Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Pentukurssit ovat suuressa huudossa nyt. Pentujen kanssa halutaan oppia mahdollisimman paljon mahdollisimman nopeasti. Usein kursseilla pääpaino kääntyy kuitenkin totiseen harjoitteluun, eikä niinkään pentujen keskinäiseen leikkimiseen ja painimiseen.

Leikki on ihmislapselle erittäin tärkeää. Siksi emme laita heitä matematiikantunneille vuoden vanhoina. Koiranpennulle, kuten muillekin eläimille leikki on samalla tavalla tärkeää ja välttämätöntä kuin lapselle. Rottakokeissa on todettu valtavia muutoksia aivojen tietyissä osissa heti leikkisession jälkeen.

Tottelevaisuus- tai temppukoulutus ei välttämättä vaikuta samoihin aivojen osiin kuin lajitovereiden kanssa leikkiminen, jossa opetellaan reilua peliä, keksitään omat säännöt ja ollaan vuorovaikutuksessa toisten kanssa.

Leikkiä ei tulisi nähdä vain toisiin koiriin tottumisen välineenä, vaan itsetarkoituksena. Joskus olen kuullut jonkun sanovan, ettei koiran kanssa tarvitse tehdä mitään ennen kuin se on vuoden vanha. Silloin nauroin makeasti ja totesin että onnea vaan yritykselle.. Nyt näen järkeä siinäkin, ettei pumpata liikaa oppia pikkupennun päähän, koska se ei ole välttämättä fyysisesti, psyykkisesti tai emotionaalisesti kypsä käsittelemään kaikkea tätä. Sen sijaan voi hyvällä omallatunnolla pitää kunnon leikkitunteja.

Raikkaita avauksia koirakoulutukseen voit lukea Psychology Todayn My Puppy My Self-blogista.

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr
Jaana on EmailJaana on FacebookJaana on Linkedin
Jaana
Eläinten käytösneuvoja BSc, MSc @ Eläinkoulutusblogi
Uhittelu, ryntäily, merkkailu, rikkinäiset esineet... lista on loputon. Silti eläinten käytösongelmiin löytyy lähes aina ratkaisu jonka avulla voitte elää rakkaan lemmikkisi kanssa sulassa sovussa monia onnellisia vuosia. Olitpa sitten koiran-, kissan- tai hevosen omistaja, olet tervetullut blogiini josta löydät lisää ohjeita kuinka se tapahtuu!

0 kommenttia kirjoitukseen “Enemmän painia, vähemmän reeniä

  • maaliskuu 16, 2011 at 10:14 pm
    Permalink

    On siinä oma logiikkansakin. Kun koirien ei anneta leikkiä keskenään koirakoulussa, ne oppivat, että siellä ainoa, jolta vahvisteita saa, on omistaja. Jos koirankoulutus on koiralle “työtä”, koulutuksessa tehdään jotain väärin, sillä koulutuksen pitää itsessään olla koiralle leikkiä, eikä “totista” harjoittelua.

    Leikin merkitys yksilön kehitykselle (lajista riippumatta) on suuri. Positiivisen psykologian näkökulmasta leikin tehtävänä ei ole vain opettaa ja vahvistaa sosiaalisia suhteita, vaan myös valmistaa yksilöä tosielämän tilanteisiin (ks. Fredriksonin Broaden and Build -hypoteesi, esim. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1693418/pdf/15347528.pdf) Kuitenkin pentujen leikittäminen keskenään voi olla joissakin tapauksissa jopa haitallista, koska pieni ikäero voi tehdä suuren eron siihen, kuinka rajuja leikkejä koirat leikkivät keskenään. Esimerkiksi puolivuotias pentu ei vielä ehkä osaa säädellä puruvoimaansa, ja voi satuttaa nelikuista pentua. Omistajien pitää olla valppaana kaikissa leikkitilanteissa. On mielestäni hyvä, että koira pääsee leikkimään toisten kanssa, ja mieluiten rauhallisten aikuisten, jotka antavat pennun tehdä “mitä tahansa” tiettyyn ikään asti (vahvistaen näin pennun itseluottamusta) ja jotka osaavat jo säädellä omaa toimintaansa. Silti myös tällaisten kokoonpanojen leikkejä on tärkeää seurailla.

    Reply
  • maaliskuu 17, 2011 at 2:32 pm
    Permalink

    Miksi en ole itse tullut ikinä asiaa ajatelleeksi tuolta kantilta? Totta kai koiranpentu on yhtälailla pieni kuin ihmisvauvakin, emmekä heiltäkään vaadi samoja asioita. Tosin ihmisvauvalla se oppimisprosessi ja aika on pidempi jolloin siihen voidaan positiivisesti vaikuttaa. Pennuilla tuntuu, että kaikki pitäisi tapahtua tässä ja juuri ja nyt, jotta eläimestä tulisi täysin tasapainoinen. Eikä silti aina voi mennä takuuseen siitäkään, vaikka tekisi pentuaikana kuinka hyvän taustatyön, etteikö aikuisena olisi ongelmia.
    En silti ajattele kymmenkuisen lapseni kohdalla, että “voi voi, minkähänlaisia ongelmia sillä on murkkuikäisenä”, mutta koiranpennun kohdalla tämä ajatus käy väistämättä mielessäni ja sitä suhteuttaa sen kanssa tehtyihin asioihin. Pohtii jatkuvasti onko totutus uusiin asioihin ollut riittävää…

    Tietyllä tavalla vapauttava kirjoitus, ihana, voi huokaista rauhassa kokematta kaikesta jatkuvaa syyllisyydentuntoa. =) Ja nauttia pienestä pennusta.

    Reply

Mitä mielessä?