Mistä huomaa ensimmäisenä, että koiralla ei kaikki ole kunnossa? Mistä huomaa, että koira on väsynyt? Entä mistä tiedät, että koira on turhautunut? Kaikki tulkinnat, joita koirasta teemme, perustuvat havaintoihin.

Todellisesti, numeroilla mitattavia asioita ovat perinteisesti koiran paino, ikä, korkeus, päivittäinen ruuan määrä ja ulkoilun määrä tunteina. Ulkoilun määrä tunteina ei mielestäni kerro koiran hyvinvoinnista juuri mitään, vaikka se on yleinen kysymys varsinkin ongelmatilanteissa. Paljon enemmän vaikuttaa kokonaisuus, eli se, mihin eläin käyttää suurimman osan ajastaan. Jos otetaan esimerkiksi vaikkapa yksinoloon liittyvät ongelmat. Kokonaisuuden kannalta ei ole merkistystä sillä, ulkoilutetaanko koiraa tunti vai kolme tuntia päivässä, vaan enemmän merkitsee se, mitä se tekee nuo jäljelle jäävät 21-23 tuntia. Sama pätee muihinkin ongelmatilanteisiin – ulkoilutus, sen määrä tai laatu eivät kerro läheskään tarpeeksi koiran tilanteesta.

Monta muutakin asiaa kuin painoa, ulkoilua ja ruokamäärää voisi mitata – näin saa käsityksen siitä, mitä koira ylipäänsä tekee ja toisaalta siitä, miten se käyttää aikaansa. Joskus karkealla arviolla pääsee alkuun, joskus taas on kiinnostavaa mennä yksityiskohtiin ja ajankäytön sisältöihin. Mitä koirat haluaisivat tehdä? Ne ovat loppujen lopuksi aika mukavuudenhaluisia eläimiä, jotka tykkäävät ottaa myös rennosti ja hengailla. Osa koiran niin sanotusta hyperaktiivisuudesta voi olla opittua ja omistajan taholta ylläpidettyä, kun varsinkin tiettyjen rotujen kohdalla hoetaan vuosikymmenestä toiseen haastavuudesta ja liikunnantarpeesta. Itse olen sitä mieltä, että jokaisen koiran pitäisi kestää vapaapäiviä sekä lyhyttä lomaa ilman että pää hajoaa, toki yhtään väheksymättä liikunnantarvetta ja varsinkin tarvetta tarkkailla ympäristöä, harjoittaa aisteja ja viettää aikaa sosiaalisessa ryhmässä (ihmisten tai koirien kanssa).

Stressin havainnointi on koirien kohdalla joskus haastavaa. Sen sijaan, että tulkitaan yksittäisiä eleitä tai ilmeitä, on hyvä hahmottaa kokonaisuus. Tarkka omistaja havaitsee toki heti, kun yksi kuonokarva on vinossa ja tämä osoittaa loistavaa koiranlukutaitoa. Kuitenkin on hyvä ottaa taustalle myös laajempi skaala, jotta ei tarvitse mututa. Yksittäisiä merkkejä on hyvä seurata, mutta nekin saavat enemmän merkitystä, kun pystyt liittämään niitä muuhun tietoon. Voit esimerkiksi havainnointeja selaamalla paikallistaa ensimmäiset oireet koiran sairaudesta.

Innostuitko havainnoimaan koiraasi? Liittymällä jäseneksi näet videon, jonka avulla pääset alkuun!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Koiran hankkiminen on jännittävää ja hauskaa. Hankkiipa sitten pennun tai aikuisen kodinvaihtajan, kannattaa kaikesta innostuksesta huolimatta säilyttää maltti ja antaa kunnolla aikaa kotiutumiselle. Mikäli koira ei ole ehtinyt tutustua kotinurkkiinsa, se saattaa säikähtäessään ja irti päästessään paeta, eikä osaa kotiin. Koira on pitkäikäinen perheenjäsen, ja turvallisuuden takia alussa kannattaa pysyä tutuissa ympyröissä, kunnes voi laajentaa piirejä. Törmäsin netissä tällaiseen hyvään kirjoitukseen siitä, miten karkaamisia voidaan estää.

Pennun tai aikuisen koiran tulo perheeseen on ihmisille positiivinen stressinaiheuttaja. On hyvä pitää mielessä, että koiralle muutos on aina monin verroin suurempi. Lisäksi muutos aiheuttaa koirassa aina stressiä, vaikka muutos olisikin parempaan. Pennulle vieroittaminen emosta ja muutto uuteen kotiin on elämän kenties suurin stressitilanne. Aikuiselle kodinvaihtajalle muutto on myös iso juttu, vaikka se muuttaisi huonoista oloista rakastavaan perheeseen. Joka tapauksessa uuden omistajan on varauduttava siihen, että kotiin saapuu stressaantunut eläin, jonka tasaantuminen ja kotoutuminen tulee kestämään jonkin aikaa. Koirat ilmentävät stressiä eri tavoin; vaikka koira näyttäisi heti kotiutuvan, sen voi siitä huolimatta olettaa kokevan stressiä. Vaikka koira vaikuttaa olevan ensimmäisenä päivänä heti kuin kotonaan, se ei ole vielä tottunut uuteen ympäristöön. Koiran kotouttamiseen on varattava aikaa, jotta voidaan välttyä ikäviltä yllätyksiltä.

Ikävin mahdollinen yllätys on se, että koira syystä tai toisesta karkaa. Silloin, kun koira on tottunut omistajaansa ja kotiinsa, sitä sitoo lenkillä taluttajaan ja paikkaan muutkin asiat kuin pelkkä hihna. Niin pitkään, kun koira ei ole tuttu a) uuden omistajansa ja b) kotipiirinsä kanssa, ollaan pelkän hihnan varassa. Pelkän hihnan varassa oleminen on vaarallista, koska pelästyessään koira pääsee helposti valjaista tai pannasta irti. Karkaamiset ovat vältettävissä, kun osataan ottaa kotouttaminen oikein. Koira hankitaan pysyväksi perheenjäseneksi, siksi kiirettä ei kannata pitää. Mitä paremmin kotoutus valmistellaan, sitä pienemmät riskit ovat karkaamiseen ja muihin konfliktitilanteisiin.

Kuinka pitkään koiran kotiutuminen sitten kestää?

Se riippuu yksilöstä. Kolmen kuukauden nyrkkisääntö on mielestäni hyvä. Kolmen kuukauden jälkeen koira on yleensä tutustunut kotiinsa ja pitää sitä oikeasti kotinaan, sekä tutustunut omistajiinsa ja kykenee luottamaan heihin eli ennakoimaan heidän toimiaan. Joka tapauksessa muutamat ensimmäiset päivät menevät täysin tottumiseen ja stressaamiseen, ja silloin ei kannata järjestää mitään ylimääräistä. Vaikka monessa lähteessä korostetaan rutiineja ja niiden luomista, niitä ehtii järjestää myöhemminkin. Juuri kotia vaihtanutta koiraa ei missään tapauksessa kannata lähteä viemään hihnalenkille lenkkeilymielessä – on paljon muitakin tapoja aktivoida koiraa turvallisissa kotioloissa. Kotinurkkiin tutustumisessa on aivan tarpeeksi tekemistä – kauemmas ehtii myöhemminkin. Aikuisen kodinvaihtajan kanssa tiedot koiran historiasta tai käyttäytymisestä voivat olla hyvinkin puutteellisia; tästä syystä on hyvä itse toimia olettaen, että koira on erittäin stressaantunut ja erittäin arka. Tällöin ei tule tehneeksi ylilyöntejä, koska pienikin asia voi säikäyttää koiran todella pahasti, ja kun se säikähtää itselleen vieraassa ympäristössä, se ei osaa kotiin eikä tule luokse kutsuttaessa, koska se ei ole ehtinyt tutustua vielä omistajaansakaan. Vara ei kaada venettä tässäkään tapauksessa – jos varaudutaan pitkään kotiutumisaikaan, prosessin nopeus voi tulla iloisena yllätyksenä.

Motivoituneena lenkittäjänä ja innostuneena sosiaalistajana kannattaa pitää pää kylmänä, jotta kaikki menisi mahdollisimman hyvin. Jos miettii, miten ihminen toimii muuttaessaan uuteen asuntoon, niin voi nähdä monia yhtäläisyyksiä koiran kotiutumiseen. Alkuun siivotaan ja järjestellään tavaroita, sitten vasta aletaan tutustua lenkkimaastoihin. Koiran sosiaalistaminen on todella tärkeää, mutta se alkaa aina kotoa. Oma koti ja oma omistaja ovat koiralle erittäin tärkeitä tukikohtia, niihin tutustumiseen kannattaa panostaa eniten.

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa kerron, mihin kahden ensimmäisen viikon aikana kannattaa keskittyä.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Yksin olemisen ongelmat ovat remmirähinän jälkeen yleisimpiä koiraihmisten haasteita. On selvää, että koira viihtyy paremmin ihmistensä seurassa kuin yksin. Monesti koiran kanssa vietetty laatuaika on koiran mielestä niin ihanaa, että siihen verrattuna yksin oleminen tuntuu todella kurjalta. Yksinolo-ongelmista kärsivät koirat seuraavat usein omistajia herkeämättä ja niiden innokas tervehtiminen kotiin tullessa kestää usein pitkään.

Yksinolo-ongelmista kärsivillä koirilla on harvoin muita omistajaa häriritseviä ongelmia. Monelle yksinolo-ongelma on ainut arkielämän haaste, ja koiran ja omistajan suhde on monesti loistava. Kuitenkin yksinolo-ongelma saa helposti aikaan säröjä tähän suhteeseen, kun omistajan stressitaso nousee ja koira saattaa tuhota paikkoja, häiritä naapureita tai loukata itseään yksin ollessaan.

Tutkimusten mukaan riskitekijöitä yksinolo-ongelman kehittymiselle ovat pitkät jaksot yksin kotona ja toisaalta pitkät jaksot omistajan kanssa kotona (kuten kesälomat). Muita riskitekijöitä, jotka altistavat ongelmille, ovat kennelolosuhteissa asuminen tai löytöeläintalossa asuminen tai muutto uuteen asuntoon. Alttiutta voi lisätä myös perheen toisen lemmikin menettäminen tai muutokset perhesuhteissa. Riskitekijöihin ei kuitenkaan kuulu se, että koira nukkuu sängyssä tai ruokapöydästä ruokkiminen.

Yksinoloharjoittelun tavoite on tasoittaa eroa yksin olemisen kurjuuden ja yhdessäolon ihanuuden välillä ja lisätä yksinoloon sellaisia elementtejä, jotka motivoivat koiraa jäämään yksin kotiin. Häkittäminen ei yksinolo-ongelmaa ratkaise, enkä itse allekirjoita tilan rajaamistakaan – varsinkaan silloin, jos koira on jo oppinut olemaan koko asunnossa yksin ollessaan. Silloin tilan rajaaminen voi pahentaa ongelmaa, ja tärkeämpää onkin varmistaa koiran turvallisuus ja minimoida vahingot ja keskittyä toisaalta kouluttamiseen.

Yksinolo-ongelman hoito on yksilöllistä, mutta toimeen kannattaa tarttua heti. Hoito on yhdistelmä kouluttamista ja ympäristön hallintaa; riippuen yksinolo-ongelman laadusta ja taustasta. Kun ongelma havaitaan, kannattaa yrittää järjestää asiat niin, ettei koiraa tarvitse jättää pitkiksi ajoiksi yksin – stressi voi haitata koulutuksen edistymistä. Koulutuksen edellytys on hyvä stressinhallinta, ja koiran hyvinvoinnin muut osa-alueet nousevat erityisen tärkeään rooliin. Aktivointi, virikkeet ja ajankäyttö on hyvä ottaa huomioon, vaikka ongelma saattaa olla joskus omistajalle todella raskas ja stressaava ja joskus koiraa kohdellaan hyvinkin eri tavalla tästä syystä. Koiran yksinolo-ongelmaa ei siis ratkaise se, että sitä huomioidaan mahdollisimman vähän, vaan sen elämänlaatuun kannattaa kiinnittää huomiota tarkasti!

Yksin olemista voi lähteä miettimään myös asettumalla koiran saappaisiin hetkeksi. Mitä pitäisi tapahtua, että olisin mielelläni yksin kotona? Auttaisiko se minua viihtymään, että voisin käyttää vain yhtä huonetta? Entä jos olisin yhä pidempiä aikoja yksin, auttaisiko se viihtymään? Entä jos jääkaappi olisi täynnä herkkuja ja netflix täynnä uusia sarjoja? Hyvin pitkälle voi päästä miettimällä asiaa koiran näkökulmasta, koska mistään sen kummemmasta ei ole kysymys.

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käydään läpi miten ja miksi koiraa kannattaa pitää kiireisenä ainakin hetken aikaa silloin, kun se jää yksin.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Koiran hankkiminen on suuri päätös. Melkein kaikki koiranomistajat törmäävät tilanteisiin, joihin eivät ole osanneet etukäteen varautua. Nykyään tietoa on saatavilla, mutta sitä saa useilta tahoilta ja se voi olla hyvinkin ristiriitaista. Eläinten käyttäytyminen tuntuu olevan yksi niistä aiheista, joista jokaisella on näkemys ja mielipide. Koiranomistaja hankkii tietoa usein etukäteen. Lisäksi hän saa neuvoja ja ohjeita kasvattajalta, eläinlääkäreiltä ja valitsemiltaan kouluttajilta. Ohjeita tulee myös naapureilta, sukulaisilta ja ystäviltä, unohtamatta tietenkään netin koirapalstoja.

Löytöeläintalolla tehtiin tutkimus, jossa osa koirista sai mukaansa yksinolo-ongelmia ehkäisevät kirjalliset ohjeet ja osa ei saanut. Seurantajakson lopulla ohjeiden kanssa kotiutetuilla koirilla esiintyi vähemmän yksinolo-ongelmia kuin ohjeistamattomilla. Kuitenkin sitoutuminen ohjeisiin oli heikkoa – ehkä koiran hankkimisen tiimellyksessä ei osata etukäteen varautua yksinolo-ongelmiin, vaikka ne ovat yksi yleisin rescue-koirien haaste. On selvää, että useita koteja kiertänyt tai huonoista oloista pelastettu koira kiintyy uuteen omistajaansa, eikä halua olla tästä erossa. Siksi ongelmaa ei välttämättä osata ennaltaehkäisevästi huomioida, vaan se voi alkaa vähitellen kotiutumisajan jälkeen.

Useat eri näkemykset ja tietolähteet eivät ole ongelma. Ongelma tulee siitä, että jos kriittistä ajattelua ei ole, ei välttämättä osata vertailla tietolähteitä keskenään. Tämä voi aiheuttaa ilmiön, jossa eri menetelmiä kokeillaan hetken aikaa ja siirrytään sitten toiseen menetelmään jos edellinen ei toimi. Koiran kannalta tämä voi olla epäselvää, jos koulutustapa vaihtelee pahimmillaan viikottain. On selvää, että tällöin ei myöskän edistystä tapahdu. Yksi seikka, jolla voi arvioida ohjeiden pätevyyttä on se, että pikaratkaisuja ei ole olemassa. Käyttäytymisen muuttuminen vie aikaa, mutta ei yleensä vuositolkulla – kahdessa viikossa pitäisi näkyä jonkinlainen muutos. Edellyttäen tietenkin että on olemassa jotain, mitä mitataan. Jos puhutaan yksinolo-ongelmasta, kahdessa viikossa pitäisi näkyä ainakin pientä muutosta siinä, miten koira suhtautuu lähtemisvihjeisiin ja miten mielellään koira jää yksin.

Ohjeissa ja neuvoissa on yksi mielenkiintoinen tekijä: ne toimivat vain jos niitä käytetään ja jos niihin sitoudutaan. Suurin riski epäonnistua on silloin, kun ohjeisiin ei sitouduta – pöytälaatikosta käsin ne eivät valitettavasti vaikuta 🙂 Vastaavasti paras mahdollisuus onnistua on silloin, kun ohjeet ovat hyvät ja perusteltavissa ja koko perhe sitoutuu niitä noudattamaan. Ei tarvita puolen vuoden sapattivapaata yksinolo-ongelman ratkaisuun, vaan hyvä suunnitelma, suuri motivaatio ja ripaus luovuutta tehdä harjoitteita arkirumban lomassa.

Mitä ohjeita sinä olet saanut koirasi mukana? Ovatko ne olleet ristiriitaisia? Ketä uskot ja mistä haet tietoa?

Tällä yksinolon ja eroahdistuksen luennolla saat käytännön vinkit siihen, miten voit itse ratkoa orastavaa yksinolo-ongelmaa.

Blackwell et al., 2016

Eroahdistus kuluttaa mieltä ja rahaa

On täysin normaalia, että ihmisen parhaaksi ystäväksi kautta historian jalostettu laji ei viihdy ilman omaa ihmistään. Ongelma tulee siitä, että koiran käyttäytyminen ei vastaa odotuksiamme. Meillä on valmis käsikirjoitus siitä, miten pennun tai aikuisen koiran hankinta ja kotiutuminen tulee menemään, siksi kodin tuhoaminen, ulvominen tai muu stressaaminen yllättävät jos niitä esiintyy. Koiran eroahdistus tai yksinolo-ongelma on erittäin yleinen syy etsiä tietoa.

Onneksi apu on lähellä, ja ensimmäisenä suunta käykin netin keskustelupalstalle ja siitä sitten tarvikeostoksille. Mitäpä emme tekisi rakkaan lemmikkimme eteen – moni käyttää rahaa, vaivaa ja aikaa todella paljon ratkaistaakseen ongelman.

Rahaa saa kulumaan mm. seuraaviin:

  • koiraportti tai häkki tilan rajaamista varten
  • serene-um, adaptil, zylkene, calmex, kauranversouute, valeriaana.. lista jatkuu koiran rauhoittamiseen
  • sitruunapanta, ultraäänipanta, mikä tahansa ”koulutuspanta” haukkumiseen tai ulvomiseen
  • kodinhoitohuoneen uudelleensisustus, ovien ja ikkunanpielien korjaaminen
  • kamerasysteemit koiran valvontaan, digital dogsitter ynnä muuta ynnä muuta
  • lääkkeet

Suurinta osaa edellä mainituista et tarvitse yksinoloharjoittelussa. Todella moni kanssakärsijä on jo ostanut koko listan läpi saamatta helpotusta ongelmaan, sinun ei tarvitse haaskata rahojasi näihin kaikkiin.

Mikäli sinun koirallasi on orastava tai vakava yksinolo-ongelma, eli se haukkuu, tuhoaa paikkoja, stressaantuu kun teet lähtöä tai pyrkii asunnosta pihalle yksin ollessaan, pysähdy hetkeksi. Sen jälkeen käytä maalaisjärkeä ja investoi 22 euroa tähän luentoon. Mikään väline, haju tai sisustaminen ei opeta koiraa nauttimaan olostaan ilman sinua. Mikään edellisen listan asioista ei riitä siihen, että koira alkaisi yhtäkkiä pitää yksin olemisesta ja jäisi mielellään yksin. Koiralle täytyy erikseen opettaa, että yksin oleminen a) ei ole maailmanloppu ja b) voi olla jopa miellyttävää. Kaikkien koirien, rodusta ja historiasta riippumatta, on mahdollista oppia pitämään yksinolosta.

 

 

Onko feromonista apua?

Feromonipannat ja haihduttimet sekä lukuisat muut stressiä lievittävät tuotteet ovat suosittuja. Niiden avulla yritetään lievittää stressiä erilaisissa tilanteissa ilotulituksesta yksinoloon ja uuteen kotiin muuttoon. Stressin lievittäminen on tärkeää, koska se liittyy olennaisesti koiran  kokonaishyvinvointiin ja sitä kautta terveyteen. Jatkuva stressi aiheuttaa koirilla lisääntynyttä reaktiivisuutta, tuhoavaa käyttäytymistä, pelkokäyttäytymistä sekä alentunutta oppimiskykyä.

Onko feromonituotteista apua koiran stressiin?

Feromonit ovat osa eläinten välistä viestintää. Niiden toiminta ei perustu pelkästään hajuaistiin, vaan liittyy vomeronasaalielimeen – tarkkaa mekanismia ei kuitenkaan tunneta. Feromonivalmisteiden tehoa on tutkittu aiemminkin, mutta tutkimuksissa ei ole käytetty kontrolliryhmiä tai ne eivät ole olleet sokkotutkimuksia.

Tutkimuksessa käytettiin feromonipantaa tai lumepantaa neljän viikon ajan koiranpennuilla, jotka siirtyivät sijaiskodeista armeijan kenneliin USAssa. Uuteen ympäristöön siirtyminen on sekä lemmikki- että työkoirille stressaava tilanne; siksi päätettiin tutkia stressiä juuri tässä tilanteessa.

Stressiä mitattiin käyttäytymistä tarkkailemalla, mikä on paras tapa myös kotikoiran stressin arviointiin. Oman koiran käyttäytymiselle tulee joskus sokeaksi, eikä pieniä muutoksia huomaa. Siksi kannattaa ottaa tavaksi tarkkailla omaa koiraa joskus ulkopuolisen silmin. Uuteen kotiin muuttavan koiran stressiä on vielä hankalampi arvioida, kun koira on usein itselle vieras. Tyypillisiä stressin oireita uuteen kotiin muuttamisessa ovat mm. pakenemisyritykset (koira ei halua olla sisällä tai sen omassa huoneessa), sisäsiisteysongelmat, tavaroiden tuhoaminen, ylikorostunut turkinhoito ja nuoleminen sekä haukkuminen tai ulvominen. Näiden perusteella ei kannata tehdä johtopäätöksiä koiran luonteesta, vaan antaa aikaa kotiutua kunnolla. Kotiutuminen on prosessi, joka kestää viikoista kuukausiin.

Armeijan kenneliin muuttavilla pennuilla ei huomattu matalampaa stressitilaa feromonipannan vaikutuksesta kontrolliryhmään verrattuna. Koirat olivat samoissa olosuhteissa ja seitsemästä eri pentueesta jaettu joko lume- tai feromoniryhmään.

Feromonipanta tai haihdutin ei saisi olla ainut keino tai yritys hallita stressiä. Sen käytöstä ei ole missään tapauksessa haittaa, mutta ilman muita tukitoimenpiteitä feromonipanta ei pelasta koiraa stressiltä. Muita keskeisiä stressinhallintakeinoja ovat ympäristön muokkaaminen (käytettävissä oleva tila, sisustus, melunhallinta), koiran ja omistajan välisen suhteen rakentaminen sekä lajityypilliseen käyttäytymiseen kannustaminen koiralle sopivien virikkeiden avulla.

Brouch & Dunham, 2016

 

Löytyykö ratkaisu kaurapuurosta?

Ratkaisua eläimen ongelmalliseen käyttäytymiseen haetaan monesti näistä lähteistä:

  1. Kasvattaja/myyjä/edellinen omistaja/nettipalstat; mitä teen, kun koirani on kasvanut aikuiseksi? Mitä teen kun hevonen on kotiutunut ja käyttäytyy hevosmaisesti, mikä häiritsee minua? Eläin muuttuu, vastuu on myyjällä. Voitko ottaa sen takaisin? Voitko ottaa sen koulutusjaksolle? Tokihan parin viikon leiritys kasvattajan/entisen omistajan luona ratkaisee käytösongelman uudessa paikassa.
  2. Johtajuusharjoitukset. Naapuri neuvoo pari hyvää kikkaa, millä eläin saadaan palautettua arvojärjestyksessä oikealle paikalleen. Tokihan eläimen käytös muuttuu paikassa b jos se alistetaan paikassa a. Ja tietenkin sellainen harjoittelu melko varmasti auttaa eläintä, jossa omistaja joutuu ponnistelemaan ja käyttämään päätään ja eläin katsoo hölmönä vieressä.
  3. Leikkaaminen (jos mahdollista). Tarve lajityypilliseen käyttäytymiseen löytyy melko varmasti sukuelimistä tai hormonitoiminnasta. Jos kissa juoksee öisin ympäri asuntoa, vika todennäköisesti poistuu kun kissa leikataan. Jos koira puree postimiestä, sen luonne oletettavasti muuttuu kun se leikataan. Jos hevonen viskoo pukittamalla ihmisiä selästään, ruunaus todennäköisesti poistaa ongelman.
  4. Ruokavalio ja liikunta. Totuus löytyy hyvin todennäköisesti kaurapuurosta. Syötä sille jotain tosi terveellistä niin ongelma poistuu. Osta joku lisäravinnepurkki, siitä se käytöksen muokkaaminen alkaa. Serene-um, shyfeeder ja muut.Tai laita se liikkeelle – fyysisesti väsynyt eläin ei tunnetusti käyttäydy huonosti. Uiminen voi auttaa ongelmassa.
  5. Lääkkeet. Kyllä se siitä kun pari kertaa rauhoittaa kengitykseen niin se oppii. Tai oppii olemaan yksin kuukauden lääkekuurin jälkeen. Se oppii matkustamaan kun se pari kertaa huumataan.
  6. Varusteet. Uusi satula, uudet kuolaimet, uusi talutushihna, uusi kaulapanta, uudet valjaat. Uusi häkki, portti, ”koulutuspanta”, suihkepullo, juoksutusvimpain.. Uudet saappaat, käsineet, kypärä, lenkkarit. Jotain itsellekin 🙂

Toki edellämainituista asioista osa vaikuttaakin eläimen käytökseen. Tuon listan asioille on yhteistä se, etteivät ne ole ilmaisia (paitsi naapurin neuvomat rikkinäisen puhelimen kautta suodattuneet johtajuusharjoitukset). Varusteet maksavat, lääkkeitä saa lääkäristä, eikä se ole ilmaista. Lisäravinteet ja ohjatut harrastukset eivät ole ilmaisia. Leikkaaminen maksaa.

Moni käytösongelman kanssa tuskaileva omistaja törsää pienen omaisuuden erilaisiin vehkeisiin ynnä muihin ja tuntee kamalaa syyllisyyttä ja huonoutta. Koska joka paikassa sanotaan, että vika on aina remmin toisessa päässä. Aina ei ole vikaa kummassakaan päässä – eläin voi käyttäytyä täysin normaalisti, eikä sillä ole ongelmaa. Ongelma on siinä, että eläin tekee jotain sellaista, jonka omistaja kokee ongelmaksi. Kannattaa myös muistaa, että valmentaja, kasvattaja tai naapuri ovat varsin vaikutusvaltaisia ohjaamaan ihmisten rahankäyttöä.

Yleensä minkä tahansa käytösongelman kanssa pääsee pitkälle, kun

  1. Miettii mikä käytöksen aiheuttaa. Mitä eläin aistii tai kokee juuri ennen kuin se käyttäytyy ei-toivotulla tavalla?
  2. Mitä palautetta eläin ei-toivotusta käyttäytymisestä saa? Tuleeko käytöstä vahvistaneeksi tiedostamatta tai seuraako ei-toivottua käyttäytymistä jokin palkkio ympäristössä?
  3. Mikä tai mitkä asiat ympäristössä tai ihmisen käyttäytymisessä edelleen ylläpitävät ei-toivottua käytöstä?

Sitten kannattaa miettiä, mitä haluaisi eläimen tekevän niissä tilanteissa kun se käyttäytyy huonosti. Ja sitten voi miettiä, miten sen voi saada käyttäytymään niissä tilanteissa halutulla tavalla.