Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Fyysinen kontakti toisen hevosen kanssa on oletettua tärkeämpää hevosille. Vaikka luulisi että se riittää, että kaltereiden takana ja naapuritarhoissa niitä kavereita riittää, näin ei kuitenkaan ole.

Tutkijat tutkivat hevosten motivaatiota toisten hevosten seuraan ja kontaktiin. Hevoset koulutettiin painamaan vipua, jonka jälkeen ne päästettiin kontaktiin toisen hevosen kanssa.

Tulosten perusteella hevonen arvostaa sosiaalista kontaktia hyvin paljon ja on valmis työskentelemään saavuttaakseen kontaktin toisen hevosen kanssa. Kontaktin laadulla ei ole kovin suurta merkitystä; pelkkä kuonokosketus tai osittainen kontakti ’riittää’, jos vaihtoehtona on vain haju- ja näköhavainto toisesta hevosesta.

Kyllä sen onnen huomaa kun pitkään yksin tarhattu hevonen saa tarhakaverin.

Sondergaard, Jensen, Nicol (2011), Motivation for social contact in horses measured by operant conditioning, Applied animal behaviour science.

Lue myös:

Hevosenleikkiä

Kimpassa

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

4 kommenttia kirjoitukseen “Hevonen kaipaa kontaktia

  • maaliskuu 14, 2013 at 3:48 pm
    Permalink

    Tutullani on yksi lv-ruuna josta ei kyllä huomaa onnea kun se saa tarhakaverin. Kova potkiminen ja kiljuminen alkaa. Silloinkin kun naapuritarhan asukit tulevat liian lähelle
    Tämä ruuna ollut yksin tarhattuna nuoresta lähtien. Mistähän tämä kiukkuisuus toisia hevosia kohtaan johtuu?

    Reply
    • maaliskuu 15, 2013 at 10:01 am
      Permalink

      On mahdollista, että hevonen ei ole koskaan päässyt oppimaan porukkaelämää tai tulitsemaan toisten käyttäytymistä. Tällöin se saattaa uskoa että hyökkäys on paras puolustus.

      Reply
      • maaliskuu 16, 2013 at 9:28 am
        Permalink

        Oma huomioni on että monet hevoset ovat ensin kiukkuisia toiselle, luonnollinen puolustautumisreaktio. Mutta kun niiden vaan antaa tarhailla rauhassa niin että on tarpeeksi tilaa ”alempiarvoisen” väistyä ettei satu vahinkoja, niin pikkuhiljaa alkaa lähentyminen. Oma ruuna joka oli kiukkuinen tammoille ja viihtyi vaan toisten ruunien kanssa, on alkanut nyt hyväksymään tammatkin heinäkasalleen…Tammojen seuraan on tyydyttävä kun ei poikakavereita enää tallissa ole :). Eli malttia vaan hevosten totuttelemisessa yhteen, ei se yhdessä eikä kahdessa tarhauskerrassa tapahdu. Nyt on kiva nähdä että alkusyksystä tammoille luimiva ja heiniltä toisia poisajava ruuna hörhöttää kun tammat tulevat tarhaan ja sovussa syödään samoilla heinäläjillä.

        Reply
  • maaliskuu 16, 2013 at 11:16 am
    Permalink

    Omaa hevostani oli minulle tullessaan tarhattu koko ikänsä yksin. Itse kuitenkin pidän hevoskontaktia hevoselle tärkeänä, joten se sai tarhakaverin, jonka kanssa se tuli hyvin toimeen. Tarhakaveri oli samanlainen; rauhallinen ja omissa oloissa viihtyvä ruuna.

    Jouduimme kuitenkin vaihtamaan tallipaikkaa ja hevonen meni sellaiseen talliin, jossa hevoset tarhattiin isossa laumassa. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään, koska hevoseni kärsi stressistä. Se oli tottunut ikänsä tarhamaan yksin omassa rauhassa tai enintään toisen hevosen kanssa, joten se ei osannut olla laumassa. Lisäksi stressiä aiheutti myös se, ettei se päässyt syömään, koska ruokailupaikkoja oli vain yksi, jolloin muut hevoset ajattivat sitä jatkuvasti. Se ei saanut koskaan olla rauhassa. Lopulta heppa kieltäytyi menemästä tarhaan,

    Nykyiseen tallipaikkaan muutettuamme muutoksen havaitsi jo muutamassa viikossa. Aappattisesta hevosesta tuli jälleen elämästä nauttiva eläin. Se on nyt tarhannut yksin, mutta tarkoitus olisi laittaa tarhakaveri kunhan sopiva löytyy. Aiempi tallipaikka on kuitenkin muuttanut sitä, sillä se suhtautuu huomattavasti varautuneemmin muihin hevosiin.

    Reply

Mitä mielessä?