Mahdottomasta mahdollinen – miten koiran saa pysymään omalla pedillä?

Ovikellon soitto, postinjakaja, vieraiden tulo – koira sekoaa ja aloittaa mellakan, eikä rauhoitu. Kiinnipitäminen ei yleensä auta asiaa, vaan jopa nostaa kierroksia ja toiseen tilaan sulkeminen aiheuttaa usein saman ilmiön. Onko tuttua?

Miksi koira innostuu?

On aivan normaalia, että koira innostuu vieraista (ja tutuista). Koiran näkökulmasta ovi on luukku seinässä, josta aina joskus joku tulee. Tulemiseen alkaa liittyä erilaisia suuria ja pienempiä vihjeitä, joita koira oppii mestarillisesti tulkitsemaan. Ovikellon soittaminen ja sitä seuraavat tapahtumat ovat kuin malliesimerkki Pavlovin laboratoriosta.

Ovi ja ovikello ovat tilanteita, joissa oppiminen tapahtuu usein omistajan tiedostamatta. Kun tilanteeseen havahdutaan, se näyttäytyy usein ongelmana, vaikka kaikki pienet osaset ovat itse asiassa koiralle täysin tyypillisiä toimintoja.

Osa koirista suhtautuu oveen ja siitä sisälle astuviin ihmisiin innokkaasti, osa koirista kokee ristiriitaisia tunteita ja osa koirista suhtautuu vieraisiin epäilevästi. Mikä tahansa koiran suhtautumistapa on, pienellä vaivalla koiran toimintatapaa voi muuttaa helpommin hallittavaan suuntaan.

Mitä voi tehdä?

Moni ohjeistaa vieraita olemaan huomioimatta koiraa sisään tullessaan. Joskus tämä lähestymistapa toimii, mutta ei aina. Joku joskus kuitenkin katsoo koiraa tai puhuu sille, jolloin koira palkkautuu ja hilluminen vahvistuu. Itse olen sitä mieltä, että oman koiran käyttäytymistä ei kannata sälyttää vieraiden vastuulle – vaikka pääosin koira jätettäisiin huomiotta, palkkion mahdollisuus on kuitenkin olemassa ja homma pitkittyy.

Kuten edellä jo mainittu, koiran poistaminen tilanteesta harvoin tuo pysyvää helpotusta tilanteeseen. Koira harvoin unohtaa, että vieraita tuli – reaktion alkamisaika vain pitkittyy. Narun päässä tai toisessa huoneessa turhautuminen vain kasvaa ja moikkaamisrituaali saattaa pitkittyä ja tulla entistä voimakkaammaksi.

Koiralle kannattaa opettaa uusi tapa toimia tilanteessa. Uusi tapa on ensin mietittävä omassa päässään läpi, ennen kuin sitä voi koiralle opettaa. Mieti tarkkaan, mitä haluat koiran tekevän kun se kuulee ovikellon soivan, oven aukeavan tai ääniä rappukäytävästä. Älä urhaa aikaa sen miettimiseen, mitä et halua koiran tekevän, vaan keskity siihen, mitä haluat vahvistaa.

Haluaisitko, että oma, helposti innostuva tai epävarmuuttaan haukkuva koirasi tietäisi itse, milloin sen kannattaa hakeutua omalle paikalleen? Haluaisitko, että vieraat pääsisivät rauhassa sisälle ilman vuolasta vastaanottokomiteaa? Tämä on mahdollista, liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käyn läpi miten pääset alkuun!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Tyytyväinen koira – liikunnan rooli käytösongelmien ratkaisemisessa

Melkein jokainen koiranomistaja kohtaa haasteita koiransa kanssa jossain vaiheessa. Tällaisissa tilanteissa neuvojia ja asiantuntijoita riittää yleensä yli tarpeen. Varmasti yksi suosituimmista ohjeista kaikkiin ongelmatilanteisiin on koiran fyysisen aktiivisuuden lisääminen.

Liikunnan lisäämisen väitetään poistavan arkuutta, vähentävän yksinolo-ongelmia ja eroahdistusta, poistavan aggressiivisuutta, vähentävän tuhoamista, lieventävän hihnarähinää ja hihnassa vetämistä sekä vaikuttavan positiivisesti muihinkin mahdollisiin ongelmiin. Melkoinen ihmelääke on siis kyseessä, vai onko sittenkään?

Tein taannoin pienen kyselyn, jossa selvitin liikunnan merkitystä käytösongelmiin. Kyselyyn vastasi 64 koiraihmistä, joista reilusti yli 90 % on kokeillut liikunnan lisäämistä käytösongelmien ratkaisemiseen. Näistä noin 70 % koki, että liikunnan lisäämisestä oli hyötyä. Liikunnan lisääminen on niin suosittu vinkki, että se on varmasti monella ensimmäisenä vaihtoehtona, kun etsitään ratkaisua ongelmiin, ja osaan ongelmista se toki auttaakin.

Liikunnan lisäämiseen liittyviä haasteita on kaksi. Ensimmäinen haaste liittyy siihen, miten määritellään liikunta ja miten määritellään lisääminen. Kyselyyn vastanneet olivat lisänneet liikuntaa eri tavoin; osa vapaana lenkkeilyä, osa usean kilometrin polkupyörälenkkejä, osa aivopähkinöitä ja osa hihnalenkkien pituutta. Kaikki on liikunnan lisäämistä, mutta toteutustapa vaihtelee. Tähän vaikuttaa koiran rotu, ikä ja muuta lähetökohdat sekä omistajan resurssit. Liikunnan lisätty määrä vaikuttaa myös – osa vastanneista oli lisännyt liikuntaa maltilla, osa oli tuplannut tai jopa enemmän.

Toinen haaste liittyy siihen, mikä ongelma on kyseessä ja mikä on kokonaiskuva. Liikunnan lisääminen ja monipuolistaminen voi monella tavalla parantaa koiran elämänlaatua. Et voi kuitenkaan lisätä koiralle jotain toimintaa ilman, että jokin toinen toiminta vähenee. Liikunnan lisääminen on ensinnäkin suhteellista, lisäksi sen pitäisi olla tavoitteellista ja koirakohtaista. Liikunta on koirille tärkeää, mutta se ei ole vastaus kaikkiin ongelmiin – joskus on tarpeen myös vähentää liikuntaa, jotta ongelmia saadaan ratkaistua.

On olemassa ongelmia, joihin liikunta ei auta. Otetaan esimerkki ihmisten elämästä. Voidaan sanoa, että meillekin liikunta ja aktiivinen elämäntapa olisi tavoiteltavaa. Lisääntynyt aktiivisuus voi parantaa hyvinvointia monella tavalla; kunto kasvaa, mieliala paranee, jaksaminen ja keskittyminen paranevat. Mutta auttaako maantiepyöräily hammaslääkäripelkoon? Entä päivittäinen sali siihen, etten tule toimeen työkavereiden kanssa? Entä voisiko liikenneraivoa lievittää sarjalippu vesijuoksuun?

Lyhyesti sanottuna koiran aktiivisuuden seuranta on hyvä asia ja liikunnan ja aktiivisuuden tarjoaminen on loistava idea, kun pidetään kokonaisuus sopivana. Kaikkiin ongelmiin liikunta ei kuitenkaan ole ratkaisu, eikä liikunnan lisääminen ole edellytys kaikkien mahdollisten ongelmien ratkaisemiseksi. Koiran elämässä on monia muitakin asioita, joihin voimme ongelmanratkaisun tukena vaikuttaa.

Liity jäseneksi, niin näet videon jossa käyn läpi sitä, miten liikunta ja aktiivisuus kannattaa huomioida käytösongelmien ratkaisemisessa. Käyn läpi kaksi esimerkkiä, hihnarähinän sekä eroahdistuksen ja liikunnan vaikutuksen niihin.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Koirista ja vihjeistä: Saanko pyytää vai odotanko tarjousta?

Olen automaattisten käytösten kannattaja. Automaattinen käytös tarkoittaa sitä, että koira tekee jonkin asian omaehtoisesti, eikä odota ihmiseltä erillistä vihjettä. Loppujen lopuksi vihjeeksi voi muodostua jokin ympäristössä tapahtuva asia tai jopa koiran oma tunne.

Mistä on kyse?

Voidaan ajatella, että koiran koulutus perustuu siihen, että koiralle opetetaan erilaisia vihjeitä ja toimintoja, joita harjoitellaan häiriöiden alla. Näin toiminnoista tulee niin kutsutusti varmoja ja kun käytetään vihjeitä johdonmukaisesti, voidaan päästä lähelle ärsykekontrollia. Ihminen antaa käskyjä ja koira noudattaa niitä.

Toisaalta voidaan toivoa, että koira osaisi itsekin ratkaista joitakin tilanteita, eikä näin ollen ihmisen tarvitsisi olla koko ajan tilanteen tasalla ja valmiina ohjeistamaan. Tilanteen tasalla oleminen on muutenkin haastavaa, koska koira ylivertaisine aisteineen todennäköisesti tietää meitä paremmin, mitä ympäristössä tapahtuu.

Nämä kaksi lähestymistapaa eivät sulje toisiaan pois – koira voi toimia luotettavasti sekä vihjeestä että omaehtoisesti. Itse arkisujuvuuden arvostajana olen yhä enemmän kääntymässä siihen suuntaan, että koira toimisi itsenäisesti.

Mitä hyötyä automaattisista käytöksistä on?

Automaattiset tilannekohtaiset toiminnot ovat selkeitä ja helppoja käyttää, koska sinun ei ohjaajana tarvitse tehdä mitään. Mietitään esimerkkinä vaikkapa ohitustilannetta. Hankalaan ohitukseen on monta lähestymistapaa, mutta joskus taluttajalla on käytössään usempi toimimaton vihje samaan aikaan. Ennen ohitustilannetta taluttaja voi antaa vihjeen ”seuraa” ja jos se ei toimi, hän voi kohdalla kiristää hihnaa ja jos se ei toimi, hän voi komentaa koiraa istumaan. Kolme erillistä vihjettä, joista yksikään ei välttämättä tiukassa paikassa toimi.

Mikäli käytössä olisi automaattinen toiminta, taluttajan ei tarvitsisi sijoittua koiran ja ohitettavan koiran väliin tai kääntää oman koiran päätä pois ohitettavasta koirasta, koska ohitettava koira toimisi vihjeenä omalle koiralle. Usein oma koira kuitenkin havaitsee vastaantulevan koiran ennen kuin me taluttajat ehdimme asiaan reagoida – koira on monesti jo kuumentunut ennen kuin toinen ilmestyy näkyviin. Automaattisen toiminnan kautta asetelma voidaan kääntää toisin päin – opetetaan koiralle, että se ilmaisee lenkillä muita koiria.

Jos miettii kaikkia niitä tilanteita, joissa vihjettä joutuu toistamaan tai toistuvasti käyttämään (vaikka tilanne on sama), niille usein on yhteistä se, että koira on hieman kiihtyneessä tilassa. Tällaisia tilanteita ovat ihmisten lähestyminen, vieraiden tulo, toisten koirien kohtaaminen, ovesta kulkeminen, autosta ulos hyppääminen ja niin edelleen. Näissä tilanteissa plus kaikissa muissa yllättävissäkin tilanteissa olisi mielestäni mahtavaa jos koira osaisi ennakoida, arvata ja ehdottaa sen sijaan, että se jäisi odottamaan ohjeita.

Miten pääsee alkuun?

Jos haluat opettaa koirallesi automaattisia toimintoja, kiinnitä ensin huomiota omaan toimintaasi. Oletko koirallesi aina apupyöränä ja herkkä ohjeistamaan? Uskotko, että se ei selviä tilanteista ilman apuasi?

Aloita yksinkertaisesti niin, että lopetat ohjeiden antamisen. Usein jo tämä riittää – koira toimii oikein ohjeiden puutteesta huolimatta. Halutessasi voit jalostaa tätä pidemmälle. Aloita valitsemalla muutama toiminto, joista olet iloinen kaikissa mahdollisissa tilanteissa.

Aloita sen jälkeen koulutus…

jatka lukemista liittymällä jäseneksi. Jäsenyys on määräaikainen, eikä sitä tarvitse erikseen perua.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Koiran stressinhallinnan ABC

Jokaisen koiran elämässä tulee vastaan stressaavia tilanteita. Lyhytkestoinen stressi ei häiritse hyvinvointia, mikäli koiralla on eväät palautua siitä ja keinoja lievittää stressiä. Pitkäkestoinen stressi sitävastoin kuluttaa koiraa turhaan ja pahimmillaan se voi aiheuttaa kasan oheisongelmia.

Mistä stressin tunnistaa?

Koirilla on eri tapoja ilmentää stressiä. Osa koirista muuttuu vetäytyviksi ja passiivisiksi; osa taas hyperaktiivisiksi ja ylivilkkaiksi. Stressiä voi olla vaikea havaita, joten suuri osa sen hallinnasta perustuu arvauksiin. Voimme arvata, että muutokset elämässä aiheuttavat stressiä. Tyypillisiä muutoksia ovat muutto, muutokset sosiaalisissa ympyröissä, muutokset rutiineissa ja ympäristössä ja niin edelleen. Stressin mittaamisessa ja arvioinnissa paras (ja luotettavin) menetelmä on käytöksen havainnointi. Ongelma tulee siitä, että omalle koiralle sokeutuu, eikä pieniä muutoksia välttämättä huomaa. Tyypillisin stressihavainto varmaankin syntyy siitä, että osaamme arvata tilanteet, joissa stressiä mahdollisesti ilmenee ja niissä tilanteissa koiraa tarkkailemalla huomaamme oireita.

Stressireaktio voi vaihdella lievästä karvojen pudottamisesta täydelliseen ruokahalun menettämiseen ja sen kesto vaihtelee tilanteen mukaan. Mitä useammin koira altistuu stressiä aiheuttaville tekijöille, sitä tärkeämpää on toisaalta lievittää alkuperäistä reaktiota ja toisaalta tarjota parhaat eväät palautumiseen. Esimerkiksi yksinolo ja sen tuottama stressi voi olla hankala omistajalle, koska koira ei ehdi välttämättä yön aikana palautua päivän stressistä. Se tekee joskus yksinolon harjoittelusta vaikeaa – stresisn kuormitus haittaa oppimista.

Miten koiran stressiä voi ymmärtää?

Meillä jokaisella on omakohtaisia kokemuksia stressistä. Me ihmisetkin ilmennämme stressiä eri tavoin, mutta paras menetelmä koiran stressin ymmärtämiseen on asettuminen koiran asemaan. Vaikka koira ei murehdi tulevaisuudesta tai märehdi menneitä, sen kokemus stressistä vastaa siitä huolimatta omaamme.

Esimerkiksi muutto uuteen kotiin aiheuttaa stressiä meillekin. Millaiset ovat uudet naapurit? Miksi öisin kuuluu huutoa? Missä on lenkkeilymaastot? Entä mihin saan auton parkkiin? Mitä jos paljastuu hometta? Pääsenkö enää koskaan nettiin? Tai uusi työpaikka. Mitä minun odotetaan tekevän? Jos kyselen liikaa, olenko muiden mielestä rasittava vai kiinnostunut? Kuinka sairasta huumoria uskallan kokeilla kahvitauolla? Missä ylipäänsä on kahvihuone? Mitä jos mokaan tai en tule huonekaverin kanssa toimeen? Mitä jos saan heti potkut?

Näihin esimerkkeihin kun lisää vielä ikuisen rahapulan, huolet eläimistä ja niiden terveydestä sekä muut painetta aiheuttavat seikat, pystyy varmasti nostamaan omaa sykettään ihan ajatuksen voimalla. Vaikka koiraa stressaavat eri asiat kuin meitä, stressin kokemus on niilläkin todellinen.

Mitä stressille voi tehdä?

Stressi on pysyvänä tilana koiran hyvinvointia haittaava tekijä. Me kaikki tavoittelemme mahdollisimman hyvinvoivia koiria, koska niillä on paremmat edellytykset kohdata arkipäivän haastavia tilanteita. Hyvinvointi puskuroi stressiä, eli mitä paremmin koira voi, sitä vähemmän altis se on stressin haitallisille vaikutuksille.

Mitä me ihmiset voimme omalle stressille tehdä? Voimme koettaa saada asioita mielessämme tai käytännön tasolla hallintaan, jutella kaverille, vaikuttaa omaan kuormitukseen ja tehdä hyvinvointia lisääviä asioita. Koiran näkökulmasta ajateltuna stressinhallinta on hyvin pitkälti samanlaista kuin ihmisillä!

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa kerron kolme tekniikkaa koiran stressin lievittämiseen ja ehkäisyyn. Jäsenenä näet myös kymmeniä muita koira-aiheisia lisämateriaaleja! Jäsenyys on määräaikainen.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Lue myös tämä stressiin liittyvä kirjoitus!

Koira tulee puskasta huuliaan lipoen – tiedät että jotain on syöty. Hampurilaiskääreille johtaa innokas kilpajuoksu ja juuri kun saat käden koiran suuhun, se nielaisee löytämänsä aarteen. Kuulostaako tutulta? Haluaisitko sen sijaan, että koirasi kiertäisi ällöttävät roskat kaukaa ja jättäisi ne tutkimatta? Tai toivoisitko että voisit luottaa siihen, että koira pyydettäessä pudottaa aarteensa maahan?

Miksi koiraa kiinnostaa kaikki ällöttävä?

Koiralle roskien keskellä kulkeminen on kuin saapuisi seisovaan pöytään. Koiralle lähes kaiken orgaanisen materiaalin syöminen on täysin normaalia, jopa normaalimpaa kuin se, ettei sitä kiinnosta. Sen sijaan maan ja kivien syöminen ei ole normaalia käyttäytymistä, ja mikäli koira syö esim. kiviä, on taustalla vaikuttava syy selvitettävä. Tässä kirjoituksessa keskityn lajityypilliseen, eli normaaliin, nenäliinojen ja hampurilaiskääreiden syömiseen tai siis sen estämiseen.

Kuten sanottu ja empiirisesti havaittu, koiralle ruuan tuoreus ei todellakaan ole ykkösvaatimus. Se on vuosituhansien aikana oppinut tonkimaan jätteitä ja roskiksia ja se on täysin normaalia. Tässä oma ajattelumme tekee jälleen kerran tepposet, eli emme osaa asettaa itseämme koiran asemaan. Meillä on mielessä puhdas ruokakuppi, jonka tarjoilemme pari kertaa päivässä sopivine täytteineen. On vaikea käsittää, miksi koiraa tuntuu kiinnostavan enemmän jäniksenpapanat, hevonp%&€a ja ne eväspaperit sun muut ikävät roskat, jotka lojuvat kaupunkien lenkkipoluilla. Vaikka roskien syöminen ärsyttää, kyseessä on kuitenkin täysin normaali toiminta.

Miksi kieltäminen ei välttämättä toimi?

Koiralla on ylivertaiset aistit omiimme verrattuna. Mikäli lähdemme kilpasille koiran kanssa siitä, kumpi tavoittaa tai löytää aarteet ensin, on meille vain hopeaa jaossa. Eli emme voi rehellisesti sanottuna ennakoida tilanteita, vaan koira on aina kuononmitan edellä.

No, entä sitten kieltäminen silloin kun aarre on jo löydetty? Jos tapahtuu niin ikävästi, että koira joskus kuitenkin saa aarteen syötyä kielloista huolimatta, kielto tuskin tulee jatkossa vähentämään syömistä.

Tuotteen arvo nousee parhaiten niin, että siitä kilpaillaan. Koiran leikittäminen on hyvä esimerkki siitä, että lelun arvoa on mahdollista nostaa siitä kilpailemalla. Jos koira saa muutaman kokemuksen siitä, että siltä otetaan aarre pois suusta, se aiheuttaa yleensä kaksi asiaa: 1) koira kantaa tuotetta vähemmän aikaa ja nielaisee sen nopeammin ja 2) koira esittelee löytämäänsä aarretta vähemmän koska pelkää menettävänsä sen. Tämä vaikuttaa siihen, että koiralta on yhä hankalampaa saada arvokkaita asioita pois jatkossa.

Kuonokoppa vai koulutus?

Kuonokopalla ongelma ratkeaa sillä hetkellä, mutta ei kokonaan. Kuonokopan käyttö ei poista koiran halua syödä roskaa, mikä voi muodostua ongelmaksi, kun koppa joskus unohtuu tai otetaan pois. Sen sijaan, että koira söisi vähemmän törkyä koppakauden jälkeen, se yleensä syö enemmän. Tämä johtuu rebound-ilmiöstä; mikä tahansa lajityypillinen toiminta, joka on estetty, tulee yleisemmäksi eston jälkeen. Mikäli alueellanne on rotanmyrkky- tai vastaava uhka, on kuonokoppa ehkä kaikkein paras vaihtoehto, koska…

Tilaisuus tekee varkaan. Näen, että koulutus on paras ratkaisu ongelmaan. Koulutuksessa on se ongelma, ettei se tapahdu yhdessä illassa. Mikäli roska ei aiheuta hengenvaaraa, valitse mieluummin koulutus kuin koppa – se on pidemmän päälle parempi ratkaisu.

Koulutus koostuu näistä elementeistä: 1) että roska ja törky lenkkipolun varrella kiinnostaisi koiraa mahdollisimman vähän, 2) että mikäli roska kuitenkin kaikesta huolimatta kiinnostaa, koira…

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi! Jäsenenä näet tämän ja liki 70 muuta opasvideota! Jäsenyys on määräaikainen.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Lenkkeilyn ihanuus ja miten se saadaan aikaan, kun koira riehuu?

Pystytkö samaistumaan tähän tapahtumaan? Koira puree hihnaa ja hyppii, puree käsiä ja roikkuu hihoissa ja lahkeissa. Tämä tapahtuu tietyssä kohdassa lenkkiä ja usein siinä kohtaa, kun tullaan lenkiltä takaisin kotipihaan.

Lähestymistapoja on useita ja neuvoja saa laidasta laitaan: yksi kehottaa heittämään koiran selälleen, toinen neuvoo huomaamattomuutta ja kolmas jotain varustetta tai lisäravinnetta. Aika usein ajatellaan, että vaihe menee ohi, kun lenkki vain tehdään suomalaisella sisulla alusta loppuun vastoinkäymisistä välittämättä.

Toimiiko tämä?

Joskus kyllä, useammin ei. Harva ihminen on niin kärsivällinen, että jaksaa hillumista ja tämän seurauksena menettää hermonsa. Hermojen menettäminen taas aiheuttaa sen, että hilluja saa bensaa liekkeihin. Riehakas ja herkästi turhautuva koira voi aloittaa riehumisen yhä aikaisemmin, eikä siihen tarvita edes mitään ulkoista ärsykettä, kuten toista koiraa. Mikäli taas kyseessä on klassinen rähinä, siitä voi lukea lisää täältä!

Hihnassa kulkeminen ei ole koirille sisäsyntyinen taito, eivätkä ne opi sitä hetkessä. Ne harvoin oppivat täydellisiksi lenkkeilijöiksi täysin ilman treeniä. Koska koiria on ulkoilutettava hihnassa, vaikka ne eivät vielä sitä osaa, on syytä välttää mahdollisuuksien mukaan turhaa vastakkainasettelua ja olla pyrkimättä täydellisyyteen. Lue vetämisestä lisää täältä!

Liian vakava suhtautuminen vetämiseen, jarrutteluun, hillumiseen ja muihin toimintoihin sekä varsinkin siihen, miten itse toimii, voi aiheuttaa hihnabönarin. Hihnabönari tarkoittaa sitä, että omistaja sen enempää kuin koirakaan ei nauti yhdessä ulkoilusta, vaan siitä tulee pakkopullaa ja molempien hermot kiristyvät.

Muista, että se on ihan hyväksyttävää ja jopa toivottavaa vain parkkeerata itsensä johonkin pöpelikköön kännykän ääreen ja antaa koiran etsiä kourakaupalla nameja maasta. Koiraa ei ole pakko lenkittää tuntitolkulla luovutusiästä hautaan saakka, koira kestää taukoja ja vähempää hihnailua, jos sille keksii jotain kivaa tilalle.

Älä polta itseäsi ja koiraasi loppuun ajattelemalla, että kaiken pitää olla täydellistä ennen kuin koira on puolivuotias. Koirat ovat yksilöitä, ja ne oppivat kyllä kulkemaan hihnassa, kun on hyvä suunnitelma ja riittävästi kärsivällisyyttä. Ennen kuin taidot on opittu, vetämistä esiintyy ja se on ihan ok.

Riehupetterin motiivit

Miksi koira sekoaa lenkillä? Tähän on monta selitystä: turhautuminen, yliväsymys, ärsykekuorma, lietsominen, ylikierrokset ja niin edelleen. Ongelma on siinä, että koiria ulkoilutetaan, vaikka ne eivät osaa siihen vaadittavia taitoja. Näin on toki pakko toimia, koska pullossa kasvaminenkaan ei ole hyvä asia. Vaikka koira osaisi kulkea hihnassa, se voi silti kaataa kupin.

Hihnassa kulkemista ei opita yhdessä yössä, ja joskus voi kestää useamman vuoden, kunnes lähes kaikki toiminta lenkillä on ennakoitavissa ja hallittavissa. Mitä pidempi lenkki, sitä todennäköisempää kilahtaminen on. Todennäköisyyttä lisää se, että koira tietää mihin ollaan menossa ja määränpää on sen mielestä hauska. Tyypillisesti pentu kilahtaa, kun sitä talutetaan kohti tuttua määränpäätä.

Määränpää voi olla metsä, jossa se saa telmiä vapaana tai koti. Jotkut koirat aloittavat riehumisen leikillä, jota ne jatkavat kunnes taluttaja-parka keksii jonkun keinon hillitä tilannetta. Rikkoontuneet hihat ja lahkeet ovat riehupetterin taluttajille arkipäivää.

Joskus käy niin, että riehupetteriä yritetään väsyttämällä rauhoittaa. Sitä viedään metsään juoksemaan, uimaan ja toisten kanssa riehumaan. Maltillisesti tehtynä nämä ovatkin hyviä ideoita, mutta varsinkaan pennuille en suosittele väsyttämistä ainoana keinona. Jos sen korvien välissä ei tapahdu muutoksia, saat varautua väsyttämään yhä tehokkaammin kun koiran kunto kasvaa. Toki riehakkuus vähenee iän myötä, mutta silti en lähtisi odottelemaan useita vuosia.

Voit vaikuttaa kilahteluun hyvällä ennakoinnilla ja opettamalla muutamia taitoja etukäteen.

Liity jäseneksi, niin näet videon, jossa käydään läpi seuraavat asiat:
– Mitä voi ja kannattaa tehdä, kun koira riehuu lenkillä?
– Miten tilanteisiin voi varautua?
– Millaiset harjoitukset sopivat riehakkaalle koiralle?

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kysytään koiralta: miksi koira nuuhkii maata, vaikka sen pitäisi treenata?

Onko kyseessä keskisormen näyttäminen vai kenties jotain muuta? Kesken treenin maata nuuhkiva koira saa omistajansa kierrokset kiehumaan ehkä pahemmin kuin mikään. Kaikki vaikuttaisi olevan kunnossa, mutta joissakin tilanteissa koiraa ei näytä kiinnostavan suoritus pätkän vertaa.

Maan haistelulle voi olla pari vaihtoehtoista syytä.

Ensimmäinen syy on se, että maassa on jotain kiinnostavaa hajua, jota koira ei voi vastustaa. Tämä kertoo treeniin liittyy motivaatio-ongelma, eli haju vie tehokkaammin kuin treeni. Tämä asia on korjattavissa koulutuksen avulla. Ongelma tuskin poistuu sillä, että koiran ei anneta haistella treeneissä milloinkaan mitään. Toiminnan estäminen ei poista motivaatiota siihen. Joskus hajut vievät, vaikka koira olisi motivoitunut harrastamaan – meitäkin vie joskus töissä kiinnostava nettiartikkeli enemmän kuin työ sillä hetkellä. Kuten tiedämme, nettikielto ei lisää motivaatiota tehdä töitä, vaan työn sisältö. Tätä samaa voi soveltaa koiriin. Ne ovat aina rehellisiä ja kertovat päivän motivaatiotason avoimesti. Kouluttajina meillä on mahdollisuus vaikuttaa motivaatioon, joka kantaa huonompinakin hetkinä ja kestää kulutusta.

Toinen mahdollinen syy haisteluun on se, että koiran mielessä on kaksi ristiriitaista asiaa, joita se ei osaa ratkaista ja päätyy haistelemaan. Koiralla voi olla ristiriitaisia tunteita tehtävää kohtaan, mikä laukaisee sijaistoiminnon. Sijaistoiminnolla tarkoitetaan mitä tahansa koiralle normaalia toimintaa, joka esiintyy oudossa ja epätavallisessa tilanteessa. Yleisimpiä ovat rapsuttelu ja maan haistelu. Sijaistoiminto liittyy läheisesti stressiin ja sisäiseen tunnetilaan, eikä sen tavoitteena ole viestiä mitään vaan ottaa
aikalisä tilanteeseen. Jokaiselle tuttua on ikävien asioiden välttely, kuten tenttiin lukemisen sijaan siivoaminen tai siivoamisen sijaan sienestys tai muu vastaava toiminta. Koiralla sijaistoiminta voi ilmetä tilanteissa, joissa se toisaalta haluaisi lähestyä jotakin asiaa, mutta samaan aikaan pelkää sitä. Sijaistoiminnot eivät ole kovin haitallisia, mutta ne ovat arvokasta informaatiota omistajille siitä, että koiralla on ristiriitaisia tunteita tietyissä tilanteissa. Näihin voi sitten koulutuksen avulla puuttua.

”Se osaa, mutta ei viitsi.”

On aivan totta, että syy maan haisteluun voi olla se, että koira ei viitsi. Sitä ei kiinnosta tai maa on kiinnostavampi kuin laji sillä hetkellä. Joskus maan haistelu näyttää siltä, että koira protestoisi. Tässä kohtaa kannattaa muistaa, että riippumatta koiran geeneistä, syy sen olemassaololle ei ole omistajan toiveiden täyttäminen. Koiran ei lähtökohtaisesti pidä mitään, vaan jos haluamme käyttää koiraa, on osattava tehdä asioista sille kannattavia. Vaikka protestointi nostaa omia kierroksia ja turhautumista ja tekee mieli laittaa koira ruotuun, suosittelen pysähtymistä. Ihmisen ja koiran suhde on hyvin paljon samanlainen kuin kahden ihmisen välinen suhde. Mitä jos treenikentällä olisikin koirasi tilalla joku henkilö? Mitä silloin tekisit? Mitä tekisit, jos kentällä olisi joku kavereistasi selaamassa puhelinta, vaikka toivoit hänen juoksevan kanssasi ympyrää? Mikäli ratkaisu olisi huutaminen, hän voisi kerran tehdä mieliksesi, mutta jatkossa hänellä olisi matala kynnys jäädä kotiin treeneistä. Toki jos olet tilanteessa ohjaajana tai auktoriteettina, sinun on helpompi ”motivoida” ihmisiä liikkeelle – esimerkiksi jos he maksavat siitä, että heille huudetaan. Vaikka olemme koiran omistajia ja se on täysin armoillamme, silti sillä on (halusimme tai ei) omat mielipiteet. Voimme vaikuttaa asioihin, joista se pitää ja joista se ei pidä, mutta emme voi pakottaa sitä rakastamaan yhteistä lajiamme. Voimme rakentaa koiran niin, että se rakastaa lajia, mutta pakottamalla se ei synny. Siitä syystä kannattaa miettiä omat arvot valmiiksi – minkä verran haluat vastahakoisen tai välinpitämättömän koiran kanssa harrastaa? On aina mahdollista vaihtaa lajia, koiraa tai menetelmää. Ensimmäinen askel on tunnistaa ja tunnustaa faktat, eli se mitä koira tekee. Jos se haistelee, se haistelee syystä tai toisesta – ilman syytä se ei haistele. Jos koira näyttäisikin keskisormea, sormen teippaaminen ala-asentoon ei ole kestävä ratkaisu.

”Tehtävä on sille liian vaikea tässä tilanteessa.”

Toki koira voi haistella sen takia, että se ei tiedä mitä ollaan tekemässä. On varsin todennäköistä, että oma koirani haistelisi maata, jos päättäisin lähteä pihalle treenaamaan sen kanssa päällä seisomista. Jos vaan odotan jotain epärealistista, saan todennäköisesti haistelua. Entä sitten tehtävät, jotka koira oikeasti osaa? Jos koira osaa jonkun asian todella hyvin kotona, mutta ei treenipaikassa, on mahdollista että syy on joko edellisessä kappaleessa tai sitten tässä kappaleessa. On mahdollista, että koulutus on niin kesken, että koira tosiaan ei osaa tuttua toimintaa uudessa paikassa. Usein näissä tilanteissa aletaan temputtaa, eli etsiä vielä helpompaa temppua, jonka koira voisi tehdä. Tätä voi toki kokeilla, mutta jos koira ei tule aktiivisemmaksi, väittäisin että syy on kuitenkin motivaation puutteessa tai siinä, että maa on kiinnostavampi kuin helpoinkaan tehtävä. Olen itsekin aikaisemmin ollut sitä mieltä, että haistelemisen sallimisessa voi olla jotain vikaa. Nyt olen kuitenkin sitä mieltä, että kannattaa antaa koiran haistella vaikka maailman tappiin asti! Treenien ja motivaation kestävyyden kannalta on huono asia, jos toimimme koiralle apupyöränä jatkuvasti. Mielestäni yhtä haitallista kuin haistelun totaalikielto, on haistelun välttäminen jatkuvin täytetempuin.

Mitä haistelulle voi tehdä?

Kuten jo todettu, haistelulla ei välttämättä ole koiran puolelta viestinnällistä tarkoitusta. Totaalikielto ei auta, koska kun koira ennemmin tai myöhemmin on irti treeneissä, se pääsee kuitenkin haistelemaan ja kaikki tietävät sen lopputuloksen.. Ohjaaja viihdekeskuksena ei myöskään auta – jos koiran todellinen mielenkiinto on haistelussa, kaikki täytetemput vain täyttävät sen mahaa ja täyttävät treeniä epäolennaisella.

Liittymällä jäseneksi näet lyhyen videoluennon aiheesta mitä voit tehdä, jos koirasi haistelee treeneissä! Jäsenyys on määräaikainen ja pääset näkemään kaikki jäsenartikkelit, joita on yli 60!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.