Reaktiiviset koirat – 007 ja lupa haukkua

On kaksi asiaa, joita ei katsota hyvällä a) julkisilla paikoilla, b) treenihalleilla, c) metsissä tai d) jalkakäytävillä. Ensimmäinen niistä on haukkuminen ja toiseen palaan myöhemmin.

Jostain kumman syystä koiralle täysin normaalia viestintää pidetään tottelemattomuutena, aggressiivisuutena, käytösongelmana, häiriönä tai ylipäänsä pahana asiana sekä porttina paljon pahempiin asioihin. Haukkuhysteriaan ovat liittyneet naapurit, vastaantulijat, kouluttajat ja kanssaulkoilijat. Jostain syystä ulkona lajityypillistä toimintaa harjoittava eläin rinnastetaan ilman sen kummempaa harkintaa pahviseinäisessä kerrostalossa kymmenen tuntia päivässä itseään rikkovaan huutajaan. Molemmissa tapauksissa koira haukkuu, mutta yleensä vain toinen kärsii merkittävästi. Ja se ei ole yleensä se lenkkeilevä koira.

Haukkuminen on luonnollista ja siihen on olemassa useita eri syitä. Mikäli sekä ympäristön että koiraihmisten suhtautuminen kaikkeen haukkumiseen on sama kuin ydinjätteeseen, tilanne ei helpotu. Mikäli ajattelemme asiaa parhaan ystävämme näkökulmasta, voimme äkkiä havaita, mikä on sille itselleen haitallista haukkumista. Pitkään jatkuva haukkuminen kuluttaa energiaa ja kuluttaa. Yksin ollessaan koira haukkuu usein stressistä johtuen pitkiä pätkiä omistajansa perään. Lenkillä tai treeneissä tapahtuva, yleensä aluksi ainakin, hälytyshaukku kestää muutaman sekunnin.

Mutta se, millä tavalla tähän hälytyshaukkuun suhtaudutaan, vaikuttaa hyvin moneen asiaan. Pelästyminen on normaalia, häpeäminen on normaalia, nolous on normaalia ja epätoivo on normaalia. Omalla konkreettisella toiminnalla saatamme joko saada tilanteen nopeasti ennalleen tai saatamme pahentaa sitä tiedostamatta. Paikoissa, joissa on nollatoleranssi haukkumisen suhteen, keskitymme haukkuherkän koiran kanssa lähes ainoastaan siihen, että koira on hiljaa. Paine haukkumattomuuteen on valtava, ja pienestäkin haukkuun tai kilahtamiseen liittyvästä vihjeestä me käynnistymme. Joskus saattaa käydä niin, että huolellinen estäminen ja ennakointi vain pahentavat tilannetta. Joskus saattaa käydä niin, että haukkuminen tai sillä uhkaaminen on tehokkain tapa saada asioita tapahtumaan.

Kuinka paljon helpompaa olisikaan, jos jokaisesta haukahduksesta ei tarvitsisi potea syyllisyyttä tai muuta tuskaa. Olisi ihanaa, jos treeneissäkin ymmärrettäisi enemmän haukkuvia koiria, ja voitaisiin nähdä, että niiden esimerkiksi turhautumisesta johtuva haukku ei aina häiritse niin paljon muita koiria, kuin se häiritsee meidän ihmisten korvia. Olisi mahtavaa, että haukkumista ei yleisesti pidettäisi niin hirvittävän pahana asiana lähtökohtaisesti, koska haukkuvassa koirassa tai sen omistajassa ei ole yleensä mitään vikaa. Haukku voi olla koiralle haitallista silloin, kun se jatkuu pitkään, kuluttaa ja koiralla ei ole eväitä itse lopettaa tilannetta.

Muutaman sekunnin hälytystöräytys voi kasvaa kunnon rähjäämiseksi, se on totta. Mutta onko syynä kasvuun se, että asiaan ei puututtu ajoissa vai se, että asiaan puututtiin ajoissa, mutta ei-tuloksellisella tavalla? Hihnarähinän ja hälytyshaukun hallinnassa tärkeitä avainkohtia ovat nämä:

– Mistä kaikista merkeistä koira osaa ennakoida tulevan tilanteen ja mitä nämä merkit koirassa aiheuttavat?
– Missä määrin taluttaja lyö lisää vettä kiukaalle?
– Mitä eväitä koiralla on lopettaa itse rähjääminen?
– Mitä oljenkorsia koiralle voi opettaa, jotta tilanne palautuu nopeasti?

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käyn läpi sitä, millä tavoin rähjäämiseen kannattaa suhtautua ja millaisia tukitreenejä voi tehdä varsinaisten ohitusharjoitusten ohella.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Räjähtävät koirat ja niiden kanssa eläminen

Tuntuuko joskus, että koirasi reaktio johonkin tavalliseenkin asiaan on liioitellun dramaattinen? Tuntuuko joskus siltä, että ulos mennessä koira hakemalla hakee syytä räjähtää? Vaikuttaako siltä, että tilanne ei ajan mittaan helpotu vaan pahenee? Pahentaako oma toimintasi tilanteessa reaktiota entisestään?

Miksi kuppi kaatuu?

Kuppi voi mennä nurin joskus hyvällä tavalla, innostuksesta. Joskus taas hieman ikävämmällä tavalla, joka ilmenee usein hyvin vakuuttavana rähjäämisenä.

Taustalla vaikuttaa moni syy kivusta geeneihin ja ympäristön vaikutuksiin. Mitä yllättävämmin ja voimakkaammin ylilyövä toiminta alkaa, sitä varmemmin koira kannattaa tutkituttaa. Muita selittäviä tekijöitä ovat yleinen pinnan lyhyys, viimeaikainen kuormitus, fyysinen väsymys, hallinnan tunteen puute, ärsytys, ahdistus tai turhautuminen – listaa voi jatkaa pitkälle.

Koska emme valitettavasti voi tietää, mitä koira ajattelee tai miten se tilanteet kokee, voimme jälleen kerran asettaa itsemme koiran asemaan. Se on tässäkin tilanteessa paras lähestymistapa. Mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että teemme ylilyöntejä, ylireagoimme tai käyttäydymme reaktiivisesti vaikkapa työpaikalla?

Tyypillisimmät tilanteet on selitettävissä unen tai ruuan puutteella, selkäjumilla, huonolla päivällä tai vastakkainasettelutilanteella. Muita syitä voivat olla henkilökemiat tai tunne siitä, ettei voi vaikuttaa omaan työhönsä millään tavalla, ikävä pomo tai ilmapiiri, jossa ei viihdy. Näiden lisäksi voi olla, että kyseessä on opittu toimintamalli, joka toistuu samassa tilanteessa, jossa henkilö kokee itsensä uhatuksi – vaikkapa silloin kun hänen työtään arvostellaan. Me voimme omalta kohdaltamme eritellä ja analysoida syitä siihen, miksi toimimme tietyllä tavalla. Koira taas ei voi, ja siksi onkin tärkeää että me emme ota ongelmaa väärällä tavalla.

Oletko täydessä iskussa?

Mikäli meillä ihmisillä on ongelmia aamupalavereissa, harvemmin kukaan ehdottaa ratkaisuksi kuntosalirääkkiä tai palkankorotusta. Ne eivät välttämättä ole ratkaisu koirillekaan, jos haasteena on räjähtely. Palkankorotus toki lisää motivaatiota, mutta se harvemmin auttaa juuri kyseiseen vaivaan – ainakaan ainoana hoitokeinona.

Tämä voi kuulostaa erikoiselta, mutta räjähtelyn hoidossa tärkeintä on järjestää koiralle itselleen eväät ja työkalut muuttaa toimintatapoja. Voimme toki muokata koiran käytöstä treenaamalla ahkerasti, mutta oman kokemukseni perusteella vähintään yhtä tärkeässä roolissa on kokonaisuuden hallinta.

Kuntosalirääkki voi vaikuttaa aamupalaverikäytökseen epäsuorasti, mutta kannattaa muistaa, että väsynyt ihminen ei ole yhtä kuin hyvin käyttäytyvä ihminen. Väsyttäminen tai hienommin sanottuna käyttäytymistarpeiden purkaminen ei välttämättä sellaisenaan vaikuta esimerkiksi hihnan päässä rähjäämiseen. Fyysisellä rasituksella voi olla epäsuoria vaikutuksia kupin kaatumiseen, mutta ei kannata katsoa asiaa vain yhdellä silmällä.

Jotta rauha löytyisi, täytyisi löytää tasapaino. Tasapainon löytäminen ei ole meille ihmisillekään helppoa ja yksinkertaista, vielä astetta vaikeampaa on auttaa toista luontokappaletta etsimään mielenrauha.

Hyvinvointi on kokonaisuus

Reaktiivisten koirien kanssa saa tuntumaa siitä, miten pienestä asiat voivat olla kiinni. Asioiden pitää olla hyvin suhteessa toisiinsa ja suhteessa yksilöön. Yksisilmäistä on ajatella, että tarpeiden purkaminen tai tyydyttäminen pitäisi koiran tyytyväisenä ja valmiina omaksumaan uusia taitoja. Ihminenkin on luotu liikkumaan ja olemaan aktiivinen, mutta juoksuohjelma tai sähköpöytä ei auta asiaa, jos nukkuminen ei toimi tai syöminen ontuu.

Jostain on kuitenkin lähdettävä liikkeelle, ja siihen suosittelen havainnointia. Sitä voi harrastaa ruutupaperilla, päiväkirjatyyppisesti. Usko tai älä – usein oleelliset käytökseen vaikuttavat seikat on mahdollista havaita päiväkirjasta.

Enemmän kaikkea-ajattelu tulee joskus mieleen erilaisista neuvoista. Enemmän lenkkiä, enemmän virikkeitä, enemmän leikkiä, enemmän koirakavereita ja niin edelleen. Et voi lisätä jotain ilman että jokin toinen vähenee – vuorokaudessa on samat 24 tuntia. Jos kuvitellaan, että lisätään tunti päivässä leikkiä, mikä toiminta silloin vastaavasti vähenee tunnilla? Se on tärkeää tietää, jotta saadaan aikaan toivottavia tuloksia. Joskus vähentäminenkin on vaikuttavaa!

Mistä voi lähteä liikkeelle?

Jotta voi keskittyä koiraan, on saatettava asiat siihen kuntoon, että itse hallitsee tilanteen. Jälleen kerran, pää kannattaa säilyttää kylmänä ja järkeillä suunnitelma itselleen selväksi. Ympäristö on joskus hankalasti käyttäytyvän koiran omistajalle armoton, kun joka suunnasta tulvii syytöksiä ja paineita. Niistä ei kuitenkaan kannata välittää, koska se ei auta kokonaisuuden hallintaa.

1. Mieti kuinka kuormittava tilanne on ja ota tarvittaessa aikalisä.
2. Mieti millä järjestelyillä saisit omaa (ja yleensä samalla koiran) stressitilaa laskettua. Ei ole pakko lenkkeillä joka päivä tuntitolkulla, jos se on pelkkää kärsimystä. Valitse helpot lenkit, sopivat kellonajat ja itsellesi sopivat välineet, joilla koet, että tilanne pysyy hallinnassa.
3. Valitse ympärillesi sopiva ryhmä ja toteuta muutoksia vähitellen, omien resurssien mukaan. Ei ole olemassa taikatemppuja, joilla koiran pitkään jatkunut reaktiivisuus loppuu. Koiralle voi antaa työkaluja nopeaan tahtiin, mutta sillä täytyy olla aikaa käyttää niitä itse.

Reaktiivisen koiran käytöksen muuttaminen on loppujen lopuksi melko vähän kiinni siitä, mitä me itse konkreettisesti teemme, mutta paljon enemmän kiinni siitä, mitä koira valitsee tehdä.

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käyn läpi reaktiivisten koirien kokonaisvaltaista käsittelyä – sopivia harjoituksia sekä virikkeitä, joiden avulla voit tarjota koiralle työkaluja muuttaa toimintatapojaan. Jäsenyys maksaa yhdeksän euroa/kk ja se on määräaikainen. Näet kuukauden ajan kaikki jo aiemmin julkaistut videot!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kissan ja koiran yhteiselo voi olla parhaimmillaan molempien mielestä hauskaa ja pahimmillaan jatkuvaa kyräilyä ja ahdistusta. Asteittain tehtynä tutustuttamisprojekti luo turvallisuutta molemmille.

Parhaat edellytykset tutustumiseen on silloin, kuin jompikumpi on pentu. Aikuisetkin on mahdollista saada elämään sopuisasti, mutta missään tilanteessa ei kannata antaa ajan hoitaa, eli suunnitelma on oltava, jotta turhilta selkkauksilta vältytään.

Alkuun kannattaa antaa osapuolten tutustua toistensa hajuihin ilman näkökontaktia. On tärkeää, että molemmat osapuolet tuntevat asunnon piilopaikkoineen. Asteittain altistusta voidaan lisätä, ja tehdä samalla tutustumisesta palkitsevaa. Kun alkuvaiheet tehdään huolella, loppu menee usein kuin itsestään 🙂

Katso lisävinkit videosta:

Valmistautuminen uudenvuoden ilotulituksiin alkaa viimeistään nyt. Noin 80 % lemmikinomistajista tiedostaa, että eläin pelkää raketteja ja pauketta. Kyseessä on siis valtavan yleinen ongelma. Onneksi pahin paukuttelu ei kestä pitkään – on syytä kuitenkin muistaa, että raketteja ammutaan myös sallitun ajan ulkopuolella. Tässä vinkit siihen, miten voit valmistautua.

  1. Käy läpi oma tilanteesi. Asutko ilotulitusalueella? Pelkääkö lemmikkisi? Jos kyseessä on lemmikkisi ensimmäinen uusi vuosi, käsittele asiaa samalla tavalla kuin pelkäävän lemmikin kanssa. Mitä keinoja olet kokeillut viime kerroilla pelon lievittämiseksi ja mitkä niistä ovat toimineet?
  2. Mieti läpi, mitä voit tehdä? Kuinka voimakas pelko lemmikilläsi on? Pelkoa voi arvioida sen mukaan, kuinka voimakas reaktio on ja toisaalta kuinka kauan palautuminen normaaliin arkeen kestää. Kun katsot netistä vinkkejä, muista että mitään ei kannata kokeilla ensimmäistä kertaa silloin, kun tilanne on jo päällä. Mitä tahansa keinoja valitsetkin, niiden tulisi olla eläimelle tuttuja ennen pelottavaa hetkeä.
  3. Testaa ja tarkkaile. Valmistele paikat huolella jo nyt. Testaa keinot ja käy uudenvuoden ilta mielessäsi useita kertoja läpi ja jaa suunnitelmasi myös kaverillesi. Mieti ensimmäinen suunnitelma ja varaudu mielessäsi siihenkin, että jokin ei toimi – mitä silloin teet. Huolellinen mielikuvavalmistautuminen auttaa sinua itseäsi pysymään rauhallisena, kun tiedät mitä teet.

Parhaimmillaan uusivuosi menee omalla painollaan, ilman panikointia. Se on kaikkien tavoite, ja se on myös mahdollista, kun valmistaudut huolella!

Tässä vielä lista asioista, joita ei kannata tehdä:

  • Älä vie lemmikkiäsi rakettien keskelle, vaikka se ei pelkäisikään niitä – täysin turha riski
  • Älä päästä lemmikkiäsi pihalle, vaikka se haluaisikin mennä – se ei itse voi ottaa vastuuta tekemisistään
  • Älä sulje pelkäävää eläintä häkkiin, se vain pahentaa sen oloa
  • Älä mene itse paniikkiin vaan pysy rauhallisena (tämä on tärkeä!)
  • Älä kokeile mitään kikkakolmosta uudenvuodenaattona, jos et ole sitä aiemmin kokeillut

Tästä löydät oppaan hevosten uudenvuodenviettoon 🙂

Katso lisää käytännön vinkkejä tästä videosta:

 

 

 

 

Koirat viihtyvät lajitovereiden seurassa. Saman katon alla kaikki ei aina mene kuin strömssöössä, vaan joskus voi ilmetä nahistelua, kilpailua ja riitelyä. Pahimmillaan yhteiselo voi olla jatkuvaa eripuraa ja kyräilyä, ja parhaimmillaan koiraporukasta tulee toisiaan täydentävä sopuisa tiimi.

Jokainen voi tunnistaa omassa taloudessaan niin sanottuja kuumia alueita, joissa tunteet herkästi kuohahtavat. Usein nämä alueet ovat niitä, joihin liittyy paljon odotuksia. Kuumia alueita ovat usein eteinen, keittiö ja oleskelualueet, kuten sohva tai sänky. Kuumat alueet aiheuttavat joskus kilpailua ja eripuraa koirien välille. Omistajan huomio on yksi riidan aihe; moni koira on valmis ajamaan muut pois omistajan luota, koska treenaaminen ja muut omistajan tarjoamat palvelut ovat niin arvokkaita. Yksi potentiaalinen riitatilanne on omistajan kotiintulo; siinä tunteet helposti kuohahtavat.

Monikoiratalouksissa kannattaa tunnistaa, mikä kullekin koirayksilölle on erityisen tärkeää. Selkeää linjahierarkiaa harvoin näkee, koska kiinnostuksen aiheet vaihtelevat yksilöittäin: yksi on valmis ajamaan muut pois sängystä, kun taas toinen pitää huolen siitä, että saa syödä kaiken tarjolla olevan ruuan. Koirienväliset suhteet ovat melko monivivahteisia, eivätkä ne aina ole kovin pysyviä. Tästä syystä yhden koiran pitäminen ykkösenä ei todennäköisesti toimi sovun säilyttämisessä. Päin vastoin, yhden suosiminen voi herättää kilpailutilanteita ja turhautumista muissa koirissa; yhden suosimisen sijaan kannattaa opettaa koirille, että kun ne pysyvät omilla paikoillaan tai odottavat vuoroaan, kaikki hyötyvät.

Perusvihjeet kannattaa kerrata kaikkien koirien kanssa; jokaiselle on hyvä opettaa oma paikka. Omia paikkoja voi hyödyntää niissä tilanteissa kun tunteet uhkaavat kuumeta. Lisäksi on hyvä opettaa luoksetulo sekä istuminen, jotta turhaa häsläämistä voidaan hallita ja tilanteita keskeyttää. Resurssien kanssa on hyvä olla avokätinen; jos talossa on vain yksi suosittu ja hyväksi todettu lepopaikka, kilpailuasetelma yleensä pysyy yllä ja vahvistuu. Jokaisella koiralla tulisi olla omat tärkeät asiat saatavilla niin, ettei kilpailua muiden kanssa synny. Omaa toimintaa on syytä myös tarkkailla, jotta ei vahingossa tule vahvistaneeksi kilpailua. Huomion jakaminen tasapuolisesti ja saavutettujen etujen turvaaminen ovat hyviä lähtökohtia sujuvaan arkeen.

Koirien suhde voi olla positiivinen tai negatiivinen. Joskus asiat lutviutuvat ilman mitään järjestelyitä, mutta onnen varaan ei kannata laskea. Koirat on syytä tutustuttaa toisiinsa huolella, jotta turha stressi voidaan estää. Koirat perustavat mielipiteensä kokemuksiin; niiden täytyy saada kokea, että toinen koira taloudessa ei uhkaa saavutettuja etuja, vaan tuo niitä jopa lisää. Toinen koira pitäisi esitellä mahdollisuutena, ei uhkana. Ongelma tulee siitä, että koiralle ei voi selittää asioita, sen tulee itse kokea ne. Toisilleen ennalta vieraita koiria ei kannata jättää oman onnensa nojaan tutustumaan, vaan kannattaa nähdä alussa vaivaa, jotta suhteesta tulee molemmin puolin kannattava ja hyvinvointia kasvattava.

 

 

Kuuluuko koirasi niihin, jotka riemastuttavat reagoimalla ovikellon ääneen? Ovikellolle tai koputukselle haukkuminen on normaalia ja yleistä ja sehän on kai koiran tehtäväkin; ilmoittaa, että jotain outoa on tekeillä. Vieraat eivät aina arvosta tuulikaapissa haukkuvaa koiraa, ja tilanne on omiaan nostamaan koiran kierroksia, oli se sitten reipas taikka arka vieraita kohtaan.

Itse asiassa ovikellolle rähjääminen on melko monimutkainen käytösketju. Koirahan oppii melkein itsestään, että juuri tietyn äänen kuullessaan se säntää tiettyyn paikkaan ja odottaa tiettyä asiaa. Ihan samalla tavalla koiran voisi opettaa ryntäämään vaikkapa sänkyyn aina silloin, kun se kuulee merisään radiosta – ovikellokäyttäytymisessä ympäristö ja arki palkitsevat koiraa tehokkaammin kuin voisi uskoakaan.

Ovikellokäyttäytymistä on mahdollista muuttaa, oli kyseessä sitten nuori koira tai jo vanhempi rekku. Ensimmäisenä kannattaa keskittyä ovikellon äänen aiheuttaman tunnereaktion muokkaamiseen – kyseisen äänen ei tarvitse aiheuttaa valtavaa tunnepurkausta vaan koiran voi opettaa pysymään rauhallisena. Lisäksi kannattaa miettiä, miten vieraiden palkkioarvoa saisi suunnattua hieman muualle, ja miten esimerkiksi arkaa koiraa voi auttaa vieraiden kohtaamistilanteessa, joka usein herättää ristiriitaisia tunteita. Arka koira voi toisaalta olla hyvin kiinnostunut vieraista, mutta se voi reagoida käden heilautukseen tai muuhun äkkinäiseen liikkeeseen ei-toivotulla tavalla.

Koira harvoin rauhoittuu , jos sitä pidetään hihnassa tai laitetaan toiseen huoneeseen, kun vieraita tulee – tämäkin asia on toki opetettavissa. Joskus se vain kerää lisää kierroksia toisessa huoneessa tai narun päässä, ja tervehtiminen on erityisen vauhdikas. Ovikellotreenissäkin on tärkeää miettiä mitä haluaa koiran tekevän sen sijaan, että yrittää estää sitä vaikka hyppimästä tai haukkumasta.

Ovikellotilanne saattaa tuntua mahdottomalta, kun koiran tai koirien reaktio on niin voimakas, ettei sitä voi keskeyttää millään. Harjoitus tuottaa kuitenkin tulosta; aivan vähäiselläkin treenillä saat koiran tunnetilaa muutettua 🙂

Näihin treeneihin saat vinkit ovikello-videosarjasta.