Jälkien seuraaminen on koirille luontaista toimintaa. Se voi olla myös totista harrastusta, kilpailulaji tai vain hauskaa ajanvietettä sekä erityisen hyvä keino virikkeellistää koiraa. Seuraavassa yksi tapa virikejäljen tekoon, muitakin tapoja varmasti löytyy. Virikejäljen tarkoitus on olla helppoa ja antoisaa molemmille osapuolille. Paineita ei kannata ottaa, pääasia on, että harrastamiseen on matala kynnys.

Helpoiten virikejälki syntyy maastoon, jossa ei ole paljon kävelty. Ensimmäisen jäljen kanssa kannattaa kokeilla onko syytä hajustaa jälki vai riittääkö että sen kävelee itse. Talvellakin voi harjoitella, lumessa jälki on helppo itse huomata.

  • tallaa jälki mielellään myötätuuleen, merkkaa alkukohta
  • voit hajustaa jäljen esim. lihapullalla sukkahousuissa, jota vedät perässäsi
  • tee ensimmäisestä jäljestä suhteellisen lyhyt, noin sata metriä, voit jättää loppukohtaan herkkuja tai vaikka perheenjäsenen
  • anna jäljen vanhentua ainakin puoli tuntia
  • ota koira, mielellään valjaissa ja kulje kohti jäljen lähtöpaikkaa niin että tulet jäljelle kohtisuoraan
  • yleensä koira nostaa jäljen itse, tällöin ei tarvitse muuta kuin seurata perässä
  • palkitse koira jäljen lopussa

Muutaman jäljen jälkeen huomaat, että koira yhdistää tietyt valjaat jäljestämiseen ja alkaa ennakoida ja innostua. Jatkossa jäljen nostamisen yhteydessä voit käyttää vihjesanaa, joka tarkoittaa että jälki on tulossa.  Yleisin ongelma virikejäljestyksessä on liian innokas koira, joka kirmaa alusta loppuun sekunneissa. Tällaisille koirille jälkeä kannattaa vaikeuttaa, joko antaa sen vanhentua kauan tai tekee sen vaikeaan maastoon, kuten kuivaan jäkälämetsään.