Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Etologia yleensä on eläinten käyttäytymistiedettä luonnonolosuhteissa. Sovellettu etologia on kyseessä silloin, kun tutkittava eläin on suhteessa ihmiseen. Hevosen käyttäytymistiede ja käyttäytymistieteellinen koulutus yhdistetään usein ratsastukseen.

Australialaiset McGreevy ja McLean käsittelevät hevosten käsittelyssä ja kouluttamisessa käytettäviä käyttäytymistieteellisiä näkökohtia artikkelissaan (Roles of learning theory and ethology in equitation, 2007).

Artikkelissa esitellään seitsemän koulutuksen kulmakiveä, joita noudattamalla huomioidaan hevosen oppimiskyky ja ylläpidetään sen herkkyyttä avuille. Lisäksi artikkelissa kyseenalaistetaan hevoskulttuurin rakenteissa pitkään ollut hevosen ja ihmisen välinen johtajuus, joka usein sekoitetaan virheellisesti ehdollistamiseen.

Seuraavassa esitellään McGreevyn ja McLeanin seitsemän näkökohtaa.

  1. Käytä oppimisteoriaa asianmukaisesti
    – kouluttajan tulee ymmärtää negatiivisen vahvisteen oikeanlainen käyttö, paineen täytyy poistua oikealla hetkellä, jotta haluttu toiminta vahvistuu
    – käytettävän paineen tulee olla aina mahdollisimman pieni, jotta hevonen oppii siihen reagoimaan
  2. Kouluta helposti erotettavia signaaleja
    – hevosen tulee pystyä ymmärtämään avut ja erottamaan ne toisistaan
  3. Kouluta ja käytä apuja yksitellen
    – pidättäviä ja eteenpäinajavia apuja ei tulisi käyttää samaan aikaan, koska tällöin ne molemmat heikentyvät
    – ”kädet ilman jalkoja ja jalat ilman käsiä”
  4. Kouluta vain yksi vaste avulle
    – hevonen ei ole ajatustenlukija, se ei tiedä milloin raippa pohkeen takana tarkoittaa eteenpäinmenemistä ja milloin kääntymistä tai laukannostoa
  5. Kouluta kaikki liikkeet täsmällisesti
    – kun liikkeissä ja opituissa reaktioissa on johdonmukainen rakenne, asiat tapahtuvat nopeasti mutteivät liian äkillisesti
  6. Kouluta kestoa liikkeille
    – hevosen tulisi kantaa itseään, eli jatkaa esim. ravia ilman että pohkeilla puristetaan jatkuvasti, kunnes toisin sanotaan eli kunnes ratsastaja antaa jonkin toisen avun
  7. Vältä pakoreaktioita
    – pakoreaktio vahvistuu joka kerta tapahtuessaan
    – näitä reaktioita, kuten pukittelua, pillastumista, pystyynnousemista ja säikkymistä ei tulisi aiheuttaa eikä ylläpitää
    – pyöröaitauskäsittely, juoksutus ja hevosen jahtaaminen ovat vahingollisia, jos ne aiheuttavat pelkoa ja pakoreaktioita

McGreevy, P. D., McLean, A. N., (2007), ’Roles of learning theory and ethology in equitation’, journal of Veterinary Behavior, 2: 108-118.

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Mitä mielessä?