannata laitostaa ja sammuttaa sen intoa. Täysi reagoimattomuus eli käytöksen sammuttaminen toimii hyvin harvoin ainoana koulutusmenetelmänä, koska joskus kuitenkin tulee palkinneeksi koiraa vahingossa. Kerjääminen ja huomiohakuisuus millä tahansa tavalla ovat opittuja asioita. Opitulla asialla tarkoitan sitä, että koira omasta mielestään tekee täysin oikein, eli esimerkiksi haukkuu, koska uskoo kokemuksen kautta siitä seuraavan sille itselleen jotain mielekästä. Ihmisen epäjohdonmukaisuus aiheuttaa usein sen, että vaikka olemme itse kouluttaneet koiralle kaikki ne tavat, joilla se uskoo saavansa haluamiaan asioita, alammekin rankaisemaan koiraa niistä. Toinen käsi palkitsee kerjäämisestä ja toimen rankaisee. Tämä johtuu siitä, että kokonaiskuvaa on hankala hahmottaa koiran näkökulmasta, ja me vain reagoimme tilanteisiin sen enempää niitä analysoimatta.

Huomiohakuisuus ja komentaminen kertovat koiran korkeasta motivaatiosta. Motivaatio on oppimisen ja kouluttamisen kannalta tärkein asia – ilman sitä ei ole mitään. Komentaminen kärjistyy usein silloin, kun on käytössä hyvät vahvisteet ja huonosti suunniteltu sessio ja paljon luppoaikaa. Eli toisin sanoen, eurojaskan voittolappu on kädessä, mutta kioskilla valtava jono. Ratkaisumallina ei kannata käyttää sitä, että vaihdetaan päävoitto pienempään voittoon. Koira ei voi lähtökohtaisesti olla liian innostunut tai motivoitunut, kuten ei ihminenkään työssään.

Usein häiritsevän käyttäytymisen ja kerjäämisen kanssa alkuun pääsee yksinkertaisella tavalla. Käy mielessäsi läpi seuraavat kysymykset ja mieti niihin vastaukset.

Liity jäseneksi ja jatka lukemista! Jäsenenä näet kaikki tähän mennessä julkaistut treeniohjeet ja videot sekä uudet videot kuukauden ajan! Jäsenyys maksaa yhdeksän euroa kuukaudelta, ja tilaus on määräaikainen ja katkeaa automaattisesti.

Aiheeseen liittyviä artikkeleita:
Miten eläimelle opetetaan sana KYLLÄ?
Kehitä koiran malttia, koska maltti on valttia

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.