Jokakoiran perustaidot osa 1: rauhoittuminen

Mitä ihminen keskimäärin tekee, kun koiranpentu aloittaa kiellettyjen tai ärsyttävien toimintojen sarjan? Entä mitä ihminen keskimäärin tekee, kun koiranpentu nukkuu tai on huomaamaton?

Vastaamalla näihin kysymyksiin vastaat myös siihen, miksi rauhoittuminen on joskus niin haastavaa. Se on kuitenkin yksi oleellisista perustaidoista, joita jokaisen kotikoiran kannattaa opetella. Se ei kuitenkaan ole helpoimmasta päästä harjoituksia, ja ehkä siitä syystä jää usein tekemättä.

Kotona tulee helposti se kokemus, että kun huomio ja muu toiminta kiihdyttävät koiraa, niin niitä ei haluta koiralle tarjota silloin, kun se on rauhallinen. Rauhoittumiseen tähdätään usein fyysisellä tai psyykkisellä väsytyksellä tai joskus huomioimattomuudella. Väsyttämällä koira kyllä helpommin nukkuu ja lepää, mutta sitä ei kannata pitää ainoana rauhoittumiseen tähtäävänä toimintana.

Väsyttämisen teho perustuu siihen, että koiralla kaikki toiminnot seuraavat toinen toisiaan, kuten ihmisilläkin. Kun on tarpeeksi rankkaa, jossain vaiheessa menee väistämättä lepomoodiin. Tämä on hieman eri asia kuin rauhoittuminen tai rentoutuminen, joka taas on opeteltavissa oleva taito. Voidaan ajatella niin, että väsyttämällä voidaan luoda edellytykset rauhoittumiselle, mutta tämä on hyvin koirakohtaista – joskus liika väsymys jättää kierrokset pitkäksi aikaa päälle.

Meillä ihmisilläkään väsymys ja rentoutuminen tai rauhoittuminen eivät aina kulje käsi kädessä. Väsymys voi johtaa tilaan, jossa ollaan joko reaktiivisia tai hysteerisiä. Lisäksi ihminen voi nukkua yönsä loistavasti, mutta olla silti päivällä kyvytön pysähtymään tai rentoutumaan. Toki hyvät yöunet auttavat rentoutumaan, mutta hyvästä nukkumisesta ja terveellisestä elämästä ei aina seuraa automaattisesti kykyä rentoutua ja rauhoittua.

Rauhoittuminen on melko yksinkertainen tehtävä, mutta ongelma tulee siitä, että sen käyttömuodot ovat niin monipuoliset. Sama asia pitäisi toteutua yksin, yhdessä, kotona ja muualla. Harjoittelussa on oleellista pitää mukana varsinainen harjoitus, sopiva määrä sitä auttavia tukitreenejä sekä virikepuoli, joka tukee onnistumista.

Liity jäseneksi niin näet videon, jossa käyn läpi sitä, miten pääset alkuun rauhoittumisen opettelussa, olipa koirasi pentu tai aikuinen. Näytän pari yksinkertaista vinkkiä, mitä voit tehdä sisällä ja lisäksi puhun siitä, miten voit kantaa näitä taitoja muuallakin mukana kuin kotiympyröissä!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Miksi koira kannattaa opettaa kerjäämään sadalla eri tavalla?

Vahtiiko koirasi keittössä liikkuvia haukansilmän lailla? Seuraako se jokaisen suupalan ketjun herkeämättömällä innolla? Heiluttaako se toiveikkaana hännänpäätä ja tehostaa vihjailua vinkumalla tai haukkumalla, kun annos lähenee loppua? Mikäli näin on, voit onnitella itseäsi, koirasi osaa kerjätä ja se on loistava asia!

Kerjäämisellä sanana on ikävä kaiku, ja sitä pidetään yleensä jollain tasolla huonona tai ei-toivottavana toimintana koiralta. Ruokailutilanteessa tämä voikin pitää paikkansa; sinänsä normaali koiran toiminta esiintyy ei-toivottavassa tilanteessa ja häiritsee ruokailevia ihmisiä.

Kerjäämisestä ilmiönä on kuitenkin huomattavasti enemmän hyötyä kuin haittaa, aivan samalla tavalla kuin komentamisesta ja pomottamisestakin! Näillä kaikilla menetelmillä koira yrittää kertoa omistajalleen hyvin selkokielistä viestiä, jota vastaanottaakseen ei tarvitse opiskella koirien elekieltä.

Kerjääminen on mielestäni hyvinvointi-indikaattori monellakin tavalla. Ensinnäkin se kertoo siitä, että koiralla on aloitekykyä. Aloitekyky edellyttää hyvää itseluottamusta ja oppimishistoriaa siitä, että aloitteiden tekeminen ihmisen suuntaan on kannattavaa. Aloitekyky kertoo siitä, että koira ei ole masentunut tai laitostunut.

Toinen merkityksellinen asia kerjäämisessä on se, että se kertoo hyvästä suhteesta koiran ja omistajan välillä. Suhde muodostuu sarjasta vuorovaikutustilanteita, joissa edellinen määrittää seuraavaa. Luottamus syntyy vuorovaikutustilanteiden kautta ja se edellyttää ennakoitavuutta – kumpikin tietää, miten toinen käyttäytyy. Kerjääminen on osoitus luottamuksesta.

Kolmas seikka, joka tekee kerjäämisestä positiivisen asian, on motivaatio. Kerjääminen on osoitus siitä, että koiralla on motivaatio tehdä mitä tahansa omistaja haluaa. Tämäkään ei ole aivan itsestäänselvää aina – moni ongelma johtuu koirien kanssa siitä, että koirilla ei ole riittävää motivaatiota tehdä yhtään mitään ihmisen kanssa. Kerjääminen on osoitus siitä, että motivaatio on kunnossa – seuraavaksi täytyy vain keksiä, miten tämän ilmiön saisi siirrettyä keittiöstä treeneihin!

Liity jäseneksi, niin näet videon, jossa käyn läpi sitä, millä tavalla kerjäämisen saa käännettyä miellyttäväksi ilmiöksi! Näet jäsenenä myös kaikki aiemmin julkaistut liki sata videota! Jäsenyys on määräaikainen, eikä sitä tarvitse erikseen irtisanoa.

Jaa oma kerjäyshavaintosi #satatapaakerjätä

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kun kotiin muuttaa koira, mitä haluat sille ensimmäisenä viestiä? Mikä on niin sanottu ydinsanoma, jonka haluat ensisijaisesti välittää? Entä mitkä ovat niitä asioita, joita haluat koiralta kuulla ja ymmärtää? Tutustuminen on vuorovaikutusta, jossa luodaan suhdetta ja pohjaa. Kuten tiedämme työpaikoilta ja muista ihmistenvälisistä kohtamisista, ensivaikutelmaa on vaikea muuttaa. Siksi siihen kannattaa panostaa!

Muutto on koiralle aina stressitilanne. Muutoksen laajuutta voi arvioida asettumalla koiran asemaan ja listaamalla kaikki ne asiat, jotka konkreettisesti muuttuvat. Muuttuko muutossa vain fyysinen ympäristö? Vai muuttuuko myös sosiaalinen ympäristö?

Mitkä ovat merkityksellisiä asioita muuton aikana? Kun menet hotelliin, varmistat ensin, että avain toimii ja saat valot päälle. Tutkit asiakirjoja, jotta voit varmistaa moneen asti aamupalaa tarjoillaan. Myös koiran kohdalla kyse on perusasioista. Koira haluaa oppia tuntemaan talon, pihapiirin ja ihmiset. Ja ennen kaikkea se haluaa tietää, miten asiat toimivat.

Toimiiko mukaan annettu opas- ja sanakirja? Sen varaan en laskisi, koska kaikki ihmiset ovat erilaisia ja tapa olla koiran kanssa on erilainen. On hienoa, että koiralla on olemassa taitoja takataskussaan – ne eivät mihinkään katoa, vaikka omistaja vaihtuu. Sen sijaan, että tarrautuu käskyihin ja yrittää kontrolloida tilannetta, kannattaa katsoa, millä tavalla koira ehdottaa yhteistä tekemistä.

Pitääkö koira erityisesti mukauttaa talon tapoihin? Mielestäni ei, koska se oppii tavat väistämättä. Tässäkään asiassa ei kannata lähteä kontrollin kautta liikkeelle, koska pian saa huomata olevansa haukansilmänä joka tilanteessa kyttäämässä ja valvomassa. Vaikka tässä menettelyssä itsellä on voimakas hallinnan tunne ja kontrolli pysyy omissa käsissä, saattaa riskinä olla, että tilanteet näyttäytyvät koiralla huonossa valossa. Se ei vie kotiutumista eteenpäin.

Muutossa voisi soveltaa kolmen teeman lähestymistapaa. Nämä kolme teemaa ovat turvallisuus, omaehtoisuus ja yhdessä tekeminen.

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi! Näet myös videon, jossa käyn läpi, mitä käytännössä voi ja kannattaa tehdä!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Reaktiiviset koirat – 007 ja lupa haukkua

On kaksi asiaa, joita ei katsota hyvällä a) julkisilla paikoilla, b) treenihalleilla, c) metsissä tai d) jalkakäytävillä. Ensimmäinen niistä on haukkuminen ja toiseen palaan myöhemmin.

Jostain kumman syystä koiralle täysin normaalia viestintää pidetään tottelemattomuutena, aggressiivisuutena, käytösongelmana, häiriönä tai ylipäänsä pahana asiana sekä porttina paljon pahempiin asioihin. Haukkuhysteriaan ovat liittyneet naapurit, vastaantulijat, kouluttajat ja kanssaulkoilijat. Jostain syystä ulkona lajityypillistä toimintaa harjoittava eläin rinnastetaan ilman sen kummempaa harkintaa pahviseinäisessä kerrostalossa kymmenen tuntia päivässä itseään rikkovaan huutajaan. Molemmissa tapauksissa koira haukkuu, mutta yleensä vain toinen kärsii merkittävästi. Ja se ei ole yleensä se lenkkeilevä koira.

Haukkuminen on luonnollista ja siihen on olemassa useita eri syitä. Mikäli sekä ympäristön että koiraihmisten suhtautuminen kaikkeen haukkumiseen on sama kuin ydinjätteeseen, tilanne ei helpotu. Mikäli ajattelemme asiaa parhaan ystävämme näkökulmasta, voimme äkkiä havaita, mikä on sille itselleen haitallista haukkumista. Pitkään jatkuva haukkuminen kuluttaa energiaa ja kuluttaa. Yksin ollessaan koira haukkuu usein stressistä johtuen pitkiä pätkiä omistajansa perään. Lenkillä tai treeneissä tapahtuva, yleensä aluksi ainakin, hälytyshaukku kestää muutaman sekunnin.

Mutta se, millä tavalla tähän hälytyshaukkuun suhtaudutaan, vaikuttaa hyvin moneen asiaan. Pelästyminen on normaalia, häpeäminen on normaalia, nolous on normaalia ja epätoivo on normaalia. Omalla konkreettisella toiminnalla saatamme joko saada tilanteen nopeasti ennalleen tai saatamme pahentaa sitä tiedostamatta. Paikoissa, joissa on nollatoleranssi haukkumisen suhteen, keskitymme haukkuherkän koiran kanssa lähes ainoastaan siihen, että koira on hiljaa. Paine haukkumattomuuteen on valtava, ja pienestäkin haukkuun tai kilahtamiseen liittyvästä vihjeestä me käynnistymme. Joskus saattaa käydä niin, että huolellinen estäminen ja ennakointi vain pahentavat tilannetta. Joskus saattaa käydä niin, että haukkuminen tai sillä uhkaaminen on tehokkain tapa saada asioita tapahtumaan.

Kuinka paljon helpompaa olisikaan, jos jokaisesta haukahduksesta ei tarvitsisi potea syyllisyyttä tai muuta tuskaa. Olisi ihanaa, jos treeneissäkin ymmärrettäisi enemmän haukkuvia koiria, ja voitaisiin nähdä, että niiden esimerkiksi turhautumisesta johtuva haukku ei aina häiritse niin paljon muita koiria, kuin se häiritsee meidän ihmisten korvia. Olisi mahtavaa, että haukkumista ei yleisesti pidettäisi niin hirvittävän pahana asiana lähtökohtaisesti, koska haukkuvassa koirassa tai sen omistajassa ei ole yleensä mitään vikaa. Haukku voi olla koiralle haitallista silloin, kun se jatkuu pitkään, kuluttaa ja koiralla ei ole eväitä itse lopettaa tilannetta.

Muutaman sekunnin hälytystöräytys voi kasvaa kunnon rähjäämiseksi, se on totta. Mutta onko syynä kasvuun se, että asiaan ei puututtu ajoissa vai se, että asiaan puututtiin ajoissa, mutta ei-tuloksellisella tavalla? Hihnarähinän ja hälytyshaukun hallinnassa tärkeitä avainkohtia ovat nämä:

– Mistä kaikista merkeistä koira osaa ennakoida tulevan tilanteen ja mitä nämä merkit koirassa aiheuttavat?
– Missä määrin taluttaja lyö lisää vettä kiukaalle?
– Mitä eväitä koiralla on lopettaa itse rähjääminen?
– Mitä oljenkorsia koiralle voi opettaa, jotta tilanne palautuu nopeasti?

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käyn läpi sitä, millä tavoin rähjäämiseen kannattaa suhtautua ja millaisia tukitreenejä voi tehdä varsinaisten ohitusharjoitusten ohella.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Räjähtävät koirat ja niiden kanssa eläminen

Tuntuuko joskus, että koirasi reaktio johonkin tavalliseenkin asiaan on liioitellun dramaattinen? Tuntuuko joskus siltä, että ulos mennessä koira hakemalla hakee syytä räjähtää? Vaikuttaako siltä, että tilanne ei ajan mittaan helpotu vaan pahenee? Pahentaako oma toimintasi tilanteessa reaktiota entisestään?

Miksi kuppi kaatuu?

Kuppi voi mennä nurin joskus hyvällä tavalla, innostuksesta. Joskus taas hieman ikävämmällä tavalla, joka ilmenee usein hyvin vakuuttavana rähjäämisenä.

Taustalla vaikuttaa moni syy kivusta geeneihin ja ympäristön vaikutuksiin. Mitä yllättävämmin ja voimakkaammin ylilyövä toiminta alkaa, sitä varmemmin koira kannattaa tutkituttaa. Muita selittäviä tekijöitä ovat yleinen pinnan lyhyys, viimeaikainen kuormitus, fyysinen väsymys, hallinnan tunteen puute, ärsytys, ahdistus tai turhautuminen – listaa voi jatkaa pitkälle.

Koska emme valitettavasti voi tietää, mitä koira ajattelee tai miten se tilanteet kokee, voimme jälleen kerran asettaa itsemme koiran asemaan. Se on tässäkin tilanteessa paras lähestymistapa. Mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että teemme ylilyöntejä, ylireagoimme tai käyttäydymme reaktiivisesti vaikkapa työpaikalla?

Tyypillisimmät tilanteet on selitettävissä unen tai ruuan puutteella, selkäjumilla, huonolla päivällä tai vastakkainasettelutilanteella. Muita syitä voivat olla henkilökemiat tai tunne siitä, ettei voi vaikuttaa omaan työhönsä millään tavalla, ikävä pomo tai ilmapiiri, jossa ei viihdy. Näiden lisäksi voi olla, että kyseessä on opittu toimintamalli, joka toistuu samassa tilanteessa, jossa henkilö kokee itsensä uhatuksi – vaikkapa silloin kun hänen työtään arvostellaan. Me voimme omalta kohdaltamme eritellä ja analysoida syitä siihen, miksi toimimme tietyllä tavalla. Koira taas ei voi, ja siksi onkin tärkeää että me emme ota ongelmaa väärällä tavalla.

Oletko täydessä iskussa?

Mikäli meillä ihmisillä on ongelmia aamupalavereissa, harvemmin kukaan ehdottaa ratkaisuksi kuntosalirääkkiä tai palkankorotusta. Ne eivät välttämättä ole ratkaisu koirillekaan, jos haasteena on räjähtely. Palkankorotus toki lisää motivaatiota, mutta se harvemmin auttaa juuri kyseiseen vaivaan – ainakaan ainoana hoitokeinona.

Tämä voi kuulostaa erikoiselta, mutta räjähtelyn hoidossa tärkeintä on järjestää koiralle itselleen eväät ja työkalut muuttaa toimintatapoja. Voimme toki muokata koiran käytöstä treenaamalla ahkerasti, mutta oman kokemukseni perusteella vähintään yhtä tärkeässä roolissa on kokonaisuuden hallinta.

Kuntosalirääkki voi vaikuttaa aamupalaverikäytökseen epäsuorasti, mutta kannattaa muistaa, että väsynyt ihminen ei ole yhtä kuin hyvin käyttäytyvä ihminen. Väsyttäminen tai hienommin sanottuna käyttäytymistarpeiden purkaminen ei välttämättä sellaisenaan vaikuta esimerkiksi hihnan päässä rähjäämiseen. Fyysisellä rasituksella voi olla epäsuoria vaikutuksia kupin kaatumiseen, mutta ei kannata katsoa asiaa vain yhdellä silmällä.

Jotta rauha löytyisi, täytyisi löytää tasapaino. Tasapainon löytäminen ei ole meille ihmisillekään helppoa ja yksinkertaista, vielä astetta vaikeampaa on auttaa toista luontokappaletta etsimään mielenrauha.

Hyvinvointi on kokonaisuus

Reaktiivisten koirien kanssa saa tuntumaa siitä, miten pienestä asiat voivat olla kiinni. Asioiden pitää olla hyvin suhteessa toisiinsa ja suhteessa yksilöön. Yksisilmäistä on ajatella, että tarpeiden purkaminen tai tyydyttäminen pitäisi koiran tyytyväisenä ja valmiina omaksumaan uusia taitoja. Ihminenkin on luotu liikkumaan ja olemaan aktiivinen, mutta juoksuohjelma tai sähköpöytä ei auta asiaa, jos nukkuminen ei toimi tai syöminen ontuu.

Jostain on kuitenkin lähdettävä liikkeelle, ja siihen suosittelen havainnointia. Sitä voi harrastaa ruutupaperilla, päiväkirjatyyppisesti. Usko tai älä – usein oleelliset käytökseen vaikuttavat seikat on mahdollista havaita päiväkirjasta.

Enemmän kaikkea-ajattelu tulee joskus mieleen erilaisista neuvoista. Enemmän lenkkiä, enemmän virikkeitä, enemmän leikkiä, enemmän koirakavereita ja niin edelleen. Et voi lisätä jotain ilman että jokin toinen vähenee – vuorokaudessa on samat 24 tuntia. Jos kuvitellaan, että lisätään tunti päivässä leikkiä, mikä toiminta silloin vastaavasti vähenee tunnilla? Se on tärkeää tietää, jotta saadaan aikaan toivottavia tuloksia. Joskus vähentäminenkin on vaikuttavaa!

Mistä voi lähteä liikkeelle?

Jotta voi keskittyä koiraan, on saatettava asiat siihen kuntoon, että itse hallitsee tilanteen. Jälleen kerran, pää kannattaa säilyttää kylmänä ja järkeillä suunnitelma itselleen selväksi. Ympäristö on joskus hankalasti käyttäytyvän koiran omistajalle armoton, kun joka suunnasta tulvii syytöksiä ja paineita. Niistä ei kuitenkaan kannata välittää, koska se ei auta kokonaisuuden hallintaa.

1. Mieti kuinka kuormittava tilanne on ja ota tarvittaessa aikalisä.
2. Mieti millä järjestelyillä saisit omaa (ja yleensä samalla koiran) stressitilaa laskettua. Ei ole pakko lenkkeillä joka päivä tuntitolkulla, jos se on pelkkää kärsimystä. Valitse helpot lenkit, sopivat kellonajat ja itsellesi sopivat välineet, joilla koet, että tilanne pysyy hallinnassa.
3. Valitse ympärillesi sopiva ryhmä ja toteuta muutoksia vähitellen, omien resurssien mukaan. Ei ole olemassa taikatemppuja, joilla koiran pitkään jatkunut reaktiivisuus loppuu. Koiralle voi antaa työkaluja nopeaan tahtiin, mutta sillä täytyy olla aikaa käyttää niitä itse.

Reaktiivisen koiran käytöksen muuttaminen on loppujen lopuksi melko vähän kiinni siitä, mitä me itse konkreettisesti teemme, mutta paljon enemmän kiinni siitä, mitä koira valitsee tehdä.

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käyn läpi reaktiivisten koirien kokonaisvaltaista käsittelyä – sopivia harjoituksia sekä virikkeitä, joiden avulla voit tarjota koiralle työkaluja muuttaa toimintatapojaan. Jäsenyys maksaa yhdeksän euroa/kk ja se on määräaikainen. Näet kuukauden ajan kaikki jo aiemmin julkaistut videot!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Tyytyväinen koira – eroon eroahdistuksesta

Koira repii yksin ollessaan sohvan riekaleiksi ja juoksee ikkunalta toiselle. Se porautuu kipsilevyn läpi, puree ovenkarmit ja hyppii itsenä kipeäksi ovea vasten. Se läähättää ja ahdistuu jo pelkästä ajatuksestakin jäädä yksin. Näistä sen tunnistaa, ikävän tilanteen joka kohtaa melkein kaikkia koiranomistajia jossain vaiheessa. Riski ongelmiin on alhaisempi, jos koira tulee kotiin tullessasi vastaan haukotellen ja venytellen.

Miksi ilmiö on niin yleinen?
Koira on jalostettu ihmisen parhaaksi ystäväksi. Se on perheenjäsen ja osa meitä, se lukee ajatuksemme ja me sen – miksi ihmeessä se haluaisi olla meistä erossa? Ei se haluakaan, kuten emme mekään siitä. Huono omatunto kotona yksin odottavasta koirasta saa aikaan ”korvaan tämän sinulle” -ajattelun, ja illat vietetään yhä tiiviimmin yhdessä kaikenlaista hauskaa puuhastellen. Tämä taas aiheuttaa sen, että ero ikävän yksinolon ja ihanan yhteiselon välillä kasvaa edelleen ja yksin jääminen tuntuu yhä kurjemmalta.

Löytyykö ratkaisu suhteen huonontamisesta?
Äkkiä tulee mieleen, että jos vain alkaa todella ikäväksi omistajaksi, niin koiran on helpompi olla yksin. Tämä voi pitää paikkansa, mutta se näkyy ikävällä tavalla muualla – harrastuksissa, koiran aloitekyvyssä, itseluottamuksessa ja todennäköisesti stressissä. Koira on mahdollista saada viihtymään yksin ja samaan aikaan säilyttää silti oma hauskan tyypin imago.

Aiheuttaako omistajan sängyssä nukkuminen eroahdistusta?
Yksi tapa syyllistää omistajia on osoittaa syyttävällä sormella sänkyyn. Sängyssä nukkuminen ei aiheuta eroahdistusta. Mielestäni sosiaalinen nukkuminen on erittäin tärkeää sosiaaliselle eläimelle. Ajattele mikä ero siinä on, että koira on vain työpäivän ajan yksin ja että se on sen lisäksi yön ajan yksin? Nukkumalla yhdessä koiran yksinoloaikaa on mahdollista vähentää jopa kahdeksalla tunnilla. On totta, että ongelman ratkaiseminen edellyttää harjoittelua ja kannustusta itsenäisyyteen, mutta kuka sanoo, että harjoittelun pitää tapahtua yöllä?

Auttaako koiran huomioimattomuus eroahdistukseen?
Koiran totaalinen huomioimattomuus kyllä voi vaikuttaa eroahdistukseen sillä tavalla, että oireet lievenevät. En kuitenkaan suosittele tätä tapaa, koska koiralle pidettävä mykkäkoulu tappaa ensin aloitekyvyn, sen jälkeen kalvaa itseluottamuksen ja lopulta aiheuttaa masennusta. On liikaa odotettu, että kotona täysin huomiotta jätetty koira loistaisi työssään tai harrastuksessaan. Sosiaaliset kontaktit ovat koirille perustarve. Toinen näkökulma on se, että miksi ihmeessä ylipäänsä pidämme koiraa, jos se on päivät yksin, yöt yksin ja silloin, kun ollaan yhdessä, sitä ei huomioida?

Miten pääset alkuun?

Ennen kuin anot töistä sapattivuotta, käy läpi lähtötilanne. Kuinka pitkään ongelma on jatkunut? Mitä lyhyemmän aikaa ongelma on ollut, sitä parempi. Pitkäänkin ahdistuneille toki löytyy apu, tosin aikaa menee hieman kauemmin. Ovatko oireet helpottaneet vai pahentuneet? Kuinka pahat oireet ovat? Tekeekö koira seinään reikää vai haukahtaako se muutaman kerran perään? Mitä olet tähän mennessä kokeillut?

Eroahdistukseen liittyy stressi, joka usein haittaa tai ainakin hidastaa edistymistä. Aluksi kannattaa arvioida, kuinka kovaa stressiä koira yksin ollessaan kokee. Siitä tietää, kuinka usein harjoituksia kannattaa tehdä ja mitä välipäiville kannattaa järjestää.

Kun lähtökohta ja käytössä olevat resurssit, eli aika ja sitoutuneisuus, ovat tiedossa, voidaan ryhtyä hommiin!

Liity eläinkoulutusblogin jäseneksi, niin näet videon, jossa käyn läpi yksinoloharjoittelun kouluttamisen avainkohdat. Lisäksi näet 9 € kuukausimaksulla kaikki muut, jo aiemmin julkaistut videot ja lisämateriaalit. Mikäli kaipaat henkilökohtaista neuvontaa harjoittelun tueksi, ota yhteyttä!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Mahdottomasta mahdollinen – miten koiran saa pysymään omalla pedillä?

Ovikellon soitto, postinjakaja, vieraiden tulo – koira sekoaa ja aloittaa mellakan, eikä rauhoitu. Kiinnipitäminen ei yleensä auta asiaa, vaan jopa nostaa kierroksia ja toiseen tilaan sulkeminen aiheuttaa usein saman ilmiön. Onko tuttua?

Miksi koira innostuu?

On aivan normaalia, että koira innostuu vieraista (ja tutuista). Koiran näkökulmasta ovi on luukku seinässä, josta aina joskus joku tulee. Tulemiseen alkaa liittyä erilaisia suuria ja pienempiä vihjeitä, joita koira oppii mestarillisesti tulkitsemaan. Ovikellon soittaminen ja sitä seuraavat tapahtumat ovat kuin malliesimerkki Pavlovin laboratoriosta.

Ovi ja ovikello ovat tilanteita, joissa oppiminen tapahtuu usein omistajan tiedostamatta. Kun tilanteeseen havahdutaan, se näyttäytyy usein ongelmana, vaikka kaikki pienet osaset ovat itse asiassa koiralle täysin tyypillisiä toimintoja.

Osa koirista suhtautuu oveen ja siitä sisälle astuviin ihmisiin innokkaasti, osa koirista kokee ristiriitaisia tunteita ja osa koirista suhtautuu vieraisiin epäilevästi. Mikä tahansa koiran suhtautumistapa on, pienellä vaivalla koiran toimintatapaa voi muuttaa helpommin hallittavaan suuntaan.

Mitä voi tehdä?

Moni ohjeistaa vieraita olemaan huomioimatta koiraa sisään tullessaan. Joskus tämä lähestymistapa toimii, mutta ei aina. Joku joskus kuitenkin katsoo koiraa tai puhuu sille, jolloin koira palkkautuu ja hilluminen vahvistuu. Itse olen sitä mieltä, että oman koiran käyttäytymistä ei kannata sälyttää vieraiden vastuulle – vaikka pääosin koira jätettäisiin huomiotta, palkkion mahdollisuus on kuitenkin olemassa ja homma pitkittyy.

Kuten edellä jo mainittu, koiran poistaminen tilanteesta harvoin tuo pysyvää helpotusta tilanteeseen. Koira harvoin unohtaa, että vieraita tuli – reaktion alkamisaika vain pitkittyy. Narun päässä tai toisessa huoneessa turhautuminen vain kasvaa ja moikkaamisrituaali saattaa pitkittyä ja tulla entistä voimakkaammaksi.

Koiralle kannattaa opettaa uusi tapa toimia tilanteessa. Uusi tapa on ensin mietittävä omassa päässään läpi, ennen kuin sitä voi koiralle opettaa. Mieti tarkkaan, mitä haluat koiran tekevän kun se kuulee ovikellon soivan, oven aukeavan tai ääniä rappukäytävästä. Älä urhaa aikaa sen miettimiseen, mitä et halua koiran tekevän, vaan keskity siihen, mitä haluat vahvistaa.

Haluaisitko, että oma, helposti innostuva tai epävarmuuttaan haukkuva koirasi tietäisi itse, milloin sen kannattaa hakeutua omalle paikalleen? Haluaisitko, että vieraat pääsisivät rauhassa sisälle ilman vuolasta vastaanottokomiteaa? Tämä on mahdollista, liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käyn läpi miten pääset alkuun!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.