Koiran ei-toivottu toiminta: poiskitkemisestä lisäistutuksiin

Pidän siitä, että koiran ei-toivottu toiminta ei enää ole niin suuri häpeä ja siitä puhutaan. Itse haluan korostaa sitä, että moni koiran nolo tai ikävä toiminta on todellisuudessa aivan normaalia, ei suinkaan epätavallista tai varsinkaan omistajan aiheuttamaa.

Koirat ovat eläimiä siinä missä marsut ja gerbiilitkin – vaikka niihin tulee henkilökohtainen suhde, ne eivät ole koskaan ilkeitä ihmisiä. Koiriin liittyy paljon odotuksia ja paineita, ehkä siitä syystä epäonnistumisen tunne on valtava, kun koira jonakin päivänä haukkuu tai toimii ennakoimattomalla tavalla.

Mikä kaikki on normaalia?

Oikeastaan voisi kysyä, mitä kaikkea kukin osaa odottaa koiralta. Koirilla on monia normaaleja tapoja, ja hyvin harvoin epänormaalia, pakko-oireista toimintaa. Normaalia toimintaa on siis melkein kaikki mitä koira tekee tai voi tehdä. Ongelma tulee siitä, että koira tekee näitä väärässä paikassa tai väärään aikaan.

Esimerkiksi haukkuminen on täysin normaalia toimintaa koiralle, ja niillä on erilaisia haukkuja eri tilanteisiin. Kaikki haukkuminen ei suinkaan kerro ahdistuksesta, stressistä tai aggressiivisuudesta. Kulttuurimme sen sijaan mielellään leimaa kaiken haukkumisen ei-toivotuksi. Esimerkiksi kokemattoman koiran lajitoverikohtaamisissa olisin todella yllättynyt jos koira ei reagoisi mitenkään; kuitenkin jostain syystä odotetaan, että koirat eivät saisi noteerata kadulla kulkevia lajitovereitaan millään tavalla.

Hihnassa kiskominen se vasta normaalia onkin. Nenä vie koiraa ja sekin on täysin normaalia; koiralla on todennäköisesti hyvin erilainen näkemys – tai pitäisikö sanoa haistimus – maailmasta kuin meillä. Vetäminen on normaali tapa liikkua ja ongelman siitä tekee konteksti.

Innostuminen ja impulsiivinen käyttäytymisnen on niin ikään normaalia. Jos listaisimme kaikki ihanteet ja odotukset paperille, niin mitä koira oikeastaan saisi tehdä ja missä tilanteessa? Koiran odotetaan olevan kiltti ja kuuliainen, mutta onko sen elämäntehtävä olla kiltti vai olla koira?

Pois kitkemiset ja vikalistat

Joku viisas joskus sanoi, että ehkä siksi tartumme ongelmiin, koska ne ovat ensinnäkin ihanan konkreettisia. Niitä on helppo kuvailla ja ne ovat lähes käsinkosketeltavan todellisia. Tilanne voi olla se, että koiran kaikkia toimintatapoja on vaikea hyväksyä ja helposti rakennetaan vikalistoja. Vikalista itsessään johtaa ongelmien korostumiseen ja pahimmassa tapauksessa ajattelu muuttuu niin, että esimerkiksi joissakin tilanteissa reaktiivisesti käyttäytyvä koira onkin yhtäkkiä reaktiivinen koira.

Pois kitkemisen tarve liittyy varmaankin ihmisen hallinnan tunteeseen ja ristiriitaan odotusten ja koiran toiminnan välillä. Joskus voi olla vaikeaa hyväksyä sitä miten koira toimii, jos se ei vastaa odotuksia. Odotuksissa koira innostuisi valtavasti leluista ja herkuista ja ei noteeraisi häiriöitä lainkaan – todellisuudessa koiraa taas voi kiinnostaa haistelu enemmän kuin mikään muu. Tämä tilanne voi johtaa helposti siihen, että haistelu halutaan “kitkeä pois”. Pois kitkeminen saattaa tuottaa tilanteen, jossa omistaja ja koira ovat eri joukkueissa, mikä taas ei vie hommaa eteenpäin.

Jos koira on kiinnostunut hajuista, ihmisistä tai toisista koirista, tilanne ei todennäköisesti muutu sillä, että omistaja toteaa että hän ei halua koiran olevan kiinnostunut em. asioista. Tilanne voi olla kuormittava, jos omat ja koiran odotukset poikkeavat toistuvasti toisistaan – tulee pettymyksiä puolin ja toisin.

Voiko koirat ikävätkin puolet tai toimintatatavat hyväksyä?

Mielestäni voi ja kannattaa ja jos mahdollista, ilman leimaa. Hyväksyminen ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö asialle voisi tehdä mitään – päin vastoin. Siinä missä poiskitkijä keskittyy vain ongelmaan, istuttaja näkee koko penkin ja hänellä voi olla monia työkaluja muuttaa koiran toimintaa, kun ei tarvitse jumittaa omassa poterossa.

Koirissa on valtavia yksilöeroja ja jokaisella on sekä hyviä että ei-niin-kivoja tapoja toimia – joko opetettuina tai opettamattomina. Itse olen sitä mieltä, että koiran hyväksyminen on paras lähtökohta toiminnan muuttamiselle – pääsee nopeasti tuloksiin, kun löytyy molemmilta se aito motivaatio!

Jäsenvideolla käyn läpi, mitä lähestymistapoja voi asenteesta riippuen ottaa siihen, että koira reagoi muihin koiriin lenkillä.

Haluatko tulla harjoittelemaan Kouvolaan? lue lisää ja ilmoitaudu mukaan!

Katso koko video liittymällä jäseneksi! Näet myös kaikki yli 200 aiemmin julkaistua videota.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Koiran turvallisuudentunne lenkillä

Jumittaako koirasi lenkillä ja matelee kun kuljetaan kotoa poispäin? Tai räyhääkö se karvat pystyssä kaikelle mahdolliselle? Vai onko se kenties aivan samanlainen kuin kotonakin?

Harva koira on lenkillä täysin samanlainen kuin kotona. Kotona moni kerjää nameja, mutta samat namit lenkillä eivät välttämättä kiinnosta lainkaan. Tässä voi olla kyseessä motivaatiohaaste tai toinen kiinnostava ilmiö, turvallisuudentunteen puute eli toisin sanoen epävarmuus tai pelko.

Mistä turvallisuudentunne muodostuu?

Usein sitä sortuu ajattelemaan melko mustavalkoisesti koiran kokemus- ja tunnemaailmaa. Karkeasti ottaen voi sanoa, että on niitä asioita, jotka ovat koiralle ok ja sitten on niitä asioita, joita se pelkää. Jos maailma olisi näin yksinkertainen, kaikki olisi hyvin helppoa. Kuitenkin, omasta kokemuksesta tiedämme, että on paljon kaikkea ok:n ja pelon välillä.

Pelkoakin on erilaista; koira voi pelätä henkensä kaupalla esimerkiksi toista koiraa. Se voi myös pelätä, että se menettää jotain itselleen tärkeää tai että joku uhkaa sen omistajaa. Pelkotilanteita on erilaisia, mutta taustalla niissä on sama henkiinjäämisen kannalta valtavan tärkeä tunne.

Turvallisuudentunne ei ole päätettävissä oleva asia, vaan se perustuu kokemukseen. Turvallisuudentunne voi syntyä tutusta paikasta, tutuista ihmisistä, tutuista tehtävistä ja muista turvasignaaleista, jotka koira on kokemuksen kautta oppinut tai jotka sille on tietoisesti opetettu.

Tunnistat varmasti ihmistenkin kesken vaihtelevuutta siinä, kenen kanssa on turvallista liikkua ja kenen kanssa joutuu usein erikoistilanteisiin.

Mistä turvallisuus syntyy lenkillä?

Kaikkiin maailman asioihin tai kaikkiin alueen koiriin ei omaa koiraa ole mahdollista tutustuttaa. Koiralle voidaan rakentaa yleistä asennetta erilaisia lenkillä tavattavia ilmiöitä kohtaan. Lisäksi sille voidaan opettaa ankkureita, jotka alleviivaavat turvallisuutta.

Miksi lenkillä ollessa turvallisuudentunne saattaa kadota? Harva koira on täysin itsevarma joka tilanteessa. Harva koira toisaalta luottaa taluttajaan joka tilanteessa. Koira saattaa pelätä lenkillä joko syystä tai turhaan; koira saattaa pelätä kun jotain pelottavaa ilmenee tai se voi olla valmiiksi ahdistunut esimerkiksi tyhjässä rappukäytävässä siitä, että joku voi tulla.

Mistä tunnistaa koiran pelon?

Kaikista koirista ei osaa helpolla sanoa, kokevatko ne lievää pelkoa. Esimerkiksi hyväkin kiihtymys saa aikaan samankaltaisia ilmiöitä kuin pelko; koira voi lakata syömästä jos sitä kiinnostaa joku muu kiva asia enemmän. Koira voi räyhätä muille joko pelosta tai turhautumisesta – toiminta näyttää samalta mutta sillä on hyvin erilainen syy kummassakin tapauksessa.

Kannattaa yrittää tunnistaa omasta koirasta mahdollisia pelon merkkejä, joka voivat olla hyvin yksilöllisiä ja muuntuneita. Osa koirista kääntää korvia taakse, toiset nostavat karvat pystyyn ja jotkut jättäytyvät lenkillä hieman ennen räjähdystä.

Joskus paatuneelle räyhääjälle voidaan kokeilla kysytään koiralta-harjoituksen avulla, motivoiko sitä enemmän välttää toista vai lähestyä sitä.

Miten turvallisuudentunnetta voi lisätä?

Harva meistä lenkittäjistä ja narunjatkeista kykenee aina olemaan sanansa mittainen ja luottamuksen arvoinen – koiraa tulee tavalla tai toisella vietyä liiankin haastaviin tilanteisiin. Koira voi oppia ymmärtämään sen, että taluttaja joskus toilailee, kunhan taluttaja ja koira pelaavat samassa joukkueessa eivätkä toisiaan vastaan.

Itse ajattelen turvallisuudentunteen liittyvän hallinnan tunteeseen. Kuitenkin koirasta riippuen niillä voi olla hyvin erilainen käsitys siitä, mistä kaikesta ne lenkillä päättävät ja ottavat vastuuta. Jos koira on oppinut siihen, että taluttaja hoitaa ajattelun ja kaikki tilanteet, se voi oppia turvallisuudentunteen suhteessa taluttajaan näin. Jos tulee kuitenkin tilanteita, joihin koira omalla toiminnallaan puuttuu, se voi kertoa siitä, että näissä tilanteissa koiralla on epävarmuutta suhteessa taluttajaan.

Taluttaja ei voi lisätä turvallisuudentunnetta auktoriteetin kautta vaan tekojen kautta. Itse ajattelen, että koska on hyvin vaikea tietää tarkkaan mitä koira ajattelee tai kokee, on myös hyvin hankalaa ajatella sen puolesta ja tehdä ratkaisut sen puolesta. Ajattelen että turvallisuudentunteen kannalta on järkevää rakentaa ainakin vaikeisiin tilanteisiin hallinnan tunnetta.

Katso koko video liittymällä jäseneksi! Näet myös kaikki liki 200 aiemmin julkaistua videota.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Tee sopimuksia koiran kanssa – se helpottaa elämää!

Kun koira pissaa sisälle, haukkuu tai vinkuu tai roikkuu lahkeessa, ihminen hyvin helposti solmii yksipuolisen sopimuksen: noin ei toimita. Yksipuolinen sopimus ei pidä, koska koiran sitoutuminen ja allekirjoitus puuttuu. Koirasta ei kotonakaan aina tiedä, mitä se on vailla tai mitä sillä on mielessä, vieraassa paikassa tai mökillä tämä on vielä haastavampaa ymmärtää. Tilannetta voi helpottaa sopimusten avulla. Salaisuus koiran kanssa solmittaviin sopimuksiin on siinä, että ihminen noudattaa niitä ensin johdonmukaisesti, sitten vasta koira.

Mitä kaikkea voit luvata, mihin voit sitoutua?

Jos miettii arjen rutiineja, niin ne ovat usein ihmisen laatimia. Koira sopeutuu niihin ja alkaa ennakoida, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tämä on hyvä alku ja kaikki saattaa mennä hyvin.

Ensimmäinen ajatus usein on se, että koira sopeutuu – meillä on olemassa listoja siitä, mitä edellytämme koiran osaavan ja mietn toivomme sen toimivan tietyissä tilanteissa. Seuraava vaihe on ymmärtää, että koiralle täytyy opettaa kaikki edellä mainitut toiveet ja toimintatavat, ja vastuu opettamisesta on meillä.

Tästä seuraava ajatus, joka on mielestäni kaikkein tärkein, on se, että pysähdymme pohtimaan, mihin kaikkeen me itse voimme sitoutua ja miten me itse lupaamme toimia tietyissä tilanteissa. Väittäisin, että ihminen on keskimäärin epäjohdonmukaisempi toiminnassaan kuin koira. Me saamme päähämme outoja ajatuksia ja teemme erilaisia kokeiluja, mikä saattaa sekoittaa koiraa.

Pennun kanssa kannattaisi miettiä esimerkiksi tällaisia asioita:
– Olenko valmis nousemaan ja viemään pennun ulos aina kun se menee eteisen matolle?
– Millä kaikilla tavoilla olen valmis huomioimaan pentua, kun se makaa kiltisti omalla paikallaan?
– Millä tavalla pidän huolen siitä, että pentu viihtyy omilla paikoillaan?
– Miten sitoutan perheenjäsenet leikittämään pentua aina kun sillä on oma lelu suussaan?
– Olenko valmistautunut suuriin juhliin jos pentu antaa leikata kynsiä enemmän kuin yhden kerrallaan?

Sitoutuminen kannattaa!

Äkkiseltään edellä luetellut tilanteet tuntuvat työläiltä. Ne ovat kuitenkin aivan samanlaisia tilanteita kuin ne perinteiset vahtimiset, joita tehdään negatiivisen kautta. Kannattaako keskittyä estämään väärää toimintaa ja vahtimaan ettei kiellettyjä asioita tapahdu vai kannattaisiko toimia, kuten muussakin kouluttamisessa; keskittyä hyvään ja kasvattaa sitä?

Mikäli et jaksa juosta pennun tai aikuisen koiran perässä kehumassa ja kannustamassa sitä, voit aivan hyvin järjestää harjoitusluontoisesti arjen tilaisuuksia, joissa koira toistuvasti onnistuu ja joissa tottelet koiraa. Voit myös keksiä hatusta erilaisia sääntöjä, joihin sinun itsesi on helppo sitoutua.

Katso koko video liittymällä jäseneksi! Näet myös kaikki liki 200 aiemmin julkaistua videota.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kysytään koiralta: ihanat ihmiset, häiriö vai palkkio?

Rynniikö koirasi ihmisten luo ehtymättömällä innolla? Tervehtiikö se ihmisiä yli-innokkaaseen tapaan? Räjähtääkö se jo siitä, kun joku katsoo? Eikö se koskaan saa tarpeekseen rapsutuksista ja huomiosta?

Avoin ja utelias suhtautuminen ihmisiin on loistava asia! Siihenhän pentuaikainen sosiaalistaminen tähtää; pennulle kerätään vain hyviä kokemuksia ihmisistä ja näin rakennetaan sille toiveikasta asennetta ihmisiä kohtaan yleisellä tasolla. Toiveikkuus säilyy koirassa pentuajan jälkeenkin, eikä koira voi tietää tai arvata, että harrastuslajeihin tai päivittäisiin kävelylenkkeihin kuuluu se, että ihmisiin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Toiveikkuuden rinnalla voi kasvaa turhautuminen, kun koiran mielestä täysin oikea toimintatapa ei johda toivottuun lopputulokseen.

Säännöt ovat meidän päässämme

Meille on tyypillistä keksiä erilaisia sääntöjä; hallilla ei moikkailla, lenkillä ei moikkailla, vieraita vasten ei hypitä ja niin edelleen. Meille ihmisille on helppoa miettiä sääntöjä ja muistuttaa niiden rikkomisesta, mutta sääntöjen opettelu on sitten astetta vaikeampaa. Tai siis sääntöjen opettaminen koiralle. Noudattamisen vahtiminen ja opettaminen ovat kaksi eri asiaa.

Ihmisiä ei voi hallita, joten on turhaa hermostua kaikille ihmisille, jotka toimivat koiraa kohtaan ei-toivotulla tavalla, eli huomioivat sitä, katsovat sitä, puhuvat sille tai ulottuessaan rapsuttavat tai silittävät sitä. Tämä sama ilmiö selittää sen, miksi harjoituksissa ei kannata käyttää vain koiraharjoituksille tyypillistä passiivista ja pönöttävää ihmistä – jos harjoittelet vain koiraihmisten kanssa, koirasi ei voi mitenkään osata toimia tavallisten ihmisten kanssa, jotka toimivat lukuisilla ennakoimattomilla tavoilla. Sen sijaan koiraa voi valmistella näihin kaikkiin tilanteisiin helposti!

Miten voisi saada koiran olemaan välittämättä siitä, mistä se ehkä eniten pitää? Tilannetta voi verrata ehkä siihen, että oletettaisi että lapset olisivat välittämättä joulupukista. Joulupukkiin ladataan yhtä paljon arvoa kuin koiranpennun silmissä ihmisiin – on itsestäänselvää että tehtävä on lähes mahdoton, varsinkin jos vaivanpalkaksi on tarjolla liköörikarkki.

Aito motivaatio hyötykäyttöön

Jos koiralla on aito motivaatio mennä ihmisten luokse, niin ei ole välttämättä kovin tuloksellista asettua sitä motivaatiota vastaan. Aidolla motivaatiolla tarkoitan sitä, että tilanteisiin ei esimerkiksi liity pelkoa tai varauksellisuutta, jota koira peittäisi yli-innokkuudella.

Tunnistatko itsesi näistä tilanteista? Nakki toimii noin kahden metrin etäisyydelle asti, sen jälkeen häntä alkaa vipattaa ja kontakti katoaa ja niin myös koira. Tai ihmisryhmärajoitus toimii täydellisesti kun a) koira on treenimoodissa ja b) ihmiset eivät ota kontaktia koiraan. Kun ihmiset muuttuvat normaaleiksi, kontakti katoaa ja samoin koira. Ihmisten vaikutusalueella kontakti katoaa erittäin helposti ja nopeasti ja sen palauttaminen kestää ja kestää. Aivan kuin koira välttelisi kontaktia, ja näin se todella usein tekeekin – kontakti johtaa kyseisessä tilanteessa liian usein ei-toivottavaan lopputulokseen.

Liity jäseneksi niin näet videon, jossa käyn läpi yhden tärkeän ja tehokkaan harjoituksen ihmisiä kohtaan yli-innokkaille koirille!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

5 + 5 vinkkiä koirien käsittelytoimiin

Kynsien leikkaaminen, hampaiden harjaaminen, takin pukeminen, turkinhoito ja peseminen – siinä arjessa toistuvia toimia, jotka sisältävät enemmän tai vähemmän haastetta. Käsittelytoimet eivät helpotu pakottamalla koiraa, kuten olemme varmasti jokainen omakohtaisesti kokeneet. Niiden helpottamisessa ei kuitenkaan tarvitse aloittaa aina ihan alusta ja tyhjältä pöydältä, vaan rakentaa olemassa olevien taitojen päälle.

Tässä artikkelissa esitän kymmenen vinkkiä haastaviin tilanteisiin liittyen. Juttu sisältää videoita, jotka näet kun liityt jäseneksi!

1. Pelaa aina avoimin kortein!

Koiran huijaaminen ei ole hyvä idea. Sohvaan piilotetut kynsieleikkurit eivät saa aikaan asennemuutosta koirassa; päinvastoin – koira alkaa leikkaamisen ohella vältellä myös sohvaa. Koiralle tärkeintä on tietää, milloin on turvallista. Se haluaa tietää, milloin se voi luottaa omistajaansa ja milloin ei. Mikäli sinun täytyy tehdä koirallesi jotain väkisin, koeta säilyttää oma imagosi tahriintumattomana – et halua, että koirasi yhdistää sinua tai käsiäsi mihinkään epämiellyttävään.

2. Tehokkain koulutus perustuu omaehtoisuuteen

Koiran epäluuloisuus hälvenee parhaiten, kun sillä on aina mahdollisuus joko tulla käsittelyyn tai olla tulematta. Tällä omaehtoiuuden periaatteella on suuri merkitys myös ihmiselle; meille on helppoa hieman ylittää rajaa ja hieman voimakkaammin suositella koiralle treeniä, jos se ei ala edistyä. Omaehtoisuuden periaate on raadollinen ja armoton, mutta toimii, koska se lisää koiran turvallisuudentunnetta – koiran ei ole pakko tulla vaan se saa tulla. Tulematta jättäminen on myös ok ja hyväksyttävää.

3. Käytä mielikuvitusta palkkioissa

Silloin kun haluat nopeasti tuloksia, ole valmis investoimaan palkkoihin. Unohda tavalliset herkut ja kokeile jotain täysin uutta; maksamakkaraa, lihaa, kissanruokaa tai mitä ikinä keksit. Ja kuka sanoo, että palkkion pitäisi olla syötävää – aivan yhtä hyvin voit käyttää leikkiä ja riehumista palkkiona käsittelytoimenpiteissä.

Katso video: palkkiot kynsitreenissä

Katso video: käsittely ilman rauhoittumista

4. Opeta kosketukselle merkitys

Meille koiran koskettaminen on usein itsestäänselvyys. Koiralla on kuitenkin aina asenne koskettamista kohtaan, ja voi olla, että koiran asenne vaihtelee tilannekohtaisesti. Se, että koiraan saa koskea silittämismielessä, ei vielä tarkoita mitään. Tilanne muuttuu täysin, kun meillä on koskettamisessa jokin tavoite tai aikomus. Pelkästään koskettamisen asennetta muuttamalla voit helpottaa monia toimepiteitä!

Katso video: rauhoittava käsi

5. Pyydä lupa toimenpiteelle

Aiemmin ajattelin, että kynsien leikkaamisen on täytynyt olla koiralle todella miellyttävää, jotta se tulee sitä itse pyytämään. Nyt ajattelen, että pyytäminen on työkalu, jolla nopeutetaan koulutusta ja joka voidaan pitää mukana alusta asti. Luvan pyytäminen ja varsinkin koiralta luvan antaminen edellyttää luottamusta ja myös rakentaa sitä. Luvan pyytäminen osoittaa kunnioitusta koiran mielipidettä kohtaan ja se antaa koiralle tilaa olla.

Katso video: omaehtoisuus käsittelyssä

Lue loput viisi vinkkiä liittymällä jäseneksi!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Käsittelytoimet, kuten kynsien leikkaaminen tai hampaiden harjaaminen saattavat tuntua pakkopullalta ja asioilta, jotka vain tehdään. Näin ajateltuna ne ovatkin silkkaa ajan hukkaamista – kallisarvoista aikaa ei todellakaan kannata käyttää parhaan ystävänsä kanssa riitelyyn ja suhteen pilaamiseen.

Samat minuutit, jotka kulutat ärsyyntyen ja pakottaen, voit hyödyntää vuorovaikutuksen parantamiseen. Oikein tehtynä esimerkiksi kynsien leikkaamisen uudelleenkouluttaminen ei vie vuosia tai edes kuukausia, vaan puhutaan viikoista ja jopa päivistä.

Treeniä helpottaaksesi voit miettiä, mitkä ovat juuri teille parhaat ja tarpeelliset tukitreenit ja tukitaidot. Tukitreeni on siis sellainen treeni ja taito, joka ei liity varsinaiseen toimenpiteeseen, mutta helpottaa sitä aikanaan.

Koulutus nähdään usein lineaarisena projektina, jolla on alkupiste ja päämäärä. Näin toimittaessa kuitenkin ollaan usein hataralla pohjalla, sen sijaan kannattaa lähteä liikkeelle useammalla projektilla, joista kaikki etenevät omalla painollaan ja näkyvät lopputuloksessa. Tukitaitojen avulla säästät aikaa ja vaivaa.

Varsinainen käsittelytoimenpide sisältää aina monta elementtiä ja kukin tekee toimenpiteet itselleen ja koiralleen sopivalla tavalla. Oleellista on löytää sopiva asento, väline, aine, palkkio ja tapa olla.

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi!

Näet videon, jossa käyn läpi mielestäni tärkeimmän tukitaidon, joka liittyy käsittelyyn. Käsittely on hyvin kuvaava sana ja selvästi se on meidän kädellisten keksimä. Käsittelyyn liittyy aina oleellisesti käsi. Tästä syystä koiran asenne kättä kohtaan on äärimmäisen tärkeä. Siksipä juuri ensimmäinen käsittelyn tukitaito on nimeltään Rauhoittava Käsi!

Rauhoittava Käsi auttaa kotona käsittelytoimissa, mutta siitä on myös paljon hyötyä pennuille, koirienvälisiin kuumenemisiin, lenkillä, lääkärissä, trimmauksessa – oikeastaan kaikissa tilanteissa, joihin liittyy käsi!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.


Asenne ratkaisee – onko luopumista ilman pettymystä?

Osaako koirasi luopumisen? Mikä asenne sillä on luopumista kohtaan? Onko asenteella väliä?

Voit testata koiran asenteen yksinkertaisella tavalla. Kun sillä ei ole mielessään tai hallussaan mitään, sano sille luopumisen vihje, eli esimerkiksi jätä. Mitä koira tekee?

Olen ollut vahvasti allerginen luopumiselle. Lähinnä siitä syystä, että sanalla on negatiivinen sävy. Samoin negatiivinen sävy on usein käytetyllä vihjesanalla “jätä”. Vaikka nämä ovat vain sanoja, ne poikkeavat merkittävästi monista muista, joko neutraaleista kuten “kierrä” tai jopa positiivisista, lupauksen sisältävistä sanoista, kuten “tule”.

Luopuminen ja jättäminen sisältävät ajatuksen pettymyksestä; koiran tulisi luopua jostain, jota se haluaa tai pitää hallussaan. Miksi koira haluaisi luopua jostain, mitä se haluaa? Mikä ihmeen syy koiralla olisi jättää menemättä johonkin kivaan kohteeseen tai pupun perään tai jättää syömättä lenkiltä poimittu aarre?

Luopumiseen voi liittyä voimakkaasti pettymyksen tunne, ja tämä on ensisijainen syy siihen, miksi luopumisharjoitteluun kannattaa suhtautua vakavan positiivisesti. Taito, joka on koiran elämässä hyvin arkinen, saattaa sisältää ristiriitaisia tunteita. Ristiriitaiset tunteet kuormittavat jokaisen vihjeen taustalla aivan turhaan. Tämä ristiriita ja tausta-asenne on syy, miksi olen muuttanut itsekin ajatteluani siitä, miten luopuminen opetetaan.

Aiemmin ajattelin, että perinteinen käsi kiinni/käsi auki-systeemi on hyvä tapa ja se tarjoaa koiralle mahdollisuuden oppia yrityksen ja erehdyksen kautta. Nyt kuitenkin ajattelen, että tämä ei ole hyvä tapa, koska alkuvaiheessa asenne on niin tärkeä. Meille käden sulkeminen voi olla pikkujuttu, mutta esimerkiksi kysytään koiralta-koulutuksissa huomaan jatkuvasti, miten valtava merkitys palkkiolla on koiralle ja miten koiran mielestä väärä palkka toimii kuten pahin rangaistus. Silloin myös palkkion menettäminen on äärimmäisen vakava asia, emmekä halua sellaisilla asioilla leikkiä.

Miten luopumisen voi sitten opettaa vakavamielisen positiivisesti?

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi. Näet videon, jonka avulla voit kouluttaa koirallesi luopumisen aidon positiivisesti.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.