Koiran hankkiminen on iso päätös. Huolellinen valinta voi johtaa yli kymmenen vuoden perheenjäsenyyteen, jossa turhia ja ehkäistävissä olevia ongelmia ei esiinny. Taustatyö vaikuttaa siihen, kuinka terveen ja elinvoimaisen sekä ongelmattoman pennun saat kotiisi. Pentukuume on nopeasti etenevä tila, johon haluaa helpotusta pikaisesti. Koiran hankkimisessa ei kuitenkaan kannata hötkyillä, koska nopea ratkaisu ei aina ole se kestävin. Esittelen tässä mielestäni tärkeimmät vinkit niihin asioihin, jotka kannattaa selvittää ennen kuin päättää, mistä ja millaisen koiran hankkii. Mikäli koiraa ei hankita juuri tiettyyn harrastukseen tai lajiin, ei oma suosikkirotu ole välttämättä tiedossa, eikä rodulla ole monellekaan niin väliä, kun ollaan hankkimassa perheenjäsentä.

1. Millaisen koiran haluan?

Eri rodut on alun perin jalostettu eri käyttötarkoituksiin. Nämä käyttötarkoitukset näkyvät koirassa, vaikka rotua ei enää käytettäisi alkuperäiseen tarkoitukseen. Tästä syystä toivoisinkin, että rotumääritelmiin perehtyessä erityisen tarkkana kannattaa olla historiaosuuden kanssa, jos sellainen löytyy. Esimerkiksi osalla seurakoirien ryhmään luokitelluista koirista on alkuperäinen tarkoitus, joka usein näkyy koirissa.

Toki koiran koko vaikuttaa valintaan sekä muut erityispiirteet, kuten turkinhoito ja tietenkin terveys. Katson kuitenkin, että käyttötarkoitus on koiran käyttäytymisen kannalta hyvin tärkeä tieto. Myös sekarotuisissa koirissa kannattaa yrittää selvittää, mitä rotuja taustalta löytyy, koska ne vaikuttavat suuresti koiran käyttäytymiseen. Jos verrataan koiria ja autoja hieman esimerkin kautta: jos haluat auton, jolla voit mukavasti taittaa viikottaiset hupiajelut ja kauppareissut, et välttämättä tarvitse nelivetoista maasturia. Jos taas tavoitteenasi on ajaa kilpaa, et pärjää pienellä kauppakassilla. Kuten autoissa, koirissakin on ominaisuuksia, joita ei voi jättää huomiotta.

Rotua tai koiran tyyppiä miettiessä kannattaa käydä läpi ainakin näitä asioita käyttäytymisen kannalta: 1) mitä erityisesti koiralta toivot, 2) aiotko pitää sitä vapaana pihalla tai haluatko lenkkeilyttää sitä vapaana metsässä, 3) kuinka helppoa ulkoiluttaminen on asuinalueellasi, 4) onko perheessänne muita eläimiä tai onko niitä harkinnassa, 5) onko perheessänne jo koira ja jos on, niin millainen se on, 6) minkä asioiden haluat olevan koirallesi helppoja. Tämä lista on lyhyt versio, mutta sen tarkoitus on herättää ajattelemaan sitä, että koiran käyttäytymiseen vaikuttaa sen käyttötarkoitus ja perimä yhtä paljon kuin ympäristö. Siksi on helppoa valita rotu, jos tiedät, millaisia ominaisuuksia koiraltasi haluat. Rotumääritelmien historiaosuus on usein parempi lähde koiran ominaisuuksiin kuin luonne-osuus, joka on usein melkoista tulkintaa. Muista hakea tietoa roduista useammasta eri lähteestä. Toisaalta sekarotuisten kanssa on helpompi ymmärtää koiran käyttäytymistä, kun tietää tai voi arvata mitä rotuja taustalla on.

2. Millaista pennunkasvatusta haluan tukea?

Kasvattajalla on huomattava merkitys siihen, millaiset eväät koiranpentu saa elämään. Tässä yhteydessä tarkoitan kasvattajalla sitä henkilöä, joka huolehtii pennuista ennen luovutusikää – se voi olla kuka tahansa eläinsuojeluyhdistyksestä rotukoirien kasvattajiin. Joka tapauksessa joku henkilö vastaa pentujen hyvinvoinnista. Siitä syystä kannattaa perehtyä tarkkaan sekä rotuun (tai alkuperään jos puhutaan sekarotuisista), jota on hankkimassa, että kasvattajaan tai pikemminkin kasvattajiin. Pidä pää kylmänä kuten asuntokaupoilla. Kasvattajia voidaan arvostaa eri syistä, jotka jokainen päättää itse. Mielestäni kasvattajan tärkein tehtävä on antaa pennuille parhaat mahdolliset eväät selviytyä elämästä – toki koiran käyttötarkoituksesta riippuen – perheenjäsenenä. Kasvattajalla on valtava vastuu esimerkiksi koiran pelkotilojen ehkäisyssä ja sopivassa sosiaalistamisessa. Mikäli kasvattaja ei näistä ole huolehtinut, ei pennunostaja voi kaikkea välttämättä korvata, ainakaan riittävän ajoissa, jolloin prosessi kestää pidempään.

Koirien kanssa tehdään valitettavasti paljon tiliä. On pentutehtaita, joissa tuotetaan sitä mitä ihmiset haluavat ostaa. On kotipentutuotantoa, jossa koiria kasvattaa henkilö, jota kiinnostaa enemmän raha kuin koirien hyvinvointi. On olemassa myös ns. hyväksyttyä pentutehdasmaista toimintaa, jota saattavat harrastaa jopa kennelliittoon kuuluvat kasvattajat. On myös todella hyvin asioihin perehtyneitä kasvattajia ja kaikkea tältä väliltä. Muista, että ostajana tuet sitä toimintatapaa, josta pennun hankit. Koska mitään pentuvalmentajapalvelua ei ole, jokainen on itse vastuussa siitä, mistä pennun hankkii. Autovertaus: jos haluat päästä helpolla, hankit uuden auton, jossa on takuu. Mikäli tarvitset auton nopeasti ja halvalla, saat tyytyä epävarmuuteen ja luottaa omaan arvostelukykyysi hankintahetkellä.

Käy tutustumassa kasvattajan luona paikkoihin. Näin käytösneuvojan näkökulmasta olisin tyytyväinen siihen, jos pennut eläisivät mahdollisimman kotoisasti samoissa tiloissa ihmisten kanssa (huom, nyt puhun pennunhankkijasta, joka etsii seurakoiraa) ja että pennuista huolehtiva henkilö käsittelisi niitä kiltisti. Edellyttäisin, että pentujen emo olisi paikalla ja ei osoittaisi stressin tai pelon merkkejä vieraita ihmisiä kohtaan. Haluaisin, että pennut olisivat tyytyväisen oloisia ja iästä riippuen uteliaita ja kiinnostuneita ihmisistä.

3. Mitä muuta?

Jokainen koira on arvokas, ja pentutehtaastakin peräisin oleva pentu ansaitsee hyvän elämän. Mikäli hankit koiran epämääräisistä olosuhteista, kannattaa perehtyä käyttäytymiseen erityisen huolella. Tutkimusten mukaan pentutehtaista peräisin olevilla pennuilla on suurempi riski aggressiiviseen käyttäytymiseen aikuisena. Myös pelkokäyttäytyminen on pentutehdaskoirilla yleisempää kuin kotioloissa kasvatetuilla koirilla, joilla sosiaalistaminen on tehty huolella, ja joiden emojen stressitaso on alhaisempi. Lisäksi pentutehtaista tulleilla koirilla on keskimäärin muita useammin yksinoloon liittyviä ongelmia (lue lisää yksinolo-ongelmista täältä) ja arkuutta koskettamiseen liittyen. Syyt näihin ongelmiin liittyvät emon kokemaan stressiin ja pentujen synnyttyä puutteelliseen sosiaalistamiseen sekä liian aikaiseen vieroitukseen ja mahdollisiin pelkoa herättäviin tilanteisiin, kuten matkustamiseen. Toki pennun uudella kodilla on myös suuri merkitys, ja koira voi kasvaa ilman mitään ongelmia. Pentu on aina mysteeri, jolla on omat piirteensä. Valmistautumalla ja tekemällä kotiläksyt hyvin voit kuitenkin vaikuttaa siihen, että et joutuisi turhista asioista murehtimaan.

Ihanaa pentukesää kaikille! Käy kurkkaamassa vinkit pennunomistajille täältä!

Liity jäseneksi, niin pääset katsomaan videoluennon, jossa käyn läpi kaksi tutkimusta siitä, miten aikaiset kasvatusolosuhteet vaikuttavat koiriin (videon kesto 13 min.).

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kuinka monta sanaa koirasi osaa? Tämänhetkinen ennätys koirilla taitaa olla noin 2500 sanaa. Sanoilla on merkitystä, ja koiralle pitäisikin puhua! Sanojen merkitysten oppimisella on nimittäin merkitystä sen hyvinvoinnille.

Tässä kohtaa tarkoitan muita sanoja kuin ei ja hyvä 😉

Valinnan mahdollisuus lisää hyvinvointia. Jos mietitään koiran elämää lemmikkinä, sillä vaikuttaa ensisilmäyksellä olevan paljon varaa valita. Kuitenkin lähempi tarkastelu paljastaa, että koira ei saa päättää juuri mistään. Se ei päätä, mitä se syö, milloin se syö, milloin se ulkoilee, missä ja miten se ulkoilee, lisääntyykö se ja kenen kanssa, milloin se leikkii, milloin se on yksin ja milloin porukassa ja niin edelleen. Asioita, mistä keskivertokoira saa päättää, ovat missä ja milloin se nukkuu ja osittain milloin se on omistajan seurassa. Ja tietenkin milloin se juo.

Tässä eräänä päivänä mietin koiran hankkimista. Koiraan liittyy suuret odotukset, sekä koiraan itseensä että omaan itseen. Vaikka olisi peruslaiska ihminen, kuten minä, koiran hankkimisen myötä ajattelee valmiiksi tietyt rytmit. Koiraa pitää ulkoiluttaa X kertaa päivässä, sen kanssa pitää harrastaa, pitää käyttää leikkimässä, kylpylässä, juoksemassa, kaupungissa ja lukuisissa muissa paikoissa. Tämä on mahtavaa tietenkin. Paitsi. Mitä jos pentu ei halua lähteä ulos? Mitä jos se viettäisi myrskypäivän mieluummin sisällä? Mitä jos sitä hirvittää liikkua pimeässä?

Älkää nyt ymmärtäkö väärin. Toki pimeänpelko täytyy hoitaa, samoin kuin sosiaalistaminen. Mutta mitä kamalaa tapahtuisi, jos antaisi koiran valita. En itsekään nauti myrskyssä tarpomisesta, eikö se olisi vain helpotus, jos koirakin ilmoittaisi olevansa tyytyväinen sisällä? Miksi siitä pitäisi ottaa stressi? Oletanko, että jos koira ei halua ulos jäätymään nyt tänään ja jos annan periksi nyt, koira tulee viettämään lopun elämänsä sisällä? Tuskin. Koirakin tietää, miltä ikävällä ilmalla ulkoilu tuntuu. Sillä ei ole itsekuria, toisin kuin meillä. Sen sijaan, että koiraa kuskataan hyvän omistajan pokaalia odotellessa säässä kuin säässä, voisi varovasti kokeilla, mitä tapahtuu jos koira saa joskus päättää.

Olen useamman kerran todistanut tilannetta, jossa se, että ihminen lopettaa vastustamisen, muuttaa koiran käytöksen välittömästi. Toisin sanoen, heti kun koira ymmärtää, millä se saa sen mitä se haluaa, se muuttuu ja turhautuminen vähenee. Koiralla on tunne siitä, että se voi hallita sitä mitä seuraavaksi tapahtuu. Mistä kaikesta koiran sitten voisi antaa päättää? Annetaanko sille läheisen ravintolan lista käteen ja luottokortti toiseen käteen?

Ei sentään.

Koiralle riittää tunne siitä, että se on saanut päättää. Eli vaikka tietäisit etukäteen, miten koira tulee valitsemaan, anna sen silti tehdä ratkaisu. Kuten tiedämme ihmistenkin käyttäytymisestä, idea on aina paras silloin, kun se on oma.

Mikä merkitys sanoilla sitten on? Sanojen avulla voimme kysyä ja kertoa. Voimme käyttää sanoja turvasignaaleina ja luoda turvallisuudentunnetta sitä kautta. Voimme vahvistaa suhdetta, kun löytyy yhteinen kieli. Kaikki eläimet pitävät siitä, että ne tietävät mitä seuraavaksi tapahtuu. Se lisää niiden tyytyväisyyttä huomattavasti.

Liity jäseneksi ja katso video aiheesta!

[/wcm_nonmember]

Kissan ja koiran yhteiselo voi olla parhaimmillaan molempien mielestä hauskaa ja pahimmillaan jatkuvaa kyräilyä ja ahdistusta. Asteittain tehtynä tutustuttamisprojekti luo turvallisuutta molemmille.

Parhaat edellytykset tutustumiseen on silloin, kuin jompikumpi on pentu. Aikuisetkin on mahdollista saada elämään sopuisasti, mutta missään tilanteessa ei kannata antaa ajan hoitaa, eli suunnitelma on oltava, jotta turhilta selkkauksilta vältytään.

Alkuun kannattaa antaa osapuolten tutustua toistensa hajuihin ilman näkökontaktia. On tärkeää, että molemmat osapuolet tuntevat asunnon piilopaikkoineen. Asteittain altistusta voidaan lisätä, ja tehdä samalla tutustumisesta palkitsevaa. Kun alkuvaiheet tehdään huolella, loppu menee usein kuin itsestään 🙂

Katso lisävinkit videosta:

Pentujen sosiaalistamisessa laatu korvaa määrän

Koiranpentujen sosiaalistaminen ympäristön ärsykkeisiin ja toisiin koiriin on tärkeää. Pennun on helppo omaksua uusia asioita ja kun se viettää aikaa toisten koirien seurassa, se oppii tärkeitä vuorovaikutustaitoja ja leikkiä.

Tutkimuksessa selvitettiin, miten pentuaikaiset kokemukset vaikuttavat aikuisiän käyttäytymiseen. Kävi ilmi, että negatiiviset kokemukset pentuaikana lisäävät koiriin kohdistuvan aggressiivisuuden todennäköisyyttä. Tämä on tietenkin selvää – pentukavereiden laatu on määrää tärkeämpää. Varsinkin pennun tutustuttamista aikuisiin koiriin kannattaa tehdä vain taitavien leikkijöiden ja pentuihin tottuneiden aikuisten kanssa, jotta yllättävää takapakkia ei tule. Huono kokemus on pennun kokemus – ihminen ei välttämättä huomaa mitään ikävää tapahtuvan, mutta pentu voi silti saada huonon kokemuksen. Esimerkiksi tilassa, jossa se ei pääse muita pakoon tai omistajan turvaan se voi kokea olonsa uhatuksi ja tästä voi tulla huono kokemus.

Hieman yllättäen tutkimuksessa kävi ilmi myös, että aikainen altistus muihin koiriin ei vähentänyt koiriin kohdistuvan aggressiivisuuden riskiä aikuisiällä. Pennun kanssa ei siis tarvitse pitää kiirettä eikä tarvitse kokea painetta siitä, ettei ehdi jokaisille pentutreffeille sitä kuskata. Sosiaalistumista tapahtuu, vaikka pennut eivät leikkisi keskenään ja ennen leikkiä onkin hyvä antaa niiden sopivalla etäisyydellä tulle tutuiksi.

Tässä vinkit pentujen sosiaalistamiseen:

  1. Muista, että kaikki kontaktit eivät ole hyviä. Aivan kaikkia koiria ei tarvitse päästää tutustumaan pentuun. Muista myös, että hihnassa kohtaamiseen liittyy aina riski, varsinkin silloin, kun toinen osapuoli on aikuinen. Panosta siihen, että löydät sopivan pentukurssin, jossa on tarpeeksi lyhyet leikkituokiot  ja sopivat saman ikäiset kaverit.
  2. Vain omaehtoinen toiminta vie eteenpäin. Älä heitä pentua leijonille tai jätä sitä oman onnensa nojaan toisten koirien keskelle. Sinä olet sen ainoa turva maailmassa, käyttäydy sen mukaisesti. Älä pakota pentua leikkimään vaan anna sen olla sylissä tai kopassa jos se haluaa. Pennuissa on rotu- ja yksilöeroja; kaikkien ei tarvitsekaan olla toisten kanssa painivia monstereita.
  3. Leikki ja peuhaaminen ovat vain yksi osa sosiaalistumista. Leikin harjoittelu koirakavereiden kanssa on tärkeää, koska sitä ei ihminen voi pennulle opettaa. Leikin lisäksi on muita, yhtä hyviä tapoja sosiaalistaa. Viettämällä aikaa toisten koirien seurassa ilman fyysistä kontaktia on hyvä tapa – aina ei tarvitse edes nuuhkia, tutustumista tapahtuu kauempaakin. Yhteislenkit tuttujen kanssa sekä treenaaminen muiden koirien läheisyydessä vievät prosessia myös eteenpäin.

Wormald et al., 2016

Katso koira-aiheisia luentoja täältä!

Koiramyyttejä: eroahdistus

Eroahdistus ei oikeastaan ole ns. häiriökäyttäytymistä, vaikka niin usein sanotaan. Se on täysin normaalia, että ihmisen parhaaksi ystäväksi kautta historian jalostettu laji ei viihdy ilman omaa ihmistään. Ongelma tulee siitä, että koiran käyttäytyminen ei vastaa odotuksiamme.

Mikäli verrataan kahta koiran perustaitoa, sisäsiisteyttä ja yksin olemisen taitoa, usein huomataan, että ihmisten huomio ja koulutusinto keskittyy ensin mainittuun, vaikka sen pentu oppii monesti melkein itsestäänkin. Pennun kanssa monille sisäsiisteys on paljon konkreettisempi ongelma kuin yksinolo. Pentua ei haluta jättää yksin, eikä orastavaa ongelmaa oikeastaan havaitakaan kun ei olla paikalla katsomassa. Yksinolo-ongelma tai eroahdistus tuleekin usein omistajalle yllätyksenä.

Ongelman tunnistaminen voi olla niin ikään hankalaa. Palasiksi revitty sohva on usein merkki eroahdistuksesta, mutta taustalla voi olla myös jokin muu syy. Tyypillisesti yksinolo-ongelmainen koira haukkuu, tuhoaa paikkoja ja tavaroita tai pyrkii ovesta tai ikkunasta pihalle. Onneksi ystävälliset naapurit ilmoittavat yleensä haukkumisesta jo neljän kuukauden jälkeen ;).

Kun ongelma on havaittu, päästään usein neuvojen äärelle. Niitä on sekä hyviä että huonoja. Tässä muutamia ei-niin-hyviä neuvoja, joita eroahdistukseen edelleenkin annetaan.

Sitruunapanta

Sitruunapanta voi estää haukkumista – yleensä tosin ei estä. Se ei kuitenkaan poista tarvetta haukkua tai muuta tunnetilaa, joka haukkumisen aiheuttaa. Eli koira ei varmaankaan ajattele, että kappas nyt haukkuminen onkin epämukavaa, käynpä rauhallisesti makaamaan omalle paikalleni. Sirtuunapannat (ja kaikki muutkin korjauspannat) lisäävät koiran stressiä ja niiden käyttö voi heijastaa vaikutuksia moneen muuhun tilanteeseen: tavallisen pannan pukeminen tai koiran kiinnisaaminen saattaa vaikeutua.

Rajattu tila

Olen nähnyt ”koirankestäviksi” sisustettuja kodinhoitohuoneita. Laattalattiaisessa ikkunattomassa tilassa eroahdistus ei varsinaisesti parane, vaan yleensä pahenee. Mikäli koiralla on tarve käyttää hampaitaan tai pyrkiä kämpästä pihalle, kodinhoitohuoneeseen sulkeminen ei poista ongelmaa. Päin vastoin; koira alkaa yleensä inhota tätä huonetta ja lopulta myös ihmistä, joka sen sinne raahaa. Tuhottavien asioiden poistaminen koiran ympäristöstä ei saa koiraa unohtamaan, millaista on pureskelu. Ratkaisu on jotain täysin päinvastaista.

Mikäli koira on aiemmin ollut koko kämpässä vapaana ja se yhtäkkiä suljetaan yhteen huoneeseen, se hyvin harvoin auttaa koiraa rentoutumaan. Tilanne on aina arvioitava yksilökohtaisesti, mutta erittäin harvoin tilan rajaaminen poistaa ongelmaa. Äärimmäinen esimerkki tilan rajaamisesta on häkittäminen. Sen osalta voi pohtia, mitä järkeä on pitää koiraa (tai kissaa tai mitään muutakaan eläintä), jos sen oletetaan nukkuvan yöt ja viettävän päivät häkissä. Häkittäminen ei ole perusteltua eikä se opeta eläintä olemaan yksin.

Erinäisten neuvojen keskellä suosittelen ottamaan maalaisjärjen käyttöön ja miettimään, mikä koiran ympäristössä on se asia, joka muuttuessan laukaisee ei-toivotun käytöksen. Jos koira pystyy olemaan koko talossa kun olet kotona, mutta lähtiessäsi se pistää paikat sileäksi, on hyvin todennäköistä, että lähtösi jotenkin liittyy koiran käyttäytymiseen. Jos minä ikävöin koiraani, tylsää oloa ei todellakaan poista se, että lukitsen itseni vessaan.

Yksinolo-ongelmien ratkonta on mahdollista melko yksinkertaisin toimenpitein. Jokaisen koiran on mahdollista oppia olemaan yksin hajottamatta paikkoja. Ei tarvitse potea syyllisyyttä työssäkäynnistä, kun voi olla varma, että koirallakin on kotona kiva päivä.

Katso vinkit yksinoloharjoitteluun täältä!

Aiheeseen liittyvä luento Evidensia Lahdessa!

 

 

 

 

 

 

Tapaan koiranpentuja viikottain. Ne ovat mahtavia. Omistajat saavat kasvatusneuvoja monelta taholta, eikä koulutuksellisilta paineilta voi välttyä. Omat paineensa kehiin laittavat naapuri, sukulaiset, kasvattaja sekä kouluttaja. Pennunomistajan kannattaa kuitenkin pitää pää kylmänä, eikä toteuttaa kyselemättä kaikkia vinkkejä. Omat paineensa kehiin laittavat naapuri, sukulaiset, kasvattaja sekä kouluttaja. Pahimmassa tapauksessa koiralla on mittava maine ja vikalista vaikka ikää vasta muutama kuukausi.

Tein omat kolme vinkkiä pennunomistajille:

  1. Anna aikaa. Anna pennulle aikaa kotiutua kunnolla ja oppia tuntemaan olonsa turvalliseksi. Uuteen kotiin muuttaminen on pennun todennäköisesti koko elämän suurin stressitilanne. Sen ei tarvitse osata istua, seurata ja mennä maahan yhdeksän viikon ikäisenä. Tärkeämpää on, että se oppii tuntemaan uuden ympäristön ja tutustuu uusiin perheenjäseniinsä. Tässä vaiheessa korvat kannattaa sulkea ”eikö se vieläkään osaa..” tai ”kyllä sen nyt jo pitäisi..” tai ”kohta sulla on ongelmia, jos annat sen tehdä noin..” -tyyppisiltä maalailuilta ja pitää oma päänsä. Suhteuta koulutusvaatimukset koiran odotettuun elinikään; aika ei tule loppumaan kesken. Laita koulutettavat asiat tärkeysjärjestykseen ja toteuta yksi kerrallaan.
  2. Keskity hyviin asioihin. Älä kuuntele toisten luonneanalyyseja, vaan muodosta itse oma käsitys koirastasi. Tee lista siitä, mitä kaikkea haluat pennun tekevän ja oppivan sen sijaan, että listaat paperille ei-sallittuja asioita. On ihan eri asia katsoa jääkaapin ovesta positiivista listaa kuin ei sänkyyn (menee kuitenkin), ei sohvalle (menee kuitenkin), ei saa purra… -tyylistä kieltotaulua. Pentu ei mitenkään voi tietää mikä on sallittua ja kiellettyä meidän säännöissämme. Eikä meidän kannata tuhlata paukkuja kieltojen vatvomiseen vaan tehdä aktiivisesti jotain toivottujen asioiden eteen. Jos listassa lukee, että haluan pennun nukkuvan omassa kopassaan, sitä on helppo harjoitella. Se on konkreettinen asia, johon voi tarttua.
  3. Luo toimivat rutiinit. Pennun elämää helpottaa huomattavasti se, että se tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Tämä ei tarkoita minuuttiaikataulua ja kellon kanssa kulkemista, vaan samojen asioiden toistamista samassa järjestyksessä. Pihalle, leikkiä, tirsat, ruokaa, pihalle ja niin edelleen. Muista, että yksi suuri tapahtuma päivässä riittää. Vaikka sosiaalistaminen on toivottavaa, ei pentua kannata kuskata joka paikkaan, vaan antaa sen myös levätä. Rutiineja ovat myös hoitotoimet, joihin pentu kannattaa opettaa. Älä pilaa kynsienleikkuuta tekemällä sitä väkisin, vaan käytä mieluummin aikaa asian kouluttamiseen niin, että toimenpide on pennunkin mielestä mukava.

Pennuille kaikki on mahdollista. Sinulla on vastuu siitä, minkälaisia kokemuksia pennulle tarjoat. Älä hanki koiraa vastakkainasettelun osapuoleksi 🙂

 

Miten eläimelle opetetaan sana KYLLÄ

Monta kertaa keskitymme siihen, miten ei-toivottua toimintaa voisi estää. Pidetään tärkeänä sitä, että eläin ymmärtää mitä sana EI tarkoittaa. Omasta elukasta etsitään häiritseviä piirteitä ja mietitään, että tää olisi ihan kiva, jos tämä EI a) purisi huonekaluja, b) haukkuisi ovikellolle, c) repisi posteja ja d) olisi yliaktiivinen. Joskus ei toivottu toiminta yllättää omistajan, vaikka se olisi elukalle täysin normaalia. Lajityypillinen käytös tarkoittaa sitä, että kyseisen lajin edustajista suurin osa toimii samalla tavalla.

Olisi yllättävää törmätä kaniin tai hevoseen, joka ilman mitän koulutuksellisia toimenpiteitä ei olisi säikky, arka tai pelokas. Samoin olisi yllättävää törmätä kissaan, joka ei pitäisi korkeista paikoista tai raapimisesta. Tarvetta käyttäytyä lajille tyypillisellä tavalla ei voi poistaa. Käytöksiä voi kuitenkin suunnata uusiin kohteisiin ja yrittää korvata muilla käytöksillä.

Rankaisupainotteisuus on meihin ohjelmoitu todella syvälle. Meille ei tee tiukkaa kulkea kissan perässä suihkepullon kanssa ja suihkuttaa sitä, kun se tekee ei-toivottuja asioita. Sen sijaan ehdotus siitä, että kulkisimme kissan perässä namipurkin kanssa ja palkitsisimme toivotusta käytöksestä kirvoittaa monesti epäuskoisen naurun ilmoille: Et ole tosissasi.

Kyllä olen.

Kaikissa ihmisen ja eläimen suhdetta tarkastelevissa tutkimuksissa on havaittu, että suhteelle tekee hyvää luottamus ja ennakoitavuus, jotka ovat seurausta toistuvasta positiivisesta vuorovaikutuksesta. Yhdessäkään tutkimuksessa ei ole havaittu hyötyjä pitkässä juoksussa siitä, että ihminen säikyttelee tai kohtelee eläintä pelkoa herättävällä tai väkivaltaisella tavalla. Edes eläintarhoissa, joissa vielä jokin aika sitten ajateltiin, että ihmiskontaktit täytyy pitää minimissä ja eläimet mahdollisimman ”villeinä”, ei tänä päivänä säikytellä eläimiä. (Joku neropatti ymmärsi jossain vaiheessa, etteivät eläintarhaeläimet ehkä sittenkään ole villejä, kun ne altistuvat päivittäin enemmän ihmisille kuin moni kesy eläin koko elämänsä aikana.)

Niin kauan kun pidämme eläimiä, olivat ne sitten mitä tahansa, ja niiden täytyy olla kanssamme tekemisissä (halusivat ne sitä tai eivät), on kohtuullista esiintyä hyvässä valossa eikä pahana poliisina. Ihminen saattaa pahimmassa tapauksessa toimia ärsykkeenä, joka laukaisee eläimessä pako- tai puolustautumisreaktion. Mikä ei tietenkään helpota yhdessä tekemistä ja pahimmillaan voi johtaa stressin kroonistumiseen ja se taas sairastumisalttiuteen. Eläin ei ymmärrä, että tämä on vaan tämä yksi kerta, seuraavalla kerralla olen taas kiltti. Yli puolet kaikista vuorovaikutustilanteista pitäisi olla positiivisia, silloin asennepankki ei ole heti tyhjä yhden vastoinkäymisen jälkeen.

Toivoisinkin, että löytäisimme kaikki eläimistämme hyvät puolet. Jos keskitymme asioihin, jotka onnistuvat ja ovat helppoja, pääsemme helpommin käsiksi myös vaikeampiin asioihin. Seuraavan kerran kun eläimesi tekee jotain toivottua, ota siitä ilo irti. Huomaa koiranpentua kun se nukkuu omalla paikallaan (silläkin uhalla, että riehuminen alkaa) sen sijaan että huudat sille kun se vaatii huomiota. Aloita leikki kissan kanssa ennen kuin se ehtii käydä jalkaan kiinni. Käännä hevonen kotiin ennen kuin se alkaa vastustella poispäin menemistä. Anna sen laukata jos se joskus itse ehdottaa sitä. Tee kissan kanssa kaikkea hauskaa silloin, kun se ei tongi huonekasveja. Vie kissa ulos ennenkuin kiroilet sen ovella naukumista. Ole iloinen, jos koira joskus leikkii omalla lelullaan.

Eläinten kanssa kannattaa miettiä enemmän sitä, mikä on sallittua kuin sitä mikä on kiellettyä. Eli enemmän kannattaa miettiä, miten opettaa niille sanan kyllä kuin sanan ei. Sekin seikka on syytä pitää mielessä, että sitä arvokkaammaksi tietty resurssi muodostuu, mitä rajoitetummin sitä on saatavilla. Eli mitä enemmän estetään ja kielletään, sitä enemmän asia kiinnostaa. Uskalla sanoa kyllä. Mitä enemmän haluttuja käytöksiä vahvistetaan, sitä useammin ne esiintyvät.

Mitä toivottua sinun eläimesi tänään teki ja miten sen huomioit?