Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Oletko koskaan miettinyt, mitä hevoset ajattelevat sinusta? Mennään hetkeksi kuvitteellisen tilanteeseen, jossa hevoset keskustelevat keskenään tallin ihmisistä.

Poku: siis voi ei, mulle on laitettu tänään tunnille Liisa. Mä en kestä, kun se on aina niin hapan ämmä. Se on oikeesti tosi hankala, se voi näyttää ystävälliseltä, mutta heti jos ei ole skarppina tilanteessa, se kokeilee. Varsinkin uusilla hevosilla se kokeilee herkästi, että mitä niille saa tehdä ja mitä ei. Se saattaa yhtäkkiä mäjäyttää kannukset kylkiin ja se on kuulemma tehnyt sitä aina, ei tähän ongelmakäytökseen ole löytynyt mitään syytä. 

Polle: olkaa tosi varovaisia tän Heikin kanssa. Se on kuulemma nyt pari kertaa vetänyt hirveet raivarit pesukarsinassa. Onkohan sillä jo ollut se fyssari, ehkä se on niin jumissa jostain? Jos se ei lopeta tätä, pitää miettiä soveltuuko se ylipäänsä tähän ympäristöön. Meillä on täällä kuitenkin lapsihevosiakin, ei niille voi tollasta hullua laittaa. 

Ketsu: tää Pirjo on mielenkiintoinen tapaus. Se saattaa saada hepulit kesken tunnin – se vaan alkaa riehua ja huutaa. Poku kuulemma sai sen menemään tosi nätisti viime tiistaina, mut muilla se on ollut ihan hirvee viime aikoina. Se on hoitotilanteessa tosi levoton ja aina sillä on ne piskit mukana. Se ei yhtään kestä olla muista erossa, sen pitää taukoamatta kälättää jonkun kanssa. 

Virma: Jonna on taas kuvioissa. Sillä on nyt viime aikoina ollut tosi isoja asenneongelmia, aina kun yritän tehdä laukkaympyrää, se vetää naruista ja vetää pään linkkuun. Enkä tajua, mistä tää jatkuva piiskan käyttö oikein taas kertoo. Sehän nyt on pissis, kaikkihan sen tietää, mut joku roti pitäis tossakin olla. Sen käsiä kannattaa oikeesti varoa, se on vissiin siellä Euroopassa oppinut nojaamaan tosi voimakkaasti ohjiin. 

Mietitään vielä hevosten viikkopalaveria, jossa suunniteltiin ratsastajien paitoihin tulevat infotekstit.

Keijo: VARO suitsiessa – saattaa napata korvasta kiinni!

Kaisa: Huutaa ja läpsii.

Kikka: Varo satuloidessa, saattaa lyödä varoittamatta mahaan.

Ken: Ryysää ja riuhtoo taluttaessa.

Kuulostaako tutulta? On tietenkin asiallista kertoa ihmisille hevosista. Lähtökohtaisesti laputus- ja juoruilukulttuuri harvoin johtaa mihinkään hyvään, koska a) jokainen hevonen on hengenvaarallinen ilman lappuakin ja b) mitä enemmän hevosesta ajatellaan ja puhutaan negatiiviseen sävyyn, sitä enemmän sen negatiiviset piirteet korostuvat ja sitä vähemmän pidetty siitä tulee. Älä juoruile hevosista tai puhu niistä pahaa, se voi pahimmillaan heikentää niiden hyvinvointia. Lappu tai juoru ei muuta hevosen käyttäytymistä mitenkään. Usein juuri tästä johtuen juorut elävät jopa pidempään kuin hevoset ja samat laput ovissa uusitaan vuodesta toiseen. 

Jokainen tietää lähipiirissään vähintään yhden tappajahevosen, jota käsitellään maineensa mukaisesti. Harvoin tulee mieleen selvittää, millaisesta tapauksesta maine on saanut alkunsa. Oliko se ehkä potku lääkintätilanteessa? Millä tavalla normaali lajityypillinen puolustuskäyttäytyminen tekee hevosesta tarkoituksellisen tappajan? 

Oma asenne syntyy tiedosta ja tunteesta. Tietoa on helppo saada lisää, mutta tunnetta saattaa olla hankalampi muuttaa. Omia uskomuksia voi olla vaikea kyseenalaistaa. Mitä jos unohdettaisiin negatiivinen, huonoa ilmapiiriä ruokkiva laputtaminen ja puhe ja keskityttäisiin positiivisiin asioihin? 

Missä asiassa juuri sinun hevonen on mahtava? Tee lappu oveen, kerro kaverillekin. Puhu hevosista selän takana vaihteeksi hyvää. Haastan kaikki mukaan, testataan miten positiivinen ajattelu ja puhe vaikuttavat tekoihin ja tallin ilmapiiriin. 

Ajatelkaa, jos karsinoiden ovissa olisi lappuja tähän tyyliin: rakastaa mahan alta rapsuttamista. Tekee mahtavaa keskiravia. Seisoo hienosti paikoillaan selkäännousun aikana. Anna omena satuloidessa. Tykkää lämpimällä vedellä pesemisestä. 

#puhutaanhevosistahyvää

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr
Jaana on EmailJaana on FacebookJaana on Linkedin
Jaana
Eläinten käytösneuvoja BSc, MSc @ Eläinkoulutusblogi
Uhittelu, ryntäily, merkkailu, rikkinäiset esineet... lista on loputon. Silti eläinten käytösongelmiin löytyy lähes aina ratkaisu jonka avulla voitte elää rakkaan lemmikkisi kanssa sulassa sovussa monia onnellisia vuosia. Olitpa sitten koiran-, kissan- tai hevosen omistaja, olet tervetullut blogiini josta löydät lisää ohjeita kuinka se tapahtuu!

0 kommenttia kirjoitukseen “Hevosten käytäväkeskustelut ja lappukulttuuri

  • lokakuu 9, 2015 at 10:06 am
    Permalink

    Tämäkin kirjoitus jää itselle oudoksi. Ratsastajaa ei siis pidä varoittaa, jos hevonen kiikuttaa taluttaessa? Sitten jälkikäteen kun hevonen juoksentelee irti pitkin pihoja, ihmetellään miksi näin (taas) tapahtui, etkö osannut varautua?
    Jos hevonen puree viidennen ihmisen sormet irti, niin eikö olisi jo aika varoittaa, ettei siihen hevoseen koske muut kuin omistaja? Vai odotetaanko, että 10 ihmistä on ilman sormia?
    Minä olen tottunut, että hevosista varoitetaan ihan syystä. Jos sanotaan, että hevonen karkaa helposti, osaa varautua etukäteen niin, että hevonen EI karkaa. Jos tiedetään että hevonen on äkäinen ja arvaamaton ja voi purra sormet irti, niin tietää että sille ei kannata kättään tarjota. Ai niin, kun eihän hevosista saa puhua pahaa? =)

    Oma kokemus on nimittäin täysin päinvastainen kuin kirjoittajan. Ei uskota, kun sanotaan, että hevonen on vihainen (tunnen tytön jolta tämän vuoksi puuttuu useita sormia)… ei uskota, että ponia pitää taluttaa päättävisesti (=ponia jahdataan pari tuntia pitkin peltoja)… Pikemminkin PITÄÄ KOROSTAA jos jonkun hevosen kanssa on ongelmia tai vaaratilanteita, ettei niitä satu! Ihminen, jonka sormet on purtu irti, on lopun ikäänsä ilman sormia. Poni, joka karkaa, voi aiheuttaa onnettomuuden tai kadota tai loukkaantua tai…. Mutta eihän tällaisista saa varoittaa etukäteen, kun se olisi ilkeää juoruilua! Eikun…

    Reply

Mitä mielessä?