Kaikki yllättävät muutokset hiekkalaatikkokäyttäytymisessä on syytä ottaa vakavasti ja keskustella niistä eläinlääkärin kanssa.
Kissalle on lajityypillistä tehdä tarpeensa hienoon hiekkaan ja haudata ne. Tästä poikkeuksena on merkkaaminen ja joissain tapauksissa suuremman hädän peittämättä jättäminen. Haju stimuloi peittämiskäyttäytymistä, ja joskus kissa yrittää peittää myös muuta kuin jätöksiään. Kissaa tarvitsee harvoin opettaa erityisesti sisäsiistiksi, hyvin usein riittää, että sopivaa materiaalia on tarjolla, eli sopiva hiekka sopivassa laatikossa ja sopivalla sijainnilla.
Ulkona kissa valitsee usein suojaisan, mutta näkyvyydeltään hyvän paikan tarpeiden tekoon. Kissa ei yleensä käytä samaa paikkaa kovin usein, koska se haluaa suojautua loisilta. Tämän voi huomioida kotonakin – hiekkalaatikko-ongelmissa on harvoin kyse siitä, etteikö kissa muistaisi missä laatikko on, joten laatikkoa voi siirtää, mikäli löytää sille sopivamman paikan.
Ensinnäkin hiekkalaatikoita tulisi olla 1/kissa + 1. Eli yhdelle kissalle kaksi laatikkoa, kahdelle kolme ja niin edelleen. Vaikka kaikki kissat käyttäisivät sopuisasti yhtä laatikkoa, varalaatikot on hyvä silti olla olemassa pullonkaulatilanteita varten. Mikäli käytössä olevat laatikot ovat kaikki kuormitettuja, niitä voi laittaa vielä muutaman lisää, varsinkin jos vahinkoja sattuu.
Laatikon tulisi olla kooltaan mahdollisimman suuri. Niin suuri, että riittävää on vaikea löytää eläinkaupoista. Mitä isompi kissa, sitä isompi laatikko. Hiekkalaatikko ei voi olla liian suuri. Mallin valinnassa on hyvä ottaa huomioon laatikon pohjaosan korkeus, koska koppa sen päällä on turha. Moni kissa käyttää kannellista laatikkoa ihan sujuvasti, mutta se ei ole kissalle tyypillistä. Varsinkin jos ongelmia ilmenee, kannesta on syytä hankkiutua eroon. Kopalliset laatikot on varmaan kehitetty hajuhaittojen takia ja pitämään hiekat laatikon sisäpuolella. Hiekan pitää sisällä riittävän korkea reuna ja hajujen suhteen voidaan miettiä, että onko hiekka oikeanlaista ja toisaalta, kuuluuko kissan jätösten haista.
Kuvan hiekkalaatikko on aivan liian pieni ja sen sijainti on liian keskeinen. Hyviä puolia ovat siisti hiekka ja avomalli, jota moni kissa pitää parhaana vaihtoehtona.
Kissa käyttää mieluiten avolaatikkoa, joka sijaitsee sopivassa paikassa; ei liian keskeisesti mutta ei myöskään liian syrjässä oleskelupaikkoihin nähden. Laatikko pitäisi olla mahdollisimman kaukana ruokintapaikoista tavallaan elinpiirin reunoilla. Kissa harvoin arvostaa hiekkalaatikkoa lepäilyalueellaan tai kiipeilypuunsa juurella. Toisaalta, jos kissa oleilee tietyissä huoneissa, hiekkalaatikko voi olla liian kaukana jos se sijaitsee vaikkapa toisessa kerroksessa. Kokeilemalla tämänkin voi selvittää. Oleellista hiekkalaatikon sijainnissa on se, että kissa kokee turvalliseksi mennä laatikkoon ja sieltä pois. Tämä on syytä huomioida varsinkin jos taloudessa on muita eläimiä tai kissoja. Pahin mahdollinen asia, mitä kissan mielestä voi tapahtua, on tulla väijytetyksi hiekkalaatikolla.
Kissa arvostaa siisteyttä! Se myös arvostaa yleisimmin paakkuuntuvaa hiekkaa, joskin hiekkaa on mahdollista vaihtaa asteittain, jos tarpeen.
Liittymällä VIP-jäseneksi saat enemmän
VIP-jäsenenä näet videon, jossa esittelen omat hiekkalaatikkosysteemini ja näytän esimerkkien kautta, mihin sijoittaisin hiekkalaatikoita.
VIP-jäsenenä näet myös kaikki aiemmin julkaistut videot sekä tulevat vuoden ajan, pääset suljettuun fb-ryhmään ja saat ilmaisen puhelinneuvonnan.
Jos olet jo VIP-jäsen, kirjaudu sisään nähdäksesi VIP-sisällön.
Eikö sinulla ole tunnuksia? Liity VIP-jäseneksi nähdäksesi VIP-sisällöt!
