Hihna- ja ohitushaasteet

Vetäminen
Remmirähjä
Pelkotilat
Jahtaaminen & vaaniminen
Jumittaminen
Demonikohtaukset

——————————-

Tyypilliset ongelmat hihnalenkkeilyssä:

  • Koira rähjää toisille koirille, joita se kohtaa lenkillä. Tyypillisesti koira rähjää enemmän lähellä omaa kotiaan ja saattaa kiihtyä toisten koirien hajuista hyvin voimakkaasti.
  • Koira haluaa moikata kaikki vastaantulijat, heittäytyy maahan makaamaan ja suuttuu, kun sitä lähdetään viemään tilanteesta poispäin. Tässä on usein kyse sosiaalisesta koirasta, joka on kaikkien kaveri.
  • Koira vetää hihnassa joko hajujen tai riistan perässä tai joskus ilman mitään näkyvää syytä. Koira tempoilee holtittomasti edestakaisin, eikä sen menoa voi helpolla hillitä.
  • Koira pysähtyy tuijottamaan ja vaanimaan autoja, mopoja, polkupyöriä ja muita liikkuvia kohteita ja syöksyy niiden perään. Tämä voi olla tyypillistä paimenkoirille, mutta ei poikkeuksellista muillekaan!
  • Koira ei suostu lähtemään lenkille lainkaan, vaan heittää jarrut pohjaan jo kotiovella. Kyseessä voi olla säikähtämisen aiheuttama hetkellinen tila tai pidempikestoinen pelko- ja stressitila, joka haittaa koiran elämää.
  • Koira alkaa lenkin tietyssä kohdassa jumittaa, eikä suostu liikkumaan eteenpäin lainkaan. Koiraa on mahdoton saada eteenpäin houkuttelemalla tai kannustamalla.
  • Koira hyppii taluttajaa vasten, roikkuu hihnassa ja repii vaatteita kotia lähestyttäessä. Kyse on nuorille koirille tyypillisestä demonikohtauksesta, jossa koira purkaa stressiään ja ilmentää turhautumistaan.
    Lenkkeilyyn liittyy epärealistisia odotuksia
  • Riista

Koiran kanssa liikkuminen julkisilla paikoilla on joillekin koiranomistajille välttämätöntä ja toisille haave. Usein hihnassa kulkeminen saadaan kuulostamaan helpolta ja vaivattomalta ja jos siinä esiintyy ongelmia, on niistä perinteisesti syytetty hihnan toista päätä, eli ihmistä.

Koiriin ja niiden käyttäytymiseen liittyy paljon paineita ja odotuksia. Ihannekoira olisi melkein näkymätön, rauhallinen, äänetön, ei ilmaisisi tunteitaan (tai sillä ei olisi niitä ollenkaan), kulkisi ihmisen rinnalla välittämättä koirien asioista ja reagoisi kaikkeen liikenteeseen täydellisellä välinpitämättömyydellä. Tällaista koiraa ei ole olemassakaan, eikä tämän pitäisi olla se normi, josta poikkeavat koirat leimataan jotenkin ongelmallisiksi.

Paineet ja odotukset aiheuttavat pettymyksiä ihmisille, kun oma koira ei käyttäydykään normin mukaisesti. Itsesyytökset ja riittämättömyys sekä häpeä ovat koiranomistajille usein tuttuja tuntemuksia ja joskus täysin turhaan. Koirat ovat eläimiä, eikä voi odottaa että ne pikkupennusta asti käyttäytyisivät ihmisten normien mukaan.

Hihnalenkkeilyyn liittyy suuria tunteita

Hihnalenkit ovat niitä hetkiä päivästä, kun koira pääsee olemaan kontaktissa ulkomaailmaan. Ihminen kulkee vapaasti sisään ja ulos, eikä uloslähtö aiheuta ihmisessä useinkaan samanlaista kuplintaa kuin koirassa. Koiran näkökulmasta tilanne on toisenlainen: lenkki on ainoa hetki nähdä muita koiria, ihmisiä, liikennettä, tutkia hajuja ja nähdä maailmaa – koiralla lenkkiin liittyy siis huomattavan paljon odotuksia ja tunteita.

Lenkillä voi tulla vastaan täysin uusia, pelottavia tilanteita ja toisaalta suuria pettymyksiä. Koira kulkee lenkillä narulla kiinnitettynä ihmiseen, joten on hyvin luonnollista, että koiran pettymykset purkautuvat naruun ja takana kulkevaan taluttajaan. Koiran koko tunneskaala on käytössä lenkin aikana – toiveikkuus, turhautuminen ja mielihyvä sekä toisaalta pelko, ahdistus ja helpotuksen tunne vuorottelevat koiran kokemuksissa, kun se kohtaa erilaisia tilanteita lenkillä.

Myös ihminen kokee monenlaista tunnetta lenkin aikana häpeästä mielihyvään. Pahimmillaan lenkkeilystä tulee tahtojen taistelua, kun suuret tunteet aiheuttavat konflikteja koiran ja taluttajan välillä. Tyypillisiä tunnepurkauksia lenkillä ovat remmirähjääminen ja nuorten koirien demonikohtaukset. Tunteiden vallassa koira ei toimi harkitusti, vaan sillä aktivoituu samat “liskoaivot” kuin kaikilla nisäkkäillä uhkatilanteessa. Lenkillä voi olla mahdotonta saada kontaktia koiraan ja usko voi olla koetuksella koko lenkkeilyn suhteen.

Yhteisen sävelen löytyminen on prosessi, ei taikatemppu

Hihnalenkkeily on koirien kuninkuuslaji. Se on haastavampaa kuin mikään harrastuslajeista, koska lenkillä voi sattua mitä tahansa odottamattomia tilanteita. Lenkkeily ei ole yksittäinen temppu tai yksi taito, vaan se on useiden erilaisten taitojen kokoelma. Koiran täytyy antaa tehdä lenkillä myös omia asioitaan, joten nollatoleranssi esimerkiksi vetämistä kohtaan on mahdoton ja epärealistinen tehtävä.

Usein ihminen näkee ongelmana sen, että koira vetää tai räyhää. Näistä ongelmista on kiire päästä pois ja tämä ajaa etsimään pikaratkaisuja. Vanhassa kulttuurissa koirat elivät “herran pelossa”, eli koira voitiin vaientaa pelottelemalla. Tämä ei tietenkään kuulu nykypäivään, eikä ole pitkällä tähtäimellä edes toimivaa, vaan järkevämpää olisi etsiä aitoja kompromisseja ja vuoropuhelua koiran ja taluttajan välille. Koiralla on oma mieli ja omat kiinnostuksen kohteet; koiran ei ole lenkillä lähtökohtaisesti tarkoitus tehdä kuten ihminen haluaa.

Lenkkeilyn sujuvuuteen ja helppouteen vaikuttaa moni tekijä, ja monilla pienillä seikoilla lenkkeilyä voi helpottaa:

  1. Hihnan pituus. Lähes kaikilla suomalaisilla koiranomistajilla on lenkin varrella metsää tai puistoa, jossa koiran on mahdollista turvallisesti liikkua vapaammin pidemmässä hihnassa. Pidempi hihna mahdollistaa koiran lajityypillisen tavan liikkua, ilmaista itseään ja tutkia ympäristöä, mikä helpottaa muuta osaa lenkistä.
  2. Ankeuttajasta mahdollistajaksi. Taluttaja on liian usein lenkillä se lisäpaino, josta koria ei ole lainkaan kiinnostunut ja joka lähinnä estää koiraa tekemästä haluamiaan asioita. Tämä johtuu pääosin siitä, että koira nopeasti huomaa, ettei taluttaja pysty tarjoamaan sellaisia asioita lenkillä, jotka koiraa kiinnostavat. Kun alkaa sallia koiralle enemmän asioita, lenkkeily helpottuu.
  3. Kontaktilla pääsee. Katsekontakti on koiralle oivallinen tapa pyytää lupaa mennä johonkin tai saada itselleen tärkeitä asioita. Koiralle on helppo opettaa yhteys katsekontaktin ja mielekkään seurauksen välillä, eli kun koira kysyy lupaa katsomalla taluttajaa, siitä kannattaa aina järjestää mieluisia seurauksia koiralle.
  4. Turvallisuus ennen kaikkea. Isolla koiralla kuonopanta voi lisätä elämänlaatua, jos sitä kautta koiran kanssa uskalletaan liikkua enemmän. Pienen koiran turvaa voi lisätä ottamalla koiran syliin. Turvallisuutta on myös kestävät välineet ja oma harkinta vaihtuvissa tilanteissa.

Koira vetää hihnassa

Kun koira vetää hihnassa, kyse ei ole itsepäisyydestä tai siitä, että koira pyrkii johtajaksi. Nämä vanhat myytit elävät sitkeästi, vaikka palkitsemiseen perustuvaa lähestymistapaa otetaan yhä enemmän käyttöön (Townsend et al., 2021). Vetämisen aiheuttamat kaatumiset ovat yleisiä ja harmillisia tapauksia, mutta samaan aikaan vetämistä on mahdotonta ratkaista nopeasti.

Hihnassa vetäminen on yleinen ongelma, johon ei ole olemassa pikaratkaisua. Vetämistä ei voi ratkaista kestävästi välineillä, kuten vaihtamalla valjaat kaulapantaan (Townsend et al., 2022), koska kovat välineet aiheuttavat vammariskejä koirille.

Ihmiskeskeinen ajattelu koirakulttuurissa johtaa siihen, että normi on vetämättömyys, jolloin vetämistä hihnassa pidetään epänormaalina ja normista poikkeavana. Näin ei kuitenkaan ole. On hyvin todennäköistä, että kaikki eläimet lajista riippumatta menevät lähtökohtaisesti hihnan painetta vasten (eli vetävät) ennen kuin oppivat toimimaan toisin.

Koiran koko vaikuttaa myös vetämiseen. Iso koira joutuu liikkumaan omaa tyyliään hitaammin ihmisen kanssa, ja se voi tästä syystä vetää. Toisaalta hajut ja muut ympäristön tekijät aiheuttavat vetämistä ja koira voi uskoa, että vetäminen on ainoa tapa päästä haistelemaan tärkeät hajut. Kontaktilla pääsee ja hihnavihjeet ovat tärkeimpiä työkaluja vetämisen vähentämiseen lenkillä.

Vetämällä ei edetä?

Vuosikymmenten ajan on mainostettu periaatetta, että koira ei opi vetämään, jos sen ei koskaan anneta vetää. Tätä periaatetta on erittäin hankala käytännössä toteuttaa jatkuvasti arjessa. Usein se aiheuttaakin lähinnä vain hermojen menetyksen sekä taluttajalle että koiralle.

Vetämällä ei edetä -politiikka merkkaa koiran “virheet”, eli ihminen pysähtyy aina, kun hihna kiristyy ja tätä kautta koiran pitäisi oppia säilyttämään hihna löysänä. Tämä on mielestäni ongelmallinen menetelmä monestakin syystä, joista tärkeimpänä se, että tällaisen toiminnan myötä ihminen esiintyy koiralle yhä enemmän ankeuttajana, mikä ei vie tiimityötä eteenpäin.

Koira turhautuu lenkillä?

Sosiaalinen ja ympäristöstä kiinnostunut koira törmää lenkillä jatkuvasti pettymyksiin, jos se kokee, ettei pääse tekemään asioita, joita haluaisi tehdä. Turhautumisen merkkejä ovat:

  • Haukkuminen
  • Vinkuminen
  • Maahan heittäytyminen
  • Hihnan pureminen
  • Taluttajan käsien ja jalkojen pureminen.

Turhautumisen käsittelyyn ei yleensä auta se, että otetaan lisää etäisyyttä. Itse asiassa koiran vieminen kauemmas toisesta koirasta tai muusta koiraa kiinnostavasta asiasta voi pahentaa turhautumista entisestään ja voimistaa oireita.

Turhautuvalle koiralle tärkein keino on kääntää koiraa kiinnostavat asiat palkkioiksi tai vaihtoehtoisesti ottaa ne huomioon palkkion suunnassa. Koiran pitäisi siis kokea, että se voi jollakin sallitulla tavalla päästä pyytämällä sinne, mihin se alun perin halusi.

Demonikohtaukset lenkillä

Turhautumisen äärimmäinen purkaus on demonikohtaus, jossa koira alkaa hyökkiä taluttajaa päin ja voi voimakkaastikin roikkua vaatteissa ja purra käsiä. Demonikohtaus voi kertoa siitä, että lenkki on ollut kuormittava pettymysten tai pelkotilanteiden kautta, tai että lenkki on ollut liian pitkä, tai että se on sisältänyt liian paljon pinnistelyä.

Demonikohtaus menee yleensä iän myötä ohi tai lievenee, ja sitä ei kannata hallita painimalla koiran kanssa. Demonikohtauksen vallassa olevan koiran huomio pitäisi saada tavalla tai toisella käännettyä muualle, se on usein paras tapa toimia, kun tilanne on päällä.

Remmirähjä hallintaan?

Koira rähjää muille koirille tai ihmisille yleensä kahdesta syystä: joko turhautumisesta tai pelosta. Turhautumisessa on kyse siitä, että koira haluaisi mennä toisen koiran luo, mutta taluttaja estää. Pelossa on kyse siitä, että koira syystä tai toisesta kokee tilanteessa toisen koiran uhkaksi ja yrittää rähjäämällä saada itselleen lisää tilaa.

Remmirähjäämisen ratkaisukeinoja on useita, ja ne voivat olla täysin vastakkaisia räyhäämisen syystä riippuen. On erittäin tärkeää tunnistaa syy koiran rähjäämisen taustalla ennen kuin lähtee kokeilemaan mitään ratkaisuja. Itse rähjääminen ei ole ongelma, vaan ongelma on syy rähjäämisen taustalla. Rähjääminen on oire, jota hoitamalla syy ei poistu.

Kun lenkkeily pelottaa koiraa

Joskus koira pelkää niin paljon, että se ei halua lainkaan lenkille. Tällöin kannattaa käyttää koira eläinlääkärissä tutkittavana, koska tilanne ei ole normaali ja näin voimakas stressi on koiralle hyvin kuormittavaa pitkäkestoisena.

Lievemmissä pelkotiloissa koira voi lähteä lenkille, mutta pysähdellä kuuntelemaan ääniä tai yrittää paniikissa rynnätä kotiin. Pelkotilojen hoidossa on aina tärkeää, ettei koiraa pakoteta lenkille. Valitettavasti joskus kuulee neuvottavan, että koiraa pitäisi viedä puoliväkisin lenkille, jotta se sitten reipastuu. Tämä ei pidä paikkaansa, vaan pakottaminen toimii päin vastoin – koira alkaa entistä enemmän stressata lenkkeilyä.

Taluttaja voi toimia koiran tukena lenkillä monella tavalla ja tämän sosiaalisen tuen kannattelemana moni koira reipastuukin lenkille.

Koira vaanii ja jahtaa kaikkea liikkuvaa?

Osa koirista käyttää katsettaan paineena ja työkaluna, osa koirista taas haluaa uteliaana katsella ympäristöä. Katseita on siis monenlaisia, eikä kaikki tuijottaminen ole pahasta. Vaaniminen ja hyökkäily voivat johtua monista syistä, tyypillisesti taustalla on joko paimennustyylinen hallinnan käyttö, koiraa kiinnostava saalistustilanne tai koiran kokema uhkatilanne. Syy on hyvä yrittää selvittää, silloin vaanimista ymmärtää oman koiran kohdalla paremmin ja silloin ongelman ratkominen on myös helpompaa.