Koiran stressinhallinnan ABC

Jokaisen koiran elämässä tulee vastaan stressaavia tilanteita. Lyhytkestoinen stressi ei häiritse hyvinvointia, mikäli koiralla on eväät palautua siitä ja keinoja lievittää stressiä. Pitkäkestoinen stressi sitävastoin kuluttaa koiraa turhaan ja pahimmillaan se voi aiheuttaa kasan oheisongelmia.

Mistä stressin tunnistaa?

Koirilla on eri tapoja ilmentää stressiä. Osa koirista muuttuu vetäytyviksi ja passiivisiksi; osa taas hyperaktiivisiksi ja ylivilkkaiksi. Stressiä voi olla vaikea havaita, joten suuri osa sen hallinnasta perustuu arvauksiin. Voimme arvata, että muutokset elämässä aiheuttavat stressiä. Tyypillisiä muutoksia ovat muutto, muutokset sosiaalisissa ympyröissä, muutokset rutiineissa ja ympäristössä ja niin edelleen. Stressin mittaamisessa ja arvioinnissa paras (ja luotettavin) menetelmä on käytöksen havainnointi. Ongelma tulee siitä, että omalle koiralle sokeutuu, eikä pieniä muutoksia välttämättä huomaa. Tyypillisin stressihavainto varmaankin syntyy siitä, että osaamme arvata tilanteet, joissa stressiä mahdollisesti ilmenee ja niissä tilanteissa koiraa tarkkailemalla huomaamme oireita.

Stressireaktio voi vaihdella lievästä karvojen pudottamisesta täydelliseen ruokahalun menettämiseen ja sen kesto vaihtelee tilanteen mukaan. Mitä useammin koira altistuu stressiä aiheuttaville tekijöille, sitä tärkeämpää on toisaalta lievittää alkuperäistä reaktiota ja toisaalta tarjota parhaat eväät palautumiseen. Esimerkiksi yksinolo ja sen tuottama stressi voi olla hankala omistajalle, koska koira ei ehdi välttämättä yön aikana palautua päivän stressistä. Se tekee joskus yksinolon harjoittelusta vaikeaa – stresisn kuormitus haittaa oppimista.

Miten koiran stressiä voi ymmärtää?

Meillä jokaisella on omakohtaisia kokemuksia stressistä. Me ihmisetkin ilmennämme stressiä eri tavoin, mutta paras menetelmä koiran stressin ymmärtämiseen on asettuminen koiran asemaan. Vaikka koira ei murehdi tulevaisuudesta tai märehdi menneitä, sen kokemus stressistä vastaa siitä huolimatta omaamme.

Esimerkiksi muutto uuteen kotiin aiheuttaa stressiä meillekin. Millaiset ovat uudet naapurit? Miksi öisin kuuluu huutoa? Missä on lenkkeilymaastot? Entä mihin saan auton parkkiin? Mitä jos paljastuu hometta? Pääsenkö enää koskaan nettiin? Tai uusi työpaikka. Mitä minun odotetaan tekevän? Jos kyselen liikaa, olenko muiden mielestä rasittava vai kiinnostunut? Kuinka sairasta huumoria uskallan kokeilla kahvitauolla? Missä ylipäänsä on kahvihuone? Mitä jos mokaan tai en tule huonekaverin kanssa toimeen? Mitä jos saan heti potkut?

Näihin esimerkkeihin kun lisää vielä ikuisen rahapulan, huolet eläimistä ja niiden terveydestä sekä muut painetta aiheuttavat seikat, pystyy varmasti nostamaan omaa sykettään ihan ajatuksen voimalla. Vaikka koiraa stressaavat eri asiat kuin meitä, stressin kokemus on niilläkin todellinen.

Mitä stressille voi tehdä?

Stressi on pysyvänä tilana koiran hyvinvointia haittaava tekijä. Me kaikki tavoittelemme mahdollisimman hyvinvoivia koiria, koska niillä on paremmat edellytykset kohdata arkipäivän haastavia tilanteita. Hyvinvointi puskuroi stressiä, eli mitä paremmin koira voi, sitä vähemmän altis se on stressin haitallisille vaikutuksille.

Mitä me ihmiset voimme omalle stressille tehdä? Voimme koettaa saada asioita mielessämme tai käytännön tasolla hallintaan, jutella kaverille, vaikuttaa omaan kuormitukseen ja tehdä hyvinvointia lisääviä asioita. Koiran näkökulmasta ajateltuna stressinhallinta on hyvin pitkälti samanlaista kuin ihmisillä!

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa kerron kolme tekniikkaa koiran stressin lievittämiseen ja ehkäisyyn. Jäsenenä näet myös kymmeniä muita koira-aiheisia lisämateriaaleja! Jäsenyys on määräaikainen.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Lue myös tämä stressiin liittyvä kirjoitus!

Elämää aran ja pelokkaan koiran kanssa

Lähes jokaisella koiranomistajalla on jonkinlaisia haasteita yhteiselon varrella. Osa ongelmista ratkeaa helposti, toisten kanssa menee kuukausia ja osa taistelee ongelmien kanssa vuosikausia. Jokainen haaste ja ongelma koiran kanssa on todellinen, koska se perustuu omistajan kokemukseen asiasta; mitään ongelmia ei kannata missään tapauksessa vähätellä. Jos mietitään näin käytösneuvojan kannalta hankalimpia tilanteita, niin niitä ovat ehdottomasti arkojen ja pelokkaiden koirien erilaiset haasteet, koska ne eivät yleensä vaikuta vain yhteen tiettyyn tilanteeseen vaan leimaavat koko arkielämää.

Pelokkuuden ja arkuuden syitä on monia. Koiran omistaja voi vaikuttaa pelokkuuden syntyyn vain rajallisesti, koska sosiaalistumisen herkkyyskausi on jo lähes ohitse, kun pentu muuttaa kasvattajan luota uuteen kotiin. Mikäli koiralla on hyvä historia, pienet takaiskut eivät aiheuta massiivisia pelkoja, vaan koiralla on eväitä päästä niiden yli. Kasvattajan valinnalla on valtava merkitys koiran (ja omistajan) elämälle, eikä siihen ole mielestäni riittäviä mahdollisuuksia vaikuttaa kun ollaan hankkimassa ensimmäistä koiraa. Mielestäni on erittäin huolestuttavaa, että samaan aikaan kun yleisin syy luopua koirasta on käytösongelmat, siitä huolimatta edelleen näkee luvattoman paljon puutteellisesti sosiaalistettuja pentuja, joiden ongelmista kasvattaja pahimmassa tapauksessa syyttää uutta kotia. Ehkä sosiaalistaminen käsitteenä on edelleen liian moninainen. Kasvattaja voi esimerkiksi kuvitella sosiaalistavansa, kun hän väkisin käsittelee pentuja tai pesee niitä – totuttaa käsittelyyn, eli tekee väkipakolla. Sosiaalistamiseksi (jonka tarkoituksena on ehkäistä pelkoa, ei aiheuttaa toimintakyvyttömyyyttä) tulee mielestäni kutsua ainoastaan positiivisia kokemuksia, joita pennuille tai aikuisille koirille tarjotaan systemaattisesti. ”Tämä nyt vain tehdään ja sillä sipuli”-ajattelu ei kuulu sosiaalistamiseen. Pentua ei ole tarkoitus opettaa olemaan välittämättä tilanteista vaan nauttimaan niistä – tässä on aika iso ero.

Olen huomannut, että koulutuksen kannalta pahin yhdistelmä on arka koira, joka on saanut sen verran rohkeutta, että puolustaa itseään vaikkapa käsittelytilanteissa. Usein ongelma leviää käsiin siinä vaiheessa, kun toimenpide on pentuna tehty väkisin totuttamalla ja samaa jatkettu kyselemättä, pienestä ja kasvavasta vastustelusta huolimatta. Jonakin päivänä tilanne menee liian pitkälle, ja koska periksi ei haluta antaa, koira saa pahimmassa tapauksessa järkyttävän paniikkiraivarin ja siitä päivästä eteenpäin käsittely on mahdotonta. Pelon motivoima aggressiivisuus roihahtaa usein sekunnissa ja palautuminen on hidasta – usein tämä vielä kohdistuu omistajaan, joka saa toistuvasti kantaa huonoa omaatuntoa näistä tilanteista. Suhde alkaa rakoilla, kärsivällisyys pettää ja luottamus murenee, eikä motivaatiota tahdo löytyä koiralta sen enempää kuin omistajaltakaan.

Pelokkuuteen vaikuttavat monet asiat; perimä, aikaiset kokemukset ja jopa emon tiineysaikainen stressi. Siinä missä lähtökohtaisesti ei-arka pentu säikähtää jotain ja pääsee tilanteen yli muutamassa hetkessä, arka pentu voi mennä täysin toimintakyvyttömäksi pitkäksi aikaa. Arkuuden ongelmavyyhtiin kuuluu sekä pennuilla että aikuisilla koirilla se, että ei välttämättä löydy pitkään aikaan mitään sellaista tilannetta, jossa koiran itseluottamusta saisi koulutuksellisin keinoin kasvatettua. Arka koira oppii nopeasti luottamaan omistajaansa, mutta ei itseensä – tämä on toki hyvä alku, mutta heijastelee usein ongelmia mm. yksinolossa. Arkojen koirien kanssa joutuu olemaan koko ajan veitsen terällä; mikä on liikaa ja mikä on sopivasti. Esimerkiksi käsittelyyn liittyvien ongelmien kanssa aran koiran omistaja joutuu painimaan jopa vuosia ja päivittäisestä treenistä huolimatta pelko on herkässä. Sama pätee lenkkeilyyn; arka koira voi mennä hetkessä paniikkiin, josta palautuu vasta kotona.

Arka koira, jolle omistaja on ainoa tukipilari, on onnellinen niin pitkään kuin omistaja on a) paikalla ja b) ennakoitava. Arkojen koirien kanssa (kuten ei muidenkaan) et voi yhtenä päivänä pakottaa ja yhtenä päivänä herkuttaa. Arkoihin, kuten muihinkaan koiriin ei päde ”teet vaan ja meet vaan” -politiikka, käsittelyongelmia ei poista käsittely varmoin ja päättäväisin ottein, eikä pelkoa poista se, että itse pysyy tyynenä. Tarvitaan hyvä suunnitelma ja erittäin hyvät resurssit, jotta suunnitelma voidaan toteuttaa. Esimerkiksi yksinolo-ongelman hoitaminen voi olla tavallista kinkkisempää, jos 1) omistaja on koiran ainoa turva maailmassa, 2) asunto on mahdollisesti pelottava äänineen ja 3) koiralla ei ole ruokahalua, eikä se ole oppinut työskentelemään itsenäisesti. On päivänselvää, että tuollaisessa tapauksessa prosessi kestää kuukausista vuosiin.

Toivoisin, että jokainen kasvattaja kertoisi avoimesti, millaista sosiaalistamisohjelmaa noudattaa. Sosiaalistamisohjelma ei ole salatiedettä, vaan samanlainen käytännön välttämättömyys kuin rokotusohjelma. Samoin toivon, että aikuisten kodinvaihtajien parissa työskentelevillä yhdistyksillä olisi koirien ostajille antaa matkaan aikuisille koirille suunniteltu sosiaalistamisohjelma. Niin kauan kuin puhutaan vain sosiaalistamisesta yleisellä tasolla, voi ajatella, että kaikkihan sitä tekevät. Kun ei ole ohjelmia ja käytäntöjä nähtävillä, ei niitä voi keskenään verrata eikä niistä voi keskustella. Laitetaan käytniin #sosiaalistamishaaste! Kerro, mitä olet itse tehnyt ja millä tavalla.

Liity blogin jäseneksi, niin näet videon, jossa annan käytännön vinkit arkojen koirien kanssa elämiseen ja niiden kouluttamiseen!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Onko sinun koirallasi oma paikka, jota haluaisit sen käyttävän enemmän? Haikaileeko se sänkyyn tai sohvalle tai johonkin muuhun paikkaan, johon et haluaisi? Entä onko sellaisia paikkoja, joihin koirasi ei mielellään mene?

Joskus koiran ja omistajan mielipiteet parhaista sijaintipaikoista eivät kohtaa ja elämä on jatkuvaa kyttäilyä ja vahtimista. Koira haluaisi olla sohvalla, sängyssä tai keittiössä, mutta karttelee kylpyhuonetta ja kodinhoitohuonetta. Millä perusteella koira valitsee mieluisimmat paikat?

Sosiaaliset perusteet

Koira voi valita lempipaikkansa ja inhokkipaikkansa sosiaalisin perustein. Tyypillisintä on se, että koira haluaa olla siellä missä ihmisetkin ovat. Tämä aiheuttaa sen, että muualla kuin ihmisten kanssa koira ahdistuu – vaikka välimatkaa olisi vain puoli metriä, se voi olla liikaa jos välissä on este. Mikäli taloudessa on kaksi tai useampia koiria, paikkojen valinta saattaa olla monimutkaisempaa. Voi olla, että paikat valitaan lähellä olevien resurssien mukaan (keittiön pöydän alla) tai kuitenkin sosiaalisin perustein, lähellä ihmisiä tai lähellä toisiaan. Sosiaalisin perustein koira voi valita myös paikan mahdollisimman kaukaa; kaukana toisesta koirasta, kissasta tai ihmisestä tai sopivan etäisyyden päässä. Sosiaalisin perustein paikan voi valita myös suhteessa toiseen; siten, että blokkaa toisen pääsyn johonkin paikkaan tai siten, että pystyy itse havainnoimaan kaiken, mitä ympärillä tapahtuu. Koirasta riippuen sosiaalisin perustein tehty paikkavalinta ei ole aina toivottava – sosiaaliset perusteet saattavat mennä mukavuuden ja sitä kautta jopa terveellisyyden yli, ja silloin asiaan kannattaa puuttua. Varsinkin niissä tapauksissa, joissa koira valitsee ihmisseuran oman terveytensä ja mukavuutensa kustannuksella, on aika ryhtyä toimiin.

Fyysiset perusteet

Suosikkipaikkojen valintaan vaikuttavan myös paikkojen ominaisuudet. Ikkunapaikat ja sohvat ikkunoiden edessä ovat monen koiran mieleen. Ikkunattomassa huoneessa koira harvoin viihtyy – näköyhteydet tärkeisiin silmälläpidettäviin kohteisiin ovat tärkeitä ja arvostettuja. Myös pääsyn helppous voi vaikuttaa – yllättäen eteinen on monen koiran suosikkipaikka. Fyysisiä perusteita ovat myös alustan ominaisuudet; osa haluaa olla lattialämmityksellä, osa viileissä paikoissa; osa arvostaa pehmeyttä ja osa kovaa pohjaa. Sekä koiran että alustan ominaisuuksista riippuu myös se, valitseeko koira korkean vai matalan paikan. Paikkavalinnan perusteet voivat muuttua iän myötä. Vanhempi koira voi alkaa arvostaa pehmeää alustaa enemmän kuin ikkunapaikkaa, jolloin sen mieltymys ja sen myötä käyttäytyminen muuttuvat.

Resurssiperusteet

Koirat ovat loistavia sijoittumaan strategisesti. Ne sijoittuvat lähelle niiden mielestä tärkeitä paikkoja, kuten keittiöön, eteiseen tai sohvalle. Mikäli taloudessa on useampi koira, näistä strategisista alueista muodostuu herkästi kuumia alueita, joissa tilanteet saattavat helposti kärjistyä. Kuuma alue on sellainen, johon liittyy odotuksia – joko positiivisia tai negatiivisia. Osa koirista valitsee strategiseksi alueeksi asunnon keskikohdan, koska siitä näkee helposti, mitä resurssia ihminen milloinkin lähestyy ja siitä koria tietää, mikä resurssi on milloinkin aktiivinen. Keskeltä asuntoa on helppo valvoa toimintaa ja pääsee helposti mukaan aktiviteetteihin eli pihalle, keittiöön tai nukkumaan. Resurssiperusteinen paikkojen valikointi voi olla tilannesidonnaista, eli nälkäinen koira hakeutuu mielellään keittiöön ja väsynyt koira enemmän lähelle sänkyä. Paikan valintaan vaikuttaa tilanne ja koiran mieltymykset. Näitä seuraamalla voi saada tärkeää tietoa mm. terveydestä; mikäli koira ei hakeudu keittiöön muiden mukana, voi epäillä onko kaikki kunnossa.

Mitä paikan valinta kertoo?

Seuraamalla koiran lempi- ja inhokkipaikkoja voi havainnoida monta asiaa. Paikkojen valinnasta pystyy päättelemään onko koiralla yksinolo-ongelma. Lisäksi voi päätellä monta terveydellistä seikkaa, kun tuntee oman koiransa – voi havaita ensimmäiset nivelrikon oireet tai muun kivun, jos koira vaihtaakin lempipaikkaansa. Voi huomata alentuneen ruokahalun tai aktiivisuuden ihan vain koiran sijaintia tarkkailemalla. Jokainen koiranomistaja tekee tätä tiedostamattaan, mutta joskus kannattaa tietoisestikin tehdä havaintoja, koska niiden kautta voi myös vaikuttaa moneen asiaan. Paikan valinta kertoo siitä, mitä koira arvostaa. Paikan valinnassa voi siten nähdä myös arvostuksen muutokset ja asiat, joita koria pitää eniten tärkeinä. Esimerkiksi koira voi luopua ikkunapaikasta tai ruuankyttäyspaikasta, jos muualla on tarjolla sillä hetkellä houkuttavampi paikka, kuten pehmeä sänky. Sängyssä nukkumisessa ei muuten ole mitään haitallista, kuten ei myöskään sohvalla makoilussa ;).

Koira on itse oman elämänsä ja suosikkipaikkojensa asiantuntija. Siitä huolimatta sen valinnat eivät aina tue sen omaa hyvinvointia. Valinnan mahdollisuus on erittäin tärkeä asia, mutta me voimme vaikuttaa siihen, miten koira alun perin valitsee. Silloin meidän ei tarvitse estää tai kannustaa jatkuvasti. Voimme opettaa koiran valitsemaan sille ja meille itsellemme sopivimmat paikat, jolloin elämä on huomattavasti helpompaa ja mukavampaa molemmille.

Liittymällä eläinkoulutusblogin jäseneksi näet videon, jossa käyn läpi sitä, miten koiran saa valitsemaan juuri sen paikan kun haluamme ja miten muuten voi vaikuttaa siihen, missä koira viihtyy tai ei viihdy.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Koiran hankkiminen on iso päätös. Huolellinen valinta voi johtaa yli kymmenen vuoden perheenjäsenyyteen, jossa turhia ja ehkäistävissä olevia ongelmia ei esiinny. Taustatyö vaikuttaa siihen, kuinka terveen ja elinvoimaisen sekä ongelmattoman pennun saat kotiisi. Pentukuume on nopeasti etenevä tila, johon haluaa helpotusta pikaisesti. Koiran hankkimisessa ei kuitenkaan kannata hötkyillä, koska nopea ratkaisu ei aina ole se kestävin. Esittelen tässä mielestäni tärkeimmät vinkit niihin asioihin, jotka kannattaa selvittää ennen kuin päättää, mistä ja millaisen koiran hankkii. Mikäli koiraa ei hankita juuri tiettyyn harrastukseen tai lajiin, ei oma suosikkirotu ole välttämättä tiedossa, eikä rodulla ole monellekaan niin väliä, kun ollaan hankkimassa perheenjäsentä.

1. Millaisen koiran haluan?

Eri rodut on alun perin jalostettu eri käyttötarkoituksiin. Nämä käyttötarkoitukset näkyvät koirassa, vaikka rotua ei enää käytettäisi alkuperäiseen tarkoitukseen. Tästä syystä toivoisinkin, että rotumääritelmiin perehtyessä erityisen tarkkana kannattaa olla historiaosuuden kanssa, jos sellainen löytyy. Esimerkiksi osalla seurakoirien ryhmään luokitelluista koirista on alkuperäinen tarkoitus, joka usein näkyy koirissa.

Toki koiran koko vaikuttaa valintaan sekä muut erityispiirteet, kuten turkinhoito ja tietenkin terveys. Katson kuitenkin, että käyttötarkoitus on koiran käyttäytymisen kannalta hyvin tärkeä tieto. Myös sekarotuisissa koirissa kannattaa yrittää selvittää, mitä rotuja taustalta löytyy, koska ne vaikuttavat suuresti koiran käyttäytymiseen. Jos verrataan koiria ja autoja hieman esimerkin kautta: jos haluat auton, jolla voit mukavasti taittaa viikottaiset hupiajelut ja kauppareissut, et välttämättä tarvitse nelivetoista maasturia. Jos taas tavoitteenasi on ajaa kilpaa, et pärjää pienellä kauppakassilla. Kuten autoissa, koirissakin on ominaisuuksia, joita ei voi jättää huomiotta.

Rotua tai koiran tyyppiä miettiessä kannattaa käydä läpi ainakin näitä asioita käyttäytymisen kannalta: 1) mitä erityisesti koiralta toivot, 2) aiotko pitää sitä vapaana pihalla tai haluatko lenkkeilyttää sitä vapaana metsässä, 3) kuinka helppoa ulkoiluttaminen on asuinalueellasi, 4) onko perheessänne muita eläimiä tai onko niitä harkinnassa, 5) onko perheessänne jo koira ja jos on, niin millainen se on, 6) minkä asioiden haluat olevan koirallesi helppoja. Tämä lista on lyhyt versio, mutta sen tarkoitus on herättää ajattelemaan sitä, että koiran käyttäytymiseen vaikuttaa sen käyttötarkoitus ja perimä yhtä paljon kuin ympäristö. Siksi on helppoa valita rotu, jos tiedät, millaisia ominaisuuksia koiraltasi haluat. Rotumääritelmien historiaosuus on usein parempi lähde koiran ominaisuuksiin kuin luonne-osuus, joka on usein melkoista tulkintaa. Muista hakea tietoa roduista useammasta eri lähteestä. Toisaalta sekarotuisten kanssa on helpompi ymmärtää koiran käyttäytymistä, kun tietää tai voi arvata mitä rotuja taustalla on.

2. Millaista pennunkasvatusta haluan tukea?

Kasvattajalla on huomattava merkitys siihen, millaiset eväät koiranpentu saa elämään. Tässä yhteydessä tarkoitan kasvattajalla sitä henkilöä, joka huolehtii pennuista ennen luovutusikää – se voi olla kuka tahansa eläinsuojeluyhdistyksestä rotukoirien kasvattajiin. Joka tapauksessa joku henkilö vastaa pentujen hyvinvoinnista. Siitä syystä kannattaa perehtyä tarkkaan sekä rotuun (tai alkuperään jos puhutaan sekarotuisista), jota on hankkimassa, että kasvattajaan tai pikemminkin kasvattajiin. Pidä pää kylmänä kuten asuntokaupoilla. Kasvattajia voidaan arvostaa eri syistä, jotka jokainen päättää itse. Mielestäni kasvattajan tärkein tehtävä on antaa pennuille parhaat mahdolliset eväät selviytyä elämästä – toki koiran käyttötarkoituksesta riippuen – perheenjäsenenä. Kasvattajalla on valtava vastuu esimerkiksi koiran pelkotilojen ehkäisyssä ja sopivassa sosiaalistamisessa. Mikäli kasvattaja ei näistä ole huolehtinut, ei pennunostaja voi kaikkea välttämättä korvata, ainakaan riittävän ajoissa, jolloin prosessi kestää pidempään.

Koirien kanssa tehdään valitettavasti paljon tiliä. On pentutehtaita, joissa tuotetaan sitä mitä ihmiset haluavat ostaa. On kotipentutuotantoa, jossa koiria kasvattaa henkilö, jota kiinnostaa enemmän raha kuin koirien hyvinvointi. On olemassa myös ns. hyväksyttyä pentutehdasmaista toimintaa, jota saattavat harrastaa jopa kennelliittoon kuuluvat kasvattajat. On myös todella hyvin asioihin perehtyneitä kasvattajia ja kaikkea tältä väliltä. Muista, että ostajana tuet sitä toimintatapaa, josta pennun hankit. Koska mitään pentuvalmentajapalvelua ei ole, jokainen on itse vastuussa siitä, mistä pennun hankkii. Autovertaus: jos haluat päästä helpolla, hankit uuden auton, jossa on takuu. Mikäli tarvitset auton nopeasti ja halvalla, saat tyytyä epävarmuuteen ja luottaa omaan arvostelukykyysi hankintahetkellä.

Käy tutustumassa kasvattajan luona paikkoihin. Näin käytösneuvojan näkökulmasta olisin tyytyväinen siihen, jos pennut eläisivät mahdollisimman kotoisasti samoissa tiloissa ihmisten kanssa (huom, nyt puhun pennunhankkijasta, joka etsii seurakoiraa) ja että pennuista huolehtiva henkilö käsittelisi niitä kiltisti. Edellyttäisin, että pentujen emo olisi paikalla ja ei osoittaisi stressin tai pelon merkkejä vieraita ihmisiä kohtaan. Haluaisin, että pennut olisivat tyytyväisen oloisia ja iästä riippuen uteliaita ja kiinnostuneita ihmisistä.

3. Mitä muuta?

Jokainen koira on arvokas, ja pentutehtaastakin peräisin oleva pentu ansaitsee hyvän elämän. Mikäli hankit koiran epämääräisistä olosuhteista, kannattaa perehtyä käyttäytymiseen erityisen huolella. Tutkimusten mukaan pentutehtaista peräisin olevilla pennuilla on suurempi riski aggressiiviseen käyttäytymiseen aikuisena. Myös pelkokäyttäytyminen on pentutehdaskoirilla yleisempää kuin kotioloissa kasvatetuilla koirilla, joilla sosiaalistaminen on tehty huolella, ja joiden emojen stressitaso on alhaisempi. Lisäksi pentutehtaista tulleilla koirilla on keskimäärin muita useammin yksinoloon liittyviä ongelmia (lue lisää yksinolo-ongelmista täältä) ja arkuutta koskettamiseen liittyen. Syyt näihin ongelmiin liittyvät emon kokemaan stressiin ja pentujen synnyttyä puutteelliseen sosiaalistamiseen sekä liian aikaiseen vieroitukseen ja mahdollisiin pelkoa herättäviin tilanteisiin, kuten matkustamiseen. Toki pennun uudella kodilla on myös suuri merkitys, ja koira voi kasvaa ilman mitään ongelmia. Pentu on aina mysteeri, jolla on omat piirteensä. Valmistautumalla ja tekemällä kotiläksyt hyvin voit kuitenkin vaikuttaa siihen, että et joutuisi turhista asioista murehtimaan.

Ihanaa pentukesää kaikille! Käy kurkkaamassa vinkit pennunomistajille täältä!

Liity jäseneksi, niin pääset katsomaan videoluennon, jossa käyn läpi kaksi tutkimusta siitä, miten aikaiset kasvatusolosuhteet vaikuttavat koiriin (videon kesto 13 min.).

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Mistä huomaa ensimmäisenä, että koiralla ei kaikki ole kunnossa? Mistä huomaa, että koira on väsynyt? Entä mistä tiedät, että koira on turhautunut? Kaikki tulkinnat, joita koirasta teemme, perustuvat havaintoihin.

Todellisesti, numeroilla mitattavia asioita ovat perinteisesti koiran paino, ikä, korkeus, päivittäinen ruuan määrä ja ulkoilun määrä tunteina. Ulkoilun määrä tunteina ei mielestäni kerro koiran hyvinvoinnista juuri mitään, vaikka se on yleinen kysymys varsinkin ongelmatilanteissa. Paljon enemmän vaikuttaa kokonaisuus, eli se, mihin eläin käyttää suurimman osan ajastaan. Jos otetaan esimerkiksi vaikkapa yksinoloon liittyvät ongelmat. Kokonaisuuden kannalta ei ole merkistystä sillä, ulkoilutetaanko koiraa tunti vai kolme tuntia päivässä, vaan enemmän merkitsee se, mitä se tekee nuo jäljelle jäävät 21-23 tuntia. Sama pätee muihinkin ongelmatilanteisiin – ulkoilutus, sen määrä tai laatu eivät kerro läheskään tarpeeksi koiran tilanteesta.

Monta muutakin asiaa kuin painoa, ulkoilua ja ruokamäärää voisi mitata – näin saa käsityksen siitä, mitä koira ylipäänsä tekee ja toisaalta siitä, miten se käyttää aikaansa. Joskus karkealla arviolla pääsee alkuun, joskus taas on kiinnostavaa mennä yksityiskohtiin ja ajankäytön sisältöihin. Mitä koirat haluaisivat tehdä? Ne ovat loppujen lopuksi aika mukavuudenhaluisia eläimiä, jotka tykkäävät ottaa myös rennosti ja hengailla. Osa koiran niin sanotusta hyperaktiivisuudesta voi olla opittua ja omistajan taholta ylläpidettyä, kun varsinkin tiettyjen rotujen kohdalla hoetaan vuosikymmenestä toiseen haastavuudesta ja liikunnantarpeesta. Itse olen sitä mieltä, että jokaisen koiran pitäisi kestää vapaapäiviä sekä lyhyttä lomaa ilman että pää hajoaa, toki yhtään väheksymättä liikunnantarvetta ja varsinkin tarvetta tarkkailla ympäristöä, harjoittaa aisteja ja viettää aikaa sosiaalisessa ryhmässä (ihmisten tai koirien kanssa).

Stressin havainnointi on koirien kohdalla joskus haastavaa. Sen sijaan, että tulkitaan yksittäisiä eleitä tai ilmeitä, on hyvä hahmottaa kokonaisuus. Tarkka omistaja havaitsee toki heti, kun yksi kuonokarva on vinossa ja tämä osoittaa loistavaa koiranlukutaitoa. Kuitenkin on hyvä ottaa taustalle myös laajempi skaala, jotta ei tarvitse mututa. Yksittäisiä merkkejä on hyvä seurata, mutta nekin saavat enemmän merkitystä, kun pystyt liittämään niitä muuhun tietoon. Voit esimerkiksi havainnointeja selaamalla paikallistaa ensimmäiset oireet koiran sairaudesta.

Innostuitko havainnoimaan koiraasi? Liittymällä jäseneksi näet videon, jonka avulla pääset alkuun!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Koiran hankkiminen on jännittävää ja hauskaa. Hankkiipa sitten pennun tai aikuisen kodinvaihtajan, kannattaa kaikesta innostuksesta huolimatta säilyttää maltti ja antaa kunnolla aikaa kotiutumiselle. Mikäli koira ei ole ehtinyt tutustua kotinurkkiinsa, se saattaa säikähtäessään ja irti päästessään paeta, eikä osaa kotiin. Koira on pitkäikäinen perheenjäsen, ja turvallisuuden takia alussa kannattaa pysyä tutuissa ympyröissä, kunnes voi laajentaa piirejä. Törmäsin netissä tällaiseen hyvään kirjoitukseen siitä, miten karkaamisia voidaan estää.

Pennun tai aikuisen koiran tulo perheeseen on ihmisille positiivinen stressinaiheuttaja. On hyvä pitää mielessä, että koiralle muutos on aina monin verroin suurempi. Lisäksi muutos aiheuttaa koirassa aina stressiä, vaikka muutos olisikin parempaan. Pennulle vieroittaminen emosta ja muutto uuteen kotiin on elämän kenties suurin stressitilanne. Aikuiselle kodinvaihtajalle muutto on myös iso juttu, vaikka se muuttaisi huonoista oloista rakastavaan perheeseen. Joka tapauksessa uuden omistajan on varauduttava siihen, että kotiin saapuu stressaantunut eläin, jonka tasaantuminen ja kotoutuminen tulee kestämään jonkin aikaa. Koirat ilmentävät stressiä eri tavoin; vaikka koira näyttäisi heti kotiutuvan, sen voi siitä huolimatta olettaa kokevan stressiä. Vaikka koira vaikuttaa olevan ensimmäisenä päivänä heti kuin kotonaan, se ei ole vielä tottunut uuteen ympäristöön. Koiran kotouttamiseen on varattava aikaa, jotta voidaan välttyä ikäviltä yllätyksiltä.

Ikävin mahdollinen yllätys on se, että koira syystä tai toisesta karkaa. Silloin, kun koira on tottunut omistajaansa ja kotiinsa, sitä sitoo lenkillä taluttajaan ja paikkaan muutkin asiat kuin pelkkä hihna. Niin pitkään, kun koira ei ole tuttu a) uuden omistajansa ja b) kotipiirinsä kanssa, ollaan pelkän hihnan varassa. Pelkän hihnan varassa oleminen on vaarallista, koska pelästyessään koira pääsee helposti valjaista tai pannasta irti. Karkaamiset ovat vältettävissä, kun osataan ottaa kotouttaminen oikein. Koira hankitaan pysyväksi perheenjäseneksi, siksi kiirettä ei kannata pitää. Mitä paremmin kotoutus valmistellaan, sitä pienemmät riskit ovat karkaamiseen ja muihin konfliktitilanteisiin.

Kuinka pitkään koiran kotiutuminen sitten kestää?

Se riippuu yksilöstä. Kolmen kuukauden nyrkkisääntö on mielestäni hyvä. Kolmen kuukauden jälkeen koira on yleensä tutustunut kotiinsa ja pitää sitä oikeasti kotinaan, sekä tutustunut omistajiinsa ja kykenee luottamaan heihin eli ennakoimaan heidän toimiaan. Joka tapauksessa muutamat ensimmäiset päivät menevät täysin tottumiseen ja stressaamiseen, ja silloin ei kannata järjestää mitään ylimääräistä. Vaikka monessa lähteessä korostetaan rutiineja ja niiden luomista, niitä ehtii järjestää myöhemminkin. Juuri kotia vaihtanutta koiraa ei missään tapauksessa kannata lähteä viemään hihnalenkille lenkkeilymielessä – on paljon muitakin tapoja aktivoida koiraa turvallisissa kotioloissa. Kotinurkkiin tutustumisessa on aivan tarpeeksi tekemistä – kauemmas ehtii myöhemminkin. Aikuisen kodinvaihtajan kanssa tiedot koiran historiasta tai käyttäytymisestä voivat olla hyvinkin puutteellisia; tästä syystä on hyvä itse toimia olettaen, että koira on erittäin stressaantunut ja erittäin arka. Tällöin ei tule tehneeksi ylilyöntejä, koska pienikin asia voi säikäyttää koiran todella pahasti, ja kun se säikähtää itselleen vieraassa ympäristössä, se ei osaa kotiin eikä tule luokse kutsuttaessa, koska se ei ole ehtinyt tutustua vielä omistajaansakaan. Vara ei kaada venettä tässäkään tapauksessa – jos varaudutaan pitkään kotiutumisaikaan, prosessin nopeus voi tulla iloisena yllätyksenä.

Motivoituneena lenkittäjänä ja innostuneena sosiaalistajana kannattaa pitää pää kylmänä, jotta kaikki menisi mahdollisimman hyvin. Jos miettii, miten ihminen toimii muuttaessaan uuteen asuntoon, niin voi nähdä monia yhtäläisyyksiä koiran kotiutumiseen. Alkuun siivotaan ja järjestellään tavaroita, sitten vasta aletaan tutustua lenkkimaastoihin. Koiran sosiaalistaminen on todella tärkeää, mutta se alkaa aina kotoa. Oma koti ja oma omistaja ovat koiralle erittäin tärkeitä tukikohtia, niihin tutustumiseen kannattaa panostaa eniten.

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa kerron, mihin kahden ensimmäisen viikon aikana kannattaa keskittyä.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Yksin olemisen ongelmat ovat remmirähinän jälkeen yleisimpiä koiraihmisten haasteita. On selvää, että koira viihtyy paremmin ihmistensä seurassa kuin yksin. Monesti koiran kanssa vietetty laatuaika on koiran mielestä niin ihanaa, että siihen verrattuna yksin oleminen tuntuu todella kurjalta. Yksinolo-ongelmista kärsivät koirat seuraavat usein omistajia herkeämättä ja niiden innokas tervehtiminen kotiin tullessa kestää usein pitkään.

Yksinolo-ongelmista kärsivillä koirilla on harvoin muita omistajaa häriritseviä ongelmia. Monelle yksinolo-ongelma on ainut arkielämän haaste, ja koiran ja omistajan suhde on monesti loistava. Kuitenkin yksinolo-ongelma saa helposti aikaan säröjä tähän suhteeseen, kun omistajan stressitaso nousee ja koira saattaa tuhota paikkoja, häiritä naapureita tai loukata itseään yksin ollessaan.

Tutkimusten mukaan riskitekijöitä yksinolo-ongelman kehittymiselle ovat pitkät jaksot yksin kotona ja toisaalta pitkät jaksot omistajan kanssa kotona (kuten kesälomat). Muita riskitekijöitä, jotka altistavat ongelmille, ovat kennelolosuhteissa asuminen tai löytöeläintalossa asuminen tai muutto uuteen asuntoon. Alttiutta voi lisätä myös perheen toisen lemmikin menettäminen tai muutokset perhesuhteissa. Riskitekijöihin ei kuitenkaan kuulu se, että koira nukkuu sängyssä tai ruokapöydästä ruokkiminen.

Yksinoloharjoittelun tavoite on tasoittaa eroa yksin olemisen kurjuuden ja yhdessäolon ihanuuden välillä ja lisätä yksinoloon sellaisia elementtejä, jotka motivoivat koiraa jäämään yksin kotiin. Häkittäminen ei yksinolo-ongelmaa ratkaise, enkä itse allekirjoita tilan rajaamistakaan – varsinkaan silloin, jos koira on jo oppinut olemaan koko asunnossa yksin ollessaan. Silloin tilan rajaaminen voi pahentaa ongelmaa, ja tärkeämpää onkin varmistaa koiran turvallisuus ja minimoida vahingot ja keskittyä toisaalta kouluttamiseen.

Yksinolo-ongelman hoito on yksilöllistä, mutta toimeen kannattaa tarttua heti. Hoito on yhdistelmä kouluttamista ja ympäristön hallintaa; riippuen yksinolo-ongelman laadusta ja taustasta. Kun ongelma havaitaan, kannattaa yrittää järjestää asiat niin, ettei koiraa tarvitse jättää pitkiksi ajoiksi yksin – stressi voi haitata koulutuksen edistymistä. Koulutuksen edellytys on hyvä stressinhallinta, ja koiran hyvinvoinnin muut osa-alueet nousevat erityisen tärkeään rooliin. Aktivointi, virikkeet ja ajankäyttö on hyvä ottaa huomioon, vaikka ongelma saattaa olla joskus omistajalle todella raskas ja stressaava ja joskus koiraa kohdellaan hyvinkin eri tavalla tästä syystä. Koiran yksinolo-ongelmaa ei siis ratkaise se, että sitä huomioidaan mahdollisimman vähän, vaan sen elämänlaatuun kannattaa kiinnittää huomiota tarkasti!

Yksin olemista voi lähteä miettimään myös asettumalla koiran saappaisiin hetkeksi. Mitä pitäisi tapahtua, että olisin mielelläni yksin kotona? Auttaisiko se minua viihtymään, että voisin käyttää vain yhtä huonetta? Entä jos olisin yhä pidempiä aikoja yksin, auttaisiko se viihtymään? Entä jos jääkaappi olisi täynnä herkkuja ja netflix täynnä uusia sarjoja? Hyvin pitkälle voi päästä miettimällä asiaa koiran näkökulmasta, koska mistään sen kummemmasta ei ole kysymys.

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käydään läpi miten ja miksi koiraa kannattaa pitää kiireisenä ainakin hetken aikaa silloin, kun se jää yksin.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.