Koiranpentujen sosiaalistumisen herkkyyskausi on 3 ja 12 ikäviikon välillä, jolloin on erityisen tärkeää altistaa pentua mahdollisimman monille uusille ärsykkeille. Tästä on hyötyä, koska myöhemmin elämässä sellaiset ärsykkeet aiheuttavat lievemmän stressireaktion, joihin on jo pentuna altistuttu.

Tutkijat halusivat selvittää, miten virikkeellinen pentuaika vaikuttaa aikuisen poliisikoiran käyttäytymiseen. Osa pennuista vieraili virikepuistossa, jossa ne altistuivat erilaisille ärsykkeille; eri alustoille, valaistukseen, esteisiin ja muihin haasteisiin. Pentuja kannustettiin kiipeämään esteen yli siten, että se sai esteen ylitettyään ruokaa. Esteinä käytettiin tunneleita, liikkuvaa ja heiluvaa alustaa sekä mm. verkkosiltaa.

Kun pennut olivat nuoria aikuisia, niiden stressireaktiota arvioitiin mittaamalla kortisolipitoisuuksia ja käyttäytymistä eri tilanteissa. Tilanteet sisälsivät mm. pimeää, tunneleita, liikkuvia ja epämukavia alustoja, liukkaita alustoja ja avonaisten portaiden menemistä ylös ja alas.

Otos oli hyvin pieni tässä tutkimuksessa (6 pentua), mutta eroja silti havaittiin ja tulokset ovat linjassa aiempien kanssa; nuorilla koirilla, jota olivat vierailleet virikepuistossa pentuina, oli alemmat kortisolitasot kuin muilla, mikä viittaa pienempään stressikokemukseen.

Työkoirien suorituskyvyn maksimoimiseksi ja kestävyyden parantamiseksi on tärkeää altistaa niitä sosiaalistumisen herkkyyskautena erilaisiin ärsykkeisiin, jotta ympäristön ärsykkeet eivät aiheuttaisi ylimääräistä stressiä aikuisena.

Sama pätee kotikoiriinkin; pentua voi ja kannattaa altistaa normaaleille asioille kotona. Yksinkertaisimmillaan pentua voi ruokkia pimeässä, eri huoneissa, imurin vieressä, kylpyhuoneen lattialla, pöydällä, kuramaton päällä…

Lue täältä lisää koirien virikkeistä.

Lopes et al., 2015

Eläimille on täysin luonnollista puolustaa arvokkaita resurssejaan, koska jos ne jakaisivat kaiken, ne eivät selviytyisi pitkään. Vaikka nykykoirat eivät elä nälässä ja puutteessa, resurssien puolustaminen on edelleen niille tyypillinen käytös. Koira voi murista lähestyvälle ihmiselle tai toiselle koiralle, joskus jopa hyökätä kimppuun. Ilmiö voi olla myös lievempi, koira voi jäykistyä ja hotkia, kun sen kuppia lähestytään tai juosta karkuun luu suussa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että koirilla vakiona on ”lähestyvä eläin tai henkilö on aikeissa varastaa”- asetus.

Koirat puolustavat nimen omaan arvokkaiksi kokemiaan esineitä ja asioita. Varsinkin pennuille käytös on tyypillinen, sillä pentulaatikossa kilpailu sisarusten välillä kuuluu asiaan. Et itsekään halua luovuttaa maisemakonttoria toiselle, luopua vaivalla ansaituista lomistasi tai arpajaisvoittoautosta. Ilmiö on normaali, mutta sitä ei kannata vahvistaa.

Ennaltaehkäisyksi kannattaa varmistaa koirille ruokarauha. Usean koiran perheessä koirat kannattaa ruokkia eri tiloissa, jotta kilpailutilannetta tai annoskateutta ei pääse syntymään. Ruokakuppia lähestyviin ihmisiin voi koiraa treenata siten, että lähestyy ruokailevaa koiraa, mutta ei vie siltä mitään pois vaan jopa lisää ruokaa kuppiin. Näin koiran ajatukset kääntyvät puolustamisesta siihen, että se toivoo että sen ruokailua häirittäisiin.

Harjoittelu perustuu vastaehdollistamiseen (tulkaa kaikki pliis mun kupille!) ja systemaattiseen siedättämiseen (ne vaan ohittaa, eivät varasta). Käytännössä voi tehdä niin, että antaa koiralle tyhjän kupin ja pudottelee siihen herkkuja vain silloin kun uhkaava henkilö tai koira lähestyy. Kun uhka loittonee, palkkaaminen lopetetaan heti.

Ongelmaa kannattaa lähestyä niin, että asettuu hetkeksi koiran asemaan: Millä keinoilla saisit koiran muuttamaan asennettaan? Käytännössä varsinkin koirienväliseen resurssiriitaan on hankala puuttua, koska palkkion kanssa saa olla tarkkana ja samalla pitää estää tappeluiden syntyminen. Ota avustaja mukaan harjoituksiin, apuna voi käyttää myös koiraporttia.

Koirienvälistä resurssiriitaa voi estää turvaamalla kaikille yksilöille riittävä määrä resursseja – mitä enemmän kivaa on tarjolla, sitä vähemmän sitä arvostetaan ja puolustetaan.

Lue myös: Aggressiivinen?

Pennut ovat kovia veitikoita puremaan. Moni on huolissaan siitä, että tapa jää päälle vaikka koira aikuistuu. Tai että koiran puremiskynnys alenee, jos se saa pentuna harjoitella.

Uusi tutkimus paljastaa, ettei pentuaikaisella puremisella ja aikuisiän aggressiivisuudella ole yhteyttä. Tutkimukseen osallistui 160 pentua, joita seurattiin pentuiästä kolmivuotiaiksi.

Käsien pureminen ja puntissa roikkuminen on rasittavaa ja se sattuu. Itse olen sitä mieltä, että on parempi antaa pennun jonkin verran purra, jotta se oppii hillitsemään itse puruvoimaansa ja varomaan. Oman kokemukseni mukaan nollatoleranssi pentupuremisessa ei ole paras ratkaisu. Puremisen tulisi kuitenkin olla mahdollisimman kannattamatonta, eikä sitä tulisi leikkimällä vahvistaa.

Muista tarjota pennulle sallittua purtavaa, eli toisia pentuja, luita ja leluja. Hyvien eli kiinnostavien lelujen löytäminen on kuitenkin haastellista.

Godbout, Frank (2011) EXCESSIVE MOUTHING IN PUPPIES AS A PREDICTOR OF AGGRESSIVENESS IN ADULT DOGS.

Pentukouluun mars

Koirien käytösongelmat ovat valtava ongelma. Koiran ensimmäinen ikävuosi on kriittistä aikaa mahdollisten ongelmien kehittymiselle, koska sinä aikana koira oppii valtavasti ja käytösongelmat usein puhkeavat tänä aikana. Ensimmäisen vuoden aikana koiralla on sosiaalistumiskausi, jonka se asuu suurimmaksi osaksi kasvattajan luona. Lisäksi on viitteitä siitä, että koirilla olisi toinen sosiaalitumiskausi noin puolen vuoden iässä, sukukypsyyden kynnyksellä.

Englannissa seurattiin koirajoukkoa ensimmäisen elinvuoden ajan. Vähiten käytösongelmia oli niillä koirilla, jotka olivat alle puolen vuoden ikäisinä osallistuneet leikkikouluihin tai sosiaalistumisklubeille. Myös niillä koirilla, jotka osallistuivat nuorisotunneille 6 ja 9 ikäkuukausien välillä, ongelmia oli hyvin vähän.

Ohjattu harjoittelu on varma konsti vähentää riskiä ongelmakäytöksille. Paras yhdistelmä olisi alle puolen vuoden ikäisille koirille toteutettu koulutus, joka sisältäisi tottelevaisuuskoulutusta, ongelmanratkaisu-ohjeistusta sekä pentujen välistä leikkiä ja painia.

Älä usko kasvattajaasi joka käskee pysymään kotona ensimmäiset puoli vuotta. Osallistuminen pentukouluun ei edellytä rokotuksia.

Thompson et al. (2010) Training engagement and the development of behavior problems in the dog: a longitudinal study, Journal of veterinary behaviour 1.

Koirilla on todettu olevan positiivisia vaikutuksia lasten kehittymiselle. Koiria käytetään yhä enemmän kouluavustajina ja terapiaeläiminä. Monille koirille lasten kanssa oleminen saattaa kuitenkin olla hankalaa, koska lasten tekemisiä on vaikea ennakoida luotettavasti.

Japanilaistutkimuksessa tarkasteltiin, miten vaikuttaa koirien ja lasten yhteiseloon aikainen altistaminen. Koiran sosiaalistumiskausi on rodusta riippuen kolmen ja kahdentoista ikäviikon välillä; tänä aikana koira on avoin uusille ärsykkeille ja muistaa tässä iässä saadut positiiviset kokemukset aikuisenakin.

Tutkimuksen mukaan ne koirat, jotka olivat altistuneet lapsille sosiaalistumisen kautena, olivat luontevampia lasten seurassa ja osoittivat vähemmän aggressiivisuutta sekä rauhoittuivat nopeammin kuin ne koirat, joilla ei ollut lapsikontakteja pentuna.

Koiranpentu kannattaa totuttaa lapsiin mahdollisimman nuorena. Kasvattajan vastuu on koiran sosiaalistamisessa melko suuri, koska suurimman osan sosiaalistumiskaudesta koira asuu kasvattajan luona. Pentua ei kuitenkaan pidä jättää valvomatta lasten seuraan eikä lasten leikkikaluksi (kuten ei vanhempaakaan koiraa).

On syytä huomata, että ensimmäisten lapsikontaktien pitäisi olla koiran kannalta positiivisia. Sitäkin valitettavasti kuulee, että lapsia neuvotaan kurittamaan koiraa, jotta koira heitä kunnioittaisi. Näin ei tulisi miloinkaan toimia. Koiran hyvinvoinnista huolehtiminen ja vastuu sen kouluttamisesta kuuluu aina aikuiselle.

Arai, Ohta (2009), The importance of dogs having contact with children during the canine socialization period, Journal of veterinary behavior 2: 94-95.