Haasteita lenkillä? Vika ei ole narun kummassakaan päässä
Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Kiskooko koirasi hihnassa? Tai heittäytyykö se maahan kun se näkee toisen koiran lähestyvän? Vai pistääkö se pystyyn kunnon rähinät? Hihnassa kulkemisen taito ei synny parissa kuukaudessa, ja mikään edellä mainituista haasteista ei tarkoita sitä, että koira olisi jollain tavalla pilalla. Kouluttaminen ja oppiminen ovat prosesseja, jotka ottavat aikaa. Itseään ei kannata syyllistää, koska jos mietitään tarkkaan, mistä kyseisissä haasteissa on kyse, huomataan että ne ovat koirille tyypillisiä toimintamalleja.

Vetäminen on koiralle luontainen tapa liikkua

Kun koira kytketään ensimmäisiä kertoja hihnaan, on tyypillistä että se ei heti vedä, mutta ajan mittaan alkaa vetää eli nojata vasten painetta. Hihnan paineelle myötääminen on yksi keskeisimpiä asioita, joka kannattaa opettaa kaikille koirille. Vetämättä kulkeminen on koiralle huomattavasti haastavampaa kuin vetäminen, mikä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi nollatoleranssin pitäminen (eli pysähdytään aina jos koira vetää) on mahdotonta ja saattaa pahimmillaan jopa masentaa koiraa.

Vetämättä kulkeminen ei ole siis itsestäänselvyys eikä siitä kannata tehdä ongelmaa, vaan asiaa voi lähestyä niin, että harjoittelee tärkeitä tukitaitoja silloin kun se on mahdollista. Saat paljon enemmän aikaan, kun et tee lenkistä taistelua vaan sijoitat harjoitukset sopivaan paikkaan.

Video: vetäminen, jojoilu ja sinkoilu
Video: hihnassa kulkemisen tukitaidot
Video: ajatuksia hihnasta

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Hihna turhauttaa koiraa

Koira ei opi hihnan merkitystä kovin nopeasti, koska koiria on kuljetettava narun päässä, vaikka niillä ei ole siihen edellytyksiä tai riittäviä taitoja. Se, että koira joskus kulkee hienosti voi johtua monesta asiasta, esimerkiksi sattumasta. Mitä useammin hihnaa käytetään estämisen välineenä, sitä vähemmän koira näkee hihnassa (ja taluttajassa) mitään hyvää. Miten hihna sitten estää koiraa? Esimerkiksi vetämällä pois hajuilta, estämällä menemästä toisten koirien luokse ja hidastamalla kulkunopeutta. Kaikki nämä voivat tapahtua taluttajan tiedostamatta. Kysymys ei ole kuitenkaan siitä, mitä taluttaja tekee tai ei tee, vaan siitä, miten koira tilanteen kokee. Vain sillä on merkitystä, kun mietitään koiran toimintaa narun päässä.

Turhauttavaa vaikutusta voi vähentää tukitreenien avulla. Voit opettaa koirallesi, että hihna on mukava asia ja portti kaikkeen hauskaan. Lisäksi voit muuttaa omaa toimintaasi ankeuttajasta mahdollistajaksi, eli ala keskittyä hyvään ja tule itse koiraa vastaan sen sijaan että simputat vetämisestä tai intoilusta.

Video: mennään! ja hihnavihje
Video: asenne kiinnipitämiseen ja hihnan käyttö

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Koira ei hyväksy herkkuja lenkkiolosuhteissa

Treenaaminen olisi kovin helppoa, jos lenkin aikana voisi vain kaivaa nakit esille ja ryhtyä palkkaamaan. Useimmissa tapauksissa näin ei ole, vaan nakit voisi yhtä hyvin heittää penkkaan. Mitä haastavampi tilanne, sitä vähemmän voi odottaa koiran vastaanottavan nameja.

Lohdullista on se, että maailma on täynnä palkkioita. Koiralle voi lähes aina lenkkitilanteessa järjestää juuri sen palkkion, jota se tavoittelee. Näin saa kontaktin toimimaan ja tilanne helpottuu usein jo sillä.

Valitse aluksi todella yksinkertainen tehtävä, jota lähdet vahvistamaan erilaisten palkkioiden avulla. Oma suosikkini on katsekontakti, muuta ei yleensä tarvitakaan.

Video: kontakti hihnatreenissä
Video: Palkkiot hihnatreeneissä
Video: toinen koira palkkiona

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Miksi koira rähjää?

Hihnarähinä on yleistä ja normaalia, joskin noloa ja ärsyttävää toimintaa. On aivan selvää, että koira rähjää, kun se joutuu kohtaamaan lähietäisyydeltä ennalta tuntemattoman lajitoverinsa ja hihna ja hihnan päässä oleva taluttaja estävät koiran normaalin liikkumisen. Kaikkiin naapuruston koiriin ei ole mahdollista omaa koiraa tutustuttaa, mutta tukitaidoilla voi saada reaktiota pienemmäksi ja palautumista nopeammaksi.

Rähjäämiseen vaikuttaa moni seikka sekä lenkillä että lenkin ulkopuolella. Mennään ensin taustatekijöihin. Väsyneenä koira ottaa enemmän riskejä kuin levänneenä. Ensimmäinen, eikä lainkaan vähäpätöinen tehtävä on selvittää, millä edellytyksillä toisia koiria lähdetään kohtaamaan. Varsinkin koirilla, jotka tuntuvat käyvän koko ajan kierroksilla ja räjähtävän herkästi, kannattaa katse suunnata levon määrään ja laatuun. Emme ole koiriin verrattuna kovin erilaisia, ja jokainen tietää kuinka helposti yleinen väsymys ja univaje vaikuttaa hermojen pituuteen. Koiran täytyy saada enemmän unta kuin omistajan, eikä nukkumista voi jättää koiran omalle vastuulle.

Myös koiran yleinen mieliala vaikuttaa – muista, että koiraan vaikuttaa moni muukin asia kuin mitä itse havaitsemme. Koiralle hajujen maailma on yhtä tärkeä kuin meille nähtävä maailma. Koiran hyvää mielialaa voi pitää yllä erilaisten mielihyvää tuottavien virikkeiden avulla. Virikkeellinen ympäristö puskuroi stressiä ja tuottaa koiralle mielihyvää; virikkeet on syytä laittaa kuntoon ennen kuin rähjäämiseen puututaan.

Koirat rähjäävät pääosin kahdesta syystä. Osa koirista haluaa välttää toisen kohtaamisen, mutta oppii tähän parhaaksi tekniikaksi hirvittävän rähinän. Näitä koiria siis motivoi pohjimmiltaan pelko. Toinen syy rähjätä on turhautuminen, joka alun perin alkaa siitä kokemuksesta, että koiraa estetään hihnalla. Koira siis haluaisi mennä tervehtimään vastaantulijaa ja kun se huomaa että ei pääse, se saa raivarit. Rähjääminen voi alkaa jo ennakoivasti heti kun toinen koira tulee näkökenttään. Luonnollisesti eri syyt voivat aiheuttaa samankaltaiset oireet, mutta hoitokeinot ovat erilaiset kummassakin tapauksessa.

Molemmissa tapauksissa on mielestäni erityisen tärkeää se, että kouluttaminen perustuu koiran aitoon motivaation sekä se, että koiran hallinnan tunnetta lisätään harjoituksissa. Pelkkä namittaminen ei lisää hallinnan tunnetta, vaan olisi tärkeää pystyä palkitsemaan koiraa aktiivisuudesta ja tukea sen omia aloitteita.

Video: koiran uni
Video: hihnahillujat
Video: reaktiivisuudesta
Video: lenkillä turhautuvat koirat
Video: kolme vinkkiä hihnatreeniin
Video: kun koira rähjää pelosta
Video: ajatuksia hihnasta, rähinä

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Vian etsinnästä ratkaisuihin

Voimme käyttää paljon aikaa siihen, että pohdimme mitä olemme tehneet väärin kun koira toimii ei-toivotulla tavalla. Huomattavasti rakentavampaa on keskittyä hyviin puoliin ja lähteä rakentamaan sopivista palikoista omalle koiralle uusia tapoja toimia.

Kun mietit, mitä ja miten toimit, keskity ainakin näihin seikkoihin:

– mitä toivot koiran tekevän tilanteissa?
– mikä on helpoin tehtävä, josta voit lähteä liikkeelle?
– millä tavalla varmistat, että koira ymmärtää, mitä haluat sen tekevän?
– millä tavalla voit varmistaa, että onnistumisia tulee?
– Miten huolehdit koiran motivaatiosta?
– Miten varmistat että olet itse johdonmukainen, eli toimit samalla tavalla tilanteissa?

Mikä tahansa haasteenne hihnaan liittyen onkaan, siihen löytyy helpostusta, kun palikat saadaan paikoilleen!

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr
Jaana on EmailJaana on FacebookJaana on Linkedin
Jaana
Eläinten käytösneuvoja BSc, MSc @ Eläinkoulutusblogi
Uhittelu, ryntäily, merkkailu, rikkinäiset esineet... lista on loputon. Silti eläinten käytösongelmiin löytyy lähes aina ratkaisu jonka avulla voitte elää rakkaan lemmikkisi kanssa sulassa sovussa monia onnellisia vuosia. Olitpa sitten koiran-, kissan- tai hevosen omistaja, olet tervetullut blogiini!

7 kommenttia kirjoitukseen “Haasteita lenkillä? Vika ei ole narun kummassakaan päässä

  • 10.2.2019 at 19:15
    Permalink

    Aikamoinen paketti vinkkejä! Kiitti!
    Ollaan meidän Niilon kanssa tehty juuri se virhe, että liian orjallisesti vaadittu tätä perinteistä “hihna kireellä ei edetä”. Lopputulemana on ehkäpä se, että Niilo kyll sinällään mun mielestä tietää, mitä hihnan kiristyminen tarkoittaa, mutta ei aina välitä tai pikemminkin välillä välittää vain hetken “kun on pakko”, mut sit ei enää malta. Ja sit lenkistä tulee pahimmillaan sellasta jengaamista, ympyrän kiertelyä, siksakkia – mitä näitä nyt onkaan 😊. Tän ohella ollaan koitettu myös yrittää liittää ihminen kivoihin asioihin, mut kyseessä on niin itsenäinen tapaus, että ihmisen keksimät jutut ei oikein ikinä voita omia juttuja, eli nää pitäis aina pystyä esittämään valossa “no totahan mä itekin just halusin”, niin silloin on selkeesti eri meno päällä.

    Joka tapauksessa, jos nyt olisin vihdoin niin rohkea (ja järkevä), että sallin prosessissa myös vetämistä, niin jeesitkö mua vähän hahmottamaan sen, mihin kohtiin liitän sitten edelleen “hihnan kiristyminen tarkoittaa, että ota katsekontakti” vs. kun muutoin taas on ok vetää? Eli oisko hihnavihje edelleen tilanteissa, joissa itse kiristän hihnaa (joko syystä tai satunnaisesti) ja / tai jos Niilo karkaa / ryntää vähän turhan innokkaasti jonnekin? Vai oisko se selkeesti jokin “treeniosio” lenkin alussa tai lopussa? Vai jokin näiden kombo? Vai onko sillä mitään väliä, kunhan en vain koko ajan ole vaatimassa ns. nollatoleranssia?

    Lisäksi, kannattaako tilanteeseen, jossa vetäminen on ok, liittää jokin eri varuste? Vai onko tälläkään väliä?

    Kiitti!

    Reply
    • 10.2.2019 at 21:32
      Permalink

      Hyvä hyvä, aivan mielettömän hyviä havaintoja ja ideoita!

      Minusta juuri nuo kaksi tapaa tai niiden kombo ovat hyviä – pääasia että koira ei kokisi niin että se omasta mielestään tekee koko ajan oikein ja mitään kivaa ei tapahdu. Voit käyttää myös eri varustetta, se selkeyttää myös. Jotkut tekevät niin, että metsästäjät saa vetää ja katupätkät mennään treenissä – mikä tahansa tapa teille toimii niin käytä sitä. Voit myös lisätä panoksia sillä tavalla että kun kiristät hihnaa ja se tulee kontaktiin, juokset ja viet sen hajuille – tavallaan tulet puolitiehen vastaan 😄

      Suurin juttu on ehkä siinä, että vetäminen vähenee kun taluttaja lopettaa vastustamisen, eli päästään sujuvuuteen. Toki siinä esiintyy välivaiheita, eli kiskomista jonkin verran. Kun saat suoerpaikoissa sen ymmärtämään, että kontaktilla pääsee, niin ensin jää pois se hillitön ”vielä kymmenen senttiä” kiskominen.

      Reply
      • 10.2.2019 at 22:46
        Permalink

        Kiitti! Me ollaan rohkeita (tai mä oon 😊) ja koetetaan näitä. Noin 2 vuotta perinteistä mallia ei oo nimittäin vielä oikein johtanut mihinkään järkevään, niin ehkä jääräpäisen ihmisenkin on aika yrittää jotain muuta! Kiitti paljon!!!

        Reply
        • 11.2.2019 at 08:23
          Permalink

          Kyllä se siitä lähtee! Rohkeasti vaan 😄

          Reply
  • 20.5.2019 at 07:25
    Permalink

    Vääntäisitkö vierä rautalangasta,? 😀 Eli kun on koulutustilanne päällä, (meillä varuste erottelu) niin aina kun hihna kiristyy, niin pyydän katsekontaktia, vai vaan välillä?

    Reply
    • 20.5.2019 at 08:23
      Permalink

      😀 Riippuu mikä on koirasta kivaa. Aina voi olla liikaa ja alkaa maistua puulta. Ehkä lyhyt pätkä jossain kohtaa tai sitten jos on jotain superkiinnostavaa jossain, johon palkita. Idea on just se, että vaihdetaan roolia valvojasta innostajaksi.

      Ei tää nyt taida yhtään selventää asiaa 😀

      Reply
    • 20.5.2019 at 08:24
      Permalink

      Ja joo, jos on koulutustilanne niin sitten toki voi. Edellyttäen että koiralla on motivaatio kunnossa. Mutta koko lenkki ei voi olla yksi koulutustilanne 🙂

      Reply

Mitä mielessä?