Miten voi suhtautua siihen, että koira hyppii pöydille, syö sohvaa tai rähjää hihnassa tai tekee jotain muuta ikävää? Pätevätkö samat koulutusperiaatteet harrastuslajeissa ja arjessa? Miten koira saadaan ymmärtämään, mikä on kiellettyä?
Kyllä vai ei?
Meille koiranomistajille on tärkeää säilyttää hallinnan tunne. On tärkeää kokea, että koiran toiminta pysyy hallinnassa. Meitä varmasti lajityypillisesti pelottaa se, jos koira tekee jotain kiellettyä ja rikkoo rajoja. Ehkä tämä on se syy, miksi huomaamme usein ei-toivotun toiminnan helpommin kuin toivotun.
Jos koira makaa hiljaa omalla pedillään, sitä pidetään itsestäänselvyytenä. Toisaalta jos se hyppii pöydille, sen katsotaan toimivan huonosti. Näistä kahdesta toiminnasta jälkimmäinen on kuitenkin koirille tyypillisempää ja todennäköisempää. Se tarkoittaa sitä, että pedillä makaamisen opetteluun on käytettävä aikaa ja että pöydiltä varastelun vähentämiseen on myös käytettävä aikaa.
Jos haluat opettaa koirallesi mitä ei tarkoittaa, mieti ensin näitä seikkoja:
– Onko ein vastapainoksi olemassa kyllä?
– Mitä ei käytännössä tarkoittaa? Pysähtymistä, luoksetuloa vai jotain muuta?
– Haluanko keskittyä enemmän hyvään vai huonoon? Haluanko nähdä onnistumisia vai virheitä?
– Mihin sävyyn haluan viestiä koiralleni? Haluanko esiintyä rajoittajana vai mahdollistajana?
– Kuinka johdonmukainen haluan koiran silmissä olla? Mistä koira tietää, aionko olla seuraavaksi ikävä vai mukava?
Voiko kitkeä ilman istuttamista?
Pois kitkemisen ajatus lisää hallinnan tunnettamme. Me teemme jotain, jotta koira lopettaa jonkun tekemisen. Me valvomme, että rajoja noudatetaan. Meillä on kontrolli. Tilanne on hallinnassa.
Pois kitkemisen ongelman on huomannut jokainen, joka hoitaa kukkapenkkejä. Jos keskitymme vain kitkemiseen, jotain tulee väistämättä tilalle. Mitä jos hakisimme kuorman kyseiseen maahan sopivia kasveja ja istuttaisimme penkin niin tiiviisti, ettei juolavehnäkään mahtuisi mukaan?
Onko tärkeämpää, että ei-toivottu kasvi pysyy poissa vai se, että toivotut kasvit menestyvät?
Harrastuslajeissa homma on selkeä, koska olosuhteet ovat hallittavat ja tehtävät simppeleitä. Voimme järjestellä tilanteet niin, että koira ei tee väärin. Onko se sitten niin, että lajeissa pärjätään hyvällä, mutta arjessa täytyy huomautella ja kieltää?
Koiran elämä ei ole temppu. Arki ei ole tehtävä. Arki on elämää, jota koira elää. Koira on eläin, jolla on lajille tyypillisiä piirteitä ja tarpeita. Arjen sujuvuus löytyy proaktiivisesta tavasta suhtautua koiran piirteisiin eli suomeksi sanottuna ymmärryksestä ja kyvystä ennakoida. Koiran ei-toivotun toiminnan voi keskeyttää kahdella tavalla; kivalla tavalla ja vähemmän kivalla tavalla. Kummalla tavalla sinä päätät koiran toiminnan keskeyttää?
Minusta on vaarallista ajatella, että arjessa sallitaan koiran kurittaminen, että vastuu onkin koiralla. Arkielämässä on paljon enemmän liikkuvia osia kuin missään lajissa. Arjessa rakennetaan sitä kuuluisaa suhdetta koiraan, ja jokainen vuorovaikutustilanne lasketaan. Mitä ihmeen järkeä on romuttaa kotona vaivalla rakennettua suhdetta esiintymällä yhtäkkiä kurittajana, käskyttäjänä ja ankeuttajana?
Miksi peittomaalaus ei kannata?
Rakkautta ja rajoja on kiva ajatus, mutta kun vahdimme että rajoja kunnioitetaan, mitä oikeastaan vahdimme? Onko kaikki ei-toivottu toiminta koiralta rajojen tietoista rikkomista tai tuhmuutta? Täytyy muistaa, että sekä kontrolli että säännöt ovat pääosin illuusiota omassa päässämme, koiralla ei välttämättä ole niistä pienintäkään aavistusta.
Kaikki ongelmat eivät ratkea sillä, että toiminta estetään tai keskeytetään. Esimerkiksi hihnarähinän saa usein kyllä hallintaan riittävän tehokkaalla uhkaamisella ja kieltämisellä, mutta se ei auta koiraa välttämättä pitkässä juoksussa. Se, ettei koira ilmennä pelkoaan, ei poista tunnetta. Voit miettiä, haluatko että koira toimii halutulla tavalla siksi, että se pelkää sinun reaktiotasi enemmän kuin vastaantulijaa? Vai haluaisitko, että koirasi itseluottamus kehittyisi sen verran, että se voisi oppia miten se itse voi selviytyä vaikeasta tilanteesta?
Kutsun peittomaalaamiseksi monenlaista toimintaa. Ehkä haitallisinta peittämistä on pelon upottaminen, koska pelon tunne ei poistu peittämällä sen tuottamaa toimintaa. Kyse on lopulta siitä, millaista suhdetta haluat koiraasi rakentaa. Vastuuta siitä, millaista kohtelua koira saa, ei voi laittaa koiralle, vaan vastuu on aina meillä ihmisillä.
Mitä sitten voi tehdä, jos koira toimii väärin?
Hyvä sääntö koiran ?%&€lyyn on se, että sitä ei tarvitse ottaa henkilökohtaisesti, koska se hyvin harvoin on sitä. Mieti hetki, mikä toiminnan taustalla on ja miten opettaa koiralle muita tapoja toimia kyseisessä tilanteessa. Mielestäni hyvä periaate koirien kanssa on se, että niiden kanssa pitäisi toimia ilman, että itse, omin käsin aiheuttaa niille kipua, pelkoa tai uhkaa.
Napakka ei on ajatuksena ihan kiva, jos sen tarkoituksena on keskeyttää käynnissä oleva toiminta hyvällä. Mikäli napakkaa eitä korostetaan luunapilla, nipistämällä, nappaamalla kuonosta kiinni, nykäisemällä ketjupannasta tai puhuttelemalla, se on mielestäni huono idea. Miksi ihmeessä koiraa täytyy kuumentaa jo valmiiksi kuumassa tilanteessa? Mistä näkökulmasta on loogista ja johdonmukaista, jos sama käsi kiittää ja rankaisee?
1. Koira kerjää kun ihmiset ovat syömässä
2. Koira rähjää hihnassa
3. Koira syö sohvaa
Liity jäseneksi, niin näet videon, jossa käyn yllämainitut esimerkkitilanteet läpi; mitä niissä voi tehdä ja mikä on reaktiivinen ja proaktiivinen lähestymistapa kuhunkin tilanteeseen. Jäsenenä näet myös kaikki aiemmin julkaistut videot!
Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.
Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.
