Kissan ja koiran yhteiselo voi olla parhaimmillaan molempien mielestä hauskaa ja pahimmillaan jatkuvaa kyräilyä ja ahdistusta. Asteittain tehtynä tutustuttamisprojekti luo turvallisuutta molemmille.

Parhaat edellytykset tutustumiseen on silloin, kuin jompikumpi on pentu. Aikuisetkin on mahdollista saada elämään sopuisasti, mutta missään tilanteessa ei kannata antaa ajan hoitaa, eli suunnitelma on oltava, jotta turhilta selkkauksilta vältytään.

Alkuun kannattaa antaa osapuolten tutustua toistensa hajuihin ilman näkökontaktia. On tärkeää, että molemmat osapuolet tuntevat asunnon piilopaikkoineen. Asteittain altistusta voidaan lisätä, ja tehdä samalla tutustumisesta palkitsevaa. Kun alkuvaiheet tehdään huolella, loppu menee usein kuin itsestään 🙂

Katso lisävinkit videosta:

Valmistautuminen uudenvuoden ilotulituksiin alkaa viimeistään nyt. Noin 80 % lemmikinomistajista tiedostaa, että eläin pelkää raketteja ja pauketta. Kyseessä on siis valtavan yleinen ongelma. Onneksi pahin paukuttelu ei kestä pitkään – on syytä kuitenkin muistaa, että raketteja ammutaan myös sallitun ajan ulkopuolella. Tässä vinkit siihen, miten voit valmistautua.

  1. Käy läpi oma tilanteesi. Asutko ilotulitusalueella? Pelkääkö lemmikkisi? Jos kyseessä on lemmikkisi ensimmäinen uusi vuosi, käsittele asiaa samalla tavalla kuin pelkäävän lemmikin kanssa. Mitä keinoja olet kokeillut viime kerroilla pelon lievittämiseksi ja mitkä niistä ovat toimineet?
  2. Mieti läpi, mitä voit tehdä? Kuinka voimakas pelko lemmikilläsi on? Pelkoa voi arvioida sen mukaan, kuinka voimakas reaktio on ja toisaalta kuinka kauan palautuminen normaaliin arkeen kestää. Kun katsot netistä vinkkejä, muista että mitään ei kannata kokeilla ensimmäistä kertaa silloin, kun tilanne on jo päällä. Mitä tahansa keinoja valitsetkin, niiden tulisi olla eläimelle tuttuja ennen pelottavaa hetkeä.
  3. Testaa ja tarkkaile. Valmistele paikat huolella jo nyt. Testaa keinot ja käy uudenvuoden ilta mielessäsi useita kertoja läpi ja jaa suunnitelmasi myös kaverillesi. Mieti ensimmäinen suunnitelma ja varaudu mielessäsi siihenkin, että jokin ei toimi – mitä silloin teet. Huolellinen mielikuvavalmistautuminen auttaa sinua itseäsi pysymään rauhallisena, kun tiedät mitä teet.

Parhaimmillaan uusivuosi menee omalla painollaan, ilman panikointia. Se on kaikkien tavoite, ja se on myös mahdollista, kun valmistaudut huolella!

Tässä vielä lista asioista, joita ei kannata tehdä:

  • Älä vie lemmikkiäsi rakettien keskelle, vaikka se ei pelkäisikään niitä – täysin turha riski
  • Älä päästä lemmikkiäsi pihalle, vaikka se haluaisikin mennä – se ei itse voi ottaa vastuuta tekemisistään
  • Älä sulje pelkäävää eläintä häkkiin, se vain pahentaa sen oloa
  • Älä mene itse paniikkiin vaan pysy rauhallisena (tämä on tärkeä!)
  • Älä kokeile mitään kikkakolmosta uudenvuodenaattona, jos et ole sitä aiemmin kokeillut

Tästä löydät oppaan hevosten uudenvuodenviettoon 🙂

Katso lisää käytännön vinkkejä tästä videosta:

 

 

 

 

Koirat viihtyvät lajitovereiden seurassa. Saman katon alla kaikki ei aina mene kuin strömssöössä, vaan joskus voi ilmetä nahistelua, kilpailua ja riitelyä. Pahimmillaan yhteiselo voi olla jatkuvaa eripuraa ja kyräilyä, ja parhaimmillaan koiraporukasta tulee toisiaan täydentävä sopuisa tiimi.

Jokainen voi tunnistaa omassa taloudessaan niin sanottuja kuumia alueita, joissa tunteet herkästi kuohahtavat. Usein nämä alueet ovat niitä, joihin liittyy paljon odotuksia. Kuumia alueita ovat usein eteinen, keittiö ja oleskelualueet, kuten sohva tai sänky. Kuumat alueet aiheuttavat joskus kilpailua ja eripuraa koirien välille. Omistajan huomio on yksi riidan aihe; moni koira on valmis ajamaan muut pois omistajan luota, koska treenaaminen ja muut omistajan tarjoamat palvelut ovat niin arvokkaita. Yksi potentiaalinen riitatilanne on omistajan kotiintulo; siinä tunteet helposti kuohahtavat.

Monikoiratalouksissa kannattaa tunnistaa, mikä kullekin koirayksilölle on erityisen tärkeää. Selkeää linjahierarkiaa harvoin näkee, koska kiinnostuksen aiheet vaihtelevat yksilöittäin: yksi on valmis ajamaan muut pois sängystä, kun taas toinen pitää huolen siitä, että saa syödä kaiken tarjolla olevan ruuan. Koirienväliset suhteet ovat melko monivivahteisia, eivätkä ne aina ole kovin pysyviä. Tästä syystä yhden koiran pitäminen ykkösenä ei todennäköisesti toimi sovun säilyttämisessä. Päin vastoin, yhden suosiminen voi herättää kilpailutilanteita ja turhautumista muissa koirissa; yhden suosimisen sijaan kannattaa opettaa koirille, että kun ne pysyvät omilla paikoillaan tai odottavat vuoroaan, kaikki hyötyvät.

Perusvihjeet kannattaa kerrata kaikkien koirien kanssa; jokaiselle on hyvä opettaa oma paikka. Omia paikkoja voi hyödyntää niissä tilanteissa kun tunteet uhkaavat kuumeta. Lisäksi on hyvä opettaa luoksetulo sekä istuminen, jotta turhaa häsläämistä voidaan hallita ja tilanteita keskeyttää. Resurssien kanssa on hyvä olla avokätinen; jos talossa on vain yksi suosittu ja hyväksi todettu lepopaikka, kilpailuasetelma yleensä pysyy yllä ja vahvistuu. Jokaisella koiralla tulisi olla omat tärkeät asiat saatavilla niin, ettei kilpailua muiden kanssa synny. Omaa toimintaa on syytä myös tarkkailla, jotta ei vahingossa tule vahvistaneeksi kilpailua. Huomion jakaminen tasapuolisesti ja saavutettujen etujen turvaaminen ovat hyviä lähtökohtia sujuvaan arkeen.

Koirien suhde voi olla positiivinen tai negatiivinen. Joskus asiat lutviutuvat ilman mitään järjestelyitä, mutta onnen varaan ei kannata laskea. Koirat on syytä tutustuttaa toisiinsa huolella, jotta turha stressi voidaan estää. Koirat perustavat mielipiteensä kokemuksiin; niiden täytyy saada kokea, että toinen koira taloudessa ei uhkaa saavutettuja etuja, vaan tuo niitä jopa lisää. Toinen koira pitäisi esitellä mahdollisuutena, ei uhkana. Ongelma tulee siitä, että koiralle ei voi selittää asioita, sen tulee itse kokea ne. Toisilleen ennalta vieraita koiria ei kannata jättää oman onnensa nojaan tutustumaan, vaan kannattaa nähdä alussa vaivaa, jotta suhteesta tulee molemmin puolin kannattava ja hyvinvointia kasvattava.

 

 

Kuuluuko koirasi niihin, jotka riemastuttavat reagoimalla ovikellon ääneen? Ovikellolle tai koputukselle haukkuminen on normaalia ja yleistä ja sehän on kai koiran tehtäväkin; ilmoittaa, että jotain outoa on tekeillä. Vieraat eivät aina arvosta tuulikaapissa haukkuvaa koiraa, ja tilanne on omiaan nostamaan koiran kierroksia, oli se sitten reipas taikka arka vieraita kohtaan.

Itse asiassa ovikellolle rähjääminen on melko monimutkainen käytösketju. Koirahan oppii melkein itsestään, että juuri tietyn äänen kuullessaan se säntää tiettyyn paikkaan ja odottaa tiettyä asiaa. Ihan samalla tavalla koiran voisi opettaa ryntäämään vaikkapa sänkyyn aina silloin, kun se kuulee merisään radiosta – ovikellokäyttäytymisessä ympäristö ja arki palkitsevat koiraa tehokkaammin kuin voisi uskoakaan.

Ovikellokäyttäytymistä on mahdollista muuttaa, oli kyseessä sitten nuori koira tai jo vanhempi rekku. Ensimmäisenä kannattaa keskittyä ovikellon äänen aiheuttaman tunnereaktion muokkaamiseen – kyseisen äänen ei tarvitse aiheuttaa valtavaa tunnepurkausta vaan koiran voi opettaa pysymään rauhallisena. Lisäksi kannattaa miettiä, miten vieraiden palkkioarvoa saisi suunnattua hieman muualle, ja miten esimerkiksi arkaa koiraa voi auttaa vieraiden kohtaamistilanteessa, joka usein herättää ristiriitaisia tunteita. Arka koira voi toisaalta olla hyvin kiinnostunut vieraista, mutta se voi reagoida käden heilautukseen tai muuhun äkkinäiseen liikkeeseen ei-toivotulla tavalla.

Koira harvoin rauhoittuu , jos sitä pidetään hihnassa tai laitetaan toiseen huoneeseen, kun vieraita tulee – tämäkin asia on toki opetettavissa. Joskus se vain kerää lisää kierroksia toisessa huoneessa tai narun päässä, ja tervehtiminen on erityisen vauhdikas. Ovikellotreenissäkin on tärkeää miettiä mitä haluaa koiran tekevän sen sijaan, että yrittää estää sitä vaikka hyppimästä tai haukkumasta.

Ovikellotilanne saattaa tuntua mahdottomalta, kun koiran tai koirien reaktio on niin voimakas, ettei sitä voi keskeyttää millään. Harjoitus tuottaa kuitenkin tulosta; aivan vähäiselläkin treenillä saat koiran tunnetilaa muutettua 🙂

Näihin treeneihin saat vinkit ovikello-videosarjasta.

Jälkien seuraaminen on koirille luontaista toimintaa. Se voi olla myös totista harrastusta, kilpailulaji tai vain hauskaa ajanvietettä sekä erityisen hyvä keino virikkeellistää koiraa. Seuraavassa yksi tapa virikejäljen tekoon, muitakin tapoja varmasti löytyy. Virikejäljen tarkoitus on olla helppoa ja antoisaa molemmille osapuolille. Paineita ei kannata ottaa, pääasia on, että harrastamiseen on matala kynnys.

Helpoiten virikejälki syntyy maastoon, jossa ei ole paljon kävelty. Ensimmäisen jäljen kanssa kannattaa kokeilla onko syytä hajustaa jälki vai riittääkö että sen kävelee itse. Talvellakin voi harjoitella, lumessa jälki on helppo itse huomata.

  • tallaa jälki mielellään myötätuuleen, merkkaa alkukohta
  • voit hajustaa jäljen esim. lihapullalla sukkahousuissa, jota vedät perässäsi
  • tee ensimmäisestä jäljestä suhteellisen lyhyt, noin sata metriä, voit jättää loppukohtaan herkkuja tai vaikka perheenjäsenen
  • anna jäljen vanhentua ainakin puoli tuntia
  • ota koira, mielellään valjaissa ja kulje kohti jäljen lähtöpaikkaa niin että tulet jäljelle kohtisuoraan
  • yleensä koira nostaa jäljen itse, tällöin ei tarvitse muuta kuin seurata perässä
  • palkitse koira jäljen lopussa

Muutaman jäljen jälkeen huomaat, että koira yhdistää tietyt valjaat jäljestämiseen ja alkaa ennakoida ja innostua. Jatkossa jäljen nostamisen yhteydessä voit käyttää vihjesanaa, joka tarkoittaa että jälki on tulossa.  Yleisin ongelma virikejäljestyksessä on liian innokas koira, joka kirmaa alusta loppuun sekunneissa. Tällaisille koirille jälkeä kannattaa vaikeuttaa, joko antaa sen vanhentua kauan tai tekee sen vaikeaan maastoon, kuten kuivaan jäkälämetsään.