Luoksetulo hidastuu tai loppuu kokonaan. Toisille koirille rähjääminen alkaa tai pahenee. Koira on varauksellinen vieraita, varsinkin miehiä ja lapsia kohtaan. Se ei kestä kiinnipitämistä tai ruokakupille tulemista. Se säikkyy kättä tai lenkillä näkyviä hahmoja. Ja vielä äsken se oli ihana ja sosiaalinen pentu. Mitä on tapahtunut?

Pennut pysyvät ihmisten lähellä turvallisuussyistä. Kun pentu kasvaa, sen aistit kehittyvät ja uteliaisuus kasvaa. Se haluaa tutustua ympäristöön ja usein se rohkeasti tutkii uusia paikkoja ja laajentaa omaa elinpiiriään. Vajaan vuoden tai jopa puolentoista vuoden iässä koira saattaa kuitenkin taantua huomattavasti – se voi muuttua reippaasta pennusta araksi nuoreksi.

Nuorilla aikuistuvilla koirilla saattaa itseluottamukseen tulla äkillistä takapakkia. Aiemmin kaikkien kaveri saattaakin nostaa karvoja pystyyn ja haukkua tosissaan kohdatessaan asioita, jotka eivät sitä ennen pelottaneet. Kaikkia koirien ongelmia ei kannata yrittää selittää murrosiällä, mutta on totta, että se voi tuottaa haasteita tietyssä ikävaiheessa. Kyseessä on normaali koiran kehitykseen kuuluva vaihe, jossa vastakkainen sukupuoli alkaa kiinnostaa ja omistaja saattaa olla tuudittautunut tunteeseen siitä, että koira osaa jo kaiken tarpeellisen: se osaa kulkea hihnassa, on sisäsiisti ja osaa ohitella muita. Saattaa olla melkoinen kriisi, kun eräänä päivänä huomaakin, että sohva on syöty, lattialle pissattu ja lenkki kuluu suurimmaksi osaksi rähistessä. Joskus kriisi voi olla niin suuri ja odottamaton, että se aiheuttaa koirasta luopumisen ja ainakin jaksamisen loppumisen.

Mitä suurempi koira on, sitä laajempi haitari on ns. murrosiällä. Joillakin koirilla muutoksia voi olla vasta lähempänä kahta ikävuotta, kun pienillä koirilla vaihe ilmenee usein jo viiden-kuuden kuukauden iässä. Kaikilla koirilla vaihetta ei tule lainkaan. On esitetty, että hieman alle vuoden ikäisenä koirat normaalisti lähtevät omille teilleen perheensä parista ja tätä itsenäistymistä varten olisi kehittynyt pelkokausi suojaamaan maailman vaaroilta. Koira on tässä elämänvaiheessa tavallista varovaisempi ja se näkyy koulutuksellisena taantumisena. Tätä vaihetta ei kannata ottaa henkilökohtaisesti. Murrosikä kestää viikkoja, ei kuukausia tai vuosia. Koira on tässä iässä yleensä loistavassa kunnossa ja täynnä virtaa. Sen hampaat ovat vaihtuneet mutta niitä pitää edelleen käyttää.

Itse en pidä sanasta murrosikä, koska sillä on erilainen kaiku ongelman käsittelyn suhteen kuin pelkokaudella. Kaikista termeistä ikävin on uhmaikä – murrosikä ei ole uhmaa, vaan varovaisuutta. Jos lähdetään puhumaan uhmaiästä, saadaan aikaan turhaa vastakkainasettelua. Murros- tai uhmaikäpuheeseen liittyy myös usein se, että sitä pitää vain kestää. Esimerkiksi käsittelytoimenpiteissä vastustelu ei ole sellainen asia, joka jää pois, kun vaan puetaan paksumpia hanskoja päälle. Nuoren (tai minkä tahansa) eläimen käsitteleminen väkisin harvoin a) onnistuu ja b) opettaa eläimelle mitään järkevää. Sitä tehdään, koska ihmisillä ihailtava ominaisuus on periksiantamattomuus ja päättäväisyys. Monissa tapauksissa parempiin tuloksiin päästään nopeammin, kun osataan luopua omasta jääräpäisyydestä.

Miten koiran murrosiästä sitten selviää?

Koiran elämän suurin murros ja stressi on vieroittaminen ja uuteen kotiin muutto. Kannattaa palata hieman taaksepäin ja miettiä miten selvisi siitä? Luonnollisesti tukemalla pentua, kasvattamalla sen itseluottamusta hyvine kokemusten kautta ja sosiaalistamalla sitä järjestelmällisesti. Pentujen kanssa onneksi ymmärretään, että on meidän omistajien vastuulla näyttää maailma hyvässä valossa. Nuorten aikuisten koirien kanssa ymmärrystä ei aina samalla tavalla löydy. On hankalaa olla muuttamatta mitään kun koira muuttuu. Murrosiässä ympäristö muuttuu hetkellisesti uhkaavaksi ja pelottavaksi. Tätä tilannetta voi loiventaa hyvällä suhteella koiraan ja sillä, että itse toimii mahdollisimman ennakoitavalla tavalla. Pahimmillaan otamme murrosiän henkilökohtaisesti ja vastaamme kokemaamme uhmaan. Tällä tavalla toimiessa luottamus koiran ja omistajan välillä murenee ja suhde huononee, koiran pelko ja sitä myötä käytös pahenee ja kierre on valmis.

Murrosikäistä koiraa voi tukea parhaiten niin, että keskittyy jatkamaan pentuna aloitettua tärkeää työtä. Sosiaalistamista on jatkettava koiran koko ensimmäinen elinvuosi, jotta pelkotiloja ei tulisi. Tärkeiden taitojen harjoittelua on jatkettava myös. Tärkeitä taitoja, joissa murrosikä saattaa näkyä, ovat hihnassa kulkeminen, toisten koirien kohtaaminen, yksinolo, matkustaminen ja käsittelytoimet. Näitä kaikkia kannattaa oman koiran tarpeiden mukaan treenata sitkeästi, vaikka tuleekin mieleen, että ne olisi jo pitänyt oppia tähän mennessä. Monen koiran kohdalla murrosikä on se vaihe, kun palkkiot kokevat inflaation. Aiemmin kuivanappuloiden kanssa loistavasti toiminut pentu ei korvaansa lotkauta, kun nenä lähtee viemään. Silloin on syytä korottaa panoksia ja varmistaa, että yhdessä tekeminen on koiralla hauskaa ja palkitsevaa!

Kun huomaat ensimmäiset merkit pelokkuudesta tai varovaisuudesta, laita päivämäärä muistiin. Tee johdonmukaisesti harjoituksia päivittäin ja seuraa kuinka pitkään tila kestää. Jos ongelma pitkittyy puolen vuoden tai vuoden mittaiseksi, sitä ei voi selittää enää murrosiällä eikä kannata odottaa, että se menee itsestään ohi. Arkuus ja epävarmuus ovat asioita, jotka haittaavat koiran elämää ja niihin kannattaa aina puuttua.

Koirien murrosikä esittely from Eläinkoulutusblogi on Vimeo.

Liity jäseneksi, niin näet videon jossa käyn läpi harjoituksia, joiden avulla selviät koirasi murrosiästä. Videon kesto n 20 min.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Haukku rasittaa korvia, mutta ei tee haavaa

On koiria, joille haukkuminen on ensimmäinen vaihtoehto moneen ongelmaan ja tilanteeseen. Joillekin koirille on mahdotonta osallistua harjoituksiin toisten koirien kanssa, kun koko treeni kuluu haukkuessa. Haukkumiselle on monia syitä, mutta niin rasittavaa kuin se onkin, kannattaa muistaa että kyseessä on normaali, lajityypillinen käyttäytyminen. On täysin normaalia, että koira haukkuu – se on jopa normaalimpaa kuin se, että kissa naukuu.

Miksi haukkumiselle on sitten yleensä kuitenkin nollatoleranssi julkisilla paikoilla ja miksi tämä nollatoleranssi ei välttämättä ole paras ratkaisu?

Ehkä ajatellaan, että haukkuminen on merkki kurittomuudesta. Joskus on ehkä saatettu ajatella, että haukku on portti aggressiivisuuteen. Kuitenkin jos pikaisesti katsastaa aggression portaita, siellä ei ole haukkua erillisenä portaana. Toki haukkuva koira voi purra, mutta yhtä hyvin se voi olla purematta. Ehkäpä suurin syy siihen, että haukkua ei suvaita, on se että se koetaan häiritseväksi ja se antaa vaikutelman siitä, että koira ei ole hallinnassa. Lisäksi on olemassa pelko siitä, että mitä enemmän koira haukkuu, sitä enemmän se tulee haukkumaan tulevaisuudessakin. Toki näin voi olla, mutta monille koirille haukku on jonkin verran haastavampaa kuin hiljaa oleminen, joten se ei kaikille ole itseään vahvistava käytös. No, ei siitä sen enempää, jokainen haukkuvan koiran taluttaja ja omistaja tunnistaa kanssatreenareiden ja ohikulkijoiden katseet.

Mihin se sitten voi johtaa, että haukkumista ei sallita treeneissä? Ottamatta nyt kantaa haukkumisen syihin, voi olla, että koira haukkumisellaan käynnistää ohjaajan. Haukkumalla ohjaaja alkaa tarjota erilaisia käytöksiä käsitargetista lentäviin makupaloihin. Tyypillisintä on kuitenkin se, että haukkuvaa koiraa viedään muista koirista kauemmas, turvallisen etäisyyden päähän. Turvavälin päässä koiraa palkitaan esimerkiksi katsekontaktista ja sitten tullaan lähemmäs muita ja jatketaan palkkaamista. Monesti pakka kuitenkin repeää, kun tullaan riittävän lähelle, eikä palkkiona käytetyt herkut tai leikki riitä vaan pelimerkit loppuvat kesken. Silloin kuvaan on astunut huomattavasti tehokkaampi ja tavoittelemisen arvoinen palkkio, joka jää monelta huomaamatta. Se, että haukkuminen johdonmukaisesti katkaistaan järjestämällä koiralle muuta puuhaa, tarjoaa apupyörän koiralle. Jos haukku maalataan piiloon namittamalla, silloin koira ei ole välttämättä a) täysin motivoinut tai b) omaehtoisesti mukana treenissä.

Väitän, että koirat haukkuvat treeneissä ja lenkeillä jopa enemmän muista syistä kuin puutteellisesta pentuaikaisesta sosiaalistumisesta, arkuudesta tai pelosta. Olen aiemmin ollut eri mieltä, mutta mitä enemmän olen asiaa ajatellut ja toistuvasti todennut, että vastaehdollistaminen ei vain toimi osalle koirista, olen tullut siihen lopputulokseen että syy löytyy osassa tapauksista muualta. Vastaehdollistaminen on hyvä työkalu pelkojen työstämiseen, mutta jos pelkoa ei ole, se ei yleensä toimi. Muusta syystä kuin pelosta haukkuvan koiran vastaehdollistaminen voi olla yhtä tehokasta kuin antibioottikuuri migreeniin. Jotta voisimme päätellä, mistä syystä koira haukkuu, sen on annettava haukkua. Jos haukku piilotetaan, emme voi tietää kenelle se kohdistuu, mikä sitä ylläpitää, mitä koira sillä tavoittelee tai miten se muuttuu. Paljon arvokasta tietoa jää saamatta. Havainnoinnin avulla voidaan selvittää syy haukkumiselle, ja kun syy tunnetaan, voidaan asiaan puuttua.

No mitä sitten voi tehdä, jos koira haukkuu treeneissä muita häiriten?

1. Turpa kiinni tai se turpoo kiinni. Koira vaiennetaan hinnalla millä hyvänsä. Tyypillisiä tapoja hiljentää koira on suihkuttaa vettä sen naamalle tai viedä pois tilanteesta. Tätä tapaa en suosittele, koska a) ei ole järkeä rangaista koiraa siitä, että se toteuttaa lajityypillistä viestintäkäyttäytymistä, b) veden suihkuttaminen voi olla kuumalla ilmalla palkkio, mutta monia koiria se pelottaa, eikä omistajan yhdistäminen pelkoa aiheuttavaan asiaan edesauta koiran motivaatiota harrastaa yhdessä ja c) rankaisu voi edelleen nostaa koiran kierroksia ja kuumentaa sitä, jolloin saa varautua jatkossa yhä peittävämpään maalikerrokseen.

2. Ohjataan huomio muualle ja annetaan korvaavaa tekemistä. Esimerkiksi heitellään herkkuja, teetetään helppoja temppuja ja pidetään yllä toimintaa, jotta koira ei ehdi haukkua. Tämä voi joskus toimia, jos haukkuminen ei ole ehtinyt muodostua opituksi tavaksi. Tässä kohtaa saattaa olla riskinä se, että haukku käynnistää omistajan kun mieluummin kannattaisi käynnistyä katsekontaktista tai muusta järkevästä ja toivotusta toiminnasta. Koira voi tietenkin oppia haukkumaan enemmän jos siitä seuraa sille mielekäs lopputulos. Treenien kannalta on hankalaa se, jos koiran pitäisi harjoiteltavien asioiden ohella tehdä kaikki väliajatkin jotain täytetemppuja. Jokainen ymmärtää, ettei tätä jaksa kauaa sen enempää koira kuin omistajakaan.

3. Siedättäminen ja vastaedollistaminen. Kierrellään ja kaarrellaan kaukana muista, hihna löysällä ja palkitaan koiraa, kun se ei vielä hauku. Pysytään huolestumiskynnyksen turvallisella puolella. Tämä menetelmä on aivan lyömätön yhdistelmä sellaisille koirille, joiden haukkumista motivoi pelko. Sen sijaan muista syistä haukkuville koirille tästä ei ole apua, ja niillä haukkuminen alkaa kun tullaan riittävän lähelle. Menetelmää voi kokeilla pari viikkoa, mutta jos sinä aikana ei edistystä tapahdu, kannattaa muuttaa lähestymistapaa.

4. Häiriötreeni. Opetetaan koiralle kotona ja helpoissa paikoissa joitakin käytöksiä niin vahvoiksi, että ne onnistuvat myös treeneissä. Pidetään muita koiria häiriöinä, joihin oma koira ei reagoi, vaan suorittaa annettuja tehtäviä. Tämä toimii usein hyvin, kunnes on tauon paikka. Silloin voi paketti levitä. Joka tapauksessa häiriötreeni on kaikille koirille hyvä asia, sillä ei kuitenkaan kaikissa tapauksissa ratkaista haukkumisongelmaa.

5. Palkkion uudelleenarviointi ja asetelman kääntäminen. Pohditaan, mikä haukkumisen takana on ja annetaan koiralle a) hallinnan tunne ja b) se palkkio, jota se eniten arvostaa…

Jatka lukemista ja katso video aiheesta liittymällä jäseneksi!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Meillä ihmisillä on usein säännöllinen unirytmi. Olemme yleensä päivällä noin 12 tuntia valveilla ja yöllä nukumme keskimäärin kahdeksan tuntia. Koirilla ei ole aivan samanlaista rytmiä; ne viettävät vuorokaudesta keskimäärin 20 % hereillä ja aktiivisina, 30 % hereillä ja passiivisina ja 50 % nukkuen. Koiralle on aivan normaalia olla passiivinen 80 % vuorokaudesta. Koiranomistajat potevat monesti syyllisyyttä koirien laiskasta arjesta, mutta aktivointikin voi joskus mennä yli. Koira tarvitsee enemmän lepoa kuin ihminen.

Ihmisen unesta 20-25 % on rem-unta. Koiran unesta sitä on noin 10 %. Rem-unen aikana nähdään unia ja se on syvin unen muoto. Koira tarvitsee paljon lepoa saadakseen riittävästi tärkeää rem-unta. Koiranpennut, vanhukset ja suuret rodut nukkuvat enemmän kuin muut – vanhalle koiralle tyypillistä voi olla jopa 20 tuntia vuorokaudessa lepoa. Rem-uni on elintärkeää eläimille, rotilla on rem-unen puutteen havaittu lyhentävän elinaikaa merkittävästi. Syvän unen aikana keho ja mieli palautuvat. Syvän unen määrä on tärkeä erilaisissa käytösongelmissa – tuloksia koulutuksesta ei tule, jos koiralla on nukkumisvaikeuksia tai epätasapainoa levon suhteen. Koirat kärsivät melko harvoin unen puutteesta, mutta joskus stressi voi vaikuttaa siihen, että uni ei riitä palauttamaan kaikista rasituksista. Unella on vaikutusta myös oppimiseen ja päinvastoin. Uuden asian opettelun jälkeen temppu jäi koirille paremmin muistiin, kun ne ottivat tirsat. Uusien asioiden opettelu vastaavasti muutti unen laatua.

Mistä sitten voit tietää, nukkuuko koira tarpeeksi?

1. Osaako koira nukkua ja rauhoittua lepäämään? Useimmat koirat nukkuvat heti kun niille antaa siihen mahdollisuuden ja tämä on normaalia. Osa koirista taas vaikuttaa käyvän ylikierroksilla, eikä nukkumisesta tule mitään. Joskus uni katkeaa, eikä koira pääse rem-uneen asti. Koirille tyypillistä on ottaa useita torkkuja päivän aikana.

2. Nukkuuko koira rauhallisesti? Mikäli koira tuntee olonsa epämiellyttäväksi, se ei välttämättä pysty nukkumaan kunnolla. Epämukavaa tunnetta voi aiheuttaa kipu, kuumuus, alusta tai levoton ympäristö. Koira kannattaa käyttää eläinlääkärissä jos sen uni muuttuu. Kun kipu on suljettu pois, voidaan muuttaa muita olosuhteita tarpeen mukaan. Osa koirista pitää pehmeistä nukkumisalustoista, osa taas viihtyy lattialla. Joskus koira haluaisi pehmeän alustan yhdistettynä lattian viileyteen. Näiden mieltymysten tunnistaminen on tärkeää. Meille ihmisillekään ei ole aivan sama missä ja miten me nukumme.

3. Näkeekö koira unta? Syvimmän ja palauttavimman unen aikana koiran silmät liikkuvat, kuono väpättää ja jalat nykivät. Tämä on tärkeää palautumisen kannalta ja tätä voit itse seurata. Syvän unen määrään voi vaikuttaa monella pienellä keinolla. Vaikka koira torkkuisi paljon ja olisi passiivinen, se ei välttämättä saa tarpeeksi syvää unta. Syvän unen määrää voi ja kannattaa tarkkailla.

Nyt kun kesän helteet ovat vasta tulossa, haluan kannustaa kaikkia paksuturkkisten koirien omistajia harkitsemaan klippausta. Varsinkin vanhemmilla koirilla lämmönkesto voi alentua ja jokainen voi itse miettiä, kuinka paljon mukavampaa on nukkua kun päällä on pari-kolme villapaitaa vähemmän. Itse huomasin klippauksen vaikutuksen heti; enemmän syvää unta, vähemmän paikan hakemista, vähemmän juomakupilla käyntejä öisin, vähemmän läähätystä.

Itse asiassa kannattaa yrittää asettua koiran rooliin hetkeksi ja pohtia, haluatko nukkua helteellä toppavaatteet päällä. Entä haluatko nukkua kovalla lattialla jos kärsit nivelkivuista? Tai kuinka vastaanottavainen olet muutaman valvotun yön jälkeen?

Moni ihminenkin panostaa unen laatuun. Hankitaan patjoja, tyynyjä ja peittoja, joiden avulla tavoitellaan maksimaalista palautumista. Koirien kohdalla taas panostetaan usein aktivointiin ja vuorokauden aktiiviseen osaan, vaikka koirat ovat suurimman osan ajasta levossa tai passiivisia. Ajankäytön perusteella sillä, miten ja missä koira lepää on enemmän vaikutusta sen hyvinvointiin kuin sillä, mitä tehdään vaikkapa puoli tuntia päivässä.

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käyn läpi, miten voit vaikuttaa koirasi unen laatuun ja sitä kautta tehokkaaseen oppimiseen (videon kesto n 13 min).

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Koiran hankkiminen on iso päätös. Huolellinen valinta voi johtaa yli kymmenen vuoden perheenjäsenyyteen, jossa turhia ja ehkäistävissä olevia ongelmia ei esiinny. Taustatyö vaikuttaa siihen, kuinka terveen ja elinvoimaisen sekä ongelmattoman pennun saat kotiisi. Pentukuume on nopeasti etenevä tila, johon haluaa helpotusta pikaisesti. Koiran hankkimisessa ei kuitenkaan kannata hötkyillä, koska nopea ratkaisu ei aina ole se kestävin. Esittelen tässä mielestäni tärkeimmät vinkit niihin asioihin, jotka kannattaa selvittää ennen kuin päättää, mistä ja millaisen koiran hankkii. Mikäli koiraa ei hankita juuri tiettyyn harrastukseen tai lajiin, ei oma suosikkirotu ole välttämättä tiedossa, eikä rodulla ole monellekaan niin väliä, kun ollaan hankkimassa perheenjäsentä.

1. Millaisen koiran haluan?

Eri rodut on alun perin jalostettu eri käyttötarkoituksiin. Nämä käyttötarkoitukset näkyvät koirassa, vaikka rotua ei enää käytettäisi alkuperäiseen tarkoitukseen. Tästä syystä toivoisinkin, että rotumääritelmiin perehtyessä erityisen tarkkana kannattaa olla historiaosuuden kanssa, jos sellainen löytyy. Esimerkiksi osalla seurakoirien ryhmään luokitelluista koirista on alkuperäinen tarkoitus, joka usein näkyy koirissa.

Toki koiran koko vaikuttaa valintaan sekä muut erityispiirteet, kuten turkinhoito ja tietenkin terveys. Katson kuitenkin, että käyttötarkoitus on koiran käyttäytymisen kannalta hyvin tärkeä tieto. Myös sekarotuisissa koirissa kannattaa yrittää selvittää, mitä rotuja taustalta löytyy, koska ne vaikuttavat suuresti koiran käyttäytymiseen. Jos verrataan koiria ja autoja hieman esimerkin kautta: jos haluat auton, jolla voit mukavasti taittaa viikottaiset hupiajelut ja kauppareissut, et välttämättä tarvitse nelivetoista maasturia. Jos taas tavoitteenasi on ajaa kilpaa, et pärjää pienellä kauppakassilla. Kuten autoissa, koirissakin on ominaisuuksia, joita ei voi jättää huomiotta.

Rotua tai koiran tyyppiä miettiessä kannattaa käydä läpi ainakin näitä asioita käyttäytymisen kannalta: 1) mitä erityisesti koiralta toivot, 2) aiotko pitää sitä vapaana pihalla tai haluatko lenkkeilyttää sitä vapaana metsässä, 3) kuinka helppoa ulkoiluttaminen on asuinalueellasi, 4) onko perheessänne muita eläimiä tai onko niitä harkinnassa, 5) onko perheessänne jo koira ja jos on, niin millainen se on, 6) minkä asioiden haluat olevan koirallesi helppoja. Tämä lista on lyhyt versio, mutta sen tarkoitus on herättää ajattelemaan sitä, että koiran käyttäytymiseen vaikuttaa sen käyttötarkoitus ja perimä yhtä paljon kuin ympäristö. Siksi on helppoa valita rotu, jos tiedät, millaisia ominaisuuksia koiraltasi haluat. Rotumääritelmien historiaosuus on usein parempi lähde koiran ominaisuuksiin kuin luonne-osuus, joka on usein melkoista tulkintaa. Muista hakea tietoa roduista useammasta eri lähteestä. Toisaalta sekarotuisten kanssa on helpompi ymmärtää koiran käyttäytymistä, kun tietää tai voi arvata mitä rotuja taustalla on.

2. Millaista pennunkasvatusta haluan tukea?

Kasvattajalla on huomattava merkitys siihen, millaiset eväät koiranpentu saa elämään. Tässä yhteydessä tarkoitan kasvattajalla sitä henkilöä, joka huolehtii pennuista ennen luovutusikää – se voi olla kuka tahansa eläinsuojeluyhdistyksestä rotukoirien kasvattajiin. Joka tapauksessa joku henkilö vastaa pentujen hyvinvoinnista. Siitä syystä kannattaa perehtyä tarkkaan sekä rotuun (tai alkuperään jos puhutaan sekarotuisista), jota on hankkimassa, että kasvattajaan tai pikemminkin kasvattajiin. Pidä pää kylmänä kuten asuntokaupoilla. Kasvattajia voidaan arvostaa eri syistä, jotka jokainen päättää itse. Mielestäni kasvattajan tärkein tehtävä on antaa pennuille parhaat mahdolliset eväät selviytyä elämästä – toki koiran käyttötarkoituksesta riippuen – perheenjäsenenä. Kasvattajalla on valtava vastuu esimerkiksi koiran pelkotilojen ehkäisyssä ja sopivassa sosiaalistamisessa. Mikäli kasvattaja ei näistä ole huolehtinut, ei pennunostaja voi kaikkea välttämättä korvata, ainakaan riittävän ajoissa, jolloin prosessi kestää pidempään.

Koirien kanssa tehdään valitettavasti paljon tiliä. On pentutehtaita, joissa tuotetaan sitä mitä ihmiset haluavat ostaa. On kotipentutuotantoa, jossa koiria kasvattaa henkilö, jota kiinnostaa enemmän raha kuin koirien hyvinvointi. On olemassa myös ns. hyväksyttyä pentutehdasmaista toimintaa, jota saattavat harrastaa jopa kennelliittoon kuuluvat kasvattajat. On myös todella hyvin asioihin perehtyneitä kasvattajia ja kaikkea tältä väliltä. Muista, että ostajana tuet sitä toimintatapaa, josta pennun hankit. Koska mitään pentuvalmentajapalvelua ei ole, jokainen on itse vastuussa siitä, mistä pennun hankkii. Autovertaus: jos haluat päästä helpolla, hankit uuden auton, jossa on takuu. Mikäli tarvitset auton nopeasti ja halvalla, saat tyytyä epävarmuuteen ja luottaa omaan arvostelukykyysi hankintahetkellä.

Käy tutustumassa kasvattajan luona paikkoihin. Näin käytösneuvojan näkökulmasta olisin tyytyväinen siihen, jos pennut eläisivät mahdollisimman kotoisasti samoissa tiloissa ihmisten kanssa (huom, nyt puhun pennunhankkijasta, joka etsii seurakoiraa) ja että pennuista huolehtiva henkilö käsittelisi niitä kiltisti. Edellyttäisin, että pentujen emo olisi paikalla ja ei osoittaisi stressin tai pelon merkkejä vieraita ihmisiä kohtaan. Haluaisin, että pennut olisivat tyytyväisen oloisia ja iästä riippuen uteliaita ja kiinnostuneita ihmisistä.

3. Mitä muuta?

Jokainen koira on arvokas, ja pentutehtaastakin peräisin oleva pentu ansaitsee hyvän elämän. Mikäli hankit koiran epämääräisistä olosuhteista, kannattaa perehtyä käyttäytymiseen erityisen huolella. Tutkimusten mukaan pentutehtaista peräisin olevilla pennuilla on suurempi riski aggressiiviseen käyttäytymiseen aikuisena. Myös pelkokäyttäytyminen on pentutehdaskoirilla yleisempää kuin kotioloissa kasvatetuilla koirilla, joilla sosiaalistaminen on tehty huolella, ja joiden emojen stressitaso on alhaisempi. Lisäksi pentutehtaista tulleilla koirilla on keskimäärin muita useammin yksinoloon liittyviä ongelmia (lue lisää yksinolo-ongelmista täältä) ja arkuutta koskettamiseen liittyen. Syyt näihin ongelmiin liittyvät emon kokemaan stressiin ja pentujen synnyttyä puutteelliseen sosiaalistamiseen sekä liian aikaiseen vieroitukseen ja mahdollisiin pelkoa herättäviin tilanteisiin, kuten matkustamiseen. Toki pennun uudella kodilla on myös suuri merkitys, ja koira voi kasvaa ilman mitään ongelmia. Pentu on aina mysteeri, jolla on omat piirteensä. Valmistautumalla ja tekemällä kotiläksyt hyvin voit kuitenkin vaikuttaa siihen, että et joutuisi turhista asioista murehtimaan.

Ihanaa pentukesää kaikille! Käy kurkkaamassa vinkit pennunomistajille täältä!

Liity jäseneksi, niin pääset katsomaan videoluennon, jossa käyn läpi kaksi tutkimusta siitä, miten aikaiset kasvatusolosuhteet vaikuttavat koiriin (videon kesto 13 min.).

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Matkustaminen on koirille usein hyvin hauskaa; ne pääsevät mukaan autoon ja kivoihin paikkoihin. Ongelmaksi saattaa muodostua automatkan aikana lisääntyvä stressi, jos koira ei osaa levätä tai reagoi matkan aikana näkyviin ärsykkeisiin haukkumalla. Osa koirista ei malttaisi odottaa perillepääsyä, ja ne vinkuvat, haukkuvat ja hyppivät malttamattomina koko matkan. Jotkut taas kärsivät matkapahoinvoinnista, eivätkä halua lainkaan mennä autoon. Matkan määränpäällä on suuri merkitys matkustamisen sujuvuuteen; mitä mukavampi määränpää on, sitä mieluummin koira yleensä autoon menee. Toisaalta, jos koiraa kuljetetaan vain vaikkapa eläinlääkäriin tai koira saa muuten ikäviä kokemuksia määränpäässä, se usein näkyy matkustushalukkuudessa. Matkustushalukkuus voi mennä myös niin sanotusti yli, ja vaikka kyseessä on sinänsä positiivinen asia, se voi kuluttaa sekä kuskia että matkustajaa.

Mitä suuremmassa roolissa auto tulee koiran elämässä olemaan, sitä enemmän joutuu näkemään vaivaa autoilun mukavuuden eteen. Harrastus- ja kisakoiralle olisi ensiarvoisen tärkeää, että se osaisi rentoutua ja levätä autossa. Tästä taidosta ei tosin ole haittaa millekään koiralle. Pennulle ja aikuisellekin koiralle olisi tärkeää saada mielekkäitä kokemuksia autosta mahdollisimman paljon. Lisäksi on hyvä miettiä, mikä on omalta kannalta ja koiran kannalta paras tapa olla autossa. Mikäli haluat kuljettaa koiraa häkissä ja se ei osaa olla häkissä muissa tilanteissa, se tuskin onnistuu helposti autossakaan. Lisäksi äkilliset muutokset, kuten turvavöistä siirtyminen farmarin takakonttiin, saattavat aiheuttaa muutoksia matkustusmukavuuteen.

Mieti, mikä on omalle koirallesi mukavin paikka autossa. Jos sillä on kotona häkki turvapaikkana, se on helppo siirtää autoiluun sellaisenaan. Toisaalta jos koira arvostaa ihmisten lähellä olemista, voi turvavyö olla hyvä ratkaisu. Joskus paras paikka löytyy repsikan jalkatilasta. Varsinkin pennun kanssa on hyvä käyttää muutama minuutti sen asian miettimiseen, miten haluaa matkojen sujuvan itse kunkin kohdalla. Muistan elävästi erään matkan Lahdesta Heinolaan ja takaisin, kun koira haukkui taukoamatta koko ajan…

Auton voi esitellä koirille eri valossa. Auto voi parhaimmillaan olla olohuone tai makuuhuone, jossa oleskelu on rauhallista ja seesteistä. Toisaalta auto voi joskus olla pihan jatke tai huvipuisto, ja meininki sen mukaista. Auto voi olla koiran silmissä vankila tai välivaihe matkalla mukaviin paikkoihin. Missä valossa haluatkaan koirasi auton näkevän, pystyt itse vaikuttamaan siihen hyvin paljon. Toisaalta siihen, mitä koira autosta näkee, et voi paljon vaikuttaa, mutta voit vaikuttaa siihen, miten koira näkemäänsä reagoi.

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa annan vinkit matkustamisen sujuvoittamiseen ja rauhoittamiseen.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kun pentu tulee kotiin, haluamme, että se oppii pyytämään ulos. Sen jälkeen melkein kaikki pyytäminen katsotaan kerjäämiseksi, vaatimiseksi tai komentamiseksi. Koulutuksessa annetaan koiran tavallaan valita kyllä/ei-asteikolla; valitseeko se oikein vai valitseeko se olla tekemättä. Kuitenkin, jos koira valitsee olla tekemättä tehtävää, se katsotaan koulutuksen epäonnistumiseksi. Koira saa joskus ”valita” omaehtoisesti tauon; sekin on hyvä juttu, mutta valinnanvapaudesta puhuttaessa melkoisen alkeellinen sovellus.

Mitä jos tarjoaisimme koiralle sellaisia valintatehtäviä, joissa ei ole oikeaa tai väärää vastausta, vaan kysyisimme rehellisesti koiran mielipidettä? Voimme kysyä, haluaako koira lenkille, haluaako se takin päälle, haluaako se harjattavan harjalla vai kammalla ja monia muita asioita. Valinnan mahdollisuus lisää minkä tahansa eläimen hyvinvointia, koska se lisää eläimen tunnetta siitä, että se voi hallita ympäristöä ja elämäänsä. Tämä ei ole aivan pieni asia, varsinkin arkojen ja pelokkaiden koirien kohdalla. On aivan eri asia työskennellä koiran kanssa, kun se on itse tehnyt valinnan siitä, että se haluaa harjoitella, kuin sellaisen koiran kanssa, jota täytyy estellä lähtemästä oikeiden vahvisteiden perään.

Valinnan mahdollisuus vaikuttaa koiran motivaatioon. Kuten hyvin tiedämme, oma valinta on aina se paras idea. Kuitenkin kouluttaminen perustuu hyvin paljon siihen, että koiralle annetaan vaihtoehto tehdä haluttu asia tai olla tekemättä. Jos koira jättää tehtävän tekemättä, palaamme miettimään, oliko vika kenties ajoituksessa, vahvisteessa tai omassa toiminnassamme. Tekemättä jättäminen on ikään kuin vikatila, johon tulee nopeasti keksiä ratkaisu. Väitän, että usein tekemättä jättäminen johtuu siitä, että koiraa motivoi ympäristössä jokin asia enemmän kuin se vahviste, joka ohjaajalla on käytössä. Koira on niin sanotusti häiriöherkkä.

Valintojen tarjoaminen on keskustelemista koiran kanssa. Keskustelussa on kaksi osapuolta, eikä siinä ole vääriä vastauksia. Kouluttamisessa (vaikka se olisi kuinka positiivista) tieto kulkee pääosin yhteen suuntaan – koiran odotetaan tekevän asioita, joita siltä pyydämme ja palkkautuvan niistä asioista, joita vahvisteina käytämme. Aito valintatilanne antaa koiralle äänen – kun se oppii kertomaan, mitä se haluaa, päästään koulutuksessakin parempiin tuloksiin. Voimme myös säästää koiraa, kun ei tarvitse odottaa, että se näyttää väsyneeltä ennen kuin keskeytämme treenin. Mitä, jos koira oppisi kertomaan jos se väsyy?

Mitä kaikkea haluat kysyä koiraltasi? Otetaan haasteeksi #kysytäänkoiralta, postaa videosi tänne tai instaan ja kerro muillekin, mitä kysyit ja mikä oli koiran vastaus!

Liittymällä jäseneksi näet videon, jonka avulla pääset alkuun kysymysten asettelussa 🙂

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Mistä huomaa ensimmäisenä, että koiralla ei kaikki ole kunnossa? Mistä huomaa, että koira on väsynyt? Entä mistä tiedät, että koira on turhautunut? Kaikki tulkinnat, joita koirasta teemme, perustuvat havaintoihin.

Todellisesti, numeroilla mitattavia asioita ovat perinteisesti koiran paino, ikä, korkeus, päivittäinen ruuan määrä ja ulkoilun määrä tunteina. Ulkoilun määrä tunteina ei mielestäni kerro koiran hyvinvoinnista juuri mitään, vaikka se on yleinen kysymys varsinkin ongelmatilanteissa. Paljon enemmän vaikuttaa kokonaisuus, eli se, mihin eläin käyttää suurimman osan ajastaan. Jos otetaan esimerkiksi vaikkapa yksinoloon liittyvät ongelmat. Kokonaisuuden kannalta ei ole merkistystä sillä, ulkoilutetaanko koiraa tunti vai kolme tuntia päivässä, vaan enemmän merkitsee se, mitä se tekee nuo jäljelle jäävät 21-23 tuntia. Sama pätee muihinkin ongelmatilanteisiin – ulkoilutus, sen määrä tai laatu eivät kerro läheskään tarpeeksi koiran tilanteesta.

Monta muutakin asiaa kuin painoa, ulkoilua ja ruokamäärää voisi mitata – näin saa käsityksen siitä, mitä koira ylipäänsä tekee ja toisaalta siitä, miten se käyttää aikaansa. Joskus karkealla arviolla pääsee alkuun, joskus taas on kiinnostavaa mennä yksityiskohtiin ja ajankäytön sisältöihin. Mitä koirat haluaisivat tehdä? Ne ovat loppujen lopuksi aika mukavuudenhaluisia eläimiä, jotka tykkäävät ottaa myös rennosti ja hengailla. Osa koiran niin sanotusta hyperaktiivisuudesta voi olla opittua ja omistajan taholta ylläpidettyä, kun varsinkin tiettyjen rotujen kohdalla hoetaan vuosikymmenestä toiseen haastavuudesta ja liikunnantarpeesta. Itse olen sitä mieltä, että jokaisen koiran pitäisi kestää vapaapäiviä sekä lyhyttä lomaa ilman että pää hajoaa, toki yhtään väheksymättä liikunnantarvetta ja varsinkin tarvetta tarkkailla ympäristöä, harjoittaa aisteja ja viettää aikaa sosiaalisessa ryhmässä (ihmisten tai koirien kanssa).

Stressin havainnointi on koirien kohdalla joskus haastavaa. Sen sijaan, että tulkitaan yksittäisiä eleitä tai ilmeitä, on hyvä hahmottaa kokonaisuus. Tarkka omistaja havaitsee toki heti, kun yksi kuonokarva on vinossa ja tämä osoittaa loistavaa koiranlukutaitoa. Kuitenkin on hyvä ottaa taustalle myös laajempi skaala, jotta ei tarvitse mututa. Yksittäisiä merkkejä on hyvä seurata, mutta nekin saavat enemmän merkitystä, kun pystyt liittämään niitä muuhun tietoon. Voit esimerkiksi havainnointeja selaamalla paikallistaa ensimmäiset oireet koiran sairaudesta.

Innostuitko havainnoimaan koiraasi? Liittymällä jäseneksi näet videon, jonka avulla pääset alkuun!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.