Koiran tapakasvatus – näin tervehditään ihmisiä kohteliaasti!

Ovikellon soitto (tai koputus, mikäli ovikello on poistettu käytöstä) laukaisee mielenkiintoisen tapahtumasarjan. Siihen voi liittyä suurta innokkuutta ja toiveikkuutta tai ahdistusta ja epävarmuutta, puolustautumista tai vahtimista. Lähestysmistapoja mellakan hallitsemiseen on monia – yksi ohjeistaa vieraat olemaan huomioimatta tuulikaapissa ryskääviä koiria, toinen vie koirat autoon tai toiseen huoneeseen, kolmas pitää koirat käskyn alla tai narussa. Ovikäyttäytymiseen liittyy monta uskomusta, joista huolimatta jokaisen kannattaa itse miettiä, mitä toivoo koiran tekevän ovella.

Luukku seinässä

Koiran näkökulma on helpoin ymmärtää jos käännetään tilanne toisin päin. Kuvittele, että asunnossasi olisi luukku, josta joskus saattaa tulla koiria sisään. Ennen kuin koiria tulee, kuulet tietyn äänimerkin. Siihen, miten juuri sinä ja perheesi tähän luukkuun suhtaudutte, vaikuttaa moni asia. Näitä asioita ovat esimerkiksi 1) pidättekö koirista, 2) pidättekö vieraista koirista, 3) pelkäättekö koiria, 4) onko teillä positiivinen historia koirien kanssa, 5) herättääkö koiran näkeminen teissä toiveikkuutta, mielihyvää, ahdistusta, pelkoa vai jotain muuta. Jokainen voi kuvitella millainen yllätys ja tunnereaktio siitä syntyisi, jos viikko muuton jälkeen vaatekomerosta putkahtaisi muutama koira pikku kilinän jälkeen.

Odotuksia ja paineita

Kenellä kaikilla ovikäyttäytymiseen liittyy paineita? Kaikilla osapuolilla, veikkaan. Omistajalla on paineita siitä, miten Rekku käyttäytyy. Rekulla on paineita siitä mitä tuulikaapissa pitää tehdä ja kuka on vastassa. Vieraalla on kenties paineet siitä, osaako hän noudattaa omistajan juuri puhelimessa kertaamia ohjeita siitä, miten Rekku kohdataan ja ehkäpä siitä, miten Rekku tulee käyttäytymään suhteessa häneen.

Painetilanteesta usein vain selvitään sen kummemmin asiaa miettimättä. Meille ihmisille tilanne on helppo järkeistää, eikä vieraiden tulossa ole mitään kummallista. Se, mitä meidän on vaikea käsittää on koiran käyttäytyminen. Samoin koiralle, se ei voi välttämättä ilman aiempaa kokemusta päätellä, millä tavalla vieraat toimivat. Se ei tiedä muita ennakoivia vihjeitä vieraiden tuloon kuin ehkä siivous, puhelinkeskustelu ja ovikello ja koputus. Se ei välttämättä osaa ottaa vastaan etukäteen tietoa siitä, kuka tulee – vaikka monet koirat oppivat kyllä vieraat kun ne niille nimetään.

Miksi sählätään ja mitä voi tehdä?

Osa koirista pursuaa intoa kohdatessaan vieraat. Jotkut koirat taas vaikuttavat kovinkin stressaantuneilta ja saattavat ärähtääkin. Olisi mahtavaa, jos koira osaisi itse pysyä pois ovitilanteesta, jos sitä pelottaa. Näin on kuitenkin vain äärimmäisen harvoin – epäluuloinenkin koira menee tuulikaappiin, vaikka se itsekin haluaisi olla muualla.

Koirien tunnetila näkyy eteisessä. Tunnetila ei aina ole välttämättä selkeä, vaan vieraisiin voi liittyä hyvin ristiriitaisiakin tunteita – tunteista ja toiminnasta riippumatta koiralle on mahdollista opettaa, miten sen kannattaa vieraat moikata sekä ympäristölle että itselleen parhaalla tavalla.

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käydään läpi kahden erilaisen koiran kohdalla vieraiden tervehtimistä ja siihen kouluttamista. Vieraita kohtaan epäluuloisen koiran voi opettaa kertomaan, keitä vieraita se haluaa tervehtiä, vai haluaako se olla tervehtimättä. Innokkaan koiran voi opettaa odottamaan lupaa tervehtimiseen. Lisäksi saat vastauksen mm. siihen, onko vaarallista, jos koira saa joskus hyppiä joitakin ihmisiä vasten tai onko se haitallista, jos vieras ihminen villitsee koiran.

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi! Näet samalla kaikki jo aiemmin julkaistut videot sekä kuukauden ajan uudet 🙂

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Lenkkeily koiran kanssa ei ole temppu, vaan taitojen kokoelma

Lenkkeily koiran kanssa voi olla yllättävän hankalaa siihen nähden, millaisia odotuksia siihen liittyy. Lenkkeilyyn tai sen opetteluun uhrataan vaihtelevia määriä aikaa yleensä riippuen siitä, kuinka tärkeä lenkkeilyn sujuvuus on omistajille ja kuinka paljon heillä on aikaisempaa kokemusta onnistumisista tai epäonnistumisista.

Koiran lenkittäminen hihnassa on monitahoinen asia, jolla on pitkä kulttuuri. Tiivistetysti koiraa on pakko jo turvallisuussyistäkin pitää hihnassa ja koirien pitäminen vapaana on harvoille jokapäiväistä todellisuutta. Koiria lenkitetään hihnoissa läpi koko niiden elämän, eikä hihnakävelyn määrään ole useinkaan mahdollista vaikuttaa, eli koiraa joutuu kuljettamaan hihnassa vaikeissa tilanteissa ja silloin, kun se ei vielä asiaa osaa. Ehkä tästä syystä hihnakävelystä ei ole aina kovin realistisia käsityksiä.

Hihnakävely on meille lenkki ja mukavaa ulkoilua. Koiralle se on yleensä ainut mahdollisuus päästä pois asunnosta ja omasta pihasta, tarpeilleen ja tutkimaan ympäristöä. Tämä on ensimmäinen ristiriita: meillä on erilaiset tavoitteet ja motivaatio koiran kanssa. Me olemme lähdössä rentouttamaan itseämme ja koira sitävastoin on pikkujouluristeilyfiiliksellä. On olemassa riski, että toisella lähtee sokka irti ja kuskilla menee hermot.

Hihnakoulutukseen on monta lähestymistapaa. Osa ajattelee, että se oppii itsestään kun sitä vaan vie. Tämä on kohtuullisen harvinaista, mutta mahdollista. Se ei kuitenkaan ole koiran kannalta mukavin tapa oppia. Lenkittämällä ilman koulutusta riski turhautumiseen kasvaa. Turhautuminen liittyy yleensä siihen, että koira ei ymmärrä hihnan merkitystä ja alkaa purra hihnaa tai joskus puree jopa taluttajaa. Turhautumista on hankala purkaa ilman uudelleenkouluttamista.

Osa ajattele, että kaikki lenkkeily on otettava koulutuksen kannalta, ja mukaan pakataan kolme kiloa herkkuja. Tämä on ideana jalostettavissa, mutta kaatuu todennäköisesti mahdottomuuteen. Miksi? Pikkujouluristeilyllä rusinat ja pähkinät saattavat kiinnostaa tavanomaista vähemmän, kun tarjolla on buffet, musiikkia, kavereita, juomaa ja kaikkea hauskaa. Sama ilmiö voi tapahtua koiralle lenkillä. Koulutuksellisesti ei ole järkevää ottaa lenkkiä koulutustilanteena; se yleensä kestää liian pitkään ja on hyvin haastava ympäristöltään. Tämä on se syy, miksi treenihallilla hihnakävely sujuu moitteetta, mutta kotioloissa ei suju. Kannattaa mieluummin keskittyä pieniin onnistumisiin kuin koko lenkin hallintaan.

Mikäli koira ulkoilee pääosin hihnassa, lenkki on myös koiran omaa aikaa, enkä suosittele kouluttamaan sitä temppuna. Sen sijaan suosittelen, että lenkillä tarvittavia taitoja harjoitellaan vähän päivässä. Lisäksi erilaisia lenkkeilyn tukitaitoja voi harjoitella ilman, että lenkkeily kärsii. Mielestäni tärkein pohjataito on katsekontakti ja sen erilaiset sovellukset. Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa kerron lisää siitä, miten katsekontakti liittyy hihnassa kulkemiseen ja miten sitä kannattaa harjoitella.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Lue lisää hihnakäyttäytymisestä: vetämisestä ja rähinästä!

Mahdottomasta mahdollinen – miten koiran saa pysymään omalla pedillä?

Ovikellon soitto, postinjakaja, vieraiden tulo – koira sekoaa ja aloittaa mellakan, eikä rauhoitu. Kiinnipitäminen ei yleensä auta asiaa, vaan jopa nostaa kierroksia ja toiseen tilaan sulkeminen aiheuttaa usein saman ilmiön. Onko tuttua?

Miksi koira innostuu?

On aivan normaalia, että koira innostuu vieraista (ja tutuista). Koiran näkökulmasta ovi on luukku seinässä, josta aina joskus joku tulee. Tulemiseen alkaa liittyä erilaisia suuria ja pienempiä vihjeitä, joita koira oppii mestarillisesti tulkitsemaan. Ovikellon soittaminen ja sitä seuraavat tapahtumat ovat kuin malliesimerkki Pavlovin laboratoriosta.

Ovi ja ovikello ovat tilanteita, joissa oppiminen tapahtuu usein omistajan tiedostamatta. Kun tilanteeseen havahdutaan, se näyttäytyy usein ongelmana, vaikka kaikki pienet osaset ovat itse asiassa koiralle täysin tyypillisiä toimintoja.

Osa koirista suhtautuu oveen ja siitä sisälle astuviin ihmisiin innokkaasti, osa koirista kokee ristiriitaisia tunteita ja osa koirista suhtautuu vieraisiin epäilevästi. Mikä tahansa koiran suhtautumistapa on, pienellä vaivalla koiran toimintatapaa voi muuttaa helpommin hallittavaan suuntaan.

Mitä voi tehdä?

Moni ohjeistaa vieraita olemaan huomioimatta koiraa sisään tullessaan. Joskus tämä lähestymistapa toimii, mutta ei aina. Joku joskus kuitenkin katsoo koiraa tai puhuu sille, jolloin koira palkkautuu ja hilluminen vahvistuu. Itse olen sitä mieltä, että oman koiran käyttäytymistä ei kannata sälyttää vieraiden vastuulle – vaikka pääosin koira jätettäisiin huomiotta, palkkion mahdollisuus on kuitenkin olemassa ja homma pitkittyy.

Kuten edellä jo mainittu, koiran poistaminen tilanteesta harvoin tuo pysyvää helpotusta tilanteeseen. Koira harvoin unohtaa, että vieraita tuli – reaktion alkamisaika vain pitkittyy. Narun päässä tai toisessa huoneessa turhautuminen vain kasvaa ja moikkaamisrituaali saattaa pitkittyä ja tulla entistä voimakkaammaksi.

Koiralle kannattaa opettaa uusi tapa toimia tilanteessa. Uusi tapa on ensin mietittävä omassa päässään läpi, ennen kuin sitä voi koiralle opettaa. Mieti tarkkaan, mitä haluat koiran tekevän kun se kuulee ovikellon soivan, oven aukeavan tai ääniä rappukäytävästä. Älä urhaa aikaa sen miettimiseen, mitä et halua koiran tekevän, vaan keskity siihen, mitä haluat vahvistaa.

Haluaisitko, että oma, helposti innostuva tai epävarmuuttaan haukkuva koirasi tietäisi itse, milloin sen kannattaa hakeutua omalle paikalleen? Haluaisitko, että vieraat pääsisivät rauhassa sisälle ilman vuolasta vastaanottokomiteaa? Tämä on mahdollista, liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käyn läpi miten pääset alkuun!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Tyytyväinen koira – liikunnan rooli käytösongelmien ratkaisemisessa

Melkein jokainen koiranomistaja kohtaa haasteita koiransa kanssa jossain vaiheessa. Tällaisissa tilanteissa neuvojia ja asiantuntijoita riittää yleensä yli tarpeen. Varmasti yksi suosituimmista ohjeista kaikkiin ongelmatilanteisiin on koiran fyysisen aktiivisuuden lisääminen.

Liikunnan lisäämisen väitetään poistavan arkuutta, vähentävän yksinolo-ongelmia ja eroahdistusta, poistavan aggressiivisuutta, vähentävän tuhoamista, lieventävän hihnarähinää ja hihnassa vetämistä sekä vaikuttavan positiivisesti muihinkin mahdollisiin ongelmiin. Melkoinen ihmelääke on siis kyseessä, vai onko sittenkään?

Tein taannoin pienen kyselyn, jossa selvitin liikunnan merkitystä käytösongelmiin. Kyselyyn vastasi 64 koiraihmistä, joista reilusti yli 90 % on kokeillut liikunnan lisäämistä käytösongelmien ratkaisemiseen. Näistä noin 70 % koki, että liikunnan lisäämisestä oli hyötyä. Liikunnan lisääminen on niin suosittu vinkki, että se on varmasti monella ensimmäisenä vaihtoehtona, kun etsitään ratkaisua ongelmiin, ja osaan ongelmista se toki auttaakin.

Liikunnan lisäämiseen liittyviä haasteita on kaksi. Ensimmäinen haaste liittyy siihen, miten määritellään liikunta ja miten määritellään lisääminen. Kyselyyn vastanneet olivat lisänneet liikuntaa eri tavoin; osa vapaana lenkkeilyä, osa usean kilometrin polkupyörälenkkejä, osa aivopähkinöitä ja osa hihnalenkkien pituutta. Kaikki on liikunnan lisäämistä, mutta toteutustapa vaihtelee. Tähän vaikuttaa koiran rotu, ikä ja muuta lähetökohdat sekä omistajan resurssit. Liikunnan lisätty määrä vaikuttaa myös – osa vastanneista oli lisännyt liikuntaa maltilla, osa oli tuplannut tai jopa enemmän.

Toinen haaste liittyy siihen, mikä ongelma on kyseessä ja mikä on kokonaiskuva. Liikunnan lisääminen ja monipuolistaminen voi monella tavalla parantaa koiran elämänlaatua. Et voi kuitenkaan lisätä koiralle jotain toimintaa ilman, että jokin toinen toiminta vähenee. Liikunnan lisääminen on ensinnäkin suhteellista, lisäksi sen pitäisi olla tavoitteellista ja koirakohtaista. Liikunta on koirille tärkeää, mutta se ei ole vastaus kaikkiin ongelmiin – joskus on tarpeen myös vähentää liikuntaa, jotta ongelmia saadaan ratkaistua.

On olemassa ongelmia, joihin liikunta ei auta. Otetaan esimerkki ihmisten elämästä. Voidaan sanoa, että meillekin liikunta ja aktiivinen elämäntapa olisi tavoiteltavaa. Lisääntynyt aktiivisuus voi parantaa hyvinvointia monella tavalla; kunto kasvaa, mieliala paranee, jaksaminen ja keskittyminen paranevat. Mutta auttaako maantiepyöräily hammaslääkäripelkoon? Entä päivittäinen sali siihen, etten tule toimeen työkavereiden kanssa? Entä voisiko liikenneraivoa lievittää sarjalippu vesijuoksuun?

Lyhyesti sanottuna koiran aktiivisuuden seuranta on hyvä asia ja liikunnan ja aktiivisuuden tarjoaminen on loistava idea, kun pidetään kokonaisuus sopivana. Kaikkiin ongelmiin liikunta ei kuitenkaan ole ratkaisu, eikä liikunnan lisääminen ole edellytys kaikkien mahdollisten ongelmien ratkaisemiseksi. Koiran elämässä on monia muitakin asioita, joihin voimme ongelmanratkaisun tukena vaikuttaa.

Liity jäseneksi, niin näet videon jossa käyn läpi sitä, miten liikunta ja aktiivisuus kannattaa huomioida käytösongelmien ratkaisemisessa. Käyn läpi kaksi esimerkkiä, hihnarähinän sekä eroahdistuksen ja liikunnan vaikutuksen niihin.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Koirista ja vihjeistä: Saanko pyytää vai odotanko tarjousta?

Olen automaattisten käytösten kannattaja. Automaattinen käytös tarkoittaa sitä, että koira tekee jonkin asian omaehtoisesti, eikä odota ihmiseltä erillistä vihjettä. Loppujen lopuksi vihjeeksi voi muodostua jokin ympäristössä tapahtuva asia tai jopa koiran oma tunne.

Mistä on kyse?

Voidaan ajatella, että koiran koulutus perustuu siihen, että koiralle opetetaan erilaisia vihjeitä ja toimintoja, joita harjoitellaan häiriöiden alla. Näin toiminnoista tulee niin kutsutusti varmoja ja kun käytetään vihjeitä johdonmukaisesti, voidaan päästä lähelle ärsykekontrollia. Ihminen antaa käskyjä ja koira noudattaa niitä.

Toisaalta voidaan toivoa, että koira osaisi itsekin ratkaista joitakin tilanteita, eikä näin ollen ihmisen tarvitsisi olla koko ajan tilanteen tasalla ja valmiina ohjeistamaan. Tilanteen tasalla oleminen on muutenkin haastavaa, koska koira ylivertaisine aisteineen todennäköisesti tietää meitä paremmin, mitä ympäristössä tapahtuu.

Nämä kaksi lähestymistapaa eivät sulje toisiaan pois – koira voi toimia luotettavasti sekä vihjeestä että omaehtoisesti. Itse arkisujuvuuden arvostajana olen yhä enemmän kääntymässä siihen suuntaan, että koira toimisi itsenäisesti.

Mitä hyötyä automaattisista käytöksistä on?

Automaattiset tilannekohtaiset toiminnot ovat selkeitä ja helppoja käyttää, koska sinun ei ohjaajana tarvitse tehdä mitään. Mietitään esimerkkinä vaikkapa ohitustilannetta. Hankalaan ohitukseen on monta lähestymistapaa, mutta joskus taluttajalla on käytössään usempi toimimaton vihje samaan aikaan. Ennen ohitustilannetta taluttaja voi antaa vihjeen ”seuraa” ja jos se ei toimi, hän voi kohdalla kiristää hihnaa ja jos se ei toimi, hän voi komentaa koiraa istumaan. Kolme erillistä vihjettä, joista yksikään ei välttämättä tiukassa paikassa toimi.

Mikäli käytössä olisi automaattinen toiminta, taluttajan ei tarvitsisi sijoittua koiran ja ohitettavan koiran väliin tai kääntää oman koiran päätä pois ohitettavasta koirasta, koska ohitettava koira toimisi vihjeenä omalle koiralle. Usein oma koira kuitenkin havaitsee vastaantulevan koiran ennen kuin me taluttajat ehdimme asiaan reagoida – koira on monesti jo kuumentunut ennen kuin toinen ilmestyy näkyviin. Automaattisen toiminnan kautta asetelma voidaan kääntää toisin päin – opetetaan koiralle, että se ilmaisee lenkillä muita koiria.

Jos miettii kaikkia niitä tilanteita, joissa vihjettä joutuu toistamaan tai toistuvasti käyttämään (vaikka tilanne on sama), niille usein on yhteistä se, että koira on hieman kiihtyneessä tilassa. Tällaisia tilanteita ovat ihmisten lähestyminen, vieraiden tulo, toisten koirien kohtaaminen, ovesta kulkeminen, autosta ulos hyppääminen ja niin edelleen. Näissä tilanteissa plus kaikissa muissa yllättävissäkin tilanteissa olisi mielestäni mahtavaa jos koira osaisi ennakoida, arvata ja ehdottaa sen sijaan, että se jäisi odottamaan ohjeita.

Miten pääsee alkuun?

Jos haluat opettaa koirallesi automaattisia toimintoja, kiinnitä ensin huomiota omaan toimintaasi. Oletko koirallesi aina apupyöränä ja herkkä ohjeistamaan? Uskotko, että se ei selviä tilanteista ilman apuasi?

Aloita yksinkertaisesti niin, että lopetat ohjeiden antamisen. Usein jo tämä riittää – koira toimii oikein ohjeiden puutteesta huolimatta. Halutessasi voit jalostaa tätä pidemmälle. Aloita valitsemalla muutama toiminto, joista olet iloinen kaikissa mahdollisissa tilanteissa.

Aloita sen jälkeen koulutus…

jatka lukemista liittymällä jäseneksi. Jäsenyys on määräaikainen, eikä sitä tarvitse erikseen perua.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Koiran stressinhallinnan ABC

Jokaisen koiran elämässä tulee vastaan stressaavia tilanteita. Lyhytkestoinen stressi ei häiritse hyvinvointia, mikäli koiralla on eväät palautua siitä ja keinoja lievittää stressiä. Pitkäkestoinen stressi sitävastoin kuluttaa koiraa turhaan ja pahimmillaan se voi aiheuttaa kasan oheisongelmia.

Mistä stressin tunnistaa?

Koirilla on eri tapoja ilmentää stressiä. Osa koirista muuttuu vetäytyviksi ja passiivisiksi; osa taas hyperaktiivisiksi ja ylivilkkaiksi. Stressiä voi olla vaikea havaita, joten suuri osa sen hallinnasta perustuu arvauksiin. Voimme arvata, että muutokset elämässä aiheuttavat stressiä. Tyypillisiä muutoksia ovat muutto, muutokset sosiaalisissa ympyröissä, muutokset rutiineissa ja ympäristössä ja niin edelleen. Stressin mittaamisessa ja arvioinnissa paras (ja luotettavin) menetelmä on käytöksen havainnointi. Ongelma tulee siitä, että omalle koiralle sokeutuu, eikä pieniä muutoksia välttämättä huomaa. Tyypillisin stressihavainto varmaankin syntyy siitä, että osaamme arvata tilanteet, joissa stressiä mahdollisesti ilmenee ja niissä tilanteissa koiraa tarkkailemalla huomaamme oireita.

Stressireaktio voi vaihdella lievästä karvojen pudottamisesta täydelliseen ruokahalun menettämiseen ja sen kesto vaihtelee tilanteen mukaan. Mitä useammin koira altistuu stressiä aiheuttaville tekijöille, sitä tärkeämpää on toisaalta lievittää alkuperäistä reaktiota ja toisaalta tarjota parhaat eväät palautumiseen. Esimerkiksi yksinolo ja sen tuottama stressi voi olla hankala omistajalle, koska koira ei ehdi välttämättä yön aikana palautua päivän stressistä. Se tekee joskus yksinolon harjoittelusta vaikeaa – stresisn kuormitus haittaa oppimista.

Miten koiran stressiä voi ymmärtää?

Meillä jokaisella on omakohtaisia kokemuksia stressistä. Me ihmisetkin ilmennämme stressiä eri tavoin, mutta paras menetelmä koiran stressin ymmärtämiseen on asettuminen koiran asemaan. Vaikka koira ei murehdi tulevaisuudesta tai märehdi menneitä, sen kokemus stressistä vastaa siitä huolimatta omaamme.

Esimerkiksi muutto uuteen kotiin aiheuttaa stressiä meillekin. Millaiset ovat uudet naapurit? Miksi öisin kuuluu huutoa? Missä on lenkkeilymaastot? Entä mihin saan auton parkkiin? Mitä jos paljastuu hometta? Pääsenkö enää koskaan nettiin? Tai uusi työpaikka. Mitä minun odotetaan tekevän? Jos kyselen liikaa, olenko muiden mielestä rasittava vai kiinnostunut? Kuinka sairasta huumoria uskallan kokeilla kahvitauolla? Missä ylipäänsä on kahvihuone? Mitä jos mokaan tai en tule huonekaverin kanssa toimeen? Mitä jos saan heti potkut?

Näihin esimerkkeihin kun lisää vielä ikuisen rahapulan, huolet eläimistä ja niiden terveydestä sekä muut painetta aiheuttavat seikat, pystyy varmasti nostamaan omaa sykettään ihan ajatuksen voimalla. Vaikka koiraa stressaavat eri asiat kuin meitä, stressin kokemus on niilläkin todellinen.

Mitä stressille voi tehdä?

Stressi on pysyvänä tilana koiran hyvinvointia haittaava tekijä. Me kaikki tavoittelemme mahdollisimman hyvinvoivia koiria, koska niillä on paremmat edellytykset kohdata arkipäivän haastavia tilanteita. Hyvinvointi puskuroi stressiä, eli mitä paremmin koira voi, sitä vähemmän altis se on stressin haitallisille vaikutuksille.

Mitä me ihmiset voimme omalle stressille tehdä? Voimme koettaa saada asioita mielessämme tai käytännön tasolla hallintaan, jutella kaverille, vaikuttaa omaan kuormitukseen ja tehdä hyvinvointia lisääviä asioita. Koiran näkökulmasta ajateltuna stressinhallinta on hyvin pitkälti samanlaista kuin ihmisillä!

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa kerron kolme tekniikkaa koiran stressin lievittämiseen ja ehkäisyyn. Jäsenenä näet myös kymmeniä muita koira-aiheisia lisämateriaaleja! Jäsenyys on määräaikainen.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Lue myös tämä stressiin liittyvä kirjoitus!

Koira tulee puskasta huuliaan lipoen – tiedät että jotain on syöty. Hampurilaiskääreille johtaa innokas kilpajuoksu ja juuri kun saat käden koiran suuhun, se nielaisee löytämänsä aarteen. Kuulostaako tutulta? Haluaisitko sen sijaan, että koirasi kiertäisi ällöttävät roskat kaukaa ja jättäisi ne tutkimatta? Tai toivoisitko että voisit luottaa siihen, että koira pyydettäessä pudottaa aarteensa maahan?

Miksi koiraa kiinnostaa kaikki ällöttävä?

Koiralle roskien keskellä kulkeminen on kuin saapuisi seisovaan pöytään. Koiralle lähes kaiken orgaanisen materiaalin syöminen on täysin normaalia, jopa normaalimpaa kuin se, ettei sitä kiinnosta. Sen sijaan maan ja kivien syöminen ei ole normaalia käyttäytymistä, ja mikäli koira syö esim. kiviä, on taustalla vaikuttava syy selvitettävä. Tässä kirjoituksessa keskityn lajityypilliseen, eli normaaliin, nenäliinojen ja hampurilaiskääreiden syömiseen tai siis sen estämiseen.

Kuten sanottu ja empiirisesti havaittu, koiralle ruuan tuoreus ei todellakaan ole ykkösvaatimus. Se on vuosituhansien aikana oppinut tonkimaan jätteitä ja roskiksia ja se on täysin normaalia. Tässä oma ajattelumme tekee jälleen kerran tepposet, eli emme osaa asettaa itseämme koiran asemaan. Meillä on mielessä puhdas ruokakuppi, jonka tarjoilemme pari kertaa päivässä sopivine täytteineen. On vaikea käsittää, miksi koiraa tuntuu kiinnostavan enemmän jäniksenpapanat, hevonp%&€a ja ne eväspaperit sun muut ikävät roskat, jotka lojuvat kaupunkien lenkkipoluilla. Vaikka roskien syöminen ärsyttää, kyseessä on kuitenkin täysin normaali toiminta.

Miksi kieltäminen ei välttämättä toimi?

Koiralla on ylivertaiset aistit omiimme verrattuna. Mikäli lähdemme kilpasille koiran kanssa siitä, kumpi tavoittaa tai löytää aarteet ensin, on meille vain hopeaa jaossa. Eli emme voi rehellisesti sanottuna ennakoida tilanteita, vaan koira on aina kuononmitan edellä.

No, entä sitten kieltäminen silloin kun aarre on jo löydetty? Jos tapahtuu niin ikävästi, että koira joskus kuitenkin saa aarteen syötyä kielloista huolimatta, kielto tuskin tulee jatkossa vähentämään syömistä.

Tuotteen arvo nousee parhaiten niin, että siitä kilpaillaan. Koiran leikittäminen on hyvä esimerkki siitä, että lelun arvoa on mahdollista nostaa siitä kilpailemalla. Jos koira saa muutaman kokemuksen siitä, että siltä otetaan aarre pois suusta, se aiheuttaa yleensä kaksi asiaa: 1) koira kantaa tuotetta vähemmän aikaa ja nielaisee sen nopeammin ja 2) koira esittelee löytämäänsä aarretta vähemmän koska pelkää menettävänsä sen. Tämä vaikuttaa siihen, että koiralta on yhä hankalampaa saada arvokkaita asioita pois jatkossa.

Kuonokoppa vai koulutus?

Kuonokopalla ongelma ratkeaa sillä hetkellä, mutta ei kokonaan. Kuonokopan käyttö ei poista koiran halua syödä roskaa, mikä voi muodostua ongelmaksi, kun koppa joskus unohtuu tai otetaan pois. Sen sijaan, että koira söisi vähemmän törkyä koppakauden jälkeen, se yleensä syö enemmän. Tämä johtuu rebound-ilmiöstä; mikä tahansa lajityypillinen toiminta, joka on estetty, tulee yleisemmäksi eston jälkeen. Mikäli alueellanne on rotanmyrkky- tai vastaava uhka, on kuonokoppa ehkä kaikkein paras vaihtoehto, koska…

Tilaisuus tekee varkaan. Näen, että koulutus on paras ratkaisu ongelmaan. Koulutuksessa on se ongelma, ettei se tapahdu yhdessä illassa. Mikäli roska ei aiheuta hengenvaaraa, valitse mieluummin koulutus kuin koppa – se on pidemmän päälle parempi ratkaisu.

Koulutus koostuu näistä elementeistä: 1) että roska ja törky lenkkipolun varrella kiinnostaisi koiraa mahdollisimman vähän, 2) että mikäli roska kuitenkin kaikesta huolimatta kiinnostaa, koira…

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi! Jäsenenä näet tämän ja liki 70 muuta opasvideota! Jäsenyys on määräaikainen.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.