Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

1. Piaffe on erittäin koottua ja tahdikasta ravia, josta
saa vaikutelman liikkeen pysymisestä paikallaan.
Hevosen takaosan tulee laskea, painua syvemmälle
alle ja säilyttää eloisa, voimakas poljenta
tehden mahdolliseksi etuosan kevenemisen ja
mahdollisimman suuren lapojen irtonaisuuden.
Ristikkäiset jalkaparit nousevat ja laskevat vuoro-
tellen tasaisessa tahdissa.

1.1 Hevosen etukavion tulisi nousta etusäären
puolivälin korkeudelle ja takakavion suunnilleen
vuohisen korkeudelle.

1.2 Kauniisti kaartuneen niskan tulee olla korkeimpana
kohtana, otsalinjan luotiviivan suuntaisena. Kuo-
laintuntuman tulee säilyä kevyenä. Liike on elas-
tista, tahdikasta ja harmonista.

1.3 Piaffen tulee olla eloisaa ja ilmavaa, ja hevosen on
säilytettävä tasapainonsa. Vaikka liikkeelle on omi-
naista pysyminen lähes paikallaan, hevonen on ol-
tava koko ajan valmis vastaamaan ratsastajan
eteenpäin pyytäviin apuihin.

1.4 Siirtyminen hiukankin taaksepäin, epäsäännöllinen
poljenta takaosalla, ristiin astuvat etujalat sekä
etu- tai takaosan huojunta ovat karkeita virheitä.
Kiireisin ja erikorkuisin tai epäsäännöllisin askelin
ilman tahtia suoritettua liikettä tai askeleita ilman
piaffelle luonteenomaista lepovaihetta askeleessa
ei hyväksytä.

Piaffen tarkoituksena on esittää korkeinta
mahdollista kokoamisastetta antaen samalla
vaikutelma paikallaan pysymisestä.

Tutkijat kävivät läpi 60 GP hevosta ja niiden esittämät piaffet. Piaffesta analysoitiin lantion korkeus, niskan korkeus, niskan/kaulan korkein piste, ja etu- ja takakavion korkeuasema suhteessa säären ja vuohisen tasoon. Lisäksi koottiin tuomareiden pisteet ja verrattiin niitä liikkeen määritelmään. 

Tulosten mukaan GP-hevosten esittämä piaffe ei vastaa FEIn kuvausta kyseisestä liikkeestä, vaikkakin tuomareiden linja näyttää olevan johdonmukainen; he antavat pisteitä samankaltaisesta liikkeestä, vaikkei se vastaakaan sääntöjen määritelmää. 

Piaffen aikana lantio oli keskimäärin merkittävästi ylempänä kuin pysähdyksessä. Kaulan korkein kohta oli useimmin joku muu kuin niska piaffen aikana. Etukavio ei yltänyt säären puoliväliin eikä takakavio vuohiseen. Annettujen pisteiden määrällä ei ollut yhteyttä askelkorkeuteen, niskan korkeusasemaan eikä lantion tasoon, näitä asioita tuomarit eivät seuranneet. 

Arvostelulajissa kokonaisuudella ja vaikutelmalla on suuri merkitys. Tuoko kokonaisvaikutelma pisteitä enemmän kuin liikkeiden tekninen suorittaminen? Miten “oikean” piaffen voi tunnistaa sekunneissa? 

Kumpi on oikeampi tapa, nyt pisteitä keräävä pseudopiaffe vai sääntöjen mukainen? Pitäisikö pseudopiaffesta annettavia pisteitä yrittää vähentää vai ehkä sääntöjä muuttaa jos yleinen käytäntö ei enää vastaa sääntöjä? Miksi kannattaisi tehdä sääntöjen mukaan, jos pisteet saadaan pseudoliikkeestä? 

A Comparison of Piaffe in Competition with the Fei Definition of the Movement (2014).


Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr
Jaana on EmailJaana on FacebookJaana on Linkedin
Jaana
Eläinten käytösneuvoja BSc, MSc @ Eläinkoulutusblogi
Uhittelu, ryntäily, merkkailu, rikkinäiset esineet... lista on loputon. Silti eläinten käytösongelmiin löytyy lähes aina ratkaisu jonka avulla voitte elää rakkaan lemmikkisi kanssa sulassa sovussa monia onnellisia vuosia. Olitpa sitten koiran-, kissan- tai hevosen omistaja, olet tervetullut blogiini josta löydät lisää ohjeita kuinka se tapahtuu!

Mitä mielessä?