Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Laumassa elävien eläinten välillä esiintyy kilpailua. Resurssiriidat saattavat johtaa aggressiivisiin purkauksiin, jotka käyvät porukalle kalliiksi. Siksi eläimillä on kustannustehokkaampia tapoja hoitaa konflikteja. Laumaeläinten etu on yhtenäinen porukka, jossa on mahdollisimman vähän ristiriitoja.

On havaittu, että kiistatilanteen jälkeen sekä riitapukarit itse että joskus jopa kolmas osapuoli sovittelevat tilannetta. Tutkijat analysoivat yli sata tuntia videota, jossa seitsemän hevosta elivät elämäänsä kahden vuoden ajan.

Hevosilla on käytössä erilaisia sosiaalisia mekanismeja konfliktinratkaisuun. Tämä on varsin luonnollista, koska tiimillä, jonka jäsenet taistelevat toistensa kanssa on alttiimpi ulkopuolisille uhille kuin sovussa elävä tiimi. Minusta orilaidun on aivan loistava esimerkki. Useissa paikoissa tammoja ja ruunia ei tarhata/laidunneta porukassa, koska pelätään riskejä. Kuitenkin orilaitumelle viedään nuoria oreja, koska sitä pidetään luonnollisena paikkana oppia tavoille. Toivoisin, että useammat ihmiset luottaisivat hevostensa sosiaalisiin kykyihin, ja kokeilisivat tarha/laidunkaveria.

Joskus tuntuu, että hevosta hieman aliarvioidaan. Niiden sosiaaliset suhteet eivät ole yksiselitteisen lineaarisia johtaja-alainen-tyyppisiä. Minusta tuntuu, että johtaja-alainen-idea sopii meille ihmisille selitysmalliksi kaikkiin ongelmiin. Emme ole tottuneet ajattelemaan, että ehkä esimerkiksi hevonen ei pidä tietyistä asioista ja siksi yrittää välttää niitä.

Sen sijaan että opettaisimme hevosen pitämään näistä asioista, keskitymme katsomaan peiliin. Milloin olemme liian epäjohdonmukaisia (tosi helppo mitata), milloin huonoja johtajia (vielä helpompi:) tai jotain muuta.

Missä tilanteessa sinä olet ihmetellyt hevosen älykkyyttä?

Cozzi et al. (2010)

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

3 kommenttia kirjoitukseen “Hevoset sovittelevat

  • kesäkuu 3, 2013 at 1:13 pm
    Permalink

    Meillä ruuna ja tamma laiduntavat keskenään. Tamma kuitenkin vinkuu melko paljon ja yrittää pukittaa ruunaa päin. Välillä ruunan ei tarvitse kuin katsoa, niin tamma jo vinkuu. Kuitenkin hoitavat toisiaan jne. eli hyvin tulevat laitumella juttuun. Viime keväänä, kun ne olivat tarhassa, joka on ihan kohtuullisen iso, vinkuminen oli jatkuvaa, ja välillä ruuna kävi ihan vinguttamassa tammaa. Lisäksi ruuna repi tamman loimet takapuolen kohdalta. Olemme miettineet tamman omistajan kanssa, että mistä tällainen käytös johtuu?

    Onko niillä viha-rakkaus-suhde(, jos eläimillä sellaisia on)? 😀 Vai onko kyseessä joku luontainen käytösmalli? Onko asiaa ikinä tutkittu? Kiinnostaisi kovasti, koska olen kuullut paljon juttuja, että tammat ja ruunat eivät tule toimeen keskenään. MIksi näin on? Se, että niin on aina ollut, ei oikein tunnu järkevältä selitykseltä. Onko sinulla jotain ajatusta asiasta?

    Reply
    • kesäkuu 3, 2013 at 1:37 pm
      Permalink

      Itse vuokrailen nuorta ponitammaa, joka tarhaa vanhemman arabirist. ruunan kanssa. Ruuna on kovin kiintynyt kaveriinsa, huutelevat toistensa perään ja tarhassa ovat joko sopivalla etäisyydellä tai ihan vierekkäin, ilman yhtään mitään vinkumisia ja huitomisia. Eli en usko että voi yleistää, että ruunat ja tammat ei tuu toimeen, piste. Yksilöt on yksilöitä ja voihan esim. teidän talli/tarhaympäristössä olla jokin tekijä, joka saa hevoset käyttäytymään noin..?

      Päästettiin tuo kaksikko kerran kentälle jumppapallon kanssa temppuilemaan ja vaikka tarhassa näyttää aina siltä, että ruuna on kaikessa hiljaisuudessa jonkinlainen johtaja, nyt tilanne olikin eri. Pallo oli tammalle tärkeä (koska jos sitä koskee, saa leipää), niin ajoi ihan sinnikkäästi jopa ruunaa kohti potkimalla useampaan otteeseen ns. kilpailijan pois apajilta. Ja ruuna väisti mukisematta, ei ollut muutenkaan yhtä kiinnostunut koko pallosta.

      Eli arvojärjestys määräytyi eri tilanteessa eri tavalla, vaikka tosiaan tamma vasta 3v ja ruuna 15v, mikä näin ihmiselle olis järkeenkäypää, että vanhempi ja viisaampi (?) olisi ns. johdossa. 🙂

      Reply
  • kesäkuu 4, 2013 at 10:52 am
    Permalink

    Meillä 9 pollen lauma on viettänyt tasapainoisen oloista laumaelämää kohta 4 vuotta. Yhtään isoa haaveria ei ole sattunut vaikka silloin tällöin kiljunta on korvia vihlovaa ja takajalat paukkuvat vastakkain niin että hirvittää. Arvojärjestys näyttää todellakin olevan monimutkaisempi kuin suora ”johtaja ja alaiset” -meininki, ruoka-aikana pomottaa eri tyyppi kuin esimerkiksi silloin kun koko lauma päästetään siirtymään viereiseen tarhaan kapeasta portista. Talvisin johtoon nousee ruuna joka kesäisin katoaa jonnekin lauman keskivaiheille. Olemme miettineet että liekö tällä jotain tekemistä energian ja lämmönsäätelyn kanssa, ehkä koko kesän riekkuneet eivät jaksa vetää samaa linjaa pakkasilla? Suosikkimme on kuitenkin vahtipollemme, yksilö jonka luontainen uteliaisuus on ratsastettaessa joskus jopa haaste, mutta jolla on laumassa oma korvaamaton paikkansa. Uudessa paikassa K käy aina nuuskimassa kaikki nurkat, tarkistaa korjatut aidantolpat ja paikkaa vaihtaneet kottikärryt, hörähtelee ohikulkijoille ja viettää suuren osan ajastaan tarhassa sijaitsevan nyppylän päällä ympäristöä tarkkaillen. Mitään dominoivaa käytöstä ei esiinny, ei ruoka-aikoina eikä konflikteissa, mutta kun K käy makuulleen nukkumaan muodostuu sen ympärille seisoskelemaan vähintään kolmen hevosen suojeleva porukka! Voisin viettää tuntikausia laumaa tarkkaillen, tällaiset tutkimukset ovat hurjan mielenkiintoisia mutta vieläkään emme ymmärrä murto-osaakaan siitä minkä se juntturoinkin poni hoksaa kirjaimellisesti pelkästä hännän heilautuksesta…

    Reply

Mitä mielessä?