Eläintarhaelämää
Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Eläintarhat ovat suosittuja matkakohteita. On vaikuttavaa nähdä harvinaisia eläimiä läheltä. Onneksi on havaittu, että tietyt lajit eivät sovi eläintarhoihin, ja että fyysisen terveydenhoidon lisäksi eläimet tarvitsevat mahdollisuuksia lajityypilliseen käyttäytymiseen.

Vuosikymmeniä sitten eläimet seisoivat kliinisissä betoniblokeissaan ja kärsivät pahoista stressioireista ja hyvinvointiongelmista. Yleisö ei silloin ollut niin valveutunutta kuin nykyisin; nykyään eläintarhat joutuvat  todella pinnistelemään ja keksimään uusia kikkoja, koska yleisö ei mene huonoihin tarhoihin, kilpailu on kovaa. Onneksi näin, valitettavasti jossain silti näkee betonibunkkereita ja jääkarhujakin.

Lontoon eläintarhassa isoja kissoja virikkeellistetään veristen jääkuutioiden ja hajustettujen säkkien avulla. Kiinalaisissa eläintarhoissa isojen kissojen aitaukseen viedään eläviä lehmiä. Sinänsä mikäpä voisi olla parempi tapa lajityypilliseen käyttäytymiseen kuin elävä ravinto ja sen myötä luonnolliset saalistus- ja ruokailukäytökset. Kuitenkin..

Kiinalaiset ovat vieneet eläintarhat lähelle sirkusta kaikkine eettisine kysymyksineen. Onko eläintarha paikka, jossa karhun kuuluu vetää hame päällä autoa perässään tai polkea polkupyörällä? Toisaalta onko sekään oikein, että eläin on fyysisesti täydellisen terve mutta onneton pikku häkissään tai että se pitää rauhoittaa jokaista hoitotoimenpidettä varten? Ovatko eläintarhat todella geenipankkeja tai suojelureservaatteja kuten ne itse julistavat vai ovatko ne huvipuistoja, näyttelyitä ja museoita?

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Mitä mielessä?